Futiskirjat: Kadut, kentät ja katsomot. Jalkapalloderbyjen kiihko ja lumo, Mika Rissanen

Mika Rissasen kirjoittama ja Atena Kustannuksen kustantama ”Kadut, kentät ja katsomot. Jalkapalloderbyjen kiihko ja lumo” on todellinen herkkupala futiskirjojen skenessä. Rissanen sukeltaa yhdentoista kauhaisun verran (kymmenen duoa ja yksi trio) Euroopan polttavimpien futismatsien helmien luo ja tuo ne lukijan ihasteltaviksi. Jalkapallon hegemoniaottelut ja niiden historialliset kerrokset, joista Rissanen onnistuneesti poimii olennaisimman DNA:n, tuovat raikkaita tuulia nykyiset läpikaupalliseen suuntaan kompuroineen huippufutiksen evoluution narratiiviin. Poliittinen valkopesu ja kyyninen ROI:n tavoittelu saattavat olla leimallisia tämän hetken huippufutikselle, mutta niiden alla sykkii pidemmän historian hiillos, johon monisyisesti kietoutuvat ihmisten ja jalkapalloseurojen viha-rakkaussuhteet puhaltavat happea. Hegemoniaottelut ovat tämän futiskokon polttavimpia klapeja.

Mika Rissasen ja Atena Kustannuksen Kadut, kentät ja katsomot

Rissanen kuljettaa lukijansa harmaan sateisten Skotlannin Old firmin ja sumusaarten North West derbyn kautta tuliseen Istanbuliin pysähtyen samalla tarkkaan valikoiduilla asemilla ja tarkkaan valituissa hegemoniaotteluissa. Rissanen poimii kerta toisensa jälkeen onnistuneesti sen, mitkä elementit derbyissä ja hegemoniaotteluissa ovat aikojen saatossa luoneet terävän me vastaan nuo -asetelman, vaikkakaan vanhat jakolinjat eivät välttämättä nykyiselläänkään enää päde. Teoksen satunnaiset viittaukset Friedrich Nietzscheen ja eksistentialismiin kastelevat blogin kirjoittajan sydäntä siitä näkökulmasta, miten syvällä ihmisen olemassaolossa ja identiteetin muodostumisessa jalkapallo saattaa pesiä, mutta teos ei itsessään kuitenkaan sorru akateemiseen kikkailuun, vaan se on hyvin helposti lähestyttävää ja nopeastikin ahmittavaa. Samalla kerronnassa on sellaista imua, että pääteluvun jälkeen jää suoriltaan kaipaamaan lisää Rissasen derby- ja hegemoniaotteluiden kuvauksia.

Eurooppa reilattu. Mihin seuraavaksi?

Rissasen kirja ei ole yksinomaan futiskirja, vaan se maalailee historiallisia näkymiä ja kutkuttele kaukokaipuuta matkaopasmaisella otteella.  Eurooppa on nyt kertaalleen reilattu ja riippumatta siitä, että jatkuuko matka Euroopassa, muualla maailmassa tai ei missään, niin tämän blogin kirjoittajan voi lisätä jo tässä vaiheessa seuraavan osan kuvitteelliselle jonotuslistalle. 

Viini: kosmopoliittista tulilientä

 

PS:kirja on saatu Atena Kustannukselta 

Futiskirjat: Jalkapallon musta kirja, Hannu Aaltonen ja Tapio Keskitalo

Futisfanaatikkojen Hannu Aaltosen ja Tapio Keskitalon Jalkapallon musta kirja on täydellisesti ajan pulssilla. Se kulkee futiksen hieman piilossa olevaa holvia ja suuntaa valonsa sellaisiin nurkkauksiin, joissa vastassa on irvokkaiden luurankojen hymyjä. Tämän kirja tekee aikana, jona tämänkin tekstin kirjoittaja puntaroi omaa lähtestymiskulmaansa tuleviin Qatarin MM-kisoihin: pitäisikö rakastamansa lajin ykkösturnaus jättää tänä vuonna välistä?

Hannu Aaltosen ja Tapio Keskitalon Jalkapallon Musta Kirja

Kirjan alku on rahan tarinaa jalkapallossa. Se kuvaa, miten rahapinot huippujalkapallossa kasvoivat eksponentiaalisesti muutaman vuosikymmenen aikana ja koko pelin businesslogiikka muuttui. Itsensä kipeäksi pelilipuista maksavat katsojat eivät enää olekaan pelin taloudelliselle puolelle niin tärkeitä, kun vastaan asetetaan tahmaisin käsin jaetut televisio-oikeudet. Suuret seurat ovat kasvaneet niin suuriksi, etteivät ne enää koe tarvitsevansa pienempiä seuroja, vaan ne haihattelevat omasta suljetusta sarjastaan, joka maksimoisi sisään tulevat rahavirrat. 

Samaan aikaa esimerkiksi keskitason Valioliigaseurojen omistajat ovat laskeneet, että pelkkä sarjassa säilyminen riittää, koska sillä strategialla saa pitkässä juoksussa paremman ROI:n kuin betsaamalla ja investoimalla kärkisijoituksiin. Urheiluhengen rippeitä täytyy etsiä mikroskoopilla siinä vaiheessa, kun jalkapalloseurat ovat valjastettu ensisijaisesti rahantekomasiinoiksi ja pelillisten tulosten ambitio asetetaan ”vain riittävälle” tasolle, jotta omistajien ensisijainen tavoite täyttyy. Siinä ohessa ruhjotaan monen futisromantikon unelmia.

Kirja kuvaa ansiokkaasti myös sen, miten kirkkaimmilla stadioneilla pelaavat pelaajat muuttuvat inhimillistä hahmoista brändeiksi ja erilaisten toimijoiden pelinappuloiksi. Pelaajat saattavat tahtomattaan joutua tilanteeseen, jossa joku hähmäinen toimija omistaa tämän siirto-oikeuden. Toimijan ansainnan perustuessa pelaajasiirtoon ja siitä saatavaan korvaukseen voidaan taustalla hakea pelaajalle nopeaa siirtoa ympäristöön, joka ei pelaajan urakehityksen kannalta olisi paras mahdollinen. Sitten on kaikki ne isojen palkkojen katveessa ammattiaan kirjavissa työolosuhteessa harjoittavat pelaajat, joissa harmaalla tai suoraan kirkuvan mustalla alueella toimivat vedonlyönnin erikoisihmiset ja rikollisliigat näkevät potentiaalia kasvattaa sopivilla ja ennalta sovituilla tuloksilla omaa pinkkaansa.

Jalkapallon musta kirja läikyttää lukijan suuntaan myös valoa naisjalkapallon voimistuvaa tarinaa ruotivassa osiossa ennen kuin pudotaan syvään päähän ja käännetään katse Fifaan. Miljardit ja miljoonat vaihtavat omistajiaan, kun kisaisännyyksiä, televisio-oikeuksia ja hankerahoja pistetään jakoon. Kupla vaikuttaa olevan liian iso, että viranomaiset pystyisivät sen asentoa vaihtamaan. Silloin tällöin joku pää pistetään pölkylle, kun FBI:n kaltainen toimija ottaa järjestön rakenteet puristeltavakseen. Silloinkin taustalta on tulkittavissa motiiviksi oman maan kisahakemuksen menestymättömyys. 

Mitä tästä sitten kaikesta seuraa? Aivan poikkeuksellisesti joulukuussa järjestettävät MM-kisat, joiden puitteet luodaan koko lailla tyhjästä maahan, jossa jalkapallokulttuuri on vähintäänkin seitinohutta ja kisojen järjestämisen motivaatio on järjestäjämaalle läpikotaisin poliittinen. Toki useampaa rakennusfirmaa ja muuta kisoista taloudellisesti hyötyvää toimijaa odottaa todelliset kissanpäivät. Valitettavasti epäinhimillisissä oloissa kuumuuteen ja muuhun kurjuuteen kupsahtaneille rakennustyöntekijöillä oli vain yksi elämä.  Siksi MM-kisojen dilemmaa pohtivien tai niiden hypeen mukaan hyppäävien on hyvä välillä katsoa myös omia käsiään.

Jalkapallon musta kirja stimuloi toden teolla ajattelua ja arvopohdintoja. Siksi se kannattaa ehdottomasti lukea. Kirjoittajan kaltaisen jalkapalloromantikon, joka ei ole itse lajista valmis luopumaan, mutta ei myöskään ole valmis siltä ihan, mitä tahansa sietämään, lohduksi jalkapalloa on maailmassa niin paljon, että sitä voi aina etsiä myös sieltä, missä se edelleen on autenttisempaa. Se on kirjoittajan epäsuora vastaus kirjan päättävässä kappaleessa esitettyyn kysymykseen: kuka omistaa jalkapallon?

Viini: maistajan kautta ennen nauttimista

PS. Lukukappale on saatu kustantajalta