29.11 Leeds-Swansea
-Isi, en haluaisi lähteä vielä kotiin, huokaa taistelupari
Manchesterin Hotel Gardensissa, kun sammuttelemme toistaiseksi viimeistä kertaa
valoja sumusaarilla. Matseja on kertynyt vajaaseen viikkoon kolme. Maaleja 15.
Kulkuvälineinä on ollut lentokonetta, junaa, bussia ja taksia. Joulumarkkinoilta
kuuluu vielä melskettä, jota hotellin ikkunat vastustavat vain auttavasti.
"Kirkolla" |
Kelataan alkuun: Turkuun Hämeenkadun varrella olevan kuppilan jo viilenevässä ilmanalassa kylpevälle terassille, jossa futisreissun kokoonpano klousattiin. Reissuun lähtee kaksi seniorimpaa ja kaksi juniorimpaa futiksen ystävää. Suunnitelma kestää vielä seuraavan aamun väänteet, joiden lähteeksi epäillään kontaminoitunutta salmaria tai liiaksi hiivattua IPAa.
Aamun kello viiden herätys tyypillisen brutaali. Jotain
ehditään syödä ja juoda ennen kuin pujottelemme tiemme oikealla lähtöportille. Lennoilla
nousu on parasta aikaa tankata unta torkuilla. Hyödynnän sen ja pian onkin
mustikkamehujen, veden ja kahvien aika. Kone laskeutuu sumusta johtuen ”huonon
näkyvyyden tekniikalla”. Mitä se ikinä tarkoittikin, mutta laskeutuminen on
mallia ”pehmein ikinä”. Manchesterissä on saatu jotenkin lennoilta saapuvat ja
lähtevät ihmiset samaan risteykseen, joten saamme tovin odotella yhdessä
lentoaseman putkista ennen kuin pääsemme odottelemaan matkatavaroita. Nekin
saadaan, vaikka väliin putkahtelee muiden saapuvien lentojen laukkuja.
Puolentoista tunnin siirtymä lennolta junalle on riittävä, mutta hirveästi
pelivaraa se ei jättänyt.
Reitti Manchesterin terminaalista juna-asemalle on jo varsin
tuttu. Sullomme matkatavaroita Leedsiin matkaavan junan ylähyllyille. Emmerdalemaiset
maisemat välkkyvät junan ikkunoista. Etihad -stadion näkyy aina samassa
paikassa. Huddersfieldin ja Dewsburyn väliselle rataosuudelle on hajonnut juna. Asian povataan viivyttävän Leedsiin saapumista ensin merkittävästi, sitten vain
vähän ja lopuksi asiasta ei olla ihan varmoja. Juna myöhästyy vartin, mikä mahtuu
positiiviseen marginaaliin. Varsinaista kiirettä ei ole, sillä kello huitelee paikallista
aikaa jossain puolenpäivän kohdilla ja peli alkaa vasta kahdeksalta.
Taksi pysähtyy Elland roadin eteen. Ulkona on viileää.
Pakkanen nirskuttaa hampaitaan länsi-Yorkshiren pintoihin. Meidän lippumme ovat
mallia Hospitality. Ruokailun ja juomat sisältävät liput ovat edelleenkin ainoa
tapa pelata lippujen kanssa varmaan päälle, sillä Elland road myydään
divarissakin käytännössä loppuun ja melko nopeasti. Pullahdamme Elland roadia
vastapäätä olevaan Centenary Pavilioniin, missä meille osoitetaan pöytä, jonka
jaamme neljän muun henkilön kanssa. Rytmiryhmämme kasvoilla on pitkän päivän
tuomaa kalvakkuutta ja silmissä sameutta. Matsin alkuun on muutama tunti.
”Suomalaiset saattavat olla hieman hitaasti lämpiäviä”,
sanon vieressä olevalle herrasmiehelle, joka on matkustanut etelärannikolta
tapamaan veljeään. Veli asuu Bradfordissa. ”Toisaalta monet ihmiset eivät kestä
hiljaisuutta”, saan vastauksen, joka jotenkin syventää tunnelmaa. Guinnessien
vaahto asettuu täydellisesti lasin reunojen päälle. Suomi yhteiskuntana resonoi
todella positiivisesti niissä pöytäseurueissa, joissa reissun aikana istumme.
Meitä jopa onnitellaan siitä, että olemme suomalaisia, ja onhan meillä Leedsissä
nykyään myös Glen Kamara, mikä maustaa kokonaisuutta.
Hissi kilahtaa Elland roadin itäisen ständin
vitoskerrokseen. Muoviset penkit ovat ymmärrettävän kylmiä, joten kaivamme
taisteluparin Ninja Go -repusta taisteluparille lisää kangasta ulkohousujen ja
penkin väliin. Marching on Together räjäyttää stadionin äänijänteet, vaikkakaan
East Standin yläkerrokset eivät äänimaailmaltaan ole stadionin
intensiivisimmät.
Minuutti matsin alkuun |
Olin toivonut illan päätteeksi helppoa ja stressitöntä voittoa Swanseasta. Tuin missiota vielä puolivakavalla 7-1 matsiveikkauksella. Terry Venablesia muistetaan ennen ottelua. Pian sen jälkeen stressittömän ottelun toive hapertuu pakkaseen. Peliä on pelattu nanosekuntti, kun Leeds iskee nopealla hyökkäyksellä. Elämänsä keväässä pelaava Crysencio Summerville paikantaa vasemmalla laidalla harppovan Georginio Rutterin, joka painaa matalaa keskitystä oikealta laidalta raketin lailla maalille sinkoavalle Dan Jamesille: 1-0. Paitsi että tilanne on paitsio. Kynttilöitä ei voidakaan vielä puhaltaa kakun päältä. Sitä vastoin niille suihkutetaan walesilaisella vaahtosammuttimella vettä ja A/B luokan vaahtonestettä. Swansea avaa vaparistaan nopeasti oikealle Josh Keylle, joka heittää painepalloa kohti Leedsin puolustuksen selustaa. Pallon alle ehtii ensimmäisenä Leedsin Pascal Struijk, joka yrittää ohjata sen maalivahti Illan Meslierille. Swansen piikki Jamie Paterson lukee ohjauksen ja on ensimmäisenä pallossa. Pateron nostaa pallon Meslierin yli: 0-1 ja suomalaista POP-artistia Sannia lainaten, ”että mitähän v*ttua”. Epäuskoisuus nousee puseroon. Se siitä stressittömästä ottelusta.
Pelin maaninen vaihe ei ole kuitenkaan vielä ohi. Heti
aloituksesta Summerville hakee Kamaralta seinän itselleen Swansean keskikentän
taskuun. Vauhdilla kohti Swansean puolustuslinjaa tikkaava Summerville siirtää
pallon puolustuksen selustaan, jonne oikea-aikaisesti hiipii Joe Piroe. Piroe
sijoittaa pallon maltilla takakulmaan ja rokottaa vanhaa seuraansa: 1-1.
Leeds pysyy tasoituksen jälkeen pelin päällä. Se ei
tunnetusti Leedsin kohdalla ole mikään tae kasvavasta pistepotista eli
jalkapalloa on vielä paljon pelattavana. Elland road huokailee pallojen
paukkuessa Swansean boksiin. Seesteisemmät pelin vaiheet kirvoittavat ”Come on
Leeds!” huutoja. Swansealla pääsee peliin hetkeksi paremmin mukaan, kun
ensimmäinen puoliaika lähenee viime minuuttejaan. Se on kuitenkin Leeds, joka
iskee seuraavaksi. Pelataan jo ensimmäisen puoliajan lisäaikaa, kun Ethan
Ampadu saa pallon omalla kenttäpuoliskollaan. Ampadu ottaa aivan lyhyet
väyryset ennen kuin lennättää palloa kärjessä juoksuun pyrähtävälle Rutterille.
Rutter nappaa kauniissa pitkässä kaaressa lentävän syötön taikuri-Bergkamp
tyylisesti suoraan ilmasta koukkuun, suojaa palloa gängsterin lailla ja
pyyhkäisee sen ohi vastaan ryntäävään Carl Rusworthin: 2-1.
Vessaan on tauolla tunkua. Kioskissa on tulivuoren kuumaa
kahvia ja jäistä John Smithiä. Ventiloitavaa ensimmäisestä jaksosta riittää. Hymy
on herkässä, vaikka lämpötila on miedon antarktista.
Leeds on erittäin vahva toisen puoliajan alkuminuuteilla.
Paikkoja lisämaaleille syntyy sarjana, joka pitää sisällään myös yhden Kamaran Swansea
-puolustuksen puikoista Summervillelle pelaamaan paikan. Nähdäksemme tolppaan
kolisee.
Tunnin kohdilla helisee. Sam Byramin vanhan liiton taklaus keskikentällä
sinkoaa pallon Swansean puolustuslinjan eteen Rutterille, joka tarjoaa syötöllään
kultaista leikkausta Jamesin nopeuteen. Swansean puolustuksen geometrian taidot
eivät riitä Jamesin vauhtiin. James leikkaa keskelle ja pullottaa maalinkattoa
Elland roadin illassa: 3-1 ja oma koira puraisee walesilaisia uudemman kerran.
Leeds pyörittää vaihtorulettia. Patrcik Bamfordille sinkoaa
yläpuoleltamme melko hapanta palautetta. Kamara on kertaalleen karkaamassa
läpiajoon, mutta Dan Jamesin lopputuote laidalta ei pääse Swansean laadunvalvonnan
läpi. Peli päättyy Leedsin odotettuun ja vaadittuunkin voittoon. Centenary
Pavilionissa tarjoillaan ranskalaisia, joiden joukkoon on sulateltu juustoa.
Taksi hotellille löytyy kivuttomasti ja on aika puhallella ensimmäinen näytös
päätökseensä.
***
Välipäivät 30.11-1.12
Torstai ja perjantai on sovittu rennoksi oleiluksi Leedsin
ja Liverpoolin kanaalin varrella. Smythsin lelukauppa Crown pointissa
osoittautuu jälleen hitiksi ja sieltä käydään tuliaisten lisäksi hakemassa
illanviettoihin laatikkokaupalla jalkapallokortteja. Tarjolla lähinnä olevaa
suolaa, rasvaa ja keltaista väriä sisällään pitävän ruuan vastapainoksi löytyy
liian tulisia Nashvillen wingsejä Trinityn ostoskeskuksesta. Kulinaristinen
puoli saadaan kuntoon ravintola Fazendan etelä-amerikkalaistyylisellä pöytiin
tarjoiltavalla lihabuffetilla. Pääsemme samalla todistamaan, miten uutta
lihanleikkaajaa koulitaan hartaasti ja jatkuvan palautteen tekniikalla uuteen
työhönsä. Ritarimuseon kolmannen ensimmäisen kerroksen tarjoama on tutunlainen.
Juolumarkkinoilla on vekkula -taloa, mulled wineä ja vaahtokarkkien paahtopiste.
Kalvin Phillipsin muraali pitää paikkaansa ja odottaa kärsivällisesti Phillipsin
paluuta Leedsiin. Illat pelataan Unoa ja avataan futiskorttipakkoja.
Välipäivien viettoa |
Lauantai on taas pelipäivä.
***
Leeds-Middlesbrough
Kipuamme Beestonin kukkulalle ennen ottelua napsimaan kuvia
puiden ja talojen takaa pilkistävästä Elland roadista. Kuura on hangannut
nurmen valkoiseksi, mutta keli on lämpötilaltaan hellivämpi kuin keskiviikkona.
Elland roadin kupeessa on säpinää ja hyväntuulisia ihmisiä jo muutamaa tuntia
ennen ottelua. Stadionin sisäänkäyntien eteen kiertyy pitkiä jonoja ihmisistä,
jotka ovat tulossa otteluun töihin. Leedsin kaupasta tarttuu mukaan pelipaitaa,
Leeds -nallea ja aamutossuja.
Elland road I |
Elland road II |
Elland road kylpee talvisen auringon paisteessa, kun
nousemme taas East Standin lehtereille. Marching on Together kaikuu
keskiviikkoa kovemmilla desibeleillä. Tunnelma muutenkin on käsinkosketeltavampaa
kuin keskiviikkona. Lauantai pelipäivänä ja kovempi derbyyn verrattavissa oleva
vastustaja lisäävät kierroksia Elland roadin piirakanpaistouuniin. Toivon helppoa
ja stressitöntä voittoa. Sellaista en saa. Peliä on pelattu kaksi nanosekuntia,
kun Middlesbrough hyökkää vasemmalta. Alex Bangura löytää rangaistusalueen
kulmilta Emmanuel Latte Lathin, joka veivaa jalkansa vapaaksi ja pallon
etukulmasta sisään: 0-1 ja jälleen saamme katsella vastustajan voitontansseja
ennen kuin peli on ehtinyt alkaakaan. Ohimoille hiipii epäuskoinen ajatus
siitä, että näinköhän Leeds enää selviää muutamaan päivään toiseen kertaan
vastustajan välittömästä shokkihoidosta.
Keitä meitä kaikki nyt olikaan |
”Never stop the Madness”, ja Leeds muovailee ottelun valonnopeudella näköisekseen. Leeds rummuttaa välittömästi Middlesbroughin maalilla. Rumpukompin päätteeksi, joka pitää sisällään 3-4 maalipaikkaa, Dan James nousee vastoin fysiikan lakeja ja monia todennäköisyyksiä lentotornin herraksi ja nikkaa pallon maaliin: 1-1. Homma ei ota tasoituksen jälkeen rauhoittuakseen, vaan Leeds rymistelee heti perään vahvasti oikealta. Georginio Rutter ja Archie Gray neppailevat Graylle keskityspaikan oikealle laidalle. Gray toimittaa palloa maalille. Middlesbroughin pakki saa päätään väliin keskitykseen, mutta kuulan suunta käy edelleen maalia kohti, jossa siihen lennähtää toinen puutarhatontun pituinen Mighty White eli Crysencio Summerville, jonka hirvimäinen syöksypusku on tekemätön paikka Seny Diengille: 2-1 ja melkoinen määrä futisdraamaa on saatu paineahdettua pelin ensimmäiseen seitsemään minuuttiin.
Peli imee vahvasti mukaansa. Archie Graylle ja Georginiolle
kaikuu chäntit. Myös tummempaa ja hiukan kyseenalaisempaa Jimmy Savile -läppää
lentää kannattajien välillä. Edessäni kääntyy heppu, joka alkaa puhua minulle
espanjaa. Joudumme hieman kiertämään kielimuuria, koska ehkäpä se onkin vain
kannattamisen lämpö, joka vertautuu lauantai-illassa välimeren maihin, mutta
kotipaikka on edelleen jäyhän kylmä Suomi.
Middlesbrough ei jämähdä niille sijoilleen, vaan pitäytyy
pinnajahdissa mukana. Sen hyökkäyspään juoksut ja liike pitävät Leedsin
stressitasot korkealla. Samaan aikaan Leedsin hyökkäsystrio masinoi hyökkäyksiään
vieraiden päähän, joten ottelun vauhti ja viihdearvo pysyvät tapissa. Puolen tunnin
kohdilla Ethan Ampadu katkaisee Middlesbroughin puolustuksesta lähtevän
heikohkon syötön ja toimittaa pallon Rutterille. Rutter kääntää vaivattomasti
kokkansa kohti vieraiden maalia. Pikku kopsu nilkoille horjuttaa Rutteria sen
verran, että palloa viittilöidään täplälle. Pallon taakse löytyy huojentavalla
tavalla Joe Piroe, joka tekee rankkarista sen mitä pitääkin eli maalin: 3-1.
Joe Piroen rankkari
Draaman kaari ei ottelussa ota taittuakseen ja Middlesbrough
pääsee vielä ennen taukoa maalin päähän. Lisäajalla annettu kulmapotku
leijailee vapaalle tontille, jossa Latte Lath keskeyttää kahvihetkensä ja
puskee vastustamattomasti pallon maalin takakulmaan: 3-2
Länsi-Yorkshiren piipusta, kun savu kohoaa |
Tauolla kylmä ja kuuma ovat jälleen nelikentän ääripäissä. Leeds saa tunnin kohdalla lisää apuja peliinsä, kun Middlesbroughin Anfernee Dijksteelin peli päättyy toisen keltaisen kortin generoimaan suihkukomennukseen. Punaista toki oli jo vieraille aiemmin tarjolla, kun Dijksteel pyyhkäisi laidalta läpikarkaavan Summervillen nurin.
Leeds ei saa pistettyä miesylivoimastaan huolimatta peli
petiin. Viinipullon verran on tiimalasi valuttanut aikaa, kun Middlesbrough
pääsee nopeaan vastaiskuun. Sam Silveran keskitys ottaa kimmoketta Pascal Struijkista
ja kopsahtaa tolppaan. Irtopallo putoaa boksiin Morgan Rogersin jalkoihin,
jonka laukauksen eteen kotijoukkueen onneksi Joe Rodon sankarillisesti syöksyy.
Sykkeet valuvat hiljalleen terveellisille tasoille. Vaihdosta blondattuna kehään
tullut Patrick Bamford on vähällä rokottaa vanhaa seuraansa kulmapotkusta,
mutta Dieng pilaa torjunnallaan pirskeet. Leeds voittaa täysin ansaitusti,
vaikkakin melkoisella draamalla höystetyn ottelun.
Daniel Farken johdolla Valioliigaan |
Centenary Pavilionista lähdetään vielä viimeiselle koukkaukselle
lelukauppaan korttiostoksilla. Taksi vartoo tovin lelukaupan pihassa, kun
viimeiset korttilaatikot lähtevät seuruumme mukaan juuri ennen lelukaupan
sulkeutumista, ja olinhan se sen väärtti, sillä yhdestä paketista kaivetaan
esiin kultainen Erling Haaland. Ehkä se osin enteilee viimeisten reissupäivien
tapahtumia.
Viiniä: mulled wineä, moloa, polttavan kylmää ja kiehuvan
kuumaa