Sivut

Näytetään tekstit, joissa on tunniste FC TPS. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste FC TPS. Näytä kaikki tekstit

lauantai 3. heinäkuuta 2021

Futis ja kirjat: Helter Skelter, Tapani Kinnunen

Helter Skelter -käsitteellä viitataan liukumäkeen. Se saa myös pimeämpiä sävyjä konnotaatioistaan Charlie Mansoniin ja Tate-LaBianca -murhiin.

Helter Skelter on myös Robustoksen kustantaman ja Tapani Kinnusen kirjoittaman Suomi -sarjan viides romaani. Sen liuku lähtee Hanian rannoilta ja kiertää maailman pienimpien punaisten lyhtyjen kujien kautta Suomen jalkapallopääkaupungin pyhätön eli Turun Kupittaan nurmille. Loppukiihdytyksensä Helter Kelter ottaa Helsingistä kirjajulkkareilta ennen kuin se tömähtää Ravintola koulun terassille. Viimein, kun silmät lupsahtavat auki, ohimoita asiaankuuluvasti kolottaa, koska matkan varrella tuli kumottua olutta ja muita juomia. 


Tapani Kinnusen Helter Skelter


Helter Skelter päätyi kirjoittajan postilaatikkoon kirjailijan erikoistoimituksena. Woltit sun muut foodoorat ovat vielä mustavalkoista divarikamaa, sillä pyhänä sovitusta lähetyshetkestä pelkkää postilaatikkoon teipattua Interin -logoa Pohjantähtenään käyttävä erikoistoimittaja väisti naapurin sätkäpaperia metsästävän huligaanipojan ansat ja tiputti asianmukaisesti Kelan kirjekuoreen käärityn kirjan tismalleen oikeaan postilaatikkoon tilauspäivänä ja vieläpä alta aikayksikön. Tapani Kinnunen on tunnettu Turun sinimustien kannattaja, joka huutaa munukkaa Veritaksen kannattajakatsomon ”yläaitiosta” ja tähän limittyvät kokemukset ovat yksi kirjan keskeisistä teemoista.


Arvostelukappale saatiin kirjailijan erikoistoimituksella


Romaani kertoo yhdestä vinkkelistä syyn sille, miksi sinimustat värit ovat Turussa vetäneet puoleensa. Iltatähtenä Turkuun syntynyt Inter toi väriä, kulttuuria ja kansainvälisyyttä Turun seisahtuneeseen futisilmaan. Kirjoittaja huomaa vähän väliä käkättävänsä romaanin kohtaukselle, jossa päähenkilö Topias Kettusen vaatiessa TPS:n pelissä vastustajalle keltaista korttia, mustavalkoisten pitkätakkinen kannattaja ojentaa hänelle joulukortin ja sellaista tai mitään muutakaan korttia Kettunen ei halua, joten hän myy pohjoiskarjalalaisen futissielunsa Interille heti, kun se vain on mahdollista. Hyvin samaistuttavaa.

Turun futiksen lisäksi kirjassa muistellaan myös niitä huuhkajien kohtalonhetkiä, jotka lopulta toivat historiallisen EM-kisapaikan. Kuvaukset Olympiakatsomosta ja pubeihin pystytettyjen screenien äärestä tulevat niin inhimillisellä äänellä ja sellaisella tarkkuudella, että mannerjäät voivat huoletta sulaa, kunhan yksi kappale Helter Skelteriä jää seuraavalle sivilisaatiolle, jotta hekin voivat saada palansa siitä, mitä oli olla ihminen ja jalkapallokannattaja silloin, kun Rive hoiti huuhkajat kisoihin. 

Futis yhdistää, mutta myös erottaa. Romaanissa kerrataan Interin kannattajaryhmittymän jakaantumista yhdestä kahteen eli Ultraboyzista Ultraboyziin ja Armadaan. Toisaalta sääli, mutta toisaalta hyvin inhimillistä, sillä eroavathan pariskunnatkin ja niissä eroissa on kysymys vain kahden ihmisen toiveiden, tarpeiden ja pettymysten yhteensovittamisesta. Sinimustien kannattajia on rutkasti enemmän ja määrä vain kasvaa. Siksi törmäyksiäkin saattaa tulla.

Helter Skelterin kerronta on vauhdikasta ja mukaansa ryystävää. Romaanissa vilkaistaan aina hieman pidempään sinne, minne ei välttämättä olisi soveliasta ollut katsoa, mutta mihin kaikki kuitenkin katsoo, ja romaanissa läväytetään sanat pöytään sellaisena kuin maailma on koettu. Kroppaa saavat laittaa likoon sekä Topias Kettunen itse että kirjaan valikoidut henkilöt hänen lähipiiristään, jotta romaani saa sellaisen lennon, että kirjoittaja luki sen kertaistumalta. Topias pudottelee matkan varrella hauskoja knoppeja ympäristöstään, jotka maustavat ja värittävät kirjan maisemaa. 

Kirjan henkilöhahmot ja se, miten heidät on kerrottu, soittavat kaikuja jenkkien Beat -sukupolveen ja Bukowskiin. Boheemien ihmisten tuominen tähän aikaan lämmittää kirjoittajan sydäntä, koska olin jo osin tullut näkörajoitteiseksi tämän maailman olemassaolosta. Kerronnan tarkkuuden, imun ja rehellisyyden nimissä ymmärrän myös, mistä Kinnusen ja Knausgårdin -rinnastukset tulevat. *Siksi aionkin tarttua löyhään lupaukseeni siitä, että luen koko Suomi -sarjan, sillä olenhan juossut Taisteluni -ultrajuoksun myös puolitoista kertaa, ja kuten maailmassa aina, olen aivan varma, että sinimusta voittaa. 

Viini: sukkahousujen sisällä paikalle tuotuna ja oleellista on, että sitä on tarpeeksi itselle ja kavereille

Arvostelukappale on saatu kirjailijan erikoistoimituksella. Sen voi ostaa esimerkiksi täältä: https://kirjakauppias.fi/Helter-Skelter tai jos taitaa kaupankäynnin- tai katukaupankäynnin taidon ja tahtoo kirjan erikoistoimituksella, kannattaa kierrellä Turun kuppiloita tai saapua Interin kotipeleihin sopivankokoinen seteli lompakossaan ja nykäistä kirjailijaa hihasta.

*Tämä ei ollut maksettu virke, vaan kirjoittajaa on uhkailtu Mustanaamiolla


lauantai 14. marraskuuta 2020

Kausi kääröihin: FC TPS-FC KTP

Turussa futiskautta päätettiin jo aika perinteiseksikin muodostuneilla nousu/putoamiskarsinnoilla. FC KTP:n ja FC TPS:n Kotkassa pelaamat kiikarit enteilivät Turun mustavalkoiselle puolelle harmaata kauden päättymistä. Oli vaikea nähdä, että KTP pelaisi kolmen tuntia plus lisäajat ilman maalia. Se merkitsi lähtökohtaisesti sitä, että TPS:n pitäisi napauttaa palloa pussiin vähintään kahdesti.

Kylmä tuuli puhalteli stadionin rakenteiden ja syyskankaiden läpi. Ottelu oli alusta alkaen tiheätunnelmainen. Panosten raadollinen kovuus heijastui painavina taklauksina ja ottelun alkuhetkillä useampikin pelaaja päätyi tuoksuttelemaan Veritaksen kuhmuraiseen kuntoon päässyttä nurmea. Rummut ja kannatushuudot paukkuivat. Kirjoittajalla pöydällä oli kaksi asiaa. Toisaalta Turun derbyt hienoina futispäivinä, mutta toisaalta myös luita ja ytimiään myöten futiskaupunkina tunnetun Kotkan kohtalo. Tavallaan olisi ollut mukava pitää molemmat elementit osana Veikkausliigan kattausta, mutta futisromantiikka on yksi asia ja kilpaurheilulliset asiat sitten toinen.


Sekä Sami Rähmösen...

...että Mika Ääritalon ammattifutisurat saivat päätöksensä Kupittaalla

Pelillisesti ottelun oli viihdyttävimmillään ensimmäisen vartin ajan, jolloin peli aaltoili molempiin päihin ja puolittaisia rokotuspaikkoja oli molemmila raitapaidoilla, mutta maalisuoni pysyi piilossa. Pelin edetessä Kotka luopui pallon hallinnasta. Samalla ottelu kääntyi TPS:lle. TPS:n hyökkäykset kulkivat verrattain paljon oikean laidan ja peliuransa viimeistä matsia pelanneen Sami Rähmösen kautta. Rähmösen askel oli kevyt ja keskityksissäkin ideaa, mutta KTP:n viherpaidat löysivät itsensä toistuvasti pallojen eteen.

Videoilla vaparin mallia KTP:n Asier Arranzilta




Puoliaika juoksee tiimalasinsa tyhjäksi. Kahvi lämmittää kämmeniä pahvimukin läpi. Otteluparin ensimmäinen maali antaa odottaa itseään.

TPS on toisella puoliajalle entistä enemmän pelin päällä. KTP:n hyökkäykset harvenevat entisestään. Siltä tuntuu välillä puuttuvan keskikenttä kokonaan ja vastaiskuaihiot hyydytellään omatoimisesti. Jos tämä on osa Argo Arbeiterin pelikirjaa, niin kymmenen pistettä ja papukaijamerkki. TPS on joukkueista parempi, mutta karsintamatsien voittamisessa on tyypillisesti ollut enemmän kyse muusta kuin pelkästään pelillisistä asioista.

Tunti ei ehdi tulla täyteen, kun kolahtaa. Niklas Pyyhtiä juoksee KTP:n puolustuksen ja keskikentän väliin. Santeri Haarala bongaa Pyyhtiän syötöllään. Pyyhtiä ottaa pallon eteensä ja lähettää kauniisti kaartavan keskityksen. KTP:n puolustus ei ole ehtinyt merkkaamaan Albijon Muzacia, joka jatkaa pallon tyylikkäästi suoraan ilmasta maaliin. KTP:n osalta tilanne ei itsessään ole sen hankalampi kuin tähänkään asti, koska se on edelleen maalin päässä Veikkausliigan parrasvaloista. Pelillisesti KTP vaikuttaa jäävän entisestä enemmän telineisiin, mutta TPS ei saa momentumistaan enempää irti.

Mika Ääritalo saatellaan seisaalta taputtavan yleisön alta vaihtoon. KTP lähettää ulkoiselta habitukseltaan Real Madridin Marceloa muistuttavan David Ramadingayen kehään. Joko jommankumman joukkueen pelisuunnitelman tai jonkin muun syvälle jalkapallon lainalaisuuksin painetun pykälän johdosta ottelun hallinta lähtee kääntymään KTP:lle.

Tarina saa jotenkin niin ilmeisen päätökseen: Ramadingaye pistää oman Martinsillan grillin pystyyn. Hän pyöräyttää pihvin molemmat puolet keskikentällä kypsäksi ja siirtää paistoksen Matias Paavolalle, joka laskee pihvin sopivan lämpimien hampparisämpylöiden väliin. Paavola lähettää polttavan valkosipulin katkuisen keskityksen maalille. Luukulla päivystää Antti Mäkijärvi, joka asettelee loput lisukkeet täydellisesti pakettiin ja ojentaa lopputuotteen kauniin puskun muodossa kotkalaiselle futisyleisölle. Kassa kilisee. Vieraskatsomo räjähtää. Tähän asti lähes mitäänsanomaton KTP sanoo viimeisen sanan.

Turun derbyt pelataan ensi kaudella kolmosdivarissa. Tervetuloa veikkausliigaan Kotka!

KTP juhlimassa tasoitusta

TPS:n kausi...

...päättyi pettymykseen



Tervetuloa Veikkausliigaan KTP!


Viinikuvaus: rommia vihreävalkoisen satamakaupungin ruumasta.

sunnuntai 18. lokakuuta 2020

Matkalla: Ilves-FC Inter

Minibussissa pyörii urheiluruudun maalikimarat FC Interin ensimmäiseltä veikkausliiga -kaudelta.  Interin ja Ilveksen käheä-ääniset löytävät toisensa katsomoissa. Aurinko lämmittää hetken aikaa väljästi täyttynyttä Ratinan stadionia. Pelipöydällä on kolmen pinnan lisäksi näkymä ensi vuodeksi Eurooppaan.

Ratinalle sopi hyvin


Inter aloittaa väkevästi, mutta peli tasoittuu silmänräpäyksessä, kun Ilveksen Lauri Ala-Myllymäki hätyyttelee Interin maalia rangaistusalueen reunalta lähtevällä vaparilla. Henrik Moisander ottaa gamesaverin ja palloa kimmotetaan jopa maaliristikon kautta. Ilves saa tasaiseen tahtiin pahoista paikoista vapareita. Muutoin Ilveksen hyökkäyspeli pyörii Interin puolustuslinjan edessä. 

Interistä Filip Valenčič on aktiivinen vaikuttaa olevan pelipäällä. Aleksi Paanasen rooli linjojen välissä vaikuttaa myös sopivan pelin pirtaan. Inter pääsee ottelun alkupuoliskolla puskemaan hyvällä vauhdilla kohti Ilveksen puolustuslinjaa.

Rintamasuunta kohti Eurooppaa, vaikka hieman puskien


Peli menee puolen tunnin kohdalla melko sekavaksi. Kukkupalloihin vastataan kukkupalloilla. Sinimustien peli yskähtelee. Inter antaa palloa pykälän verran liian helposti pois ja siksi se jää tupsukorvien paineen alle. Interin keskuspuolustuksen tornit Juuso Hämäläinen, Rick Ketting ja Arttu Hoskonen isännöivät kuitenkin sekä ilma- että maatilaa, ja Moisanderin tehdessä tarpeelliset poiminnat, tauolle mennään maalittomassa.

Inter tulee vahvasti toiselle puoliajalle. Viitisen minuuttia ehditään hiekkaa pudotella tiimalasin pohjalle, kun Alvaro Mûniz paikantaa toppareiden väliin leikkaavan Valenčičin. Valenčič leikkaa ensin luoteeseen ja lähettää pallon sitten koiliseen, missä sijaitsee Ilveksen maalin takakulma. Sinimustat nappaavat johdon.

Ilves virittelee ihan kunnioitettavan kirin päälle, joskin tupsukorvat päätyvät melko usein lähettämään korkeita painipalloja Interin puolustuksen keskustaan, josta pallo järjestäen palautetaan lähettäjän suuntaan. Naatan Skyttää pyörähtelee laidallaan terävästi ja luo vaaran tuntua

Ilveksellä oli omat tonttinsa...

...mutta tehottomuus maalipaikoissa maksoi pinnat

Ilves ehtii pompauttamaan pallon kertaalleen ylärimaan ja suhauttamaan sen etukulmasta niukasti ohi ennen kuin aktiivisesta liekehtivään muuntautuva Valenčič ratkaisee ottelun. Vaihdosta kentälle kirmannut Timo Furuholm pyöräyttää itsensä väkevästi vaapaksi ja Valenčičin juna on taas oikeilla raiteilla Ilves -puolustuksen välissä. Liikeradat ja lopputulema ovat ensimmäisen maalin kaltaisia. Ilves jatkaa yritteliäänä, mutta pinnat matkaavat Turkuun.

Kiitos Inter!


Kotimatkalla FC Inter voittaa vielä TPS:n liigacupin finaalissa. Onkohan tässä mitään enteellistä torstain derbyä silmälläpitäen?

Viinikuvaus: tuliaisia mansesta










torstai 10. syyskuuta 2020

Yläkentällä: TPS U23 - PaiHa

Pirtsakalla neljätoista -asteisella yläkentällä oli isoja pisteitä jaossa. Kipeämmin niitä tarvitsi TPS, joka majaili putoamisrappusten varjoisammalla puolella.  Sarjan keskivaiheilla tuulettelevalla PaiHalla oli paikka repäistä ratkaisevan tuntuista kiriä putoajakandidaatteihin.

Peli lähtee hyvällä sykkeellä ja tempolla liikkeelle. Hyvähenkinen kolina käy ja molemmilla joukkueilla on ”joko pallo tai mies jää” mentaliteettia mukana.


Joko pallo tai mies jää

”Hei se teki pomppukuperkeikan”, tytär huudahtaa, kun yksi oranssipaita kopautetaan nurin. Seuraavaksi nurin on Juri Kinnunen ja pallo viedään pilkulle. Eetu Kolun panenka laskeutuu vierasjoukkueen maaliin ja niinpä TPS siirtyy 1-0 johtoon, kun peliä on edetty reilu viitisen minuuttia.

Videolla Eetu Kolun Panenka




Alkupainien jälkeen TPS saa fyysisyydellään napattua ottelun itselleen ja se alkaa viedä leijonanosan kaksinkamppailuista. Näyttää jopa siltä, että osalta vierasjoukkueen pelaajista pääse peli-ilo puristumaan yläkentän tekonurmelle. TPS:n hyökkäyspelaajista Onnipekka Pajula ja Ali Yasin alkavat löytää tilaa. Pallo polttelee pariin otteeseen TPS -puolustuksessa ja siitä saadaan viitteitä, miten PaiHalla saattaisi olla paikka päästä peliin takaisin mukaan.


TPS oli yläkentällä terävämpi


Sadepuuska ropisee yläkentälle ja nostaa prideviikon kunniaksi sen ylle sateenkaaria kaksin kappalein. Toinen lapsista toivoo taikavoimia ja toinen jalkapalloa. Kirjoittajallekin jää toive, mutta ”jos saisin ihan pienen hetken katsoa rauhassa peliä” hylätään ja vaatimukseksi annetaan, että toivo jotain lelua. Jään miettimään.

Reilun puolen tunnin pelin jälkeen Yasin näyttää muutaman kikkakakkosen. Tilanne kuihtuu kasaan. Tästä inspiroituneena Pajula kokeilee muutaman minuutin päästä samaa ja ottaa vastaantulevat pelaajat pujottelukeppeinä. Lopulta Pajula saadaan rouhaistua nurmen pintaan ja vaparihommiksi menee. Juri Kinnunen nostaa vaparin oikeaan yläkulmaan. TPS siirtyy 2-0 johtoon.


Ali Yasinin kikkakakkonen


Videolla Juri Kinnusen vapari




Puoliajalla soitetaan spacemania ja kotimaista räppiä. Tytär poimii riimeistä yhden sanan. Yritän selitellä sitä ”verseksi” sen toisen pakaroihin viittavan sijaan, mutta en tiedä meneekö tämäkään läpi. Yleisöä on kerääntynyt mukavasti (kuuluttajan mukaan 163 kappaletta) ja buffetti takoo kauden myyntiennätyksiä.

Vierasjoukkueen kannattajat lähtevät toisella puoliajalla kääntämän peliä. TPS jatkaa kuitenkin myllyttämistä ja sen otteista (ja myös pelaajavalinnoista) näkyy, että se tarvitsee pinnoja kipeämmin. Ihan tuntia ei ehditä pelaamaan, kun paljon myös kulmalipulla viihtyneen Niklas Pyyhtiän vapari lipsahtaa maaliin. Vajaa kymmenen minuutin päästä lipsahtaa vielä neljännen kerran ja tällä kertaa paimiolaisten oman pelaajan kautta.


PaiHa väänsi kunniakkaasti loppuun asti


TPS:n pelaajista etenkin Pajula on pelipäällä. Joskin krampit vievät hänet vaihtoon. PaiHan eduksi on sanottava, että he pelaavat kunniakkaasti loppuun eivätkä sorru hölkkäilyyn tai tilien tasaamiseen säärisuojien läpi. Vierasjoukkueesta Mark Goldson jaksaa kipittää ja prässätä TPS:n pakkeja koko ottelun ajan. Yläkenttä jää kuitenkin mustavalkoisille. Stadissakin kuulemma pelataan viihdyttävää matsia, mutta oma reitti kulkee kuntoliigan otteluun.

Viinikuvaus: sateenkaarta ja mustavalkoista

 

lauantai 22. elokuuta 2020

FC TPS-FC Inter: derby henkien hallussa

Olympiakatsomoon kiertävä jono saadaan yökerhomalliin parin sadan metrin mittaiseksi. Kohtalon oikusta vettä ropisee niskaan koko jonotuksen ajan. Katujen varsissa on yli viikon ajan ollut pahvikylttejä, jotka kertovat Turun derbystä. Some ja futisforum ottavat heti aamusta asti mukavasti kieppiä. Derbypäivä on juhlapäivä.


Derbyaamua asiaankuuluvasti


Saavumme Veritakselle Pajamäen kioskin kautta käyvän pitstopin kautta. Toisin kuin olin ajatellut niin juurikaan muut eivät olleet valinneet matsievääkseen ”kaupungin parhaita” wingsejä. Järkkäri utelee vielä portilla, että onko varmaa, ettei lippumme ole fanikatsomoon. On varmaa, koska liput hankittiin jo ennen kuin kannattajakatsomon erillinen lipunmyynti alkoi. Olin jo unohtanut nostaneeni tyttären Frozen -lippiksen päähäni. Vaimo tästä huomauttaa. Asia kuulemma huvittaa monia.

Sininen savu lehähtää Olympiakatsomoon ja pääkatsomon vastakkaiseen kulmaan venytetään tifoja. Matsi alkaa. Tunnelma on hurmoksellinen niin kuin sen Suomen jalkapallopääkaupungissa tuleekin olla.


Sinimustaa hurmosta...

...ja mustavalkoista nostalgiaa


Pelin alku on jonkin verran sekavaa ja aaltoilevaa. Derby tuo oman tärinänsä pelaajien hermokeskuksiin. Kaaoksen keskellä Aldayr Hernandez löytää itsensä Santeri Haaralan keskityksen alta. TPS menee 1-0 johtoon ja muistijälki siitä, että derbyt ovat vuosien saatossa olleet sinimustille vaikeita, hohkaa kiuaskiven lailla. Aamusuunnistuksesta väsähtäneet muksut ottavat torkut vihreillä penkeillä.


Voittomaalia vaille valmista I

ja II


Savu hälvenee ja peli löytää järjestyksensä. Inter pitää palloa, TPS puolustaa syvältä ja tukkii keskustan kaikella, mitä se on saanut jalkeille. Ei mitään uutta Veritaksen katosten varjoissa. Interin hyökkäykset ajautuvat toistuvasti laidoille ja päättyvät keskityksiin. Relevantti kysymys lienee, että palveliko tämä enemmän José Riveiron vai Jonatan Johanssonin pelikirjaa? 

Interin kärkikolmikko ei ensimmäisellä puoliajalla löydä viimeisille hitaille asti eivätkä askelmerkit osu riittävän tarkasti keskitysten alle. Tämä sataa TPS:n laariin. Rick Ketting käy kolauttamassa pallon kertaalleen ylärimaan ja toisessa päässä Mika Ääritalo puttaa vapaasta paikasta pallon Henrik Moisanderin palleaan. Peli viedään alkukauden näytteiden vastaisesti tauolle kotijoukkueen 1-0 johtoasemassa.

Ennen kuin Inter aloittaa toisen puoliajan rumputulensa Albijon Muzaci ohjaa palloa rangaistusalueella kädellään. Päätuomari Mohammad Al-Emara näkee tämän. Myös linjatuomari näkee tämän ellei sitten epätodennäköisessä skenaariossa kärsi kaukonäöstä. Ilmeisesti korismiehinä kuitenkin tulkitsevat tilanteen niin ettei virhettä ole. Tuomareiden valta-aseman kautta tulkinnasta tulee  todellisuutta. Lappua Arttu Hoskoselle ja se siitä sitten.

Peli ottaa lisää kierroksia. TPS repii, raastaa ja riehuu. Interin keskikenttä saa myös varisteltua punnukset nilkoistaan ja pallo lähtee toisen puoliajan alkua terävämmin eteenpäin. Keltalappua nousee kenttäpelaajille, maalivahdeille, valmentajille, huoltajille ja pallopojille.

Inter pääsee kokeilemaan maalia läheltä, kaukaa, päällä, jalalla, taidolla ja tuurillakin, mutta ei vain osu. Jopa Henrik Moisander tuo palloa puoleen kenttään asti, mutta Jere Koponen pelaa elämänsä peliä ja tuntuu nappaavan kaiken, mikä maalipuiden väliin on putoamassa. Pelin loppuun asti Inter vie pallon sinne, minne pitäisikin, mutta maaliin pitää päästä tasalukemalla ja sellaista ei nopasta pyörähdä. Pelkästään lisäajalla Interillä on kolme Littoistenjärven kirkasta maalipaikkaa, mutta derbyn hengellä on mustavalkoiset napitukset. Al-Emara päättää ottelun ja kotijoukkueen bileet lähtevät käyntiin sellaisella jengalla, että liekkö niistä ennen kaupungin lopullisen herruuden osoittavaa lokakuun derbyä selvitään.

Inter puski päälle loppuun asti 


Voimistunut sade huuhtoo katuja sinimustilla ja mustavalkoisilla kyyneleillä. Riemun ja surun.

Viinikuvaus: viinin pitää olla viini.