Huuhkajat-Slovenia: kiitos ja kumarrus

Hellettä piteli, kun Huuhkajat lähtivät lyömään seuraavaa siiven iskuaan Saksanmaan reissua kiikarissa pitäen. Porteista pääsee lähes sukkana sisään ja virvokkeet napataan futuristiseen tyyliin Woltin sovelluksella. Paikat löytyvät helposti ja virittäytyminen tulevaan jännitysnäytelmään voi alkaa.

Pohjoiskaarteesta raikuu "Oi meidän rakas Suomi" ja samalla upea Tifo kääriytyy katsomorivejä alaspäin. Pelaajat saapuvat viheriölle, katsomoissa desibelit nousevat jälleen ja Taistelupari heiluttelee pientä Suomen lippua. Päiväkodissa vellonnut futisaiheinen keskustelu kirvoittaa vielä yhden kysymyksen: kumpi voittaisi sellaisen pelin, jossa vastakkain olisivat Suomi ja PSG.

Huuhkajat Saksaan

Tasaisen alun jälkeen Huuhkajien vastaus Taisteluparin kysymykseen on hyvä painostusjakso noin kymmenen minuutin pelin jälkeen. Taistelupari huomioi kaksi tilannetta, joista Teemu Pukki olisi hänen nähdäkseen voinut jo vetää. Takana kehaistaan Joel Pohjanpaloa ja kuin kommenttina tähän kaikkeen Pukki löytää matalalla syötöllä Pohjanpalon maalin edestä. Pohjanpalo ohjaa pallon yllätetynoloisen Vid Belecin "puikkeleista" maaliin: 1-0 ja yleisön juhliessa raivoisasti peliä on pelattu 13 minuuttia.

Maalin jälkeen Slovenia on edelleen köysissä. Sillä on vaikeuksia päästä Suomen prässin alta kontrolloituihin hyökkäyksiin, mutta puolen tunnin kohdilla ottelun suursäätila alkaa muuttumaan. Slovenia lähtee säikyttelemään Huuhkajia pitkälti oikean laidan kautta. Sandi Lovricilla on väylä pesälle ensimmäisenä auki, mutta Lovricin kuti ryömii hieman kolon ohi. Pian tämän jälkeen Benjamin Sesko pääsee koettelemaan onneaan boksin sisältä. Pallo kopsahtaa tolppaan ja Huuhkajien näkökulmasta ottelua tunnelmoivalle alkaa tulla hieman onnekas olo.

Slovenia saa pelattua lyhyillä syötöillä palloa hyvissä peliasennoissa vartoville pelaajilleen Huuhkajien puolustuksen eteen ja kuumuudeen nostattaman hien lisäksi ohimoille nousee myös kylmää hikeä. "Jolle" villitsee kotiyleisöään puolustuspelaamisellaan ja Arttu Hoskonen ottaa tuiki tärkeän tuplablokin Slovenian rynniessä armottomasti kohti tasoitusta. Takaa kuuluu voimakkaalla aksentilla karjaistu "Come on Finland", joka kielee sekä Huuhkajien laajaa kannatuspohjaa että kotiyleisön tasoituksen kammoa. Guillermo Cuadran taukovihellys tulee kreivin aikaan ja Huuhkajat pääsevät kuin pääsevätkin tauolle johdossa.

Tuvan täydeltä jännitystä

Tauolla tarjolla on Mikko Kuustosta ja teknoa. Vieressä ventiloidaan myös loppujakson jännittäviä hetkiä.

Toinen puoliaikaa pistetään käyntiin. Tasaisten ensi minuuttien jälkeen hallinta kääntyy jälleen Slovenialle. Joskin Huuhkajat vaikuttavat löytäneen selkeämmän suunnitelman vastaiskuille. Slovenian paineen alta päästessään Huuhkajat liihottelevat vauhdilla Slovenian maalia kohti.

Andraz Sporarin kuti vierii niukasti maalin ohi. Huuhkajat saavat pari hyvännäköistä vastaiskua, jotka eivät kuitenkaan tuloudu. Heti perään Lukas Hradecký  joutuu venymään parhaimpaansa kopatakseen Petar Stojanovicin kudin. Hengästyttävä ja maalilta maalille rullaava pelin vaihe saa kliimaksinsa, kun Teemu Pukki löytää Oliver Antmanin oikealta laidalta. Antman saa jalkansa auki suunnilleen samoilta sijoilta kuin Stojanovic aiemmin. Erona vain se, että Antmanin kuti painuu maaliin asti: 2-0 ja pelikellossa 64 minuuttia.

"Huuhkajat Saksaan, ne matkaa

vaikka karsinnois vastaan tulee

Slovenia, Tanska, Kazakstan ja

tuokaa mitä vaan"

Kaikuu Pohjoiskaarteesta

Hellettä ja pelimiesten elkeitä

Krampit alkavat puremaan molempien joukkueiden pohkeita. Viinipullon kohdalla Seskolla on jälleen paikka, mutta Olympiastadion ei ole katettu Slovenialle. Matti Peltola isännöi väkevästi pari puolustustilannetta ja Glen "Ballon D'or" Kamara tulee myös vaikuttavalla tavalla peliin mukaan. "Luke" poimii marjat. Slovenia hytyy. Suomi voittaa. Rive kumartaa elegantisti Pohjoiskaarteen suuntaan.

Rive kuittaa ja kumartaa

Viini: saksalaista Rieslingiä tapaileva kotimainen täydelle pöydälle tarjoiltu huuhkajahöyheninen.

PS: Blogin 2022 vuosikertaa on kovakantisena myynnissä esimerkiksi alla olevissa paikoissa (tai saatat löytää sen myös paikallisesta kirjastostasi):

https://kansallinen.fi/tuote/futista-ja-viinia-vuosikerta-2022/

https://www.booky.fi/tuote/jarno_rajalampi/futista_ja_viinia_vuosikerta_2022_tarinoita/9789526515700

Suomi-Montenegro: aves, aves

Montenegro lennätti ”Rohkeat haukkansa” stadikalle Bosnian ”Lohikäärmeiden” jälkeen. Jotenkin momentum suosi lentävistä olennoista kuitenkin Huuhkajia, sillä tiiviin ottelutahdin lisäksi Montenegron siipiä hapotti vierasmatka. Samaan aikaan pakkovoiton narratiivi nosteli kaulaansa suomalaisessa futiskeskustelussa, sillä viime minuuteilla kaksi Bosnialle pudotettua pinnaa maistui Suomen maajoukkueen kannattajille enimmäkseen madoilta ja mullalta.

Juna-aikataulut eivät oikein suosi ekologista matkailua, joten yksityisautoiluun on turvautuminen. Taistelupari ottaa päikkärit jo autossa, joten kannustamiseen jää enemmän energiaa. Pohjoinen sisäänkäynti on helposti selvitettävissä ja stadionin kipsojen jonot vaikuttavat tällä kertaa melko kohtuullisilta. Kolmen pelin kausikortteihin painetut vakipaikat löytyvät helposti ja aurinko helottaa lämpimästi nykyisen pääkaupungin taivaalta.

Pohjoiskaarre loi erinomaista tunnelmaa otteluun

Leppoisia tunnelmia ennen ottelua

Pohjoiskaarteesta singahtaa ilmoille asiaan kuuluvat äänenavaukset ja Riven johdolla ollaan edelleen menossa kisoihin, koska sellainen on maailman asento. Peli nytkähtää käyntiin melko varovaisissa merkeissä. Huuhkajat saavat pelin painettua enimmälti Montenegron puolelle kenttää, mutta Montenegro saa imettyä oman boksinsa edessä Suomelta tilan ja ajan. Huuhkajat pyrkivät pelaamaan syvyyteen Montenegron linjan eteen palloja, joita vähillä kosketuksilla siirrellään linjan taakse. Haukat ovat Huuhkajien liikeradoista kuitenkin hyvin vainulla ja pian käy ilmi, että mitään ilmaisia talipalloja ei Huuhkajia varten ole punapaitojen maaliverkkoihin ripustettu, vaan tulos pitää hakea kärsivällisellä, mutta riittävän määrätietoisella pelaamisella.

Montenegrolla vaikuttaa etenkin pelin alkupuolella olevan pistopaikkoja Huuhkajien hieman tavallista korkeammalle noussutta puolustuslinjaa vastaan, mutta hyökkäyspelin laatu ei varsinaisesti ole maalauksen tai vaakunan arvoista. Hieman enteellisesti joku ilmeisesti painaa vessamaailmaa etsiessään väärää katkaisinta ja ottelun alun valoshow saa äänettömän toisintonsa. 

Puoli tuntia on pelattu, kun Huuhkajat esittävät oman shownsa. Teemu Pukki ottaa Montenegron puolustuslinjan edessä pari ripeää askelta.  Richard Jensen löytää Pukin, joka hakee itselleen seinän Robin Lodilta. Haukan katse harhailee jo tässä vaiheessa niin pahasti, että Pukki löytää lintuverkon eteen unohdetun tulikuuman Joel Pohjanpalon: 1-0.

Teemu Pukki oli jälleen pelin ytimessä

Ennen pelin taittumista Pohjanpalo osoittaa vielä ettei todellakaan ole, mikään eilisen teeren poika. Tovi edellisestä maalista ja Lucas Lingman lähettää oman herkkupalansa sivuvaparista. Jolle on ensimmäisenä paikalla ja siitä se hyvin koulutettu kotka lentää Montenegron pyydysmiehen Danijel Petkovicin ulottumattomiin: 2-0. Vääräleukojen ajatuskuplaan nousee tuumaus siitä, että olisikohan Pohjanpalolle kuitenkin voinut olla myös Bosniaa vastaan käyttöä. Kaveri on kuuma kuin kiuasvastus.

Kohtaa lentää a'la Jolle "Danger" Pohjanpalo

Peli pelataan koko lailla lempeänä ja hyvätuulisena toisella puoliajalle. Tällä kertaa mielessä käy, että pitäisikö sittenkin hakea puoliajalla kahvit, mutta jään kuitenkin omalle paikalleni katsomaan, kun Suomen vuoden 1980 Olympialaisissa pelannutta maajoukkuetta juhlistetaan.

Historian havinaa

Montenegro tekee puoliajalla triplavaihdon. Se on myös toisen puoliajan alussa enemmän pallossa. Vääräleuat toteavat tässä kohtaa, että toivottavasti nyt ei passivoiduta ja päästetä kaveria takaisin peliin.  Näin ei onneksi käy vaan alun hätyyttelyn jälkeen peli jälleen tasoittuu. Suomi tekee oman triplavaihtonsa. Taistelupari nostelee pientä lippuaan ja fiilistelee niitä kannustushuutoja, jotka jo tunnistaa. Pohjoiskaarteesta helähtää muutama harvinaisempikin kipale. Ilmari Niskasella on oma tonttinsa, mutta Petkovic hoitaa sen.

Mitään varsinaista draamaa tai dramatiikkaa ei toinen puoliaika lopulta tarjoile. Eikä sen tarvitsekaan. Huuhkajat kontrolloivat hyvin kokonaisuutta ja Montenegrolla on sen verran vähän otteluun kantaaotettavaa, että sen muutaman päivän takainen Romania voitto pistää oikein hämmästyttämään ja kummastuttamaan. Katsomo nousee lisäajan lähestyessä pystyyn kunnioittamaan Huuhkajien suvereenia esitystä. Ottelun päätyttyä Pohjoiskaarteen ja Huuhkajaparven yhteisrallatusta on taas pitkästä aikaa sydäntä lämmittävää seurata.

Kiitos Huuhkajat ja tähän ei kyllästy:

Parvi painuu stadionin rakenteisiin ja on enää yksi eeppinen keskustelu käymättä

T: Isi?
F&V: No mitä?
T: Mikko-setä!
F&V: Asia kunnossa…

 Viini: Riven kaapista hallittua rakennetta ja sopivasti voittavan makuelämyksen varmistavaa kuplaisuutta

Huuhkajat-Kazakstan: väistäkää-ä-ää-ä-ää pulkka tulee jo

Turusta itäänpäin lähtevässä junassa näkyy ensimmäiset sinivalkoiset huivit. Riven huuhkajat eivät olleet mitkään yhden karsintojen tai kisojen ihme, vaan tässä ollaan luomassa jotain pysyvämpää. Sikäli Korona sotki edelleen kuvioita, että liput piti hankkia kahteen kertaan, jos MM-karsinta junasta mieli varata paikkansa.

Stadikka pakkautumisvaiheessa

Aurinko lämmitti mukavasti, kun kiersimme stadionia taisteluparin kanssa. Aika tarkkaan puolitoista kierrosta se otti ennen kuin bongasin oikean portin, mutta onneksi se imaisi pitkähkönä kiemurtelevan käärmeen sisäänsä nopeasti. Kipusimme omille paikoillemme juuri, kun Kazakstanin kansallislaulu helähti eetteriin. Paikkojen suhteen olimme sikälikin onnekkaita, että pääsimme Pohjoiskaarteen -jengin kupeeseen, mikä osaltaan takasi hyvän tunnelman ottelun ajaksi.

Pohjoiskaarre valmiina

Lukas Hradecký kiittelee Pohjoiskaarretta chäntistä, joka suorasanaisesti kuvaa sitä toimintaa, mitä Luke kannattajajoukon näkökulmasta stadikalla toimittaa. Tämä on yksi osoitus lisää siitä, miten huuhkajat ja sen kannattajat ovat symbioottisesti rakentaneet kulttuuria, jonka päältä suomalainen maajoukkuetason jalkapallo on ponnistanut ennen näkemättömiin korkeuksiin.

Suomi hallitsee peliä ensin. Sitten Kazakstan hallitsee ja sitten taas Suomi. Viereemme istahtaa vähän vilkkaammanoloinen herrasmies, joka kertoo viimeisen Helsingin reissunsa päätyneen yöuniin Aleksis Kiven -patsaan kupeessa olleeseen pusikkoon. Kazakstan vaikuttaa sitkeältä joukkueelta, joka osaa myös hyökätä ja hakeutua sekä kotijoukkueen että tuomariston ihon alle. Siksi sydän väliin tykyttää, kun Kazakstan etsiytyy laukaisupaikkoihin Suomen rangaistusalueen ulkopuolelle. Kazakstanin ja Ukrainan pelit oli pikaskannattu kahdesta kulmasta: sekä Suomen kannalta hyvistä tuloksista että Kazakstanin potentiaalisesta vaarallisuudesta. Kazakstan leimaa heti alussa jälkimmäistä.

Kazakstan oli sisukas ja sai otettua omat hallintajaksonsa

-Olin Myyrmäessä katsomassa peliä, ja yhtäkkiä mun ympärillä oli poliiseja ja järkkäreitä. Ne väitti, että olen polttanut bajamajan.

Klassikkokamaa. Taistelupari nukahtaa tapansa mukaan ensimmäisen puoliajan toisella puoliskolla päivätorkuille. Herrasmies ehtii juuri kehaisemaan Onni Valakaria, kun tämä peippailee oikealta laidalta kohti Igor Shatskiyn maalia, mutta painimaan koipia on liian tiheään boksissa, jotta tuulettelemaan päästäisiin vielä.

Herrasmies hakee kahvin ja alkoholittoman oluen. Hän kertoo zoomailleensa, että stadionin ulkopuolella olevien aitojen yli pomppimalla pääsisi kannattajakatsomoon. Totean että stadionin sisäpuolella ei näyttäisi olevan aitoja ollenkaan, joten käynti kannattajakatsomoon saattaisi onnistua ilman aitajuoksuakin.

Puoliaika koittaa. Luen vaimolta tulleen viestin, jossa kerrotaan taksin hotellille maksaneen 43€, kun mennessä kellotimme samasta matkasta 10,90€. Herrasmies toteaa lähtevänsä aitahommiin. Peli on ollut odotetun vaikea, mutta Riven aikana on helppo luottaa siihen, että ottelusta kairataan voitto vielä.

Teemu Pukki oli koko pelin ajan aktiivinen

Toinen puoliaika lähtee sähäkästi liikenteeseen ja Suomi pääsee hyville paikoille. Taistelupari heräilee torkuiltaan ennen kuin Valakari ja Teemu Pukki käyvät kutittelemassa Shatskiyn maalilla. Lopulta Jere Uronen lähettää karamellin Kazakstanin puolustuksen keskelle ja Joel Pohjanpalo suihkii hattaraa koko suomalaisen jalkapalloyleisön unelmiin puskemalla pallon vastustamattomasti maaliin.

Kansallisaarre suojeltavana

Taistelupari bongaa pohjoiskaarteesta paidattoman sällin ja huuhkajat alleviivaavat entisestään eroa siihen, mitä suomalainen maajoukkuefutis oli ennen ja mitä se on nyt: pelin ilme ei välttämättä ole ollut mitään totaalidominointia, mutta tulos haetaan kyynisesti. Siksi Kazakstanin loppuviritelmä ei herätä sen kummempaa huolta, sillä siinä skenaariossa, jossa keltapaidat punnertaisivat tasoihin, Suomi penkittäisi toisen maalin.

Rive hoitaa

Suomi voittaa. Vakiosta napsahtaa 13 oikein haravaan (tosin hajoitus ei osu). Luke lainaa megafonia, kun huuhkajat ja kannattajat suorittavat totutut voiton jälkeiset rituaalinsa. Aurinko ja huuhkajat lämmittävät sydänalaa, kun lampsimme Pohjoiselle Stadionintielle.

Viini: Riven perusvalikoimasta

Tanska-Suomi: vastoin kaikkia todennäköisyyksiä

Ystävämme laittaa Kööpenhaminasta viestiä ja kyselee vinkkiä siihen, mistä voisi vielä pelipäivänä saada lippuja. Vinkkaan paria paikkaa, jossa olen nähnyt lippuja myytävän. Edellisen päivän koronarokotus koktailina painostavan ilman ja Huuhkajien kisarupeaman nostaman jännityksensä kanssa sotkee päivän värit. Pyörittelen televisiossa erinäisiä huuhkajiin liittyviä musiikki, video- ja maalikoostepätkiä. Mistään muusta ei oikein tule mitään ja lopulta aikataulutkin hajoavat.

Pikaiselle visiitillä Alkoon on yksi sääntö: tanskalaista ei tänään tule mukaan, joten joku muu saa huolehtia To Ølin ja Mikkellerin markkinaosuuksista. Katsomme kaverin luona ensimmäisen puoliajan Sveitsi-Wales-matsista. Siihen on vaikea keskittyä, koska huuhkajat pelaavat sen perään. Lopulta laskeudumme tutun irkkupubin tutuille penkeille tapittamaan tuttua screeniä. 

Suomalaista futishistoriaa tutulta screeniltä

Käsillä on juhlapäivä, mutta sen käänteet tulevat osoittautumaan täysin arvaamattomiksi. Sovimme kaveriporukan kesken, että on ihan OK kyynelehtiä, kun Huuhkajat astelevat riviin esittäytymään Parkenin yleisölle, jonne myös Kööpenhaminan kontaktimme oli onnistunut onkimaan paikkansa. Tosiasiassa, kun kamera siirtyy Suomen pelaajasta seuraavaan, valtaa sisukset syvä rauhan tunne. Jotenkin asiat ovat juurin niin kuin niiden pitääkin olla.

Huuhkajat hyökkäävät ottelun alussa muutaman minuutin ajan, mutta sitten peli kääntyy täysin tanskalaisille. Suomi puolustaa 5-3-2 -muodostelmassa ja se puolustaa ehkä syvemmässä blokissa kuin koskaan aiemmin. Totean että toivottavasti peli etenee juurin niin kuin Riven pelikirjassa lukee. Tasuri tästä pelistä olisi hyvä startti kisoille, mutta huolta aiheuttaa se, että Suomi ei tunnu pääsevään hyökkäämään ollenkaan. Se saa ohjattua Tanskan hyökkäyksiä kuitenkin laitoihin ja melko pysähtyneeseen tilaan, jolloin huippupaikoille Tanska ei pääsee. Tanskan puolustus ottaa rutiiniomaisesti Teemu Pukin parit partyt kiinni, joten alan tuijottelemaan kelloa ja toivon sen nopeaa juoksua.

Peli kellon napsahtaessa yli neljänkymmenen tulee hetkeksi huojentunut olo. Näyttäisi että tästä selvitään. Sitten Christian Eriksen retkahtaa erikoisennäköisesti maahan (ja juuri sen katsomon eteen, jonne Köpiksen kontaktimme oli saanut paikat). Kameran nappaama veltto kroppa ja erityisesti täysin tyhjä katse viestivät, että tilanne on paha. Alkushokin jälkeen tilanne jatkuu kentällä edelleen. Näyttää, että Eriksenin sydäntä yritetään pumpata käyntiin. Baarissa on hiljaisia, itkeviä ja rukoilevia ihmisiä. Siinä ohessa henkilökuntaa vaivihkaa toimittaa läpitulleita tilauksia ja siivoaa pöytiä. Kahtaalta on paha tunne sekä ihmiselämää koskevasta tragediasta, joka saattaa olla nyt käsillä, että myös siitä, miten kaiken tämän jälkeen arvaamaton luoti tuntuu osuvan jälleen Huuhkajiin. Sattumukset tuntuvat tulevan aivan käsittämättömällä kierteellä eikä niiden edessä voi kuin pysyä nöyränä ja toivoa parasta.

Pieni toivon häivähdys saadaan kuvasta, jossa Eriksen näyttä olevan tajuissaan. Kenties tässä ei ollakaan menossa niin traagiseen lopputulemaan, mitä aiemmin on ennustettu. Voitaisiinko peli jopa pelata loppuun, jos todetaan, että Eriksen on kunnossa?

Ottelulle saadaan uusi alkamisaika. Jotenkin kokonaisuus kirraa Eduardo Galeanon tarinaa äitinsä ottelun alla menettäneestä tuomarista. Kellon juostessa teemme myös nopean päätöksen ja siirrymme seuramaan ottelun lopun Turun hämähäkkitontille rakennettuun kisakatsomoon. Ennen ottelun jatkumista sinetöidään jalkapallon folkloristiikkaan vielä suomalaisten ja tanskalaisten kannattajien

-Christian!

-Eriksen!

vuorohuuto. Eleeltä on vaikea ottaa mitään pois.

Hämähäkkitontilla on kaikin tavoin vauhti päällä.

Hämähäkkitontin tunnelmia

-Riittääkö nämä nyt varmasti loppumatsin ajaksi, baariminna huikkaa, kun kasaamme kisapulloja cooleriin

-No eihän ne kyllä riitä, totean ja niinpä jäiden joukkoon lasketaan vielä muutama virvoke.

Pelin ilme ei vaikuta muuttuneen. Huuhkajat ovat linnoittautuneet kuin shakkinapit konsanaan omalle kenttäpuoliskolle, jonne Tanska tuo pelivälinettä. Sinänsä ottelu on nyt herran hallussa, sillä se ponnistaa sellaisilta askelmilta, joille kenelläkään ei ollut Plan B:tä.

Ihan tuntia ei ole pelattu, kun Suomi hyökkää. Jere Uronen löytää Pukin boksista, mutta Pukin portit suljetaan kahden tanskalaisen voimin ja niinpä hyökkäys näyttää pysähtyvän. Pukki palauttaa pallon Uroselle, joka nostaa sen keskelle, jossa on melko lailla seisoville jaloille rakentuva 2 vs. 2 tilanne. Robin Lod kurottaa pallon ensimmäisenä, mutta ei yllä siihen, mikä on sikäli hyvä, että hänen taakseen hiipinyt Joel Pohjanpalo on paikalla. Pohjanpalo tekee joutsenmaisen kurotuksen palloon, joka lipsahtaa Kasper Schmeichelin kainalosta maaliin. Maali on yksi Huuhkajan siipien lailla lepattava kynttilä koko siihen järjettömyyden ja sattumanvaraisuuden kakkuun, jota ilta on leiponut. Hämähäkkitontilla sataa kaljaa. Pulloja hajoaa ja ihmiset pomppivat painovoimaa uhmaten tuoleille ja pöydille. 

Maalin jälkeen käytännössä kukaan ei enää istu loppumatsin aikana. Mayhem syvenee, kun Anthony Taylor antaa Tanskalle köykäiseltä näyttävän pilkun ja sementoi ainakin huuhkajakannattajien mielissä sen, että maailman tuomarihuiput tulevat muualta kuin sumusaarilta. Screeniä vasten näyttää lentävän tuoli ja muita tunnistamattomia lentäviä objekteja eli UFOja. ”Runosmäen liimanäppi” eli Lukas Hradecký  nappaa Pierre-Emile Hojbjerg väsyneen rangaistuslaukauksen kainaloonsa. Sen jälkeen on vaikea uskoa, että mikään enää saisi huuhkajia pyydyksiinsä.

Taylor malttaa lopettaa ottelun ajallaan ja Huuhkajat nappaavat käsittämättömien vaiheiden jälkeen voiton. Taivas repeää. Kaljan sijaan sieltä sataa nyt ihan vaan vettä ja kerralla reilusti. Sade yrittää piiskata ihmisiä taksijonoihin ja koteihinsa. Se ei ole ihan helppo paikka, sillä Turku juhlii voittoa isosti. Autoista pilkottelee päitä ja sekä ihmisten että autojen äänitorvet törisevät. Vastaavaa hurmosta kirjoittaja on nähnyt viimeksi Lissabonissa silloin, kun Portugali voitti EM-kisat. Jalkapalloyhteiskunnan rakenteet ovat lujemmat kuin ehkä ensisilmäykseltä näyttää. Onneksi lujaa oli myös lääkintähenkilökunnan ammattitaito Parkenin illassa.

Viini: kaikkea mahdollista liikaa ja sekaisin

Suomi-Bulgaria: rutiinivoitolla lisäsivu historiankirjaan

Järjestysnainen huikkaa Olympiastadionin parkkipaikan edestä, että tänne ei saa pysäköidä ja kehottaa ajelemaan ja katselemaan ympärilleen. Jäähallin parkkipaikalla on tilaa. Kilautan kympin parkkimaksun ennen kuin digitaalisilta näytöiltä paistava ’pelkällä parkkikiekolla saa pysäköidä’ löytää tiensä verkkokalvoille. Ei se mitään. Pelipäivä on juhlapäivä.

Pitkähköt jonot kiertävät porteilta pitkälle katuvalojen valaisemia katuja. Jostain syystä meidän porttimme on jonoton. Maskit naamalle ja puhelin kolme kertaa lipunlukijaan. Portin toisella puolella hoksaan, että pojalla on minun varamaski naamallaan ja sen jälkeen minua hoksautetaan, että oma maskini on väärinpäin. Asia vaatii vielä harjoittelua. Kuuntelemme Maamme-laulun katsomon portaikosta ennen kuin asetumme Olympiastadionin lähes käyttämättömille penkeille. Peli voi alkaa.

Pohjoiskaarteesta lähtee klasikkochänttien ja kannustushuutojen kimara. Ajat ovat kummalliset ja maskin läpi hengittely vaatii totuttelua, mutta tunnelma on hyvä. Heti alussa käy selväksi, että kannatus ei tule olemaan vain pohjoiskaarteen rallattelua, vaan koko yleisö on tullut puhaltamaan tuulta huuhkajien siipien alle.

Huuhkajat pääsivät nauttimaan kotiyleisön tuesta

Bulgaria on alussa kevyemmällä jalalla liikkeellä. Sen teknistaitavat pelaajat siirtelevät palloa kohti pohjoiskaarretta ja Suomen päätyä. Riven huuhkajat ovat palanneet EM-karsinnoista tuttuun 4-4-2 -muodostelmaan, mutta ottaa hetken ennen kuin Suomen peli alkaa loksahdella kohdalleen. Sen hetken otettuaan Suomi pääsee heti hyville maalipaikoille. Sekä Robert Taylor että Teemu Pukki pääsevät hätyyttelemään Martin Lukovin maalia, mutta liito ei aivan vielä riitä.

Bulgaria oli pitkin peliä vaarallinen

Bulgaria pysyy hyvin ottelun koivessa kiinni ja Suomi on jopa onnekas siinä, että omissa ei soi. Huuhkajista Glen Kamara erottuu jälleen positiivisesti. Kamaran ohimoissa vaikuttaa tykyttävän jalkapallon oikeiden ratkaisujen täydellinen sähkökeskus, josta viesti kulkee saumattomasti lihassyihin. Ei muuta kuin kultaista palloa kainaloon.

Toisen puoliajan alkupuolella Joona Toivio lähettää pitkän pallon vasempaan laitaan. Jere Uronen laskee sen Olympiastadionin uusitulle nurmelle. Bulgarian prässi jää kauas Urosesta ja Uronen saa rauhassa asetella askelmerkkinsä kohdilleen. Keskitys kaartaa takatolpalle. Vuorostaan Joel Pohjanpalolla on tilaa ja aikaa. Pohjanpalo puskee pallon keskellä kärkkyvälle Pukille, joka Robert Taylorin sanoin ”syöttää” pallon Taylorille. Taylor kurottaa ulkoteränsä pallon alle ja tökkää Suomen johtoon.

Robert Taylor tökkää kipeästi vierasjoukkuetta

Pukin ja Pohjanpalon duetolta on jatkossa lupa odottaa vielä enemmänkin, mutta vaihdosta kentälle iskevä Fredrik Jensen roihuttaa Olympiasoihtua välittömästi. Jensen juoksee boksin reunalla tyhjään tilaan, jonne Uronen viskaa rajaheittonsa. Jensen ottaa pienen vaihtoaskeleen ja saattaa jalkansa vapaaksi. Ritsa räpsähtää kuin tyhjästä alakulmaan ja Suomi siirtyy 2-0 -johtoon.

Kultuuritekoja

Otteluun kulminoituu omalla tavallaan jälleen se kulttuurin muutos ja voittamisen kulttuuri, joka huuhkajien höyhenpeitettä koristaa. Suomi ei pelaa erityisen hyvin, mutta se on riittävän tehokas ja riittävän hyvä kammetakseen historiallisen voiton Bulgariasta. Bulgarian viime hetken pyristelyt kylmäävät kyllä sydänalaa, mutta pääkaupungin maskimeren täplittämässä pimenevässä illassa huuhkajat paistattelevat sillä podiumilla, jonne sen soisi sukupolvesta toiseen jäävän.

Videolla futisjuhlaa

Viinikuvaus: kulttuuritekoja

Futisoluet: König Pilsener

Futisoluiden sarjassa jatketaan bundesliigojen hengessä. Kaupasta tarttui mukaan Joel Pohjanpalon lainapestillään tähdittämän Hamburger SV:n sponsorin König-Braurein König Pilsener.

König Pilsener on väkevästi humaloitu konstailematon olut

Lasiin kaatuu kullankeltainen ja kauniin läpikuultava olut. Päällä on tasainen ja pienikuplainen sokerin valkoinen vaahto. Tuoksussa nousee väkevä pilsmäinen ruohoisuus. Taustalla on vaaleita viljoja ja aivan pienen pieni pilkahdus hunajaista makeutta.

Vahva humalaisuus ja nopeat kuplat hyökkäävät päälle, kun olut valuu ikeniin.  Runsas humalaisuus hakee jopa pientä tyrmäystä, sillä niikseen luonteikas tapaus on kyseessä. Kun tuoksun pääse ohittamaan, niin mausta löytyy yrttisyyttä, joka taittuu kuivan greippiseen karkeuteen. Jälkimaku jää leijailemaan ohittamattoman ruohoisena.

Kyllähän tästä oluesta saa analogian täyteen vauhtiin kiitävän Pohjanpalon kanssa. Oluen lempeä vaaleus lähinnä hämää, kun Deutsche Bahn rynnii säälimättömästi päätyrajaa kohti eikä pysähdy ennen kuin pakosta omien ultrien eteen.

König Pilsener on kokonaisuudessaan tymäkkä ja konstailematon pilsneri. Ehkei niinkään sovi nautiskeluun, vaan sopisi paremmin, vaikka mausteisten makkaroiden kaveriksi. Toisaalta tunnelmaltaan sopii puoliajalle tappiotilanteessa muutamalla kulauksella irvistellen tuhottavaksi käyttöjuomaksi, jonka voimalla jaksaa taas muutaman minuutin karjua.

3/5

Futis-ja viinikuvaus: kein Schwachsinn

Tauolla osa I

Josê Mourinhon FC Internazionale Milano vie Derby della Madonninan 0-4. Elokuussa 2009. Soittolistalla seuraavana on samaisen vuoden El Clásico. Roberto Carlosin myötä valkoisen baletin imuun tempautuneelle kirjoittajalle viihde tulee piikikkäänä, mutta Tuomas Virkkusen ja Mika Väyrysen tunnelmoima matsi jää illan leaderboardin kärkipaikalle. Tyttären pelimekko -projekti etenee jo nettikaupan ostoskoriin asti, mutta vaimon kanssa käyty nopea konsultointi paljastaa, että koko oli jäämässä liian pieneksi. Sopivaa ei sitten tähän lähtöön löydykään, joten projekti jatkuu.

Milanon derby vuosimallia 2009

Jesús Gilistä kertova dokumenttisarja kulkee muutamassa illassa alku- ja lopputekstien välin. Fiktiivisenä sen olisi voinut nauttia hieman keveimmin mielin, mutta kun ensimmäisissä kohtauksissa kaivetaan ruumiita piittaamattomasti pikavoittojen toivossa rakennetun ravintolan alta, jää mahdollisen veijaritarinan päälle varjoisa klangi. Se ei toki ota mitään itse kuvaukselta pois. Gil ei ole historian ensimmäinen eikä viimeinen hahmo, joka rakentaa oman suuruudenhulluutensa jalkapallon, politiikan ja rakennusbisneksen varaan.

Jesus Gil:n elämästä kerova "The Pioneer" on katsomisen arvoinen dokumenttisarja

Lataan virtuaalisen ostoskoriin kolme futisaiheista kirjaa. Ne tulevat kun tulevat, mutta Thomas Mannin Tohtori Faustus ei ehtine ennen niitä valmiiksi ja jäänee kesken. Jalkapalloa on ikävä, mutta myös kirjastoon olisi kiva päästä. Universumin logiikassa on selvästi epäjohdonmukaisuutta, koska sekä jalkapallo että kirjastot ovat menneet samaan aikaan kiinni. Tartun vimmalla spekulaatioon siitä, että Teemu Pukki saattaisi siirtyä ensi kaudeksi Leedsiin. Lätkään päin kenollaan oleva kollegakin nostaa asiaa Whatasappissa. Huolimatta siitä, että tilanne on kuin olisi nähnyt labyrintin loppupäähän ennen kuin on sisään astunutkaan, niin mutkat on tässä hetkessä armollista vetää suoriksi. 

Bundesliiga saatetaan pyöräyttää jo piankin käyntiin. Lukas Hradeckyn ja Joel Pohjanpalon liittyminen Hansin matkaan on kulttuuriteko. Zlatan Ibrahimović iskee kipinää länsinaapurissa. Hammarbyn ja Malmö IF:n matsi nousee tietyin reunaehdoin omalle futiksen bucket -listille, vaikka Ruotsin tilanne muutoin ihmetyttää. Valkoinen baletti tanssii klassikkomatsissa sidotuilla jaloilla. Niikseen suvereeni Josep Guardiolan Barcelona on. Tikulla silmään. Siitä nyt kuitenkin on aikaa

Viinkuvaus: kuplii

Suomi-Armenia: Riven johdolla me mennään kisoihin

Tunnelma Veritaksella oli jännittynyt, kun kisapaikkaan kiinni iskeneiden huuhkajien kynsiin oli murtunut Sarajevossa pieni lohkeama. Tunteiden ja vuosikymmenten futistraumojen velloessa unohduksiin oli huuhtoutunut se, että ennen karsintalohkon alkua melkein kuka tahansa olisi ottanut tämän tilanteen: Suomella lohkon kakkospaikka kahden pisteen erolla ja vastassa enää kotosalla Armenia, Liechenstein ja vieraissa vähintäänkin ketunhäntä kainalossa hiiviskelevä Kreikka.

Jalkapallohistorian havinaa lokakuisella Veritaksella

Matsin alku hieroo vielä suolaa Bosnia -ottelun haavoihin: pallo polttelee ja Armenia saa pari vaarallisenoloista erikoistilannetta. Hiljalleen ilman keskustan ankkureita Tim Sparvia ja Paulus Arajuurta takova Suomi nappaa vastustamattomasti ottelun punaisen remmin käsiinsä ja maalin odottelu voi perustellusti alkaa.

Pohjoiskaarre...

...ja pelaajat valmistautumassa otteluun

Sisäkierteiset kulmat vääntyvät sarjana Armenian maalin edustalle, Aram Hayrapetyan esittelee koko joutsenlammen liikesarjakavalkadin ja yleisö lämpenee lämpenemistään. Lopulta Pallo laskeutuu Markku Kanervan illan jokerin Fredrik Jensenin jalkoihin. Jensen kevytleijuttaa pallon Armenian maaliin. Suomi siirtyy hallitun ja pelillisesti onnistuneen jakson jälkeen ansaitusti johtoon. Jännitys hilseilee sateen piiskaamalla Veritaksella, kun huuhkajat ottavat ison siivellisen kohti kisapaikkaa.

Huuhkajat osoittivat hyvää kisahenkeä

Veritaksen sisäkäytävät ovat tupaten täynnä ja hetkittäin täysin tukkeessa. Koleassa tiistai-illassa on suomalaisittain futishistorian leimaa. Yksi sen ilmentymistä on Teemu Pukki, joka puoliajalla on saanut motoroilia niveliinsä. Pukki karkaa Joel Pohjanpalon syötöstä ja lähettää tavaramerkkimäisen chippinsä Armenian maalin takakulmaan. Peli on 2-0 ja kyllähän tämä on voitettu.

Pyry Soiri haastamassa Armenian puolustusta

Pukki pääsee vielä kertauttamaan maalintekoa edistyneille -kurssin lopputehtävän Rasmus Schűllerin vapauttavan syötön jälkeen. Huuhkajien ykköspyssyn liekki roihuaa edelleen maagisena, kun vakkaa vaan sopivasti raotetaan. Peli saa näköisensä lukemat ja paineistus imeytyy jälleen Bosnian suuntaan. Pukin, Riven, Jensenin ja Pohjanpalon paisteen lisäksi myös Glen Kamaran ja Robin Lodin yhteispeli jättää lämpimän jäljen kaikukoppaan, jossa kaikuu historiallinen: Riven johdolla me mennään kisoihin.

Riven johdolla me mennään kisoihin

Viinikuvaus: uskoa, toivoa, rakkautta ja historiallisia elementtejä.