MaPS - Pallo-Iirot: harmaata taivaalta

Taivaalta vihmoi harmaata ja Taponkedon tekonurmea piiritti lumivallit, kun läntisen-Suomen kolmosdivaria starttailtiin Maskussa. Asetelmaa oli ihan kivasti ottelussa, sillä kirkkaampiin divareihin takuulla tähtäävät Iirot saapuivat lumisen peltomaiseman keskelle haastamaan divarin yläloppusarjan vakikävijää MaPSia.

Kauden alussa vielä mainospaikkoja myymättä

MaPSin peli-ilme poikkesi pelin alussa perinteisestä linjojen taakse painepalloa paiskovasti mallista enemmän alakerran kautta rauhallisemmin peliä avaana malliin. Pallo-Iirot puolestaan pelasivat ainakin omiin viime kauden hatariin muistikuviin peilaten suoraviivaisemmin. Peli alku mentiin melko tasaisissa merkeissä ja Pallo-Iirot avasivat lopulta maalihanat, kun Mikko Jalkanen tikkaa terävästi vasenta laitaa. Jalkasen matala keskitys ottaa pirullisen pompun MaPS:n puolustajasta, ja niinpä maallilleen jähmettynyt Ville Seppänen joutuu puolikyykyssä seuraamaan, miten pallo pomppaa maaliin. Pelikelloa en bongaa, mutta reilu kymppi siinä kuitenkin on.

Kotijoukkue ei jää kuloon makaamaan, vaan kotijoukkueen kapteeni Jari Oksanen pääsee leikkaamaan keskelle ja Oksasen lapikkaasta lähtee kauniissa kaaressa yläkulmaan laskeutuvat putoava lehti. Peli on tasan ja kellossa ei ole ihan kahtakymppiä. Vastarokotus tulee myös pikatahtia, kun savumerkit karkaavat Maskun puolustuksen ja Seppäsen silmiin. Elias Ahde pelmahtaa savupilvestä ensimmäisenä vaaravyöhykkeelle, nappaa pallon ja piirtää vieraiden tauluun toisen pystyviivan: 1-2

Marcus Babbin ja Jari Oksasen laidalla riitti säpinää

Pallo-Iirot pääsevät toisen maalinsa jälkeen paremmin pelin päälle. Tilaa haetaan ja löydetään tuttuun tapaan nopeiden laitureiden kautta. Markus Babb ottaa kilsoja reippaasti alle, mutta kollektiivisella tasolla Iirojen keskityksiin ei siunaannu vielä tarvittavaa laatua, joten 1-2 tilanteessa mennään myös tauolle.

Kovaäänisistä soitetaan vielä hieman ujosti Rage Against Machinea ja kipsan eteen kertyy makkaranpalvojia.

Toinen puoliaika näyttää molempien joukkueiden osalta enemmän siltä, mitä viime kauden perusteella voisi odottaakin. Iirot ottavat pallonhallinnan ja sahaavat lyhyillä syötöillä itselleen pitkiäkin painostusjaksoa. MaPS paiskoo perinteisiä brittityyppisiä ristipalloja Iirojen puolustuksen selustaan ja paineistaa vastustajaa sitä kautta. Maskun Niclas Forssin liike ja ratkaisut antavat pieniä vinkkejä tasoituksesta, mutta aivan parhaille passipaikoille vihreät eivät pääse.

Peli myös lämpenee hieman, mikä lisää sen viihdearvoa pelillisten suoritusten lisäksi. Kirjoittajan yhdeksi lempihetkeksi muodostuu se, kun ikimapsilainen Aatu Hagelberg kuittailee Iirojen kapteeni Otto Schultzille tämän toiminnasta kädessä olevaan kapteenin nauhaan peilaten. Erotuomari Aleksi Makkonen rauhoittelee ensin tilannetta, mutta Hagelbergin jankatessa edelleen kapteenin nauhasta, Makkonen kysyy retorisesti, että jos hän kohta ottaa nauhan käteensä, niin v*ttuileeko Hagelberg sitten vuorostaan hänelle. Tilanne raukeaa.

Toisella puoliajalla erotuomari Aleksi Makkonen oli myös enemmän pelin ytimessä

Matsi on edelleen maalin peli, mutta Ahde löytää vielä uudemman kerran turbonapin ohjaimestaan ja liukuu pallon Seppäsen jaloista maaliin. Iirot menevät ratkaisevan tuntuisesti 1-3 johtoon ja se johto lopulta pitää. Näkökulmasta riippuen kausi startaa joko vierasvoitolla tai kotitappiolla.

Viini: tilan putiikki aukeaa kun oikealle nurmelle pääsee

ÅIFK- Pallo-Iirot: satamakaupunkien derby

Perjantai-illaksi oli tarjolla MaPS:n ja VG-62:n paikallispeliä, KaaPon ja PIF:n ”Battle of Kirjalansalmea” ja ÅIFK:n ja Pallo-Iirojen ”satamakaupunkien derbyä”. Itse ei onneksi aina tarvitse matsia valita, joten somehassutteluna annettiin blogin seuraajien päättää matsi. Saaristotien jengit ottivat vahvan startin äänestyksessä, mutta lopulta raumalaiset siirtyivät kuskin paikalle ja niinpä illan päälle tuli lähdettyä Yläkentälle. Jälkikäteen ajateltuna matsi oli varmasti draamankaareltaan paras, koska muut matsit näyttivät tuloksista heijastellen olleen hiukan yksipuolisia.

Kapteenisto ja erotuomari Tomi Heikkilä kertaamassa sääntöjä ennen ottelua

Somehassuttelut

Rauman "nuorisoultrat" eli Sinikeltaklubi saapuu triona otteluun, kun vajaa minuutti on pelattu. Raumalaisia tuntuu olevan katsomossa reippaanlaisesti muutenkin. Pallo-Iirot dominoivat peliä alussa ja kanarialinnut joutuvat vetäytymään kuoreensa vieraiden sahatessa vastustajan linjoja pinoon joka puolella kenttää. Ottelun tempo vaikuttaa alussa poikkeuksellisen kovalta ja molempien joukkueen pelaajien jalka liikkuu.

Pallo-Iirojen vasemmalla laidalla Jussi Rasva vaikuttaa olevan hyvässä iskussa. Lisäksi Rasvan takana pelaava Aleksi Toivonen väläyttää väliin aivan käsittämätöntä nopeutta. Pyörityksen keskellä ÅIFK:n kapteeni Cuong Tran koittaa saada pelinkuvaa ÅIFK:lle sopivammaksi liikkumalla keltapaitojen puolustuslinjan edessä ja rauhtoittamalla peliä. Väliin Tran onnistuukin ja jalkapallo on siitä metka laji, että Pallo-Iirojen kuskatessa peliä, ÅIFK on se joka tekee maalin. Jeremias Kaari hiipii fiksusti Pallo-Iirojen puolustuksen keskelle jäävään tyhjään tilaan ja pyöräyttää vasemmalta tulevan matalan keskityksen ensin Yläkentän tekonurmen pintaan, ja sitten Kaaren tarkka laukaus putoaa vastustamattomasta maalin takakulmaan.

Kuin rasvattu (Pahoittelut. En voinut millään jättää puujalka(sta)a käyttämättä)

Maalin jälkeen pelin kuva muuttuu. Pallo-Iirot eivät dominoi aivan ensi minuuttien malliin ja ÅIFK saa rauhoitettua pelin rytmiä pienillä rikkeillä. Erotuomari Tomi Heikkilä on selvästi ottanut ohjenuoraksi sen, että voimakkain tunnetila aina voittaa ja Heikkilä palautteleekin napakasti kommunikoiden pelaajia maan pinnalle. Napakasti lähtevät myös Otto Schultzin palautteet omilleen.

Pallo-Iirot saavat tasoituksesta sormiotteen, kun 35 minuuttia on pelattu. Jalkanen ja Aleksi Leppänen jättävät ÅIFK:n puolustuksen niille jalansijoilleen. Leppänen pääsee koittamaan maalintekoa läheltä, mutta ÅIFK:n Juho Huovinen saa nipinnapin venytettyä jalkansa Leppäsen sijoituksen eteen. Hallintajakson päätteeksi Rasvalla on vielä hyvä puskupaikka, mutta ohi menee ja ote lipsahtaa

Juho Huovinen oli kotijoukkeen parhaita

Pommit paukkuvat keskustassa. Ilta hämärtyy ja stadionin valot tuijottavat paahtavan kirkkaina Yläkentälle.

Toisen puoliajan alussa Pallo-Iirot tuovat Jussi Aallon sinikeltaklubin ”legenda, legenda, meidän legenda” chäntin saattelemana. Aalto pääsee melkein ensitöikseen kokeilemaan, miten vapari irtoaa Yläkentän tekonurmesta. Hyvin se irtoaa, mutta kolahdus käy ensin tolpan sisäreunassa ja sitten taka-aidoissa. ÅIFK koittaa viedä Pallo-Iirojen peli-ilon pelaamalla kovaa ja tökkimällä sääntöjen rajamaita. Lisäksi Heikkilää yritetään saada raiteiltaan, mutta sekä Pallo-Iirot että Heikkilä pitävät päänsä kylmänä ja keskittyvät omiin työtehtäviinsä.

Jussi "legenda" Aallon vapari (lähellä)

Stoalaisen tyynellä puolustamisella ÅIFK saa pitkään hyydytettyä Pallo-Iirojen liikkeen ja pakotettua peliä muodon ulkopuolelle. Pallo-Iirot eivät meinaa ihan parhaille pihamaille päästä, vaikkakin Aaro Salosen takakulmaa tavoittelevat kuti on lähellä löytää maalinsa, kun reilu tunti on pelattu.

Cuong Tran hämmentämässä vierasjoukkuetta

Viinipullon verran on jälleen kellossa, kun tapahtuu. Jalkanen viilettää vasemmalta laidalta ja lähettää hyvän keskityksen maalille. Paikalla on Aalto, joka pudottaa kylmästi pallon ÅIFK:n maaliin.  Ei sen sittenkään tämän vaikeampaa tarvinnut olla. Peli on 1-1.

Kymppi edellisestä ja Pallo-Iirot saavat hyvän katkon keskialueella. Jalkanen on jälleen irti vasemmalla laidalla ja matalan keskityksen perässä näyttää olevan yksinomaan sinipaitoja. Heistä Leppänen on nopeakinttuisin ja pallo tuupataan tyhjään maaliin. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan ja peliä hallinneet Iirot ottavat Yläkentälläkin kuskin paikan, kuin varsinaista peliaikaa on vitonen jäljellä. ÅIFK paiskoo lopussa pitkää palloa, Pallo-Iirot jäävät kaikki vaihdot käytettyään hetkeksi vajaalle ja punakorttikin nousee: tosin kotijoukkueelle. Joku vaarallisenoloinen maalinedushässäkkä vielä syntyy vieraiden maalille, mutta lopulta Heikkilä päästää Raumalaiset juhlimaan 1-2 -voittoa.

Kuskin paikalla kentällä ja somessa

Viini: etiketitön laivan ruumasta 

ÅIFK-JyTy: tiputanssi

Yläkentällä päätettiin arkiviikkoa ÅIFK:n ja JyTyn -matsilla. Urheilupuistoon tikatessa loppuva kesä sai symbolinsa läskipyörää alaspäin taluttavasti hahmosta, joka pysähtyi aurinkolasiensa takaa tuijottamaan jokaista ohikulkijaa. Olisiko Turunkin markkinoille saapunut joku erikoisempi höpöhöpö -erä, kun vastaavaan spekulaatioon törmäsin aiemmin viikolla PK -seudun osalta?

Yläkentän ämyreistä tunnelmoidaan huuhkajia. Pari kotijoukkueen naisten edustusjoukkueen pelaajaa puhuu itsensä ilmaiseksi sisään ennen minua. Yritän liirata peesissä kertomalla, että olen samasta joukkueesta, mutta maailma ei ole vielä sille valmis, että keski-ikäinen, keskiluokkainen ja kevyesti keskivartalolihava miesoletettu sopisi kyseiseen muottiin. Maksan lippuni niin kuin olin alun perinkin suunnitellut.

ÅIFK vetää alkulämmöt terävästi, kun taas JyTy ottaa rennommin ja luottaa selvästi aiemmilta vuosilta hankittuun lihasmuistiin. Kello nytkähtää hiukan jälkijunassa käyntiin ja siten herättää myöhemmin hämmennystä, koska näyttäisi, että tuomari päättää pelin 44:n minuutin kohdalla.

Hengennostatus + tarvittavat kuvat = Ready to rock

JyTy tulee ensimmäisiin tilanteisiin hyvällä jalalla ja luo pientä painetta kanarialintujen maalille. Kotijoukkueen maalin ja rauta-aidan taakse kerääntyy tiivis, mutta kovaääninen pala Jyrkkälän sielua, joka on tullut nauttimaan perjantaista ja awaydaysta Yläkentälle. Siinä on jopa pientä chäntin aihioita, kun remmin "capo" kertoo jollekin uteliaalle, että ”ei me mistään v*tusta tulla, vaan Jyrkkälästä”.

JyTy sai viimeisille metreille tukea aidan takaa

Kaikesta vierasjoukkueen tuesta huolimatta ja kivuliaan varhaisessa vaiheessa eli muutaman minuutin pelin jälkeen Elias Untamala tunkeutuu pinkkipaitojen boksiin ja pudottaa myyrän takakulmaan. Jyrkkälän ultrat eivät tästä toki lannistu, vaan asiaankuuluvien syvien ja tervaisten yskähdysten rytmittämänä jatkavat vierasjoukkueen suitsemista.

Räplään kännykkää, kun ÅIFK tekee toisen maalin. Katsomon yläpuolelta ehdin kuulemaan, että ”onpa hyvä pallo” ja sen jälkeen Severi Lehtiselle merkataan pystyviiva. Kanarialinnut ovat yllättävän hermostuneita siihen nähden, että ainakin tuloksellisesti heillä ei ottelussa ole hädänpäivää ja intuitiivisesti sanoisin, että ÅIFK ei pelaa perjantai-illassa kauden parasta peliään. Åbolta silmiin pistään Jeremias Kaari, jonka nopeuteen Tykeillä ei oikein löydy oikeanlaista pyydystä.

Pelin alkuvaiheessa alkaneet kopautukset ja tilien tasaamiset niiden osalta ottavat pelin edetessä enemmän jengaa. Lopulta tuomari joutuu ottamaan hymyissä suin toisiaan rappaavia ja anteeksipyytäviä pelaajia tiukempaan nuhteeseen. Peli rauhoittuu rikkeiden osalta hetkeksi, kunnes ne taas alkavat ja mustelmia vaihdetaan oikeastaan pelin loppuhetkiin saakka. Taukotilanne on 2-0 ÅIFK:lle

Peliä värittivät lukuisat kaksinkamppailut

Toinen puoliaika etenee pelin tempon puolesta aika maltillisena, mikä osaltaan jättää JyTy:lle vielä käännön paikan. Tykit saavat toisen puoliajan ensimmäiseen kahteenkymmeneen minuuttiin oman momentuminsa. Kanarialintujen veskari Saku Suominen joutuu ensin paikkaamaan omaa virhettään venyttämällä kätensä takakulmaan tarkoitettuun nostoon.  Anniskelukatsomo herää ja heitä palkitaan hetken päästä, kun vaihdosta peliin otettu Bao Van Truong kipittää ensitöikseen Åbon boksiin ja hänet pyyhkäistään nurin. Henri Lehtonen lataa ensimmäisen pilkun voimalla alakulmaan, mutta tuomari määrää uusinnan. Lehtonen toistaa suoritteen samanmoisena, mutta koittaa päättää sen banenkaan ja tämän Suominen poimii.

Lehtosen rankkarien molemmat versiot

JyTyn osalta bändikamoja aletaan pakkaamaan, kun Tuure Oldendorff nappaa korttikarusellissa toisen keltaisen ja JyTy jää vajaalle. Vahtimestari saapuu treenikämpälle, kun Kaari irtoaa laidaltaan ja laittaa painavan pallon JyTyn veskarin Jesse Peltosen alta Alex Ålgarsille, joka puttaa tyhjiin. Häädöstä huolehtii myös Ålgars, joka ovelalla juoksulla puhkoo JyTyn paitsioansan ja chippaa poborskimaisesti pallon neljännen kerran Tykkien maaliin. Peli päättyy ja viranomaiset tyhjentävät tilan.

Viini: linnunsiipien lepatusta etiketissä

KaaPo-FC Jazz: porilaisilta ryöstetty

Keskiviikko oli läntisessä-Suomessa futista pullollaan. Käytännön syistä ja uutuuden viehätyksestä tein kauden katsomodebyytin Kaarinan Puuha-areenalle, jossa KaaPo haki revanssia FC Jazzista. Korona-ajan erikoisena joukkueet olivat kohdanneet edellisenä lauantaina Porissa ja Jazz kaapi tuolloin kotiottelustaan 1-0 -voiton.

Vähintäänkin maalipinnan puolesta vielä uutuutta hohkavan KaaPo -talon edustan katsomoihin kertyi hyvin porukkaa. Kaiken keskiössä oli anniskelukatsomo, jossa raha liikkui ahkeraan kotijoukkueen suuntaan. Löydän oman paikkani portilta katsottuna toiseksi viimeisestä katsomosta. Viimeisessä katsomossa on kolmen hengen porilaismobi, josta yksi lopettelee juuri puheluaan:

-Pappa on nyt katsomassa peliä!

KaaPo koittaa selvästi ottaa vauhdikkaan alun otteluun, mutta ihan pienen hallintajakson jälkeen Jazz hyydyttää rauhallisella pallon siirtelyllä enimmän innokkuuden. Jazz on vuorostaan hetken pallollisesti hallitsevampi joukkue ennen kuin peli jatkuu tasaisena. Molemmat joukkueet rakentavat rauhallisesti peliään puolustuksen kautta kierrättäen. Hyökkäyksissään Jazz hakee laidoilta Waltteri Riihimäkeä ja Rasmus Laaksosta. KaaPolta todennäköisimpänä hyökkäysten päättäjän näyttäytyy teräväliikkeinen Juho Salminen, joka hetkittäin irtoileekin Jazzin puolustukselta.

-Sillä on halipula!

Kuuluu porilaiskatsomosta, kun Jazz lähtee virittämään sivuvapariaan. Tilanne ei vielä eskaloidu maaliksi asti. Pelikellossa on vartti, kun Jazzin Riihimäki pujottelee itsensä boksiin ja KaaPo -puolustuksen vastutustuksesta huolimatta pamauttaa pallon alakulmaan.

-Ihan niin kuin sillä olisi ollut kuminauha jalassa!

Kuminauhaa jalkaan ja pallo maaliin

100% näin. Päätänkin ryöstää blogin sanoituksen mahdollisuuksien mukaan naapurikatsomosta ja etenkin, kun sieltä tehdään myös teräviä huomioita ottelusta. Alkukaudesta Paraisilla pelannut Omar Farhan saa suitsutusta hyvästä pelin rytmittämisestä. Omana huomiona se, että KaaPon Mikko Valtanen löytää  hyvin tilaa Jazzin puolustuksen selustasta.

Pallo kolahtaa kertaalleen KaaPo:n maalin yläriman alareunaan ja Salminen nokittaa lennokkaalla puskulla palttiarallaa ristikkoon ennen kuin Salmisesta otetaan rangaistusalueella jalkasolmu. Kahden vähältä piti rankkarin jälkeen Jazzin ”vapaudu vankilasta” -kortit on käytetty. Niklas Kuusio vyöryttää zeniläisellä tyyneydellä pallon maaliin ja pelin on tasan.

Videolla Kuusion zeniläinen

Tasatilanteessa mennään myös puoliajalle. Porilaiset lähtevät grillimakkaralle ja samaan aikaan viekkaat kaarinalaiset valtaavat vapaaksi jääneen katsomon. En usko sattumaan. Ehdin vielä kuulla satakuntalaisilta analyysin ämyreistä pauhaavasta kasarirokkiyhtyeestä 

-Yhden levyn ihme!

ennen kuin he aiheuttavat pienen järjestyshäiriön parkkeeraamalla savukkeelle hiukan liian lähelle pelaajien kentälletulo -reittiä. Sen jälkeen kosketuspinta katoaa ja olen omillani.

Ottelu oli pitkälti tasavahvaa vääntöä

Katsomotilanne menee muutenkin haastavaksi, sillä jalkapallosta innostuneita vaikuttaa olevan liikkeellä reippaanlaisesti, joten useampi jää seisomokatsojaksi. Pelin kuva jatkuu suunnilleen ensimmäisen puoliajan kaltaisena. Molemmat rakentavat rauhassa peliä, prässäävät harkiten ja puolustavat tiiviillä pakalla. Jazz tekee toisen maalin vastaiskusta, jossa muutaman nopean siirron päätteeksi Elias Ahde naulaa pallon alakulmaan.

Pelin edetessä pelaajien välit hiukan venyvät. Se näkyy kentällä ekstratilana pallollisille pelaajille ja siten viihdyttävänä coast-to-coast -futiksena ennen kuin kellon tikittäessä loppua kohti molemmat jälleen ottavat ryhtiä muodostelmiinsa. Peli myös hieman lämpenee ja erotuomari Joona Kontinen ohjaa peliä väkevän verbaalisesti. KaaPo saa lopussa sivuvaparin. Pinnat matkaavat Poriin.

KaaPon tasoitus roikkui hetken ilmassa

Viini: tasavahva toisinto. Hieman enemmän valkoista kuin punakeltaista.

Tampere United-Sääksjärven Loiske: täysi tulostaulu

Lomat ovat loppumassa muiltakin ja junan viereisiltä penkeiltä Humppilan kohdilta matkaa säestää tasainen voimasanojen pauke. Otan komppikitaraksi kokoelman Tampere Unitedin valmentajan Jukka Listenmaan veijarimaisen letkeitä otteluennakkoja ja matsianalyysejä.

Nouseeko TamU?

Tampere nimenomaan alasarjafutiksen näkökulmasta on ollut blogin bucketlistillä jo tovin. Tampere United kolminkertaisena suomenmestarina ja kannattajakulttuuriltaan vireänä joukkueena on hyvä tärppi liveottelulle. Otamme välietapin kotijoukkueen tyypillisestä etkopaikasta Ravintola tuopista, josta pystyykin bongaamaan jo muutamia TamU:n huiveja ja lippiksiä.

Tuopin kautta

Pyynikin tekonurmelle levittäytyvässä ottelutapahtumassa on puitteet kunnossa. Puisen pääkatsomon ympäristössä on kaksi anniskelualuetta, joista toinen oli kätevästi yhdistetty kannattajakatsomoon, ja VIP-karsina. Makkarat grillataan Tapolan brändin alla ja hodarit tarjoilee ravintola 4vuodenaikaa. IG:n puolelle tullut vinkki siitä, että tarjoilut on kunnossa, piti siis täysin kutinsa.

Aurinkoisella Pyynikillä puitteet...

...ja menu tikissä

Portilla toivotaan tasaista matsia ja viitataan johonkin aiempaan 14-0 -tulokseen. Hetken näyttääkin, että tasainen matsi saadaankin. Lempäälässä kotipaikkaansa pitävä Sääksjärven Loiske pistää alussa hyvin sinipaidoille hanttiin, mutta sitten alkaa "Tapahtumien yön" kunniaksi ropista tapahtumia Juuso Tuomisen maalille. TamU nakuttaa ensin puoleen tuntiin 6 maalia ja lopulta Mauno Siren päättää ensimmäisen puoliajan maalitehtailut hattutemppuun ja taukolukemiksi jää hämmästyttävät 7-0.

Maali-iloittelun ohessa Sinikaarti rallattelee kattavan otoksen laulukirjastaan. Loiske pystyy joillain osa-alueilla hetkittäin haastamaan TamU:a, mutta omalla puolustuskolmanneksellaan se on eksyksissä. Sinipaidoille jää toistuvasti liikaa tilaa hyvillä maalintekosektoreilla ja se rankoo paikoista armottomasti.  Toiselle puoliajalle arvailujen varaan jää lähinnä se, minkälaisina maalikarkelot jatkuvat.

TamU oli hyökkäysboksissaan pitelemätön

TamU tulee toiselle puoliajalle armollisemmin ja pelikellossa on 68  minuuttia, kun Roope Kostiainen tinttaa kotijoukkueelle kahdeksannen maalin. Levy viilenee taas hetkeksi, mutta katsomosta lähdetään pyytämään kympin rikkomista ja sellainen myös saadaan. Kostiainen, Eric Bullock ja Panu Väliaho napauttavat maalin mieheen ja Pyynikillä päästään toteamaan, että valotaululle sopivat kaksinumeroisetkin lukemat. Peli päättyy 11-0.

Kymppiä särkemässä

Futisilta ottaa vielä yhden pysäkin ravintola Maja/Talosta ja myöhemmin nyt jo hiukan utuiseksi jääneestä TamU:n kannattajan kanssa käydystä keskustelusta, jossa ruodittiin kulunutta kautta, TamU:n nousumahdollisuuksia ja läntisen kolmosen lohko B:n voimasuhteita ja sarjadynamiikkaa.

Viini: Pyynikin ylivoimainen

Pallo-Iirot - JyTy: Pitsiyön spesiaali

Lyhyt puolentoista vuorokauden retki Raumalle sai päätöksensä Äijänsuon stadionilla. Aina yhtä luotettava hevosmiesten uutistoimisto oli huhuillut, että Pallo-Iirojen pelaajabudjetti huitelee jossain Real Madridin ja Manchester Cityn välimaastossa eli peli kutkutteli jo etukäteen. Etenkin, kun vastassa oli reippaalla liigakokemuksella kuorrutettu, itsensä Turun piirin omituisimmaksi, mutta parhaaksi (jalkapallo) joukkueksi tituleeraava JyTy.

Harmiksemme ykköspäivällispaikan oveen nostettu A4 -kertoi, että henkilökunta lomailee vielä kuluvan viikon loppuun, joten taitoimme kadun pätkän verran Poroholmaan päin. Kadun varressa rehellisen nuhruisena komeili Santun grilli, josta sai grilliruokaa huokeaan hintaan. Ei ollenkaan huono. Mätämme grilliherkkuja naamariimme, kunnes lokkiparvi iskee kiinni viimeisiin ranskalaisiin: se on merkki siitä, että on aika etsiä parkkipaikka lähempää stadionia.

Ennen ottelua somea plärätessä esiin pomppaa, että kyseessä on spesiaalimatsi eli Pitsiyön spesiaali. Konsepti ei aivan suoraan itselle pelitapahtumassa aukea muutoin kuin, että yleisöä vaikuttaa olevan hyvin liikenteessä. Ympärille vilkuillessa on helppo havaita, että mennään vauvasta-vaariin linjalla. Pallo-Iirot ovat selvästi raumalaisille sydämen asia. Se näkyy ja tuntuu. Lisäksi stadionin kuuluttajakin liekitti matsin aikana pariin otteeseen kotiyleisöä, vaikka äänentoistotekniikka omassa katsomonosassamme tekikin työn hiukan hankalaksi.

Pitsiyön -spesiaali oli kotijoukkueen juhlaa

Vastapäiselle kalliolle viritellään pari lakanaa ja sinikeltaisia lippuja testaillaan ennen ottelua. Kourallinen nuorekkaita Pallo-Iirojen ultria rallattelee ison maailman tyyliin lähes koko ottelun ajan ja siten ryövää hyvän siivun tapahtumasta nimiinsä.

Pallo-Iirot sanelevat aika nopeasti sen, miten peli tullaan pelaamaan. Sinikeltaiset omivat pallon ja rytmittävät peliä sekä pidemmillä pallonhallinnan jaksoilla että nopeilla pistoilla JyTyn puolustuksen selustaan. Sinikeltaisten laidoilla ja hyökkäyksessä vaikuttaa olevan hyvällä pallonkäsittelytaidolla varustettuja maantiekiitäjiä. Erityisesti Markus Babb ja Mikko Jalkanen vaikuttavat kaikin puolin liukkailta. JyTyn rooliksi väistämättä jää enemmän vallitseviin olosuhteisiin sopeutuminen.

JyTy pääsi ensimmäisellä puoliajalla hyökkäämään vain harvakseltaan

Inan vajaa vartti ehditään pelata, kun raumalaisten sivuvaparikuvion jälkilöylyissä Otto Schultz käy napauttamassa kotijoukkueen täysin pelin ilmeen mukaisesti johtoon. Kello nytkähtää puolitoista minuuttia eteenpäin, kun Jussi Aalto yrittää rangaistusalueen kulmasta roikottaa palloa takayläkulmaan. Oman tonttinsa pitkin peliä vähintäänkin mallikkaasti hoitanut Jesse Peltonen saa kurotettua palloon ennen kuin se laskeutuu haaviin. Tästä kuluu sellainen hämäläisen silmänräpäyksen verran, kunnes pallo kolahtaa tolppaan. Pallo-Iirojen viesti vieraille ei jää epäselväksi.

Pallo-Iirot olivat juonikkaita pallon kanssa

Pallo-Iirojen kallioultrilta irtoaa provoja vierasjoukkueen ja ylipäätään Turun suuntaan, ja mikäs toisaalta sen parempaa, hauskempaa ja ärsyttävämpää kuin ottaa pelikentällä ja katsomossa ne aikusimaisesti vastaan. Tekonurmella sahaavat raumalaiset osoittavat nopeuden ja taidon lisäksi myös hyvää peliälyä. He eivät lähde automaattisesti pukkaamaan erikoistilanteitakaan korkeina, kun vastassa on kokemusta, pituutta ja painovoimaa. Puolen tunnin pelin jälkeen sivuvapari laitetaan boksiin kovana ja matalana. Välissä käy pientä takavasaraa ennen kuin Schultz merkkaa maalin edestä itselleen toisen pystyviivan.

JyTy saa toisen puoliajan loppuun pienen aihion kotijoukkueen veskarin syöttöhassista, mutta valmista ei siitä tule, joten Pallo-Iirot vievät ensimmäisen puoliajan täysin nimiinsä.

Oma kahvikiintiö on ehtinyt peli-illalta täyttyä, joten muu seurue lähtee karamelli ja pillimehu -ostoksille. Jotenkin jään odottamaan, että heidän mukanaan tulisi joku Pitsiyön -tarina, mutta servetti on musteesta puhdas. Karamellit sen sijaan maistuvat.

Pallo-Iirojen trio Aake Rapala-Babb-Jalkanen värkkää heti toisen puoliajan alkuun oppikirjamaalin. Pian tämän jälkeen toinen linjatuomari loukkaantuu ja ottelu ottaa niin sanotut väyryset. Iltapäiväbreikki yhdistettynä vaihtoihin ja kenties kesäiseen hyvänolon -tunteeseen sotkee kotijoukkueen peliä. JyTyn kapteeni Pedro Lehtonen joko vainuaa tämän tai sitten lihamuistista nousee muuten vain sellaisia signaaleja, että hän löytää itseään vähän joka puolelta kenttää tekemässä yksinkertaisia, mutta oikeita ratkaisuja, ja niinpä JyTy saa pelin kulmasta kiinni.

Petri "Pedro" Lehtonen iski kipinää JyTyn peliin toisella puoliajalla

Pallo-Iirojen puolustuksesta koitetaan vetää konetta tiukoillakin sanavalinnoilla käyntiin, mutta homma yskähtelee. Lopulta pinkkien Tuure Odendorff ottaa satamakaupungin tuulta purjeisiinsa ja sopivan merimerkin keskikentältä saatuaan purjehtii aikansa vierasjoukkueen karikkoja väistellen ja heittää ankkurin maaliin: 3-1.

Maalin jälkeen JyTy pääsee rynnimään vielä parin erikoistilanteen verran kohti Pallo-Iirojen maalia, mutta aivan eivät solmut riitä. Sitä vastoin kotijoukkue järkkää loppuun vielä muutaman aika herkullisenkin paikan, mutta Peltonen ja maaliraudat symppaavat JyTyn karjuja, joten valotaulun maaleja osoittaviin numeerisiin arvoihin ei tule enää muutoksia.

Viitisensataa katsojaa, joiden painosta katsomon laudatkin kohoilivat, pääsevät hyvillä mielin jatkamaan juhlaviikkojaan. Kotijoukkueen pelaajat käyvät ottelun päätteeksi vielä kiittämässä kannattajakatsomoaan, mikä on hieno ele ja näin sitä pelaajat ja kannattajat varttuvat yhdessä, vaikka pientä jakoa siihen ketkä pelaa ja ketkä hulinoi, saattaisikin jossain vaiheessa matkaa piirtyä.

Omalta osaltamme käännämme kärryn jo hieman viilenneelle kasitielle ja aloitamme Pallo-Iirojen kannattajien toivottaman Kapteeni koukun sävelmää mukailevan pitkän matkan Suomen jalkapallopääkaupunkiin tai sinne itseensä. Vastuu kauneudesta on katsojalla.

Viini: Linden Breweryltä yksi kaikkia hyllystä

FC TPS u23-FC Inter Turku 2: reserviderby mallia hellevapaa

FC Interin ja TPS:n Turun derby käytiin tällä kaudella kolmosdivarissa reservijoukkueiden välillä. Helteet olivat hetkeksi hellittäneet ja katsomopaikkoja haettiin jopa auringon puolelta. Räppi soi, paikalle laahusti kannattajien lisäksi entisiä, nykyisiä ja kenties tuleviakin liigapelaajia ja valmentajia. Osa kannattajista jäi Turun sisäisiä rahavirtoja kontrolloidakseen suosiolla rauta-aitojen taakse. Katsomoiden portit iskettiin myös hetki ottelun alkamisen jälkeen säppiin. Jollain kortilla sisään vielä pääsi, mutta voitaneen sanoa, että ottelu oli tuulareiden osalta loppuunmyyty.

Ensimmäinen maali tulee niin nopeasti, että pihakeinusta haettu päivärytmi ottaa häiriötä. Kasperi Tuomi liippaa Bamo Ahmadin kulmasta TPS:n 1-0 johtoon. Hetken kummasteltuaan Inter ottaa pallon hallintaansa ja lähtee jauhamaan syöttöpeliään. Inter saa liikuteltua keskikentällä palloa pienessäkin tilassa ja  Ricardo José Olmedon yläkulman päältä lasketuvat kuti päättää Interin ensimmäisen rynnistyksen. Olmedon ja Mohamed Bakkarin pallollista peliä oli muutenkin ilo seurata.

TPS:n hyökätessä Interin maalin läheisyydessä on toistuvasti joitain kymmenyksiä liikaa aikaa. Se on myös joukkueista fyysisempi. Kellossa on varttisatanen, kun TPS:n Elmo Heinonen riplaa itsensä laidasta läpi ja koettelee Linus Virkin torjuntataitoja. Virkki vetää tilanteessa pisimmän korren ja myös tilannetta seuranneen kulman tohinoissa Virkki hakee Kabamba Kalabataman puskun aivan alakulmasta.

Ottelu etenee sen verran vauhdilla, että sielu ei meinaa ehtiä mukaan. Kalabatama ehtii tyrkätä pallon tyhjästä maalista yli ennen kuin hän ja Heinonen tasaavat yksissä tuumin tilit Virkin kanssa. Heinonen pääsee pudottamaan Kalabataman koko Interin puolustuksen ylittävästä syötöstä pallon Interin maaliin. Pari minuuttia tästä Kalabatama on tyhjän maalin suulla eikä erehdy tällä kertaa, vaan työntää lentskarin lusikalla suuhun.

TPS u23 oli ensimmäisellä puoliajalla hallitsevampi

Pelissä on vähän pelatun tuntua, kun ottelun alkua letkeämmän biitin säestämänä, otetaan vartti happea.

Toinen puoliaika starttaa kotijoukkueen vähältä piti tilanteilla. Vaihdosta sisään tulleella Ali Yasinilla on kaikki maailman aika Interin boksin sisällä ennen kuin hän kolauttaa tolppaan. Maalirautojen tärinä ei ehdi vielä vaieta, kun värinää voimistetaan ylärimaaa tärryyttämällä.

Yeesser Barbata ja Ali Yasin oli yksi toisen puoliajan taistelupareista

Toisen puoliajan alku toisintaa ensimmäistä puoliaikaa, sillä erotuksella, että se onkin Interin Jaakko Siltanen, joka herättelee ottelun henkiin oppikirjamaisella alaspäin suuntautuvalla puskulla kulmapotkusta. Interin Jarkko Kokkala meinaa onnistua heti perään. Hän jallittaa tyylipuhtaasti TPS:n pakin, mutta kuti suhahtaa taka-aidan rautoihin.

Inter pitää ja liikuttaa palloa väliin tikitakamaisestikin. TPS pelaa suoraviivaisemmin pelivälinettä hyökkääjilleen ja saa luotua 1 vs. 1 tilanteita. Interin puolustuksessa Yeesser Barbata painii kaksinkamppailuita siihen tahtiin punapaidoille, että hän pääsee vähintäänkin yleisön ihon alle. Muutamistakin maalinedushakkuista huolimatta TPS ei saa palloa neljättä kertaa Interin maaliin, vaan Kokkala kiitää kolmen varttisatasen kohdalla kohti kotijoukkueen maalia. Ladulle jää muutamakin TPS:n pelaaja ennen kuin tilanteen jälkihöyryissä pallo viedään täplälle. Kokkalan painava kuti tuo Interin maalin päähän pinnapussista.

Videolla Kokkalan rankkari

Ottelun loppu painetaankin päästä päähän. Inter saa toisaalta luotua riittävät paikat tasoitukseen, mutta TPS:n neljäskään maali ei ole kaukana. Kolme ensimmäisellä puoliajalla päästetty maalia jää merkittömäksi reitiksi vierasjoukkueelle ja TPS kiipeää ainakin yhden ottelukierroksen ajaksi läntisen-Suomen lohko A:n parhaalle näköalapaikalle.

Viini: 3/5:aa kaupungin toiselta ja 2/5:aa kaupungin toiselta puolelta

FC TPS u23- VG-62: savua yläkentällä

Tulostaulun lämpömittari tykyttää 37 °C:sta. Kahvi tihkuu nopeasti paidan selukseen. Yläkentällä verryttelevät läntisten-Suomen kolmosen ykkönen FC TPS u23 ja kakkonen VG-62.

TPS tulee peliin väkevästi ja ottaa pallonhallinnan itselleen. Pelaajat, pallo ja jalat liikkuvat. Katsomosta todetaankin, että ottelussa on väliin parempi tempo, mitä ykkösdivarissa. Samaan syssyyn heitetään läppää siitä, että vaikka TPS:n reservit nousisivatkin, niin ne pelaavat ensi kaudella kolmosta, koska kahta TPS:ää ei voi olla kakkosessa. Kesä ja lomat ovat nostattaneet hyvää ironian pilkettä silmä kulmaan niille, joiden katse ei Turun mustavalkoiselta puolelta ole vielä täysin tyhjentynyt.

Kotijoukkueen Ali Yasin on jo viiden minuutin kohdalla hyvällä maalipaikalla, mutta yli suhahtaa. Kympin kohdalla tilanne on toinen. TPS tulee VG-62:n kulman jälkeen vauhdilla keltapaitojen maalia kohti. Yasin jää pilkun kohdalle vapaaksi ja kun pallo siihen toimitetaan, on hänelle kaikki maailman aika valita, mihin kohtaan maaliverkkoja hän tahtoo pallolla jäljen jättää. TPS 1-0 johtoon.

TPS jatkaa rummutusta ja peli näyttää hetken siltä, että se saattaisi revetä isostikin kotijoukkueen suuntaan. Näin ei kuitenkaan käy, vaan VG-62 roikkuu rauhallisen sinnikkäästi mukana ja hiljalleen se saa myös pidempiä hallintajaksoja, jotka se rakentaa kiireettä puolustuksen ja targettina pelaavaan Roni Lehmuskosken kautta.

TPS menettää ensimmäisellä puoliajalla loukkaantumisten takia sekä Ali Yasinin että paljon peliä nousevana laitapakkina eteenpäin tuoneen Kabamba Kalabataman. Sen voiton veistoksen ensimmäiset murut pyörähtävät tekonurmelle, vaikka se ei ihan heti pelissä näykään. Aktiivisesti pelannut Jasper Jalonen koittaa puolittain irti ollessaan tehdä Gesim Vocat eli nostaa palloa neljästäkympistä naantalilaisten maalin, mutta treenikentän kautta täytyy vielä kulkea maaliruutuun. Ennen puoliaikaa myös Pedro Lehtosen ultrajuoksijan kunto puhututtaa.

TPS menetti ensimmäisellä puoliajalla kaksi (Kabamba Kalabataman vas. ja Ali Yasinin oik.) syömähammastaan

Puoliajalla nähdään  pyro eli reilusti kentälle savuttava grilli, jossa ryynärit paistuvat. Yläkentällä on siis totuttuun tapaan suuren maailman meininki. Kioskista otetaan vielä lisää nesteitä paidanselykseen.

Molemmat joukkueet tekevät vaihtoja puoliajalla. TPS rynnii vielä alussa päälle, mutta hyökkäyskolmanneksella sen purenta ei meinaa riittää. Tunnin pelin jälkeen Eetu Leppänen tulee kentälle ja ilmoittaa heti, että nyt aletaan naulamaan. Asia todetaan vielä ottelun kuluessa todeksi, vaikka se hetken katsomoa huvittaankin.

Hyökkäys hyökkäykselta VG-62 nousee TPS:n lingosta ja Leppänen on itse aivan liekeissä vääntäen kaksinkamppailut ja pallot omilleen. Katsomossa muistetaan jo TPS:n JIPPO ja Klubi 04 -matseja. VG- 62:n vaihdot tuovat lisää energiaa ja vaihtoehtoja peliin, kun taas kotijoukkue on pelillisesti jähmettynyt hieman paikoilleen, vaikkakin niin ikään vaihdosta sisään tullut Elmo Heinonen väläyttelee pariin otteeseen. TPS saa myös pari vaparia hyviltä tonteilta, mutta nekään eivät tuloudu.

Lopussa mennäänkin sitten jo päästä päähän ja tasaisissa merkeissä. VG-62 saa väännettyä pelin uuteen asentoon ja vitonen puuttuu varsinaisesta peliajasta, kun Onni Ojala (voi olla että silmät haritti jo tässä kohtaa, mutta mennään Onnilla) löytää sopivan neliön TPS:n keskikentän ja puolustuksen välistä. Leppänen lukee momentumin hyvin ja hiipii TPS:n pakkien taakse, jonne Ojalan hyvin ajoitettu syöttö osuu. Leppänen ohittaa Santeri Aaltosen tarkalla sijoituksella ja peli on tasan. TPS -ilmiö ei tällä kaudella meinaa ottaa laantuakseen.

Eetu Leppänen tuli ryminällä sisään ja pääsi lopulta tuulettamaan VG-62:n tasoitusmaalia

Tasoitusmaalissa on kaikki, mitä peli enää tarjoaa ja tuuletuksista päätellen tasuripinna laskeutuu naantalilaisille hyvin ja se on sen onnistuneella pelisuunnitelmallaan myös ansainnut. Samalla läntisen-Suomen kolmosen Lohko A:ssa mahdolliset irtiotot tyrehtyvät yläkentälle ja sarja jatkuu kutkuttavan tasaisissa merkeissä.

Viini: auringon ja grillivastusten savuista

TPK-FC Åland: tarkan markan matsi

Ukkosen repimän yön jälkeen Turun seksihelteet jatkuvat. FC Interin 2007 sinimustat ja Ilveksen 07 betat tasaavat pisteet Kupittaa 2:lla ennen kuin on TPK:n ja FC Ålandin vuoro antaa päivän kunnostaan näyte. Vihreiden rauta-aitojen taakse kerääntyy jonkin verran porukkaa. Yhdestä kulmauksesta kajahtaa sonetinkaltainen siitä, että perhettä tässä ollaan paossa ja tölkkejä sihahtaa auki.

TPK rakentaa peliään rauhallisesti puolustuksen kautta. Åland pelaa pykälää suoraviivaisemmin ja se on mediaaniltaan melko isokokoinen joukkue. Molemmat joukkueet vaikuttavat taktisesti hyvin organisoiduilta. TPK hakee aktiivisemmin palloja Ålandin linjojen taakse, kun taas Åland rytmittää peliään keskikentän ankkurina pelaavan Elias Erikssonin kautta.

Ålandilla oli vaikeuksia murtaa TPK:n puolustusta

Sekä TPK että FC Åland imevät hyvin vastustajiltaan tilan keskikentällä ja hyökkäyksessä, joten maali-ilottelun savumerkkejä ei nouse sinistä taivaanrantaa vasten. Matsin taktisessa tarkkuudessa on jotain perinteistä italialaista. TPK pääsee hätyyttelemään Ålandin maalia kahdenkymmenen minuutin pelin jälkeen, kun Zachary Lee lataa volley Joonas Lehtosen nappikeskityksestä, mutta kuti suhahtaa päätyrautoihin.

Alun jälkeen Åland paineistaa enemmän, vaikka se ei meinaa millään löytää avainta TPK:n puolustusmuurin portteihin. Niinpä sen on tyytyminen kasaan kulmapotkuja, jotka Veli-Heikki Maunilan johtama puolustus pukkaa takaisin viikkarin terminaaliin.

TPK:n puolustus klaarasi myös kulmat

TPK iskee ensimmäisen puoliajan lopussa vauhdilla vastaan. Karussa on Andre Zaya, joka hieman yllättäen hidastaa hyökkäystä ja syöttää omaa maaliaan kohti juoksevan Ålandin -linjan eteen Jyri Sundinille. Sundin kierrättää toiseen laitaan auenneeseen tyhjään tilaan Iiro Fagerille, joka kumauttaa pallon takakulmaan. Jos kyseessä olisi joku muu joukkue kuin TPK, niin voisi maalin todeta olevan piirun pelin kuvan vastainen, mutta koska kyseessä on juuri TPK, niin maali on puhdasta aamupuuroa. Fagerin maalilla TPK saa myös taukojohdon.

1-0, Veritas ja aamupuuroa

Varjoja nousee enemmän Kupittaa 2:n pinnoille ja tuuli puhaltelee mukavan vilpoisasti. Padel -kentältä kuuluu eläimellisiä karjahduksia, mutta lopulta on aika startata ottelun toinen puoliaika.

TPK vetäytyy pykälää syvemmälle, luovuttaa pallonhallinnan suoraan Ålandille ja betsaa vastahyökkäyksiin. Ålandin jauhaa ja jauhaa, mutta ei meinaa saada TPK:n koodia murrettua. Niinpä turhautumisen myötä lämmötkin hieman nousevat, mutta peli pysyy kuitenkin siistinä.

TPK:n koetinkiveksi muodostuu se, ettei sen vastaiskut oikein tulouta ja se ei oikein ehdi kaivautua puolustusasemistaan ulos ennen kuin poteroa täytyy taas syventää. Vastaiskut pysähtyvät jo hyvissä ajoin Ålandin puolustajiin ja sitten juostaankin taas takaisin puolustusmuotoon.

Toisella puoliajalla Åland otti vielä suuremman vastuun pallonhallinnasta

Tunnin jälkeen valkopaitojen Thomas Mäkisen kaukolaukaus taittuu sellaiselle lentoradalle, jonka pysäyttävät vasta maaliverkot. Painostuksestaan huolimatta Åland ei ollut päässyt erityisen hyville paikoille, mutta tasoitus tulee kuin tyhjästä. Maalin jälkeen hetken näyttää, että TPK:lle riittää tasapelikin ja Åland höyryää päälle. Samalla ilmeellä edetään aivan ottelun viimeiselle kympille asti, jolloin TPK saa taas paremmin pallollisen pelin juonestaan kiinni ja käy hieman tiheämpään Ålandin maalin huitteilla. Tulos kuitenkin pitää ja leipä murretaan puoliksi.

Viini: tarkalla reseptillä valmistettu italialaisvivahteinen

VG-62 – Salon Wilpas: herrasmiesmäisesti kolautellen

Naantalin Kuparivuoreen länsi-Turusta ajettaessa Raision kohdalla blogi saa poliisisaattueen, koska tunnetusti se on se pätkä, jolla maantierosvot lymyävät. EM-kisojen rippeitä oli vielä Naantalissa jäljellä, sillä kirjoittaja bongaa ennen parkkipaikalle kääntymistä Onni Valakarin paidan. Keli on sadetta odottava ja VG-62:llä olisi paikka voitolla kammeta itsensä takaisin sarjakärkeen.

Kirjoittajasta riippuvista syistä lipun ja kahvin ostamiseen menee Mobilepaylla vartti. Monacon tapaan seuraavalla asiakkaalla homma hoituu kultakolikoilla kolmessa sekunnissa. Korona on kurittanut länsi-Suomen Monacon silmäterää eli Naantalin VG-62:sta, sillä buffetista kaikkea ei saa enää eurolla. Ajat ovat ymmärrettävästi kovat.

Puupenkeille kiipeää mukavasti yleisöä. Ottelu kiinnosta siinä määrin ihmisiä, että myös Naantalin Campingin aidan taakse kokoontuu kourallinen jalkapallon ystäviä. Tunnelma katsomossa on letkeä ja paikalla ollaan, vaikka joka ikinen sääntöjen koukero ei olisikaan hallussa, mikä on pelkästään oikein.

Letkeää ja idyllistä meininkiä Kuparivuoren kentällä

Peli lähtee tunnustellen liikkeelle. Kumpikaan joukkue ei prässää talla pohjassa, vaan molemmat luottavat hitaampaan prosessiin. Erityisesti VG-62:lla näyttää olevan selkeät askelmerkit, miten pakkaa liikutellaan ja miten pelissä edetään. Wilpas ehkä enemmänkin sopeutuu pelin virtaan. VG-62 liikuttaa hyökkäyspeliään paljon targetmaisena kärkenä pelaavan Roni Lehmuskosken pudotusten kautta. Wilpas löytää hyökkäyspelilleen tilaa laidoilta VG-62:n tukkiessa keskustan.

Roni Lehmuskoski paini ensimmäisellä puoliajalla kotijoukkueen hyökkäyspelin keskiössä

Kellossa on kymppi, kun Wilppaan Jesse Koskinen säikäyttää kotiyleisön ja sutaisee pallon boksin sisältä hieman maalin ohi. Kellossa on kaksikymppiä, kun kotijoukkueen Veli Hartola lähdettää laadukkaan matalan keskityksen Wilppaan maalille. Elias Ervast pääsee käsineen ohjaamaan pallon pois punaiselta sektorilta, mutta Wilppaan epäonneksi se ohjautuu nurmineliöitään isännöivälle Lehmuskoskelle, joka sijoittaa pallon varmasti maaliin. VG-62 siirtyy johtoon ja liveseurannassa sarjan kärkeen.

1-0 ja bileet

Peli pysyy tempoltaan suht maltillisena, mutta lämpenee muutoin. VG-62 veskaria Riku Tanilaa kolhaistaan. Monte Carlon kasinolle saadaan hetkeksi torimeininkiä. Peli jatkuu kuitenkin hyvässä hengessä, vaikka herrasmiesmäisiä kopautuksia jaetaan puolin ja toisin. Wilppaan Al-Shekhli Ahmed käy kertaalleen läpi, mutta Tanila sulkee kasinon ovet. Puoliajalle mennään kotijoukkueen johdossa.

Wilppaalla on toiselle puoliajalla sikäli selvät sävelet, että se saapuu kentälle selvästi kotijoukkuetta aiemmin. VG-62:n puoliajan ripitys kestää pidempään. Kuparivuoren Calwert-Lewin eli Eetu Leppänen juttelee itselleen toisen puoliajan alkuun keltaisen kortin. Kotijoukkue käy muutenkin erikoisen kuumana ja penkin päästäkään ohjeistetaan don-tasoisesti keskittymään ensisijaisesti peliin. Lehmuskosken jäädessä puoliajalla vaihtoon joutuu VG-62 keittelemään hyökkäyspelinsä uudenlaisista rohdoista.

Erotuomari Samu Halmetniemellä riitti paimennettavaa

Wilpas löytää edelleen laidoilta tilaa ja oikean laidan Vilho Ståhlström on hyvällä pelipäällä. Hän jättää pysyvimmän jälkensä peliin keskittämällä tunnin pelin jälkeen pallon Jani Lehtiselle, joka tökkää pallon tyhjään maaliin ja peli on tasan. Leppäselle siunaantuu pian paikka kuitata Wilppaan osuma, mutta Ervast on nokkelampi. Riparista pallo saadaan maaliin, mutta laidalla veturimiehen lippu on paitsion merkiksi pystyssä. 

1-1 ja bileet

Katsomosta sytytään peliin. Ensin annetaan random -aplodit satunnaisessa kohdassa peliä. Pari minuuttia tästä katsomorakenteista rummutetaan We will rock youn -rytmejä ja kohta saadaan kannustushuutojakin mukaan. Perjantai-illassa tämä ei kuitenkaan siivitä kotijoukkuetta voittoon. Poistun myös itse paikalta ennakoivasti, koska kuntoliiga ei nuku (lähinnä siksi, että pelit ovat niin myöhään) eli velvollisuudet kutsuvat. Tasaisen pelin päätteeksi molemmille joukkueille jää suunnilleen saman verran hampaankoloon. Pistejako on siltikin reilu tulos.

Viini: mallasseppien samppanjamaustettua (vuosimalli 2022?)

PIF-HJS: Pajbackan imussa

Vietettyämme päivän Saariston rengastien Kustavin puolella ehdotan, että ajetaan illaksi vielä Paraisten puolelle. Paraisten Kauppiaskatu on autio. Ihmiset ovat vetäytyneet terassin varjojen alle sekä nauttimaan kesästä että pakoilemaan kuumana porottavaa aurinkoa. Pajbackan kenttää ympäröivien muurien takaa kuuluu rummun pauke ja parkkipaikalla on tungosta: tästä tietää jo valmiiksi, että tänne kannatti tulla.

Paraisilla ymmärrettiin, missä pelipäivänä kuulu olla

Katsomot pullistelevat. Rummun takana olevilla riveillä on todellisia vetaraaniultria, jotka ovat varustautuneet marakassein, kovaäänisin ja lisäksi jollain tuntemattomaksi jääneellä erikoislaitteella, jonka ääni muistuttaa paloauton ulinaa. Katsomon ympäriltä on helppo poimia tusinoittain punaisia pelipaitoja ja huiveja. PIF on selvästi oman kylän joukkue, jonka ympärille rakentuva yhteisöllisyys on Pajbackalla käsinkosketeltavaa.

HJS on itselle etäisempi seura, mutta maailmassa, jossa asiat limittyvät, mitä erikoisimmilla tavoilla toisiinsa, HJS edustus löytyy blogin seuraajista. Voihan olla, että kirjoittajan alitajuinen turhamaisuus, on lopulta tärkeä motivaattori sille, että könyämme vielä viikon päätteeksi Paraisille. Katsomokeskusteluita sivusta kuunnellessa käy ilmi, että paikalla on vähintäänkin kourallinen HJS:n kannattajia, mikä viestii hyvästä kulttuurista sen lisäksi, että Hämeenlinnassa ottelu oli näytetty keskustassa isolta screeniltä.  HJS:n maalierossa on jotain leedsmäistä, sillä sekä omia että vastustajan verkkoja on kuluvan kauden aikana venytelty. Yhtälöön, kun liittää PIF:n varsin pystyvät hyökkäyspään pelaajat, voi ottelulta odottaa viihdettä ja vauhdikkaita tilanteita.

Pajbackalla peli lunastaa odotukset heti alkuunsa. HJS:n kärkipari Santeri Stenius ja Eemeli Raittinen ovat alati vaarallisia. Lisäksi Miika Paussu tekee laidaltaan lennokkaita nousuja. Vastapainona punapaitojen Gesim Vocan ja Yooni Musen taituruutta on ilo seurata. Peli on hyvätempoista, kotiyleisöltä irtoaa rutiinomaisesti oikeat ruotsinkieliset kannustushuudot pelin oikeina hetkinä ja molemmat joukkueet hakevat hanakasti maalia.

Gesim Voca oli vaikea pideltävä

18:sta minuuttia siihen menee, kun Stenius tuulettelee ensimmäistä osumaa. Stenius on kärppäimpänä paikalla, kun Aime Nihorimbere taittaa vaarallisesti kotijoukkueen nurmea leikkaavan keskityksen maalille.

Paikkoja ropisee maalin jälkeen molemmille joukkueille. HJS:n Prince Mokuman kaukaa lähtevät kuti kerkeää pudota tolppaan ennen kuin kotijoukkueen kannattajat pääsevät huokailemaan Vocan kirmatessa puolittain läpi vasemmalta laidalta. Voca niputtaa vielä kintereille kerenneen HJS pakin ennen kuin kokeilee tikkaansa tauluun, mutta Joonas Immonen levittäytyy kudin eteen.

Tarvitaan taas Stenius, jotta tulostaululle saadaan viivoja. Tällä kertaa laidalta maalille rynnii Raittinen, jonka esityön jälkeen Stenius liukuu pallon tyhjiin. HJS näyttää menevän menojaan ja veteraanikatsomostakin annetaan piiskaa kotijoukkueen puolustuspelaamiselle. Ennen puoliajan päättymistä nähdään kuitenkin kotijoukkueelta niin sanottu pukukoppimaali, jonka Saliw Babawo värkkää hiukan sekavan tilanteen päätteeksi etutolpalta. PIF saa maalista lisää liike-energiaa jalkoihinsa ja se on hyvin myös vainulla tasoituksen suhteen, mutta Vocan painavaa kutia, jonka Immonen saa nikattua takanurmelle, lähemmäs se ei pääse.

Junnujen puoliajan pienpelit ovat kulttuuriteko

PIF jatkaa toisella puoliajalle siitä, mihin se ensimmäisellä jäikin. Samir Achkir on lopulta muutaman minuutin höyryämisen jälkeen se, jonka nimi painetaan huomiseen lehteen. HJS:n maalille järjestetään kunnon halonhakkuutta ja vähän kaikkialla kolisee, mutta Achkir osoittaa tilanteessa riittävä kylmäpäisyyttä ja siivoa pallon maaliin muiden pelaajien ja kentän eri ainesten lennellessä sinne tänne.

Piffenin tasoitusmaalin jälkeen ottelu tasoittuu taas ja siirtyy jopa hieman enemmän vieraille. Voca koettelee kertaalleen kotiyleisön sydämiä heilauttamalla omalta kenttäpuoliskolta katapulttia. Kukkupallo ei mene mahdottomasti HJS:n maalin yli. HJS:llä on muutamakin hyväkin paikka, mutta PIF:n veskarilla Arnold Uschanoffilla tai kotikyläläisittäin Arskalla on myös hyvä päivä ja niinpä hän sammuttelee karkuun pääsevät kipinät.

Vaihtojen myötä HJS jää enemmän vastaiskumoodiin ja PIF hyökkää pitkälti oikeaa laitaa Babawon kautta, mutta hämeenlinnalaiset tulppaavat tarvittavat vuodot. Maalit ovat tältä illalta lopulta nähty ja niinpä pisteiden osalta kirkko pistetään keskelle kylää.

Asiaankuuluvat kiitokset veteraaniultrille

Paluumatkalla vastaan tulee vielä hälytysajoneuvo, mutta tuskinpa veteraaniultrat ihan hippasille pelin jälkeen lähtivät.

Viini: Tammiluodolta pirskahtelevaa

Salon Wilpas-FC Inter Turku 2: hellepäivää Salossa

Halikko tarjoaa parastaan. Ensin suojatielle kömpii metsäläisen näköinen kaveri ilman paitaa ja lapio olallaan. Seuraavalla bussipysäkillä paikallinen jonglööri näyttää erikoistemppunsa: sammuminen pysäkin penkille siten, että korkattu pullo roikkuu samaan aikaan kädestä. 

Salon keskuskentällä on vähän vähemmän vaaran tuntua. Kourallinen ihmisiä on löytänyt paikkansa katetusta katsomosta. Olemme koko köörin kanssa liikenteessä, joten myöhästymme auttamatta hieman alusta. Kioskin perusvalikoiman lisäksi kohtaamme erittäin aktiiviset arpamyyjät ennen kuin kiipeämme aurinkoa piiloon katoksen alle.

Katetun katsomon luksusta

Peliä pelataan enimmäkseen Wilppaan päässä. Inter pitää palloa ja Wilpas kyttää vastaiskuja. Silmiinpistävää on se, että aina, kun Wilpas saa pallon, se on vaarallinen. Erityisesti Wilppaan Kevin Green kampeaa itsensä toistuvasti irti Interin puolustukselta ja sitten mennään kovaa sinimustien maalia kohti. Parinkymmenen minuutin pelin jälkeen Green on taas irti, mutta tällä kertaa hänet potkitaan rangaistusalueella nurin ja niinpä pallo sovitellaan täplälle. Jesse Jokiniemen rauhallisen suoritteen päätteeksi Wilpas siirtyy 1-0 -johtoon. Wilppaalla on useampi paikka johtonsa lisäämiseen, mutta sihti on hiukan hukassa. 

Wilppaan maalia ennustavasta hyökkäyspelistä huolimatta Inter piirtää seuraavan pystyviivan tulostaululle. Aron Valavaara on oikeaan aikaan oikeassa paikassa, kun pallo käännetään kulman jälkilöylyissä maalille ja sitten sitä tuuletteleekin maaliverkot. Katsomosta nousevat riemunkiljahdukset kertovat siitä, että sinimustien kannattajia on paikan päällä tänään useampiakin. 

Puoliaika koittaa. Lapset hyppäävät pituutta ja ottavat spurtteja juoksuradalla. Kello pysähtyy eikä sitä ihan toisen puoliajan alkuun saada käyntiin vedettyäkään.

Wilpas pääsee toisen puoliajan alussakin tulemaan tuhatta ja sataa Interin maalia kohtia. Yksi näistä eskaloi vapaapotkun pariin kymmeneen metriin. Ainakin tämän ottelun perusteella jonkinlaiseksi erikoistilannespesialistiksi leimaantuvan Jokiniemen inhottavasti pomppaava sisäkierteinen kuti kohtaa sivuverkon maalipuiden sisäpuolelta. Wilpas 2-1 -johtoon. Kellossa on 50 minuuttia.

Videolla Jokiniemen vapari ja keskustelua karamellestä

Muutamaa minuuttia myöhemmin Jesse Koski tekee väärin, vaikka tekee oikein. EM-kisoja seuranneet tietävät, että peliä ei saa johtaa 3-1, koska huonosti siinä käy. Koski päättää kuitenkin päättää Wilppaan vastaiskun maaliin ja alleviivata Interin puolustuspelin haasteita. 

Toisella puoliajalla peli näyttää pitkälti samaa ilmettä, mitä ensimmäinenkin, mutta pidempien hallintajaksojen sijaan, Inter pelaa hanakammin pitkiä palloja laidoille Wilppaan puolustuksen selustaan. Tunnin pelin jälkeen Inter rakentaa oikealta laidalta oppikirjamaisen hyökkäyksen, josta seuranneen maalinedushässäkän päätteeksi Valavaara tuplaa maalimäärinsä. 

Pian Interin kavennuksen jälkeen Wilpas vaihtaa Greenin pois kentältä ja tämä vaikuttaa peliin siten, ettei Wilpaalla ole hyökkäyssuuntaan enää samanlaista uhkaa, mitä aiemmin. Peli kääntyy väkevämmin Interille ja sen nopea laiturit ja hyökkääjät alkavat toistuvasti nappaamaan juoksukilpailuja nimiinsä. 

Muistutuksena jalkapalloileville ihmisille: älä mene 3-1 -johtoon

Käydään jo pelin viimeisiä minuutteja, kun väkevää peliä pelannut Jarkko Kokkala pääsee ensimmäisenä palloon räjähtävän spurtin tehneen Jose Gilerin kääntäessä palloa maalille: 3-3. EM-kisojen malliin Wilpas hukkaa 3-1 -johtonsa, mutta Interillä on vielä yksi sana sanottavana. Giler puskee muutaman minuutin päästä rangaistusalueen rajan tuntumasta pallon rimaan. Vaihdosta kehiin hypännyt Ville Viitanen on ensimmäisenä haaskalla ja niinpä Inter tarraa kiinni täyteen pistepottiin. Wilpas käy vielä kertaalleen Interin kenttäpuoliskolla, mutta siltä on juostu pohkeet hapoille ja niinpä Inter ryöstää koko viihdyttävän ottelun aarrearkun.

Paluumatkalla aurinko paistaa silmiin ja Halikon kadut ovat tyhjentyneet

Viini: Halikon iloisesti helmeilevää

Hellettä Boltilla: Klubi 04-Gnistan

Turusta Pasilaan suuntaavassa junassa painetaan maskit kasvoilla. Nykyään kotikunnilta ulkomaailmaan suuntaavissa lähdöissä tulee tilannetta kartoitettua futiksen näkökulmasta vähän sillä silmällä. Niin nytkin ja klo.16 Boltilla alkava Klubi 04 – IF Gnistan mahdutetaan ohjelmaan. Pasilan tullessa kohdalle viereisellä penkkirivillä on haukattu omenaa. On jotenkin suomalaista ajatella, että on jotenkin suomalaista, että kukaan ei kysy pötköttelijän päätepysäkin päälle.

Kaveri tarjoaa Klubi 04:sta ideavarmaksi vakioon. Totean maailman asennon olevan tällä hetkellä sellainen, että toivon klubeille voittoja vain jos puhutaan isoista summista. Boltilta kaikuu satunnainen vierasjoukkueen kannattajien Gnistan, Gnistan, Gnistan -rallatus. Kiipeän riittävän korkealle, jotta saan nahkani piiloon porottavalta auringolta.

Peli rullaa tasaisena päästä päähän. Molemmat joukkueet saavat tuotua hallitusti peliä eteenpäin. Tempoon on ehkä laskettu hiukan hellevaraa, mutta tekninen puoli vaikuttaa olevan kunnossa. Pelin edetessä Klubi ottaa enemmän palloa, mutta Gnistanilta löytyy nopeita jalkoja kentän eri puolilta. Erityisesti Rony Huhtala vaikuttaa pysäyttämättömältä ja luo jatkuvaa uhkaa. 

Sekä Klubi 04 että IF Gnistan lähtivät aktiivisesti hyökkämään

Pelikellossa on vajaa kymppi, kun Gnistanin väkkärämäinen Maximus Tolonen pyyhkäistään rangaistusalueella nurin. Douglas Cae tekee tarvittavat sirkustemput ja lähettää pallon vasempaan alakulmaan. Klubin veskari Elmo Henriksson kömpii ylös oikeasta kulmasta. Vierasjoukkueen rumpu rymisee Boltilla ja Gnistanin katsomosta huudetaan muutama eksynyt kaveri oikeille penkeille

Gnistan on edelleen vaarallisempi. Sen pelissä on myös vahvoja elementtejä, kuten puolustusta mallikkaasti johtavan Fabian de Abreun pelin avaus. Samaten Luquinhas tekee käsittämättömän määrän ohituksia ja välillä meinaa mennä ihan pujottelukeppi -hommiksi. Klubi on enemmänkin selkeästi organisoitu kokonaisuus, mutta sillä ei vaan meinaa jalka riittää Gnistanin taitureiden kanssa. Klubi koittaa väliin prässätä aktiivisesti ylhäältä, mutta Gnistan ohittaa prässilinjan hallitusti kerta toisensa jälkeen.

Gnistan piti hyvin hermonsa Klubin prässin alla

Puolen tunnin kohdalla nähdään komea maali. Pitkän hallintajakson päätteeksi Douglas Cae rynniin Tolosen nappikeskitykseen ja pallo leimataan yläkulmaan. Maalin jälkeen kelin lisäksi myös pelaajat lämpenevät hetkeksi ja keltaisia viuhuu.

 Peli vanhenee edellisestä vajaan kympin, kun vuorostaan keltapaitojen Topi Järvinen tuo palloa vauhdilla laidaltaan. Henriksson saa näppinsä vielä Järvisen kudin eteen, mutta pallo putoaa pilkun kohdalle, josta Tolonen veivaa sen sisään. Peli vaikuttaa taputellulta. Gnistanin Rony Huhtala kuitenkin hötkyilee itsensä toisella keltaisella ulos, mikä muuttaa osaltaan pelin loppuodottamaa. Huhtalalla olisi varmasti ollut käyttöä muuallakin kuin katsomon puolella, mutta tänään menee näin. Sen kummempia ei ennen puoliaikaa käy.

Heti toisen puoliajan alusta käy selväksi, että tekonurmelle pystytetään toiselle puoliajalle Oulunkylän keltainen muuri. Klubi lähtee sitä sitten parin vaihdon siivittämänä murtamaan. Gnistan saa hyydytettyä Klubin puskemisen ja pelikellon tikittäessä käy selväksi, että helppoja ei kotijoukkueelle ole tänään tarjolla.

Gnistanilta kypsä esitys

Kioskihenkilökunta väläyttää hyvää pelisilmää myymällä virvokkeita suoraan katsomoon. Kassaan kilahtaa muutamia ekstraeuroja. Klubi ei löydä pajatsosta voittavia väyliä ja Samu Volotisen poimiessa tarvittavat marjat tulee kotijoukkueelle hukkareissu. Ympäri kenttää hääräävä Luquinhas jatkaa ohituksiaan, Klubi repii itselleen muutaman keltaisen kortin ja helle alkaa ilmetä kramppeina. Maalitaululle ei enää merkintöjä vedetä, joten Gnistan ryövää pinnan kypsän esityksen päätteeksi.

Viini: kivasti keltaista persoonaa ja taituruutta