FC Åland-FC Inter Turku 2: kesti itätuulta kuin Kastelholma

Ahvenanmaan lähiböleistä leikkaamme Stallhagenin panimoravintolan kautta Pålsbölen läpi Markusböleen.  Pohjoiseen jää Brantsböle, itään Rågetsböle ja etelään Ättböle. Saavumme paikalle hyvissä ajoin, joten lipunmyyntipistettä ei ole vielä ehditty pystyttämään parkkipaikalle vievälle tienpätkälle. Toinen reitti parkkipaikalle on jo tukittu eteen parkkeeratulla autolla eli suunnitelma on selvä: pummilla ei pääse.

Stallhagenin panimon kautta idylliseen Markusböleen

Pieneen syvänteeseen upotettu kenttä on metsä- ja peltomaisemineen idyllisellä paikalla. Toki tulee mieleen, että ollaan aika syrjässä kaikesta eli paikallisten on yhtä lailla nieltävä vajaa puolen tunnin matka punaista asvalttia ja pätkä hiekkatietä ennen kuin pelipaikalle pääsee.  FC Ålandin sinimustaan huiviin pukeutunut pitkän linjan kannattaja käy höpisemässä kaikille paikalle ennättäneille katsojille. Hän kyselee ihmisten nimet, iät ja iltamenot ennen kuin kertoo olevansa 104 -vuotta ja että peli päättyy 10-0. Kyseessä on selvästi ikääntyvä pala markusböleläistä kylähöperön sielua.

FC Åland tulee heti alussa kovaa. Saarelaiset hanskaavat selvästi kuivan ja muhkuraisen nurmen salat vieraita paremmin. Ålandin syöttöpeli lähtee hyvin rullaamaan ja he puhkovat Interin pakkaa suoraviivaisesti linja – linjalta. Inter joutuu epämukavuusalueelleen, koska Åland ottaa selkeästi pallonhallinnan ja Inter joutuu juoksemaan pallon perässä. Kello ehtii pomppaamaan vajaa kympin, kun alimittaiseksi jääneen purkupallon jäljiltä Thomas Mäkisen kuti ottaa sopivaa kimmoketta pelaajamassasta, ja jos tulostaulu olisi laitettu päälle, sinne piirtyisi 1-0 kotijohto.

FC Åland pakotti Interin puolustuskannalle

Åland jatkaa rymistelyään ja saa parikin lähes täyden xG:n maalipaikkaa. Interin veskari Tino Kangasaho ja muuten vaan suotuisat tuulet pitävät pelin edelleen jännänä. Muuan Daniel Sjölund liikuttelee palloa rauhallisesti kotijoukkueen keskikentällä ja oikealla laidalla Rezgar Amani on vaarallisen oloinen. Åland saa präsillään tukittua Interin syöttölinjat ja pari kertaa, kun saarelaiset saavat katkaistua vaarallisesti Interin pelinrakentelun jo alkuunsa, nähdään myös Interiltä pidempää variaatiota avauksissa, joka ei ehkä ole myöskään sille aivan ominta peliä.

Daniel Sjölundilta rauhallisia, mutta oikeita siirtoja

Rezgar Amani oli kotijoukkueen parhaita

Puolisen tuntia se ottaa, kun Inter saa pidemmillä syöttöputkilla peliä paremmin hallintaansa. Ensimmäisen hallintajakson päätteeksi hyvin syötöillään omat pelaajat löytänyt Ville Viitanen koittaa löytää kudillaan oikean yläkulman, mutta pallo putoaa laiturin taakse. Pian tämän jälkeen Sjölund hiipii inhottavalla tavalla Interin nousevaa puolustuslinjaa vastaan ja pääsee läpi. Kangasaho nokittaa Sjölundin juoksun komealla jalkatorjunnalla. Tauolle mennään kuin mennäänkin 1-0 -lukemissa.

Väliaika. Kahvia ja pullaa. Paitsi että kipsa ei aukea. Sitten se kuitenkin aukeaa, kun toista puoliaikaa on pelattu tovi. Kahvia ei kuitenkaan tällä kertaa ehditty keittää, mikä osaltaan vahvistaa Markusbölen POP UP -tyyppistä meininkiä. Lämpöä on sen verran hyvin, että vadelmavissy käy kyllä mainiosti.

Inter tulee toisen puoliajan alkuun hyvin. Vaihdosta sisään tullut Daniel Baggio tuo toivottua pallovarmuutta Interin peliin. Ålandin intertaustainen Onni Sillanpää säikäyttää kuitenkin pelin alkupisteeseensä pistämällä komean läpipallon Amanille, mutta Kangasahon ankkuri pitää vielä.

FC Inter aloitti toisen puoliajan hyvin

Inter lähtee avaamaan peliään kirjoittajan mielestä ihan viisaasti riskilläkin puolustuksen kautta, mutta hyvällä pelipäällä oleva Åland ottaa tästä shakkimatin. 63:n minuutin kohdalla pallo ryövätään Interin veskarilta ja Daniel Boman puttaa tyhjiin. Viitisen minuuttia tästä Elias Eriksson ryövää pallon Interin muulta puolustukselta ja heittää saaliin Oscar Wiklöfille, joka pyöräyttää pallon yläkulmaan. Minuutti tästä jonkinlaisen hassin, joka kirjoittajalta menee ohi, jäljiltä Amani roikottaa pallon neljästäkympistä puolimatkan krouviin jääneen Kangasahon yli: 4-0 ja checkmate.

Taistelupari ihmettelee, miksi Timo Furuholm pelaa Ålandissa (sinimusta -paita, numero 15 ja samantyyppinen parta/hiuslook = makes sense). Inter taistelee loppuun asti, vaikka kotiin viemisiä ei saarelta ole tulossa. Åland valuttaa hiekkaa tiimalasista pitämällä rauhassa palloa pallonpitämisen vuoksi ja Inter tikkaa korkealta. Peli päättyy Ålandin vahvaan esitykseen. Tuomaristolle myös täysin puhtaat paperit, mikä ainakin kaksikymmentä vuotta sitten Ahvenanmaalla pelatessa olisi ollut mainitsemisen arvoinen asia.

Lopun kuva: FC Åland pyrkii pallonhallintaan ja FC Inter tikkaa korkealta

Päätetään kirjoitus paikalliselta kannattajalta kuultuun huudahdukseen, jonka kohde saattoi olla korttia pyytänyt kirjoittaja, vierasjoukkueen valmennus tai tuomaristo.

-Turpa kiinni!

Viini: Stallhagenin Barley wine 

Viisipenninen eurokeskusteluun

HJK:n ja Malmö FF:n ottelupari kirvoitti paljon keskustelua. Teemat liikkuivat suomalaisen jalkapallon tilasta oman seuran kannattamiseen ja median rooliin ja vastuuseen tärkeäksi koettujen urheilutapahtumien televisioinnissa.

Turun Interin kannattajana ottelupari herätti ristiriitaisia fiiliksiä. Joitain vuosia takaperin olisin yksiselitteisesti nostanut lipun pystyyn sen puolesta, että suomalaisten joukkueiden euromenestys on aina hyvästä. Tilanne on saanut siten uutta twistiä, että olen KuPS:n ohella mieltänyt HJK:n Interin päävastustajaksi Veikkausliigassa. Samaan aikaan horisonttiin on piirtynyt tunnepitoinen uhkakuva siitä, että HJK on tekemässä pitkäaikaista irtiottoa suomalaisessa futiksessa ja silloin muut seurat saattaisivat jäädä eräänlaiseen satelliittiseurojen asemaan, joilta HJK kävisi tarpeen mukaan vain ryöstökalastamassa parhaat pelaajat. Enhän minä oman seuran kannattajana tällaista voi toivoa?

Kuvio asettuu kuitenkin jo eri prisman alle, kun astutaan suomalaisen ammattifutaajan tai sellaiseksi haluavan Copa mundialeihin. Palkka ja oma urakehitys ovat varmasti ne kovat asiat pelaajien seuravalintojen ytimessä, jotka määrittävät sen, missä halutaan pelata.  Seura, jolla on parhaat taloudelliset resurssit pystyy niin halutessaan siirtämään pilkkua sopivasti palkkaneuvotteluissa ja siten napsimaan osan rusinoista pullan päältä.

Yksiselitteisesti ei voida kuitenkaan todeta, että rikkain seura olisi pelaajalle automaattisesti paras vaihtoehto urakehityksen kannalta. Vaakakupissa painavat se, miten pelaaja sopii joukkueen pelitapaan, miten pelaaja tulee toimeen valmennuksen kanssa ja pääseekö pelaaja ylipäätään pelaamaan vai valuuko hän esimerkiksi reservijoukkueeseen, kun toisaalla olisi mahdollista pelata pääsarjaa ja jopa niitä europelejäkin. Siksi hyvin valmennetulla joukkueella, jolla on riittävät resurssit ja hyvä pelisuunnitelma, on aina mahdollisuus kilpailla rikkaampaa seuraa vastaan niin urheilullisesti kuin joukkueen rakentamisen näkökulmasta. Ei ole itsestään selvää, että taloudellinen etumatka taittuu aina kilpailulliseksi eduksi, vaikka painavamman kirstun päältä on kevyempi ponnistaa.

Vähintäänkin tunnetasolla kirjoittajaa kalvaa myös lauselma siitä, että suomalainen pääsarjafutis ottaa jollain tavalla muuta Eurooppaa kiinni. Onko oikeasti näin ja jos on, niin mihin se perustuu? Väittäisin että ainoa tapa kyseiseen skenaarioon on juuri suomalaisten seurojen menestyminen Euroopassa ja sitä kautta isompien tulovirtojen kanavointi kotimaiseen futikseen. 

Euroopan jättiläisten maille tulee tuskin ainakaan kirjoittajan elinaikana olemaan mitään asiaa, mutta kenties kesäterässä olevat Honvedit tai juuri ensi parkaisunsa parkaisseet Puskás Akadémiat voisivat olla samanlaisia suupaloja suomalaisille seuroille kuin monet maajoukkueet huuhkajille. Kuitenkin niin kauan kuin ruotsalaiset, tanskalaiset tai unkarilaiset seurat kahmivat eksponentiaalisen osan UEFAN ja TV-yhtiöiden läikyttämistä kultakolikoista itselleen saavat ne hoitaa asiansa todella huonosti, jos ne meinaavat pudottaa eurosarjojen lohkopaikkojaan suomalaisille. Rahalla saa jalkapallo-organisaatiossa niin paljon muutakin kuin vain korkeamman Transfermarkt -arvon. 

Niinpä en nykyisellään keksi suomalaisella seurafutistasolla mitään, mikä olisi tärkeämpää kuin eurokentillä menestyminen. Niinpä olen pitkin sarvin ja toraisin hampain valmis toivottamaan niin KuPS:lle ja Hongalle huomenna kuin HJK:lle, milloin sitten euroseikkailua jatkaakaan, mielummin voittoja kuin tappioita Euroopassa, ja jos sen sivutuotteena Veritaksella jalat hieman  painavat ja ajatukset karkailevat, niin sen parempi. Kiritetään me sitten Turun sinimustalla puolella Eurooppa ensi ja sitä seuraavana vuonna, ja varastetaan omat slovenialaiset jalokalamme nyt Euroopassa tarpovien vanavesistä ja rallatellaan Veritaksella niin kuin ei muuta Eurooppaa tänä vuonna enää olisikaan.

Viini: suomalaista vientitavaraa

IFK Mariehamn-FC Inter: reissurevanssi

Punaista asvalttia pitkin käyvä matka Bambölestä Wiklöfin imperiumiin koukkaa Pub Niskan kautta (koska sellaiseenhan ei Turussa pääsee). Tällä kertaa ollaan lähtökohtaisesti myös lokeilta turvassa, sillä vanhojen kalastajarakennusten väliin rakennetun terassin päällä on suojaverkkoa, jonka ohitse ainoastaan yksi Einstein -tason naakka löytää lounaan aikana tiensä. Pizzat virutellaan Stallhagenin tuotteilla ja kahvi kuuluu kauppaan.

Törmäämme muihin Interin kannattajiin pohjoispäädyn lippupisteellä. Maarianhaminan reissuilla on ymmärrettävästi oma hohtonsa kannattajien mielissä ja nytkin mukana olevat sinimustat lasketaan kymmenissä. Armadan maanantaisesti tifosta alkaneet huomionosoitukset kahdeksankymmentä vuotta täyttävälle Stefan Håkansille saavat jatkoa Ultraboyzin synttäribanderollista. Ottelu on juhlaottelu ja samalla Interille tärkeä vedenjakaja loppukautta ajatellen. Viimeksi tällä reissulla hävittiin, mutta nyt on tarkoitus voittaa.

Wiklöf Holding Areena valmistautumassa Stefan Håkansin juhlaotteluun

Interin kokoonpano näyttää voittavalta. Peli painuu IFK Mariehamnin päätyyn ottelun alkuhetkistä alkaen. Kannattajakatsomosta Interin hyvää peli-ilmettä kompataan vanhoja ja uudempia kannatushuutoja ja chantteja muistellen: osa osuu paremmin sanalleen ja osa sopivasti viereen, mutta duot, triot, kvartetit, kvintetit ja isommat kuorot tuovat hyvän lisänsä otteluun. Myös IFK Mariehamnin päädyssä rallatellaan tavallista reippaammin.

Taistelupari siskoineen kiipeilee katsomoiden välisellä aidalla ja poimii kentälle sinkoilevista kommenteista mielestään hauskimmat. Samaan aikaan pelin seuraaminen pohjoispäädystä vaatisi oopperakiikareita, sillä Henrik Moisanderin maalilla ei juuri käydä. 

Aleksi Paananen koettelee rangaistusalueen rajalta Oskari Forsmania jo parin minuutin pelin jälkeen, mutta aika ei ole vielä maalille valmis. Paanasen lisäksi Taiki Kagayama ja Benjamin Källman käyvät myös ensimmäisellä puoliajalla kalapaikoilla, mutta harjaantumattoman silmään saattaisi näyttää, että siimoissa on hyökkäyskolmanneksella vielä solmuja, mutta tietäjät tiesivät, että maaleja säästeltiin toiselle puoliajalla, jotta ne saadaan taas tehtyä kannattajakatsomon päätyyn.

Pohjoispäädyssä oli sen verran vähän tapahtumia ensimmäisellä puoliajalla, että tässä kuva Pub Niskan opasteesta

Puoliajalla muistellaan niitä, joilta historian saatossa tehdyillä Kongon reissuilla on syystä tai toisesta jäänyt matsi näkemättä, ja onnitellaan Stallhagenin ääressä niitä, jotka tällä kertaa stadionille asti pääsivät.

Inter tulee vahvasti myös toiselle puoliajalle. Laiturin päässä käy nyt vuorollaan Arttu Hoskosta, Timo Furuholmia ja Källmania. Lisäksi vieraiden Eero Tamminen muistuttaa kalavesien arvaamattomuudesta ennen kuin Taiki Kagayama pudottaa volleyllä dynamiitin Furuholmin pudotuksesta kaislikoiden väliin ja johan alkaa hopeakylkistä nousemaan pintaan. Inter ansaitusti, joskaan ei helpoimman kautta johtoon.

Forsman joutuu esittämään vielä muutaman uimahypyn ennen kuin IFK Mariehamn saa pelin draaman kannalta tarpeelliset läheltä piti tilanteet. Vihreävalkoisten kynttilät puhalletaan kuitenkin sammuksiin, kun Källman pistää nappisyötön läpi tikkaavalle Kagayamalle. Mohammed Abubakari heittää viimeisenä tekonaan pelastusrenkaan Kagayaman lanteille ja kävelee sen jälkeen punaisen kortin saattamana saunamajaan. Källmanin painava sivuverkkoihin painuva rankkari on tekemätön paikka Forsmanille.

Videolla Källmanin pilkku katsomosta käsin:

Sinimustien karstat pyyhitään Wiklöf Holding Areenalle. Tytär käy vielä ennen nukkumaanmenoa kertomassa, että hänellä oli hauskaa pelissä, kun siellä oli niitä miehiä, jotka huutelivat kentälle kaikkea hassua. Toteamusta voi tunnustella paristakin eri kohdasta, mutta kenties seuraavaan kotipeliin marssitaan taas kappaletta isommalla porukalla.

Onnea Stefan Håkans ja onnea FC Inter Turku

Viini: sinimusta, raivohullu 

Åland United-TiPS: pisteliäästi kolme

Maarianhaminassa on markkinaa ja rokkikonserttia. Punainen asvalttitie ehdittiin ajamaan pariin kertaan edestakaisin Bambölen ja Maarianhaminan välillä ennen kuin pujahdan Wiklöf Holding Areenan porteista sisään. Käsillä on Kansallisen liigan kärkikahina Åland Unitedin ja TiPS:n välillä.

Peli lähtee energisesti liikkeelle. TiPS:n junioriosasto pistää kannustaen ja TiPS sekä jalalla että pallolla koreasti. Åland on enemmän painautunut askelmilleen odottamaan iskun paikkoja. Peli etenee siten näköisenään, että reilu kymppi on kellossa, kun TiPS:n Aino Martikainen viilettää vauhdilla kohti Ålandin maalia ja syöttää keskelle aukeavaan tilaan Jenna Topralle, jonka tarkka laukaus puhaltaa tuulta Ålandin purjeisiin: 1-0 vieraille.

Peli lähti sähäkästi käyntiin

Riippumatta siitä, miltä peli näyttää tai siitä nimenomaan huolimatta, Åland palauttaa pelin lähtöruutuun jo muutaman minuutin kuluttua. Mariana Jaleca puhkoo TiPS:n puolustuslinjan tarkalla syötöllä ja Cassandra Korhonen nappaa kanin, kiertää Elsa Sulun ja tasoittaa pelin. Tasoitus vaikuttaa hetken hiukan sattuman kaupalta, mutta Korhosen kirmatessa parinkymmenen minuutin jälkeen TiPS:n puolustuksen puristuksiin ja napatessa entistäkin ahtaamassa tilassa jälleen pallon, jonka hän toimittaa tuttuun osoitteeseen, alkaa pelin kuva näyttää suunnitellulta. TiPS:n pallonhallinnasta huolimatta Åland tarttuu pinnapussiin: 2-1

Cassandra Korhonen oli pitelemätön ensimmäisellä puoliajalla

Epäuskoisuus valtaa sekä peliä hallinneet vieraat että vieraskatsomon. Åland ottaa momentumistaan tiukasti kiinni ja Korhonen pääsee herättelemään horroksesta heränneet kotiyleisön sohaistessa pallon kulman jälkitilanteesta jo kolmannen kerran TiPS:n maaliin. Tikkurilasta kohoaa pelin päälle hämmentynyt puhekupla, jossa lukee ”Miten tässä nyt näin kävi”?

Eurot, kahvit ja vedet lentelevät tiskien yli, kun joukkueet pistävät magneetteja fläpille toista puoliaikaa silmällä pitäen. Opiskelen hetken twitterin inspiroimana myös KuPS:n kohtalon hetkiä saarella ennen kuin asettaudun aloilleni.

TiPS tulee toiselle puoliajalle jälleen hyvällä jalalla, mutta Åland pistää kivuliaasti. Kesken TiPS:n hallinnan Korhonen on jälleen läpi, mutta tällä kertaa Sulku toimii niin kuin nimi velvoittaa ja torjuu Korhosen vedon jalallaan. TiPS hieroo vielä antihistamiinia punoituksiin, kun kotijoukkueen Monica Hagström irtoaa suunnilleen samoilta jalansijoilta läpi kuin Korhonen aiemmin, mutta kohteekseen hän valitsee etukulman. Laukaus kopsahtaa tolpan kautta ohi.

TiPS kerää vielä itsensä, löytää tilaa kentältä ja tuo hyökkäyksiä vauhdilla kohti Christina Dinesonin maalia. Se tekee oikeastaan kaiken oikein hyökkäyskolmannekselle asti, jossa Ålandin puolustus saa lyötyä riittävästi kitkaa sen liikeratoihin. Åland ei päästä TiPSiä sen linjojen taakse, vaan jättää tilan mieluummin puolustuslinjan eteen ja tätä tilaa TiPS ei oikein saa hyödynnettyä. Ålandin puolustus houkuttelee TiPSiä kokeilemaan onneaan kauempaa, mutta TiPS puskee silti päätyrajaa kohti.

TiPS oli lähellä tasoitusta toisella puoliajalla

Puolustuksessa TiPS ottaa harmaan vyöhykkeen käyttöön Korhosta ja kumppaneita vastaan, mikä toisaalta poikii keltaisia kortteja, mutta pinnoista pelaaminen vaatii sen. Ottelu huipentuu, kun kymppi on pelaamatta. TiPS pelaa kulmapotkun juonikkaasti ja matala syöttö puijataan Emmi Sirenille asti, joka sijoittaa pallon maaliin. TiPS meinaa iskeä pelin tasoihin kulmasta jo parin minuutin kuluttua, mutta Ålandin puolustus heivaa pallon maaliviivalta kohti taivaan kantta.

Peli kuumeni lopussa

Kannattajat rallattelevat kilpaa, kun TiPS hakee vimmatusti tasoitusta. Ålandin ja Korhosen kyyninen kliinisyys omissa maalipaikoissaan on kuitenkin se kivi, joka pelin päätteeksi jää kuumana hohtamaan. TiPSille jää pinnojen sijaan vetolaukun pohjalle katkeransuloinen muisto hyvästä pelistä, joka ei lopulta tulouttanut pisteitä.

TiPS:n hyvästä pelistä huolimatta pinnat pidettiin saarella

Viini: hatullinen länsinaapurin tuliaisia

Pallo-Iirot - JyTy: Pitsiyön spesiaali

Lyhyt puolentoista vuorokauden retki Raumalle sai päätöksensä Äijänsuon stadionilla. Aina yhtä luotettava hevosmiesten uutistoimisto oli huhuillut, että Pallo-Iirojen pelaajabudjetti huitelee jossain Real Madridin ja Manchester Cityn välimaastossa eli peli kutkutteli jo etukäteen. Etenkin, kun vastassa oli reippaalla liigakokemuksella kuorrutettu, itsensä Turun piirin omituisimmaksi, mutta parhaaksi (jalkapallo) joukkueksi tituleeraava JyTy.

Harmiksemme ykköspäivällispaikan oveen nostettu A4 -kertoi, että henkilökunta lomailee vielä kuluvan viikon loppuun, joten taitoimme kadun pätkän verran Poroholmaan päin. Kadun varressa rehellisen nuhruisena komeili Santun grilli, josta sai grilliruokaa huokeaan hintaan. Ei ollenkaan huono. Mätämme grilliherkkuja naamariimme, kunnes lokkiparvi iskee kiinni viimeisiin ranskalaisiin: se on merkki siitä, että on aika etsiä parkkipaikka lähempää stadionia.

Ennen ottelua somea plärätessä esiin pomppaa, että kyseessä on spesiaalimatsi eli Pitsiyön spesiaali. Konsepti ei aivan suoraan itselle pelitapahtumassa aukea muutoin kuin, että yleisöä vaikuttaa olevan hyvin liikenteessä. Ympärille vilkuillessa on helppo havaita, että mennään vauvasta-vaariin linjalla. Pallo-Iirot ovat selvästi raumalaisille sydämen asia. Se näkyy ja tuntuu. Lisäksi stadionin kuuluttajakin liekitti matsin aikana pariin otteeseen kotiyleisöä, vaikka äänentoistotekniikka omassa katsomonosassamme tekikin työn hiukan hankalaksi.

Pitsiyön -spesiaali oli kotijoukkueen juhlaa

Vastapäiselle kalliolle viritellään pari lakanaa ja sinikeltaisia lippuja testaillaan ennen ottelua. Kourallinen nuorekkaita Pallo-Iirojen ultria rallattelee ison maailman tyyliin lähes koko ottelun ajan ja siten ryövää hyvän siivun tapahtumasta nimiinsä.

Pallo-Iirot sanelevat aika nopeasti sen, miten peli tullaan pelaamaan. Sinikeltaiset omivat pallon ja rytmittävät peliä sekä pidemmillä pallonhallinnan jaksoilla että nopeilla pistoilla JyTyn puolustuksen selustaan. Sinikeltaisten laidoilla ja hyökkäyksessä vaikuttaa olevan hyvällä pallonkäsittelytaidolla varustettuja maantiekiitäjiä. Erityisesti Markus Babb ja Mikko Jalkanen vaikuttavat kaikin puolin liukkailta. JyTyn rooliksi väistämättä jää enemmän vallitseviin olosuhteisiin sopeutuminen.

JyTy pääsi ensimmäisellä puoliajalla hyökkäämään vain harvakseltaan

Inan vajaa vartti ehditään pelata, kun raumalaisten sivuvaparikuvion jälkilöylyissä Otto Schultz käy napauttamassa kotijoukkueen täysin pelin ilmeen mukaisesti johtoon. Kello nytkähtää puolitoista minuuttia eteenpäin, kun Jussi Aalto yrittää rangaistusalueen kulmasta roikottaa palloa takayläkulmaan. Oman tonttinsa pitkin peliä vähintäänkin mallikkaasti hoitanut Jesse Peltonen saa kurotettua palloon ennen kuin se laskeutuu haaviin. Tästä kuluu sellainen hämäläisen silmänräpäyksen verran, kunnes pallo kolahtaa tolppaan. Pallo-Iirojen viesti vieraille ei jää epäselväksi.

Pallo-Iirot olivat juonikkaita pallon kanssa

Pallo-Iirojen kallioultrilta irtoaa provoja vierasjoukkueen ja ylipäätään Turun suuntaan, ja mikäs toisaalta sen parempaa, hauskempaa ja ärsyttävämpää kuin ottaa pelikentällä ja katsomossa ne aikusimaisesti vastaan. Tekonurmella sahaavat raumalaiset osoittavat nopeuden ja taidon lisäksi myös hyvää peliälyä. He eivät lähde automaattisesti pukkaamaan erikoistilanteitakaan korkeina, kun vastassa on kokemusta, pituutta ja painovoimaa. Puolen tunnin pelin jälkeen sivuvapari laitetaan boksiin kovana ja matalana. Välissä käy pientä takavasaraa ennen kuin Schultz merkkaa maalin edestä itselleen toisen pystyviivan.

JyTy saa toisen puoliajan loppuun pienen aihion kotijoukkueen veskarin syöttöhassista, mutta valmista ei siitä tule, joten Pallo-Iirot vievät ensimmäisen puoliajan täysin nimiinsä.

Oma kahvikiintiö on ehtinyt peli-illalta täyttyä, joten muu seurue lähtee karamelli ja pillimehu -ostoksille. Jotenkin jään odottamaan, että heidän mukanaan tulisi joku Pitsiyön -tarina, mutta servetti on musteesta puhdas. Karamellit sen sijaan maistuvat.

Pallo-Iirojen trio Aake Rapala-Babb-Jalkanen värkkää heti toisen puoliajan alkuun oppikirjamaalin. Pian tämän jälkeen toinen linjatuomari loukkaantuu ja ottelu ottaa niin sanotut väyryset. Iltapäiväbreikki yhdistettynä vaihtoihin ja kenties kesäiseen hyvänolon -tunteeseen sotkee kotijoukkueen peliä. JyTyn kapteeni Pedro Lehtonen joko vainuaa tämän tai sitten lihamuistista nousee muuten vain sellaisia signaaleja, että hän löytää itseään vähän joka puolelta kenttää tekemässä yksinkertaisia, mutta oikeita ratkaisuja, ja niinpä JyTy saa pelin kulmasta kiinni.

Petri "Pedro" Lehtonen iski kipinää JyTyn peliin toisella puoliajalla

Pallo-Iirojen puolustuksesta koitetaan vetää konetta tiukoillakin sanavalinnoilla käyntiin, mutta homma yskähtelee. Lopulta pinkkien Tuure Odendorff ottaa satamakaupungin tuulta purjeisiinsa ja sopivan merimerkin keskikentältä saatuaan purjehtii aikansa vierasjoukkueen karikkoja väistellen ja heittää ankkurin maaliin: 3-1.

Maalin jälkeen JyTy pääsee rynnimään vielä parin erikoistilanteen verran kohti Pallo-Iirojen maalia, mutta aivan eivät solmut riitä. Sitä vastoin kotijoukkue järkkää loppuun vielä muutaman aika herkullisenkin paikan, mutta Peltonen ja maaliraudat symppaavat JyTyn karjuja, joten valotaulun maaleja osoittaviin numeerisiin arvoihin ei tule enää muutoksia.

Viitisensataa katsojaa, joiden painosta katsomon laudatkin kohoilivat, pääsevät hyvillä mielin jatkamaan juhlaviikkojaan. Kotijoukkueen pelaajat käyvät ottelun päätteeksi vielä kiittämässä kannattajakatsomoaan, mikä on hieno ele ja näin sitä pelaajat ja kannattajat varttuvat yhdessä, vaikka pientä jakoa siihen ketkä pelaa ja ketkä hulinoi, saattaisikin jossain vaiheessa matkaa piirtyä.

Omalta osaltamme käännämme kärryn jo hieman viilenneelle kasitielle ja aloitamme Pallo-Iirojen kannattajien toivottaman Kapteeni koukun sävelmää mukailevan pitkän matkan Suomen jalkapallopääkaupunkiin tai sinne itseensä. Vastuu kauneudesta on katsojalla.

Viini: Linden Breweryltä yksi kaikkia hyllystä

FC TPS u23-FC Inter Turku 2: reserviderby mallia hellevapaa

FC Interin ja TPS:n Turun derby käytiin tällä kaudella kolmosdivarissa reservijoukkueiden välillä. Helteet olivat hetkeksi hellittäneet ja katsomopaikkoja haettiin jopa auringon puolelta. Räppi soi, paikalle laahusti kannattajien lisäksi entisiä, nykyisiä ja kenties tuleviakin liigapelaajia ja valmentajia. Osa kannattajista jäi Turun sisäisiä rahavirtoja kontrolloidakseen suosiolla rauta-aitojen taakse. Katsomoiden portit iskettiin myös hetki ottelun alkamisen jälkeen säppiin. Jollain kortilla sisään vielä pääsi, mutta voitaneen sanoa, että ottelu oli tuulareiden osalta loppuunmyyty.

Ensimmäinen maali tulee niin nopeasti, että pihakeinusta haettu päivärytmi ottaa häiriötä. Kasperi Tuomi liippaa Bamo Ahmadin kulmasta TPS:n 1-0 johtoon. Hetken kummasteltuaan Inter ottaa pallon hallintaansa ja lähtee jauhamaan syöttöpeliään. Inter saa liikuteltua keskikentällä palloa pienessäkin tilassa ja  Ricardo José Olmedon yläkulman päältä lasketuvat kuti päättää Interin ensimmäisen rynnistyksen. Olmedon ja Mohamed Bakkarin pallollista peliä oli muutenkin ilo seurata.

TPS:n hyökätessä Interin maalin läheisyydessä on toistuvasti joitain kymmenyksiä liikaa aikaa. Se on myös joukkueista fyysisempi. Kellossa on varttisatanen, kun TPS:n Elmo Heinonen riplaa itsensä laidasta läpi ja koettelee Linus Virkin torjuntataitoja. Virkki vetää tilanteessa pisimmän korren ja myös tilannetta seuranneen kulman tohinoissa Virkki hakee Kabamba Kalabataman puskun aivan alakulmasta.

Ottelu etenee sen verran vauhdilla, että sielu ei meinaa ehtiä mukaan. Kalabatama ehtii tyrkätä pallon tyhjästä maalista yli ennen kuin hän ja Heinonen tasaavat yksissä tuumin tilit Virkin kanssa. Heinonen pääsee pudottamaan Kalabataman koko Interin puolustuksen ylittävästä syötöstä pallon Interin maaliin. Pari minuuttia tästä Kalabatama on tyhjän maalin suulla eikä erehdy tällä kertaa, vaan työntää lentskarin lusikalla suuhun.

TPS u23 oli ensimmäisellä puoliajalla hallitsevampi

Pelissä on vähän pelatun tuntua, kun ottelun alkua letkeämmän biitin säestämänä, otetaan vartti happea.

Toinen puoliaika starttaa kotijoukkueen vähältä piti tilanteilla. Vaihdosta sisään tulleella Ali Yasinilla on kaikki maailman aika Interin boksin sisällä ennen kuin hän kolauttaa tolppaan. Maalirautojen tärinä ei ehdi vielä vaieta, kun värinää voimistetaan ylärimaaa tärryyttämällä.

Yeesser Barbata ja Ali Yasin oli yksi toisen puoliajan taistelupareista

Toisen puoliajan alku toisintaa ensimmäistä puoliaikaa, sillä erotuksella, että se onkin Interin Jaakko Siltanen, joka herättelee ottelun henkiin oppikirjamaisella alaspäin suuntautuvalla puskulla kulmapotkusta. Interin Jarkko Kokkala meinaa onnistua heti perään. Hän jallittaa tyylipuhtaasti TPS:n pakin, mutta kuti suhahtaa taka-aidan rautoihin.

Inter pitää ja liikuttaa palloa väliin tikitakamaisestikin. TPS pelaa suoraviivaisemmin pelivälinettä hyökkääjilleen ja saa luotua 1 vs. 1 tilanteita. Interin puolustuksessa Yeesser Barbata painii kaksinkamppailuita siihen tahtiin punapaidoille, että hän pääsee vähintäänkin yleisön ihon alle. Muutamistakin maalinedushakkuista huolimatta TPS ei saa palloa neljättä kertaa Interin maaliin, vaan Kokkala kiitää kolmen varttisatasen kohdalla kohti kotijoukkueen maalia. Ladulle jää muutamakin TPS:n pelaaja ennen kuin tilanteen jälkihöyryissä pallo viedään täplälle. Kokkalan painava kuti tuo Interin maalin päähän pinnapussista.

Videolla Kokkalan rankkari

Ottelun loppu painetaankin päästä päähän. Inter saa toisaalta luotua riittävät paikat tasoitukseen, mutta TPS:n neljäskään maali ei ole kaukana. Kolme ensimmäisellä puoliajalla päästetty maalia jää merkittömäksi reitiksi vierasjoukkueelle ja TPS kiipeää ainakin yhden ottelukierroksen ajaksi läntisen-Suomen lohko A:n parhaalle näköalapaikalle.

Viini: 3/5:aa kaupungin toiselta ja 2/5:aa kaupungin toiselta puolelta

FC Inter-HIFK: takaisin stadiin

Lohjan ABC:llä kellotetaan tilanne sellaiseksi, että pyykit saavat nyt odottaa ja tie vie Veritakselle kotiruudun kautta kulkematta. Inter taiteilee sen verran ottelun lähtökohdista nuoralla, että eurokenttien pettymykset tulisi saada nyt nopeasti luututtua ja työvälineet tuunata takaisin Veikkausliigassa dominoinnin moodiin.

Interin ja HIFK:n väliset pelit kannattaa nykyään käydä katsomassa kaikki. Tunnelmaa hyvin ylläpitävien kannattajien lisäksi molemmat joukkueet pelaavat viihdyttävää pallonhallintaan nojaavaa jalkapalloa. 

Ennen matsia Interin kannattajat nostavat sunnuntaina 80-vuotta täyttävälle Stefan Håkansille tifoa. Ensimmäistä kertaa tämän kauden Veikkausliigassa vieraskannattajien katsomossakin on Veritaksella elämää, vaikka "Fuck Mondays" -plagaattia heilutellaankin. Myös sinimustien kestokannattajan Anteron pyöreitä (70v) juhlistetaan kenttäkuuluttajan säestämänä. Taistelupari ottaa katsomosta reissuväsymyksen johdosta pötköttelypaikan, vaikkakin silmät pysyvät kirkkaina ja auki.

Kannattajakulttuuria Veritaksella

HIFK saa pienen tunnustelun jälkeen peliin paremman asennon. Punanutut avaavat fiksusti peliä tuomalla vuoroin sekä Matej Hradeckýa että Moshtagh Yaghoubia puolustuslinjan eteen keskikentän ankkurin paikalle juoksuttamaan Interin ensimmäistä prässilinjaa. Interin pelin avaaminen on vastavuoroin todella vaikeaa. HIFK peittää syöttölinjat hyvin ja Inter ei saa hakkeroitua reittiä eteenpäin. Laidoille syntyvä tila jää käyttämättä ja lopputuotteena on muutaman syötön jälkeen kukkupalloa, jonka HIFK:n puolustajat kuolettavat ja sen jälkeen lähtevät jälleen hyökkäämään. Benjamin Källmanin ollessa ottelun alun huilivuorossa Interiltä puuttuu selkeä kohdepelaaja ja sitä myöten myös suunnitelma pitkille avauksille, mikä lisää sinimustien ongelmia.

HIFK löysi reitin Interin linjojen läpi

Interin keskuspuolustuksen kaapit Juuso Hämäläinen ja Rick Ketting ovat puolustussuuntaan sen verran pelipäällä, että HIFK ei ensimmäisellä puoliajalla saa ulosmitattua pelillistä etumatkaansa maaliksi, joten kiikareilla mennään kahville. Taisteluparin kanssa käydään kipsajonossa klassinen

-Isi on apina!

-Jos isi on apina, niin sinä olet pikkuapina,

keskustelu. Toiselle puoliajalle oli lupa odottaa sekä kotijoukkueelta että koko peliltä enemmän.

Inter ei saa edelläänkään ratkottua ilmeistä pelin rakentamiseen liittyvää ongelmaa. Ilmeisesti Felcsútin nurmi oli myös toista laatua, sillä helpotkin syötöt tuntuvat pomppivan erikoisesti. HIFK tuo kadehdittavan helposti peliä eteenpäin ja kenttä kallistuu minuutti minuutilta Aati Marttisen isännöimän ladon oven suuntaan

Sinimustien puolelta toivo käänteestä herää triplavaihdon myötä reilun tunnin pelin jälkeen. Kyseessä on kuitenkin tällä kertaa se toivo, mikä lopulta vie hengen. Rick Ketting hoitaa HIFK:n kulman suvereenisti, mutta Jake Dunwood on oikealla kehätiellä ja lähettää pallon kohti Interin maalia. Hämäläinen saa vielä nuppinsa väliin, mutta tällä kertaa osuma otsaan varmistaa sen, että Marttinen jää pötköttelemään väärään kulman. Punanuttujen pirskeet alkavat ennen kuin triplavaihdetut ovat vielä saaneet lihassäikeisiinsä pelin vaatiman kimmoisuuden.

Kenttä kallistui minuutti minuutilta Interin maalin suuntaan

Timo Furuholm vilauttaa johtajuuttaan nappaamalla hieman HIFK:n maalin jälkeen pallon Hradeckýltä ja puikottamalla Jukka Halmeen. Markus Uusitalo saa kuitenkin pukattua Furuholmin kärkkärin pellon puolelle. Furuholmille siunaantuu vielä toinen paikka, ja lisäksi ottelun loppuminuuteilla Inter toimittaa pallon kahteenkin kertaan HIFK:n maaliin, mutta käsikirjoitukseen painetaan tänään se, että Inter saa sen, mitä ansaitsee eli kivuliaan maalin tappion.

Vierasjoukkueen kannattajien juhlimisen äänet kumisevat vielä pitkään Veritaksen parkkipaikalle asti, mutta joskus sitä voittaa ja joskus häviää. Interille ohipeli, mutta kurssia on mahdollista veivata oikeaan suuntaan taas tulevana viikonloppuna

Viini: uudelleen käymään

ToVe-Peimari United: Rokkia ja ryöstö

Edellisen Porista tehdyn blogipostauksen jälkeen saan ystävällisen lähestymisen futisforumin kautta. Lisäksi autoamme ei varasteta Raatihuoneenpuiston parkkikselta eli täytynee päivittää omat tiedot porilaisuuden syvimmästä olemuksesta. Kiskaisemme salaatit naamariin puiden varjossa Hyveläntien K-Marketin takana ennen kuin kurvaamme Toejoen nurmikentän suuntaan.

Aurinko paistaa armotta siniseltä taivaalta kun levitämme piknik -vilttimme vaihtopenkkien puoleiselle pientareelle. Kentän toisella puolella pääkatsomo täyttyy mukavasti, vaikka samanlaista kansainvaellusta ei Toejoelle tänään ilmaannu kuin ehkä surullisenkuuluisassakin P-Iirot -matsissa.

Peimari Unitedilla oli pieni kannattajajoukko mukanaan Toejoella

Ääntä, asennetta ja tunnetta ei pelistä puutu. Ottelu hakee hetken muotoaan ennen kuin ToVe alkaa saamaan otetta ottelusta. ToVe rakentaa peliään rauhallisemmin puolustuksen kautta ja löytää tilaa Peimarin puolustuksen selustasta. Erityisesti ToVen Kristo Niinisalo näyttää olevan liukkaalla päällä. Peimarilta irtoaa pitkiä palloja herkemmin, mutta ToVen puolustuksessa kapteeni Toni Kuusela ja Vili Huppunen napsivat ne järjestäen kaikki.

Pääkatsomon orsilla kotijoukkueen kannattajia

Matsi on ehkä rehellisintä divarifutista, mitä itse olen tällä kaudella länsi-Suomen kolmosessa nähnyt. Nurmi on myös asiaankuuluvan epätasainen. Hienouksia ei ottelussa hirveästi nähdä, ellei mukaan lasketa muutaman vierasjoukkueen kannattajan "eväskorista" pilkistävää SOL -olut ja mansikkarasia yhdistelmää. Pelissä otetta haetaan kaksinkamppailujen kautta ja painepalloa lyödään tilanteen niin vaatiessa surutta puolustuslinjojen taakse. Tuomareita kosiskellaan myös tarmokkaasti molempien joukkueiden leiriin, mutta linja pysyy johdonmukaisena.

ToVen ja Peimarin matsi oli rehellistä kolmosdivarin tahtofutista

Peimari pyrkii väliin prässäämään aggressiivisesti, mutta ToVen puolustus löytää reittinsä Peimarin prässin alta. Millään erityisen hyvillä maalipaikoilla ei ensimmäisellä puoliajalla mässäillä, joten kiikareilla mennään puoliajalle.

Tästä on vaikea olla eri mieltä

Puoliajalle ämyreistä pauhaa Limp Bizkit ja Hevisaurukset. Hevisaurusten laulaessa vihreistä paidoista mietin ensin, että onko kyseessä ToVe:n oma kappale, mutta kyseessä on enemmänkin hyvää pilkettä ja pelisilmää biisivalinnan suhteen. Toejoen menossa on niin pelin kuin muidenkin puitteiden osalta on hyvä säväys rokkia, mikä luo pelitapahtumaan erityisen tunnelman. Katsomosta lentelevä murre on myös aitoa satakuntalaista. Omat lapsetkin selvästi viihtyvät, sillä sukkiani aletaan täyttää ruoholla, kun siirrämme leirimme kentän toisen puolen varjoihin.

ToVe näyttää oikeastaan koko toisen jakson enemmän joukkueelta, joka tekee maalin. Se saa sarjana vapareita ja kulmapotkuja. Sihti on koko ajan lähempänä Carlos Madueiran vartioimaa maalia ja Madueira joutuu lopulta loikkaamaan Sami Kirvesmäen puskun kiinni läheltä yläkulmaa. Peimarin peli menee enemmän puskemiseksi ja ToVen puolustus on vakuuttava. Peimarin haasteisiin saattaa vaikuttaa ensimmäisellä puoliajalla salakuunneltu tieto siitä, että useampi joukkueen avainpelaaja oli lähtenyt samaan aikaan lomille.

Peimari sai tilanteita vain harvakseltaan. Tästä sukeutuu yksi parhaista paikoista ennen maalia.

Keltaisia kortteja nousee tasaiseen tahtiin, ja myös hyvällä huumorilla liikenteessä olleet tuomarit kehuvat Jussi Rantalan ideaa juomatauosta. Peimarin couchia Tiago Vieira Dos Santosia ei helle paina, sillä hän liikkuu aktiivisesti kentän laidalla ja ohjaa sekä omia pelaajiaan että tuomareita. 

Näyttää vahvasti siltä, että loppuriffissä rallatetaan 0-0:aa, vaan eipä rallatetakaan. Pelikello komppaa jo lisäaikaa, kun Peimari saa sivuvaparin. ToVen puolustus siivoa sen jälleen väljemmille vesille, mutta paikalle on soutanut Aki Varjonen, jonka puolivolley pujahtaa pelaajamassan läpi ja pomppii maaliin. Peli on 0-1 ja niin se myös päättyy. Peimari käy sananmukaisesti ryöstöretkellä ja palailee kotikonnuilleen kolmen pinnan aarrearkku mukanaan.

Toisen suru ja toisen ilo: 0-1

Viini: läheiseltä Ruosniemen panimolta rehellisesti kortilla hankittua

Retkellä Porissa: MuSa - PK-35

Laitan kyselyä kotijoukkueelle siitä, mikä on alin ikä sille, että otteluun tarvitsee ostaa liput. Vastaus on ”12”. Muistutan itseäni siitä, että tämä on Pori eikä asia vaadi sen kummempia lätinöitä. Hotellimme edestä laahustaa kaveri ilman kenkiä ennen kuin lähdemme Porin stadionille, mikä leimaa yllä olevan asian. Kirjoittajalla on yhden pelin verran aiempaa kokemusta MuSa:sta. Tuolloin porilaisten riveissä Veritaksella dominoi muuan Taiki Kagayama, joka sittemmin kalasteltiin Turun Interiin.

Porin stadionin parkkipaikoilla on tungosta ja lippuluukkujen eteen kertyy jonoa. MuSa on sementoinut paikkansa kaupungin ykkösjoukkueena ja se liikuttaa porukkaa.

Rumpu kolahtelee satunnaisesti. MuSa pyörittää peliä ympäri kenttää liikkuvan Naoki Maedan kautta. Boksissa kärkikohteena on Matias Koskinen. PK-35 pyrkii saamaan MuSan prässin alta pois päästyään palloa juonikkaan oloisille hyökkääjilleen Jonathan Muzingalle ja Ben Geraldille. Gerald irtoaakin puolittain läpi, kun peliä on pelattu seitsemän minuuttia, mutta kuti karkaa takatolpasta ohi.

Naoki Maeda taituroi laajalla säteellä

Kolmentoista minuutin jälkeen nähdään todella upea maali. Kulman jälkitilanteesta peliväline pyörii noin kolmeen-kolmeenviiteen. Matias Sallila on ensimmäisenä pallossa ja lataa niin, että ovet ja ikkunat tippuvat. Pallo kopsahtaa tolpan kautta maalin yläkulmaan ja homma on täyttä eurogoals -kamaa. Palloa haettaisiin luultavasti edelleen Porin lentokentän suunnalta, mikäli maaliverkot eivät olisi sen liitoa pysäyttäneet.

MuSa saa maalista hyvää henkeä peliinsä ja PK-35:llä on entisestään vaikeampaa saada palloa hyökkäykseen. Puolen tunnin pelin jälkeen nähdään kentällä jo sääriluiden kolinaa ja peli lämpenee. MuSan kovaäänisin katsomoraakkuja pääsee pyytämään tuomarilta keltaista korttia ja joitain niitä vierasjoukkueelle jaetaankin. Ensimmäinen nelivitonen päätetään kotijoukkueen johdossa.

Maalinedus ryminää

Puoliajalla minulle poksautetaan olutkarsinassa Rocking Bear Brewers Mu-Sa -olut, mistä tulee hyvä mieli ja kyllähän jokaisella itseään kunnioittavalla seuralla tulisi olla oma artesaanioluensa.

Mu-Sa -olut täältä

MuSa jatkaa toisella puoliajalla hyvällä otteella. Se vie sähäkästi kaksinkamppailuja ja juoksee tilan kentältä. Lisäksi MuSan pelaajat liikuttelevat näyttävästi palloa pienessäkin tilassa ja helposti voitaneen todeta MuSan pelaavan hyvää futista. PK-35:llä on vaikeampaa, mutta Muzinga, Gerald ja vaihdosta sisään tullut Charles Katashira muodostavat niin juonikkaan jazz -trion, että heiltä voi odottaa maalia. Ottelun voitto lipsahtaa MuSan näpeistä, koska se ei saa paikoistaan peliä lyötyä vartaaseen.

PK-35:n hyökkääjät olivat liukkaammasta päästä

Varsinaista peliaikaa on kymppi pelaamatta, kun Muzinga lähtee Toni Korkiakosken pitkän avauksen lennättämänä haastamaan MuSan pakkeja. Muzinga ajautuu melko laitaan, mutta ulosmittaa tilanteesta enemmän kuin mitkään odotusarvot antavat osviittaa ja uittaa pallon etukulmasta sisään. Klassinen ”kun et itse tee, niin kaveri kyllä tekee” saa yhden ilmentymänsä Porin stadionilla ja peli on tasan. Maalin jälkeen pelisuunnitelmat rutistetaan ruttuun ja viskataan peltiroskikseen. Hetki paahdetaan päästä päähän ja haetaan ottelulle voittajaa, mutta sellaista ei tähän iltaan kuitenkaan löydy.

Katsojia kellotettiin 961 kappaletta

Karhu jaetaan, vaikka kotijoukkue ja inan vajaa tuhannen verran sen kannattajista, saattaakin peliesityksen takia katsoa tulosta alta kulmain.

Viini: Rockin Bear Brewersiltä paikallista

*PK-35 ei ole vantaalainen joukkue, kuten blogissa virheellisesti mainittiin, vaan se nykyisellään tulee Helsingin Pihlajamäestä

FC TPS u23- VG-62: savua yläkentällä

Tulostaulun lämpömittari tykyttää 37 °C:sta. Kahvi tihkuu nopeasti paidan selukseen. Yläkentällä verryttelevät läntisten-Suomen kolmosen ykkönen FC TPS u23 ja kakkonen VG-62.

TPS tulee peliin väkevästi ja ottaa pallonhallinnan itselleen. Pelaajat, pallo ja jalat liikkuvat. Katsomosta todetaankin, että ottelussa on väliin parempi tempo, mitä ykkösdivarissa. Samaan syssyyn heitetään läppää siitä, että vaikka TPS:n reservit nousisivatkin, niin ne pelaavat ensi kaudella kolmosta, koska kahta TPS:ää ei voi olla kakkosessa. Kesä ja lomat ovat nostattaneet hyvää ironian pilkettä silmä kulmaan niille, joiden katse ei Turun mustavalkoiselta puolelta ole vielä täysin tyhjentynyt.

Kotijoukkueen Ali Yasin on jo viiden minuutin kohdalla hyvällä maalipaikalla, mutta yli suhahtaa. Kympin kohdalla tilanne on toinen. TPS tulee VG-62:n kulman jälkeen vauhdilla keltapaitojen maalia kohti. Yasin jää pilkun kohdalle vapaaksi ja kun pallo siihen toimitetaan, on hänelle kaikki maailman aika valita, mihin kohtaan maaliverkkoja hän tahtoo pallolla jäljen jättää. TPS 1-0 johtoon.

TPS jatkaa rummutusta ja peli näyttää hetken siltä, että se saattaisi revetä isostikin kotijoukkueen suuntaan. Näin ei kuitenkaan käy, vaan VG-62 roikkuu rauhallisen sinnikkäästi mukana ja hiljalleen se saa myös pidempiä hallintajaksoja, jotka se rakentaa kiireettä puolustuksen ja targettina pelaavaan Roni Lehmuskosken kautta.

TPS menettää ensimmäisellä puoliajalla loukkaantumisten takia sekä Ali Yasinin että paljon peliä nousevana laitapakkina eteenpäin tuoneen Kabamba Kalabataman. Sen voiton veistoksen ensimmäiset murut pyörähtävät tekonurmelle, vaikka se ei ihan heti pelissä näykään. Aktiivisesti pelannut Jasper Jalonen koittaa puolittain irti ollessaan tehdä Gesim Vocat eli nostaa palloa neljästäkympistä naantalilaisten maalin, mutta treenikentän kautta täytyy vielä kulkea maaliruutuun. Ennen puoliaikaa myös Pedro Lehtosen ultrajuoksijan kunto puhututtaa.

TPS menetti ensimmäisellä puoliajalla kaksi (Kabamba Kalabataman vas. ja Ali Yasinin oik.) syömähammastaan

Puoliajalla nähdään  pyro eli reilusti kentälle savuttava grilli, jossa ryynärit paistuvat. Yläkentällä on siis totuttuun tapaan suuren maailman meininki. Kioskista otetaan vielä lisää nesteitä paidanselykseen.

Molemmat joukkueet tekevät vaihtoja puoliajalla. TPS rynnii vielä alussa päälle, mutta hyökkäyskolmanneksella sen purenta ei meinaa riittää. Tunnin pelin jälkeen Eetu Leppänen tulee kentälle ja ilmoittaa heti, että nyt aletaan naulamaan. Asia todetaan vielä ottelun kuluessa todeksi, vaikka se hetken katsomoa huvittaankin.

Hyökkäys hyökkäykselta VG-62 nousee TPS:n lingosta ja Leppänen on itse aivan liekeissä vääntäen kaksinkamppailut ja pallot omilleen. Katsomossa muistetaan jo TPS:n JIPPO ja Klubi 04 -matseja. VG- 62:n vaihdot tuovat lisää energiaa ja vaihtoehtoja peliin, kun taas kotijoukkue on pelillisesti jähmettynyt hieman paikoilleen, vaikkakin niin ikään vaihdosta sisään tullut Elmo Heinonen väläyttelee pariin otteeseen. TPS saa myös pari vaparia hyviltä tonteilta, mutta nekään eivät tuloudu.

Lopussa mennäänkin sitten jo päästä päähän ja tasaisissa merkeissä. VG-62 saa väännettyä pelin uuteen asentoon ja vitonen puuttuu varsinaisesta peliajasta, kun Onni Ojala (voi olla että silmät haritti jo tässä kohtaa, mutta mennään Onnilla) löytää sopivan neliön TPS:n keskikentän ja puolustuksen välistä. Leppänen lukee momentumin hyvin ja hiipii TPS:n pakkien taakse, jonne Ojalan hyvin ajoitettu syöttö osuu. Leppänen ohittaa Santeri Aaltosen tarkalla sijoituksella ja peli on tasan. TPS -ilmiö ei tällä kaudella meinaa ottaa laantuakseen.

Eetu Leppänen tuli ryminällä sisään ja pääsi lopulta tuulettamaan VG-62:n tasoitusmaalia

Tasoitusmaalissa on kaikki, mitä peli enää tarjoaa ja tuuletuksista päätellen tasuripinna laskeutuu naantalilaisille hyvin ja se on sen onnistuneella pelisuunnitelmallaan myös ansainnut. Samalla läntisen-Suomen kolmosen Lohko A:ssa mahdolliset irtiotot tyrehtyvät yläkentälle ja sarja jatkuu kutkuttavan tasaisissa merkeissä.

Viini: auringon ja grillivastusten savuista

TPK-FC Åland: tarkan markan matsi

Ukkosen repimän yön jälkeen Turun seksihelteet jatkuvat. FC Interin 2007 sinimustat ja Ilveksen 07 betat tasaavat pisteet Kupittaa 2:lla ennen kuin on TPK:n ja FC Ålandin vuoro antaa päivän kunnostaan näyte. Vihreiden rauta-aitojen taakse kerääntyy jonkin verran porukkaa. Yhdestä kulmauksesta kajahtaa sonetinkaltainen siitä, että perhettä tässä ollaan paossa ja tölkkejä sihahtaa auki.

TPK rakentaa peliään rauhallisesti puolustuksen kautta. Åland pelaa pykälää suoraviivaisemmin ja se on mediaaniltaan melko isokokoinen joukkue. Molemmat joukkueet vaikuttavat taktisesti hyvin organisoiduilta. TPK hakee aktiivisemmin palloja Ålandin linjojen taakse, kun taas Åland rytmittää peliään keskikentän ankkurina pelaavan Elias Erikssonin kautta.

Ålandilla oli vaikeuksia murtaa TPK:n puolustusta

Sekä TPK että FC Åland imevät hyvin vastustajiltaan tilan keskikentällä ja hyökkäyksessä, joten maali-ilottelun savumerkkejä ei nouse sinistä taivaanrantaa vasten. Matsin taktisessa tarkkuudessa on jotain perinteistä italialaista. TPK pääsee hätyyttelemään Ålandin maalia kahdenkymmenen minuutin pelin jälkeen, kun Zachary Lee lataa volley Joonas Lehtosen nappikeskityksestä, mutta kuti suhahtaa päätyrautoihin.

Alun jälkeen Åland paineistaa enemmän, vaikka se ei meinaa millään löytää avainta TPK:n puolustusmuurin portteihin. Niinpä sen on tyytyminen kasaan kulmapotkuja, jotka Veli-Heikki Maunilan johtama puolustus pukkaa takaisin viikkarin terminaaliin.

TPK:n puolustus klaarasi myös kulmat

TPK iskee ensimmäisen puoliajan lopussa vauhdilla vastaan. Karussa on Andre Zaya, joka hieman yllättäen hidastaa hyökkäystä ja syöttää omaa maaliaan kohti juoksevan Ålandin -linjan eteen Jyri Sundinille. Sundin kierrättää toiseen laitaan auenneeseen tyhjään tilaan Iiro Fagerille, joka kumauttaa pallon takakulmaan. Jos kyseessä olisi joku muu joukkue kuin TPK, niin voisi maalin todeta olevan piirun pelin kuvan vastainen, mutta koska kyseessä on juuri TPK, niin maali on puhdasta aamupuuroa. Fagerin maalilla TPK saa myös taukojohdon.

1-0, Veritas ja aamupuuroa

Varjoja nousee enemmän Kupittaa 2:n pinnoille ja tuuli puhaltelee mukavan vilpoisasti. Padel -kentältä kuuluu eläimellisiä karjahduksia, mutta lopulta on aika startata ottelun toinen puoliaika.

TPK vetäytyy pykälää syvemmälle, luovuttaa pallonhallinnan suoraan Ålandille ja betsaa vastahyökkäyksiin. Ålandin jauhaa ja jauhaa, mutta ei meinaa saada TPK:n koodia murrettua. Niinpä turhautumisen myötä lämmötkin hieman nousevat, mutta peli pysyy kuitenkin siistinä.

TPK:n koetinkiveksi muodostuu se, ettei sen vastaiskut oikein tulouta ja se ei oikein ehdi kaivautua puolustusasemistaan ulos ennen kuin poteroa täytyy taas syventää. Vastaiskut pysähtyvät jo hyvissä ajoin Ålandin puolustajiin ja sitten juostaankin taas takaisin puolustusmuotoon.

Toisella puoliajalla Åland otti vielä suuremman vastuun pallonhallinnasta

Tunnin jälkeen valkopaitojen Thomas Mäkisen kaukolaukaus taittuu sellaiselle lentoradalle, jonka pysäyttävät vasta maaliverkot. Painostuksestaan huolimatta Åland ei ollut päässyt erityisen hyville paikoille, mutta tasoitus tulee kuin tyhjästä. Maalin jälkeen hetken näyttää, että TPK:lle riittää tasapelikin ja Åland höyryää päälle. Samalla ilmeellä edetään aivan ottelun viimeiselle kympille asti, jolloin TPK saa taas paremmin pallollisen pelin juonestaan kiinni ja käy hieman tiheämpään Ålandin maalin huitteilla. Tulos kuitenkin pitää ja leipä murretaan puoliksi.

Viini: tarkalla reseptillä valmistettu italialaisvivahteinen

VG-62 – Salon Wilpas: herrasmiesmäisesti kolautellen

Naantalin Kuparivuoreen länsi-Turusta ajettaessa Raision kohdalla blogi saa poliisisaattueen, koska tunnetusti se on se pätkä, jolla maantierosvot lymyävät. EM-kisojen rippeitä oli vielä Naantalissa jäljellä, sillä kirjoittaja bongaa ennen parkkipaikalle kääntymistä Onni Valakarin paidan. Keli on sadetta odottava ja VG-62:llä olisi paikka voitolla kammeta itsensä takaisin sarjakärkeen.

Kirjoittajasta riippuvista syistä lipun ja kahvin ostamiseen menee Mobilepaylla vartti. Monacon tapaan seuraavalla asiakkaalla homma hoituu kultakolikoilla kolmessa sekunnissa. Korona on kurittanut länsi-Suomen Monacon silmäterää eli Naantalin VG-62:sta, sillä buffetista kaikkea ei saa enää eurolla. Ajat ovat ymmärrettävästi kovat.

Puupenkeille kiipeää mukavasti yleisöä. Ottelu kiinnosta siinä määrin ihmisiä, että myös Naantalin Campingin aidan taakse kokoontuu kourallinen jalkapallon ystäviä. Tunnelma katsomossa on letkeä ja paikalla ollaan, vaikka joka ikinen sääntöjen koukero ei olisikaan hallussa, mikä on pelkästään oikein.

Letkeää ja idyllistä meininkiä Kuparivuoren kentällä

Peli lähtee tunnustellen liikkeelle. Kumpikaan joukkue ei prässää talla pohjassa, vaan molemmat luottavat hitaampaan prosessiin. Erityisesti VG-62:lla näyttää olevan selkeät askelmerkit, miten pakkaa liikutellaan ja miten pelissä edetään. Wilpas ehkä enemmänkin sopeutuu pelin virtaan. VG-62 liikuttaa hyökkäyspeliään paljon targetmaisena kärkenä pelaavan Roni Lehmuskosken pudotusten kautta. Wilpas löytää hyökkäyspelilleen tilaa laidoilta VG-62:n tukkiessa keskustan.

Roni Lehmuskoski paini ensimmäisellä puoliajalla kotijoukkueen hyökkäyspelin keskiössä

Kellossa on kymppi, kun Wilppaan Jesse Koskinen säikäyttää kotiyleisön ja sutaisee pallon boksin sisältä hieman maalin ohi. Kellossa on kaksikymppiä, kun kotijoukkueen Veli Hartola lähdettää laadukkaan matalan keskityksen Wilppaan maalille. Elias Ervast pääsee käsineen ohjaamaan pallon pois punaiselta sektorilta, mutta Wilppaan epäonneksi se ohjautuu nurmineliöitään isännöivälle Lehmuskoskelle, joka sijoittaa pallon varmasti maaliin. VG-62 siirtyy johtoon ja liveseurannassa sarjan kärkeen.

1-0 ja bileet

Peli pysyy tempoltaan suht maltillisena, mutta lämpenee muutoin. VG-62 veskaria Riku Tanilaa kolhaistaan. Monte Carlon kasinolle saadaan hetkeksi torimeininkiä. Peli jatkuu kuitenkin hyvässä hengessä, vaikka herrasmiesmäisiä kopautuksia jaetaan puolin ja toisin. Wilppaan Al-Shekhli Ahmed käy kertaalleen läpi, mutta Tanila sulkee kasinon ovet. Puoliajalle mennään kotijoukkueen johdossa.

Wilppaalla on toiselle puoliajalla sikäli selvät sävelet, että se saapuu kentälle selvästi kotijoukkuetta aiemmin. VG-62:n puoliajan ripitys kestää pidempään. Kuparivuoren Calwert-Lewin eli Eetu Leppänen juttelee itselleen toisen puoliajan alkuun keltaisen kortin. Kotijoukkue käy muutenkin erikoisen kuumana ja penkin päästäkään ohjeistetaan don-tasoisesti keskittymään ensisijaisesti peliin. Lehmuskosken jäädessä puoliajalla vaihtoon joutuu VG-62 keittelemään hyökkäyspelinsä uudenlaisista rohdoista.

Erotuomari Samu Halmetniemellä riitti paimennettavaa

Wilpas löytää edelleen laidoilta tilaa ja oikean laidan Vilho Ståhlström on hyvällä pelipäällä. Hän jättää pysyvimmän jälkensä peliin keskittämällä tunnin pelin jälkeen pallon Jani Lehtiselle, joka tökkää pallon tyhjään maaliin ja peli on tasan. Leppäselle siunaantuu pian paikka kuitata Wilppaan osuma, mutta Ervast on nokkelampi. Riparista pallo saadaan maaliin, mutta laidalla veturimiehen lippu on paitsion merkiksi pystyssä. 

1-1 ja bileet

Katsomosta sytytään peliin. Ensin annetaan random -aplodit satunnaisessa kohdassa peliä. Pari minuuttia tästä katsomorakenteista rummutetaan We will rock youn -rytmejä ja kohta saadaan kannustushuutojakin mukaan. Perjantai-illassa tämä ei kuitenkaan siivitä kotijoukkuetta voittoon. Poistun myös itse paikalta ennakoivasti, koska kuntoliiga ei nuku (lähinnä siksi, että pelit ovat niin myöhään) eli velvollisuudet kutsuvat. Tasaisen pelin päätteeksi molemmille joukkueille jää suunnilleen saman verran hampaankoloon. Pistejako on siltikin reilu tulos.

Viini: mallasseppien samppanjamaustettua (vuosimalli 2022?)

FC Inter Turku-Puskas Academy: Vamos!

Lomia edeltävä torstai on juhlapäivä. Veritaksella päästiin isännöimään Euroopan Konferenssiliigan ensimmäisiä karsintaotteluita. Turun sinimustien vieraaksi tuli aika tuoreeltaan Budapestin viereisille pelloille perustettu Puskas Academy. Arpa oli Interille tyhjin mahdollinen, mutta toisaalta ennemmin tai myöhemmin näitä ottelupareja täytyy ottaa taskuunsa, jos meinaa kuuseen kurkottaa.

Valmistelen taisteluparia siihen, että tänään saattaisi stadionilla sauhuta tai paukkua. Taistelupari pähkäileekin automatkalla, että savustetaankohan tänään stadionilla niin kuin jossain aiemmin häneen mieleen jääneessä pelissä. Nyt myöhemmin ajatellen toki juolahtaa mieleen, että UEFAN ukot ovat varmasti olleet vaahtosammuttimien ja ruutikoirien kanssa väijymässä ja varmistamassa, että Mayhem rakentuukin äänijänteiden rytmikkäästä käytöstä. Tunnelma ottelussa on tämän kauden parasta, vaikka penkeille olisi mahtunut vielä lisääkin pakaroita.

Euroopan nurmilla

Lakanoita ja bannereita viritellään kannattajakatsomoon erikoispäivän intensiteetillä. Lisäksi ennen ottelua vielä Interin kannattajaikonitar saa asiaan kuuluvaa huomiota sekä kuuluttajalta että yleisöltä täytettyään noin varttisatasen verran. Ei hullumpi päivä viettää synttäreitä. Onnea!

Sitten pallo potkaistaan peliin. Inter ottaa ensimmäisen hallintajakson, mutta sen päätteeksi Puskas tulee tuhatta ja sataa kohti Interin maalia. Luciano Slagveer kolauttaa pallon tolppaan. Viimeistään tässä vaiheessa varistellaan kesä- ja unihiekat silmistä. Nyt on tosi kyseessä ja pelataan Euroopan kentillä. Tolpan tärinä saattaa resonoida Veritaksen nurmen kautta myös Interin peliin, sillä se ei näytä alkuun aivan omalta itseltään.

Inter pyrkii pallonhallintaan ja Puskas tilanteen vaihtoihin, joiden jälkeen se lähtee suoraviivaisesti ja nopeasti pelaamaan kohti Interin maalia. Puskas on ensimmäisellä puoliajalla jatkuvasti vaarallisenoloinen. Interillä on vaikeuksia saada hyökkäyksiään tuotua riittävän syvälle vastustajan kenttäpuoliskolle, jotta se saisi riittäviä aihoita maalintekoon. Jännällä tavalla toteen käy kaikki ne seikat, joita ennen otteluakin venyteltin: Inter on taktisesti hiotumpi, mutta Puskasilla on pykälän verran enemmän vauhtia ja painon mukanaan tuomaa liike-energiaa rytmiryhmässään. Kotijoukkueen onneksi Puskasin pyssyt ovat vielä talven jäljiltä virittämättä ja unkarilaisten viritelmät lentelevät enimmäkseen Veritaksen parkkipaikoille.

Rummun pauhatessa taisteluparikin tarttuu huiviin ja heiluttelee sitä eurooppalaiseen malliin kentälle päin. Erikoispäivä on erikoispäivä.

Toinen puoliaika on jotain aivan toista. Inter hyökkää kannattajakatsomon päätyyn ja peli kääntyy sinimustille. Pallo liikkuu varmemmin ja pidempinä ketjuina pelaajalta toiselle: Balazs Tothin maali saadaan tutkalle. Benjamin Källman näyttää kaksinkamppailuissa mallia, miten valkopaitoja ravistellaan hihoista ja miten pääpallot pudotellaan omilleen.

Vamos!

Vamos! kuuluu Källmanin äänijänteistä, kun hän on ensin rymistellyt Timo Furuholmin esityöstä Puskasin boksiin ja tällännyt pallon vastustamattomasti etukulmaan. Inter kuuluu eurokentille ja transfermarktin Daavid-Goljat -data lähtee sakkokierroksille. Sekä pelaajat että kannattajat repeävät liitoksistaan, kun kotijoukkueen maalihanat aukeavat.

Edelleenkin kirjoittajalle jää jotenkin epäselväksi, miten Puskasin kani pomppii peräverkkoihin asti, kun peliä olisi enää vartti pelaamatta. Jakub Plsekille pyydys merkataan, mikä on toiseen puoliaikaan peilaten melkoinen rosvosektori, mutta ehkei kuitenkaan ensimmäiseen puoliaikaan ja koko peliin katsoen. Samainen Unkarin töpöhäntä pomppii vielä kerran Interin maalia kohti, mutta sen otsa kolahtaa tolppaan ja Henrik Moisander poimii sen korvista talteen, vaikka tätä ennen tajunnan syövereistä säpsähtelee esiin painajaiskuvia Belgian avausmaalista Huuhkajia vastaan. Jotain samaa tilanteissa on, mutta jälkimmäisessä sentit ovat sinimustien puolella.

Tätä lisää ensi viikolla!

Unkarissa jatketaan nykysäännöillä koko lailla samoista ruuduista, mistä aloitettiinkin. Unelma siitä, että Veritakselle tuodaan tällä kaudella vielä lisääkin euroherkkuja elää ja on voimissaan. Aninkaistenkatukin oli Veritakselle päin kulkiessa auki eli maailmassa tapahtuu yhtä jos toistakin, ja Unkarissahan meillä kulkee.

Viini: suuren maailman rypäleistä