PIF 2 – MaPS: kylmä ja sateinen tiistai-ilta Pajbackalla

Tosiasiassa kun saavun Aktia Arenalle niin ei ole erityisen kylmä eikä myöskään sada. Joskin Pajbackan päällä olevat raskaat pilveet ovat sen näköisiä, että mukana olevasta sadetakista tuskin on haittaa. Törmään jälleen PIF:n organisaation Heikki Tuomeen parkkipaikalla ja saan tiiviit tunnelmat Paraisten futiksen yleisestä mielialasta. Lisäksi rivien välistä poimin keitä punapaidoista ehkä kannattaisi seurata. PIF:n maaliin on myös VG-62:n organisaatiosta naarattu Milo Kallio.

Peli itsessään on kulkenut jo jonkin aikaan, mutta hämärtyvässä illassa hyvin erottuvalla valotaululla paistaa edelleen 0-0 -lukemat. Aktia Arenan orsille on kerääntynyt kivasti porukkaa. Maskusta Paraisille matkustaneet ovat enemmän oikealla puolella tönöttävällä katsomolla ja kotijoukkueen kannattajat vasemmalla. Peli itsessään on aika klassista divarifutista ja Stokea. Kumpikaan joukkue ei kaihda tilanteen vaatiessa painaa pitkää palloa. PIF rakentaa hiukan rauhallisemmin puolustuksen kautta ja MaPS näyttää pelillisesti koko lailla omalta rouhealta itseltään. Pientä hienosäätöä MaPS:n pelisuunnitelmassa kuitenkin on, sillä yleensä topparin paikalla viihtyvä Aatu Hagelberg pelaa ja hämmentää tällä kertaa keskikentän pohjalla.

Kumpikaan joukkue ei ottelun alkupuolella pääse erityisen vaarallisille maalipaikoilla eikä MaPS:n Niclas Forsskaan vaikuta sellaisella olevan, kun hän riistää puolen kentän tuntumassa pallon. Nopean vastaiskun hakemisen sijaan Forss lähettääkin pallon kaukaa kohti vastassa olevan Kallion vastuualuetta eli kotijoukkueen maalia. Jotain Gesin Vocamaista suorituksessa on, sillä vaikka Kallio saa kätensä väliin, niin pallo putoaa pussiin. Pelimiehen maali.

Niclas Forss juhlimassa Gesim Vocamaista maaliaan

En tiedä hämmentyykö PIF maalista, mutta kello ehtii naksahdella vain muutaman minuutin eteenpäin, kun Forss on irti rangaistusalueen rajalla. Kallio ottaa Forssin kudin kiinni, mutta haaskalle ehtii ensimmäisenä Verneri Parko, jota Kalliot tai kukkulat eivät pysäytä: 0-2.

Ilmeisesti molemmat joukkueet armollisesti odottivat maalien kanssa kirjoittajan saapumista peliapaikalle, sillä kohta kopsahtaa taas. PIF:n Kajus Svanberg pääsee lähettämään oikealta sivuvaparin. Kirjoittajalle käy sillä lailla arkiviikon klassinen, että koittaessa räpsiä kuvia, palloa kimpoaa MaPS:n puolustuksen kautta Henri Forsströmin ulottumattomiin ja peli on 1-2. Koitan pikakelata lähimuistia takaisinpäin saadakseni uusinnan siitä, että mitä oikein tapahtui, mutta valvontakameran nauhat on jo tuhottu niin kuin dramaattisissa tapahtumissa aina. Kolme maalia viiteen minuuttiin on ihan napakka suoritus, vaikkakaan enempää ei enää tule.

Kajus Svanberg virittelemässä tasoitusta

Peli alkaa lämpiämään ja lämpö tarttuu myös yleisöön. Kannattajat löytävät toisistaan vastinparit. Lisäksi tanssipareja haetaan kentällä ja lopulta myös matkalla pukukoppiin. Lähden itse makkaralle, kahville ja hakemaan sadetakkia, koska keli sitä vaatii.

MaPS ottaa oman aikansa kopissa ja lopulta, kun joukkue lähtee talsimaan kenttää kohti, ottaa kotiyleisö heidät hampaisiinsa. Tosin vieraiden puolelta katsomoa lentelee vastakuitteja ja lopulta hoputtamisen syyksi todetaan se, että olisi jo pikkuhiljaa nukkumaanmenoaika. Yleisö on tämän kauden näkemistäni kolmosen otteluista kaikkein polarisoituneinta ja äänekkäintä, mikä tekee ottelutapahtumasta erityisen. Seurojen kannattajat selvästi välittävät omistaan.

Toisella puoliajalla saunakavereita löytyi hyvin sekä kentältä että katsomosta

Peli jatkuu rouheana divarivääntönä.  PIF koittaa hetkittäin hakea pidempiä syöttöketjuja, mutta MaPS:n puolustuspelin koodi ei meinaa paljastua oikein millään ja syötöt karkailevat väärille neliöille. Punapaitojen kentälle vaihdosta juoksuttama Oliver Blomqvist väläyttelee hyvää ja rauhallista pallollista pelaamista, mutta samalla nelonen välkkyy myös vieraiden tutkassa ja Blomqvistin  peli-iloa puudutetaan fyysisellä pelillä.

Vajaa tunti on valotaulussa, kun Samir Achkir pääsee ravistelemaan MaPS:n mehiläispesää, mutta Forsström pitää asemansa eikä hunajapurkille pyrkivä Svanbergään saa peliä tasoihin. Parkkipaikalle lipuu poliisimaija. Korttia nousee molemmille joukkueilla ja myös yleisön desibelit nousevat. Ennen kuin erotuomari Vili Lehtovaara pääsee lepuuttamaan korviaan, ehtii vierasjoukkueen Hushyar Aftab potkia kaikki ottelupallot Pajbackan kiviaitojen taakse.  

Juttua riittää pelaajilla vielä päätösvihellyksen jälkeen, mutta mikään ei muuta sitä, että MaPS:lla oli kyky hakea pinnat kylmänä sateisena tiistai-iltana Pajbackasta. Sarjataulukossa joukkueet jatkavat tasapisteissä ja peräkanaa. Tällä kertaa kukaan ei Tukholman tai St. Etiennen tyyliin juokse kentälle heittelemään soihtuja vahingoittamistarkoituksessa, mikä on yksinomaan hyvä asia.

Viini: arki-illan kolea ja samaan aikaan kuuma

FC Inter Turku-Ilves: Joga bonitoa

Lauantai menee sporttisissa merkeissä. Aamun eskarifutiksen jälkeen polttelen etukäteen jo tulevan illan kaloreita lenkillä. Leijonien välierämatsin ehtii katsoa melkein loppuun ennen kuin Corolla hurahtaa kohti illan päätapahtumaa eli FC Interin Turun ja Ilveksen veikkausliiga -matsia. Rytmiryhmän koko on jo lähellä kaksinumeroista lukemaa ja vitsailemme siitä, että pitäisikö Ruotsin Cupin -finaalin tapaan laittaa ”Bajen assholesia” -mukaileva lakana aidalle rivimme eteen.

Veritaksella mentiin vuorovedoin

Keli helli. Interillä oli allaan Vaasasta haettu vierasvoitto ja Ilveksellä parin pelin tappioton putki. Peli virtaa aika tasaisissa merkeissä. Ilves näyttää hakevan pistopaikkoja nopeilla ja suoraviivaisilla hyökkäyksillä. Inter taasen jauhaa pallollista peliään kärsivällisemmin. 

Kympin kohta on ylitetty kellosta, kun jalkaansa hyvä asennon löytänyt Tommi Jyry on jatkaa kotipelien maaliputkeaan rangaistusalueen takaa, mutta laukaus kopsahtaa tolppaan. Jyry riplaa hetken päästä itsensä jälleen vapaaksi ja kokeilee suunnilleen samoilta etäisyyksiltä uudelleen, mutta Ilveksen Rasmus Leislahti askaroi itsensä pallon eteen ja irtopallon takana on liika jalkoja, joten kiikareilla jatketaan.

Aurinko ja Veritaksen vihertävänä kuultava jo melko tasainen nurmi vaikuttivat nostaneen Interin latinalaisvivahteisten vahvistusten peli-iloa, sillä sekä Rodrigo Arciero että David Haro vaikuttavat olevan hyvällä pelipäällä. Erityisesti David Haron pallollisessa pelissä on kivasti Joga bonitoa. Lisäksi Haron pystypainit Ilveksen Goljattien kanssa ovat mieltä lämmittäviä, vaikka pallo ei aina spanskille jääkään.

Rodrico Arcieron ja David Haron Joga bonitoa

Maalit jäävät ensimmäisen puoliajan osalta näkemättä. Makkarakojulle tulee osalla kiire ettei jää tyhjä talouspaperi käteen. Interin puodista löytyy taisteluparille viimeistä huutoa oleva FC Interin lippis ja toiselle puoliajalle päästään hyvillä mielin.

Ilves saa toisen puoliajan alkuun väkevän painostusjakson. Tilanne kaartaa loppusuoralle Doni Arifin tolppaan osuvasti kudista. Maalisuoralla on ensimmäisenä Kai Meriluoto, joka piiskaa pallon Interin maalin kattoon. Keltapaidat ryntäävät oman kannattajakatsomonsa olutkarsinan aidoille juhlimaan maalia ja kotijoukkueen kannattajien katseet tyhjenevät hetkeksi.

Ilves pääsi juhlimaan ensin

Vieraiden ilo jää kuitenkin lyhyeksi. Interin seuraavassa hyökkäyksessä Matias Tamminen väläyttää säkenöivää voimaa oikealla laidalla ja rynnii boksiin. Tamminen pudottaa pallon Petteri Forsellille, joka hakee takatolpalta oman taisteluparinsa eli Benjamin Kälmanin. Kälmann pudottaa pallon taustalta nousevalle Juho Hyväriselle. Ilveksen puolustus saa riittävästi biomassaa pallon eteen, mutta irtopallossa on maantiekiitäjämäisen spurtin ottava Haro, joka tasoittaa pelin. Kotiyleisön sydämet kevenevät.

Ilves kuittaa edellisen nopeasti. Arifi tavoittaa upean taustajuoksun tekevän Tuomas Ollilan, joka kääntää pallon keskelle kirmaavalle Meriluodolla: 1-2. Täysin puolueeton kotijoukkueen kannattajaraati tuomitsee tilanteen paitsioksi ja palaute on linjatuomarille napakkaa. Ruudulta yytsittynä tilanne ei tosiaan ollut paitsio, vaan Ilves pelasi hyökkäyksen kaiken kaikkiaan erinomaisesti.

Hetkellisen tyrmistymisen jälkeen Inter saa pelinsä pian sellaiseen kuosiin, että se antaa luvan odottaa vielä uusia käänteitä. Tosin Interin nostaessa riskitasojaan löytää Ilves hyviä saumoja ottelun ratkaisemiseen. Interin kulmapotkut pomppivat vaarallisesti Leislahden maalin edessä. Walter Viitala ottaa jälleen yhden gamesaverin torjuessaan hattutemppua kärkkyvän Meriluodon läpiajon.

Inter on se, joka kääntää seuraavan kortin. Petteri Forsell lähettää kaukaa hankalasti kiitävän vaparin kohti parkkipaikan puoleista maalia. Leislahti nyrkkeilee sen eteenpäin. Ilveksen puolustus ei saa palloa tarpeeksi kauas maaliltaan, vaan se putoaa vaihdosta sisään tulleelle tuoreelle isälle eli Aleksi Paanaselle, joka taituroi pallon parilla kosketukselle Ilveksen maaliin: 2-2

FC Inter teddybears

Inter hakee vielä vimmatusti voittomaalia ja kertaalleen peliväline vielä pökkäistään Ilveksen maaliin, mutta takakulmalle hiipinyt Aleksi Paananen on paitsiossa. Peli päättyy tasalukemin ja sanalla sanoen se on jälleen kerran ollut hengästyttävän viihteellinen. Veritaksen tyhjentyessä kannattajakatsomot lähettävät vielä mustan huumorin sävyttämiä terveisiä toisilleen. Taistelupari ja reissuprinsessa nappaavat sekä Noah Nurmen että David Haron nimmarit. Nurmea ja Haroa kuullaan vielä jälkipeleissä, joiden tunnelma on hieman kevythenkisempi, mitä HIFK:ta vastaan käydyn pelin jälkeen.

Matka jatkuu kohti keskustaa ja illan päättävää Mestareiden liigan finaalia, joka erinäisten sattumusten jälkeen katsotaan Daily Newsissä (koska missäs muuallakaan)

Viini: kesäinen ja ruohon vihreä pienellä melankolisella jälkiliu’ulla.

Hammarby IF-Malmö FF: varkaisilla

Ruotsin maalla taas

Aikainen aamu Tukholmassa kulkee Scandic Ariadnen kautta. Saimme liput Hammarbyn ja Malmön Cup -finaaliin lopulta vierasjoukkueen kiintiöstä, joten tarinan ensimmäistä narua nykien otamme taksin Fridhemsplanille ja Copperfields pubiin, joka kestitsee Etelä-Ruotsista tulleita vieraita. Brittityyppinen pubi on täynnä toiveikasta puheensorinaa ja ensimmäiset chäntit kajatelevat kattorakenteisiin. Jopa niin, että yksi katossa kulkevista viemäriputkista sanoo sopimuksensa irti.

Tunnelman nostatusta Copperfieldsillä Tukholmassa

Tele 2 -areena piirtyy sadetta vastustavaan taivaankanteen jonkinlaista avaruusasemaa muistuttavana monumenttina. Etelän puolelta stadionia kohti kulkevat enimmäkseen Malmön väreihin sonnustautuneet futiksen ystävät. Hammarbyyn vihreät saapuvat pelipaikalle pohjoisesta.

Pelin alkuun on melkein tunti, mutta kilpalaulanta on jo käynnissä. Katsomo-osaamme on hakeutunut myös kotijoukkueen kannattajia. Se ei varsinaisesti vaikuta alkuun olevan isompi ongelma, vaikka avauspotkua odottaessa yksi otsalla-otsaan nojailu nähdäänkin paria rivi alempana.

Seurojen kannattajat sikin sokin

Malmön kannattajapääty lähtee ensimmäisenä valuttamaan valtavaa ja vaikuttavaa tifoa alas. Hammarbyn päädystä paljastuu kultakirjaimin värjätty "Go Bajen Go"-teksti, jonka alla liehuvat liput ja tulitteet paukkuvat. Käärittyään tifon alas Malmön pääty vastaa vielä useankymmenen soihdun samanaikaisella soihdutuksella. Savua pöllähtelee kentälle. Tähän Preludiin tiivistyy se, miksi länsinaapurin huippuottelut ovat niin koukuttavia suomalaiselle futisturistille.

Ennen peliä heitin kruunun toivomuskaivoon ja toivoin tälle kerralle ekstrana sitä, että peli nousisi tasoltaan ja tapahtumiltaan vähintäänkin lähelle sen tunnelman tasoa, jota katsomossa lietsotaan. Alku vaikuttaakin hyvältä Hammarbyn vyöryttäessa hyökkäyksiä kohti Ismael Diawaran maalia. Taklaukset lähtevät puolin ja toisin aika väkevästi, ja välillä vähän myöhässäkin, mikä saattaisi povata tapahtumarikasta ottelua. Hiljalleen Malmö kuitenkin saa hiekotettua tiiviillä puolustuspelaamisella pelin näköisekseen ja montturalli vaihtuu shakista tuttuun verkkaisempaan liu'utteluun.

Hammarby hyökkää ja Malmön kannattajakatsomo vastustaa

Pari rapsakampaakin taklausta nähtiin

Edessämme pyörähtää järkkäri, joka määrää yhden "Bajenin" kannattajan ottamaan huivin kaulastaan. Hänen ympärillään muutama muukin seuraa ohjetta, kunnes järkkäri lähtee ja huivit nostetaan takaisin kaulaan. Yläkatsomosta lentää muutamia tuoppeja ja muuta roskaa alakatsomoon. Lisäksi sieltä valutetaan Hammarbyn huiveista punottu köysi prinsessa Tähkäpään tapaan alalauteille. Sille on varmasti perusteensa, miksi koti- ja vieraskannattajien välille kannattaa jättää mahdollisuuksien mukaan hiukan hajurakoa.

Vihreiden tähkäpää yläkatsomossa

Hammarby hassaa 2 vs. 1 hyökkäyksen, mikä tulee symboloimaan sitä, miten vaikeaksi maalinteko Tukholman illassa vielä muotoutuu. Malmön Isaac Kiese Thelinillä on vielä saumat kuparin särkemiseen ensimmäisen puoliajan lisäajalla, mutta tekemättä jää: pallo ohi ja paitsio. Niinpä alkuspektaakkelien jälkeen ensimmäisen puoliajan kohokohdaksi jää kannattajien taukoamaton ja pelitilanteiden dynamiikka mukaileva laulanta.

Kakkosoluella ja vilpoisenpuoleisella hodarilla mennään puoliaika. Tele 2:sen uumenissa homma toimii. Kaikki, mikä on mahdollista laittaa valmiiksi, on laitettu valmiiksi ja sapuskapuolta lentelee tiskin yli samalla, kun kortinlukijat siirtelevät bittejä tilien välillä.

Hammarby on sähäkkä myös toisen puoliajan alussa, mutta jälleen Malmö viilentää pelin. Malmön kannattajakatsomosta naljaillaan Zlatan Ibrahimovićille, jonka Hammarbystä hankkimaa omistussiivua ei Etelä-Ruotsissa ole annettu anteeksi. Torstai-illassa Zlatan saa lisänimen pyörävaras.

Anteeksi ei ole annettu

Olin hiljaa laskenut ilmoille toiveen myös siitä, että omien ilta-aikataulujen johdosta peli ei menisi jatkoajalle tai rankkareille, mutta molempien joukkueiden hyökkäyspelin yskähdellessä skenaario alkaa näyttää todennäköiseltä. Maalien puuttumisesta huolimatta kaikki muut sirkustemput kentällä nähdään. Kesken pelin kentälle livahtaa leidi ilmastoliikkeen Återsräll Våltmarkerin väristä lippua käsissään kantaen.

Ilmastoasiaa

Hammarbyn Williot Svedberg pyörähtää itselleen rangaistusalueella hyvän paikan, mutta kuti menee erikoisella tavalla ohi. Myöhemmin uusinnasta todettuna asia selittyy sillä, että tilanteessa Malmön puolustuksella on sopivasti shortsivaras -mentaliteettia. Malmön Dennis Hadzikadunic ehtii myös puskea läheltä ohi ennen kuin erotuomari Andreas Ekberg päättää pelin ratkaistavaksi jatkoajalle.

Peli ja kannatus kovenee

Malmön Segio Pena meinaa räjäyttää pankin heti jatkoajan alkupuolella, mutta Davor Blazevic saa työnnettyä painavan kudin ylärimaan. Blazevic joutuu pian venymään uudelleen, kun hän hakee Ola Toivosen puskun alakulmasta. Hammarby saa vielä paitsioksi tuomitun tilanteen tiimoilta pallon Malmön maaliin. Tilanne jää siltä osin elämään, että Malik Abubakari näyttää aika tylysti olevan paitavarkaisilla ja repivän tilanteessa Björn Paulsenin ketoon.

Hammarby saa jatkoajan toisen puolikkaan lopussa kasan kulmapotkuja, mutta valmista ei kannattajien raivoisasta tuesta huolimatta tule, joten pilkuille mennään. Malmö saa voitolleen tilastollisen todennäköisyyden, sillä se pääsee vetämään ensimmäisen rangaistuspotkun. Toisaalta rankkarit vedetään Hammarbyn päätyyn eli yleisön pauhu tulisi suosimaan vihreitä.

Maalinteko osoittautuu edelleen hyvin vaikeaksi:

1. Blazevic ottaa paraatipelastuksella Penan vedon kiinni

2. Nahir Bessara yrittää samaan kulmaan, mutta Diawara torjuu eli ei vieläkään maalia

3. Veljko Birmancevic ottaa hidastuvan vauhdin ja uittaa pallon sisään 1-0 Malmölle

4. Mads Fenger pudottaa tarkan laukauksen alakulmaan 1-1

Maalihanat aukeavat todenteolla

5. Jo Inge Berget ampuu keskeltää sisään

6. Bubacarr Trawally ottaa sivuharppauksen ja sivaltaa oikealle ylös: 2-2

7. Martin Olsson täräyttää korkealla ja kovaa

8. Abdul Khalili napsuttaa saman korkeuden, mutta hiukan enemmän vasemmalle 3-3

9. Ola Toivonen chippaa kylmästi vasempaan kulmaan ja Hammarbyn seuraavan vetäjän on pakko onnistua

10. Astrit Selmani joutuu pelin painepisteeseen. Selmani lähtee ottamaan vauhtia, mutta palaa takaisin. Selmani askeltaa uudelleen palloa kohti, tekee Jorginho -loikan ennen sijoitustaan, joka lähtee vasemmalle alas. Laukauksesta puuttuu riittävä tarkkuus ja kovuus, joten Diawara torjuu

Pyro paukkuu. Ruuti haisee. Malmön kannattajat hyppivät alas katsomonosastaan ja koittavat repiä katsomon ja kentän välistä verkkoa rikki. Joko jokin koodi särkyy tässä tai sitten Hammarbyn päädyssä turhautuminen vain keittää yli, sillä vihreiden katsomosta kentälle ryntää lipputangoin ja soihduin varustautunut mobi. Se suuntaa kohti Malmön päätyä ja tilanne eskaloituu melko vaarallisen näköiseksi. Muutamia soihtuja lentää turvaverkkoon ennen kuin kentälle ryntää mellakkapoliiseja, jotka onnistuvat pakottamaan kannattajat takaisin päätyihinsä. Katsomoomme lentää olutta, kahvikuppeja ja muuta roskaa. Malmön kannattajat vastaavat tähän kääntymällä yläparvea kohti ja chänttäämällä voittonsa kunniaksi. Keskiympyrään parkkeeraa mellakkapoliiseja koirineen. Kaaos rauhoittuu. Malmö FF voittaa ja ryöstää Ruotsin Cupin kannun Tukholmasta etelään.

Ottelutapahtuma eskaloituu

Viini: mausteisuutta, poltetta ja eteläisen Ruotsin vaaleansinistä

FC Inter Turku-FC Inter Turku 2: kymppikerho

Peli on 5-0 ja pelaajat kopissa, kun saavumme taisteluparin kanssa treeneistä Kupittaalle. Tilanteen lisäksi katsomosta tihkuu tieto siitäkin, että ressut olivat jääneet hyvissä ajoin vajaalle. Koosteesta tsekattuna punainen kortti vaikuttaa pelin luonteeseen peilattuna aika kovalta tuomiolta.

Sinimustat ja punaiset käppäilevät takaisin kentälle. Löydämme paikkamme siirtokatsomoista. Turku Energia -areenalla on lempeän aurinkoinen tunnelma. Taisteluparia on huvittanut koko päivän se, että Inter pelaa Interiä vastaan. Vitsi lentää vielä illassa, kun hän kivien heittelyn ohessa kysyy puolisen tusinaa kertaa, että kumpaa Interiä kannatan.

-Molempia.

Matias Tamminen viilettää laidaltaa läpi ja peli on 6-0. Sinimustat rakentavat rauhassa peliä ja punaiset vetäytyvät. Markus Arsalo pääsee pariin kertaan pistämään potkutekniikkansa näytteille: 7-0 ja 8-0. Se tarkoittaa myös hattutemppua.

Sinimustat jauhoivat kärsivällisesti omaa pallollista peliään

Pelikovuus vaikuttaa olevan yksi seikka, mikä erottaa ykkös- ja kakkosjoukkueen. Pelin sisällä reserveillä on muutamia hyviäkin hetkiä. Ricardo José Gilerin ennakkoluulotonta pallollista pelaamista on miellyttävä seurata. Tosin hänen laitaansa puolustava Luka Kuittinen näyttää päättäneen, että Gilerille jää muistojen lisäksi pelistä talteen muutama mustelmakin.

José Gilerin pallollista peliä oli miellyttävä seurata

Giler pääsee kertaalleen koittamaan maalintekoakin, mutta Matias Riikonen saa kinttunsa kudin eteen. Sinimustat nappaavat Benjamin Källmanin viimeiseksi puoleksi tunniksi metästämään tehoja. Källman täräytteleekin tolppaa, ylärimaa ja pari kertaa myös Valtteri Inkeroista. Siinä ohessa Källman syöttää Joona Lepistön 9-0 maalin.

Punaiset saavat torpata pallon myös pariin kertaan maaliviivalta sinimustien jahdatessa paikkaa legendaarisessa kymppikerhossa. Tosin ressuilla on vajaamiehisenäkin pari ihan kivaa hallintajaksoa ja myönnänkin taisteluparille, että kannatan ihan pikkuisen enemmän kakkosjoukkuetta ja toivoisin heille edes yhtä maalia matsiin.

Ressuilla oli vajaamiehisenäkin pari hyvää hallintajaksoa

Elias Mastokangas rekonstruktoi parilla otannalla Neymarin parhaat kikat Kupittaalla ennen kuin Källman läväyttää pallon maaliin: 10-0 ja siihen se sitten päättyy.

Viini: saman perheen karahvista

VG-62 – Pallo-Iirot: kuvakortilla haastoa

Läntisen-Suomen futiskansa puhui ja blogi suuntasi äänestystuloksen perusteella Naantaliin. Toisin kuin eilisessä JyTyn kotimatsissa, tällä kertaa olisi voinut laittaa smokinkin päälle ilman suoranaista väkivallan uhkaa, mutta sekin jätetiin tuleviin koitoksiin. Koko ajan enemmän kesää hipova kevät nosti taas Karvetin siirtokatsomoiden täyttöastetta pykälällä. Kahvit hankitaan lähtökohtaisesti mobiilisti, vaikka kova käteisvaihtoehto on jätetty auki vierasjoukkueen kannattajille ja satunnaisille raisiolaisille ohikulkijoille.

Kipsassa tingataan lipusta eläkeläisalennusta, mutta tasa-arvoon vedoten, pyyntö taklataan. VG-62 vaikuttaa olevan hyvällä asenteella liikenteessä, mikä näkyy väkevänä kaksinkamppailupelinä ja tiiviinä puolustamisena. Pallo-Iiroilla menee tovi ennen kuin sen syöttöpeli lähtee sahaamaan totutun terävästi.

VG-62 puolusti ottelun alun hyvin ja kärsivällisesti

Peli etenee parisenkymmentä minuuttia melko tasaisissa merkeissä ennen kuin Pallo-Iirojen Elias Ahde pääsee pyyhkäisemään oikealta laidalta pyörivään pölypalloon, mutta yli menee. VG-62:n puolustus jatkaa hyvää iltapuhdettaan ja pallonhallinasta huolimatta raumalaisten huippupaikat ovat tiukassa. VG-62:ltä erityisesti Santeri Nurmen puolustuspelaaminen on vahvanoloista. Naantalilaiset pääsevät lähettämään viestin myös hyökkäyssuuntaan, kun Eetu Leppänen karkaa raumalaisilta. Kutikin lähtee fiksusti kohti maalivahdin liikesuunnan vastaista takakulmaa, mutta Henri Saarinen saa varpaansa väliin.

Hiljalleen myös hella napsahtaa päälle ja peli lähtee lämpeämään. Katsomossa ynnäillään, että jossain vaiheessa kolme Leppästä on samaan aikaan äänessä ja samaan hengenvetoon todetaan ettei Leppästen joulupöydässäkään liene puheensorinasta pulaa. Pian tämän huomion jälkeen Leppäsistä ainoa kentällä oleva eli Eetu karkaa jälleen Pallo-Iirojen puolustukselta. Leppänen painii sen verran väkevästi boksissa, että erotuomari Amer Coloman pisteyttää puolinelsonin rangaistuslaukauksen arvoiseksi.  Antti Leppiniemi pudottaa pallon rauhallisesti katiskaan ja Pallo-Iirot saavat syyn pelätä voittoputkensa puolesta. Kirjoittaja saa rauta-aidan vieressä viereltään merkitsevän katseen, jolla selvästi zoomataan, että kenen joukoissa seison.

Antti Leppiniemen rankkari

VG-62 pääsee johdossa viettämään puoliaikaa ja ensimmäisen jakson otteet ovat selvästi luoneet uskoa tekemiseen, sillä pian tuomarin viitottua käsillään keskiympyrän suuntaan, kuuluu rehvakas ”tää on ihan meidän peli”. Huudahduksen ymmärtää sikälikin, että kyseessä oli selvästi ehjin puoliaika, jonka kirjoittaja on naantalilaisilta tällä kaudella nähnyt, vaikka Pallo-Iirot olivatkin puoliajan hallitsevampi osapuoli.

Naantalin aurinko houkutteli ihan kivan määrän aitaan nojailevaa ja orrella istuvaa futiskansaa Karvettiin

Toinen puoliaika alkaa tasaisissa merkeissä. VG-62:n Muslim Al-Ebadi ehtii vakuuttamaan pallollisella pelillään ja Pallo-Iirojen äänialaan alkaa nousta turhautumisen sävyjä. Tuomaria ohjeistetaan aktiivisesti molempien joukkueiden toimesta.

Muslim Al-Ebadi osoitti hyvää pallotatsia läpi ottelun

Jos jollekin nousi ensimmäisellä puoliajalla sellainen tunne, että jotain on hukassa, niin sehän on Pallo-Iirojen kapteenin Otto Schultzin puuttuminen pelikentältä. Schultz tulee toiselle puoliajalle mukaan ja niinpä Leppänenkin saa tasavertaisen juttukaverin itsellen. Schultz piiskaa tunnin kohdalla joukkueelleen asennetta ja tunnin ja yhden minuutin kohdalla lennättää sekä itseään että palloa VG-62:n boksissa siten, että peli on tasan. Rytinän tiimellyksessä jopa yksi tolppa on vaarassa murtua.

Pallo-Iirot jatkavat pelin päällä ja vaikka VG-62 sekä puolustaa uhrautuvasti että pyrkii iskemään vastaan, niin pelin ylle nousee sellainen aura, että ainoastaan pelin päättyminen voi pelastaa ruhtinaskunnan keltaiset toiselta takaiskumaalilta. Lähellä se käy jo, kun Mikko Jalkanen pääse yrittämään vaihdosta väkevästi sisään tulleen Aleksi Leppäsen oivallisesti passista maalintekoa, mutta vielä suhahtaa ohi. 

Pallo-Iirojen Kimmo Hörkön kunniaksi on nostettava jälleen lippu salkoon hyvien vaihtojen suhteen, sillä Schultzin ja Leppäsen lisäksi sisääntuleva Sulo Ketola tuo myös lisää X-faktoria raumalaisten peliin. Paria minuuttia ennen varsinaisen peliajan päätymästä Ketola on edesauttamassa sitä, että Ahde pääsee pussittamaan ”vapaalyönti” -mallisesti Pallo-Iiroille toisen maalin: 1-2

VG-62 hakee vielä ryhtiliikettä ottelun viimeisillä minuuteilla, mutta nyt se hiekka, joka tasatilanteessa juoksi liian hitaasti, juoksee liian nopeasti ja kotijoukkueen vahvaa haastoa ei palkita pinnoilla. Pallo-Iirot voittaa, vaikka se ei ehkä ollut ottelussa kokonaisvaltaisesti aivan parhaimmillaan, mutta sen tuloskuntoa ei käy tälläkään kertaa kyseenalaistaminen.

Otto Schultzin sisäänottaminen toi ryhtiä Pallo-Iirojen peliin

Viini: kotikylän tiiviiseen tynnyriin poratusta aivan pienen pienestä raumalaisesta hanasta

JyTy- FC HotLips: nelkku auki

Vetäisin lenkkituularin niskaan ja kerron lähteväni matsiin. Saan kuitenkin palautteen, että minulla olisi siistimpiäkin takkeja naftaliinissa. Samalla, kun vaihda takin päivitetympään versioon huikkaan, että kyseessä on JyTyn kotimatsi eli jos tässä aletaan jotain smokkeja sovittelemaan, niin käkeenhän sitä tulee.

Kupittaa on edelleen tuulinen vaikkakin mukavan lämmin. Siirtokatsomoihin kerääntyy parisenkymmentä katsojaa. Pian pelin alettua katsomoihin raahustaa muutama hieman tummempaan hevipaitaan pukeutunutta ja hieman roikkuvampaa farkkumallia käyttävää kannattajaa. Läpinäkyvästä muovipussista paistaa läpi myös konseptiin kuuluvat virvokkeet. Tiesin olleeni pukeutumisessa pelin hermolla ja samaan aikaan mietin, että pelaisipa JyTy oikeasti kotipelinsä Jyrkkälässä.

FC HotLips Turku on itselle uusi tuttavuus sikäli, että joukkueen pelejä en aiemmin muista nähneeni. JyTy ”Turun piirin omituisimpana mutta parhaana joukkueena” onkin tutumpi case. Sekä JyTystä että HotLipsistä huokuu se, että joukkueilla on omanlaisensa ja persoonallinen lähestymistapa futikseen. Se on ihan riittävä syy tulla paistattelemaan päivää kentän reunalle. Samalla tulee omalta osalta avattua läntisen Suomen nelosdivari tälle kaudelle.

FC HotLipsin maalilla riitti ottelussa säpinää

JyTy pelaajat tuulettelevat kapteeninsa Pedro Lehtosen johdolla sitä, että saavat teikkauksessa aloituksen, vaikkakin se tarkoittaa samalla vastatuulta. JyTy vaikuttaa olevan pelissä hieman niskan päällä, mutta syöttöketjut napsahtelevat poikki pykälää liian nopeasti, jotta se saisi pelin totaalidominointiinsa. 

Parinkymmenen minuutin pelin jälkeen peli ottaakin vielä ekstrakieppiä HotLipsin oikealta lähtevästä keskityksestä, joka näyttää kimpoavan JyTyn puolustajan käteen. Erotuomari Tomi Heikkilä ei lähde suotta palloa viemään pilkulle, vaan HotLipsin kärjessä koko matsin vaarallisenoloisesti viilettänyt Teemu Enqvist on ensimmäisenä pallolla ja tinttaa sen samalla vuoronumerolla maaliin: 0-1

HotLipsin Martti Vanhatalo oli yksi ottelun hahmoista

Puolisentuntia se ottaa, että JyTy alkaa saamaan pidempiä hallintajaksoja lähempänä vieraiden maalia. JyTyn Risto Monnonen ehtii kokeilla pystyputken pitävyyttä kertaalleen ennen kuin pussittaa hienosti rangaistusalueen ulkopuolelta.  JyTyn paine jatkuu ja Henri Lehtonen tarkistaa yläriman sointia ennen kuin Tuure Oldendorff testaa varmuudeksi yhdellä kudilla molemmat tolpat. HotLips pääsee vielä säikähdyksellä ja pääsee vielä ennen puoliaikaa itsekin säikäyttämään, kun sekä Jussi Penttiselle että Antoine Gorskille siunaantuu paikat aivan ottelun loppupuolella, mutta peliväline ei perille asti toimitu.

Näin keväisin puhutaan paljon siitä, että joukkueen pudotessa sarjaporrasta alemmas, osuu se seuran koko henkilökuntaan. Myöskään JyTy ei ole ollut asialle immuuni, sillä kahvit ja vissyt täytyy hakea Stadionin Einespalalta asti, mutta mikäs siinä, kun kahvitkin keitetään tuoreeltaan.

Oma aavistukseni oli, että JyTy ottaa suotuisamman tuulen johdosta pelin heti toisen puoliajan alusta näppeihinsä. Olen täysin väärässä, sillä HotLipsin parakissa on keitelty erilaisempaa lientä ensimmäisen puoliajan alkuun. HotLips kontrolloi rauhassa palloa ja pitää sitä kiireettä sen pitämisen ilosta. Täten  se pakottaa Jytyn kuoreensa, sillä ketäpä nyt pallottomana pallon perässä jaksaisi koko aikaa ravata, mutta palloliiton tulossivuille asti eivät HotLipsin juonen perhosvaikutukset yllä. 

Katsomosta horjahdellaan hieman sivuaskeleita ottaen sätkälle. Tämä on ilmeisesti merkki siitä, että kohta alkaa kotijoukkueen toimesta tapahtua. JyTy alkaa saamaan tilanteita sarjana. HotLipsin veskari Martti Vanhatalo ottaa useammankin tärkeän kopin, mutta lopulta Tuure Oldendorff tökkää maalinedushässäkästä JyTyn johtoon: 2-1

Minuutit alkavat pelaajilla enemmän tai vähemmän painamaan. JyTyn valmennuksesta vaaditaan lisää ääntä kentälle ja sitä Pedro Lehtonen myös lupaa toimittaa. HotLips pitää puolustuslinjaansa korkealla, jotta se saa uitettua JyTyn yritelmät paitsioon. JyTy hakeekin paljon palloja juuri selustaan ja silloin, kun lippu ei nouse, niin maaliodottamat nousevat. Klassisen hieman yli läikkyvän viinipullon verran on kellossa, kun Jere Salmi saa kalasteltua rankkarin ja hän itse myös hoitaa savukalat tiskille asti väkevällä kudilla: 3-1

Jere Salmen rankkari:

Peli ei siitä paljoa vanhene, kun Henri Lehtonen intoutuu tekemään taustajuoksun HotLipsin vajalukuista puolustuslinjaa vastaan. Lehtonen sujauttaa hänelle tarjotun pallon etukulmaan: 4-1.

Henri Lehtosella etukulma jyvällä

Oldendorff pääsee vielä toistamiseen tuulettelemaan maalia, kun vaihdosta sisään tullut Pasi Salmi ottaa raivoisan pystyjuoksun päätteeksi Oldendorffiin tutkalle ja Vanhatalo jätetään mahdottoman tehtävän eteen: 5-1 ja näihin lukemiin peli paketoidaan. Useampi ottaa pitkän ulospuhalluksen helpotuksesta, kun Heikkilä vapauttaa pelaajat muihin iltarientoihin

Viini: ei kait Jyrkkälässä sellaisella snobailla

FC Inter Turku-HIFK: magianmurtaja

Kupittaan parkkiksella poltetaan oktaania ja makkaraa. Lapset ovat yökylässä, joten saavumme peliin hyvissä ajoin. Portilla opimme, että on tärkeää päästää Seppo ensimmäisenä sisään tietyn lipuntarkastajan kautta. Tällöin Inter voittaa. Veritaksen terassilta on näkymä Kupittaa 2:lle, jossa naisten 8 vs. 8 peleissä pisteistä pelaavat Turun Pyrkivä ja RaiFun harrastejoukkue. Erotuomarikin on jo kaukaa omilta junnuvuosilta tuttu Heikki Jakonen. RaiFu laukoo enemmän kaukaa. Pyrkivä hakee murto- ja maalipaikkaa tikitakamaisella syöttöpelillä. Veritaksen terassille on tuotu makkaragrillit takaisin.

Interin ja HIFK:n pelin kuva ei ehdi vielä kunnolla valjeta, kun Sakari Mattila heittää sisäänpäin kiertävän vaparin Interin boksiin. Jostain syystä juuri se pelaaja, joka kaikkien todennäköisyyksien ja taivaan merkkien mukaan tulee olemaan kaikkien vaparien ja kulmien kohteena irtoaa puolustuksen merkkauksesta. Eero Markkanen lennättää ruhoaan ja syöksypuskee vieraat johtoon samalla, kun HIFK:n kannattajat rallattelevat omaa versiotaan Solnastakin tuttua Vi är Överalttia mukaillen. Kotikannattajat eivät lannistu, vaan oktaavit nousevat. Kannattajakatsomossa on tänäänkin reilusti Interin junnuja mukana. Äänekkäämmän kannatuksen lisäksi  tässä on rakentumassa jotain isompaa ja pitkäjänteisempää.

Interin ja HIFK:n peleissä viihdetakuu

Inter pääsee pelin päälle ja HIFK ottaa vastaan. Jostain syystä HIFK:n harvakseltaan lähtevät vastaiskut ovat kohtuuttoman sydäntätykyttäviä. En tiedä onko Mixu Paatelainen tuonut jo peliin jotain uutta reseptiikkaa vai riittääkö pelkkä preesens. HIFK:n Didis Lutumba-Pitah pistää silmään liukkaana ja vaikeasti pidettävänä pelaajana. Samoin kotijoukkueen Petteri Forsell näyttää pörräävän joka puolella kenttää ja tekevän oikeita ratkaisuja.

Reilu vartin pelin jälkeen HIFK:n Betolta lähtee huono avaus, johon Tommi Jyry pääsee väliin. Jyry ottaa aika rennosti tilanteen puolustavan HIFK -pakan välistä muutaman tikin itselleen ja singottaa pallon takayläkulmaan. Maali on palkintokaappi ja/tai kirjahyllykamaa helsinkiläiskuopiolaista futistaustaa omaavalta Jyryltä. Peli on sinimustasta näkökulmasta taas oikealla ralliradalla.

Puoliajan virvokkeet nautitaan tasatilanteessa. Traagisella tavalla grillimakkarat pääsevät loppumaan, mutta tämä tietää liikevaihdollisesti tuleviin matseihin hyvää. Oma tulosvetokin (3,4,5-1,2) näyttäisi olevan mallillaan.

Sinimustaa liekkiä kärryytetään heti toisen puoliajan aluksi, kun Forsellin keskityksen jälkeen pallo pomppaa HIFK:n rangaistusalueen rajalle. Pelaajamassasta vikkelimmät taka-askeleet ottaa Jyry, joka sitten vääntää kroppansa pallon taakse siten, että pallo sinkoaa vasempaan yläkulmaan. Toivottavasti Jyryllä oli tulta hylkivää pinnoitetta nappiksissa, sillä jalat ovat lämpimät. Forsell karjaisee kuuluvasti vielä keskiympyrässä ennen kuin HIFK lataa pallon taas peliin. Itselle tulee karjaisusta ikävä ja epärationaalinen etiäinen viime kauden päättäneestä SJK pelistä, jossa vastaavan karjaisun jälkeen SJK ratkaisi pelin.

Tommi Jyryn piiska on puhunut toistamiseen

Samaan hengenvetoon toteamme, että tulosveto on käytännössä varma. Tosin heitän leikkisästi, että tulen illan aikana Mallaskukossa kysymään sen, että miten h*lvetissä peli päättyikin lopulta 2-2. Kenties kaikki väärät aineet putoavat nyt noidan pataan, koska porteilla jo ennen ottelua varmistettu loitsu tulee purkautumaan.

Pragmaattisemmin ajatellen Inter ei saa johtoasemassa luotua riittäviä aihioita kolmanteen maaliin eli sen pallonhallinta on verrattain tehotonta. HIFK käy enteellisesti kolauttamassa pallon tuplana rimaan Interin johtomaalin jälkeen, mikä alleviivaa sitä, että niin kauan kuin peli on maalin peli, niin sattumille ja onnenkantamoisille jää oma optionsa pelin kulkuun.

Kellossa ei ole kahdeksaakymppiä, kun pelin kumiukkoa aletaan taittelemaan uuteen asentoon. Lutumba-Pitah puikkelehtii vasemmalta laidalta parin Interin pelaajan välistä boksiin. David Haro nousee sen verran reppuselkään ja takajaloille, että Lutumba-Pitah kellahtaa nurmelle. Pilkulle mennään ja sen Sakari Mattila laittaa varmasti sisään. 2-2 ja jottain tarttis tehrä.

No Inter tekeekin. Peli painetaan väkisin HIFK:n päätyyn ja kohta Rodrigo Arciero ohjaa pallon HIFK:n ylärimaan. Sen jälkeen Beto räpeltää pallon David Harolle, joka nostaa pallon kohti HIFK:n maalia. Koko ottelun aika lailla näkymättömissä ollut Sergei Eremenko nousee niin sanotusti verkolle ja lentopallopassarin elkein peippaa pallon maalin yli. Punainen kortti nousee ja uskoisin, että kollektiivisen ajattelun sanapilvestä korostuu yksi asia yli muiden: Luis Suárez

Jälkipeleistä pöllityn lausahduken mukaisesti Benjamin Källmanin pilkku lentää valitettavasti Lausteelle. On myös relevanttia kysyä, että olisiko tämä ollut kuitenkin Jyryn paikka. Petri Viljanen päättää pian pelin. Tulos ei laskeudu täysin ohdakkeetta kannattajille ja sarjassa viimeisenä olevalle Mixu Paatelaisen HIFK:lle pudotetut pinnat ottavat selvästi seuraylpeyden päälle. Palaute jälkipeleissä on osin rapsakkaa ennen kuin ihmiset valuvat Veritakselta muihin viikonlopun rientoihin. Sinänsä peli jatkaa sitä narratiivia, jossa Interin ja HIFK:n matsit ovat draamankaareltaan kutkuttavia ja viihdyttäviä mittelöitä.

Lopputuloksesta huolimatta seurakultuuria lujitettiin

Kysyn jo etukäteen kaverilta sen aiemman 2-2 lopputulemaan liittyvän kysymyksen ettei sitä tarvitse koko iltaa hilloa.

Viini: sattumia joukossa

MaPS-Peimari United: taattua menoa Taponkedolla

Kasitie on kuuma ja kesää enteilevä ilta mukavan lämmin. Kirjoittajaa odottaa Taponkedon perjantaissa mieluisa yllätys, sillä kotijoukkueen kapteeni Jari ”Ilmiö” Oksanen on masinoinut kausikortin blogin nimellä matsikiskaan. Vaikka blogi onkin lahjomaton kuin politrukki, niin jo pelkästään kahvikiintiön takia kalenteriin tullaan ruksimaan muutama ekstra matsi Maskuun, ja mikäs Maskussa ollessa, sillä kenttien luonnonläheinen ympäristö on viihtyisä ja asennetta ei kotijoukkueelta koskaan puutu. Eikä varmasti yleisöäkään, kunhan anniskelu saadaan taas kesäkuosiin.

Taattua menoa Taponkedolla

Taisteluparille ja reissuprinsessalle on saatu myytyä idea ulkona järjestettävästä leffaillasta perinteisen kotioloihin rakennetun sijaan. Prinsessalta tulee vielä vaade siitä, että reppuun pakatun norpan pitäisi päästä televisioon. Tähän ei kuitenkaan tällä kertaa taivuttu. 

MaPS on selvästi ottelun alussa selvemmin pelikirjansa oikeilla sivuilla. Rosteriin on naarattu myös Hushyar Aftab, jolla askel on totutun kevyt ja nopea, vaikka pikkuisen joutuu ilmeisesti vaillinaisen treenikauden jälkeen puhaltelemaan. Myös Niclas Forss esiintyy pallollisena edukseen. 

Peimari United ehtii juuri saamaan rivinsä ja prässinsä suoraksi, kun Joonas Juhola nousee kulmasta korkeimmalle ja on avata maali-ilottelun. Noppaan nousee kutonen vasta seuraavalla pyöräytyksellä, kun Aftab saa pallon ja sopivan määrä tilaa vasemmalla laidalla. Aftab leikkaa keskelle ja saa jalkansa vapaaksi: lopputulemana tyylikäs sisäänpäin kiertävä kuti, joka pölläyttelee Peimarin kalastusverkkoja.

Ottelun avausmaalin tehnyt Hushyar Aftab oli kevyellä jalalla liikenteessä

Peimarin kurssi on nouseva ja sauvolaiset (tai paimiolaiset. Tämä on edelleen kirjoittajalle mysteeri) ovat lähellä kuitata pelin tasoihin muutaman minuutin kuluttua, kun Egzon Ibrahimi  pääsee virittelemään luujoustaan pilkun kohdalta, mutta MaPS:n puolustuksen paineistamana kuti kömpii maalin ohi. Peimari nostaa prässiään, mutta MaPS pärjää sen alla varsin hyvin ja saa välillä murretun kärkiprässin jälkeen hyvin tilaa keskikentän selustaan. Kaiken kaikkiaan Masku vaikuttaa olevan joukkueena valmiimpi, kun taas vieraat ovat vielä enemmän rakennusvaiheessa.

Lämmöt ehtivät jo ensimmäisellä puoliajalla nousta kentällä pykälällä ja ääntä kentällä riittää. Ennen puoliajalle siirtymistä Peimarin Nuno Teixeira vääntää  itsensä vapaaksi, mutta Miska Suvanto nappaa lähentelyt koivellaan.

Kahvi, pillimehu ja tikkarikiintiötä täydennetään sekä omalta että lasten osalta. Nurtsilla pötköttelevä tytär toteaa, että vadelmatrippi maistuu hieman viiniltä. Koitan kainosti kysellä, että mistä hän tietää, miltä viini maistuu. Asia jää hiukan arvoitukseksi, vaikka futiksen ja viinin asialla olen itsekin.

Erotuomari Aaro Laakkonen onnitelee Peimarin Ibrahimia hyvästä paitsiohuudosta ja kysäisee onko tämäkin erotuomari. Ibrahimi kiistää asian ja sen jälkeen Peimari langettaa oman tuomionsa. MaPS:n keskikentällä pallo karkaa Peimarille. Linjatuomarin selän takaa en aivan tarkkaan näe seuraavia steppejä, mutta Teixera se on, joka tuo pelin tasoihin. Kotiyleison Ultra(t) reagoi välittömästä maaliin ja vaatii sekä skarppausta että täyttä pistepottia. MaPS:n Antti Nieminen pääsee tunnin pelin jälkeen koettelemaan puolittaisesti läpiajosta lampunhengen roolia, mutta Peimarin veskari Francisco Nogueira  ehtii vielä pallon eteen.

Otteet silminnähden kovenevat ja ukkoa on kentällä pitkällään tuon tuosta. Keltakorteilla selvitään, vaikka pari oranssin vivahteistakin tilannetta pelin tiimellyksessä nähdään. Tuomarikolmikko kerää tavallisen vähän kiitosta tälläkin kerralla, vaikka ei heillä omaan silmään hullummin mene. Peli vaan on melko lämmin ja yhden ja toisen luusto ja lihassyyt ovat kovilla. 

Sopivalla energialla peliin tulee vaihdosta kotijoukkueen Jesse Salminen, joka ehtii olla kentällä vain tovin ennen kuin pääsee laidaltaan irti ja painaa vastustamattoman kudin takakulmaan. Kuuluttaja on juuri kuuluttanut seitsemääkymmentä minuuttia.

Huoltoa ja jääpusseja tarvittiin

Mestari työssään

Peimari saa yksilötaitonsa avulla haastettua kotijoukkuetta ja luotua painetta. Se vaatii kuitenkin jälleen MaPS:n kannalta epäonnekkaan pompun, että Alban Ferati pääsee läheltä tuikkaamaan pelin tasoihin. Peimarin Feratin lapikkaasta ehtii lähteä vielä Suvannon hoidettavaksi painava alakulmaan suuntautuva kuti ennen kuin pelin kliimaksi koittaa.

En tiedä käykö Maskussakin jollekin klassiset, kuten Santiago Bernabeulla konsanaan eli kotiyleisöstä ehtii osa lähteä mahdollista liikenneruuhkaa pakoon ennen ottelun päättymästä. Virhe se olisi tässäkin tapauksessa ollut, sillä peliä on jäljellä vajaa minuutti, kun Peimarin puolustuksella pallo polttelee. Forss heittää sammutuspeitteen pakkien päälle ja painelee itse läpi. Forss ei anna armoa, vaan viimeistelee sekä maalin että pelin. Yksi kukkupallo vielä nähdään ja sitten peli taputellaan. Tappio ei laskeudu vierasjoukkueelle kuin viileä riesling, vaan pelin jälkeen tuomaristolle on vielä asiaa. Tosiasiassa, kun peliä ynnäilee, niin MaPS oli joukkueena parempi ja Peimari tarvitsi kotijoukkueelta apuja omiin maaleihinsa. Jäitä tarvitsivat varmasti molemmat joukkueet pelin jälkeen.

Viini: Taponkedon taattua asennetta ja makumaailmaltaan kotikylän suoraviivaista toteutusta

FC Inter Turku 2 - VG-62: kasuaali kaksnolla

Torstai oli ainakin sikäli toivoa täynnä, että jalkapallon kuninkuussarjan eli läntisen-Suomen kolmosdivarin lohko A:n pelilistalta pääsi poimimaan omansa. Bussi sihahti tuttuun tapaan länsi-Turusta Kupittaata kohti. Asvaltin pinnalla kimalteli kultakolikoita. Naantalin ruhtinaskunnan vankkurit olivat selvästi kulkeneet samaa reittiä.

Interin peleistä tuttu tuttu kertoo käyneensä katsomassa Ronnie Sandahlin ”Tiikerit” leffan, mikä on pistänyt ajatukset ja vatsan pariksi päiväksi hyrräämään. Pystyn samaistumaan kokemukseen Leedsin kahden edellisen pelin inspiroimana. Taistelupari pistää rallipelin tulille ja niin peli voi alkaa.

VG-62 aloitti pelin väkevästi

VG-62 aloittaa pelin hyvin. Se edistää rauhallisilla siirroilla peliä ja on väkevä kaksinkamppailuissa. Interin peli hakee selvästi muotoaan. Katsomosta arvaillaan, että liittyykö se melko pirtsakasti puhaltavaan tuulen suuntaan, mutta pelin edetessä ilmenee, että kyse lienee enemmän pelillisistä seikoista. VG-62 saa hyvän määrän erikoistilanteita, joissa saattaisi itää maalin siemen, mutta Turku Energia -areenan tekonurmi ei päästä vieraiden kukintoja läpi. Vieraiden Teemu Salonen väläyttää hyvää pelihuumoria kurkottaessaan pystypalloon, jota Salonen ei kuitenkaan saa koukkuunsa ja yleisö paiskaa pienen palautteen Saloselle.

-En mä ole niin hyvä. Pelaan VG:ssä, Salonen kuittaa rauta-aidan takaa vinoilevalle yleisöllä ja kuitti uppoaa hyvin.

Ihan huippupaikoille naantalilaiset eivät pääse, mikä jälleen hyvinkin vaihtelevissa sääolosuhteissa alkaa kääntää momentumia hiljalleen Interin suuntaan. Tosin tuulisempina jaksoina VG-62 on aina pelin päällä, mutta tyynet ja sateiset jaksot menevät Interille.

Vaikuttaa jo hetken siltä, että maalit säästetään toisella puoliajalle, mutta sitten ensimmäisen puoliajan loppuminuuteilla Josê Gilerin nappikeskitys tavoittaa Volkan Isikin, joka tuuttaa pallon maaliin. Inter kasvattaa seuraavasta tilanteesta johtonsa hieman varkain jo kahteen pykälään. Pallo pyörii tovin VG-62:n rangaistusalueen rajoilla ja sieltä Sead Bajrami lävyttää sen yläkulmaan: 2-0

Haemme taisteluparin kanssa pillimehut ja suklaapatukat cittarin puolelta, sillä junnukipsa on tuttuun tapaan autio. Tauolla Nato ja siihen liittyvä tuulensuunnan symboliikka puhuttavat. Osa pelaajista hakee kentän laidalla päivystäviltä kavereiltaan tipsejä toiselle puoliajalle ja peli voi jatkua.

Vettä vihmaisee toisen puoliajan alkajaisiksi. VG-62 ottaa niukin naukin puoliajan alun nimiinsä, mutta mitään sen ihmeempää ei lähde rakentumaan. Interin Elmeri Oksanen on aktiivinen ja pallon saadessaan Oksanen haastaa hanakasti VG-62:n puolustajia. Peli jatkuu melko tasaisissa merkeissä ja olisiko niin, että arkitorstain velvollisuudet olivat haihduttaneet pelaajista suurimmat lämmöt, sillä vaikka muutama aika napakkakin kolhaisu kentällä nähdään, niin celsiukset eivät sen kummemmin nouse.

Interin kapteeni Elmeri Oksanen oli toisen puoliajan aktiivisimpia

Samuel Lehtinen hakee kavennusta vaparista

VG-62 saa parhaat vainunsa toisellakin puoliajalla erikoistilanteista. Inter kontrolloi peliä pallonhallinnan kautta. Ottelun draamatasot eivät torstai-illassa nouse pelottavalle tasolle ja peli pelataan yksissä tuumin 2-0 -tuloksella loppuun. Näin ollen Inter saa orastavan tappioputkensa poikki. VG-62 pääsee koettamaan pinnatilinsä kartuttamista seuraavan kerran ensi viikolla Pallo-Iiroja vastaan

Viini: arkinen, sopuisa ja yksimielinen

FC Honka-FC Inter Turku: pressureissu

Limusiini pyörähtää Veritaksen parkkikselle. Mukaan saamme tällä kertaa kuitenkin vain kuskin. Menopeli on Ultraboyzin vieramatkoilta tuttu minibussi. Espoon retki voi alkaa.

Pressu pelmahtelee ja sadevesi roiskuu natisevien katsomoiden eteen. Vastapäisessä kulmassa barakinnäköisestä VIP-tilasta siirtyy katon eli aurinkokatsomon kautta kourallinen paikallisia erikoiskatsomoon, jossa näyttäisi olevan samanlaiset muovipenkit, mitä vastakkaisenkin katsomon puolella. Tämän on Tapiolan Urheilupuiston stadion, jonka rakennelmien materiaalit ovat tuskin suistaneet ostajaa konkurssiin.

Inter valmistautumassa Tapiolan Urheilupuiston glamouriin

Sateen piiskamaa nurmi, jota ei ainakaan tässä kohtaa kautta voi haukkua samettiseksi, painuu Esport Hongan ja FC Inter Turun pelaajien alla. Peli itsessään kulkee melko tasaisena ja tarkkana. Inter on ottelun alussa enemmän pelin päällä, mutta tasa-askelein mennään.

Vieraskannattajia lauantaipeliin on saapunut parisenkymmentä ja katsomopaikka löytyy lopulta katetulta alueelta, vaikka liput olikin myyty päädyn lautojen päälle.

Molemmat joukkueet hakevat tilaa laidoilta, mutta puolustuksen laudat eivät natise niin kuin Urheilupuiston rakenteer. Edmund Arko-Mensah on Hongasta pelipäällä ja Interin Matias Tamminen on paljon pallossa. Minkäänlaista ero ei joukkueiden välille saada ensimmäisellä puoliajalla revittyä, joten kiikareilla mennään. Kipsassa ei revitellä Michelinin tähdillä vaan tarjolla on peruskattaus suodatinkahvista kädenlämpöiseen tai hiukan sitä viileämpään nakkimukiin.

Rodrigo Arciero ja Edmund Arco-Mensah tulivat toisilleen tutuiksi

Tamminen nousee hetkeksi ottelun hahmoksi, kun hän ohjaa Markus Arsalon kauniisti kaartavan kulmapotkun maaliin. Inter tekee pelin kuitenkin itselleen vaikeaksi, sillä Hongan kuitti tulee välittömästi. Rui Modesto vääntää aloituksesta kulmaan lähetetyn pallon Lucas Kaufmannille, jonka keskitys putoaa Agon Sadikun kallon kautta Interin maaliin.

Matias Tamminen ponnistaa Interin johtoon

Salamatasoituksen jälkeen peli painuu Interin päähän ja ongelmat kertautuvat, kun Arsalon taklaus pyörähtää pallon päältä Florian Krebsin kintuille siten, että Antti Munukka päätyy kaivamaan perstaskustaan punaista. Vähintäänkin epäonnekas Arsalo saa sitten kiitokseksi Hongan kannattajakatsomosta reippaanlaisesti tavaraa niskaansa. Toivottavasti siihen ei kulunut Urheilupuiston koko remppabudjetti.

Ottelun haukkakohdan väri oli punainen

Honka saa hyödynnettyä ylivoimansa siten, että se löytää lisää vapaita ruohoneliöitä hyökkäyspelilleen. Interin Matias Riikonen saa taipua pariin paraatipelastukseen ennen kuin Kaufmannin kulma tavoittaa Kevin Jansenin ja pallo flipperöityy Interin maaliin. 

Inter saa jälleen ryminää ottelun loppuun, mutta marginaalit eivät taaskaan käänny turkulaisille. Siksi suolaa hangataan ottelun päätteeksi haavaumiin, vaikka pelinilmeessä ei mahdottomasti ollut moitittavaa. Seuraavassa matsissa kannattaa koittaa pelata yhdellätoista pelaajalla loppuun asti.

Kehäteillä kurvailun jälkeen aurinkoinen taivas aukeaa lännestä Kupittaan suunnalta.

Viini: huttusen huttua

ÅIFK-MaPS: perjantai ja pelipäivä

Kupittaalle vievällä asvaltilla näkyy useampia keulivia mopoja. On perjantai ja myöhäisillan ottelussa pinnat pistetään jakoon Turun vanhimman seuran ÅIFK:n ja myös perinteikkään MaPS:n välillä.  Buffet -kulmauksessa ohjeistetaan pallotyttöjä. Kahvi on tuoretta ja peli on odotusarvoltaan sellainen, että säärisuojia ei pidä unohtaman. Kupittaa on lempeän aurinkoinen ja ottelun alussa vielä yllättävänkin tyyni.

Kanarialinnut saavat napakamman lähdön otteluun ja MaPS joutuu hiukan keräilemään peliään. ÅIFK hyödyntää alun momentuminsa, kun MaPS:n rangaistusalueella käyty asemapaini päätyy Elias Untamalan lautaselle pomppivaan palloon. Untamala sivaltaa pallon puolivolleystä alakulmaan: 1-0. Untamalan lisäksi kanarialintujen oikealla kaistalla liitelevä Jeremias Kaari pitää Maskun puolustuksen stresstilat korkealla.

ÅIFK:n Jeremias Kaari oli MaPS:n pakkien kiusana

Matsissa on muitakin ja poimin vierestä analyysin siitä, miten divaritasot poikkeavat toisistaan: kakkosdivarissa on parempi tempo, mitä kolmosessa ja kolmosdivarin ja nelosdivarin erottaa se, että nelosdivarissa on jo vähän huonompaa ja valmentajan poikaa puolustuksessa. Näin se sitten on oltava.

MaPS pääsee hiljalleen paremmin peliin mukaan ja peli tasoittuu. Vieraat saavat houkuteltua ÅIFK:n enemmän suoraviivaisempaan painifutikseen, mikä sataa hetken Maskun laariin ennen kuin ÅIFK huomaa olevansa ansassa ja saa taas rauhoitettua peliään.

Kiuas napsahtaa myös ajastimelta lämmityksen puolelle ja erotuomari Aaro Laakkonen saakin kaivaa sadetakkia esiin, sillä sen verran rapaa lentää. Maskun vaihtopenkki löytää nopeasti lämpiävän kiven Untamalasta ja pelikentällä käydään karvoitusasiat parrankasuvusta pulisonkeihin läpi ennen kuin Laakkonen päästää pelaajat koppiin rauhoittumaan. Juttuseuraa riittää Laakkoselle koko koppiin käveltävän matkan ajan.

Ensimmäisen puoliajan psykologinen aaltoilu on myös kiehtovaa. Taklauksia ja jaloille napautuksia seuraa pääsääntöisesti hyvää tarinan iskentää, mutta välillä vastukset hohkaavat punaisena ja silloin ei vitsit enää irtoa. Samat kaverit yrittävät rauhoittaa omiaan, joilla seuraavaksi keittää levylle.

Matsissa on toisella puoliajallakin muita ja vieressä leikkisästi haaveillaan kauden päätösottelun pitch invasionista. MaPS tulee hyvällä sykkeellä toiselle puoliajalle ja saa painettua peliä kanarialintujen päähän. ÅIFK hakee tilanteita enemmän vastaiskujen kautta. Kaari on edelleen kevyellä jalalla liikenteessä, mikä pitää MaPS:n puolustuksen päkiöillä.

Korttia nousee sarjana ja ihan aiheellisesti, vaikka mitään törkytaklauksia tai muita pahoja ylilyöntejä ei pelissä nähdä. Tilanteita ropisee muutamia molemmille maaleille ja sekä Miika Kalliomäki että Miska Suvanto saavat hikoilla tulevien saunailtojen virvokkeiden eteen. Aatu Hagelbergin omille napsahtelevat avaukset pistävät kirjoittajaa silmään ennen kuin loukkantuminen vie Hagelbergin vaihtoon.

Laakkosen korttikäsi pysyi toisella puoliajalla lämpimänä

Peli pysyy maalin pelinä, mikä mahdollistaa loppuhetkien draaman. Eikä ottelun loppu sinänsä petä. MaPS saa kalasteltua erikoistilanteita, mutta lapiot hakkaavat kiveen. 

MaPS sai luotua painetta erikoistilanteista

Lopulta vieraiden on pakkokin alkaa nostaa riskitasoja ja aivan pelin loppupuolella vaihdosta ottelun äänekkäimmän kannustuksen sisäänsaattama Victor Djibalane ja Cuang Tran pääsevät kahdestaan karkumatkalla. Pallo toimitetaam Djibalanen toimesta maaliin, mutta linjatuomari näpäyttää juhlijoita paitsioliputuksella. 

Eka ei vielä tuloudu:

Kohtalonomaisesti MaPS saa seuraavasta hyökkäyksestään kulmapotkun. Kallioon kopsahtaa jälleen. Pian tämän jälkeen Untamalan avauksesta irtoaa seuraava kahdella Suvantoa vastaan hyökkäys. Kanarialintujen oppimiskäyrä sojottaa koiliseen päin: Husseini Habibullah ja Alex Ålgars pistävät pelin kärsivällisesti petiin: 2-0 ja Ålgars on hän, joka viimeisenä palloon koskee.

Toka tuloutuu

Peli päättyy. Stadionin parkkipaikalla tunnen itseni vanhaksi, koska en tunnista sanavarastostani oikeaa sanaa niille ajoneuvoille, joiden luona nuoriso pörrää ja tupruttelee tupakkia. Perjantai jatkuu.

Viini: äänekäs, roiskeinen ja kuitenkin reilu

FC Inter-HJK: sappea

Vilpsakan pirtsakka kevättuuli puhalteli Kupittaalla, kun Veritaksen kinder-nurmelle nousivat FC Inter ja HJK. Äänentoisto oli pistetty kuntoon, valotaulun kirkkaus säädetty tappiin ja varmuudeksi myös stadionin valot hohkasivat kilpaa pääkatsomon takana möllöttävän auringon kanssa. Inter ponnisti pelipäivään tyylipuhtaasta 4-0 -voitosta, jonka kohteeksi oli jäänyt IFK Mariehamn. HJK oli napannut vyölleen derbyn. Soppaan, kun vatkasi vielä Interin hesan reissulta HJK:lta ryöstämän 1-4 -voiton, oltiin kutkuttavan matsin äärellä. 

Kylmää vettä niskaan...

...ja peli käyntiin

Hiukan enteenomaisesti sadettaja pölläyttää tuulahduksen kylmää vettä katsomoon ennen kuin tuomari tuhauttaa pilliinsä. HJK:lla on ottelun alussa selvästi paremmat askelmat Veritaksella. Pallollisena se saa tuotua hyökkäyksiään tehokkaasti hyökkäyskolmannekselle ja pallottomana se onnistuu hapottamaan Interin pallollista peliä siihen malliin, että savitauluun saattoi jo rapsutella viivaa vieraille. Melkoiseksi keräilyharvinaisuudeksi osoittautumassa oleva Walter Viitala saa kuitenkin napattu tarvittavat kopit ja Inter saa hiljalleen nenää veden pinnalle.

Parikymmentä minuuttia se ottaa, kun Interinkin kohoa alkaa hiukan nykimään. Rodrigo Arcierolla ja Matias Tammisella vaikuttaa olevan parhaat rapalat, mutta myös Conor Hazard on nostanut tasoaan edelliseen HJK-Inter -otteluun peilaten. Sitten alkaa tapahtua kummia. Tuomarilinjaa vaikuttaa suosineen pienellä pykälällä HJK:ta leijonan osan ensimmäisestä puoliajasta. Kenties vähän samalla suurseuraklangilla, mihin Leedsin Jesse Marschkin viittasi taannoisen Manchester City -ottelun tiimoilta. Niinpä suurseuran Casper Terho saa jekutettua Dennis Antamon johtamalta tuomaristolta sivuvaparin. Varsinainen tragedia alkaa siitä, kun Terhon sisäänpäin kaartava vapari putoaa kenties hieman jenkkisiilistä liipaten Tammisen täysin luonnollisessa peliasennossa olevaan käteen. Tilanteesta bingolototaan, lomatonnitetaan ja arparaaputetaan milliklubille rankkari, jonka Bojan Radulovic tömäyttää Viitalan hyvästä haistosta huolimatta maaliin.

Puoliajalle lähdetään surströmmin makua suussa ja sappi ei juurikaan laimene, kun tilannetta rullataan vielä pienemmiltä ruuduilta. Tuomariston masinoima käänne ei ollut ottelun arvoinen.

Terhon vasurissa on kivaa jengaa myös toisen puoliajan alkuminuuteilla ja kotikatsomon puolella pulssia nostatellaan väliin punaiselle. Osa nuoremmasta kannattajakunnasta liittyy myös kannattajakatsomon riveihin ja usko kotijoukkueen kiriin voimistuu minuutti minuutilta. Tunnin pelin jälkeen Petteri Forsell tinttaa kaksinkamppailuun tuuman verran liian äkäisesti ja Antamo kiittää tästä toisella pääsiäiskortilla.

Inter haki suurella sydämellä tasoitusta

HJK kiittää ylivoimasta ja pyörittää palloa kaverilta kaverille tovin ennen kuin Inter ottaa vajaallakin pelin haltuunsa. Suurella sydämellä pelaava kotijoukkue saa sarjan erikoistilanteita ja sanalla sanoen osassa on hieman hyvittelyn makua. HJK jää koko lailla telineisiin, katsomo jyrisee ja paiskoo energiaa kentän suuntaan. Markus Arsalo lennättää palloa useammankin kerran vaarallisille sektoreille ja kertaalleen myös itse maalin katolle, mutta klubi kestää ja nipsii ja napsii itselleen vierasvoiton. Hapanta on suussa pelin jälkeenkin, vaikka Interin lopun peli-ilme ei itsessään anna sen suurempaa huolta tulevia koettelemuksia silmällä pitäen.

Markus Arsalo väläytteli usammankin kerran hyvää potkutekniikkaansa

Viini: korkkivikaa ja kontaminoitua