TPK-KaDy: moppia ja ”taklareita”

Kotimaisten futissarjojen vetäessä hiljalleen peittoa korvilleen kirjoittaja vihjaa myös blogin osalta pienestä jäähdyttelystä. Aika pian pamahtaa inboksiin ystävällinen muistutus, että futsal -kaudethan lähtevät juuri rullaamaan. Tunnustettakoon, että asia on aiemminkin käynyt mielessä, joten jälleen pakataan tarvittavat ihmiset kotoa mukaan ja suunnaksi otetaan Samppalinnan palloiluhalli. Medialaitteiden käyttöön liittyvän neuvottelun lopputulemana myös Teppo ja Kissy Missy (tietäjät tietävät) pääsevät mukaan.

Vettä ripsii, mutta se ei toki palloiluhallin katon läpi kastele. TPK:lla oli edelliseltä päivältä allaan ehkä yllättävänkin napakka 1-8 -tappio FC Kemiä vastaan. Vastus ei varsinaisesta keventynyt, koska Turkuun matkasi viime vuoden Suomen mestari ja voitosta voittoon tälläkin kaudella kulkenut KaDy eli jyväskyläläinen Kampuksen Dynamo. Huolimatta edellisen päivän isosta tappiosta TPK:n pelaajat eivät vaikuta turhaan kiristelevän hampaita, vaan jonkinlainen peli-ilo välittyy pelaajista koko matsin ajan.

KaDy vaikuttaa ottaneen mukaansa vain tarvittavan rosterin, mutta pienen tutkimustyön jälkeen, parin kentällisen kokoonpano vaikuttaa olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Palloiluhallin suljettu tilaa korostaa sekä pelikentältä että katsomosta nousevaa äänimaailmaa, mikä tuo hyvää tunnelmaa otteluun. Kirjoittaja joutuu hiukan pähkäilemään sitä, mikä alkuillassa on varsinaisesti olennaista, mutta onneksi taistelupari auttaa:

1. Pelissä on sama kuuluttaja kuin FC Inter Turun kotipeleissä
2. Pelissä tapahtuu paljon ”taklareita” eli taklaustilanteita
3. KaDy vaikuttaa välillä pelaavan ilman maalivahtia. Asian eduista ja riskeistä päästänkin käymään mukava taktista puolta avaava keskustelu
4. Pallo tulee useasti niin nopeasti kohti, että pelaajilla olisi hyvä olla kypärät
5. Pelaajia on kentällä vähemmän kuin jalkapallossa ja kello pysähtyy välillä

KaDy ottaa alkurymistelyn jälkeen pallon hallintaansa ja maalivahti Niila-Ville Laitinen osallistuu erittäin aktiivisesti ylivoiman luomiseen kentällä. Muutaman minuutin pelin jälkeen yksi näistä hallintajaksoista tuottaa KaDyn kapteenille Mikko Kytölälle Lassi Lintulan oivaltavasta syötöstä murtautumismahdollisuuden vasemmalla laidalla.  Kytölä ottaa kapean kaistansa haltuun ja nostaa pienestä kulma pallon etuyläkulmaan: 0-1

KaDyn Niila-Ville Laitinen oli aktiivinen sekä torjunta- että pelinrakennusduuneissa

TPK hakee painetta maalivahti Aleksi Pennasen pitkin heittojen kautta, joilla suoraviivaisesti mahdollistetaan myös KaDyn kenttäpuoliskolta saatavat erikoistilanteet. TPK:n peliä värittävätkin koko ottelun ajan hyviltä paikoilta saadut erikoistilanteet, mutta graniitinpalana kotijoukkueen sisäpelitossuissa on Laitisen vahva peli maalilla. Vierasjoukkueen rosterista silmään pistää myös Henrique Italo, jota KaDy hakee säännönmukaisesti hyökkäystensä kohteeksi ja joka pyytää palloa enemmänkin lintumaailmaan viittaavalla kutsuäänellä. TPK:n Iiro Fager vaikuttaa olevan joko syöttäjänä tai viimeistelevänä pelaajana silloin, kun KaDyn maalilla tapahtuu.

TPK puolusti koko ottelun ajan tiiviisti

Aivan ensimmäisen jakson lopussa Valtteri Kaarna on erittäin lähellä tuoda TPK:n tasoihin. Kaarnan ensimmäinen keskeltä lähtevä viritelmä kopsahtaa kuitenkin sisätolppaan ja Laitinen ehtii peittämään riparin, joten tauolle mennään KaDyn 0-1 -johdossa.

Toisella jaksolla pelin ilme pysyy pitkälti samanlaisena kuin ensimmäisellä. Tosin psykologinen puoli korostuu sitä kautta, että erityisesti kotijoukkueessa juhlitaan pallonriistoja ja vastustajan virheitäkin äänekkäästi. Joudun itse lasten jekun kohteeksi seuratessani peliä, kun Teppo työnnetään naaman eteen ja pyydetään haistamaan sitä. Nauru remahtaa vahingoniloisena, kun toteutan toiveen ja jokainen voi kuvitella, mitä vartalon osaa Teposta kirjoittajalle tarjottiin haisteltavaksi.

Pelin seuraava haukka kohta tulee, kun KaDyn Bene Filppu nostaa kulman koko TPK:n pakan yli ja Henrique tällää pallon suoraan ilmasta voimalla maaliin: 0-2 ja samaa kuviota KaDy olikin ehtinyt treenaamaan puolen tusinaa kertaa ennen kuin osui. Ihan puolta tuntia ei peliä oltu tässä kohtaa pelattu.

KaDyn toinen maali oli selkeä kutsu Gung Ho -futsalille. Kurinalaisen ja hyvin strukturoidun pelin sijaan peli lähtee aaltoilemaan päästä päähän. Vastustajaa haastetaan hanakammin ja pallon riistojen jälkeen isketään nopeasti vastaan. Mopillekin tulee koko ajan enemmän käyttöä. Kirjoittajan silmään TPK saa parempia paikkoja, mutta KaDyn Laitinen nostaa entisestään omia osakkeitaan eikä ole ohitettavissa rankkarista, vapareista tai puolittaisista läpiajoistakaan. 

Laitinen napsii kaiken

Taitolaji

Kotiyleisö elää vahvasti pelin mukana ja se janoaa selvästi edes yhtä maalia lauantainsa ratoksi. Lopulta se sellaisen saa, kun Iiro Fager uittaa rajapotkun KaDyn muodon sisään, josta Atte Ekholm ohjaa sen alakulmaan: 1-2

Kerho kehrää, mutta KaDy nappasi voiton

TPK:n kavennuksen jälkeen peliä ei ole kuin yhdeksän sekuntia jäljellä, joskin KaDyllä oli rikkeet täynnä, joten jonkinlaista tasoituksen saumaa saattoi TPK vielä elätellä. KaDy pelaa kuitenkin fiksusti sekunnit pois kellosta ja voittaa. Kotiyleisössä vaikutetaan tappiosta huolimatta olevan kuitenkin varsin tyytyväisiä TPK:n peliin ja kenties matsista jää hyviä rakennuspalikoita seuraaviin matseihin.

Viini: samppanjaa Samppalinnasta

FC Inter Turku-VPS: festareilla onko meitä?

Aika kuluu välillä niin nopeasti. Tinahääpäivä starttaa Veritakselta FC Inter Turku-VPS -matsista ja jatkuu SMÖRIIN. On maanantai ja lauantain pelin tarinat on kirjoittamatta. Muutaman kerran vaaka heilahtaa siihen suuntaan, että kenties ne saakin jäädä tällä kertaa välistä, mutta kännykkäkameran gigabiteissä polttelee muutamia kuvia, joten word auki ja käpälät näppäimille.

Yhtäkkiä Veritaksen penkeiltä on kadonnut melkein puolet pakaroista. SJK-matsin todennäköisin selitys tonnin yleisölle oli poissaolevan blogin nettovaikutus, joka vaikutti olevan tuhannen luokkaa/matsi. VPS-matsin lopputulema aiheuttaa edelleen hämmennystä. Eikö sana kiiri kolmen festarin äänivallin yli hyvin? Myös kahden ottelun voittoputkessa porskuttaneen Interin peli-ilme on ottelun alussa hieman arvoituksellinen. VPS vie peliä ja Inter vastustelee. Pallo pyörii muutamankin kerran hyvin lähellä Walter Viitalalle piirrettyä viivaa, mutta kaikki valkoinen eli kalkki, pystyputket ja Viitalan hanskojen sisäliimapinnat pitävät pintansa

Parinkymmenen minuutin kulutta Interin kentältä löytyy hyvää pauhua pitävän kannattajakatsomon ja muunkin yleisön iloksi Petteri Forsell – Matias Tamminen -soutupari. Tammisen ensimmäinen veto blokataan, mutta seuraavaksi Forsell heittää kulmaputkusta sellaisen pyörteen maalille ettei sitä mikään pidättele. Tamminen on se, joka hönkäisee pallon maaliviivalta maaliin.

Sisäkierteinen maalille...

...ja habat paikallislehden keskiaukeamalle

VPS kuittaa Interin johtomaalin melko nopeasti, kun Joonas Vahtera lakaisee ikonisen ykköspyssyn Kalle Multasen syötön päätykatsomon rakennustyömaan puoleiseen verkkoon: 1-1. Ravintolakatsomon aidoilta helähtää merkitykseltään kryptiseksi jäävä

-”VPS me ollaan jo”, rallatus.

Kannattajakatsomon pauhu peittää sen kuitenkin pian alleen ja pukukoppeihin tikataan tasatilanteessa.

Pauhu kävi, vaikka tyhjiäkin penkkejä oli

Interin toisen puoliajan alku on parempi, mitä ensimmäisen. Draamaa tarjoilee isolla kauhalla merimiehen elkein kentälle rymistellyt Joel Rodriguez. Rodriguez karkaa ensin rommilaatikon perään sellaisella pieteetillä, että Mikko Pitkänen joutuu sekä tuttavallisesti että punaisen kortin arvoisesta nykäisemään Rodriguezin nurin. Lankku on pian vapaa ja Rodriguez käyttää jälleen kiintiöläpiajonsa Forsellin syötöstä, mutta maalikiintiön avautumista jäämme vielä odottamaan.

Inter ottaa ylivoimaisena Vepsun kämmenelleen, mutta maalipuusta se ei pääse pitkälle. Jussi Niska kopauttaa oman syöksypuskunsa tolpan ulkoreunaan. Vepsun kannattajatrion loitsut voimistivat myös vaihdosta sisään pakotettua kakkosveskari Oskari Forsmania, sillä Forsman ottaa jonkinlaisella ekstraraajalla vielä Luka Kuittisen läheltä ja kovaa lisäajalla tulevan puskun kiinni. Nurmi imee pettyneet sinimustat pintaansa ja festarilauantai palan yleisöä kitusiinsa: 1-1

Peli oli Interille hankala alussa ja päättyi lopussa pettymykseen

Viini: vaasalaisten salakirjoitusta etiketissä

FC Inter Turku 2 – PaiHa: tauolta paikallaan

Aninkaisten katu on miinoitettu tietöillä. Turku värähteli DBTL:n tahtiin ja Turku Energia -areenalla oli sekä tuulista että aurinkoista, kun FC Inter Turku 2 ja Paimion Haka palasivat pieneltä kesätauolta pelitantereelle. Vihreän rauta-aidan taakse asettuu kymmenissä mitattava määrä futiksen ystäviä.

Molemmat joukkueet ovat sähäkällä jalalla pelin alussa liikenteessä. Inter on enemmän kiinni pallossa, mutta myös PaiHa löytää hyökkäyksilleen hyviä väyliä ja niinpä molempien joukkueiden veskarit saavat varistaa unihiekat silmistään jo ottelun ensi minuuteilla. Interin Leevi Liikanen irtoaa vaarallisenoloisesti jo kymmenen minuutin pelin jälkeen laidaltaan, mutta koko ottelun ajan hyvin tonttinsa täyttänyt PaiHan veskari Valon Gerxhalija peittää maalille johtavat reitit. Suunnilleen kymppi vierähtää edellisestä, kun Interin Iiro Mendolin vapauttaa toiselta laidalta Valentin Purosalon, mutta Gerxhalija pitää edelleen ladon ovet säpissä.

Inter piti alussa enemmän palloa, mutta myös PaiHa löysi väylää hyökkäyksilleen

Askelten sataessa tekonurmelle pelin tempo hieman laskee, mikä sopii vieraille selvästi paremmin. Varttisatasta huutaa, kun PaiHa saa vaparin läheltä kuudentoista rajaa. Seuraavaksi vasuriaan huudattaa Juho Koivunen, jonka yläkulmaan tuulahtavalle kudille Valtteri Inkeroinen voi mitään. Vieraat ottavat 0-1 -johdon. PaiHan Joel Ylistalolla on parikin tonttia vielä lisätä vieraiden johtoa ennen kuin Ari-Petteri Finnberg päästää pelaajat virvoittavien vetten ääreen. Inkeroinen osoittaa Ylistaloa vastaan olevansa myös peli päällä.

Juho Koivusen vapari;

Toinen puoliaika alkaa Interin väkevällä hallinnalla. Jarkko Kokkala kokeilee ensi minuuttien aikana boksin takaa. Gerxhalija klaaraa kudin, mutta tilannetta seuraavasta kulmasta Elmeri Oksasen keskityksen putoaa kauniisti takatolpalle, josta Anton Vyyryläinen rynnii sen sisään: 1-1

Anton Vyyryläinen väijyi hyvin takatolpalla erikoistilanteissa

Interin paine jatkuu tasoitusmaalin jälkeen vielä tovin. Vyyryläinen ehtii vielä toistamiseen takatolpalle toimittamaan pakettia postiin, mutta tällä kertaa putoaa pihan puolelle. Tämän jälkeen Interin ketjut hiukan löystyvät ja PaiHa pääsee jälleen mukaan peliin. Jokirannasta pamahtaa etteeriin Via Dolorosa.

PaiHa pöllyttelee kertaalleen Interin verkkoja, mutta linjatuomari pelastaa sinimustat vihreiden toiselta osumalta. Inter ottaa triplavaihdon, kun varsinaista peliaikaa on vartti jäljellä. Vaihto siivittää Interin taas pelin päälle ja ainakin Lauri Vasta onnistuu tuomaan lisää X-faktoria Interin jo hieman nuupahtaneeseen hyökkäyspeliin. Se ei onnistu kuitenkaan punnertamaan ottelusta voittoa ja hyvin pelillisen potentiaalinsa maksimoinut PaiHa saa Tommi Läntisen sulosointujen lisäksi kotiin tuomisiksi pinnan.

Loppurynnistyksestään huolimatta Inter ei saanut punnerrettua voittomaalia

Viini: lomien loppua enteilevä hanapakkaus

FC Inter Turku-FC Honka: turbulenssia

Keskikesän ilmakuopat pomputtavat kotikaupungin Veikkausliigajoukkuetta. Heinäkuinen maanantai on hyvä päivä turkulaiselle futikselle, vaikkakin Interistä on juuri repäisty irti sekä paras hyökkääjä että parhaimmillaan paras toppari. Viime minuuttien valkeakoskisten pistämän jääpiikin haava aristi vielä, kun Vesa Vasaran hyvällä mallilla oleva FC Honka saapui Veritakselle. Peli alkoi kuitenkin taas 0-0 -tilanteesta, mikä mahdollisti hyvänkin lopputuleman. Aleksi Paananen kuittaa vielä 300:n pelatun Veikkausliiga ottelun kunniaksi lautasen ennen kuin aletaan pelaamaan pinnoista tosissaan.

Kolmensadan ottelun Aleksi Paananen ottamassa vieraita vastaan

Honka kaappaa pallon heti ottelun alussa eikä siitä ole hevin valmis luopumaankaan. Inter kaivaa oman jalustansa aika syvälle omalle kenttäpuoliskolleen ja koettaa pitää Hongan pallollisena sinimustien muodon ulkopuolella. Honka saa siirrellä palloa ja leipoa taikinaa aika rauhaksiin ensimmäiset kymmenen minuuttia ennen kuin Inter alkaa saamaan omia hyökkäyksiään sisään. Interin hyökkäyspeli vaikuttaa olevan pitkälti Petteri Forsellin oivallusten ja Matias Tammisen haastojen varassa. Kahdenkymmenen minuutin pelin jälkeen toteutuu samanaikaisesti molemmat elementit, kun Forsell lähettää lähes seisovilta jaloilta puolen vaihdon Tammiselle, joka jättää kaimansa Matias Ralen taakseen. Kuti vierii kuitenkin takatolpasta ohi.

Kokonaiskuvaan peilaten Honka koputtelee ovea ensimmäisellä puoliajalla useammin ja kotijoukkueen näkökulmasta 0-0 on hyvä puoliaikatulos. Inter klaaraa kohtuullisen määrän Hongan erikoistilanteita ja lisäksi kolmannen Matiaksen eli veskari -Riikosen jalalla pelaamista katsoo nykyään kuin japanilaista puutarhaa. Se toimii. Hyökkäyspelaamisessa kokonaisuudessaan on Källmanin lähdön jälkeen enemmänkin rikkaruohoa kitkettävänä.

Timon terveiset puoliajalla (one more season?)

Toiselle puoliajalle Inter vaikuttaa hieman nostavan pakettiaan. Harmillisesti se kostautuu heti puoliajan alussa, kun vieraat taituroivat pallon Interin korkealla pelaavan linjan taakse. Linnunpöntön vasaroi valmiiksi Edmund Arko-Mensah. Juuri ennen Hongan maalia Interin tuore hankinta Joel Rodriguez jätti avaamatta Hongan puolustuksen spanskille jättämän lahjan.

Kotiyleisö asettuu takaiskun jälkeen oman joukkueensa taakse. Honka passivoituu hieman, mikä auttaa Interin paremmin mukaan peliin. Niin ikään Espanjan koneesta juuri Lentoasemantielle tallustellut ja ensisilmäyksen perusteella Interiä vahvistavaan osastoon kuuluva Roberto Sierra on lähellä tuoda Interin tasoihin, kun pelin ensimmäinen tunti lähtee täyttymään. Maksim Rudakov saa asetettua paistinpannunsa Sierran puskun eteen ja vieraat pitävät johtonsa.

Inter lisää pelimerkkejä hyökkäyspäähän, mikä avaa Hongalle muutamankin maukkaan paikan lisämaaleille, mutta vieraat eivät myöskään ole kaikkein kliinisimmillään. Inter saa kirinpoikasta aikaiseksi, mutta maaleille asti ei sen maanantain -viritelmät riitä ja jotenkin inhorealistisenkin ilmeinen lopputulema 0-1 on sitä, mitä se on. Ottelun päätyttyä kannattajakatsomon orret ovat tavallisen tyhjät. Turun sinimustalla puolella kitaran kielet pingottuvat entisestään.

Matias Tamminen piti kaverinsa laidalla varpaillaan

Illan päälle välitän vielä toimistolle kiitokset synttäritervehdyksen läpiviemisestä. Ensi viikolla pinnat ryöstetään Helsingistä.

Viini: sangriantapaista

FC Inter Turku-FC Drita: Euroopassa

Eurooppa saapuu Turkuun kosovolaisen FC Dritan väreissä. Ottelun ympärillä on tavallista enemmän pöhinää, mikä on tuiki tarpeellista, sillä europelit eivät ole mikään itsestään selvyys ja jatkuvasti toisintuva toiminne. Oma matka Kupittaan parkkipaikoille käy kaverin terassin kautta. Siipikastikkeen etikat ovat laimentumaan päin, kun iskemme puhelinta lipunlukijan alle.

Eurotunnelmia Turussa

Ihmisiä näyttää olevan kohtalaisen hyvin liikenteessä. Vieraskarsinaan löytää porukkaa ehkä hiukan odottamaani vähemmän ja näköpiiriin ei ilmaannu muutenkaan vastaavaa stadionin -valtausta kuin aikoinaan Huuhkajat-Kosovo-ottelussa. Kotijoukkueen kannattajakatsomossa on enemmän mustaa ja pieni häivähdys sinistä. Tifoja nostellaan ja konfetit paukkuvat, mikä on poikkeuksellinen elämys myös rivillämme istuvan nuoremman kaverin ensimmäiseen euro-otteluun. Tunnelma on kauttaaltaan stadionilla koko illan erityisen hyvä ja sitä kannattaa jatkossakin tulla aistimaan. Oli vastustaja sitten Balkanilta tai vaikka pääkaupunkiseudulta.

Jonkinlaista erikoistärinää vaikuttaa olevan myös Interin pelissä, sillä pienet pelin sisäiset elementit eivät löydä vihreän veran tetriksestä paikkaansa. Syötöt hiukan karkaavat, harhautukset eivät pure ja nopeat suunnanmuutokset jäävät suutareiksi. Koneiston yskähtely johtaa siihen, että FC Dritalle aukeaa paikkoja nopeisiin vastaiskuihin. Kotikannattajien onneksi FC Dritan vieterit ovat vielä jähmeät. Se ei saa myöskään pinkkaansa särmäksi ja hukkaa maukkaimmat paikkansa: sillä lailla laadulliset tekijä tasoittuvat.

Ottelun tuomaristo tuo oman vivahteensa peliin. Ensimmäisellä puoliajalla kyykytetään pariin kertaa kolhujen takia kentän sivuun siirrettyjä pelaajia sillä, että heitä ei muitta mutkitta oteta takaisin peliin, vaan heidän annetaan odottaa kentälle paluutaan pidemmän tovin verran. Tehokkaan peliajan puolesta hassuttelun sijaan tässä saattaisi olla jonkinlainen parasetamoli siihen, miten ajanpeluuseen tähtäävää kentällä pötköttelyä voisi vähentää.

Enemmänkin mahtuu!

Toinen puoliaika parkaistaan käyntiin 0-0:ssa. FC Drita lähtee prässämään korkeammalta. Ottelun silmää vinkkaavin hetki nähdään, kun yksi pallopojista pääsee sivurajaheittotilanteessa ulkoiselta habitukseltaan hiljalleen eläköityvän gängsterin fiboja lähettävän Besnik Krasniqin ihon alle. Voipi olla että jamppa pääsee koulujen jälleen jatkuttua kirjoittelemaan muutamiakin nimikirjoituksia. FC Dritan pelitavassa on myös omanlaistaan häijyyttä ja sen ei ole tarkoituskaan päästää Interiä mustelmitta vierasreissulle, sillä tilanteiden jälkeen kopisee. Tuomaristo pääsee asiasta kuitenkin vihille. Ansa laukeaa 74:n minuutin kohdalla Ilir Blaqorille, joka laputetaan ulos kentältä.

Besnik Krasniqi rajalla

Sitten lähteekin Petteri Forsellin ulospäin kiertävä vapari, johon Rick Ketting syöksyy. FC Dritan Faton Maloku on hieman onnekkaastikin puskun edessä, mutta pelivälineen taakse ahnaasti pomppaava Jussi Niska varmistaa pallon kulkureitin maaliin asti. Tunnelma Veritaksella on vapautuneen euforinen. Pelin ilmeestä viis. Inter johtaa.

Hyvin putoaa!

Viimeiseen varttiin ja lisäaikaan eivät päde aivan normaalit jalkapalloilun lainalaisuudet. Vajaamiehisenä pelaava Drita pistää uuden vaihteen pykälään. Inter keskittyy pitämään kynsin ja hampain kiinni johdostaan. Palloa paiskitaan pois sinimustien kenttäpuoliskolta ja kellon sekunnit tikkaavat hitaasti. Ambulanssinkin edessä spaddua palaa. Pääkatsomon viimeisetkin vieraskannattajat paljastavat äänijäänteensä. Peli päättyy. Inter voittaa. Kierrokset eivät ota laantuakseen. Inter voittaa. Siellä täällä läikkyy levylle.

Kiitos Inter!

Inter voittaa ja se on tärkeintä!

Viini: enemmän ja yhdessä 

Futis ja kirjat: Aina nälkä, Tapani Kinnunen

”Aina nälkä” on Tapani Kinnusen kirjoittaman ja Kustannusliike Robustoksen kustantaman Suomi -sarjan kuudes ja sarjan päättävä osa (ainakin näillä puhein näin). Romaani on sikseen kuumaa kamaa, että sen perässä liikahti länsi-turkulaisen asuinalueen autokatoksen varjoihin jo kertaalleen pois muuttanut naapurin huligaanipoikakin. Ei. Hän ei ollut salaisen kätkön tai unohtuneen kevytmoottoripyöränsä perässä liikenteessä. Hän halusi Kinnusen romaanin ja oli hajulla. Mustanaamio oli kuitenkin viekkaampi ja romaani päätyi oikealle luku- ja kirjoituspöydälle.

Tapani Kinnusen "Aina nälkä"

Romaanissa on tynnyreittäin enemmän viiniä ja sen lajitovereita kuin futista. Romaani rallattelee päähenkilönsä Topias Kettusen nuoruuden Joensuun musa-, baari- ja mimmiskenen läpi Lontooseen, jossa maistellaan ja aistitaan suurenmaailman meininkiä ja pudotetaan suosiolla päiväohjelmasta Arsenalin ja Lutonin -derby muiden houkutusten nykiessä viehettä. Lontoosta pelmahdetaan muutaman vuosikymmenen aikamuljahduksella takaisin Joensuuhun ja sen ympäristöön. Ennen itsetutkiskelevaa päätöslukua otetaan vielä puhelu vastaan Turusta ja painellaan universumin kuplamuovia siitä kohdasta, jossa Masan -baari ja FC Inter Turku risteävät. Romaani on myös tribuutti Ismo Alangon elämäntyölle.

”Aina nälkä” ei tarvitse lämmittelykierroksia, sillä jo kahteen ensimmäiseen lukuun ehtii mukaan ero, Hassisen koneen keikka, kerrostalon kellarihuoneen betonilattialle valutetut sappinesteet ja kahteen eri pakettiin, joista toisen päähän taitellaan solmu, lasketut siemennesteet. Päähenkilö elää ensimmäisten sivujensa kautta säälimättä ja lupia- tahi anteeksipyytelemättä todeksi omaa kirjallisuusihannettaan: ei tuulessa heiluvia latoja vaan kypärätöntä paahtamista kuumalla moottoritiellä. Tosin romaanin lopun seesteinen hetki, jossa romaanin olennainen sanoma Topias Kettusen pyrkimyksistä vertautuu ”kalan hyppäämisestä muodostuviin renkaisiin, jotka luonto suoristaa” symboloi myös sitä, että aina ei moottoritielläkään tarvitsee vinguttaa kierrosmittaria punaisella.

Yksi romaanin keskeisimmistä teemoista on päähenkilö Topias Kettusen sekä määrätietoinen että pomppuinen erilaisia matkustus- ja juomatapoja hyödyntävä reissu kirjailijanalusta kirjailijaksi. Kirjoittamisesta itsestään ei kirjoiteta paljoakaan, vaan estradilla ovat tapahtumat ja ihmiset, joista Kettunen uuttaa uutteensa. Sinänsä nuori Kettunen tunnistaa arvonsa jo ennen kuin kirjallisen maailman rahtilaiva irtoaa Suezin kanavasta. Kettunen arvioi paikkansa kotimaisessa runousskenessä Pentti Saarikosken ja Jarkko Laineen paalupaikkojen taakse kolmanneksi. Vierelle neloseksi saattaisi satunnaisesti kelvata Haavikon Paavo.

Helter Skelteristä ja Tapani Kinnusen koko tuotannosta tunnistetut Beat -vaikutteet sykkivät Aina nälässäkin sekä teemoina että suorina viittauksina. Kirjan Knausgård -hetki on taidetapahtuman palkintoleirin päätteeksi opetusministerin syliin lentävät tyhjät oluttölkit. Karl-Oven nuoruuden kirjallisuusleiri päättyi omien kasvojen viiltelyyn. Molemmat jättivät leirikansaan jälkensä ja kun katsotaan päähenkilöiden ohi suoraan kirjailijaan niin kumia on poltettu autofiktion asvaltilla sittemminkin. 

Mustanaamion suojeluksessa

Romaanin kerronnassa on optimaalisessa suhteessa sekä Samuli Lindelöfin röyhkeyttä että Petteri Forsellin leikkisyyttä. Siitä syntyy sen imu.  Jukka Pakkasenkin kriteereillä se kepittäisi suurimman osan futiskentillä nähtävistä hienoista syötöistä. Kirjoittaja on ehtinyt romaanin ahmimaan jo kaksi kertaa viikkoon ja kirja lähtee myös kesälomareissulle mukaan. Sen verran lähtemättömästi moottoriöljyn käry on tarttunut hajureseptoreihin.

Viini: Ruskasta laadukkaaseen portugalilaiseen

Arvostelukappale on saatu Mustanaamiolta. Oman kappaleen voi napata kesän rientoihin täältä:

https://kirjakauppias.fi/epages/kirjakauppias.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/kirjakauppias/Products/9789525758863

En toki sulkisi suoraan pois katukaupankäynninkään mahdollisuutta. Se tosin vaatii vähintään auttavaa viidakon lakien ja liikkeiden tuntemusta.

FC Inter Turku-FC Lahti: vähintään viisi tähteä

Tiedustelemme portilla sitä, milloin Seppo on tullut stadionille. Portilla epäillään, että Seppo on myöhästynyt bussista, koska ei ole ollut paikalla ensimmäisenä. Tämä voi olla hyväkin käänne, sillä viimeksi, kun Seppo oli ollut ensimmäisenä paikalla niin voittoa ei irronnut. Olympiakatsomon takana vaikuttaa olevan tavallista enemmän kelta- ja punaliivistä porukkaa. Jotain odotuksia vieraskannattajiin siis liittyy, vaikka kyseessä on keskiviikko matsi.

FC Inter Turku tarjosi koko tapahtuman ajan herkkua kannattajilleen

Inter laittaa reippaanlaisesti pintakaasua ottelun alkuun. Petteri Forsell masinoi ensimmäiseen kymppiin kaksi kertaa oikean kaistan auki. Ensimmäisellä kerralla David Haron venytys Matias Tammisen keskitykseen jää varpaankynnen mitan vajaaksi ja pallo kopsahtaa tolppaan. Toisella kerralla Juho Hyvärinen petaa Iniestalle uuden tontin täplän läheltä, mutta polvi ei painu tarpeeksi pallon päälle, joten kuti pelästyttää vain valotaulun tuntumassa parveilevat lokit. Vartin pelin jälkeen Interin purkaessa FC Lahden prässin upporikasta ja rutiköyhää meiningillä pääsee Benjamin Källman Forsellin syötöstä läpi, mutta Juho Tiainen peittää linnunpöntön.

Inter tuhlatessa alun momentuminsa ja FC Lahden hiipiessä hiljalleen mukaan peliin alkaa pientä kosteutta puskemaan otsan ihohuokosista, koska karman ja futisjumalien laki julistaa toistuvasti, että ”jos et itse tee, niin kaveri kyllä tekee”. Tähtimerkit ovat tänään kuitenkin toisenlaiset ja sinimustat, sillä kellon käydessä karvaa vajaa puolta tuntia koppaa Lahden Alan Henrique Ruxin lähentelyt kyynerpäällään. Erotuomari Jari Järvinen nostaa Henriquelle maljastaan punaisen ruusun. Hetken näyttää siltä, että rankkarin vetäjä haetaan kivi-paperi-sakset -meiningillä. Kenties HIFK -pelin kaiut leijailevat vielä Veritaksen ilmanalassa. Lopulta Forsellin oikeaan alakulmaan kierivä pilleripyörittäjä on sen verran sähäkkä, ettei siihen Tiaiselle ole nokan koputtamista.

KSP ja Petteri Forsell vierittää

Sen sijaan, että Inter lähtisi raivokkaasti pistämään peliä petiin, niin se antaa Lahdelle vielä hetken ruutuaikaa. Altin Zeqiri ottaa omat pikselinsä taituroimalla pelimiehen elkein pallon kertaalleen fillaripotkulla maalin katolle. Zeqirin idea oli sellainen, että polkaisu olisi saattanut pudota myös maaliin.

Puoliajalla stadionin uumenissa on niin sanotusti pikkaasen porukkaa. Makkaragrillit hohkavat ja juomahanat puhisevat. Soitan takaisin kaverille, jonka soiton olin missannut ensimmäisellä nelivitosella. Nyt on kuulemma hankittu Espanjaan vain menoliput ja kesälomavieraita toivotaan.

Zeqiri ja Loorents Hertsi muistuttavat toisen puoliajan alkajaisiksi kotikylän porukkaa siitä, että peli on edelleen maalin peli. Linjurin lippu pelastaa sinimustat.

Sitten hyökkää Inter Turku ja jyrisee katsomo. Tamminen on jälleen irti laidalta ja hän kääntää pallon Harolle. Haro siirtää pyrstötähden vielä takaa tulevalle Benjamin Källmanille, joka nakke nakuttaa pallon ulkosyrjällä takakulmaan. Tamminen on pysyvästi liinoista irti ja edellisestä alustuksesta kuljetaan kymppi eteenpäin, kun Tamminen löytää boksista Tommi Jyryn. Jyry kääntää pallon David Harolle, jonka piruettiin ei Lahden puolustus löydä omia kaupoloitaan ja niinpä Haro kirjaa vihdoin oman nimensä maalitaululle.

Zeqiri käy kuin varkain kääntelemässä yhden maalin lahtelaisille. Raadin vastaus tulee nopeutetulla käsittelyllä. Källman hyppypotkaitkaistaan boksissa nurin, kun hän kiirehtii Forsellin chipin perää. Ruxi voittaa KSP:n ja taittaa pallon kannattajakatsomon puoleiseen nurkkaan: 1-4

Ruxi, Rankkari ja Nimikkotuuletus

Interin pakassa on keskiviikkoiltaan vielä yksi erikoiskortti. Sen kääntää Källman kiirehtiessään vuorostaan pallon kanssa vasemmalta laidalta keskustaan ja lennättäessään palloon suunnilleen samaan neliöön, johon Ruxi aiemmin painoi pilkkunsa: 1-5

-Lisää tulee, lisää tulee, HEI! HEI HEI! kajahtaa katsomosta ensimmäistä kertaa ja sanomattakin on selvää, että enempää ei tule. Peli pelataan vaihtoruletin viuhuessa loppuun. Taistelupari kalastelee vielä itselleen Petteri Forsellin nimmarin ja pistää kortin kotimatkan ajaksi suu maireana ja silmät loistaen auton ikkunaan.

Viini: täyteläinen alku, pieni välipysäkki ja sen jälkeen pitkä herkullinen jälkimaku

FC Inter Turku-Ilves: Joga bonitoa

Lauantai menee sporttisissa merkeissä. Aamun eskarifutiksen jälkeen polttelen etukäteen jo tulevan illan kaloreita lenkillä. Leijonien välierämatsin ehtii katsoa melkein loppuun ennen kuin Corolla hurahtaa kohti illan päätapahtumaa eli FC Interin Turun ja Ilveksen veikkausliiga -matsia. Rytmiryhmän koko on jo lähellä kaksinumeroista lukemaa ja vitsailemme siitä, että pitäisikö Ruotsin Cupin -finaalin tapaan laittaa ”Bajen assholesia” -mukaileva lakana aidalle rivimme eteen.

Veritaksella mentiin vuorovedoin

Keli helli. Interillä oli allaan Vaasasta haettu vierasvoitto ja Ilveksellä parin pelin tappioton putki. Peli virtaa aika tasaisissa merkeissä. Ilves näyttää hakevan pistopaikkoja nopeilla ja suoraviivaisilla hyökkäyksillä. Inter taasen jauhaa pallollista peliään kärsivällisemmin. 

Kympin kohta on ylitetty kellosta, kun jalkaansa hyvä asennon löytänyt Tommi Jyry on jatkaa kotipelien maaliputkeaan rangaistusalueen takaa, mutta laukaus kopsahtaa tolppaan. Jyry riplaa hetken päästä itsensä jälleen vapaaksi ja kokeilee suunnilleen samoilta etäisyyksiltä uudelleen, mutta Ilveksen Rasmus Leislahti askaroi itsensä pallon eteen ja irtopallon takana on liika jalkoja, joten kiikareilla jatketaan.

Aurinko ja Veritaksen vihertävänä kuultava jo melko tasainen nurmi vaikuttivat nostaneen Interin latinalaisvivahteisten vahvistusten peli-iloa, sillä sekä Rodrigo Arciero että David Haro vaikuttavat olevan hyvällä pelipäällä. Erityisesti David Haron pallollisessa pelissä on kivasti Joga bonitoa. Lisäksi Haron pystypainit Ilveksen Goljattien kanssa ovat mieltä lämmittäviä, vaikka pallo ei aina spanskille jääkään.

Rodrico Arcieron ja David Haron Joga bonitoa

Maalit jäävät ensimmäisen puoliajan osalta näkemättä. Makkarakojulle tulee osalla kiire ettei jää tyhjä talouspaperi käteen. Interin puodista löytyy taisteluparille viimeistä huutoa oleva FC Interin lippis ja toiselle puoliajalle päästään hyvillä mielin.

Ilves saa toisen puoliajan alkuun väkevän painostusjakson. Tilanne kaartaa loppusuoralle Doni Arifin tolppaan osuvasti kudista. Maalisuoralla on ensimmäisenä Kai Meriluoto, joka piiskaa pallon Interin maalin kattoon. Keltapaidat ryntäävät oman kannattajakatsomonsa olutkarsinan aidoille juhlimaan maalia ja kotijoukkueen kannattajien katseet tyhjenevät hetkeksi.

Ilves pääsi juhlimaan ensin

Vieraiden ilo jää kuitenkin lyhyeksi. Interin seuraavassa hyökkäyksessä Matias Tamminen väläyttää säkenöivää voimaa oikealla laidalla ja rynnii boksiin. Tamminen pudottaa pallon Petteri Forsellille, joka hakee takatolpalta oman taisteluparinsa eli Benjamin Kälmanin. Kälmann pudottaa pallon taustalta nousevalle Juho Hyväriselle. Ilveksen puolustus saa riittävästi biomassaa pallon eteen, mutta irtopallossa on maantiekiitäjämäisen spurtin ottava Haro, joka tasoittaa pelin. Kotiyleisön sydämet kevenevät.

Ilves kuittaa edellisen nopeasti. Arifi tavoittaa upean taustajuoksun tekevän Tuomas Ollilan, joka kääntää pallon keskelle kirmaavalle Meriluodolla: 1-2. Täysin puolueeton kotijoukkueen kannattajaraati tuomitsee tilanteen paitsioksi ja palaute on linjatuomarille napakkaa. Ruudulta yytsittynä tilanne ei tosiaan ollut paitsio, vaan Ilves pelasi hyökkäyksen kaiken kaikkiaan erinomaisesti.

Hetkellisen tyrmistymisen jälkeen Inter saa pelinsä pian sellaiseen kuosiin, että se antaa luvan odottaa vielä uusia käänteitä. Tosin Interin nostaessa riskitasojaan löytää Ilves hyviä saumoja ottelun ratkaisemiseen. Interin kulmapotkut pomppivat vaarallisesti Leislahden maalin edessä. Walter Viitala ottaa jälleen yhden gamesaverin torjuessaan hattutemppua kärkkyvän Meriluodon läpiajon.

Inter on se, joka kääntää seuraavan kortin. Petteri Forsell lähettää kaukaa hankalasti kiitävän vaparin kohti parkkipaikan puoleista maalia. Leislahti nyrkkeilee sen eteenpäin. Ilveksen puolustus ei saa palloa tarpeeksi kauas maaliltaan, vaan se putoaa vaihdosta sisään tulleelle tuoreelle isälle eli Aleksi Paanaselle, joka taituroi pallon parilla kosketukselle Ilveksen maaliin: 2-2

FC Inter teddybears

Inter hakee vielä vimmatusti voittomaalia ja kertaalleen peliväline vielä pökkäistään Ilveksen maaliin, mutta takakulmalle hiipinyt Aleksi Paananen on paitsiossa. Peli päättyy tasalukemin ja sanalla sanoen se on jälleen kerran ollut hengästyttävän viihteellinen. Veritaksen tyhjentyessä kannattajakatsomot lähettävät vielä mustan huumorin sävyttämiä terveisiä toisilleen. Taistelupari ja reissuprinsessa nappaavat sekä Noah Nurmen että David Haron nimmarit. Nurmea ja Haroa kuullaan vielä jälkipeleissä, joiden tunnelma on hieman kevythenkisempi, mitä HIFK:ta vastaan käydyn pelin jälkeen.

Matka jatkuu kohti keskustaa ja illan päättävää Mestareiden liigan finaalia, joka erinäisten sattumusten jälkeen katsotaan Daily Newsissä (koska missäs muuallakaan)

Viini: kesäinen ja ruohon vihreä pienellä melankolisella jälkiliu’ulla.

ÅIFK-JyTy: tiputanssi

Yläkentällä päätettiin arkiviikkoa ÅIFK:n ja JyTyn -matsilla. Urheilupuistoon tikatessa loppuva kesä sai symbolinsa läskipyörää alaspäin taluttavasti hahmosta, joka pysähtyi aurinkolasiensa takaa tuijottamaan jokaista ohikulkijaa. Olisiko Turunkin markkinoille saapunut joku erikoisempi höpöhöpö -erä, kun vastaavaan spekulaatioon törmäsin aiemmin viikolla PK -seudun osalta?

Yläkentän ämyreistä tunnelmoidaan huuhkajia. Pari kotijoukkueen naisten edustusjoukkueen pelaajaa puhuu itsensä ilmaiseksi sisään ennen minua. Yritän liirata peesissä kertomalla, että olen samasta joukkueesta, mutta maailma ei ole vielä sille valmis, että keski-ikäinen, keskiluokkainen ja kevyesti keskivartalolihava miesoletettu sopisi kyseiseen muottiin. Maksan lippuni niin kuin olin alun perinkin suunnitellut.

ÅIFK vetää alkulämmöt terävästi, kun taas JyTy ottaa rennommin ja luottaa selvästi aiemmilta vuosilta hankittuun lihasmuistiin. Kello nytkähtää hiukan jälkijunassa käyntiin ja siten herättää myöhemmin hämmennystä, koska näyttäisi, että tuomari päättää pelin 44:n minuutin kohdalla.

Hengennostatus + tarvittavat kuvat = Ready to rock

JyTy tulee ensimmäisiin tilanteisiin hyvällä jalalla ja luo pientä painetta kanarialintujen maalille. Kotijoukkueen maalin ja rauta-aidan taakse kerääntyy tiivis, mutta kovaääninen pala Jyrkkälän sielua, joka on tullut nauttimaan perjantaista ja awaydaysta Yläkentälle. Siinä on jopa pientä chäntin aihioita, kun remmin "capo" kertoo jollekin uteliaalle, että ”ei me mistään v*tusta tulla, vaan Jyrkkälästä”.

JyTy sai viimeisille metreille tukea aidan takaa

Kaikesta vierasjoukkueen tuesta huolimatta ja kivuliaan varhaisessa vaiheessa eli muutaman minuutin pelin jälkeen Elias Untamala tunkeutuu pinkkipaitojen boksiin ja pudottaa myyrän takakulmaan. Jyrkkälän ultrat eivät tästä toki lannistu, vaan asiaankuuluvien syvien ja tervaisten yskähdysten rytmittämänä jatkavat vierasjoukkueen suitsemista.

Räplään kännykkää, kun ÅIFK tekee toisen maalin. Katsomon yläpuolelta ehdin kuulemaan, että ”onpa hyvä pallo” ja sen jälkeen Severi Lehtiselle merkataan pystyviiva. Kanarialinnut ovat yllättävän hermostuneita siihen nähden, että ainakin tuloksellisesti heillä ei ottelussa ole hädänpäivää ja intuitiivisesti sanoisin, että ÅIFK ei pelaa perjantai-illassa kauden parasta peliään. Åbolta silmiin pistään Jeremias Kaari, jonka nopeuteen Tykeillä ei oikein löydy oikeanlaista pyydystä.

Pelin alkuvaiheessa alkaneet kopautukset ja tilien tasaamiset niiden osalta ottavat pelin edetessä enemmän jengaa. Lopulta tuomari joutuu ottamaan hymyissä suin toisiaan rappaavia ja anteeksipyytäviä pelaajia tiukempaan nuhteeseen. Peli rauhoittuu rikkeiden osalta hetkeksi, kunnes ne taas alkavat ja mustelmia vaihdetaan oikeastaan pelin loppuhetkiin saakka. Taukotilanne on 2-0 ÅIFK:lle

Peliä värittivät lukuisat kaksinkamppailut

Toinen puoliaika etenee pelin tempon puolesta aika maltillisena, mikä osaltaan jättää JyTy:lle vielä käännön paikan. Tykit saavat toisen puoliajan ensimmäiseen kahteenkymmeneen minuuttiin oman momentuminsa. Kanarialintujen veskari Saku Suominen joutuu ensin paikkaamaan omaa virhettään venyttämällä kätensä takakulmaan tarkoitettuun nostoon.  Anniskelukatsomo herää ja heitä palkitaan hetken päästä, kun vaihdosta peliin otettu Bao Van Truong kipittää ensitöikseen Åbon boksiin ja hänet pyyhkäistään nurin. Henri Lehtonen lataa ensimmäisen pilkun voimalla alakulmaan, mutta tuomari määrää uusinnan. Lehtonen toistaa suoritteen samanmoisena, mutta koittaa päättää sen banenkaan ja tämän Suominen poimii.

Lehtosen rankkarien molemmat versiot

JyTyn osalta bändikamoja aletaan pakkaamaan, kun Tuure Oldendorff nappaa korttikarusellissa toisen keltaisen ja JyTy jää vajaalle. Vahtimestari saapuu treenikämpälle, kun Kaari irtoaa laidaltaan ja laittaa painavan pallon JyTyn veskarin Jesse Peltosen alta Alex Ålgarsille, joka puttaa tyhjiin. Häädöstä huolehtii myös Ålgars, joka ovelalla juoksulla puhkoo JyTyn paitsioansan ja chippaa poborskimaisesti pallon neljännen kerran Tykkien maaliin. Peli päättyy ja viranomaiset tyhjentävät tilan.

Viini: linnunsiipien lepatusta etiketissä

FC TPS u23- VG-62: savua yläkentällä

Tulostaulun lämpömittari tykyttää 37 °C:sta. Kahvi tihkuu nopeasti paidan selukseen. Yläkentällä verryttelevät läntisten-Suomen kolmosen ykkönen FC TPS u23 ja kakkonen VG-62.

TPS tulee peliin väkevästi ja ottaa pallonhallinnan itselleen. Pelaajat, pallo ja jalat liikkuvat. Katsomosta todetaankin, että ottelussa on väliin parempi tempo, mitä ykkösdivarissa. Samaan syssyyn heitetään läppää siitä, että vaikka TPS:n reservit nousisivatkin, niin ne pelaavat ensi kaudella kolmosta, koska kahta TPS:ää ei voi olla kakkosessa. Kesä ja lomat ovat nostattaneet hyvää ironian pilkettä silmä kulmaan niille, joiden katse ei Turun mustavalkoiselta puolelta ole vielä täysin tyhjentynyt.

Kotijoukkueen Ali Yasin on jo viiden minuutin kohdalla hyvällä maalipaikalla, mutta yli suhahtaa. Kympin kohdalla tilanne on toinen. TPS tulee VG-62:n kulman jälkeen vauhdilla keltapaitojen maalia kohti. Yasin jää pilkun kohdalle vapaaksi ja kun pallo siihen toimitetaan, on hänelle kaikki maailman aika valita, mihin kohtaan maaliverkkoja hän tahtoo pallolla jäljen jättää. TPS 1-0 johtoon.

TPS jatkaa rummutusta ja peli näyttää hetken siltä, että se saattaisi revetä isostikin kotijoukkueen suuntaan. Näin ei kuitenkaan käy, vaan VG-62 roikkuu rauhallisen sinnikkäästi mukana ja hiljalleen se saa myös pidempiä hallintajaksoja, jotka se rakentaa kiireettä puolustuksen ja targettina pelaavaan Roni Lehmuskosken kautta.

TPS menettää ensimmäisellä puoliajalla loukkaantumisten takia sekä Ali Yasinin että paljon peliä nousevana laitapakkina eteenpäin tuoneen Kabamba Kalabataman. Sen voiton veistoksen ensimmäiset murut pyörähtävät tekonurmelle, vaikka se ei ihan heti pelissä näykään. Aktiivisesti pelannut Jasper Jalonen koittaa puolittain irti ollessaan tehdä Gesim Vocat eli nostaa palloa neljästäkympistä naantalilaisten maalin, mutta treenikentän kautta täytyy vielä kulkea maaliruutuun. Ennen puoliaikaa myös Pedro Lehtosen ultrajuoksijan kunto puhututtaa.

TPS menetti ensimmäisellä puoliajalla kaksi (Kabamba Kalabataman vas. ja Ali Yasinin oik.) syömähammastaan

Puoliajalla nähdään  pyro eli reilusti kentälle savuttava grilli, jossa ryynärit paistuvat. Yläkentällä on siis totuttuun tapaan suuren maailman meininki. Kioskista otetaan vielä lisää nesteitä paidanselykseen.

Molemmat joukkueet tekevät vaihtoja puoliajalla. TPS rynnii vielä alussa päälle, mutta hyökkäyskolmanneksella sen purenta ei meinaa riittää. Tunnin pelin jälkeen Eetu Leppänen tulee kentälle ja ilmoittaa heti, että nyt aletaan naulamaan. Asia todetaan vielä ottelun kuluessa todeksi, vaikka se hetken katsomoa huvittaankin.

Hyökkäys hyökkäykselta VG-62 nousee TPS:n lingosta ja Leppänen on itse aivan liekeissä vääntäen kaksinkamppailut ja pallot omilleen. Katsomossa muistetaan jo TPS:n JIPPO ja Klubi 04 -matseja. VG- 62:n vaihdot tuovat lisää energiaa ja vaihtoehtoja peliin, kun taas kotijoukkue on pelillisesti jähmettynyt hieman paikoilleen, vaikkakin niin ikään vaihdosta sisään tullut Elmo Heinonen väläyttelee pariin otteeseen. TPS saa myös pari vaparia hyviltä tonteilta, mutta nekään eivät tuloudu.

Lopussa mennäänkin sitten jo päästä päähän ja tasaisissa merkeissä. VG-62 saa väännettyä pelin uuteen asentoon ja vitonen puuttuu varsinaisesta peliajasta, kun Onni Ojala (voi olla että silmät haritti jo tässä kohtaa, mutta mennään Onnilla) löytää sopivan neliön TPS:n keskikentän ja puolustuksen välistä. Leppänen lukee momentumin hyvin ja hiipii TPS:n pakkien taakse, jonne Ojalan hyvin ajoitettu syöttö osuu. Leppänen ohittaa Santeri Aaltosen tarkalla sijoituksella ja peli on tasan. TPS -ilmiö ei tällä kaudella meinaa ottaa laantuakseen.

Eetu Leppänen tuli ryminällä sisään ja pääsi lopulta tuulettamaan VG-62:n tasoitusmaalia

Tasoitusmaalissa on kaikki, mitä peli enää tarjoaa ja tuuletuksista päätellen tasuripinna laskeutuu naantalilaisille hyvin ja se on sen onnistuneella pelisuunnitelmallaan myös ansainnut. Samalla läntisen-Suomen kolmosen Lohko A:ssa mahdolliset irtiotot tyrehtyvät yläkentälle ja sarja jatkuu kutkuttavan tasaisissa merkeissä.

Viini: auringon ja grillivastusten savuista

FC Inter Turku-Puskas Academy: Vamos!

Lomia edeltävä torstai on juhlapäivä. Veritaksella päästiin isännöimään Euroopan Konferenssiliigan ensimmäisiä karsintaotteluita. Turun sinimustien vieraaksi tuli aika tuoreeltaan Budapestin viereisille pelloille perustettu Puskas Academy. Arpa oli Interille tyhjin mahdollinen, mutta toisaalta ennemmin tai myöhemmin näitä ottelupareja täytyy ottaa taskuunsa, jos meinaa kuuseen kurkottaa.

Valmistelen taisteluparia siihen, että tänään saattaisi stadionilla sauhuta tai paukkua. Taistelupari pähkäileekin automatkalla, että savustetaankohan tänään stadionilla niin kuin jossain aiemmin häneen mieleen jääneessä pelissä. Nyt myöhemmin ajatellen toki juolahtaa mieleen, että UEFAN ukot ovat varmasti olleet vaahtosammuttimien ja ruutikoirien kanssa väijymässä ja varmistamassa, että Mayhem rakentuukin äänijänteiden rytmikkäästä käytöstä. Tunnelma ottelussa on tämän kauden parasta, vaikka penkeille olisi mahtunut vielä lisääkin pakaroita.

Euroopan nurmilla

Lakanoita ja bannereita viritellään kannattajakatsomoon erikoispäivän intensiteetillä. Lisäksi ennen ottelua vielä Interin kannattajaikonitar saa asiaan kuuluvaa huomiota sekä kuuluttajalta että yleisöltä täytettyään noin varttisatasen verran. Ei hullumpi päivä viettää synttäreitä. Onnea!

Sitten pallo potkaistaan peliin. Inter ottaa ensimmäisen hallintajakson, mutta sen päätteeksi Puskas tulee tuhatta ja sataa kohti Interin maalia. Luciano Slagveer kolauttaa pallon tolppaan. Viimeistään tässä vaiheessa varistellaan kesä- ja unihiekat silmistä. Nyt on tosi kyseessä ja pelataan Euroopan kentillä. Tolpan tärinä saattaa resonoida Veritaksen nurmen kautta myös Interin peliin, sillä se ei näytä alkuun aivan omalta itseltään.

Inter pyrkii pallonhallintaan ja Puskas tilanteen vaihtoihin, joiden jälkeen se lähtee suoraviivaisesti ja nopeasti pelaamaan kohti Interin maalia. Puskas on ensimmäisellä puoliajalla jatkuvasti vaarallisenoloinen. Interillä on vaikeuksia saada hyökkäyksiään tuotua riittävän syvälle vastustajan kenttäpuoliskolle, jotta se saisi riittäviä aihoita maalintekoon. Jännällä tavalla toteen käy kaikki ne seikat, joita ennen otteluakin venyteltin: Inter on taktisesti hiotumpi, mutta Puskasilla on pykälän verran enemmän vauhtia ja painon mukanaan tuomaa liike-energiaa rytmiryhmässään. Kotijoukkueen onneksi Puskasin pyssyt ovat vielä talven jäljiltä virittämättä ja unkarilaisten viritelmät lentelevät enimmäkseen Veritaksen parkkipaikoille.

Rummun pauhatessa taisteluparikin tarttuu huiviin ja heiluttelee sitä eurooppalaiseen malliin kentälle päin. Erikoispäivä on erikoispäivä.

Toinen puoliaika on jotain aivan toista. Inter hyökkää kannattajakatsomon päätyyn ja peli kääntyy sinimustille. Pallo liikkuu varmemmin ja pidempinä ketjuina pelaajalta toiselle: Balazs Tothin maali saadaan tutkalle. Benjamin Källman näyttää kaksinkamppailuissa mallia, miten valkopaitoja ravistellaan hihoista ja miten pääpallot pudotellaan omilleen.

Vamos!

Vamos! kuuluu Källmanin äänijänteistä, kun hän on ensin rymistellyt Timo Furuholmin esityöstä Puskasin boksiin ja tällännyt pallon vastustamattomasti etukulmaan. Inter kuuluu eurokentille ja transfermarktin Daavid-Goljat -data lähtee sakkokierroksille. Sekä pelaajat että kannattajat repeävät liitoksistaan, kun kotijoukkueen maalihanat aukeavat.

Edelleenkin kirjoittajalle jää jotenkin epäselväksi, miten Puskasin kani pomppii peräverkkoihin asti, kun peliä olisi enää vartti pelaamatta. Jakub Plsekille pyydys merkataan, mikä on toiseen puoliaikaan peilaten melkoinen rosvosektori, mutta ehkei kuitenkaan ensimmäiseen puoliaikaan ja koko peliin katsoen. Samainen Unkarin töpöhäntä pomppii vielä kerran Interin maalia kohti, mutta sen otsa kolahtaa tolppaan ja Henrik Moisander poimii sen korvista talteen, vaikka tätä ennen tajunnan syövereistä säpsähtelee esiin painajaiskuvia Belgian avausmaalista Huuhkajia vastaan. Jotain samaa tilanteissa on, mutta jälkimmäisessä sentit ovat sinimustien puolella.

Tätä lisää ensi viikolla!

Unkarissa jatketaan nykysäännöillä koko lailla samoista ruuduista, mistä aloitettiinkin. Unelma siitä, että Veritakselle tuodaan tällä kaudella vielä lisääkin euroherkkuja elää ja on voimissaan. Aninkaistenkatukin oli Veritakselle päin kulkiessa auki eli maailmassa tapahtuu yhtä jos toistakin, ja Unkarissahan meillä kulkee.

Viini: suuren maailman rypäleistä

Futis ja kirjat: Helter Skelter, Tapani Kinnunen

Helter Skelter -käsitteellä viitataan liukumäkeen. Se saa myös pimeämpiä sävyjä konnotaatioistaan Charlie Mansoniin ja Tate-LaBianca -murhiin.

Helter Skelter on myös Robustoksen kustantaman ja Tapani Kinnusen kirjoittaman Suomi -sarjan viides romaani. Sen liuku lähtee Hanian rannoilta ja kiertää maailman pienimpien punaisten lyhtyjen kujien kautta Suomen jalkapallopääkaupungin pyhätön eli Turun Kupittaan nurmille. Loppukiihdytyksensä Helter Kelter ottaa Helsingistä kirjajulkkareilta ennen kuin se tömähtää Ravintola koulun terassille. Viimein, kun silmät lupsahtavat auki, ohimoita asiaankuuluvasti kolottaa, koska matkan varrella tuli kumottua olutta ja muita juomia. 

Tapani Kinnusen Helter Skelter

Helter Skelter päätyi kirjoittajan postilaatikkoon kirjailijan erikoistoimituksena. Woltit sun muut foodoorat ovat vielä mustavalkoista divarikamaa, sillä pyhänä sovitusta lähetyshetkestä pelkkää postilaatikkoon teipattua Interin -logoa Pohjantähtenään käyttävä erikoistoimittaja väisti naapurin sätkäpaperia metsästävän huligaanipojan ansat ja tiputti asianmukaisesti Kelan kirjekuoreen käärityn kirjan tismalleen oikeaan postilaatikkoon tilauspäivänä ja vieläpä alta aikayksikön. Tapani Kinnunen on tunnettu Turun sinimustien kannattaja, joka huutaa munukkaa Veritaksen kannattajakatsomon ”yläaitiosta” ja tähän limittyvät kokemukset ovat yksi kirjan keskeisistä teemoista.

Arvostelukappale saatiin kirjailijan erikoistoimituksella

Romaani kertoo yhdestä vinkkelistä syyn sille, miksi sinimustat värit ovat Turussa vetäneet puoleensa. Iltatähtenä Turkuun syntynyt Inter toi väriä, kulttuuria ja kansainvälisyyttä Turun seisahtuneeseen futisilmaan. Kirjoittaja huomaa vähän väliä käkättävänsä romaanin kohtaukselle, jossa päähenkilö Topias Kettusen vaatiessa TPS:n pelissä vastustajalle keltaista korttia, mustavalkoisten pitkätakkinen kannattaja ojentaa hänelle joulukortin ja sellaista tai mitään muutakaan korttia Kettunen ei halua, joten hän myy pohjoiskarjalalaisen futissielunsa Interille heti, kun se vain on mahdollista. Hyvin samaistuttavaa.

Turun futiksen lisäksi kirjassa muistellaan myös niitä huuhkajien kohtalonhetkiä, jotka lopulta toivat historiallisen EM-kisapaikan. Kuvaukset Olympiakatsomosta ja pubeihin pystytettyjen screenien äärestä tulevat niin inhimillisellä äänellä ja sellaisella tarkkuudella, että mannerjäät voivat huoletta sulaa, kunhan yksi kappale Helter Skelteriä jää seuraavalle sivilisaatiolle, jotta hekin voivat saada palansa siitä, mitä oli olla ihminen ja jalkapallokannattaja silloin, kun Rive hoiti huuhkajat kisoihin. 

Futis yhdistää, mutta myös erottaa. Romaanissa kerrataan Interin kannattajaryhmittymän jakaantumista yhdestä kahteen eli Ultraboyzista Ultraboyziin ja Armadaan. Toisaalta sääli, mutta toisaalta hyvin inhimillistä, sillä eroavathan pariskunnatkin ja niissä eroissa on kysymys vain kahden ihmisen toiveiden, tarpeiden ja pettymysten yhteensovittamisesta. Sinimustien kannattajia on rutkasti enemmän ja määrä vain kasvaa. Siksi törmäyksiäkin saattaa tulla.

Helter Skelterin kerronta on vauhdikasta ja mukaansa ryystävää. Romaanissa vilkaistaan aina hieman pidempään sinne, minne ei välttämättä olisi soveliasta ollut katsoa, mutta mihin kaikki kuitenkin katsoo, ja romaanissa läväytetään sanat pöytään sellaisena kuin maailma on koettu. Kroppaa saavat laittaa likoon sekä Topias Kettunen itse että kirjaan valikoidut henkilöt hänen lähipiiristään, jotta romaani saa sellaisen lennon, että kirjoittaja luki sen kertaistumalta. Topias pudottelee matkan varrella hauskoja knoppeja ympäristöstään, jotka maustavat ja värittävät kirjan maisemaa. 

Kirjan henkilöhahmot ja se, miten heidät on kerrottu, soittavat kaikuja jenkkien Beat -sukupolveen ja Bukowskiin. Boheemien ihmisten tuominen tähän aikaan lämmittää kirjoittajan sydäntä, koska olin jo osin tullut näkörajoitteiseksi tämän maailman olemassaolosta. Kerronnan tarkkuuden, imun ja rehellisyyden nimissä ymmärrän myös, mistä Kinnusen ja Knausgårdin -rinnastukset tulevat. *Siksi aionkin tarttua löyhään lupaukseeni siitä, että luen koko Suomi -sarjan, sillä olenhan juossut Taisteluni -ultrajuoksun myös puolitoista kertaa, ja kuten maailmassa aina, olen aivan varma, että sinimusta voittaa. 

Viini: sukkahousujen sisällä paikalle tuotuna ja oleellista on, että sitä on tarpeeksi itselle ja kavereille

Arvostelukappale on saatu kirjailijan erikoistoimituksella. Sen voi ostaa esimerkiksi täältä: https://kirjakauppias.fi/Helter-Skelter tai jos taitaa kaupankäynnin- tai katukaupankäynnin taidon ja tahtoo kirjan erikoistoimituksella, kannattaa kierrellä Turun kuppiloita tai saapua Interin kotipeleihin sopivankokoinen seteli lompakossaan ja nykäistä kirjailijaa hihasta.

*Tämä ei ollut maksettu virke, vaan kirjoittajaa on uhkailtu Mustanaamiolla

Tanska-Suomi: vastoin kaikkia todennäköisyyksiä

Ystävämme laittaa Kööpenhaminasta viestiä ja kyselee vinkkiä siihen, mistä voisi vielä pelipäivänä saada lippuja. Vinkkaan paria paikkaa, jossa olen nähnyt lippuja myytävän. Edellisen päivän koronarokotus koktailina painostavan ilman ja Huuhkajien kisarupeaman nostaman jännityksensä kanssa sotkee päivän värit. Pyörittelen televisiossa erinäisiä huuhkajiin liittyviä musiikki, video- ja maalikoostepätkiä. Mistään muusta ei oikein tule mitään ja lopulta aikataulutkin hajoavat.

Pikaiselle visiitillä Alkoon on yksi sääntö: tanskalaista ei tänään tule mukaan, joten joku muu saa huolehtia To Ølin ja Mikkellerin markkinaosuuksista. Katsomme kaverin luona ensimmäisen puoliajan Sveitsi-Wales-matsista. Siihen on vaikea keskittyä, koska huuhkajat pelaavat sen perään. Lopulta laskeudumme tutun irkkupubin tutuille penkeille tapittamaan tuttua screeniä. 

Suomalaista futishistoriaa tutulta screeniltä

Käsillä on juhlapäivä, mutta sen käänteet tulevat osoittautumaan täysin arvaamattomiksi. Sovimme kaveriporukan kesken, että on ihan OK kyynelehtiä, kun Huuhkajat astelevat riviin esittäytymään Parkenin yleisölle, jonne myös Kööpenhaminan kontaktimme oli onnistunut onkimaan paikkansa. Tosiasiassa, kun kamera siirtyy Suomen pelaajasta seuraavaan, valtaa sisukset syvä rauhan tunne. Jotenkin asiat ovat juurin niin kuin niiden pitääkin olla.

Huuhkajat hyökkäävät ottelun alussa muutaman minuutin ajan, mutta sitten peli kääntyy täysin tanskalaisille. Suomi puolustaa 5-3-2 -muodostelmassa ja se puolustaa ehkä syvemmässä blokissa kuin koskaan aiemmin. Totean että toivottavasti peli etenee juurin niin kuin Riven pelikirjassa lukee. Tasuri tästä pelistä olisi hyvä startti kisoille, mutta huolta aiheuttaa se, että Suomi ei tunnu pääsevään hyökkäämään ollenkaan. Se saa ohjattua Tanskan hyökkäyksiä kuitenkin laitoihin ja melko pysähtyneeseen tilaan, jolloin huippupaikoille Tanska ei pääsee. Tanskan puolustus ottaa rutiiniomaisesti Teemu Pukin parit partyt kiinni, joten alan tuijottelemaan kelloa ja toivon sen nopeaa juoksua.

Peli kellon napsahtaessa yli neljänkymmenen tulee hetkeksi huojentunut olo. Näyttäisi että tästä selvitään. Sitten Christian Eriksen retkahtaa erikoisennäköisesti maahan (ja juuri sen katsomon eteen, jonne Köpiksen kontaktimme oli saanut paikat). Kameran nappaama veltto kroppa ja erityisesti täysin tyhjä katse viestivät, että tilanne on paha. Alkushokin jälkeen tilanne jatkuu kentällä edelleen. Näyttää, että Eriksenin sydäntä yritetään pumpata käyntiin. Baarissa on hiljaisia, itkeviä ja rukoilevia ihmisiä. Siinä ohessa henkilökuntaa vaivihkaa toimittaa läpitulleita tilauksia ja siivoaa pöytiä. Kahtaalta on paha tunne sekä ihmiselämää koskevasta tragediasta, joka saattaa olla nyt käsillä, että myös siitä, miten kaiken tämän jälkeen arvaamaton luoti tuntuu osuvan jälleen Huuhkajiin. Sattumukset tuntuvat tulevan aivan käsittämättömällä kierteellä eikä niiden edessä voi kuin pysyä nöyränä ja toivoa parasta.

Pieni toivon häivähdys saadaan kuvasta, jossa Eriksen näyttä olevan tajuissaan. Kenties tässä ei ollakaan menossa niin traagiseen lopputulemaan, mitä aiemmin on ennustettu. Voitaisiinko peli jopa pelata loppuun, jos todetaan, että Eriksen on kunnossa?

Ottelulle saadaan uusi alkamisaika. Jotenkin kokonaisuus kirraa Eduardo Galeanon tarinaa äitinsä ottelun alla menettäneestä tuomarista. Kellon juostessa teemme myös nopean päätöksen ja siirrymme seuramaan ottelun lopun Turun hämähäkkitontille rakennettuun kisakatsomoon. Ennen ottelun jatkumista sinetöidään jalkapallon folkloristiikkaan vielä suomalaisten ja tanskalaisten kannattajien

-Christian!

-Eriksen!

vuorohuuto. Eleeltä on vaikea ottaa mitään pois.

Hämähäkkitontilla on kaikin tavoin vauhti päällä.

Hämähäkkitontin tunnelmia

-Riittääkö nämä nyt varmasti loppumatsin ajaksi, baariminna huikkaa, kun kasaamme kisapulloja cooleriin

-No eihän ne kyllä riitä, totean ja niinpä jäiden joukkoon lasketaan vielä muutama virvoke.

Pelin ilme ei vaikuta muuttuneen. Huuhkajat ovat linnoittautuneet kuin shakkinapit konsanaan omalle kenttäpuoliskolle, jonne Tanska tuo pelivälinettä. Sinänsä ottelu on nyt herran hallussa, sillä se ponnistaa sellaisilta askelmilta, joille kenelläkään ei ollut Plan B:tä.

Ihan tuntia ei ole pelattu, kun Suomi hyökkää. Jere Uronen löytää Pukin boksista, mutta Pukin portit suljetaan kahden tanskalaisen voimin ja niinpä hyökkäys näyttää pysähtyvän. Pukki palauttaa pallon Uroselle, joka nostaa sen keskelle, jossa on melko lailla seisoville jaloille rakentuva 2 vs. 2 tilanne. Robin Lod kurottaa pallon ensimmäisenä, mutta ei yllä siihen, mikä on sikäli hyvä, että hänen taakseen hiipinyt Joel Pohjanpalo on paikalla. Pohjanpalo tekee joutsenmaisen kurotuksen palloon, joka lipsahtaa Kasper Schmeichelin kainalosta maaliin. Maali on yksi Huuhkajan siipien lailla lepattava kynttilä koko siihen järjettömyyden ja sattumanvaraisuuden kakkuun, jota ilta on leiponut. Hämähäkkitontilla sataa kaljaa. Pulloja hajoaa ja ihmiset pomppivat painovoimaa uhmaten tuoleille ja pöydille. 

Maalin jälkeen käytännössä kukaan ei enää istu loppumatsin aikana. Mayhem syvenee, kun Anthony Taylor antaa Tanskalle köykäiseltä näyttävän pilkun ja sementoi ainakin huuhkajakannattajien mielissä sen, että maailman tuomarihuiput tulevat muualta kuin sumusaarilta. Screeniä vasten näyttää lentävän tuoli ja muita tunnistamattomia lentäviä objekteja eli UFOja. ”Runosmäen liimanäppi” eli Lukas Hradecký  nappaa Pierre-Emile Hojbjerg väsyneen rangaistuslaukauksen kainaloonsa. Sen jälkeen on vaikea uskoa, että mikään enää saisi huuhkajia pyydyksiinsä.

Taylor malttaa lopettaa ottelun ajallaan ja Huuhkajat nappaavat käsittämättömien vaiheiden jälkeen voiton. Taivas repeää. Kaljan sijaan sieltä sataa nyt ihan vaan vettä ja kerralla reilusti. Sade yrittää piiskata ihmisiä taksijonoihin ja koteihinsa. Se ei ole ihan helppo paikka, sillä Turku juhlii voittoa isosti. Autoista pilkottelee päitä ja sekä ihmisten että autojen äänitorvet törisevät. Vastaavaa hurmosta kirjoittaja on nähnyt viimeksi Lissabonissa silloin, kun Portugali voitti EM-kisat. Jalkapalloyhteiskunnan rakenteet ovat lujemmat kuin ehkä ensisilmäykseltä näyttää. Onneksi lujaa oli myös lääkintähenkilökunnan ammattitaito Parkenin illassa.

Viini: kaikkea mahdollista liikaa ja sekaisin

FC Inter-IFK Mariehamn: stadioninviljelys

10.6.2021 ajasta aikaa on kirjoihin merkittävä päivänä, jolloin yleisö palaili taas kohtuuttoman pitkästä aikaa Veritakselle. Toivotaan että jatkossa stadionit ovat yleisölle auki suunnilleen  24 h vuorokaudessa niin kuin supermarketitkin.

Sikäli mikään ei ollut muuttunut, että Aninkaistenkatu oli edelleen remontissa, kuten viimeksikin, kun matka kävi Veritakselle tai sitten futisjuhlan kunniaksi remontti pistettiin uudestaan käyntiin. Keli kuitenkin helli eli mikäpäs siinä autossa hikoillessa ja kesäkansaa punaisissa valoissa silmäillessä.

Tunnelma oli Veritaksen ulkopuolella myös kesäisen leppoisa. Inter on ollut hyvässä vireessä ja joukkue on niikseen hyvin rakennettu, että loukkaantumiset eivät pääse kovin syvältä kolhimaan. IFK Mariehamn oli sikäli arvoitus, että saarelaisten kausi näytti alkaneen mallikkaasti, mutta sen jälkeen jalat ovat kastuneet useammankin kerran. 

José Riveiro käy nappaamassa ensimmäiset kotiyleisön suosionosoitukset ennen kuin pallo potkaistaan IFK:n toimesta peliin ja ensimmäisellä puoliajalla IFK ei palloon enää juurikaan pääse. Inter lähti peliin kahdella topparilla ja keskikentän keskusta oli nyt erityisen miehitetty. Kannattajakatsomossa yskitään siitepölyt keuhkoista ja tutut sinimustien nuottien tahtiin taittuvat rallattelut jatkuvat ottelun loppuun asti. Yleisö kuuluu stadioneille. Mitäpä siihen lisäämään.

Jalkapallo kuuluu kannattajille ja kannattajat stadionille

Ensimmäisen puoliajan aikana tulee mieleen, että olisi pitänyt ottaa kiikarit mukaan, sillä peli käydään kauttaaltaan Maarianhaminan päädyssä eli aika lailla toisessa, mihin me olimme kausikorteilla vihreät penkkimme varanneet. Omalle kenttäpuoliskolleen vetäytyvät saarelaiset ja lämpimähkö kesäilma johtavat siihen, että pelin tempo ei ihan hulluksi nouse. Vajaa vartin kohdalla palloa suditaan vierasjoukkueen maalin edessä, mutta Oskari Forsman löytää vielä oikeille jalansijoille. Huolimatta kilpparistaan Maarianhaminan puolustuspeli ei varsinaisesti vakuuta. Väliin näyttää hieman siltä, että jollei Inter toimita palloa maaliin niin saarelaiset tekevät sen itse.

Kymppi edellisestä niin Taiki Kagayama ninjailee pallon itselleen Arttu Hoskosen pystysyötön santsikierroksella. Benjamin Källman nappaa paketin ja viskaa sen pilkun kohdalle, jossa päivystää vaihdosta sisään tullut Matias Ojala. Inter siirtyy aivan pelinkuvan mukaisesti johtoon. Pelin ilme ei oikeastaan maalin jälkeen muutu. Lähinnä valmiiksi lannistuneen ja epätoivoisenoloisen vierasjoukkueen toimet ihmetyttävät. Hyökkäyspeli on poikkeuksellisen ideatonta ja sillä on hetkellisinä pallollisinakin hetkinä vaikeuksia joka puolella kenttää.

Kahvit ja soodat on vedetty naamarin alta. Siksi puoliajalla keskitytään aakkosiin.

Toisen puoliajan alkuminuuteilla Källman tikkaa omalta kenttäpuoliskolta päätyyn asti. Pari kaveria putoaa vaunuista ja lopulta Niilo Mäenpää imitoi poliisisarjoista tuttua piikkimattoa, johon sitten Källman suosiolla ajaa. Pelimiehen liikkeitä alusta loppuun ja pallo viedään täplälle. Veritaksen päätykatsomon rakenteita lujitetaan ennen kuin Martti Haukioja astelee pallon taakse sementoimaan paikkaansa Veikkausliigan maalipörssin kunkkuna. Haukioja antaa kuitenkin hieman armoa sekä maaliverkoille että päätykatsomon sponsorilakanoille ja laittaa moukarin sivistyneellä voimalla haavin pohjalle. Forsmanin suojelee itseään syöksymällä pois tieltä.

Benjamin Källman oli päivän pysäyttämättömin

Välissä vilkutellaan hieman keltakorttia. Sitten kaupunginteatterin edestä suojatien hauiksensa ympärille kerinyt Timo Furuholm laittaa Haukiojan nappikuljetuksen ja syötön jälkeen lapikkaansa sellaiseen asentoon, joka johdattaa pallon takayläkulmaan. Futisjuhlat saavat Veritaksella huipennuksensa, vaikka loppuun asti vaivasi vähän sellainen tunne, että vierasjoukkue oli tänään eksynyt väärän oven taakse. Inter kiittää kotiyleisöään suvereenilla esityksellä ja tyylipuhtaalla voitolla.

Siellähän se Rantakadun suojatie

Viini: kesäinen, helppo