Futiskirjat: Kadut, kentät ja katsomot. Jalkapalloderbyjen kiihko ja lumo, Mika Rissanen

Mika Rissasen kirjoittama ja Atena Kustannuksen kustantama ”Kadut, kentät ja katsomot. Jalkapalloderbyjen kiihko ja lumo” on todellinen herkkupala futiskirjojen skenessä. Rissanen sukeltaa yhdentoista kauhaisun verran (kymmenen duoa ja yksi trio) Euroopan polttavimpien futismatsien helmien luo ja tuo ne lukijan ihasteltaviksi. Jalkapallon hegemoniaottelut ja niiden historialliset kerrokset, joista Rissanen onnistuneesti poimii olennaisimman DNA:n, tuovat raikkaita tuulia nykyiset läpikaupalliseen suuntaan kompuroineen huippufutiksen evoluution narratiiviin. Poliittinen valkopesu ja kyyninen ROI:n tavoittelu saattavat olla leimallisia tämän hetken huippufutikselle, mutta niiden alla sykkii pidemmän historian hiillos, johon monisyisesti kietoutuvat ihmisten ja jalkapalloseurojen viha-rakkaussuhteet puhaltavat happea. Hegemoniaottelut ovat tämän futiskokon polttavimpia klapeja.

Mika Rissasen ja Atena Kustannuksen Kadut, kentät ja katsomot

Rissanen kuljettaa lukijansa harmaan sateisten Skotlannin Old firmin ja sumusaarten North West derbyn kautta tuliseen Istanbuliin pysähtyen samalla tarkkaan valikoiduilla asemilla ja tarkkaan valituissa hegemoniaotteluissa. Rissanen poimii kerta toisensa jälkeen onnistuneesti sen, mitkä elementit derbyissä ja hegemoniaotteluissa ovat aikojen saatossa luoneet terävän me vastaan nuo -asetelman, vaikkakaan vanhat jakolinjat eivät välttämättä nykyiselläänkään enää päde. Teoksen satunnaiset viittaukset Friedrich Nietzscheen ja eksistentialismiin kastelevat blogin kirjoittajan sydäntä siitä näkökulmasta, miten syvällä ihmisen olemassaolossa ja identiteetin muodostumisessa jalkapallo saattaa pesiä, mutta teos ei itsessään kuitenkaan sorru akateemiseen kikkailuun, vaan se on hyvin helposti lähestyttävää ja nopeastikin ahmittavaa. Samalla kerronnassa on sellaista imua, että pääteluvun jälkeen jää suoriltaan kaipaamaan lisää Rissasen derby- ja hegemoniaotteluiden kuvauksia.

Eurooppa reilattu. Mihin seuraavaksi?

Rissasen kirja ei ole yksinomaan futiskirja, vaan se maalailee historiallisia näkymiä ja kutkuttele kaukokaipuuta matkaopasmaisella otteella.  Eurooppa on nyt kertaalleen reilattu ja riippumatta siitä, että jatkuuko matka Euroopassa, muualla maailmassa tai ei missään, niin tämän blogin kirjoittajan voi lisätä jo tässä vaiheessa seuraavan osan kuvitteelliselle jonotuslistalle. 

Viini: kosmopoliittista tulilientä

 

PS:kirja on saatu Atena Kustannukselta 

Futiskirjat: Jalkapallon musta kirja, Hannu Aaltonen ja Tapio Keskitalo

Futisfanaatikkojen Hannu Aaltosen ja Tapio Keskitalon Jalkapallon musta kirja on täydellisesti ajan pulssilla. Se kulkee futiksen hieman piilossa olevaa holvia ja suuntaa valonsa sellaisiin nurkkauksiin, joissa vastassa on irvokkaiden luurankojen hymyjä. Tämän kirja tekee aikana, jona tämänkin tekstin kirjoittaja puntaroi omaa lähtestymiskulmaansa tuleviin Qatarin MM-kisoihin: pitäisikö rakastamansa lajin ykkösturnaus jättää tänä vuonna välistä?

Hannu Aaltosen ja Tapio Keskitalon Jalkapallon Musta Kirja

Kirjan alku on rahan tarinaa jalkapallossa. Se kuvaa, miten rahapinot huippujalkapallossa kasvoivat eksponentiaalisesti muutaman vuosikymmenen aikana ja koko pelin businesslogiikka muuttui. Itsensä kipeäksi pelilipuista maksavat katsojat eivät enää olekaan pelin taloudelliselle puolelle niin tärkeitä, kun vastaan asetetaan tahmaisin käsin jaetut televisio-oikeudet. Suuret seurat ovat kasvaneet niin suuriksi, etteivät ne enää koe tarvitsevansa pienempiä seuroja, vaan ne haihattelevat omasta suljetusta sarjastaan, joka maksimoisi sisään tulevat rahavirrat. 

Samaan aikaa esimerkiksi keskitason Valioliigaseurojen omistajat ovat laskeneet, että pelkkä sarjassa säilyminen riittää, koska sillä strategialla saa pitkässä juoksussa paremman ROI:n kuin betsaamalla ja investoimalla kärkisijoituksiin. Urheiluhengen rippeitä täytyy etsiä mikroskoopilla siinä vaiheessa, kun jalkapalloseurat ovat valjastettu ensisijaisesti rahantekomasiinoiksi ja pelillisten tulosten ambitio asetetaan ”vain riittävälle” tasolle, jotta omistajien ensisijainen tavoite täyttyy. Siinä ohessa ruhjotaan monen futisromantikon unelmia.

Kirja kuvaa ansiokkaasti myös sen, miten kirkkaimmilla stadioneilla pelaavat pelaajat muuttuvat inhimillistä hahmoista brändeiksi ja erilaisten toimijoiden pelinappuloiksi. Pelaajat saattavat tahtomattaan joutua tilanteeseen, jossa joku hähmäinen toimija omistaa tämän siirto-oikeuden. Toimijan ansainnan perustuessa pelaajasiirtoon ja siitä saatavaan korvaukseen voidaan taustalla hakea pelaajalle nopeaa siirtoa ympäristöön, joka ei pelaajan urakehityksen kannalta olisi paras mahdollinen. Sitten on kaikki ne isojen palkkojen katveessa ammattiaan kirjavissa työolosuhteessa harjoittavat pelaajat, joissa harmaalla tai suoraan kirkuvan mustalla alueella toimivat vedonlyönnin erikoisihmiset ja rikollisliigat näkevät potentiaalia kasvattaa sopivilla ja ennalta sovituilla tuloksilla omaa pinkkaansa.

Jalkapallon musta kirja läikyttää lukijan suuntaan myös valoa naisjalkapallon voimistuvaa tarinaa ruotivassa osiossa ennen kuin pudotaan syvään päähän ja käännetään katse Fifaan. Miljardit ja miljoonat vaihtavat omistajiaan, kun kisaisännyyksiä, televisio-oikeuksia ja hankerahoja pistetään jakoon. Kupla vaikuttaa olevan liian iso, että viranomaiset pystyisivät sen asentoa vaihtamaan. Silloin tällöin joku pää pistetään pölkylle, kun FBI:n kaltainen toimija ottaa järjestön rakenteet puristeltavakseen. Silloinkin taustalta on tulkittavissa motiiviksi oman maan kisahakemuksen menestymättömyys. 

Mitä tästä sitten kaikesta seuraa? Aivan poikkeuksellisesti joulukuussa järjestettävät MM-kisat, joiden puitteet luodaan koko lailla tyhjästä maahan, jossa jalkapallokulttuuri on vähintäänkin seitinohutta ja kisojen järjestämisen motivaatio on järjestäjämaalle läpikotaisin poliittinen. Toki useampaa rakennusfirmaa ja muuta kisoista taloudellisesti hyötyvää toimijaa odottaa todelliset kissanpäivät. Valitettavasti epäinhimillisissä oloissa kuumuuteen ja muuhun kurjuuteen kupsahtaneille rakennustyöntekijöillä oli vain yksi elämä.  Siksi MM-kisojen dilemmaa pohtivien tai niiden hypeen mukaan hyppäävien on hyvä välillä katsoa myös omia käsiään.

Jalkapallon musta kirja stimuloi toden teolla ajattelua ja arvopohdintoja. Siksi se kannattaa ehdottomasti lukea. Kirjoittajan kaltaisen jalkapalloromantikon, joka ei ole itse lajista valmis luopumaan, mutta ei myöskään ole valmis siltä ihan, mitä tahansa sietämään, lohduksi jalkapalloa on maailmassa niin paljon, että sitä voi aina etsiä myös sieltä, missä se edelleen on autenttisempaa. Se on kirjoittajan epäsuora vastaus kirjan päättävässä kappaleessa esitettyyn kysymykseen: kuka omistaa jalkapallon?

Viini: maistajan kautta ennen nauttimista

PS. Lukukappale on saatu kustantajalta

SalPa-Honka Akatemia: joutsenlento

Aamupäivän juna nytkähtää Saloa kohti. Kylän raitilla ei ole vielä hirveästi vipinää, kun koukkaamme  Myllyojankadun markkinoiden kautta hyvässä nosteessa olevaan JJ's BBQ -ravintolaan tuhdille lounaalle tai hyvin aikaiselle päivälliselle. Yön aikana savustetut lihat houkuttelevat oven taakse muitakin seurueita ennen kuin ravintolan ovet aukeavat. Maineensa veroisen lohturuokaelämyksen jälkeen paikallisesta sielunmaisemasta saadaan vielä pala Leo Pubissa, jonka ikkunapöydän viereisessä laatikossa on kanttiksille nimikoituja lasinalusia. Joillekin jopa kaksin kappalein.

Salossa on futisjuna rateillaan. Sekä Salon Palloilijat että Salon Wilpas olivat varmistaneet nousunsa kirkkaimpiin futissaleihin. SalPan kohdalla kyse oli vielä historiaan peilaten poikkeuksellisesta noususta ykkösdivariin, mikä povaa erityistä futiskautta Saloon myös ensi vuodeksi. Somessa ja kylillä huudeltu ”Tonni täyteen” kamppis olisi varmasti vaatinut toteutuakseen myös pelillisesti panoksellisen ottelun, mutta porukkaa löytyy kuitenkin Salon keskusurheilukentälle hyvin ja lopulliseksi katsojamääräksi ilmoitetaan 512.

Salossa riitti riemunaiheita lauantaina

Pöytäämme tuodaan SalPan lippu heiluteltavaksi. Sinistä savua pöllähtää ilmoille ja FC Honka Akatemia tekee vielä kunniakujan nousunsa varmistaneelle Joutsenlaumalle ennen kuin SalPan pitäaikainen pelaaja ja kapteeni Iku Leino saa omat juhlallisuutensa jättäytyessään kauden päätteeksi pois SalPan pelaajistosta. Kentällä Leinoa ei lauantain alkuillassa päästä näkemään korttitilin täytyttyä edellisessä ottelussa.

Juhlallisuudet Iku Leinolle ennen peliä

Honka Akatemia ottaa pelin ensimmäisen puoliajan nimiinsä. Pallo pyörii enimmäkseen joutsenlammen SalPan puoleisella kenttäpuoliskolla ja anniskelukatsomon puoleisen kulmauksen suuntaan tulee hyökkäyksiä vain harvakseen. Jo neljän minuutin jälkeen Roope Pyyskänen pääsee lennätämään pilkulta vieraat johtoon: 0-1

Roope Pyyskäsen rankkari

Palloliiton sarjajärjestelmien kryptisyys saa viereisessä pöydässä kritiikkiä. Hongan Samuel Tammivuori vaikuttaa olevan pelipäällä ja pitää Joutsenlauman kaulat pystyssä. Melkoiseen maali-ilotteluun viime peleissä yltyneellä Baba Harunalla on paikka lisätä Hongan johtoa, mutta Tatu Österlund sieppaa Harunan kudin lennokkaasti.

Kahdenkymmenenyhden minuutin kohdalla Iku Leino saa yhden lisähetken ottelutapahtumasta, kun yleisöä kehotetaan läpsimään käsiä yhteen. Kenties suht aikaisen otteluajankohdan johdosta pienessä kohmelossa ollut kotiyleisö saa veren kiertämään tämän jälkeen muutenkin. Kannattajakatsomossa lähtee rumpu paukkumaan ja lippu liehumaan. SalPa saa askarreltua muutamia hyökkäyksiä ja erikoistilanteita ensimmäisen puoliajan tarinaan. Elmo Heinosella on paras paikka tasata tilit, mutta hän uittaa tukin hiukan kanavasta ohi. Tauolle mennään 0-1 -tilanteessa.

Erinäisistä syistä johtuen onnistun tilamaan kaksi hodarinakkia puoliajalla. En siis hodaria tai makkaraa, vaan nakit ilman hodaria. Tapahtuman kulkua tutkitaan edelleen.

Erotuomari Jesse Salo pistää pelin käyntiin. Toinen puoliaika on tasaisempi ja jopa pykälän verran enemmän SalPan hallussa. Pelin pirtaan sopii hyvin se, että tasoituksen tekee aiemmassa ottelussa sankarillisella kanuunallaan sarjanousun varmistanut Joonas Meura. Meura on oikeaan aikaan oikeassa paikassa, kun Bamo Ahmadi muuttaa seitsemännessä kulmassa variaationsa alakierteisestä laakapallosta sisäänpäin kaartavaan versioon: 1-1

Maailmanpoliittiseen suursäätilaan sopivalla tavalla keskusurheilukentän yläpuolella pörrää hetken aikaan drone ennen kuin se suhahtaa jonnekin urheilupuiston suuntaan. Epäilen edelleen, että tiedusteluretken alkusyyt olivat Meuran edellisen ottelun vaparissa, jonka voimalla voisi varmasti pudottaa, mitä tahansa väärään ilmatilaan eksynyttä. Pelillisesti ottelu ei ehkä miksikään klassikoksi lopulta muodostu, mutta se on pelkästään ymmärrettävää. SalPa on lopulta lähempänä voittomaalia, mutta kauden viimeiset kolme pinnaa typistetään kahteen. Sekä SalPa että Honka Akatemia saavat omansa.

Joonas Meuran kanuunaa paikantamassa

Joutsenlauman pirskeet alkavat kentällä. Olen uudemman kerran näkevinäni sinivalkoista savua pelikentällä, mutta sehän voi olla myös aikaisesta aamusta johtuvaa kangastusta. Juhlat jatkuvat varmasti Salon illassa vielä pitkään ja ne SalPa ja Salo  ovat hienon kautensa päätteeksi täysin ansainneet.

SalPa nousee ykkösdivariin

Viiniä: Krounenbourgin 1664:sta vaahdot juhlajuomien hatuksi

FC Inter Turku-VPS: läikkyvät värit

Saan villahousuvaroituksen. Veritaksella on kuulemma edellisenä iltana ollut kylmä. Tietty toiveikkuus värittää iltaa ja suunnitelmat on piirretty kolmen kotipelin varalle. Kahvi on kuumaa ja vihreät muovipenkit tällä kertaa kuivat. Kannattajakatsomossa viritellään lopulta kauden viimeiseksi jäävää Tifoa.

...ja siten se sitten päättyy....

FC Inter Turun ja VPS:n ottelun alkuminuutit ovat melkoista pöytätennistä. Kunpa joku sinimustista vain ottaisi pallon haltuunsa ja pistäisi sen omilleen, toivon. Kymmenen minuutin pelin jälkeen lampunhenki alkaa myös purkamaan To-Do -listaansa ja Inter ottaa pelin näppeihinsä. VPS:lle 0-0 vaikuttaa kelpaavan ja sen puolustajat paiskovat nollariskillä palloa kohti uutta päätykatsomoa.

Interillä on eväät pistää jotain viime aikoina kiinni ja päälle räpsyneelle valotaululle, mutta erikois- ja murtautumistilanteista puuttuu se jokin. VPS:n boksin tuntumassa ei juuri haasteta vastustajaa, vaan haetaan turvallisempia ratkaisuja. Pelirohkeus ei ole radallaan. Petteri Forsell masinoi Matias Tammiselle Interin parhaan paikan, mutta yritelmä jää Oskari Forsmanin syliin.

Interillä oli ensimmäisellä puoliajalla omat hetkensä

Kohtalokkaalla tavalla VPS rokottaa ensimmäisestä paikastaan ennen ensimmäisen puoliajan loppua. VPS keinuttaa helponnäköisesti Interin hinauslauttaa, ja kun Tyler Reid suppailee Juuso Hämäläisen keulan puolelta boksiin, jää Samu Alanko takatolpan avantopaikalle yksikseen. Kirkasselkäinen sieltä nousee: 0-1.

Pelin kuva ei ehkä itsessään herätä suurta huolenaihetta, mutta monella Veritaksen sisuksiin painuvalla pyörii pää. Mitään ennätysyleisöä ei Turussa keskiviikkoillassa nähdä, mutta paikalle saapuneet tuntevat skenensä ja tietävät, että vaikeaa tulee.

Rumpu paukkuu, chäntit kaikuvat ja kotiyleisö asettuu sinimustien taakse. Tavallaan koko kaudelta kerätty karma iskee heti toisen puoliajan alussa takaisin, kun muuten erinomaista peliä pelannut Luka Kuittinen neppaa kummallisennäköisessä tilanteessa pallon omaan maaliin. Taistelupari ja reissuprinsessa nauravat hetki tapahtuman jälkeen sitä, että kirjoittajalle lupaa kysymättä asetettuun kiroilukalenteriin tulee nyt kolme merkintää yhdellä kerralla.

Siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu, on hyvä ymmärtää, että VPS:llä onnistuu kaikki. Se ei takuuvarmasti luo viiden maalin edestä odottamaa, mutta ensin ripari putoaa maalinedushässäkän jälkeen kätevästi Kalle Multasen jalkoihin: 0-3. Sen jälkeen Robin Hudd saa oikealta laidalta hyvän syötön boksin reunalle. Huddin kutii lähtee hieman kuin hidastetussa filmissä ja se tekee juuri sen, että Walter Viitala ei ehdi kääntämään painopistettään riittävän nopeasti, jotta hän saisi työnnettyä syötön suuntaan palaavan kudin väljemmille vesille: 0-4.

Inter saa oman lämmikkeensä, kun hyökkäykseen vaihdettu puolustaja Miguel Nazarit spurttaa VPS:n turvaverkon läpi. Jussi Niska kuopii maata, pakkeja ja palloja siihen malliin, että tilanne muuttuu 1-4:ään. Eipä se kauaa kestä, kun VPS siirtää majakan taas neljän merimailin päähän. Tällä kertaa Multanen surffaa kohti Interin maalia ja siirtää vastuun Miika Niemelle, joka pyyhkäisee pallon kuin syystuuli ruskan vielä auki oleviin ränneihin: 1-5 ja vaasalaisilta onnistuu kerta kaikkiaan kaikki.

Inter saa vielä loppuun rankkarin, kun kulmatilanteessa Nazarit pyyhkäistään nurmeen. Jotain sellaista symboliikkaa sisältyy siihen, kun Ruxi ja Nazarit vetävät aika tiukastikin köyttä siitä kuka pilkkua lähtee ampumaan, että toivottavasti sitä ei nähdä ensi kaudella kertaakaan. Forsman hakeee rankkarin hienosti alakulmasta.

Niinpä peli päättyy 1-5. Jotain lohdullista on siinä ettei viimeinen peli jätä mitään seliteltävää. Koko kauden kestäneen puhurin hapertamat pitkospuut napsahtavat alta ja kaikkien jalat kastuvat. Lopussa on myös uuden alku. Jarkko Wissin tulevan aikakauden valo pilkistää jo karmien alta.

Pitkospuut poikki. Ensi kaudella taas kokka kohti Eurooppaa!

Laulu raikuu vielä kauan sen jälkeen, kun pelaajat ovat jo stadionilta poistuneet.

Viini:

joskus se läikkyy ja joskus sitä läikkyy vaan,

mut väriä sydämen, se aina vahvistaa

FC Inter Turku-SJK: ”helppoa ja kivaa”

Vähänpä kirjoittaja tiesi, mitä tulevan on pitävä, kun asteli hiukan vettä nauttineiden lenkkareiden kanssa ylös Veritaksen terassin portaita. Interillä ja SJK:lla oli panoksensa yksi ekstra kotimatsi tuleviin europleijareihin. Lisäksi Inter halusi varmasti pudottaa tappioputken gorillan niskastaan. Somessa voitto vaikutti vääjäämättömältä ja myös SJK:n voimakas rotaatio antoi lisää siimaa.

Peli lähtee varsin kivasti liikkeelle. Inter liikuttaa peliä edistävällä tavalla palloa ja pakottaa SJK:n kaivamaan kantapäänsä kovaan viikkoon valmistautuvalle Veritaksen nurmelle. Positiivisen puolelle menee myös se, että ensimmäiseen varttiin Inter saa rykäistyä pari napakkaa SJK:n maalia tavoittelevaa kutia. Ne paukkuvat vielä vanhan päätykatsomon rakennelmiin, mutta Interin kannattajilta ei ottelun alussa juuri mitään puutu: on pallonhallintaa, kuteja ja hämärtyvässä illassa tunnelmaa luovia stadionin valoja eikä villahousuillekaan ole vielä tarvetta.

Petteri Forsell ja Tommi Jyry olivat juonikkaalla päällä

Kenties se juontuu edustusjoukkueen edellispäivän mallioppimis -päivästä perhe-ja eskarifutiksen puolella tai Megazonen nostattamasta adrenaliinista, mutta useampi pelaaja näyttää nostaneen tasoaan. Petteri Forsell leikittelee ja viihdyttää yleisöään hienoilla syötöillä. Juuso Hämäläinen rymistelee jalkapallojumalia hämmentävällä tavalla mukaan Interin hyökkäyksiin. Matias Tamminen haastaa väkevästi SJK:n pakkeja, Juho Hyvärinen väläyttelee tinkimätöntä taistelutahtoa, Tommi Jyry pörrää väkkäränä SJK:n muodon taskuissa ja Jussi Niska pelaa virheetöntä peliä. Näin muutamia havaintoja nostaakseni.

Reilu puolen tunnin pelin jälkeen nähdään ensimmäinen todellinen herkuttelu. Joel Rodriguez löytää linjan taakse tikkaavan Tammisen. Tamminen syöksyy palloon ja kääntää sen takaisin Rodriguezille, joka pudottaa omenan takaa nousevalle Forsellille. Ainoastaan taustalta pallon eteen raivoavan Mehmet Hetemaj:n liuku estää lopullisen mehustuksen. Tämän hyökkäyksen verkkokalvoille polttamaan kuvaan on hyvä päättää ensimmäinen puoliaika, vaikka Interillä onkin vielä pari lupaavan näköistä erikoistilannetta ennen kuin erotuomari Oliver Reitala vapauttaa pelaajat vartiksi pukukopin puolelle.

Toisen puoliajan alku lunastaa sen, mitä ensimmäinen lupasi. Inter ehtii kertaalleen pallotelemaan hyvän tovin SJK:n boksissa ennen kuin toisen vastaavan karusellin alkupyörähdyksillä Juho Hyvärinen potkitaan nurin ja pallo pistetään täplälle. Matias Tamminen ottaa pallon kainaloonsa ja pistää sen varmasti ohi väärään suuntaan kellahtavan Markus Uusitalon.

Matias Tamminen onnistuu rankkarista:

Inter kadottaa maalin jälkeen hetkeksi pohjantähtensä ja SJK pääsee ensimmäistä kertaa lähentelemään Walter Viitalan maalia. Sen jälkeen putoavatkin kaikki taivaan kappaleet ja peli menee todella kummalliseksi. Hetemaj taklaa Forsellin noin lantion korkeudelta kenttään. Hetemaj jää härkkäämään maassa olevan Forsellin iholle ja kun Reitala ei saa tilannetta rauhoitettua, niin paikalla käyvät myös Noah Nurmi ja Wiitala. Sen jälkeen Reitala nostelee kortteja vähän kaikille ja ikään kuin vahingossa myös Nurmelle. Laskuissaan ilmeisen sekaisin olevaa Reitalaa konsultoidaan kentän reunalta. Joku kuiskannee Reitalalle, että kyseessä oli Nurmen toinen varoitus. Niinpä ja vielä yksi lappu nousee punatulkun punaisena Nurmelle.

...ja sitten peli alkoi mennä omituiseksi

Hyvän mielen matsi revitään nyt raastimen läpi ja SJK:lle tarjoutuu mahdollisuus iskeä oma seipäänsä ottelun lopputulemaan. SJK ottaa pienoisen hallinnan ottelusta, mutta Inter pitää omat rivinsä sinnikkäästi tiiviinä. Inter kestää hyvin lisäajalle, mutta seuraavaksi pesuhuoneeseen lentää toisella keltaisella David Accam tilanteessa, jossa hänet kupataan vaparinarvoisesti nurin. Inter saa vaparinsa, mutta jollain hyvin hämmentävällä tavalla se jää samalla pelaajamäärässään kahden vajaalle.

Siinä, miten Forsell pelaa edellisen tilanteen vaparin omaan suojaukseensa, on jotain suurta neroutta. SJK saa kuitenkin kaivettua pallo itselleen ja seuraavaksi rynnitään kohti Interin maalia. Aivan pelin viimeisillä sekunneilla SJK:n Pablo Andrade rynnii itselleen myös toisen keltaisen.

FC Inter Turku voittaa

Inter ottaa hienon taisteluvoiton tavalla, joka vaikuttaa kannattajan näkökulmasta jopa hengenvaaralliselta. Sykettä on kiva kuitenkin pudotella samalla, kun Timo Nummela ja Jesper Hernesaho luovuttavat Petteri Forsellille vuoden Ultraboyz -pelaajan palkinnon ja Lammin Vedon edustaja luovuttaa oman taideteoksensa Turun sinimustalle puolelle.

Sykkeet alas ja palkintoa kouraan

Viini: Apothic Infernoa kätkettynä sievään Cava -pulloon

TPK-KaDy: moppia ja ”taklareita”

Kotimaisten futissarjojen vetäessä hiljalleen peittoa korvilleen kirjoittaja vihjaa myös blogin osalta pienestä jäähdyttelystä. Aika pian pamahtaa inboksiin ystävällinen muistutus, että futsal -kaudethan lähtevät juuri rullaamaan. Tunnustettakoon, että asia on aiemminkin käynyt mielessä, joten jälleen pakataan tarvittavat ihmiset kotoa mukaan ja suunnaksi otetaan Samppalinnan palloiluhalli. Medialaitteiden käyttöön liittyvän neuvottelun lopputulemana myös Teppo ja Kissy Missy (tietäjät tietävät) pääsevät mukaan.

Vettä ripsii, mutta se ei toki palloiluhallin katon läpi kastele. TPK:lla oli edelliseltä päivältä allaan ehkä yllättävänkin napakka 1-8 -tappio FC Kemiä vastaan. Vastus ei varsinaisesta keventynyt, koska Turkuun matkasi viime vuoden Suomen mestari ja voitosta voittoon tälläkin kaudella kulkenut KaDy eli jyväskyläläinen Kampuksen Dynamo. Huolimatta edellisen päivän isosta tappiosta TPK:n pelaajat eivät vaikuta turhaan kiristelevän hampaita, vaan jonkinlainen peli-ilo välittyy pelaajista koko matsin ajan.

KaDy vaikuttaa ottaneen mukaansa vain tarvittavan rosterin, mutta pienen tutkimustyön jälkeen, parin kentällisen kokoonpano vaikuttaa olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Palloiluhallin suljettu tilaa korostaa sekä pelikentältä että katsomosta nousevaa äänimaailmaa, mikä tuo hyvää tunnelmaa otteluun. Kirjoittaja joutuu hiukan pähkäilemään sitä, mikä alkuillassa on varsinaisesti olennaista, mutta onneksi taistelupari auttaa:

1. Pelissä on sama kuuluttaja kuin FC Inter Turun kotipeleissä
2. Pelissä tapahtuu paljon ”taklareita” eli taklaustilanteita
3. KaDy vaikuttaa välillä pelaavan ilman maalivahtia. Asian eduista ja riskeistä päästänkin käymään mukava taktista puolta avaava keskustelu
4. Pallo tulee useasti niin nopeasti kohti, että pelaajilla olisi hyvä olla kypärät
5. Pelaajia on kentällä vähemmän kuin jalkapallossa ja kello pysähtyy välillä

KaDy ottaa alkurymistelyn jälkeen pallon hallintaansa ja maalivahti Niila-Ville Laitinen osallistuu erittäin aktiivisesti ylivoiman luomiseen kentällä. Muutaman minuutin pelin jälkeen yksi näistä hallintajaksoista tuottaa KaDyn kapteenille Mikko Kytölälle Lassi Lintulan oivaltavasta syötöstä murtautumismahdollisuuden vasemmalla laidalla.  Kytölä ottaa kapean kaistansa haltuun ja nostaa pienestä kulma pallon etuyläkulmaan: 0-1

KaDyn Niila-Ville Laitinen oli aktiivinen sekä torjunta- että pelinrakennusduuneissa

TPK hakee painetta maalivahti Aleksi Pennasen pitkin heittojen kautta, joilla suoraviivaisesti mahdollistetaan myös KaDyn kenttäpuoliskolta saatavat erikoistilanteet. TPK:n peliä värittävätkin koko ottelun ajan hyviltä paikoilta saadut erikoistilanteet, mutta graniitinpalana kotijoukkueen sisäpelitossuissa on Laitisen vahva peli maalilla. Vierasjoukkueen rosterista silmään pistää myös Henrique Italo, jota KaDy hakee säännönmukaisesti hyökkäystensä kohteeksi ja joka pyytää palloa enemmänkin lintumaailmaan viittaavalla kutsuäänellä. TPK:n Iiro Fager vaikuttaa olevan joko syöttäjänä tai viimeistelevänä pelaajana silloin, kun KaDyn maalilla tapahtuu.

TPK puolusti koko ottelun ajan tiiviisti

Aivan ensimmäisen jakson lopussa Valtteri Kaarna on erittäin lähellä tuoda TPK:n tasoihin. Kaarnan ensimmäinen keskeltä lähtevä viritelmä kopsahtaa kuitenkin sisätolppaan ja Laitinen ehtii peittämään riparin, joten tauolle mennään KaDyn 0-1 -johdossa.

Toisella jaksolla pelin ilme pysyy pitkälti samanlaisena kuin ensimmäisellä. Tosin psykologinen puoli korostuu sitä kautta, että erityisesti kotijoukkueessa juhlitaan pallonriistoja ja vastustajan virheitäkin äänekkäästi. Joudun itse lasten jekun kohteeksi seuratessani peliä, kun Teppo työnnetään naaman eteen ja pyydetään haistamaan sitä. Nauru remahtaa vahingoniloisena, kun toteutan toiveen ja jokainen voi kuvitella, mitä vartalon osaa Teposta kirjoittajalle tarjottiin haisteltavaksi.

Pelin seuraava haukka kohta tulee, kun KaDyn Bene Filppu nostaa kulman koko TPK:n pakan yli ja Henrique tällää pallon suoraan ilmasta voimalla maaliin: 0-2 ja samaa kuviota KaDy olikin ehtinyt treenaamaan puolen tusinaa kertaa ennen kuin osui. Ihan puolta tuntia ei peliä oltu tässä kohtaa pelattu.

KaDyn toinen maali oli selkeä kutsu Gung Ho -futsalille. Kurinalaisen ja hyvin strukturoidun pelin sijaan peli lähtee aaltoilemaan päästä päähän. Vastustajaa haastetaan hanakammin ja pallon riistojen jälkeen isketään nopeasti vastaan. Mopillekin tulee koko ajan enemmän käyttöä. Kirjoittajan silmään TPK saa parempia paikkoja, mutta KaDyn Laitinen nostaa entisestään omia osakkeitaan eikä ole ohitettavissa rankkarista, vapareista tai puolittaisista läpiajoistakaan. 

Laitinen napsii kaiken

Taitolaji

Kotiyleisö elää vahvasti pelin mukana ja se janoaa selvästi edes yhtä maalia lauantainsa ratoksi. Lopulta se sellaisen saa, kun Iiro Fager uittaa rajapotkun KaDyn muodon sisään, josta Atte Ekholm ohjaa sen alakulmaan: 1-2

Kerho kehrää, mutta KaDy nappasi voiton

TPK:n kavennuksen jälkeen peliä ei ole kuin yhdeksän sekuntia jäljellä, joskin KaDyllä oli rikkeet täynnä, joten jonkinlaista tasoituksen saumaa saattoi TPK vielä elätellä. KaDy pelaa kuitenkin fiksusti sekunnit pois kellosta ja voittaa. Kotiyleisössä vaikutetaan tappiosta huolimatta olevan kuitenkin varsin tyytyväisiä TPK:n peliin ja kenties matsista jää hyviä rakennuspalikoita seuraaviin matseihin.

Viini: samppanjaa Samppalinnasta

PIF 2 – Pallo-Iirot: sinikeltainen Tsingis Khan

Ruska reunustaa Saaristotietä. Pallo-Iirot dominoi sekä somessa että pelikentillä, joten Rauman Tsingis Khanin ylittäessä Satakunnan ja Varsinais-Suomen rajan, on kirjoittaja paikalla. Matsi on läntisen-Suomen kolmosen ääripäiden matsi, Pallo-Iirot ehti varmistaa paikkansa kakkosen kirkkaissa saleissa jo aiemmin viikolla ja lupauksia herättävästä kauden alusta huolimatta PIF 2:n kohtaloksi oli jo tovi sitten vahvistunut lisäkiepin hakeminen nelosdivarista.

Pallo-Iirojen viimeinen ryöstöretki tämän kauden kolmosessa

Aktia LKV areenalla vaikuttaa olevan enemmän raumalaisia kuin kotijoukkueen kannattajia. ” Sexy Football Kimmo Hörkkö” -lakanaa ripustellaan ja ääniä avataan Elias Ahteen seikkailuista ”kaikkien pikkuhousujen alistajana ja hirveän miekkansa hilpeänä kalistajana” kertovalla chäntillä. Kannattajat ovat oletettavasti hakeneet vauhtia kauden päätöskamppailuun jo edellisestä yöstä. 

Kentällä vaikuttaa olevan kuitenkin eri meininki. Sekä Pallo-Iirojen valmentaja Kimmo Hörkkö että kapteeni Otto Schultz piiskaavat joukkuettaan vielä kunnon esitykseen tavalla, josta tulee etäisiä kaikuja somessa kiertäneeseen tarinaan Alex Fergusonista ja Ryan Giggsistä Mestareiden liigan voiton jälkeen. Ferguson uhkaili voitetun finaalin jälkeen pelaajia sopimusten puruilla ja Giggs pyysi paluukoneessa musiikkia pienemmälle, jotta joukkue ehtii levätä ennen seuraavaa matsia. No ehkä Pallo-Iirot oli kuitenkin hieman rennommalla otteella liikenteessä.

Mikko Jalkanen aka Ferrari tai tuhatjalkainen pistää Pallo-Iirot johtoon viiden minuutin pelin jälkeen kipittämällä laidaltaan pallon kanssa vastustamattomalla nopeudella vapaaksi ja ohittamalla kudillaan Milo Kallion. Peli painuu muutenkin Piffenin päähän. Schultz on pari minuuttia Jalkasen maalin jälkeen ohjaamassa Jalkasen ilmaan saattamasta kulmapotkusta  Pallo-Iirot jo 0-2 johtoon, mutta ohi menee. 

Piffenin pakasta mielenkiintoisena uutena tuttavuutena esiin nousee Jean-Guy Akpa Akpro, joka laitapakkina pujotellessaan raumalaisten pelaajia potkitaan muutamaankin kertaan nurin ensimmäisten minuuttien aikana. Viimeistään toisen puoliajan aikana Akpro osoittautuu jo selkeästi pelimieheksi ja saapa nähdä, mikä rooli hänelle tulee Piffenin ensi sesongissa siunaantumaan.

”Shoot!” kuuluu yleisöstä ja Luis Toomeyhan tekee työtä pyydettyä. Toomeyn kuti pyörähtää Piffenin pakin jalasta kimmoten ylärimaan. Paljon ehti pelin ensimmäisen kymmenen minuutin aikana tapahtua, sillä Elias Ahdekin käy samassa aikaikkunassa vielä kolkuttelemassa Kallion maalia, mutta Kallio saa poimittua Ahteen lähentelyn alakulmasta.

Vaarantuntua ilmassa: Luis Toomey pallossa ja Elias Ahde juoksee pystyyn

Pallo-Iirot kalastelee Piffenin hyökkääjiä paitsioon korkealla puolustuslinjalla. Ahteella on parikin paikkaa ennen kuin peli hetkeksi lämpenee Piffenin John Walleniuksen törmäillessä Miko Lainioon ja Jami Halmisen käydessä tasoittelemassa puntit. Hetken kopsuu puolin ja toisin. Ahde roikottaa melkein puolesta kentästä pallon Piffenin maalin ylärimaan ennen kuin Pallo-Iirot sahaa hienosti boksissa kotijoukkueen puolustuksen kakkosnelosiksi. Toomey painaa hienon sommitelman päätteeksi pallon alakulmaan: 0-2 ja niissä lukemissa mennään myös tauolle.

”Herra dominan ruoska sivaltaa, Oskari Ohvo teillä pyyhkii lattiaa”, kuulu kentän laidalta, kun Ohvo lähtee laittamaan säärisuojia jalkaan. Myös TPS:n ja Piffenin ykkösjoukkueen ennätysyleisölle pelattu ykkösen matsi puhututtaa.

Pallo-Iirot hallitsee toisella puoliajalla peliä, jossa on jo hiukan kaasulta hölläämisen meininkiä. Tilanteeseen tarttuu Akpro, joka riistää pallon omalla kenttäpuoliskollaan ja tykittää määrätietoisesti Pallo-Iirojen boksiin asti. Sieltä Akpro kääntää pallon takaviistoon Aaron Westerlundille, joka tällää pallon voimalla maaliin: 1-2 ja pallo toimitetaan juosten punanuttujen toimesta keskiympyrään. Pinnat kiinnostavat edelleen.

Debyyttinsä tehnyt Piffenin Jean-Guy Akpa Akpro väläytteli tänään

Pallo-Iirojen kuitti tulee kuitenkin nopeasti, kun sinikeltaisten Arttu Virtanen saa pitkän juoksuna päätteeksi pallon oikealle laidalla. Pahasti ei Virtasen  seuraava valinta voinut pieleen mennä, kun hän tavoittelee syötöllään ties kuinka monta maalia tällä kaudella tehnyttä Ahdetta eikä se pieleen menekään. Ahde ohjaa hilpein mielin pallon maalin Piffenin puolustuksen edestä: 1-3 ja kellossa 65 minuuttia.

Maaliahne Elias Ahde paineistamassa Milo Kalliota

Vieressä poika ja isä juttelevat FPL valinnoista. Molemmilta löytyy Cancelo, mutta pojallapa onkin tuoreena kasvona Bruno Guimaraes, joka tulee osoittautumaan todelliseksi neronleimaukseksi. ”Ahde! Vasemmassa kädessä mangopirtelö ja oikeassa jallupirtelö” kuuluu katsomosta ja taas on aika lähettää blogin tutkiva journalisti selvittämään raumalaisten salakieltä

Hörkkö saa kiitosta valinnastaan, kun hän päästää Ohvon kentälle joskin palaute kentälle on valmennuksen toimesta edelleen upseeris- tai sotapäällikömallia. Piffenin Eemeli Elomaa yllättää vastassa olevan Miko Lainion kaukaa. Kellossa 88 minuuttia. Kaukaa onnistuneet roikotukset ovat olleet läntisen-Suomen kolmosen A-lohkolle tällä kaudella jotenkin hyvin leimallisia. Tasoihin asti ei Piffenin punnerrus kuitenkaan riitä ja kortitonta lokakuuta viettäneen Aleksi Makkosen päättäessä pelin raumalaisyleisö remahtaa hurraamaan ja pian roiskuu sampanja.

Pallo-Iirot voittaa ja jatkaa ensi kaudella pelejä kakkosessa

Pallo-Iirot nousee kakkoseen eikä tiettävästi ole koskaan tulossa takaisin kolmoseen pinnoja ryöstelemään.

Viini: viinaa Mongoliasta ja vastateurastettu kolmosen vuohi

Inter Cup: futista ja limpparia

Turussa Kupittaalla pelattiin lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna perinteinen Inter Turku Cup. Turnausvoitosta miteltiin 2010-2012 ikäluokkien kilpa- ja haastesarjoissa. Inter Cupin järjestelyistä vastasi Interin kyseisten ikäluokkien joukkueet. Turnaukseen osallistui joukkueita ympäri Suomea ja kirjoittajan maantieteen tuntemuksella Kokkolan KPV:n seurat tulivat pisimmän matkan takaa.

Ensimmäisen päivän tapahtumia seuraan lähinnä somen kautta. Pieniä vilunväristyksiä tulee kuitenkin lauantain sateista itsellekin. Tosin vaikka sade toi lisätwistiä monestakin näkökulmasta turnauksen käytännön asioihin niin syvensi se varmasti myös monien turnaukseen osallistujien muistijälkeä ja aikahan kultaa lopulta muistot, ja nimenomaan muistothan ovat lopulta kilpailullisten elementtien lisäksi tällaisten tapahtumien parasta antia. Harvempi pääse nostelemaan lopulta mestaruuspokaalia, mutta kaikilla on mahdollisuus saada monenlaisia kokemuksia reissureppuunsa.

Sunnuntaina ei sada ja parkkeeraan ensimmäiseksi Kupittaa 5:n rauta-aidan taakse.

 

Ikäluokka 2012: TuNL Varissuo – FC Reipas 0-2 (Kilpasarja sijat 1-3)

Saan ensimmäisestä otteluista sellaista lisämaustetta kokonaisuuteen, mitä ehkä osasin odottaakin. Turun Nappulaliigan Varissuon joukkueella on hyvin intohimoisesti peliin suhtautuva valmentaja ja palaute pelaajille on varsin suoraan eikä Lahden Reippaankaan penkin päässä pääse tekonurmi jäätymään.

FC  Reippaan joukkue on tässä ottelussa selvästi pelin päällä ja peli pelataankin pitkälti TuNL:n kenttäpuoliskolla. FC Reippaan #25 puskee kulmapotkusta hienosti Reippaan johtoon ja takana lahtelaisten istuttama siirtokatsomo remahtaa hurraamaan. Varmasti hieno hetki maalintekijälle.

FC Reipas pysyy maalinkin jälkeen pelin selvästi hallitsevana osapuolena, mikä näkyy turhautumisena sekä TuNL:n pelaajien että valmennuksen puolella. Muutamia kopsuja nähdään. FC Reipas saa rankkarin, jonka TuNL:n maalivahti nappaa hienosti kiinni. #25:n esityöstä kuitenkin #63 täräytttää pallon jonkin verran tämän jälkeen etukulmaan ja peli on 2-0. TuNL:n valmennus palkitsee yhden pelaajistaan tämän vaihtokomennuksella, mikä kirjoittajassa triggeröi yhden vastaavanlaisen futisturnauksen muiston, jossa puolustin Ari Nymania vastaan.

Aina ei välttämättä itse onnistu, mutta tärkeintä on, että joukkue voittaa

Peli päättyy. Yllättäen voittaneen joukkueen taustoilla on enemmän asiaa erotuomarille. Pelin loppuhetket olivat melko lämpimiä. TuNL:n pelaajat tulevat pelin jälkeen laidan viereen odottamaan seuraavaa matsiaan. He eivät vaikuta olevan ottelusta tai saamastaan palautteesta moksiskaan, vaan pikemminkin vitsailevat asialla. Juttelen kotona vielä alan ammattilaisen kanssa ottelun pedagogisesta sävystä. Tietynlainen valmennuksen ja kasvatuksen yhteys nousee keskiöön. Lopputulemana se, että asia on erittäin monisyinen. Pelit jatkuu.

Viereen tulee toisesta pelistä itkevä poika, joka hakee lohdutusta isältään. Tämä kuuluu myös isona osana kasvamiseen ja kilpailulliseen ympäristöön. Buffetissa opiskellaan pelien ohessa matikkaa ja yhteenlaskua. Makkaralla ja isolla kahvilla jatketaan.

 

Ikäluokka 2012 PPJ Laru Sininen -KäPa City White (Haastesarja sijat 4-7)

Kentän laidalla kumisutellaan rumpua ja varsinkin Helsingin Pallo-Poikia on tullut kannustamaan muitakin seuran poikia. Tämä saa ensimmäisen ilmentymänsä, kun pidemmän painostusjakson päätteeksi PPJ:n numero #48 kuti ottaa pienen kimmokkeen KäPan puolustajasta ja pallo putoaa yläkulmaan. #48 juoksee kentän laidalle juhlimaan maalia yhdessä muiden seurakavereidensa kanssa.

PPJ jatkaa painostustaan. Kentän laidalta tuleva kannustus selvästi sytyttää pelaajia pistämään parhaita temppujaan kehiin, vaikka kannustus välillä lähteekin ”vedä housut alas” -laukalle. PPJ:n hyökkääjä ”V” on ilmeisesti jonkinlainen ikoni seurassa ja tältä pyydetäänkin saksaria. "V" kääntyykin aina kulmassa jo sopivaan asentoon, mutta sopivaa keskitystä ei kohdalle osu.

PPJ:n pelillinen paremmuus yhdistettynä kavereiden kannustukseen saa yhden PPJ:n pelaajan pyöräyttämään aika ylimielisesti yhden KäPan pelaajista nurin ottelun loppupuolella. Kuitti tulee kuitenkin seuraavassa tilanteessa, kun KäPan ”J” kopauttaa samaisen vastustajan tekonurmen pintaan ja pistää pikku leijonan karjaisut vielä päälle.  Kapteeniainesta on kirjoittajan ensimmäinen ajatus ja kaveriaan puolustamaan tulleesta J:stä tulee myös vahvat Rasmus Kristensen vibat.

PPJ tekee vielä toisen maalin vaparista, joka hiukan lipsahtaa veskarin käsistä. Yksi KäPan pelaajista jouksee kuitenkin heti lohduttamaan maalivahtia. Pinnat ansaitusti PPJ:lle ja KäPalle erikoismaininta hyvästä joukkuehengestä.

Siirryn seuraavaksi Turku Energia Areenan puolella.

Ikäluokka 2010: VPS Musta-FC Reipas 1-0 (kilpasarja)

FC Reipas komeili myös 2010 kilpasarjan kärjessä. Ilmeisestikin lahtelaiset olivat tulleet putsaamaan parhaimmistonsa voimin turnauksen palkintopöydän.

FC Reipas painaa vahvasti päälle, mutta VPS puolustaa sitkeästi. VPS:n avauspelaaminen kulkee välillä mallikkaasti pitkien syöttöketjujen kautta, mutta sillä on vaikeuksia saada palloja hyökkääjilleen.

Voitosta voittoon kulkeneella FC Reippaalla on varmasti hieman huonoakin onnea, ettei se saa maalitiliään auki, mutta se kuuluu lajiin. Lopulta VPS alkaa saamaan hyökkäyksiään paremmin perille. Sillä on pari hyvännäköistä kulmaa ennen kuin #22 pääsee hienosta syötöstä läpi ja pistää pallon vastaantulevan maalivahdin ohi: 1-0.

FC Reippaan enimmät mehut vaikuttaa olevan alkurynnistyksessä viety ja se taisi olla jo varmistanut sarjavoittonsa, joten VPS katkaisee FC Reippaan kuusi ottelua jatkuneen voitosta-voitoon putken. VPS:n pelaajat käyvät suuren maailman malliin vielä kiittämässä kannattajiaan ottelun loputtua.

Ikäluokka 2010: FC Inter sininen - PPJ sininen (Haastesarja) 2-0

Seuraavaksi samaiselle kentälle juoksee FC Inter ja PPJ. Ottelun alku toisintaa sitä, mitä Interin valmennus heille painotti eli PPJ tulee alussa kovaa päälle. Inter on etenkin ottelun alussa kovan paineen alla PPJ:n teknisten ja nopeiden hyökkääjien kuskatessa palloa Interin maalia kohti. Kenties koko Turku Energia Areenan teema onkin jonkinlainen hengen ja materian mittely.

Inter tsemppaa ja puolustaa sinnikkäästi. Siten se pysyy voiton syrjässä kiinni. Inter saa lisää puristusvoimaa käsiinsä, kun #8 purjehtii vasemmalta laidalta läpi ja sijoittaa pallon hienosti ulkosyrjällä takakulmaan: 1-0

Maali muuttaa pelin kulkua siten, että peli tasoittuu. Molemmat joukkueet saavat paikkoja. Interin veskari nappaa hienon jalkatorjunnan PPJ:n pelaajan päästessä läpiajoon. Inter #8 lähettää kauempaa komean kudin, joka tömähtää ylärimaan.

Pelin edetessä tasainen vaihe kääntyy jälleen PPJ:n painostukseen. Inter tekee vimmatusti töitä, vaikka PPJ:n maali alkaa näyttämään yhä todennäköisemmältä. Välillä sinimustista on aistittavissa se, että houkutus ohi painelevan PPJ:n nurin kopauttamiselle kasvaa, mutta turnauksen henkeen sopivalla tavalla Inter pysyy kurinalaisena ja niinpä PPJ:n pelaajat alkavat turhatumaan. Lopulta Interin #8 toisintaa ensimmäisen maalinsa karkaamalla jälleen vasemmalta laidalta ja antaessaan maagisen ulkosyrjänsä saattaa pallon PPJ:n takakulmaan: Inter voittaa 2-0.

Ikäluokka 2011: FC Inter musta - KaaPo keltainen (kilpasarja)

Sokerina matsiputken päätteeksi oli FC Interin ja KaaPon 2011 kilpasarjan ottelu. Panokset matsissa olivat kutkuttavat, sillä voitolla Interillä oli mahdollisuus napata tasaisessa sarjassa maalineronsa turvin sarjavoitto KaaPon ja Ilveksen nenän edestä. Kaikilla muilla tuloksilla sarjavoitto matkaisi Kaarinaan.

Ottelu lähtee hyvin tasaisissa merkeissä liikenteeseen. Kirjoittajan silmään pistää Interin pleaajien #7 ja #9 tekninen taito ja peliäly. Samaan aikaan muun joukkueen hyvä pelaaminen mahdollisti kyseisten pelaajien loistamisen.

Edustuksenkin peleistä tuttu ”Inter Turku!” raikaa Kupittaa 2:sen B-kentällä. #9 pääsee vasemmasta laidasta etenemään ja tömäyttää pallon etukulmaan: 1-0 Interille ja tuuletusjuoksu kiitää kohti vastakkaista kulmalippua. Siinä ohessa paitakin lähtee harjoitellun näköisesti päältä.

Harjoitusta tulee lisää, kun #9 tekee vielä toisen maalin ja toisintaa aiemman tuuletuksen. Pelaajan onneksi keltaisia kortteja ei jaettu, sillä paidan lentäessä jälleen päältä olisi toisissa olosuhteissa ollut seurauksena toisen varoituksen myötä ulosajo. Toki nämä on nyt niitä matseja, missä kyseisestä tuuletuksesta kannattaa ilo ottaa irti

”Tsemppiä nyt vielä. Aikaa on vaikka kuinka kauan”, kuuluu uskottavasti KaaPon kannattajien joukossa. Huudahduksessa on vinha perä, sillä KaaPo saa vielä hyvän painostusjakson aikaiseksi. Interin veskari pysyy maalillaan lämpimänä ja pallo käy kertaalleen Interin maalin ylärimassa ennen kuin sitä asetellaan rangaistuspilkulle. KaaPon #30 pistää pilkun hallitusti sisään ja nostattaa vielä toiveita sarjavoitosta. Hiekkaa ei kuitenkaan tiimalasissa enää riitä. Inter voittaa 2-1 ja vie samalla sarjavoiton maalieronsa turvin. 

KaaPo kaventaa rankkarista...

...mutta ottelu päättyy FC Inter Turun juhliin:

On aika tepastella parkkipaikalle kuuden hienon ottelun jälkeen.

Juoma: vettä pelien välissä ja limpparia turnauksen jälkeen

LoPS-KuuLa: puolen tusinaa merkkiviivaa monsuunille

Joskus vuosia sitten, kun piirsin ensimmäiset rivit blogiin, ei ensimmäinen ajatus välttämättä ollut, että eräänä sateisena lauantaina pakkaan kimpsut ja kampsut ja suuntaan monsuunisateen alle Loimaalle katsomaan läntisen-Suomen vitosdivaria. Maailma on kuitenkin osoittanut, että näin se menee ja näin sen kuuluu mennä. LoPS-KuuLa voittaa lopulta melko selvästi matsiäänestyksen. Äänestystuloksen taustalta löytyy varmasti rakkautta omaa kyläseuraa kohtaan, KuuLan kannattajien liikehdintää ja tarpeeksi Old School -meininkiä, että sapluunasta löytyy riittävästi ff2-tunnareita, jotta äänestäminen ylipäätään oli mahdollista.

Käväisen Loimaan Sports baarissa haistelemassa ilmapiiriä ennen ottelua. Ilmeisesti missaan kannattajamarssin, koska olen puoliltapäivin paikan ainoa asiakas. Kävellessäni Pema Areenalle kadut ovat yhtä sisäänpäin hymyilevää isäntää lukuunottamatta melko tyhjät. Puolilta päivin alkanut futsal -matsi Alastaron Urheilijoiden ja FC Kiiston välillä oli tiettävästi syönyt hiukan katsojapotentiaalia. Muutama vetreämpi kaveri oli myös tulossa futsal -matsin päätteeksi vahvistamaan LoPSia.

Pema Areena aukeaa idyllisen metsäiseen maisemaan. Jokainen LoPSin pelaaja, joka nimetään lämmittelyn aikana avaukseen saa joukkuekavereiltaan aplodit. Ehkä hiukan laskentatavasta riippuen aplodit saa siis jokainen paikalle päässyt. Kannatti tulla.

KuuLa on myös ilmeisen tosissaan liikenteessä, sillä he pyytävät yhden pelipalloista mukaan omaan lämmittelysessioonsa. Jokainen kivi ja kanto ollaan valmiita kääntämään kauden päätösottelussa.

Pelin kuva lähtee piirtymään siten, että LoPS on hiukan enemmän pallossa. Peli kuitenkin aaltoilee kentän kaikille sektoreille. Selvästi asiansa tuntevasta kotikatsomosta todetaan, että KuuLa on vaarallinen hyökkäyksissään ja sen erikoistilanteet ovat hyviä. Napakymppi.

LoPS ei kyennyt murtamaan KuuLan puolustuksen koodia

Noin vartin pelin jälkeen LoPS ei saa kunnolla purettua palloa omalta alueeltaan ja se putoaa lopulta boksissa Joel Isotahdon jalkoihin. Isotahdon sijoittaa sen kliinisesti tolpan juureen: 0-1. LoPS meinaa kuitata melkein heti vaparista pelin tasoihin, mutta LoPSin vapari liipaisee ylärimasta kohti pukuhuoneita.

Tasoitus lähellä:

Peli ei edellisistä paljoa vanhene, kun Isotahdon hyödyntää LoPSin puolustuksen ajatuskatkon. Isotahdon ravistelee merkkaajat lanteiltaan ja pistää pallon pussiin: 0-2

Kun on tehnyt itse pari, niin voi antaa pelikavereiden vääntää välillä

LoPSin nikamat eivät vielä toisestakaan  takaiskuista notku, vaan se jatkaa omaa peliään ja varttisatasen kohdalla tehdyn tuplavaihdon pingottamana LoPS puskee entistä kovempaa päälle. Vasemmalla laidalla Eelis Muurinen tekee oikeanlaisia pelitekoja ja haastaa siten KuuLan puolustuspeliä. Peli kuitenkin osoittaa sen, että KuuLa ei syyttä suotta ole sarjansa toiseksi vähiten maaleja päästänyt joukkue, vaan se imee viimeistään boksissa tehokkaasti tilan LoPSin hyökkäyksiltä. Joonas Toskalan pelatessa myös hyvää peliä maalillaan rakentuu LoPSin maalinteolle melkoinen ristisana ratkottavaksi. LoPSin Eliel Alanen saa jo kaikki vokaalit oikein irrotessaan laidalta, mutta muutama konsonantti jää uupumaan ja pallo kopsahtaa tolppaan.

Eelis Muurinen piti KuuLan puolustuksen vireystasoja yllä

Seuraavaksi totetuukin jalkapallomaailmasta tuttu lainalaisuus: jos et itse tee, niin kaverin maalivahti pistää kärjen läpi ja sehän tekee. Näin toimi Toskalan ja Niko Virtasen yhteistyö: 0-3. KuuLan penkillä tätä osattiin kuitenkin odottaa, sillä sieltä eräs jäsen ilmoittaa laittaneensa Toskalan länsi-Suomen vitosen fantasyssä kapteeniksi. Tuplattavaksi on siis tulossa syötöstä, nollapelistä ja peliajasta helpot yhdeksän pistettä. Lisäksi sitten mahdolliset bonarit ja torjunnoista pisteet. Hyvä valinta.

Vettä alkaa tulla hiukan reilummin. KuuLa puolustaa boksinsa kuin Paolo Maldinin johtama Azzurri konsanaan ja peli pistetään 0-3 -tilanteessa tauolle. Käyn nopeasti hakemassa matsikiskasta LoPS:n puheenjohtajan Mikko Kärrin tarjoaman kahvin ennen kuin KuuLa tekee lisää maaleja ja tarjous siten raukeaa.

LoPS tulee myös toisen puoliajan alkuun hyvällä pallonhallinnalla, mutta KuuLa puolestaan rokottaa heti ensimmäisen pidemmän hyökkäyksensä päätteksi. Aatu Riitinki saa torjuttua boksin rajoilta lähtevän kudin, mutta Johannes Koskenniemi kauhoo riparin sisään. 

Sateen astetta voidaan jo hiljalleen kutsua trooppiseksi. KuuLa ilmentää pelin alussa kotikatsojien suusta tullutta havaintoa vaarallisista erikoistilanteista, kun LoPS:n puolustus puttaa voimalla etukulmaa kohti kiertävän kulman omaan maaliin: 0-5 ja maali merkataan Markus Lundellille. 

Seuraavakin KuuLan kulma on päätyä tulostaululle, mutta LoPS varjeltuu vielä kuudennelta vastaiskulta. Saan vieressäni sateenvarjon alla värjöttelevältä papparaiselta tiedon, että Alastaron Urheilijat kärsivät tiukan rankkaritappion aiemmin. Mies tuntee skenen myös muutenkin ja osoittaa yhteyden KuuLan ja Turun Pyrkivän paitojen väreissä. Saan lisäksi pähkittäväkseni hankalan kysymyksen Kuuvuoren mahdollisesta hiekkakentästä. Kyssäriin en osaa vastata.

Sade yltyy Joonas Toskala napsii vaparin

LoPS:n paine yltyy jälleen. Sade muuttuu trooppisesta puhtaaksi monsuuniksi. Junavuorot perutaan ja ainoastaan Loimaan juna-asemalle laiturinsa saavien risteilyalusten kyydissä pääse takaisin Turkuun. Blogi ui. Joulukorttia nousee LoPSin Rei Hodalle, joka ilmeisesti oli ollut epäonninen myös futsal ottelun rankkareissa. KuuLan Ville Erkamo päällystää  pelin kuvan iskemällä aivan ottelun viime hetkillä 0-6 osuman. Maalia juhliessa lentää vielä paitakin päältä ja se on varmasti ainoa oikea tapa ottaa tämä keli ja kauden päätösottelu haltuun.

Viini: Saviseudun hieman vetisempi versio

FC RP-TuWe 2: tahroja paperilla

Perjantain pelistä ei äänestetä. Edellisen Ruskolla pelatun matsin jälkimainingit löivät blogin kaikki ennätykset uuteen asentoon, joten loppuvuosi huusi encorea, vaikkakin se ei koskaan ole sama kuin ensimmäinen kerta. Pikkaisen nuhaisetkin muksut pakataan autoon. Lähes luotisuora reitti kulkee länsi-Turusta sellaista reittiä, jossa tiet on toistaiseksi nimetty Kuninkojan- ja Vahdontieksi. Epäilisin että lähitulevaisuudessa ne nimetään uudelleen esimerkiksi Samuli Lehtisen, Roni Salmen, Otto Suikin tai Kati Eivolan teiksi. Jäämme odottamaan.

Jos Hiidenvainion koulun kupeessa leijailee hetkellisesti sinistä savua ja jos paikalla tuoksuu ruuti, niin ne ovat varmasti parin viikon peruja eli sakkoja ei ole aiheellista jakaa enää enempää. FC RP Ultrasin katsomo on koko lailla loppuunmyyty eli toiminnan laajentuessa viereen tullaan pian tarvitsemaan uusi siirtokatsomo tai pidemmällä tähtäimellä kokonainen stadion. Suuntaan lasten kanssa buffettiin kahvi- ja karkkiostoksille. Palloliittoa näpäytetään Tahroja, paperilla -säveleen sovitetulla chäntillä. Rumpu paukkuu autotallibändimeiningillä ja peli voi alkaa.

Loppuunmyyty kannattajakatsomo

Rusko ottaa pelin hallintaansa ja TuWe vetäytyy. Katsomosta löytyy myös ”Hyvä Rusko” piirrosta eli kannatuspohja on edelleenkin laajaa. TuWe saa ensimmäisiä pidempiä hallintajaksoja vartin pelin jälkeen. Ne satavat kuitenkin enemmän Ruskon laariin, sillä pallon riistojen jälkeen Rusko saa paremmin vauhtiin hyökkäyksiään ja nopeita pelaajiaan, kuten Roni Salmea ja Joona Suomista tikkaamaan vaarallisemmin kohti TuWen maalia.

Buffet -jonosta kosiskellaan Timoa kannattajakatsomoon. Tunnelma on mukaansatempaavaa ja ottelutapahtuma simuloi suurta maailmaa vai pitäisikö todeta, että suuri maailma simuloi Ruskoa, joka kuitenkin on isompi kuin maapallo?

Rumpu paukkuu ja Samu Salmi ampuu vaparin:

Kello tikkaa suunnilleen varttisatasta, kun Urho Tuomisen todellinen namupassi ja neronleimaus tavoittaa linjan takaa Roni Salmen. Salmi kiertää TuWen veskarin Lassi Hujasen ja räjäyttää kannattajakatsomon äänijänteet: 1-0

Ruskon paine jatkuu. Pallo ehtii kolahtamaan sisätolppaan ja Hujanen joutuu sen paluupalloon venyttämään ”once in a life time” -tasoisen venytyksen, ettei Rusko karkaa useamman maalin päähän. Tämä kaikki on kuitenkin turhaa sillä tilanteesta seuranneen kulmapotkun ohjaa paikallinen litti eli Samuli Lehtinen maaliin: 2-0. Lehtinen saa oman litti -chänttinsä, josta toisella puoliajalla kuullaan myös tummemman huumorin sävyttämä katolta putoamiseen viittaava versio. Blogin tutkiva journalisti täytynee lähettää Pub Centroon selvittämään, mistä siinä oli kyse vai kuuliko kirjoittaja taas omiaan.

”TuWen pojat lähtee tänään kutoseen”, ja Roni Salmi pitää siitä osaltaan huolta täräyttämällä boksin laidalta pallon riman kautta maalin sellaisella voimalla, että peli on pakko laittaa tauolle, jottei Hujasen korvat hajoa väpättämään jäänee riman ääniaalloista. Ostan tauolla toisen kupin kahvia ja makkaraa, jotta saan kevennettyä kotijoukkueen sakkopainetta. Katsomohuhuna kuultuna paine on 300€ painoinen.

Huhujen mukaan nämä viedään nykyisellään käsistä

TuWe tulee hyvin toisen puoliajan alkuun ja Teemu Mäenpää pitää hetken Ruskon pakkeja pujottelukeppeinään ennen kuin tökkää pallon Samppa Laineelle. Laineen pyyhkäisyyn ei kierry kuitenkaan tarpeeksi liike-energiaa ja Jesse Juutilainen pistää sakset kiinni. TuWen kannattajia pyydetään huutamaan Ruskon Ultrille. ”Hiljaista on” toteaa hyvin pelin pulssilla oleva TuWen pakki. Seuraavaksi huutoa pyydetään Hujaselta, mutta Hujanen ottaa tilanteen viileästi kuin jäämies eikä lähde hassutteluihin mukaan.

Kati Eivolalle rallatellaan joka kerta, kun hän kulkee kannattajakatsomon ohi. Itse pelissä on hiukan höllätty kaasulta. Tosin Roni Salmeen hattutemppu kuuluu selvästi ottelun bucketlistille. Lähellä se käy kertaalleen kun Salmi rikkoon lähtönopeudellaan äänivallin ja kirii pitkähkön takamatkan takaa itsensä TuWen puolustuslinjan ohi. Nostokin on hyvännäköinen, mutta putoaa sivuverkkoon maalitolppien väärältä puolelta.

Kaikesta hauskanpidosta ja jalkapallosta huolimatta kirjoittajallakin alkaa muu prioriteetti painamaan, koska valmiiksi flunssaiset lapset alkavat viluväreilemään siihen malliin, että on aika talsia parkkipaikalle ja jättää FC RP kannattajineen juhlimaan kauden päätöstä.

Oi meidän rakas Rupa:

Palloliitto kertoo, että maalit tuli kaikki nähtyä. TuWe 2 saattaa joko lähteä kutoseen tai jäädä vitoseen. FC RP:n valmennuksen työpöydälle nostetaan varmasti ensi kaudeksi uusi projektimappi, jonka koodinimen on oltava ”Neloseen”.

Viini: sakkoja ja hyvää sakkaa

FC Inter Turku 2 – PIF 2: jaksaa, jaksaa

Vielä on läntisen-Suomen kolmosdivaria puolisentoista viikkoa jäljellä. Viilenevät illat ja Pallo-Iirojen dominanssi sarjassa olivat sillä tavalla purreet yleisömassaan, että rauta-aidan takaa sai melko vapaasti hakea oman nojailupaikkansa. Paraisilla futiskausi on ollut kaikin puolin vaikea ja sekä Piffenin ykkös- että kakkosjoukkueet tulevat tasohyppelypelissä putoamaan yhdellä levelillä alaspäin. PIF 2:sen alkuhuuto ei vaikuta olevan luovuttaneen joukkueen alkuhuuto eli jotain viimeisistä peleistä on tarkoitus edelleen hakea.

Jaksaa, 

jaksaa.

Peli aaltoilee aivan alussa kentän molemmissa päädyissä. Inter saa porattua hyökkäyksiään paremmin syvyyteen ja aina vieraiden boksiin asti. Jo viiden minuutin pelin jälkeen Jarkko Kokkala pujottelee boksiin ja koittaa sijoittaa sisäsyrjällään palloa alakulmaan, mutta punaisten veskari Milo Kallio saa kellahdettua pallon eteen.

Inter hallitsee peliä minuutti minuutilta enemmän ja lopuksi pelin kuva vaihtuu jo kevyen dominoinnin puolelle. Piffen pääsee kyllä Interin ensimmäisen prässilinjan läpi, mutta sen jälkeen loppuvat eväät ja liike Interin puolustuslinjan murtamiseen. Pallot jäävät Interin pakkien etupuolelle, mistä Inter painii pallon hyvällä saldolla itselleen ja palauttaa pelin kohti Piffenin maalia. Piffenin Paulus Kopperoinen saa ehkä eniten haastettua Interin puolustuspelaamista, mutta peli vääntyy väkisinkin sellaiseen asentoon, jossa odotetaan Interin maalia.

Paulus Kopperoisen vapari:

Ryan Mahuta kuivaa boksin sisältä painamallaan kudilla kahdenkymmenen minuutin jälkeen vesipisarat Piffenin maalin takatolpan sisäpinnasta. Kopperoinen nokittaa lähettämällä ihan hyvännäköisen yläkulmaa hakevan vaparin, jonka Tino Kangasaho lukee erinomaisesti ja nekkaa pallon päädystä yli. Pian tämän jälkeen Interin Anton Vyyryläinen vääntää itsensä väkevästi laidalta vapaaksi. Vyyryläinen saa käännettyä pallon keskelle ja pienen pystyflipperin päätteeksi Ryan Mahuta survaisee pallon maaliin: 1-0.

Puolen tunnin pelin jälkeen Inter tarjoilee todellisen oppikirjanäytteen. Elmeri Oksanen irroittaa Jose Gilerin oikealta laidalta. Giler petaa syötön takaviistoon, jossa Kokkala päästää pallon ohitseen ja Mahuta pistää sen varmasti pesään: 2-0.

Inter hakee vimmatusti ensimmäisen puoliajan lopussa vielä kolmattakin osumaa, mutta siltä Piffen säästyy. Muistikirjan sinimustilta plus riveiltä löytyy kuitenkin Valentin Purosalon eleettömän varma pelaaminen oikeana pakkina.

Tauon jälkeen kentälle kävelevältä Piffenin Santeri Ripatilta pyydetään hattutemppua. Ihan suoriltaan Ripatti ei siihen sitoudu.  

Ilta on entistä pimeämpi ja pelin painopiste pysyy Piffenin kenttäpuoliskolla. Mahutalla ja Yeesser Barbatalla synkkaa jälleen hyvin, joten vasemman kaistan raiteet eivät missään nimessä pääse ruostumaan umpeen. Tunnin pelin jälkeen Mahuta rynnii määrätietoisesti boksiin ja saa haettua Piffenin puolustukselta sellaisen kontaktin, että erotuomari Vili Lehtovaara viittoo pallon pilkulle. Mahuta pistää pallon rankkarista hieman jorginhomaisesti maalin takarautoihin ja ottaa nimiinsä samalla puhaan hattutempun: 3-0

Ryan Mahutan Jorginhot:

Elmeri Oksanen ottaa selvästi esimerkkiä Mahutasta. Oksanen saa myös koivilleen haastaessaan Piffenin pakkeja oikealla laidalla ja pilkulle mennään. Oksanen valitsee eri kulman, mutta kolauttaa kuitenkin rankkarinsa myös takarautoihin: 4-0 ja pakko todeta, että desibelit eivät Oksasen tai Mahutan maalien jälkeen juurikaan nouse. 

Hiukan ne sentään nousevat, kun Oksanen ja Kokkala pelaavat hienon Piffenin puolustuslinjan jähmettävän seinän boksin vasemmalla laidalla. Oksanen sijoittaa kuvion jälkeen pallon varmasti takanurkkaan: 5-0 ja ilmeisesti valmennukselta oli tullut ohjeistus, että vain erityisen hienoja maaleja saa hehkuttaa. Kellossa 84'.

Elmeri Oksasen rankkari:

Kentän laidalta alkaa kuulua sellaista tajunnanvirtaa, että André Breton hengettömänäkin tuntee varmasti kateudun piston sydämessään. Samaan narratiiviin menee viereisen kentän puolelta tullut tilannetiedustelu, johon pokkana ja itsevarmasti vastataan: peli on 2-2. Piffen tasoitti just.

Ihan tasoihin asti Piffenin ei kuitenkaan pysty punnertamaan, mutta Kopperoinen iskee lisäajalla vielä väkevästi vasemmalta laidalta Interin boksiin ja kaventaa pelin 5-1:een. Niihin lukemiin peli myös päättyy.

Viini: hehkua ja puraisu aidosta absintista

FC Inter Turku-FC Haka: käymistiloja ja synttärilauluja

Keskiviikko palautti pienen tauon jälkeen Veikkausliiga -futiksen Veritakselle. FC Inter Turun venettä keinuteltiin Suomen Cup -finaalin jälkeen siihen malliin, että kauden aloittanut valmentaja Miguel Grau oli vapautettu keulamiehen hommista. Ottelu järjestettiin Lapsisyöpäpotilasperheiden kerhon Sykerön kanssa yhteistyössä. Interin kautta, kun perkaa niin yhteisöllisyyden rakentaminen ja yhteiskuntavastuulliset teemat on helppo leimata nelikentän positiiviseen kulmaan. Pelillisessä puolessa on sitten ollut enemmän hajontaa.

FC Haka pakottaa pelin alussa Interin päähän. Interin pelissä näkyi jo jonkin verran tuurausvastuussa olevan Ramiro Munozin käden jälkeä. Roberto Sierra oli roolitettu putoamaan puolustusvaiheessa kahden topparin väliin ja pelin rakennusvaiheessa Sierra pelasi keskikentän ankkurina Hakan ensimmäisen prässilinjan takana. Haka saa alkuun melkoisella tahdilla kulmapotkuja, mutta ne Inter puolustaa väkevästi. Käytännössä koko sinimustien pakka on ottamassa vastaan Hakan erikoistilanteita. Piikistä Matias Tamminen käy riipaisemassa useamman erikoistilanteen väljemmille vesille.

Matias Tammisella riitti myös puolustusvelvoitteita

Puolustuspelin elementtien ollessa osimoilleen kohdillaan on Interin  hyökkäyspeli tukkoista. Peli vanhenee puolisen tuntia ennen kuin Inter saa ensimmäiset pidemmät pallonhallintajaksot uuden päätykatsomon puoleiselle nurmelle. Mitään mainittavaa ei kentällä juuri tapahdu. Kannattajakatsomossa tunnelmaa piisaa. Tauolle mennään reikäleipien kanssa.

Nelikentän positiivisessa kulmassa

Inter on toiveita herättävän sähäkkä toisen puoliajan alussa. Juho Hyvärisen keskitys tavoittaa takatolpalta Petteri Forsellin, jonka napakan kudin jälkeen näköelimet viestivät hetken aikaa kauden komeinta maalia, mutta tämä paljastuu silmänräpäyksessä optiseksi harhaksi: 0-0 edelleen

Interin aktiivisempi hyökkäyspeli avaa myös Hakalle tilaa vastahyökkäyksille. Kiltti kilttimies Lee Erwin pääsee hätyyttelemään Interin Walter Viitalaa pariinkiin kertaa. Inter nokittaa Matias Tammisen havaitessa Hakan viestikeskuksessa heikon kohdan ja iskiessä ensimmäisenä Hakan puolustuksen selustaan lentäneeseen palloon. Tammisen tökkäys ei kuitenkaan löydä Aatu Hakalan ohi.

Inter pelasi sähäkästi toisen puoliajan alussa

Ottelun maaleista ainokainen tapahtuu, kun kymppiviisari on napsahtamassa seitsemään. Erwin saa veivattua vasuriaan sen verran vapaaksi, että sillä on tilaa napakalla kudille. Interin epäonneksi, mutta jollain tavalla ottelun pysykologisia asetelmia kuvastaen, Erwinin kuti ottaa juuri sopivasti kimmoketta Ruxin blokista ja pallo putoaa maaliin: 0-1.

Haka on lopulta lähempänä toistaan kuin Inter ensimmäistä maalia, vaikka sinimustat saavatkin muutaman hyvänoloisen hässäkän valkopaitojen maalille. Haka voittaa. Nelikentän positiiviseen kulmaan nousee vielä pelin jälkeisissä tunnelmissa David Accamille kannattajakatsomosta osoitettu ”Paljon onnea vaan”. Tällä kepeydellä on hyvä katsoa koko kausi loppuun. Tuli mitä tuli.

 

Viini: synttärikuohuvaa