FC Inter Turku-FC Inter Turku 2: kymppikerho

Peli on 5-0 ja pelaajat kopissa, kun saavumme taisteluparin kanssa treeneistä Kupittaalle. Tilanteen lisäksi katsomosta tihkuu tieto siitäkin, että ressut olivat jääneet hyvissä ajoin vajaalle. Koosteesta tsekattuna punainen kortti vaikuttaa pelin luonteeseen peilattuna aika kovalta tuomiolta.

Sinimustat ja punaiset käppäilevät takaisin kentälle. Löydämme paikkamme siirtokatsomoista. Turku Energia -areenalla on lempeän aurinkoinen tunnelma. Taisteluparia on huvittanut koko päivän se, että Inter pelaa Interiä vastaan. Vitsi lentää vielä illassa, kun hän kivien heittelyn ohessa kysyy puolisen tusinaa kertaa, että kumpaa Interiä kannatan.

-Molempia.

Matias Tamminen viilettää laidaltaa läpi ja peli on 6-0. Sinimustat rakentavat rauhassa peliä ja punaiset vetäytyvät. Markus Arsalo pääsee pariin kertaan pistämään potkutekniikkansa näytteille: 7-0 ja 8-0. Se tarkoittaa myös hattutemppua.

Sinimustat jauhoivat kärsivällisesti omaa pallollista peliään

Pelikovuus vaikuttaa olevan yksi seikka, mikä erottaa ykkös- ja kakkosjoukkueen. Pelin sisällä reserveillä on muutamia hyviäkin hetkiä. Ricardo José Gilerin ennakkoluulotonta pallollista pelaamista on miellyttävä seurata. Tosin hänen laitaansa puolustava Luka Kuittinen näyttää päättäneen, että Gilerille jää muistojen lisäksi pelistä talteen muutama mustelmakin.

José Gilerin pallollista peliä oli miellyttävä seurata

Giler pääsee kertaalleen koittamaan maalintekoakin, mutta Matias Riikonen saa kinttunsa kudin eteen. Sinimustat nappaavat Benjamin Källmanin viimeiseksi puoleksi tunniksi metästämään tehoja. Källman täräytteleekin tolppaa, ylärimaa ja pari kertaa myös Valtteri Inkeroista. Siinä ohessa Källman syöttää Joona Lepistön 9-0 maalin.

Punaiset saavat torpata pallon myös pariin kertaan maaliviivalta sinimustien jahdatessa paikkaa legendaarisessa kymppikerhossa. Tosin ressuilla on vajaamiehisenäkin pari ihan kivaa hallintajaksoa ja myönnänkin taisteluparille, että kannatan ihan pikkuisen enemmän kakkosjoukkuetta ja toivoisin heille edes yhtä maalia matsiin.

Ressuilla oli vajaamiehisenäkin pari hyvää hallintajaksoa

Elias Mastokangas rekonstruktoi parilla otannalla Neymarin parhaat kikat Kupittaalla ennen kuin Källman läväyttää pallon maaliin: 10-0 ja siihen se sitten päättyy.

Viini: saman perheen karahvista

ÅIFK-MaPS: perjantai ja pelipäivä

Kupittaalle vievällä asvaltilla näkyy useampia keulivia mopoja. On perjantai ja myöhäisillan ottelussa pinnat pistetään jakoon Turun vanhimman seuran ÅIFK:n ja myös perinteikkään MaPS:n välillä.  Buffet -kulmauksessa ohjeistetaan pallotyttöjä. Kahvi on tuoretta ja peli on odotusarvoltaan sellainen, että säärisuojia ei pidä unohtaman. Kupittaa on lempeän aurinkoinen ja ottelun alussa vielä yllättävänkin tyyni.

Kanarialinnut saavat napakamman lähdön otteluun ja MaPS joutuu hiukan keräilemään peliään. ÅIFK hyödyntää alun momentuminsa, kun MaPS:n rangaistusalueella käyty asemapaini päätyy Elias Untamalan lautaselle pomppivaan palloon. Untamala sivaltaa pallon puolivolleystä alakulmaan: 1-0. Untamalan lisäksi kanarialintujen oikealla kaistalla liitelevä Jeremias Kaari pitää Maskun puolustuksen stresstilat korkealla.

ÅIFK:n Jeremias Kaari oli MaPS:n pakkien kiusana

Matsissa on muitakin ja poimin vierestä analyysin siitä, miten divaritasot poikkeavat toisistaan: kakkosdivarissa on parempi tempo, mitä kolmosessa ja kolmosdivarin ja nelosdivarin erottaa se, että nelosdivarissa on jo vähän huonompaa ja valmentajan poikaa puolustuksessa. Näin se sitten on oltava.

MaPS pääsee hiljalleen paremmin peliin mukaan ja peli tasoittuu. Vieraat saavat houkuteltua ÅIFK:n enemmän suoraviivaisempaan painifutikseen, mikä sataa hetken Maskun laariin ennen kuin ÅIFK huomaa olevansa ansassa ja saa taas rauhoitettua peliään.

Kiuas napsahtaa myös ajastimelta lämmityksen puolelle ja erotuomari Aaro Laakkonen saakin kaivaa sadetakkia esiin, sillä sen verran rapaa lentää. Maskun vaihtopenkki löytää nopeasti lämpiävän kiven Untamalasta ja pelikentällä käydään karvoitusasiat parrankasuvusta pulisonkeihin läpi ennen kuin Laakkonen päästää pelaajat koppiin rauhoittumaan. Juttuseuraa riittää Laakkoselle koko koppiin käveltävän matkan ajan.

Ensimmäisen puoliajan psykologinen aaltoilu on myös kiehtovaa. Taklauksia ja jaloille napautuksia seuraa pääsääntöisesti hyvää tarinan iskentää, mutta välillä vastukset hohkaavat punaisena ja silloin ei vitsit enää irtoa. Samat kaverit yrittävät rauhoittaa omiaan, joilla seuraavaksi keittää levylle.

Matsissa on toisella puoliajallakin muita ja vieressä leikkisästi haaveillaan kauden päätösottelun pitch invasionista. MaPS tulee hyvällä sykkeellä toiselle puoliajalle ja saa painettua peliä kanarialintujen päähän. ÅIFK hakee tilanteita enemmän vastaiskujen kautta. Kaari on edelleen kevyellä jalalla liikenteessä, mikä pitää MaPS:n puolustuksen päkiöillä.

Korttia nousee sarjana ja ihan aiheellisesti, vaikka mitään törkytaklauksia tai muita pahoja ylilyöntejä ei pelissä nähdä. Tilanteita ropisee muutamia molemmille maaleille ja sekä Miika Kalliomäki että Miska Suvanto saavat hikoilla tulevien saunailtojen virvokkeiden eteen. Aatu Hagelbergin omille napsahtelevat avaukset pistävät kirjoittajaa silmään ennen kuin loukkantuminen vie Hagelbergin vaihtoon.

Laakkosen korttikäsi pysyi toisella puoliajalla lämpimänä

Peli pysyy maalin pelinä, mikä mahdollistaa loppuhetkien draaman. Eikä ottelun loppu sinänsä petä. MaPS saa kalasteltua erikoistilanteita, mutta lapiot hakkaavat kiveen. 

MaPS sai luotua painetta erikoistilanteista

Lopulta vieraiden on pakkokin alkaa nostaa riskitasoja ja aivan pelin loppupuolella vaihdosta ottelun äänekkäimmän kannustuksen sisäänsaattama Victor Djibalane ja Cuang Tran pääsevät kahdestaan karkumatkalla. Pallo toimitetaam Djibalanen toimesta maaliin, mutta linjatuomari näpäyttää juhlijoita paitsioliputuksella. 

Eka ei vielä tuloudu:

Kohtalonomaisesti MaPS saa seuraavasta hyökkäyksestään kulmapotkun. Kallioon kopsahtaa jälleen. Pian tämän jälkeen Untamalan avauksesta irtoaa seuraava kahdella Suvantoa vastaan hyökkäys. Kanarialintujen oppimiskäyrä sojottaa koiliseen päin: Husseini Habibullah ja Alex Ålgars pistävät pelin kärsivällisesti petiin: 2-0 ja Ålgars on hän, joka viimeisenä palloon koskee.

Toka tuloutuu

Peli päättyy. Stadionin parkkipaikalla tunnen itseni vanhaksi, koska en tunnista sanavarastostani oikeaa sanaa niille ajoneuvoille, joiden luona nuoriso pörrää ja tupruttelee tupakkia. Perjantai jatkuu.

Viini: äänekäs, roiskeinen ja kuitenkin reilu

Futis ja kirjat: Helter Skelter, Tapani Kinnunen

Helter Skelter -käsitteellä viitataan liukumäkeen. Se saa myös pimeämpiä sävyjä konnotaatioistaan Charlie Mansoniin ja Tate-LaBianca -murhiin.

Helter Skelter on myös Robustoksen kustantaman ja Tapani Kinnusen kirjoittaman Suomi -sarjan viides romaani. Sen liuku lähtee Hanian rannoilta ja kiertää maailman pienimpien punaisten lyhtyjen kujien kautta Suomen jalkapallopääkaupungin pyhätön eli Turun Kupittaan nurmille. Loppukiihdytyksensä Helter Kelter ottaa Helsingistä kirjajulkkareilta ennen kuin se tömähtää Ravintola koulun terassille. Viimein, kun silmät lupsahtavat auki, ohimoita asiaankuuluvasti kolottaa, koska matkan varrella tuli kumottua olutta ja muita juomia. 

Tapani Kinnusen Helter Skelter

Helter Skelter päätyi kirjoittajan postilaatikkoon kirjailijan erikoistoimituksena. Woltit sun muut foodoorat ovat vielä mustavalkoista divarikamaa, sillä pyhänä sovitusta lähetyshetkestä pelkkää postilaatikkoon teipattua Interin -logoa Pohjantähtenään käyttävä erikoistoimittaja väisti naapurin sätkäpaperia metsästävän huligaanipojan ansat ja tiputti asianmukaisesti Kelan kirjekuoreen käärityn kirjan tismalleen oikeaan postilaatikkoon tilauspäivänä ja vieläpä alta aikayksikön. Tapani Kinnunen on tunnettu Turun sinimustien kannattaja, joka huutaa munukkaa Veritaksen kannattajakatsomon ”yläaitiosta” ja tähän limittyvät kokemukset ovat yksi kirjan keskeisistä teemoista.

Arvostelukappale saatiin kirjailijan erikoistoimituksella

Romaani kertoo yhdestä vinkkelistä syyn sille, miksi sinimustat värit ovat Turussa vetäneet puoleensa. Iltatähtenä Turkuun syntynyt Inter toi väriä, kulttuuria ja kansainvälisyyttä Turun seisahtuneeseen futisilmaan. Kirjoittaja huomaa vähän väliä käkättävänsä romaanin kohtaukselle, jossa päähenkilö Topias Kettusen vaatiessa TPS:n pelissä vastustajalle keltaista korttia, mustavalkoisten pitkätakkinen kannattaja ojentaa hänelle joulukortin ja sellaista tai mitään muutakaan korttia Kettunen ei halua, joten hän myy pohjoiskarjalalaisen futissielunsa Interille heti, kun se vain on mahdollista. Hyvin samaistuttavaa.

Turun futiksen lisäksi kirjassa muistellaan myös niitä huuhkajien kohtalonhetkiä, jotka lopulta toivat historiallisen EM-kisapaikan. Kuvaukset Olympiakatsomosta ja pubeihin pystytettyjen screenien äärestä tulevat niin inhimillisellä äänellä ja sellaisella tarkkuudella, että mannerjäät voivat huoletta sulaa, kunhan yksi kappale Helter Skelteriä jää seuraavalle sivilisaatiolle, jotta hekin voivat saada palansa siitä, mitä oli olla ihminen ja jalkapallokannattaja silloin, kun Rive hoiti huuhkajat kisoihin. 

Futis yhdistää, mutta myös erottaa. Romaanissa kerrataan Interin kannattajaryhmittymän jakaantumista yhdestä kahteen eli Ultraboyzista Ultraboyziin ja Armadaan. Toisaalta sääli, mutta toisaalta hyvin inhimillistä, sillä eroavathan pariskunnatkin ja niissä eroissa on kysymys vain kahden ihmisen toiveiden, tarpeiden ja pettymysten yhteensovittamisesta. Sinimustien kannattajia on rutkasti enemmän ja määrä vain kasvaa. Siksi törmäyksiäkin saattaa tulla.

Helter Skelterin kerronta on vauhdikasta ja mukaansa ryystävää. Romaanissa vilkaistaan aina hieman pidempään sinne, minne ei välttämättä olisi soveliasta ollut katsoa, mutta mihin kaikki kuitenkin katsoo, ja romaanissa läväytetään sanat pöytään sellaisena kuin maailma on koettu. Kroppaa saavat laittaa likoon sekä Topias Kettunen itse että kirjaan valikoidut henkilöt hänen lähipiiristään, jotta romaani saa sellaisen lennon, että kirjoittaja luki sen kertaistumalta. Topias pudottelee matkan varrella hauskoja knoppeja ympäristöstään, jotka maustavat ja värittävät kirjan maisemaa. 

Kirjan henkilöhahmot ja se, miten heidät on kerrottu, soittavat kaikuja jenkkien Beat -sukupolveen ja Bukowskiin. Boheemien ihmisten tuominen tähän aikaan lämmittää kirjoittajan sydäntä, koska olin jo osin tullut näkörajoitteiseksi tämän maailman olemassaolosta. Kerronnan tarkkuuden, imun ja rehellisyyden nimissä ymmärrän myös, mistä Kinnusen ja Knausgårdin -rinnastukset tulevat. *Siksi aionkin tarttua löyhään lupaukseeni siitä, että luen koko Suomi -sarjan, sillä olenhan juossut Taisteluni -ultrajuoksun myös puolitoista kertaa, ja kuten maailmassa aina, olen aivan varma, että sinimusta voittaa. 

Viini: sukkahousujen sisällä paikalle tuotuna ja oleellista on, että sitä on tarpeeksi itselle ja kavereille

Arvostelukappale on saatu kirjailijan erikoistoimituksella. Sen voi ostaa esimerkiksi täältä: https://kirjakauppias.fi/Helter-Skelter tai jos taitaa kaupankäynnin- tai katukaupankäynnin taidon ja tahtoo kirjan erikoistoimituksella, kannattaa kierrellä Turun kuppiloita tai saapua Interin kotipeleihin sopivankokoinen seteli lompakossaan ja nykäistä kirjailijaa hihasta.

*Tämä ei ollut maksettu virke, vaan kirjoittajaa on uhkailtu Mustanaamiolla