ÅIFK-TPSu23: bingo

Päättyvä arki-ilta kätki pimenevään iltaansa Turun vanhimman jalkapalloseuran ÅIFK:n ja TPS:n reservien derbyn. Yläkentän valomaailma oli sellainen, että kuvien suhteen olin luovuttanut jo etukäteen. Molemmilla joukkueilla oli onnistuneet matsit alla. Kanarialinnut olivat käyneet pesänvaltausreissulla Raumalla ja TPS oli ottanut nousukilvoittelun kannalta tärkeän voiton FC Ålandista. Yläkentän stadionilla nähtiin sellainen erikoisuus, että porteilla kiemurteli parinkymmenen ihmisen jono ennen ottelua eli peli liikutti ihmisiä tavallista enemmän. Blogin puolelle ottelu toi viimeisen ruksin bingoriviin eli läntisen kolmosdivarin lohko B:n joukkueet oli nyt nähty kaikki sekä kotona että vieraissa.

Kentän puolella olivat volyymit sekä hyvästä peliasenteesta että varmastikin myös kuluvan viikon höyryjen puhaltelusta painokkaat. Kaksinkamppailuihin syöksyttiin sähäkästi ja tempoa oli reippaanlaisesti. Kaiken kaikkiaan kyseessä oli hyvätasoinen ottelu. ÅIFK pelasi osana pelisuunnitelmaa ja myös osana omaa pelillistä identiteettiään väliin korostetun kovaa ja lähti sitä kautta viemään vieraiden enimmät peli-ilot. Vartin verran keretään pelaamaan ennen kuin nähdään pelin ensimmäiset tilanteen jälkeiset ”halailut”. Erotuomari Mikko Kiviluoma joutuu  ottamaan aika varhaisessa vaiheessa peliin reippaanlaisesti kantaa, sillä halot ja suut paukkuvat molemmin puolin.

Mikko Kiviluomalla pääsi suitsemaan peliä heti alusta alkaen

TPS on alussa enemmän pallossa ja vieraat hakevat suoraviivaisesti palloja ÅIFK:n puolustuslinjan selustaan. ÅIFK vetäytyy, pitää pakkansa tiiviinä ja imee TPS:n pallolliselta etenemiseltä tilan. Hiljalleen ÅIFK saa myös omat hallintajaksonsa ja pääsee siten hätyyttelemään Tatu Österlundin isännöimää maalia. Maaliodottamat jäävät tilanteissa vielä oletettavasti pieniksi toisin kuin TPS:n Ali Yasinilla, joka 25:n minuutin tienoilla jää vapaaksi ÅIFK:n puolustuksen keskelle, mutta Yasin ohjaa keskityspallon maalin yli. Pian tämän jälkeen TPS:n Santeri Pohjalainen pörrää hyvin keskellä ja Santeri Pöysä tekee samaan aikaan hienon nousun ÅIFK:n nousevaa linjaa vastaan. Pöysä irtoaa Pohjalaisen vapauttamana laidalta ja petaa paikan uudemman kerran Yasinille, mutta ÅIFK:n Saku Suominen vastaa vierasjoukkueen hienoon kuvioon hienolla torjunnalla.

Kiviluoma heilauttaa vielä Niklas Haritulle korttia ennen kuin ottelu päästetään tasatilanteessa vartiksi puhaltelemaan. Jono lähtee kiemurtelemaan nyt buffetin suunnalta ja yleisön vauhtia kiihdytetään Portion Boys & Matti ja Tepon tahtiin.

Tili-, makkara- ja karkkipäivä

Toisen puoliajan alussa vieraiden suunnasta puhaltaa koleasti. Heti puoliajan alussa Bamo Ahmadi läväyttää komean vaparin maalipuihin. Juuri, kun TPS:n rynnistys vaikutta hieman hellittävän, kaunis keskityspallo tavoittaa Niklas Haritun, joka tyylittelee pallon Suomisen tavoittamattomiin. Peli jatkuu TPS:n hallinnassa, vaikka ÅIFK painii lannistumattomasti vastaan. Suominen joutuu pitkin puoliaikaa ottamaan useammankin gamesaven, jotta pisteet pysyvät katse-etäisyydellä kanarialinnuista. 

TPS:n rutiini pelaamisessa on sen verran tylyä, että ÅIFK joutuu jättämään pelin hieman jalkapallojumalien haltuun ja toivomaan, että se saa tuloutettua jonkin harvoista tilanteistaan. Lähimmäksi tasoitusta pääsee takatolpalle hiipivä Eetu Kanerva, jonka puskulle jalkapallojumalat kuitenkin virnistävät: tolppa. TPS meinaa rokottaa heti perään, mutta nyt virnistää Suominen, joka nappaa sekä Christian Linnan läpiajon että tilannetta seuranneesta kulmahässäkästä maalia kohti pomppineen puskun.

Kiviluoma ottelun hermolla...

...ja keskiössä.

Viimeiselle kympille mennään maalin marginaalilla. Kabamba Kalabataman loukkaantuminen pitkine hoitosessioineen laskee ottelun intensiteettiä, mikä ropisee ehkä enemmän vierasjoukkueen laariin. Ahmadi ehtii löytämään maaliraudat lisäajalla vielä kertaalleen ja Suominen pysäyttää Otto Ohvon jatkoyritelmät. Suomisen akrobaattitemput loppuvat kuitenkin ikävän näköiseen loukkaantumiseen. Suominen kellahtaa ilmeisesti akillesjänteen pettämänä maahan, kun hän on vastaanottamassa taaksepäin tulevaa syöttöä. Kiviluoma kantaa tilanteesta moraalisen vastuun ja puhaltaa pelin poikki juuri ennen kuin pallo on kierimässä maaliviivan yli. TPS:kään ei tätä protestoi eli riippumatta siitä, mitkä säännöt tilanteessa pätevät, on tuomio pelin hengen mukainen. 

TPS pelaa tällä hetkellä kovalla rutiinilla. Väkevästi vastaan paininut ÅIFK oli enemmän yksittäisten tilanteiden varassa.

Kanarialinnut paiskaavat vielä pari palloa TPS:n boksiin ennen kuin Christian Linna on läpi eikä erehdy. Bingohallin taululle jäävät 0-2 -lukemat, kun stadionin portteja lähdetään lukitsemaan.

Viini: bingohallin erikoinen

ÅIFK-JyTy: tiputanssi

Yläkentällä päätettiin arkiviikkoa ÅIFK:n ja JyTyn -matsilla. Urheilupuistoon tikatessa loppuva kesä sai symbolinsa läskipyörää alaspäin taluttavasti hahmosta, joka pysähtyi aurinkolasiensa takaa tuijottamaan jokaista ohikulkijaa. Olisiko Turunkin markkinoille saapunut joku erikoisempi höpöhöpö -erä, kun vastaavaan spekulaatioon törmäsin aiemmin viikolla PK -seudun osalta?

Yläkentän ämyreistä tunnelmoidaan huuhkajia. Pari kotijoukkueen naisten edustusjoukkueen pelaajaa puhuu itsensä ilmaiseksi sisään ennen minua. Yritän liirata peesissä kertomalla, että olen samasta joukkueesta, mutta maailma ei ole vielä sille valmis, että keski-ikäinen, keskiluokkainen ja kevyesti keskivartalolihava miesoletettu sopisi kyseiseen muottiin. Maksan lippuni niin kuin olin alun perinkin suunnitellut.

ÅIFK vetää alkulämmöt terävästi, kun taas JyTy ottaa rennommin ja luottaa selvästi aiemmilta vuosilta hankittuun lihasmuistiin. Kello nytkähtää hiukan jälkijunassa käyntiin ja siten herättää myöhemmin hämmennystä, koska näyttäisi, että tuomari päättää pelin 44:n minuutin kohdalla.

Hengennostatus + tarvittavat kuvat = Ready to rock

JyTy tulee ensimmäisiin tilanteisiin hyvällä jalalla ja luo pientä painetta kanarialintujen maalille. Kotijoukkueen maalin ja rauta-aidan taakse kerääntyy tiivis, mutta kovaääninen pala Jyrkkälän sielua, joka on tullut nauttimaan perjantaista ja awaydaysta Yläkentälle. Siinä on jopa pientä chäntin aihioita, kun remmin "capo" kertoo jollekin uteliaalle, että ”ei me mistään v*tusta tulla, vaan Jyrkkälästä”.

JyTy sai viimeisille metreille tukea aidan takaa

Kaikesta vierasjoukkueen tuesta huolimatta ja kivuliaan varhaisessa vaiheessa eli muutaman minuutin pelin jälkeen Elias Untamala tunkeutuu pinkkipaitojen boksiin ja pudottaa myyrän takakulmaan. Jyrkkälän ultrat eivät tästä toki lannistu, vaan asiaankuuluvien syvien ja tervaisten yskähdysten rytmittämänä jatkavat vierasjoukkueen suitsemista.

Räplään kännykkää, kun ÅIFK tekee toisen maalin. Katsomon yläpuolelta ehdin kuulemaan, että ”onpa hyvä pallo” ja sen jälkeen Severi Lehtiselle merkataan pystyviiva. Kanarialinnut ovat yllättävän hermostuneita siihen nähden, että ainakin tuloksellisesti heillä ei ottelussa ole hädänpäivää ja intuitiivisesti sanoisin, että ÅIFK ei pelaa perjantai-illassa kauden parasta peliään. Åbolta silmiin pistään Jeremias Kaari, jonka nopeuteen Tykeillä ei oikein löydy oikeanlaista pyydystä.

Pelin alkuvaiheessa alkaneet kopautukset ja tilien tasaamiset niiden osalta ottavat pelin edetessä enemmän jengaa. Lopulta tuomari joutuu ottamaan hymyissä suin toisiaan rappaavia ja anteeksipyytäviä pelaajia tiukempaan nuhteeseen. Peli rauhoittuu rikkeiden osalta hetkeksi, kunnes ne taas alkavat ja mustelmia vaihdetaan oikeastaan pelin loppuhetkiin saakka. Taukotilanne on 2-0 ÅIFK:lle

Peliä värittivät lukuisat kaksinkamppailut

Toinen puoliaika etenee pelin tempon puolesta aika maltillisena, mikä osaltaan jättää JyTy:lle vielä käännön paikan. Tykit saavat toisen puoliajan ensimmäiseen kahteenkymmeneen minuuttiin oman momentuminsa. Kanarialintujen veskari Saku Suominen joutuu ensin paikkaamaan omaa virhettään venyttämällä kätensä takakulmaan tarkoitettuun nostoon.  Anniskelukatsomo herää ja heitä palkitaan hetken päästä, kun vaihdosta peliin otettu Bao Van Truong kipittää ensitöikseen Åbon boksiin ja hänet pyyhkäistään nurin. Henri Lehtonen lataa ensimmäisen pilkun voimalla alakulmaan, mutta tuomari määrää uusinnan. Lehtonen toistaa suoritteen samanmoisena, mutta koittaa päättää sen banenkaan ja tämän Suominen poimii.

Lehtosen rankkarien molemmat versiot

JyTyn osalta bändikamoja aletaan pakkaamaan, kun Tuure Oldendorff nappaa korttikarusellissa toisen keltaisen ja JyTy jää vajaalle. Vahtimestari saapuu treenikämpälle, kun Kaari irtoaa laidaltaan ja laittaa painavan pallon JyTyn veskarin Jesse Peltosen alta Alex Ålgarsille, joka puttaa tyhjiin. Häädöstä huolehtii myös Ålgars, joka ovelalla juoksulla puhkoo JyTyn paitsioansan ja chippaa poborskimaisesti pallon neljännen kerran Tykkien maaliin. Peli päättyy ja viranomaiset tyhjentävät tilan.

Viini: linnunsiipien lepatusta etiketissä

Stade de Louis II:lla: VG-62- SC Wolves

Monacon eli Naantalin ruhtinaskuntaan pääsee ilman erillistä rajatarkistusta. Uutta asvalttia on hetken painettu Turun ja Naantalin väliin. Hummamiesten uutistoimistosta tiedetään kertoa, että projekti on viivästynyt, koska asvalttiseokseen sopivia kultahippuja on huonosti saatavilla.

Stade Louis II:n eli Naantalin Kuparivuoren kenttä avautuu idylliseen maisemaan. Nurmi vaikuttaa olevan priimaa ja kuten vieressä istuvan selvästi pitkän linjan VG:läisen puheenparresta poimin: luonnon nurmi on ainoa oikea pelialusta. Buffetissa kaikki maksaa euron ja kausikorttilaisille ei sitäkään. Otteluun oli toivottavasti vapaa pääsy ja, jos ei ollut, niin laskun saa laittaa perästä.

Idyllinen Kuparivuori ja pikkupojankokoinen pala futiskulttuuria Paraisilta

Euran Wembleyn reissun jälkeen oli sellainen tunne, että ruhtinaskunnan puoli tarinasta jäi hiukan aurinkolasikatsomon katveeseen. Samaan aikaan kiinnosti todeta se, miksi vastustaja Paraisten SC Wolves kyntää ilman pinnan pinnaa läntisen-Suomen kolmosessa. Niinpä könyämme koko perheen voimin puisen pääkatsomon orrelle ratkomaan päivän futismysteereitä.

Matsi alkaa tunnustellen. VG-62:n kapteeni Eetu Leppänen peräänkuuluttaa samanlaista starttia, mitä Eurassakin. Naantalin mustakeltaiset näyttävät avaavan 4-2-3-1 -tyyppisellä muodostelmalla. Wolvesista henkii se, että he lähtevät edelleen voittamaan, vaikka tämän kauden matka on käynyt toistuvien piikkimattojen yli. Molemmat joukkueet jättävät prässihikotukset Bielsalle koulukuntineen ja pyrkivät tiiviillä muodolla pakottamaan vastustajan pallon menetyksiin. VG-62 on pykälän verran pelaavampi joukkue, kun taas Wolves lähettää herkemmin pitkiä divaripalloja naantalilaisten puolustuksen selustaan.

VG-62:n hyökkääjä liikkuvat fiksusti ja sen keskikenttä on myös koko ajan hajulla, mitä hyökkääjät tekevät. Siksikin VG:62:n maali alkaa nykimään jo pian muodollisten tunnusteluiden päättyessä.  Tappioputken taakka lähtee pian paistamaan vierasjoukkueessa. Turhautumisen tunnetta jaetaan erityisesti tuomarin kanssa. Tässä kohtaa fiksummat olisivat jo lyöneet vetoa vierasjoukkueen punakortin puolesta.

VG-62 taisi hyökkäyspään pelaamisen

Wolves saa vyörytettyä tilanteitaan kulmiksi asti, mutta VG-62:n puolustus painii jälleen kulmat ja keskitykset toisaalle.  Kello kilkkaa pariakymmentä minuuttia, kun hieman Suomi-Wales -tyyliin Wolvesin puolustus kadottaa muotonsa. Veli Hartola saa pallon puolustuksen taskuun ja ajaa kohti maalia. Näyttää jo, että Hartola taittaa itsensä hieman pieneen kulmaan, mutta takakulmaan ryömii laadukas kuti ja VG-62 siirtyy 1-0 johtoon. Pitkän linjan VG:läinen kuittaa kaverilleen, että tämä olisi varmaan painanut kärkkärillä tuossa tilanteessa. Kaveri myöntää tämän, mutta toteaa myös, että maalin se olisi mennyt. Maalivahti olisi vain ollut ihmeissään, miten pallo olisi niin nopeasti suhahtanut ohitse.

Ottelu alkaa hakemaan lopullisia uomiaan, kun Wolvesin puolustushassin jälkeen Niklas Aalto napauttaa VG-62:n hyökkääjän nurin. Tuomari nostaa keltaisen, joka on Aallolle laatuaan toinen. Kuparivuori kasvaa Susille Mont Agelin mittoihin kiivettäväksi. Pelin ilme ei ensimmäisen puoliajan osalta ulosajon jälkeen hirveästi muutu. Mahdolliset kerrannaisvaikutukset siirtyvät tuonnemmaksi. Aurinko käväisee kesäisen lämpimänä Kuparivuorella.

Punakorttia kaivetaan


Videolla SC Wolvesin maalivahti Saku Suominen nappaa ylläolevaa tilannetta seuranneen vaparin

Toisen puoliajan alussa VG-62 paketoi pelin. Veli Hartola löydetään tällä kertaa rangaistusalueen rajoilta, josta hän heittää kauniisti sisäänpäin kiertävän pallon oikeaan yläkulmaan. Pari minuuttia tästä Leppänen on läpi ja tyylittelee pallon takakulman alasektoriin. Susien päät painuvat ja turkki vettyy.

Toinen puoliaika oli kotijoukkueen juhlaa

Vaihdosta sisään tullut Roni Lehmuskoski napauttaa naantalilaisille vielä yhden. Viimeistään tämän jälkeen ottelu menee aika lailla pelailuksi. Puolustussuuntaan juoksijoita kysyttäessä ei kummaankaan rivistöstä montaa kättä nouse pystyyn. Kulmapotkujen sijaan vieraat keräävät keltakortteja. Kenties juuri kulmapotkut ovat se erikoiskortti, mikä Wolvesin kannattaa tällä kaudella vielä koittaa kääntää.

SC Wolves ei ujostellut pitkienkään pallojen kanssa, mutta VG-62:n puolustus hoiti ne mallikkaasti.

Vierasjoukkue ja tuomaristo eivät löytäneet yhteistä säveltä.

Molemmat joukkueet saavat vielä omat maalipaikkansa, mutta terävyys on ottelusta jo haihtunut. VG-62 voittaa ja on orastavassa voittoputkessa kiinni kauden harppoessa kohti ratkaisuotteluita. Pitkänlinjalaiset olivat jo hetkeä aiemmin lähteneet omaan matsiin ja sen jälkeen valmistautumaan Suomi-Ruotsi -maaotteluun. Tältä aamupäivältä peli on jo hetken aikaa ollut selvä.

Viinikuvaus: tännekin sopisi jotain Mallasseppien takomaa