Eurooppa-liigan finaali: ilkeä noita vs. nuori prinssi

Illan finaalia värittävät pettymysten sävyt. Jose Mourinho sai Manchester Unitedin kurssin keväällä koholleen, mutta tiivis otteluohjelma ja kentältä pois nilkuttavat pelaajat jättivät Unitedin sarjassaan kuudenneksi. Tulppaanien maassa Rotterdamin lähiön kova Feyenoord vei kirkkaimman pystin yhden pisteen erolla AFC Ajaxiin. Solnan viheriön viereen on laskettu mittanauha, jolla mitataan sekä Unitedin että Ajaxin kauden onnistuminen. Tappiosta tulee suora hylkäys.

Mourinholle ottelu on ainakin näennäisesti erittäin vaikea. Unitedin pelin tähtikartta on täynnä pimeää. Pelaajia puuttuu lohduttoman paljon. Spartalaisesta harvennuksesta huolimatta United saatetaan kentälle ennakkosuosikkina. Mourinho on ’tulos tai ulos’-tyyppisessä tilanteessa. Ennen illan ottelua viivan alla on punaista eikä lukuja silmäilevä talousjohtaja ole kiinnostunut selityksistä.

Ajax on nuori hyväntahtoinen prinssi ja Mourinho ilkeä noita. Suuruuden vuodet Amsterdamissa on kätketty muiden legendojen hyllyyn, mutta nyt joukkue profiloituu hyökkäävää ja viihdyttävää peliä pelaavana nuorten pelaajien ykköskouluna. United on läikyttänyt rahaa viime vuosina surutta, kun taas Amsterdamissa on nostettu omien pelaajien arvoa ja myyty voitolla. Ajax on nuorten lupausten ihmemaa, kun taas United on keinoja kaihtamattomien gangstereiden VIP-pöytä. Perinteiden juurista on kasvanut kaksi hyvin erilaista puuta. Enemmän kieroon kasvanut on menestyneempi.

Mourinho parkkeera bussin tai jonkin muun kulkuneuvon. Nähtäväksi jää minkälaisen ja missä suhteessa vallitsevaan pelitilaan ja maailmaan. Ajax tulee ringissä tanssien ja yrittää ottaa lavan haltuun Paul Pogban, Zlatan Ibrahimovićin ja muiden VIP-vieraiden ihmetellessään pöydästään, miksi ovat päätyneet poikasten kanssa samaan yökerhoon. Illalla punaisessa kulmassa ottelee kyynisyys ja sinisessä hurmio.

Viinikuvaus: Perinteikäs, melankolinen ja kyynisesty maustettu kokonaisuus

Taikuri Simeonen tyhjä hattu

Vicente Calderónilla taikuri Diego Simeone saattaa nostaa hatustaan kanin tai kaksi. Terrierin hampaissa on tällä kaudella kuitenkin sen verran purentavikaa, että kuninkaallisten valkoinen ratsu askeltaa finaaliin. Cristiano Ronaldo uneksii lannistuneesta puolustuslinjasta ja kauniissa kaaressa takatolpalle liitelevistä keskityksistä, joita mestari siirtelee tyhjään maaliin samaan aikaan, kun jalkapallon ennätysten kirjaa pikakirjoitetaan uusiksi.

Simeonen hattu on tyhjä ja pisara vettä on päässyt punavalkoisten veren joukkoon. Perinteinen isoveli – pikkuveli -asetelma palaa Madridiin. Mestarit ovat lopulta mestareita ja haastajat vetäytyvät valtakuntaa reunustaviin metsiin nuolemaan haavojaan. Zinedine Zidanen marseillen-pyörähdys ja taktiset silmänkääntötemput vievät Real Madridin kansalliselta lavalta maailman päänäyttämölle. Valkoinen baletti on viime vuosina ollut siellä tuttu näky.

Atletico Madridin mahdollisuus piilee nopeassa avausmaalissa. Se saattaa tehdä toisenkin, mutta pelatessaan epämukavuusalueellaan eli hallitessaan palloa ja hyökätessään, on vaikea nähdä, että omaa maali varjeltuisi. Taikurikimaran ällistyttävin korttitemppu nähtiin jo Kataloniassa. Tänään sahataan kahtia siitä, mihin Santiago Bernabeulla viime viikolla merkkiviiva vedettiin.

Viinikuvaus: Perinteikäs, kuninkaallinen, mestarillinen ja ihanan ylimielinen 

Torinolainen pöydän putsaus

Vanhan rouvan ryöstöretki Monacon ruhtinaskuntaan meni viime viikolla askeleelleen merkille. Kortit iskeytyivät pöytään matemaattisen tarkasti. Punaisten valtit juuttuivat käteen ja katosivat merkityksettömään pinoon. Monaco on ahdistettu pöydän ahtaaseen nurkkaan ja kotiyleisö on vaeltanut tiluksilleen.

Tänään Juventus putsaa pöydän. Voitto olisi dominointia, mutta 0-0 koko skenen täydellistä hallintaa. Ruhtinaskunnan seurue saapuu Torinoon pelokkaana ja yrittää säilyttää nahkansa. Mustavalkoisten raitapaitojen mestarivarkaat hiiviskelevät varjoissa ja putsaavat lopulta pöydän. Vieraiden seurue joutuu palaamaan kotiinsa vähin äänin, rahoin ja vaattein.

Vanhan rouva menee jatkoon kiikkutuolissa torkkuen. Se osoitti, että jalkapallojumalten suotuisat tuulet pysähtyvät sen puolustusmuuriin kuin mikä tahansa kevätpuuska. Myötäinen tuuli kaikuu nyt Torinon luolissa. Siellä minne monta aarretta on kätketty.

Viinkuvaus: mestarivarkaan ja vanhan rouvan eliittiviiniä

Middlesbrough FC -askel ohi

Illan valioliiga -ottelussa samaan keitokseen keitetään äärimmäinen epätoivo ja pilkahdus mestaruuspystistä. Middlesbrough:n olisi pakko voittaa ottelu, jotta sillä olisi edes teoreettinen mahdollisuus uusia sarjapaikkansa. Vastus on pahin mahdollinen: Chelsea FC. Chelsea on valioliigan paras joukkue ja se ei varmasti halua jättää mestaruustaistelussa mitään sattuman varaan. Chelsea pystyisi voitolla nykäisemään seitsemän pisteen eron Tottenhamiin. Voitto tarkoittaisi sitä, että Chelsea saisi kolme ottelupalloa mestaruustaisteluun. Antonio Contelta on tällä kaudella lähtenyt jo niin monta ässä -syöttöä, että viimeisen pallon tappaminen tuskin olisi enää mikään ihmeteko. 

Pikemminkin odotettavissa olisi italialaisen kapellimestarin viimeinen pitkä, harkittu ja hallittu nuotti.

Aitor Karanka jätettiin Middlesbrough:n kyydistä maaliskuussa

Middlesbrough:n kausi toisintaa tyypillistä hissijoukkueen kaarta. Kausi alkoi hyvin, mutta iltojen lyhetessä ja pimetessä tiukat ottelut kääntyivät tappioiksi ja täyden pistepotin saaminen oli tuulimyllyjä vastaan taistelua. Aitor Karanka sai kenkää. Hänen tarinansa on ollut hyvin vivahteikas ja tästä kirjotinkin jo aiemmin: Middlesbrough -askel kerrallaan

Karankan lähtiessä Middlesbrough oli kolmen pisteen päässä säilymisestä ja nyt matkaa on illan ottelun jälkeen minimissään neljä pistettä, mutta suurella todennäköisyydellä seitsemän. MM-lätkän kirvoittamana koko suomalainen urheilupöytäseurue keskustelee tällä hetkellä valmentajista ja heidän vastuustaan. Milloin valmentajan pitää lähteä ja mitä kannattaa ottaa tilalle? Karankan kohdalla voidaan rakentaa case Claudio Ranierin paaluttamille perustuksille. Kiistämätön tosiasia on, että Middlesbrough oli huonossa tuloskunnossa. Karankan korvaaminen ei kuitenkaan parantanut tilannetta toisin kuin Ranierin kohdalla. Väistämättä tulee mieleen, että olisiko sittenkin fanien rakastamalla valmentajalla, joka on ensin pelastanut joukkueen putoamiselta englannin ykkösliigaan ja sitten kahdessa vuodessa nostanut sen pääsarjaan suurten ja rikkaiden joukkoon, ollut vielä mahdollisuus koota vielä kerran joukot yhteen ja rymistellä putoamismuurin läpi. Illan tulos asettaa valaistuksen tähän käsikirjoitukseen.

Kirjoitus on hyvä päättää Karankan oppi-isän Jose Mourinhon sarkastiseen kommenttiin:

“I think he deserves to be sacked,” he said. “In the first year he arrived, the team was going into League One and he saved the team.

“In the second year, he took the team to the play-off final at Wembley. In the third year he had direct promotion. So I think in the fourth year, he deserved to be sacked!”

Viinikuvaus: hiljalleen kypsytetty ja pilaantuneista rypäleistä siivilöity uuteen tynnyriin kesken käymisen pakotettu hapan sangria.

Kuva: By Christophe95 - Own work, CC BY-SA 3.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=27254518

Lainaus: http://www.express.co.uk/sport/football/780687/Jose-Mourinho-Manchester-United-Aitor-Karanka-Middlesbrough-Premier-League

Vanhan Rouvan Bridge

Hulppeat jahdit lilluvat Stade Louise II:sen liepeillä. Ruhtinaat odottavat vieraita kruunut ohimoillaan. Pelipöytä on kultaa. Se peilaa kortit isäntien nähtäviksi. Oveen koputetaan. Vieraat saapuvat sänkisinä mustissa tyylikäissä puvuissaan. He ovat olleet näiden pöytien ääressä jo pitkään ja ensi töikseen kultaiselle pöydälle rullataan musta liina. Tänään kukaan ei näe toisten kortteja.

Mestarivarkaat vievät tämän erän. Jalkapalloevoluutio on hionut raitapaitojen pelitavan vuosien saatossa eleettömän virheettömäksi. Sen puolustus näkee jokaisen merkatun kortin ja paljastaa bluffit kyynisellä tarkkuudella. Se osaa myös häikäilemättömän kivuliaasti astua tekopakkaa sekoittavan käden päälle. Vanha rouva luo pelipöydälle asetelmia, joihin kristallivalojen häikäisemät ruhtinaskunnan lipevät eksyvä kuin labyrinttiin.

Ruhtinaskunnan nuoret leijonat ovat jo kääntäneet korttinsa ja käyttäneet onnensa loppuun. Ne saattavat marssia hännät ojossa saleihin, mutta kun vanha rouva kääntyy, ne muuttuvat aroiksi leijonan pennuiksi. Taso huippujalkapallon ja todellisen huippujalkapallon välillä tulee lopulta ammottamaan valtavana kraaterina. Monacon mahdollisuus siinä, että sen hyökkäyspeli on maailman parasta ja vanha rouva unohtuu muistoihinsa kiikkumaan eikä huomaa lattialle karanneita leijonanpentuja.

Viinikuvaus: viinievoluution aallon harjalla helmeilevää torinolaista taidetta

El Derbi madrileño: mitä neljäs kerta sanoo?

Kevät on derbyjä derbyjen perään. Eurooppalaisen huippujalkapallon syke kiihtyy hallitsemattomana ja sitten arpa tuo Madridin suurseurat jälleen samalla starttiviivalle. Diego Simeone jättää palkintopöydälle hieman himmennyttä hopeaa ja Zinedine Zidane asettelee sieniliigan pöytäliinalle tiimalasin, jota ei käännetä, jos argentiinalaissparrajaa saa paremmat tuomaripisteet. 

Zidanen tiimalasi kellahti jo hetkeksi kumolleen El Clásicon käsistä karanneilla viimeisillä minuuteilla. Zidane on nähnyt varmasti painajaisia Luka Modrićin ja Marcelon edestä kirmaavasta Sergi Robertosta. Roberto Carlos olisi napannut Roberton paidasta, nykäissyt hänet tantereelle ja sitten pyytänyt anteeksi. Simeone olisi pelaajauransa aikana lanannut Roberton hymyissä suin ja korkeintaan ironisesti taputellut olkamusta. Nyt Roberto sai tyhjän kiitoradan ja lopulta Lionel Messi pääsi paistattelemaan ja traumatisoimaan kotiyleisön. Haava vuotaa vielä pitkään.

Real Madrid on Real Madrid. Suosikki pikkuveljeään vastaan. Taktinen asetelma on tuttu. Kuninkaalliset lähtevät hallitsemaan peliä ja punavalkoiset terrierit roikkuvat rajusti nilkoissa. Atletico Madrid lähtee kisaan omalta paikaltaan: kotimaisen sarjan kolmosradalta. Sen odotetaan aloittavan kolmantena, päättävän kolmantena ja tippumaan mestareiden liigasta vahvempaansa vastaan. Asetelma on odotusarvoltaan niin banaali, että markkinamies Zidane on jo lupaillut tuovansa ottelupariin jotain uutta. Tosiasiassa mitään uutta ei tarvita, sillä sota syttyy, kun pallo potkaistaan peliin. Katsomot ympäri maailmaa myydään täyteen, vaikka futisfanit istuvat penkeilleen vasta juuri ennen ottelun alkua.

Atléticolla on mahdollisuutensa, jos sen pelaajien taulu on intensiivisellä psykoterapialla saatu hapotettua tyhjäksi aiempien mestareiden liigan kohtaamisten jäljiltä. Lisäelementtinä tarvitaan hyvä ja onnekas hetki, joka tuo pari maalia. Sen jälkeen leuat kiinni akillesjänteisiin ja pohkeisiin niin kuin huomista ei tulisi. Kuninkaallisten lähtötelinettä keinuttaa se, että he joutuvat pelaamaan topparipeliä. Jose Mourinhon vitsaillessa nimeävänsä itsensä Manchester Unitedin kokoonpanoon eräälle tehtävistään vapautetulle Aitor Karankalle rakennetaan Florentino Perezin kuumaa linjaa. Tähän otteluun se ei kuitenkaan valmistu kuin kuninkaallisten legendankatkuisissa unissa. Myös Zidanen vihjaus ”jostain uudesta” on mielikuvana yhtä miellyttävä kuin puheen pitäminen vieraalla kielellä. Silti. Real Madrid on aina Real Madrid.

Viinikuvaus: poltettua verta, ranskalaisen lähiön eleganssia ja argentiinalaisen vesikauhuisen härän kiveksiä