ÅIFK-JyTy: tiputanssi

Yläkentällä päätettiin arkiviikkoa ÅIFK:n ja JyTyn -matsilla. Urheilupuistoon tikatessa loppuva kesä sai symbolinsa läskipyörää alaspäin taluttavasti hahmosta, joka pysähtyi aurinkolasiensa takaa tuijottamaan jokaista ohikulkijaa. Olisiko Turunkin markkinoille saapunut joku erikoisempi höpöhöpö -erä, kun vastaavaan spekulaatioon törmäsin aiemmin viikolla PK -seudun osalta?

Yläkentän ämyreistä tunnelmoidaan huuhkajia. Pari kotijoukkueen naisten edustusjoukkueen pelaajaa puhuu itsensä ilmaiseksi sisään ennen minua. Yritän liirata peesissä kertomalla, että olen samasta joukkueesta, mutta maailma ei ole vielä sille valmis, että keski-ikäinen, keskiluokkainen ja kevyesti keskivartalolihava miesoletettu sopisi kyseiseen muottiin. Maksan lippuni niin kuin olin alun perinkin suunnitellut.

ÅIFK vetää alkulämmöt terävästi, kun taas JyTy ottaa rennommin ja luottaa selvästi aiemmilta vuosilta hankittuun lihasmuistiin. Kello nytkähtää hiukan jälkijunassa käyntiin ja siten herättää myöhemmin hämmennystä, koska näyttäisi, että tuomari päättää pelin 44:n minuutin kohdalla.

Hengennostatus + tarvittavat kuvat = Ready to rock

JyTy tulee ensimmäisiin tilanteisiin hyvällä jalalla ja luo pientä painetta kanarialintujen maalille. Kotijoukkueen maalin ja rauta-aidan taakse kerääntyy tiivis, mutta kovaääninen pala Jyrkkälän sielua, joka on tullut nauttimaan perjantaista ja awaydaysta Yläkentälle. Siinä on jopa pientä chäntin aihioita, kun remmin "capo" kertoo jollekin uteliaalle, että ”ei me mistään v*tusta tulla, vaan Jyrkkälästä”.

JyTy sai viimeisille metreille tukea aidan takaa

Kaikesta vierasjoukkueen tuesta huolimatta ja kivuliaan varhaisessa vaiheessa eli muutaman minuutin pelin jälkeen Elias Untamala tunkeutuu pinkkipaitojen boksiin ja pudottaa myyrän takakulmaan. Jyrkkälän ultrat eivät tästä toki lannistu, vaan asiaankuuluvien syvien ja tervaisten yskähdysten rytmittämänä jatkavat vierasjoukkueen suitsemista.

Räplään kännykkää, kun ÅIFK tekee toisen maalin. Katsomon yläpuolelta ehdin kuulemaan, että ”onpa hyvä pallo” ja sen jälkeen Severi Lehtiselle merkataan pystyviiva. Kanarialinnut ovat yllättävän hermostuneita siihen nähden, että ainakin tuloksellisesti heillä ei ottelussa ole hädänpäivää ja intuitiivisesti sanoisin, että ÅIFK ei pelaa perjantai-illassa kauden parasta peliään. Åbolta silmiin pistään Jeremias Kaari, jonka nopeuteen Tykeillä ei oikein löydy oikeanlaista pyydystä.

Pelin alkuvaiheessa alkaneet kopautukset ja tilien tasaamiset niiden osalta ottavat pelin edetessä enemmän jengaa. Lopulta tuomari joutuu ottamaan hymyissä suin toisiaan rappaavia ja anteeksipyytäviä pelaajia tiukempaan nuhteeseen. Peli rauhoittuu rikkeiden osalta hetkeksi, kunnes ne taas alkavat ja mustelmia vaihdetaan oikeastaan pelin loppuhetkiin saakka. Taukotilanne on 2-0 ÅIFK:lle

Peliä värittivät lukuisat kaksinkamppailut

Toinen puoliaika etenee pelin tempon puolesta aika maltillisena, mikä osaltaan jättää JyTy:lle vielä käännön paikan. Tykit saavat toisen puoliajan ensimmäiseen kahteenkymmeneen minuuttiin oman momentuminsa. Kanarialintujen veskari Saku Suominen joutuu ensin paikkaamaan omaa virhettään venyttämällä kätensä takakulmaan tarkoitettuun nostoon.  Anniskelukatsomo herää ja heitä palkitaan hetken päästä, kun vaihdosta peliin otettu Bao Van Truong kipittää ensitöikseen Åbon boksiin ja hänet pyyhkäistään nurin. Henri Lehtonen lataa ensimmäisen pilkun voimalla alakulmaan, mutta tuomari määrää uusinnan. Lehtonen toistaa suoritteen samanmoisena, mutta koittaa päättää sen banenkaan ja tämän Suominen poimii.

Lehtosen rankkarien molemmat versiot

JyTyn osalta bändikamoja aletaan pakkaamaan, kun Tuure Oldendorff nappaa korttikarusellissa toisen keltaisen ja JyTy jää vajaalle. Vahtimestari saapuu treenikämpälle, kun Kaari irtoaa laidaltaan ja laittaa painavan pallon JyTyn veskarin Jesse Peltosen alta Alex Ålgarsille, joka puttaa tyhjiin. Häädöstä huolehtii myös Ålgars, joka ovelalla juoksulla puhkoo JyTyn paitsioansan ja chippaa poborskimaisesti pallon neljännen kerran Tykkien maaliin. Peli päättyy ja viranomaiset tyhjentävät tilan.

Viini: linnunsiipien lepatusta etiketissä

Yläkentällä: ÅIFK-Salon Wilpas

Koko Turun yläkenttä toimi estradina ÅIFK:n ja Salon Wilppaan perjantai-illan näytökselle. Bryan Adamsin ”We’re gonna win” kiertää Martin ja Kaupunginteatterin kaikukopassa. Matsin järjestelyt ovat koronasäännöksiä tähän asti kaikkein tunnollisimmin noudattavat. Niinpä reitti lipunmyyntiin käy pukukopin takaa kiertäen.

Kahvit ja vissyt maksetaan mobilepaylla. Mitään yleisöennätyksiä ei tänään rikota, vaikka ottelu on sarjapaikan säilyttämisen tarinassa kriittinen. Käytännössä Wilpas tarvitsisi täyttä pistepottia. ÅIFK ei ole aivan yhtä veitsen terällä, joskin sillä on mahdollisuus nostaa putoamiskamppailun rima sellaisille korkeuksille, jota Wilppaan, EuPan tai VG-62:n on joko vaikeaa tai mahdotonta ylittää.

Wilpas aloittaa väkevästi. Kopissa on nostatettu henkeä ja se näkyy kentällä aivan ensimmäisten minuuttien aikana. ÅIFK tökkää kuitenkin pian salolaisten sisäkumiin ilmaa vapauttavan reiän: keltapaitojen hyökkääjien nopeus säikäyttää vieraat takaisin kantapäilleen. Vauhtiylivoimaa vaikuttaa hetken olevan niin keskellä kuin molemmilla laidoillakin.

Wilpas tuli hyvällä hengellä otteluun

Vartti siihen menee, kun vasemmalta laidalta lähtee kova keskitys. Se ei ehdi montaa metriä kaartaa, kun Severi Lehtinen osoittaa, miksi hän on yksi läntisen-Suomen kolmosen maalipörssin kärkinimistä. Lehtisen tarkka pusku melkein kuudestatoista metristä räpsähtää Wilppaan maaliin. Kotijoukkue siirtyy 1-0 johtoon. Ottelu saa yllätysmomenttia, kun kovaäänisistä alkaa kuulua Mertarannan Anteroa. Kotijoukkueen seurakulttuurista pilkistää mukavaa ironisävytteistä huumoria.

Mertaranta tuntuu olevan hetkellisesti Wilppaalle liikaa. Kanarialinnut ottavat pelin haltuunsa. Maaleja ei ihan heti lisää tulee ja kotisiipien iskutiheys laantuu. Peli tasoittuu ja itseasiassa molemmat pelaavat varsin hyvää jalkapalloa. Hyökkäykset rakentuvat kumirouhetta pitkin fiksusti ja päätyvät vastustajan hyökkäyskolmanneksen tyhjiin tiloihin.  Wilpas on pykälän verran lähempänä maalintekoa

Ottelu pysyi hyvin tuomariston hallinnassa

Mertarantaa päästään kuulemaan toisen kerran ensimmäisen puoliajan lisäajalla. Noel Jeromaa kopautetaan rangaistusalueella nurin. Hyvin tuominneen tuomariston johtotähti Mikko Kiviluoma osoittaa rangaistuspilkkua. Sen kummempia mutinoita ei tuomio vaadi eikä myöskään Jeromaan rangaistuspotku, joka kolahtaa tolpan kautta maaliin. Wilppaan hissi alkaa painua alla odottavaa kerrosta kohti.

Videolla Jeromaan rankkari

Puoliajalla ulkoilmaa ulkona pitävissä kerroksissa on havaittavissa ainakin Salpan, TPS:n ja EuPan logoja. Yleisössä kommentoidaan omia kolmosdivarin matseja. Läntisen-Suomen futisväkeä on kerääntynyt laajalti rauhoittumaan kappeliinsa. Pirteän energinen pallotyttöjen tiimi ottaa kentällä tarvittavat yhteiskuvat ennen kuin toinen puoliaika alkaa.

Toinen puoliaika jatkuu tasaisena. Wilpas on hienokseltaan niskan päällä kanarialintujen hyökkäyksen leputtaessa siipiään. Kymppi on toisen jakson kellossa, kun Kevin Kreen rynnii väkevästi läpisyötön perään. Häntä yritetään horjuttaa useammastakin painopisteestä, mutta Kreen ottaa tonttinsa ja sijoittaa pallon takakulmaan. Wilppaan hissi pysähtyy.

Wilppaan hissi pysähtyi hetkeksi

Tunnin kohdalla palloa käytetään ÅIFK:n rimassa. Sitten tulee puuska syyssadetta ja Arman Palanin takakulman löytävä sutaisu. Kesken seesteisen pelin kotijoukkue siirtyy ratkaisevan oloiseen 3-1 -johtoon. Antero saa toisen encorensa. Kotijoukkue voittaa. Nuoriso nojailee Martin kellertävien kivitalojen seinään. On perjantai-ilta. Ainoastaan EuPa:n ihmeteot ja katsomossakin mainitun ”kunnanjohtajan” käskytys uhkaavat kanarialintujen sarjapaikkaa.

Ainoastaan EuPan ihme voi enää pilata kotijoukkueen juhlat

Viinikuvaus: viiniväen viini