Kettu lentää taas

Valioliigan mestaruus on taputellunoloinen, vaikka kauden 2019/2020 tarina ei ole taittunut vielä puoleenkaan väliin. Välipäivien tarinaa isketään ketunhäntä -kainalossa.

Brendan Rodgersin Leicester saapuu mestareiden areenalle vaivihkaa ja arvonsa tuntien.  Sen rooli saattaa mestaruustaistelussa olla yllättävän suuri. Tänään illalla ketut vierailevat Manchesterin vaaleansinisellä puolella ja muutaman päivän kuluttua se isännöi kenties hieman tukka takussa Dohasta palaavaa Liverpoolia.

Brendan Rodgers on herättänyt ketut horroksestaan pallonhallintaan ja nopeasti etenevään hyökkäyspeliin perustuvalla pelisuunnitelmalla. Rodgersin ketut etenevät suoraviivaisesti ja nopeasti vastustajan linjojen väliin ennen kuin vastustaja saa oman puolustusmuotonsa organisoitua.

Leicester pelaa tyypillisesti 4-1-4-1 -muodostelmassa. Keskikentän ankkurina pelaa Wilfred Ndidi, joka on koko sarjan ahkerampia taklaajia. Ndidin katkot ja puolustuspelaaminen mahdollistaa pelin nopeat käännöt ja siten Leicester pääsee hyödyntämään pelinopeuttaan organisoimatonta vastustajaa vastaan. Lisäksi Ndidin suvereeni puolustuspelaaminen luo vapauksia hänen edessään pelaaville Youri Tielemansille ja James Maddisonille, jotka osallistuvat aktiivisesti hyökkäyspelaamiseen ja kantavat päävastuun pelinrakentamisesta.

Keskikentän keskustan lisäksi Leicesterin pelin kulmakiviä ovat nousevat laitapakit Ben Chilwell ja Ricardo Pereira. Menestyneille joukkueille stereotyyppiseen tapaan sekä Chilwell että Pereira nousevat aktiivisesti mukaan hyökkäyksiin ja luovat murtautumisvaihtoehtoja pelin laidoille. Pereira on erityisen vahva myös hyökkäyspään 1vs1 tilanteissa.

Kirsikkana Rodgersin kettukakun päällä on jokseenkin täydellisesti pelisuunnitelmaan sopiva maalipyssy Jamie Vardy. Vardyn nopeus, tehokas liikkuminen, maalivainu ja kliininen viimeistely ovat olleet lopullinen tae sille, että pistesäkki pullottaa jo ennen jouluaattoa.

Samaan aikaan, kun Leicester pelaa nopeaa, hyökkäysvoittoista ja pallonhallintaa perustuvaa viihdyttävää futista, se on päästänyt kaikkein vähiten maaleja valioliigassa. Vardy on kentän ensimmäinen puolustaja ja prässää aktiivisesti vastustajan pelin avausta. Lisäksi Leicester pitää koko puolustusmuotoaan korkealla, joten se saa vietyä tilan vastustajan hyökkäyspelaamiselta. Pelaajien nopeus näkyy myös siinä, että he pystyvät nopestin palaamaan pelin alle silloin, kun vastustajalla on pallo.

Leicesterin pakistossa Kasper Schmeichelin edessä pelaa monipuolinen turkkilaistähti Çaglar Söyüncü ja kokenut Jonny Evans. Söyüncü on hyvä pallon kanssa ja pärjää fyysisyydellään korkeissa palloissa. Evans on enemmän tasapainottava pelaaja. Rodgersin onnistumisen saloja on sovittuun pelisuunnitelmaan kirjoitettujen selkeiden roolitusten lisäksi se, miten hän hyödyntää omien pelaajiensa vahvuuksia. Kliseisesti: Leicester on viikosta toiseen enemmän kuin osiensa summa ja siksi se on yksi tämän kauden kiinnostavimpia ja seurattavimpia joukkueita.

Viinikuvaus: ketunkarvoja palkintomaljassa

Manchester United-Brighton: futiskaupungin punaisella puolella

Hätkähdän kadun kulman tavernassa siihen, että kohta on kiire. Manchester Unitedin ja Brightonin matsi on alkamassa tunnin sisällä ja olemme yli vartin taksimatkan päässä Old Traffordilta. 

Ahmin egg benedicten henkilökuntaa hämmentävällä vauhdilla lautaselta ja tuuttaan űber -tilauksen sisään. Näyttö kiljuu 2,1 -kertaisia hintoja, mutta se on, mitä se on. Taksi tulee odotettua nopeammin ja poika saa takin päällensä pikavauhdilla. Pojan Hupparin alta pilkottaa Leedsin kauluspaita, mutta eiköhän maailma tule sen kestämään.

Ironista kyllä. Tämä on ensimmäinen kerta, kun olen katsomassa peliä Unelmien teatterilla, vaikka stadionkierroksen olen käynyt eri yhteyksissä jo kaksi kertaa kiertämässä. Punaisten haastavan alkukauden johdosta liput sai helposti ostettua Manchester Unitedin kotisivuilta pakollisine jäsenyyksineen. Yhden aikuisen ja yhden lapsen lipun hinnaksi jäi 90 puntaa. Perheen toinen puolikas valitsi mielummin shoppailun.

Tapahtumaan suuruus valkenee, kun taksi jättää meidät kadun varteen noin vartti ennen peliä. Stadionia kohti vaeltava punasävytteinen ihmismassa on massiivinen ja nappaan pojan suosiolla syliin. Toisella kädellä kaivan lippujamme esiin.

Muitakin tulossa Old traffordille

Stadionia kohti vaeltava yleisö siivilöidään useamman järkkäririvistön läpi. Ehkä siksi hämmästys on suuri, kun portilla ilmoitetaan, että normi selkäreppumme on liian suuri stadionille. Lähden hikihatussa kahlaamaan vastavirtaan löytääkseni repuille tarkoitetun barakin, jonka luona köyhdyn lopulta viiden punnan verran.

Unelmien teatteri

Ehdimme kuin ehdimmekin matsin alkuun. Yleisöstä tunnistaa sen, että ollaan tekemisissä kansainvälisesti suositun seuran ja brändin kanssa. Katsomossa on reilusti futisturisteiksi pääteltävissä olevia kannattajia Unitedin kaupasta saadut kauppakassit mukanaan. Omaa kieltään kertoo myös se, että katsomoon on kaikista haasteista ja vierasjoukkueen statuksesta huolimatta löytänyt reilu 73500 -katsojaa.

Peli ei anna selvää vihjettä siitä, miksi Unitedilla on niin haastava kausi alla. Anthony Martial, Daniel James ja Marcus Rashford saavat Brightonin näyttämään kömpelöltä ja hitaanlaiselta. Brighton ei saa otetta Unitedin pelinrakenteluun muuten kuin rikkomalla ja erityisesti Daniel Jamesille rakentuu mustelmarikas ilta.

Brighton sai luotua painetta lähinnä erikoistilanteiden kautta

United siirtyy johtoon Andreas Pereiran maalilla, kun 17:sta minuuttia on pelattu. Martial pelaa pallon Pereiralle boksin sisällä ja Pereiran kuti ottaa suotuisan kimmokkeen Brightonin pakista. Pari minuuttia tästä Harry Maguire rouhii hyökkäyspään vaparia kohti Brightonin maalia. Lopulta kotiyleisön skottisuosikki Scott McTominay saa tökättyä pallo maaliin. 

Terveiset Brightonin kannattaja katsomoon Scott McTominayn maalin jälkeen

Yhden katsomon osan päässä olevalle Brightonin kakkusiivulle syötetään 2-0 maalin jälkeenkin piikikästä köynnöstä, sillä United luo tilanteita tilanteen perään. Kolmatta maalia se ei ensimmäisellä puoliajalla saa enää taiottua.

Yleisöä oli paikalla hyvin

Punaisten päädystä kaikuu satunnaiset "Red army" -huudot, joihin yleisö vaihtelevasti tarttuu mukaan. Huolimatta väen paljoudesta ja punaisten hyvästä peli päästä varsinaista hurmosta ei stadionilla nouse tai sitten rakenteet peittävät sen.

Illan tasapaino järkkyy hieman Lewis Dunk käy painamassa toisella puoliajalla kulmasta Brightonin maalin päähän. Ajatus siitä, että hohkaisiko tämä jollain tavalla ManU:n ahdinkoa, ei ehdi kovin syvälle juurtua, kun Martial karkaa Brightonin puolustukselta. Tilanteen päätteksi hän kääntää pallon keskelle Rashfordille, joka tömäyttää pallon yläriman kautta maaliin. Katsomomme yli palautuvat juuri saadut terveiset merilokkien suuntaan.

On helppo todeta, että Brighton puolustaa aivan liian pehmeästi saadakseen mitään kotiinviemisiä Manchesterin punaiselta puolelta. Sillä tulee nähdyn perusteella olemaan myös sarjapaikka kortilla. Unitedilla on saumaa tuplata maalisaldonsa, mutta tuhlailun puolelle menee hyvistä paikoista huolimatta.

Old traffordilta poistuu hyvän tuulinen porukka kohti juna- ja taksilaitureita. Über löytyy yllättävän helposti alle. Taksikuski intoutuu kuvaamaan manchesteriläisiä ihmisiksi, joilla on aina kaikki huonosti. Joko on on liian kylmää, kuumaa, kosteaa tai kuivaa. Rahaa on liian vähän, kunnes tulee lottovoitto ja sitten sitä on liikaa.  Anti on hauskaa, vaikka sisältöön on vaikea ottaa kantaa.

Loppuillasta Pool-City vaikutti kiinnostavan enemmän kuin joulumarkkinat

Pian käyntiin pääsevä Liverpoolin ja Manchester Cityn matsi imee pubit täyteen. Kiveen on hakattu, että Manchester on jalkapallokaupunki eikä se juuri muuta määritettä identiteetilleen kaipaa.

Viinikuvaus: kansainvälisen koemaistatuksen läpi siivilöityä terävästi brändättyä kirkkaan punaista

Elland roadilla tilit tasan

Tarina ottaa ensi askeleensa viime keväältä, kun kävimme kaveriporukan kanssa Elland roadilla katsomassa Leeds-Wigan -ottelun. Wigan sai ottelussa punaisen kortin, Leeds loi 36 maalintekopaikkaa, missasi rankkarin ja hävisi 1-2. Kokemus oli niikseen väkevä, että se huusi revanssia. Leedsin pudottua loppukaudesta suoran nousijan paikalta tutkin vielä kuumeisesti, miten pääsisin Wembleylle juhlimaan Leedsin nousua Championshipin playoffsien finaaliin. Suunnitelma oli valmis, mutta Leeds karsiutui dramaattisesti Derbylle kierrosta aiemmin. "Toivo on se, mikä tappaa" on lausahdus, jonka Leedsin kannattajat usein yhdistävän mielitiettyynsä. Se oli viime kauden osalta helppo allekirjoittaa.

Toin reissusta tyttärelleni pehmolelun, joka kesällä hävisi. Ilmoitin kotona, että tarvitsee sitten syksyllä lähteä hakemaan uusi. Vaatimus oli, että koko perhe lähtee tällä kertaa mukaan. Vaatimukseen oli mielekästä taipua. Suunnitelma hahmottui hiljalleen, sopiva viikonloppu löytyi kalenterista ja enää tarvitsi keksiä, miten saan hommattua alati loppuunmyydylle Elland roadille liput.

Kapsasiinia edelliseltä keväältä

Eräänä lokakuisena aamuna kirjauduin hyvissä ajoin Leedsin kotisivuille. Metsästin kokon perheelle lippuja Leeds-Blackburn -otteluun. Olin harjoitellut kertaalleen aiemmin sen, miten lippujen ostamisprosessi kulkee koneen käynnistämisestä viimeiseen painallukseen asti. Olin hommannut perheellemme neljä jäsenyyttä ja linkittänyt ne toisiinsa, jotta voin tilata neljä lippua kerralla.

Leedsin kotimatseihin liput kortilla

Aamulla minut laitettiin virtuaaliseen jonoon. Nettisivuilla oli tyypilliseen tapaan ruuhkaa, kun liput tulivat myyntiin. Jonotin ehkä kymmenen minuuttia ja sitten pääsin läpi. Osa katsomonosista oli myyty jo loppuun ja osassa oli enää hajapaikkoja. Huojennuksekseni vihreitäkin katsomoita oli. Yritin ensin paikkoja perhekatsomosta, mutta jokin rajoitteista kertova herja esti lippujen hankinnan. Nappasin seuraavaksi auki näkymän eniten keskellä olevasta katsomonosasta. Neljä vierekkäistä paikkaa löytyi. Tilaus meni jouhevasti läpi. Harvoin tulee yhtä onnellinen olo siitä, kun luottokortti kevenee melkein sadalla punnalla.

Odottelulla oli hintansa, sillä sekä lentojen ja hotellien hinnat olivat nousseet siitä, kun ensimmäistä kertaa niitä selailin. Kaikkein varhaisimmat aamut ja myöhäisimmät yöt olivat tällä kokoonpanolla myös punaisella vyöhykkeellä. Lapset toki olivat reissanneet jo aiemmin melko lailla, mutta viulunkieliä oli turha kiristää liikaa, koska reissu ei ollut ihan perinteinen leppoisa irtiotto aurinkoon muutenkaan.

Lapset nukahtavat junaan, joka jyskyttää Manchesterista Leedsiin. Emmerdalemaiset maisemat vilkkuvat ikkunoista. On perjantai. Peli on lauantaina. Tämä tapahtuu nyt oikeasti.

Koitan löytää Leedsin juna-asemalta koordinaatteja hotellin suuntaan. Netti tökkii, joten menen aseman seinälle kiinnitetyn kartan luo. Se ei kerro minulle juuri mitään. Aseman työntekijä tulee luokseni ja kysyy tarvitsenko apua. Kerron hotellin nimen. Sen pitäisi olla 20 minuutin kävelymatkan päässä. Saan ohjeet, mutta reissaaminen on tehnyt tehtävänsä. Ulkona en enää hahmota, mihin suuntaan Wellington streetiä pitkin pitikään lähteä. Samaan aikaan vettä alkaa vihmoa. Kärvistelemme aseman edessä lastenvaunuinemme, matkalaukkuinemme ja lapsinemme. Eiköhän oteta taksi.

Mihin suuntaan Wellington streetiä

Pelipäivänä koitamme laannuttaa kierroksia rauhoittumalla hotellihuoneeseen päiväunille. Suunnitelma ei meinaa toimia edes vähää alusta ja lopulta, kun kello pärähtää soimaan, montaakaan silmäystä unta ei ole otettu. Olin edellisenä iltana koittanut twitterin kautta kalastella vinkkejä lapsiystävällisestä kokoontumispaikasta ennen peliä. Syöttiä hiukan nyki, mutta saalis jäi nostamatta. Niinpä googlailin Elland roadin lähistön ravintoloita ja The Old Peacockista löytyi lasten menu. Se oli riittävä indikaattori sille, että kokeilisimme onneamme siellä.

Elland road ennen matsia

Huivikauppaa

The Old Peacockiin virtaa ihmisiä muutamaa tuntia ennen ottelua. Sisään pääsee vain matsilipun haltijat. Vaimoni meinaa epähuomioissa kaivaa tuimana tuijottavalle portsarille seuraavan päivän Manchester Unitedin ja Brightonin matsin liput. Twisti jää läpikäymättä. Leedsissä vihataan ManU:a ja ensimmäisiä paikallisilta saatuja komentteja edellisellä reisullakin oli, että "eihän kukaan teistä ole Manchester Unitedin fani".

Väärät liput sujahtavat käsilaukkuun ja oikeat nousevat esiin. Portsari kehottaa katsomaan lasten päälle etteivät jää jalkoihin. Baari on täynnä ja melko nopeasti tulee pääteltyä se ettei tänne kannattaisi jäädä. Kävelemme jo takaisinpäin, kun huomaamme, että baarin takaosasta pääsee ulkopihalle. 

Ulkopiha avautuu laajana hieman festarimaisena alueina puupöytineen, burgerikipsoineen ja olutpisteineen. Otamme hieman syrjempää pöydän ja saan ruoka ja pintti -puolen kuntoon. Bändi tekee soundcheckiä.

The Old Peacock I

The Old Peacock II

Kierrämme Ellan roadia länsisivustan suuntaan. "Tästä et voi jatkaa etenpäin", järkkärit laskevat leikkiä tyttäreni manchesterin punaisesta hatusta. Ahtaudumme pyöräoven kautta Stadionille. Pienessä aulatilassa myydään piirakoita ja virvokkeita. Lapset juoksevat ympäri tilaa ja vaarimainen järkkäri kiusoittelee heitä.

Matsi menu stadionilla

Elland roadin nurmi aukeaa taianhohtoisena edessämme. Leedsin pelaajat käyvät yksitellen kannattajakatsomon edessä ottamassa yleisön vastaan. Takaamme toivotaan, että tulisimme näille paikoille myös seuraavan viidentoista vuoden ajan, koska lasten yli näkee niin hyvin kentälle. "Marching on together" raikaa niin kuin sen vain kuuluukin raikaa. 

Ennen matsia muistohetki ensimmäisessä maailmansodassa menehtyneille

Matsi alkaa kirkkaan harmaan taivaan alla

Peli alkaa ja jännitys kutoo kentän reunalla olevat kannattajat yhteen. Leeds ottaa pallonhallinnan. Blackburn pyrkii pelaamaan suoraviivaisesti isokokoiselle targetille Sam Gallagherille, joka odottelee laidoilta Adam Armstrongia ja Stewart Downingia mukaan hyökkäyksiin.

Leedsin peli on enemmänkin rutinoitunutta kuin hurmoksellista. Marcelo Bielsan totaalifutikseen on tullut ripaus kyynisyyttä edellisillä kierroksilla. Tuloskunto on parantunut näyttävyydenkin kustannuksella.

Tyler Roberts nostaa pallon boksiin Luke Aylingille. Blackburnin puolustus pelaa huolimattomasti ja Ayling potkitaan nurin. Hetken odottelun jälkeen tuomari osoittaa pilkulle ja katsomo repeään pauhuun. "Patrick Bamford du du du du" säestää näytöstä, kun Bamford poimii vetovuoron itselleen. Edellisellä reisulla rankkari missattiin.

Edessä olevat ihmiset tekevät eteemme väylän, kun nostan pojan syliini ja tapitamme kentän toiseen päätyyn. Bamford pistää pallon hillitysti sisään ja asiat asettuvat oikeisiin uomiinsa. 

Leeds juhlimassa 1-0 maalia

Viitisen minuuttia kuluu edellisestä: Bamford kuolettaa pitkän avauksen Blackburnin puolustuksen keskellä ja siirtää pallon eleettömästi Jack Harrisonille. Harrisonin sijoitus kolahtaa maalin takakulmaan ja Leeds johtaa 2-0.

Peli vaikuttaa ja osin taputellulta, kunnes Derrick Williams tulee ensimmäisen puoliajan lopulla väkevästi kulmatilanteeseen, ja kuinkas ollakaan, pallo pamahtaa maaliin. Epäuskoinen ja tapahtuneen  kieltävä hiljaisuus tarttuu stadionin pintoihin. Viime reissulta takaraivoon jäänyt "Nyt nekin tietää, mitä on olla Leeds -fani" jyskyttää hetken. Ainoan maaliyrityksensä hyödyntänyt melko mitäänsanomaton Blackburn pääsee jonkin salaluukun kautta peliin mukaan.

Leeds painoi päälle myös toisen puoliajan

Leeds jatkaa toisella puoliajalla vyörytystään. Takaamme satelee kritiikkiä niin Bamfordille, Bielsalle kuin Harrisonillekin. Kritiikkiin tiivistyy varmasti vuosikausien toivon ja pettymyksen vuoristorata, joka ei meinaa löytää Valioliigan asemalle, jossa Leedsiä on jo pitkään odotettu. Pablo Hernandezkin vapautetaan tanteereelle. Leeds on venyttämässä tappiottoman putkensa viiden ottelun mittaiseksi, vaikka sillä ei ole aivan oman pakan parhaat kortit käsissään. 

Blackburnin puolustuksen viime hetken terveiset Patrick Bamfordille

Leeds kannattajien välitön palaute Blackburnin pakeille

Jos Blackburn saa jonkun paikan, sen muistikuva on tähän mennessä jo freudilaisittain tukahdutettu. Elland roadin päällä roikkuva taivas on ottelun aikana tummennut. Stadionin valot ja värit paistavat syvinä illassa, jossa Bamford pitää viimeiset minuutit palloa Blackburnin boksin kulmalla. Peli päättyy Leedsin 2-1 -voittoon. Kotiyleisö marssii raukeina, kiireettömänä pitkin Elland roadilta kiemurtelevia kosteita katuja.

Koteja, kaupunkia ja hotelleja kohti

Viinikuvaus: oikein kypsynyt

Riven johdolla me mentiin kisoihin

Pallo lentää Telia 5G -areenalla kohti kirpsakkaa marraskuista taivasta. Eri puolilta stadionia nousee muutama rohkein mainoslaitojen yli ja ryntää kentällä. Pian heitä seuraa tuhannet muut ja kenttä täyttyy juhlijoista. Monen futisfanin elinikäinen unelma toteutuu ilman sen suurempaa dramatiikka. Suomi on voittanut Liechensteinin ja liitelee Riven johdolla kisoihin.

Myös katsojilla oli kaikki keinot käytössä

Ottelu on tunnelmaltaan poikkeuksellinen. Omassa katsomonosassani seistään koko ottelun ajan. Historiallisessa ottelussa on isosti hälläväliä meininkiä. Oluttuoppeja lentää kentälle, kun pallo käytetään ensimmäistä kertaa vierasjoukkueen maalissa. Pyry Soirin maali liputetaan paitsioksi, joten ihan sukkana huuhkajia ei olla kisoihin päästämässä.

Pohjoiskaarre valmistautumassa historialliseen otteluun

Tunnelmia toisesta päädystä

Suomi on painanut pelin Liechensteinin päätyyn ja koputtelee ovia koko ajan. Teemu Pukki taittaa keskelle, Jasse Tuominen päästetään eteiseen asti ja helpottavaa maali valitsee paikkansa 21 minuutin kohdalta. Suomalaisen futishistorian vielä kankain piillotettua pääteosta suoristellaan. Tämä todella tulee tapahtumaan tänään.

Maalin jälkeen Liechenstein käy pari kertaa Suomen kenttäpuoliskolla, mutta vaarantuntua ei iltaan tule yhtään enempää. Viimeisempienkin vääräleukojen louskuttelu vaimenee. 

Ehdin toteamaan, että Pyry Soirin pitäisi pystyä laidalla parempaa. Sitten mies taittaakiin kahden pakin välistä rangaistusalueelle, jossa hänet potkitaan nurin ja palloa saatellaan pilkulle. Teemu Pukkiin henkilöityy paljon ja nyt Suomen kansallissankari lähettää veskarin toiseen ja pallon toiseen kulmaan. Suomi johtaa 2-0 ja peli on selvä.

Teemu Pukki tekee vielä toisen maalin. Huuhkajien ykköpyssy on edelleen vireessä, vaikka kanarianlinnuilla on vakavanoloista syysflunssaa laulussaan. Kannattajia kielletään menemästä pelin jälkeen kentälle. Peli etenee niin kuin sen kuuluukin edetä. Nyt jännitetään enää sitä kellonlyömää, kun tuomari päästää juhlat alkamaan. Sitten se hetki tulee. Epätodellinen tunne siitä, että jotain tuli valmiiksi eikä vielä ole tietoa tuleeko jotain tilalle.

Ensin juhli Pukki...

...ja sitten kaikki muutkin

Pelin jälkeen baarit ovat piukassa. Vanha mies aloittaa Riven johdolla me mennään kisoihin -rallatuksen. Baarin toiselta puolelta huudetaan, että "Riven johdolla me mentiin kisoihin". Sanoitus muuttuu ja laulu jatkuu.

Hurmos ei haihdu yhdessä yössä tai parissa päivässäkään. Tavallaan sitä elää kahdessa maailmassa. Siinä missä arki kulkee normaaleissa uomissaan ja siinä, missä hetkellisesti putoaa siihen herkistyneeseen tilaan, jota kuvittavat huuhkajien katkeransuloiset kuvat. Jotenkin se tuntuu jopa rikolliselta, että Suomi ei ole aiemmin yltänyt kisapaikkaan. Nythän meillä ei ollut historian parhaat pelaajat tai helpoin karsintalohko. Meillä oli paras joukkue ja se on suurin oppi, kun nykyiset ja tulevat sukupolvet kulkevat pystyssä päin huuhkajien siipien alla kohti uusia kispaikkoja ja futishetkiä.

Se on hänessä

Kangas vedetään taulun yltä. Taulu kertoo uskomattomasta matkasta ja saavutuksesta

Viinikuvaus: parasta pitkään säilytettyä kuohuvaa

Julen Lopetegui: Sevillan karkuri ja taktikko

Julen Lopeteguin ura oli tarinanhohteisessa nosteessa, kunnes Espanjan jalkapalloliiton ja Real Madridin politikointi juoksutti kentällisen ilkeitä äitipuolia Lopeteguin oven taakse. Florentino Pérez pullautti shokkiuutisen Lopeteguin ja Real Madridin sopimuksesta. Uutisen jälkimainingeissa Lopetegui sai kenkää tappioitta porskuttaneen Espanjan maajoukkueen peräsimestä juuri ennen MM-kisoja. Myös Madridin kivitalo olikin tehty oljista ja maailman maanisimman suurseuran Real Madridin perustukset Lopeteguineen puhallettiin kumoon muutamassa kuukaudessa. Tulokset eivät olleet Bernabeun sirkuksessa riittävät. Saaga loppui aika tarkkaan vuosi sitten.

Myrskyisän viime kauden jälkeen Julen Lopetegui otti Sevillan luotsattavaakseen

Ymmärrettävästi Lopeteguin CV:ssä on ollut hengähdystauko. Tälle sesongille Lopetegui on jalkapallon ystävien onneksi palannut ja seurana on Sevilla F.C

Lopeteguin lisäksi taustoihin värvättiin Ramón Rodríguez Verdejo. Pelaajamarkkinoilla tuuleteltiin oikein kunnolla. Esimerkiksi eilen Atlético Madridia vastaan Sevillan avauskokoonpanossa oli vain neljä pelaajaa, jotka pelasivat Sevillalle viime kaudella.

Lopeteguin Sevilla pelaa 4-3-3 muodostelmalla, kuten teki myös Lopeteguin Espanja ja Real Madrid. Keskikentän pohjalla on puolustavana ankkuripelaajana Fernando, joka oli yksi Sevillan kesän hankinnoista. Fernando suojaa Sevillan puolustuksen ja keskikentän välistä tilaa. Käytännössä Fernando pelaa samaa roolia kuin Casemiro Real Madridissa. 

Sevillan keskikentällä Èver Banega ja Joan Jordán ovat hyökkäävämpiä pelaajia. Jordánin rooli muistuttaa Iscon roolia Lopeteguin Espanjan ja Real Madridin joukkueissa. Jordan liikkuu enimmäkseen oikealla laidalla, mutta on myös luomassa hyökkäyspelissä ylivoimaa koko kentän säteellä.

Fernandon lämpökartta Valenciaa vastaan

Éder Banegan lämpökartta Valenciaa vastaan

Joán Jordanin lämpökartta Valenciaa vastaan

Jordànin, Jesús Navasin ja Lucas Ocamposin miehittämä oikea laita on Sevillallan hyökkäyspelin sydän. Tällä kaudella jopa 41 prosenttia Sevillan hyökkäyksistä on tullut oikealta laidalta. Ocampos oikean laitahyökkääjän roolissa kaventaa säännöllisesti keskemmälle, mikä jättää laitakaistan auki nopealle Navasille. Jordàn saattaa pelata hyvin lähellä Navasia luodakseen alueellista ylivoimaa. Tämä saatetaan tehdä hyökkäystilanteessa koko kentän tasapainon kustannuksella esimerkiksi pallon ollessa vasemmalla laidalla. Ristipallot Sevillan oikeaan laitaan ovatkin toistuvia näkyjä Sevillan peleissä

Sevilla juoksuttaa hyökkäyksiään erityisesti oikean laidan kautta

Piikissä Sevillalla vastuuta jakavat Chicharito ja Luuk de Jong. Molemmat pelaajat pystyvät tekemään maaleja, mutta heidän roolinsa on pudottautua vastustajan puolustus- ja keskikenttälinjan väliin tukemaan pelinrakennus vaihetta. Pelinrakennukseen limittyvä rooli on hyökkääjillä jopa merkittävämpi kuin itse maalinteko: keskushyökkääjät ovat tällä kaudella tehneet Sevillan 15:sta maalista vain kaksi. Sekä Sevillan laitapelaaminen että keskushyökkääjien roolitus heijastelee Lopeteguin hyökkäyspelin filosofiaa jatkuvien alueellisten ylivoimien luomisesta.

Sevilla rakentaa peliään puolustuksen kautta. Käytännössä maalivahti Tomás Vaclik avaa lähtökohtaisesti aina lyhyellä syötöllä. Sevillan ylöspäin pelaaminen on nopeaa ja väliin hyvin suoraviivaista. Nousevat laitapakit Navas ja Sergio Reguilon saattavat pelin aavamisvaiheessa nousta vastustajan puolustuslinjan tasolle. Samaan aikaan keskikentän keskustasta pelaajaat laskeutuvat lähemmäs omia toppareita: toisaalta tarjoamaan tilaa avaaville syötöille ja toisaalta reagoimaan mahdollisiin pallonmemetyksiin. Atlético Madridia vastaan Fernandoa stuntannut Nemanja Gudelj laski toppareiden tasalle rytmittämään pelin avaamista ja topparit levittivät enemmän laitoihin. Lisäksi hän laskeutui puolustuslinjaan myös Atlético Madridin hyökätessä, jolloin keskuspuolustukseen muodostui varmistava ja hieman jopa liberomainen rooli.

Pelin avaamisvaiheessa Nemanja Gudelj pudotti itsensä Atlético Madridia vastaan puolustuslinjan keskustaan

Prässätessään Sevilla pyrkii estämään sen, että vastustaja pystyisi rakentamaan peliään rauhassa puolustuksen kautta. Sen prässi ei kuitenkaan ole niin intensiivistä, mitä esimerkiksi Liverpoolilla, vaan se perustuu pikemminkin syöttösuuntien blokkaamiseen kuin nopeaan pallonriistoon. Sevillalla on myös kyky vetää nopeasti yhdeksän pelaajaa pallon alle ja parkkeerata puolustusryhmänsä oman rangaistusalueen ympäristöön.

Sevillan osalta on hyvä todeta se, että joukkueen rakennusvaihe on vasta alkanut. Lopetegui on saanut kuitenkin hyvän lähdön kauteen. Mestaruuteen asti ei jalka tällä kaudella riittäne, vaikka La liigan jättiläisten käynti on horjuvaa. Tällä kaudella voinemme nauttia vielä Sevillan nopeatempoisesta ja dynaamisesta pelista, jonka keskiössä on upeita taitureita. Ihmetekojen varalta kausikortti kannattaa jo uusia ensi kaudeksi.

Viinikuvaus: käymistilassa ja lupauksia herättävä

TPS-KPV ja KPV-TPS: pomppu ulos, pallo sisään

Veritaksen valot rajaavat oman maailmansa Kupittaan nurkkauksesta. Vietetään turkulaisen futisjuhlan jatkoja. Sinimustalla puolella on suruaika. Mustavalkoinen puoli jatkaa ikuista vappuaan vielä kahden ottelun verran.

Turun jalkapallopyhättö ottamassa liigakarsinta -ottelua vastaan

Peliään pitkin kautta paremmaksi säätänyt KPV saapui Veritakselle jo jonkin aikaa sitten kakkossijansa divarissa sementoineen TPS:n vieraaksi. Viime kauden vastaavasta kohtaamisesta asetelmat olivat pyörähtäneet ympäri. KPV oli otteluparissa hienoinen suosikki joskin kotietu teki tilanteesta ensimmäisessä ottelussa tasavahvan.

KPV aloittaa pirteästi ja saa puskettua pelin painopisteen TPS:n päähän. Mustavalkoiset lähettelevät pitkiä pystypalloja KPV:n ryhmittymän yli. TPS:stä Sami Rähmösen eleetön ja virheetön peli pistää silmään. Mika Ääritalo pääse muutamia kertoja lupaavannäköisiin tiloihin, mutta KPV sulkee linjat ja Ääritalon jalka ei vaikuta kosteassa illassa riittävän keveältä. KPV:n Ishmael Yartey vaikuttaa olevan pelipäällä. Kirjoittajan kiinnostuslistalla ollut MuSa:sta siirtynyt Taiki Kagayama jää pelin varjoihin.

Ishmael Yartey oli KPV:n näkyvimpiä pelaajia 

Sääriluut ja suojat kolisevat. TPS:n kannattajakatsomo pumppaa mustavalkoista verta muihin katsomonosiin. KPV:n kulmaus jää siihen nähden laimeaksi, mitä se on aiemmin esimerkiksi Helsingissä pystynyt näyttämään. Toki nyt on torstai ja Kokkolaan viiden tunnin ajomatka. Jatkoille on kokonaisuudessaan jaksanut 3376 katsojaa. Ottelun panokseen nähden se menee maltillisen puolelle.

Ensimmäisessä ottelussa säärisuojat kolisivat

Riskitasot laskevat tasaisen varmasti. Pelin ilme alleviivaa sitä, että käsillä saattaa olla yhden maalin tai (epä)onnekkaan pompun ottelusarja, kuten viime vuonna. KPV:kin luo uhkaa enää lähinnä kulmpotkuista, jotka paukkuvat vaarallisesti TPS:n maalin edustalle.

KPV loi uhkaa kulmapotkuista

Sankareiden sijaan Veritaksen vaatepuilta nostellaan antisankareiden kankaita: ensimmäinen menee Albijon Muzacille. Muzacin vasemman jalan päältä pallo sinkoaa kohti vieraspäädyn takana ammottavaa avaruutta, kun 81 minuuttia on pelattua ja Muzacilla on avopaikka. 

Seuraavaksi pelin silmään pääsee erotuomari Kalle Mäkinen, joka ottelun loppupuolella korvasi pois nilkuttaneen Atte Jussillan. Futislotto heittää KPV:n Joni Mäkelän läpi ottelun loppupuolella. Aldayr Hernandez kaataa hänet rangaistus alueella, mutta Mäkisellä juuttuu pala kurkkuun ja herne pilliin. Rankkari jää puhaltamatta: tätä on kotietu parhaimmillaan.

Maaleja ei nähdä. Ratkaisevat pallot ja pomput pomputellaan toisessa osaottelussa. Viime vuonna liigkarkit vei onnekkaampi ryhmä. Kenties tänä vuonna on laadukaamman vuoro.

Turku, Kokkola, Seinäjoki ja mitä näitä on

Kokkolaan tai Seinäjoelle ei allekirjoittaneella ollut asiaa, joten liigakarsinnan toinen osaottelu jää kuvaputken kautta katsottavaksi. 

TPS aloittaa pelin aktiivisemmin ja KPV:llä on vaikeuksia pelin avaamisen kanssa mustavalkoisten prässätessä korkealta. Eliecer Espinosalle tarjoillaan jo alussa timanttia, mutta vierasmaali jää vielä kuvun alle.

TPS rynnistyksen jälkeen peli taittuu vihreiden suuntaan. KPV tuo totutusti hyökkäyksiään laitojen Ishmael Yarteyn ja Enoch Banxan kautta. Se pääsee myös pommittamaan kulmista palloa Jere Koposen maalin edustalle.

KPV:n Joni Mäkelä saa boksiflipperin päätteeksi pallon TPS:n maaliin. Maali haiskahtaa selvältä paitsiolta, mutta linjan lippu ei nouse. Tuomareiden neuvonpidon jälkeen tilanne saadaan taputeltua paitsioksi. Neliapiloita ei vihreille tuomareiden toimesta istuteta edelleenkään.

TPS saa ensimmäisen puoliajan loppuun hyvän otteen pelistä. Hyökkäyskolmanneksella sen puskee liiaksi keskelle, josta tilaa ei löydy. Sitten pallo pomppii kuitenkin sopivasti: Muzaci pääsee kääntämään pienen hässäkän jälkeen pallon rangaistusalueen kulmalta keskelle. Espinosa ei saa palloa maalin edustalta verkkoon, mutta riparille ehtii TPS -ikoni Mika Ääritalo, joka nostaa pallon maalin kattoon.

Toiselle puoliajalle KPV tulee hakemaan nopeaa maalia, joka avaa hyviä vastaiskupaikkoja TPS:lle. Muzaci ja Ääritalo toimivat pääarkkitehteinä, mutta Teppo Marttisen maali varjeltuu.

KPV ei saa tarpeeksi laatua keskityksiinsä ja TPS:n puolustus luuti hyvin. Oskari Jakonen pääsee väläyttämään potkutekniikkaansa boksin ulkopuolelta ja priimahan se on: peli 0-2. KPV:lta alkaa airot katkeilla. TPS:n kolmas maali roikkuu ilmassa: sen viimeistelee lopulta Solomon Duah.

Tasaisessa ottelupaeissa KPV:n tehottomuus sinetöi putoamisen. Turun nälkävuodet näyttävät jäävän taakse ja Turun derbyt palaavat suomalaiselle jalkapallokartalle.

Viinikuvaus: kentälle ryntääviä mustavalkoisia, talven tuntua ja derbyjen odotusta

FC Inter-KuPS: alpha ja omega

Sateet olivat iltapäivän aikana väistyneet ja aurinko ampui alas pilvipeitteen repeytymistä. Kupittaan puistossa liehuivat sinimustat liput pian alkavan marssin kunniaksi. Marsilla juhlistettiin sinimustin värein väritettyä kotimaisen huippufutiskauden huipentumaa.

Marssi kupittaan -puistosta Veritakselle

Inter! FC Inter! FC Inter Turku! Raikui paraatista. Jäimme juniorin kanssa suosiolla marssista jälkeen. Vilkuttelimme muutamalla tutulle, joihin olimme kauden aikana niin kotipelien penkeillä kuin vierasmatkojen pikkubusseissa tutustuneet.

Veritas asianmukaisin koristein

Jos oli FC Interillä ollut koko kauden ajan tuote kunnossa, niin niin se on ottanut harppauksia eteenpäin myös veikkausliigan osalta. Sarjajärjestelmän uusiminen on pitänyt kielet mukavan jännityneinä ja nyt kliimaksina oli kauden päättävä ottelu, jossa yhden ainokaisen pelin lopputulema määrittäisi kauden mestarin.

Interin ja KuPS:n otteluun povattiin ennätysyleisöä ja se, mitä ennustettiin, myös pidettiin: 9125 katsojaa löysi tiensä loppuunmyydylle Veritakselle. Sekä Interin että KuPS:n pelaajat saavat ensimmäiset suosionosoitukset, kun he saapuvat kentälle lämmittelemään. Ympäri katsomoa ryppäissä olleiden kotikannattajien lisäksi myös Veritakselle varattu keltamusta -kulmaus oli alkanut täyttyä jo hyvissä ajoin.

Aurinko leikitteli futisjuhlaa odottavalla Veritaksella

Ennen matsia palkitaan palkitaan vielä kauden onnistujia ja omansa käy pokkaamassa hyvä rivi kuopiolaisia ja turkulaisia ammattilaisia.

Sekä koti että vierasjoukkueella..

...riitti uskoa omiinsa

Pelin polkaistaan käyntiin. Peli on hermostuneen oloista. Pitkiä palloja sinkoilee kohti molempien joukkueiden keskuspuolustusta. Alkusavun haihduttua KuPS vaikuttaa pykälän terävämmältä ja vie kaksinkamppailut erityisesti keskikentällä nimiinsä.

Suomalaista futishistoriaa kirjoittamassa

Interin näkökulmasta huolestuttavaa on se, että KuPS löytää hyökkäyspelilleen aikaa ja tilaa Interin boksin ympäriltä. Interin puolustusmuoto liikkuu jonkun kymmenyksen myöhässä ja tämä eskaloituu muutamaksi läheltä piti tilanteeksi. Henrik Moisander, maaliraudat ja KuPS:n hermoilu maalipaikoissa pitävät ottelun edelleen maalin pelinä. 

Antaumuksella koko ottelun rouhineella Interin Timo Furuholmilla on myös tilaisuutensa, mutta vaaka ei heilahda myöskään sinimustien suuntaan: Niko Markkulan aikaisesta keskityksestä lähtenyt tilanne tuomitaan lopulta rikkeeksi. KuPS:n prässätessä Interin toppareita joutuu Inter lähettämään tavallisen paljon pitkiä palloja kohti keltamustien päätyä. Pitkät pallot eivät löydä lentoratoja keltamustien puolustuksen selustaan ja KuPS painii fyysisempänä puolustuslinjaan jäävät pallot väljemmille vesille. Lisäksi Inter ei löydä keskikentän keskustasta reittejä eteenpäin ja esimerkiksi HJK-pelissä hyvin toiminut Paananen-Valencic väylä on tukkeessa.

Kapteeni Timo Furuholm jaksoi raastaa koko ottelun ajan

Inter sai luotua vaarallisimmat tilanteensa laidoilta

Toisen puoliajan alku toisintaa ensimmäistä ja sitten väistämätön tapahtuu. Daan Klinkenbergillä polttaa pallo jaloissa keskikentällä ja vaarattomalta vaikuttaneen tilanteen päätteeksi Ilmari Niskanen pääsee herkistelemään boksin kulmaan. Juuso Hämäläinen samuttaa ensimmäisen sytytyslangan, mutta pallo palautuu Niskaselle, joka veivaa jalkansa vapaaksi ja löytää kuuden Inter -pelaajan keskeltä kiitoradan pallolle: yläkulmassa ja kuopiolaisten kannattajakatsomossa räiskyy ja paukkuu.

Peli ei tästä paljo vanhene, kun taas vaarattomalta vaikuttaneen tilanteen päätteeksi pallo päätyy Reuben Ayarnalle. Ensimmäisen maalin shokki lienee vielä päällänsä, koska Yliopiston -kadun kävelykatu siirtyy hetkeksi Veritaksen nurmelle: pelin alapuolella on seitsemän sinimustaa, mutta Ayarnaa ei saada kopattua nurin eikä hänen kutinsa eteen löydy myöskään Inter pakistoa ja kalakukkoa kaivetaan maalin toisesta yläkulmasta. Nyt vaati jo väkevää sinimustaa mielikuvitusta keksiä, miten ottelu tästä kääntyisi.

KuPS löysi tilaa Interin boksin tuntumasta...

...ja oli joukkueista fyysisempi

Ottelu ei käänny. Jose Riveiro kääntää loput kivet: Albion Ademi ja Elias Mastokangas pääsevät vielä koettelemaan KuPS-puolustusta, mutta puolittaiset tilanteet eivät käänny tai pompi maalipaikoiksi asti. Sinimustien kurkkua alkaa puristaa ja Niko Markkula pelaa itselleen toisen keltaisen kortin.

Toisen riemu on toisen tuska

Inter pokkaamassa hopeiset kaulaansa

Antti Munukka sekä päättää pelin että starttaa kuopiolaiset urheilujuhlat. KuPS:n peliesitys ei maaleja luukunottamatta silmiä hivele, mutta jotenkin se tiesi ja otti paikkansa Veritaksella. Inter jäi hieman araksi ja hintana oli mestaruus. KuPS voittaa, keltamustat kyyneleet pyyhitään, suomalainen jalkapallo voittaa (ei kuitenkaan siksi, että Inter häviää), Inter häviää ottelun, mutta voittaa oman paikkansa tulevassa eurokesässä: siitä saadaan Turussa olla kiitollisia.

Kiitos kuluneesta kaudesta ja tulevasta eurokesästä!

Viinkuvaus: kalakukolla maustettu ja keltamustalla kontaminoitu sinimusta