10.6.2021 ajasta aikaa on kirjoihin merkittävä päivänä, jolloin yleisö palaili taas kohtuuttoman pitkästä aikaa Veritakselle. Toivotaan että jatkossa stadionit ovat yleisölle auki suunnilleen 24 h vuorokaudessa niin kuin supermarketitkin.
Sikäli mikään ei ollut muuttunut, että Aninkaistenkatu oli edelleen remontissa, kuten viimeksikin, kun matka kävi Veritakselle tai sitten futisjuhlan kunniaksi remontti pistettiin uudestaan käyntiin. Keli kuitenkin helli eli mikäpäs siinä autossa hikoillessa ja kesäkansaa punaisissa valoissa silmäillessä.
Tunnelma oli Veritaksen ulkopuolella myös kesäisen leppoisa. Inter on ollut hyvässä vireessä ja joukkue on niikseen hyvin rakennettu, että loukkaantumiset eivät pääse kovin syvältä kolhimaan. IFK Mariehamn oli sikäli arvoitus, että saarelaisten kausi näytti alkaneen mallikkaasti, mutta sen jälkeen jalat ovat kastuneet useammankin kerran.
José Riveiro käy nappaamassa ensimmäiset kotiyleisön suosionosoitukset ennen kuin pallo potkaistaan IFK:n toimesta peliin ja ensimmäisellä puoliajalla IFK ei palloon enää juurikaan pääse. Inter lähti peliin kahdella topparilla ja keskikentän keskusta oli nyt erityisen miehitetty. Kannattajakatsomossa yskitään siitepölyt keuhkoista ja tutut sinimustien nuottien tahtiin taittuvat rallattelut jatkuvat ottelun loppuun asti. Yleisö kuuluu stadioneille. Mitäpä siihen lisäämään.
 |
| Jalkapallo kuuluu kannattajille ja kannattajat stadionille |
Ensimmäisen puoliajan aikana tulee mieleen, että olisi pitänyt ottaa kiikarit mukaan, sillä peli käydään kauttaaltaan Maarianhaminan päädyssä eli aika lailla toisessa, mihin me olimme kausikorteilla vihreät penkkimme varanneet. Omalle kenttäpuoliskolleen vetäytyvät saarelaiset ja lämpimähkö kesäilma johtavat siihen, että pelin tempo ei ihan hulluksi nouse. Vajaa vartin kohdalla palloa suditaan vierasjoukkueen maalin edessä, mutta Oskari Forsman löytää vielä oikeille jalansijoille. Huolimatta kilpparistaan Maarianhaminan puolustuspeli ei varsinaisesti vakuuta. Väliin näyttää hieman siltä, että jollei Inter toimita palloa maaliin niin saarelaiset tekevät sen itse.
Kymppi edellisestä niin Taiki Kagayama ninjailee pallon itselleen Arttu Hoskosen pystysyötön santsikierroksella. Benjamin Källman nappaa paketin ja viskaa sen pilkun kohdalle, jossa päivystää vaihdosta sisään tullut Matias Ojala. Inter siirtyy aivan pelinkuvan mukaisesti johtoon. Pelin ilme ei oikeastaan maalin jälkeen muutu. Lähinnä valmiiksi lannistuneen ja epätoivoisenoloisen vierasjoukkueen toimet ihmetyttävät. Hyökkäyspeli on poikkeuksellisen ideatonta ja sillä on hetkellisinä pallollisinakin hetkinä vaikeuksia joka puolella kenttää.
Kahvit ja soodat on vedetty naamarin alta. Siksi puoliajalla keskitytään aakkosiin.
Toisen puoliajan alkuminuuteilla Källman tikkaa omalta kenttäpuoliskolta päätyyn asti. Pari kaveria putoaa vaunuista ja lopulta Niilo Mäenpää imitoi poliisisarjoista tuttua piikkimattoa, johon sitten Källman suosiolla ajaa. Pelimiehen liikkeitä alusta loppuun ja pallo viedään täplälle. Veritaksen päätykatsomon rakenteita lujitetaan ennen kuin Martti Haukioja astelee pallon taakse sementoimaan paikkaansa Veikkausliigan maalipörssin kunkkuna. Haukioja antaa kuitenkin hieman armoa sekä maaliverkoille että päätykatsomon sponsorilakanoille ja laittaa moukarin sivistyneellä voimalla haavin pohjalle. Forsmanin suojelee itseään syöksymällä pois tieltä.
 |
| Benjamin Källman oli päivän pysäyttämättömin |
Välissä vilkutellaan hieman keltakorttia. Sitten kaupunginteatterin edestä suojatien hauiksensa ympärille kerinyt Timo Furuholm laittaa Haukiojan nappikuljetuksen ja syötön jälkeen lapikkaansa sellaiseen asentoon, joka johdattaa pallon takayläkulmaan. Futisjuhlat saavat Veritaksella huipennuksensa, vaikka loppuun asti vaivasi vähän sellainen tunne, että vierasjoukkue oli tänään eksynyt väärän oven taakse. Inter kiittää kotiyleisöään suvereenilla esityksellä ja tyylipuhtaalla voitolla.
 |
| Siellähän se Rantakadun suojatie |
Viini: kesäinen, helppo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti