Huuhkajat-San Marino: roustaus

Olympiastadion oli hädin tuskin ehtinyt tyhjentyä ennen kuin portit avattiin jälleen. Takanamme oleva nuoriso-osasto tietää kertoa, että Huuhkajien vieraaksi saapunut San Marino oli Fifa rankingissa pahnan pohjimmaisena ja sillä oli saldollaan yksi voitto 198:sta pelistä. Asia ei kuitenkaan suomalaista jalkapallokansaa häirinnyt, sillä paikan päälle tunnelmoimaan saapui yli 30000 katsojaa. Tulosodotukseksi asetimme Taisteluparin sunnuntain futisturnauksen tuloksia mukailevan 6-0 voiton.

"Kuka voittaa? Suomi!" kajahtaa Pohjoiskaarteesta ja huuto ottaa kaikua koko stadionia kiertävästi. Huuhkajat lyövät tahtia kentällä ja peli painetaan välittömästi San Marinon kenttäpuoliskolle. Huuhkajat pääsevät sahaamaan syöttöpeliään lähelle San Marinon boksia. 

Vaikka vastustaja ei ollut pahimmasta päästä, niin tunnelma oli raskasta sarjaa

Hyvää sähköä johtavan futiskansan odottaessa Huuhkajien avausmaalia käy San Marinon kymppi Filippo Berardi kympin kohdalla testailemassa hiukan pehmeäksi jääneellä laukauksella Lukas Hradeckýn vireystilaa. Se on hyvä eikä San Marinoa sen koommin Huuhkajien maalilla juuri näy. Sen sijaan Glen "Ballon D'Or" Kamara hakee itselleen seinäsyötön Rasmus Schűlleriltä ja tuuttaa Elia Benedettinin jalan yli kiipeävän laukauksen maaliin: 1-0 ja peliä on pelattu 16 minuuttia. Nuori kuuluttajalupaus Aarre huudattaa yleisöä ammattilaisen elkein.

Aarre oli yksi ottelun hahmoista

Huuhkajat jatkavat kärsivällisesti pelin jauhamista. "Jokainen lapsi on herkkusieni", suomennellaan takana kentän laidoilla pyöriviä mainoksia. Taistelupari toteaa, että Inter on luultavasti parempi kuin Suomi. Schűller saa pallon boksin rajoille. Tolppa. Anssi Suhonen pelataan hienolla kuviolla maalipaikkaan, mutta Benedettini on kumiukkona edessä.

Sitten iskee BK9. Tovin ottaneen painostusjakson päätteeksi Robert Ivanov paikantaa peruskallion lailla San Marinon maalin eteen nousevan Benjamin Källmanin, joka puskee pallon voimalla maaliin: 2-0. Niihin lukemiin lopetellaan ensimmäinen puoliaika.

Tauolla on tarjolla maskottien juoksukilpailua. Leijonien jääkiekkoa rakastava olento ei ui suoraan Pohjoiskaarteen sydämiin. Sitä vastoin Bubi ja Helmi saavat raikuvat suosionosoitukset.

Toinen puoliaika lähtee Huuhkajien totaalidominoinnilla käyntiin. Huuhkajat rakentavat peliä korostetusti oikean laidan kautta. Pohjoiskaarteessa mukaillaan Shakiraa. Joel Pohjanpalo karkaa läpiajoon, mutta Benedettini napsauttaa "Danger" valon pois päältä.

Teemu Pukkia odotetaan kentälle ja sen toiveen Markku Kanerva myös toteuttaa. Samalla ovenavauksella tulee sisään myös pala tulevaa kotimaista futishistoriaa Daniel Håkansiksi ruumiillistuneena. Håkans pistää heti töpinäksi ja livahtaa San Marinon puolustukselta karkuun. Håkans sijoittaa pallon rauhassa ja varmasti maaliin: 3-0 ja tuuletuksissa mennään mallilla Cha! Cha! Cha! Chaa!

Mielenkiintona Pina colada ja Saksa!

Kello naksahtelee seitsemisen minuuttia eteenpäin. Teemu Pukki ja kumppanit esittelevät piruetteja vasemmalla laidalla. Pyörähdysten päätteeksi Pukki painaa kovaa ja matalaa keskelle, josta Håkans löytää maalikapulan itselleen: 4-0. Håkans ei kuitenkaan jätä hommia sikseen, vaan Huuhkajien päästessä kerrankin hieman vastaiskulta vaikuttavan hyökkäyksen siivittämänä San Marinon boksiin, alkaa melkoinen läiskintä ja lopulta Håkans tinttaa pallon sisään: 5-0 ja Håkansille puhdas baskeri yhdeksään minuuttiin.

Takana todetaan, että Suomi roustaa San Marinoa. Pukki alleviivaa asiaa läväyttämällä pallon boksista takayläkulmaan: 6-0 ja kellossa 76 minuuttia. Huuhkajat nakuttivat kolme maalia neljään minuuttiin, mikä ei ole ollenkaan hullumpi homma.

Pukkia pyydettiin ja Teemu saatiin

En ole varma toivonkin oikeastaan itsekään enään enempää maaleja, sillä 6-0 oli se, mitä meidän reissuremmi matsista tuli hakemaan. Huuhkajilla on vielä pari itemiä, joista se voisi lisätä johtoaan, mutta enteellinen 6-0 pitää. Huolimatta vastustajan vaatimattomasti heittämästä haasteesta on tunnelma stadikalla ollut erittäin hyvää ja kokonaisvaltaista. Rive käy liekittämässä yleisöä, mikö kirvoittaa "Tahdon rakastella Riveä" -lurituksen. Pelaajien ja kannattajien loppurituaalit kulkevat onnellisissa merkeissä. Syksyllä jatketaan.

Markku, Rive, Kanerva. Me ollaan kisoissa!

Viini: etiketissä olemisen sietämätöntä keveyttä.

PS: Blogin 2022 vuosikertaa on kovakantisena myynnissä esimerkiksi alla olevissa paikoissa (tai saatat löytää sen myös paikallisesta kirjastostasi):

https://kansallinen.fi/tuote/futista-ja-viinia-vuosikerta-2022/

https://www.booky.fi/tuote/jarno_rajalampi/futista_ja_viinia_vuosikerta_2022_tarinoita/978952651570

 

Huuhkajat-Slovenia: kiitos ja kumarrus

Hellettä piteli, kun Huuhkajat lähtivät lyömään seuraavaa siiven iskuaan Saksanmaan reissua kiikarissa pitäen. Porteista pääsee lähes sukkana sisään ja virvokkeet napataan futuristiseen tyyliin Woltin sovelluksella. Paikat löytyvät helposti ja virittäytyminen tulevaan jännitysnäytelmään voi alkaa.

Pohjoiskaarteesta raikuu "Oi meidän rakas Suomi" ja samalla upea Tifo kääriytyy katsomorivejä alaspäin. Pelaajat saapuvat viheriölle, katsomoissa desibelit nousevat jälleen ja Taistelupari heiluttelee pientä Suomen lippua. Päiväkodissa vellonnut futisaiheinen keskustelu kirvoittaa vielä yhden kysymyksen: kumpi voittaisi sellaisen pelin, jossa vastakkain olisivat Suomi ja PSG.

Huuhkajat Saksaan

Tasaisen alun jälkeen Huuhkajien vastaus Taisteluparin kysymykseen on hyvä painostusjakso noin kymmenen minuutin pelin jälkeen. Taistelupari huomioi kaksi tilannetta, joista Teemu Pukki olisi hänen nähdäkseen voinut jo vetää. Takana kehaistaan Joel Pohjanpaloa ja kuin kommenttina tähän kaikkeen Pukki löytää matalalla syötöllä Pohjanpalon maalin edestä. Pohjanpalo ohjaa pallon yllätetynoloisen Vid Belecin "puikkeleista" maaliin: 1-0 ja yleisön juhliessa raivoisasti peliä on pelattu 13 minuuttia.

Maalin jälkeen Slovenia on edelleen köysissä. Sillä on vaikeuksia päästä Suomen prässin alta kontrolloituihin hyökkäyksiin, mutta puolen tunnin kohdilla ottelun suursäätila alkaa muuttumaan. Slovenia lähtee säikyttelemään Huuhkajia pitkälti oikean laidan kautta. Sandi Lovricilla on väylä pesälle ensimmäisenä auki, mutta Lovricin kuti ryömii hieman kolon ohi. Pian tämän jälkeen Benjamin Sesko pääsee koettelemaan onneaan boksin sisältä. Pallo kopsahtaa tolppaan ja Huuhkajien näkökulmasta ottelua tunnelmoivalle alkaa tulla hieman onnekas olo.

Slovenia saa pelattua lyhyillä syötöillä palloa hyvissä peliasennoissa vartoville pelaajilleen Huuhkajien puolustuksen eteen ja kuumuudeen nostattaman hien lisäksi ohimoille nousee myös kylmää hikeä. "Jolle" villitsee kotiyleisöään puolustuspelaamisellaan ja Arttu Hoskonen ottaa tuiki tärkeän tuplablokin Slovenian rynniessä armottomasti kohti tasoitusta. Takaa kuuluu voimakkaalla aksentilla karjaistu "Come on Finland", joka kielee sekä Huuhkajien laajaa kannatuspohjaa että kotiyleisön tasoituksen kammoa. Guillermo Cuadran taukovihellys tulee kreivin aikaan ja Huuhkajat pääsevät kuin pääsevätkin tauolle johdossa.

Tuvan täydeltä jännitystä

Tauolla tarjolla on Mikko Kuustosta ja teknoa. Vieressä ventiloidaan myös loppujakson jännittäviä hetkiä.

Toinen puoliaikaa pistetään käyntiin. Tasaisten ensi minuuttien jälkeen hallinta kääntyy jälleen Slovenialle. Joskin Huuhkajat vaikuttavat löytäneen selkeämmän suunnitelman vastaiskuille. Slovenian paineen alta päästessään Huuhkajat liihottelevat vauhdilla Slovenian maalia kohti.

Andraz Sporarin kuti vierii niukasti maalin ohi. Huuhkajat saavat pari hyvännäköistä vastaiskua, jotka eivät kuitenkaan tuloudu. Heti perään Lukas Hradecký  joutuu venymään parhaimpaansa kopatakseen Petar Stojanovicin kudin. Hengästyttävä ja maalilta maalille rullaava pelin vaihe saa kliimaksinsa, kun Teemu Pukki löytää Oliver Antmanin oikealta laidalta. Antman saa jalkansa auki suunnilleen samoilta sijoilta kuin Stojanovic aiemmin. Erona vain se, että Antmanin kuti painuu maaliin asti: 2-0 ja pelikellossa 64 minuuttia.

"Huuhkajat Saksaan, ne matkaa

vaikka karsinnois vastaan tulee

Slovenia, Tanska, Kazakstan ja

tuokaa mitä vaan"

Kaikuu Pohjoiskaarteesta

Hellettä ja pelimiesten elkeitä

Krampit alkavat puremaan molempien joukkueiden pohkeita. Viinipullon kohdalla Seskolla on jälleen paikka, mutta Olympiastadion ei ole katettu Slovenialle. Matti Peltola isännöi väkevästi pari puolustustilannetta ja Glen "Ballon D'or" Kamara tulee myös vaikuttavalla tavalla peliin mukaan. "Luke" poimii marjat. Slovenia hytyy. Suomi voittaa. Rive kumartaa elegantisti Pohjoiskaarteen suuntaan.

Rive kuittaa ja kumartaa

Viini: saksalaista Rieslingiä tapaileva kotimainen täydelle pöydälle tarjoiltu huuhkajahöyheninen.

PS: Blogin 2022 vuosikertaa on kovakantisena myynnissä esimerkiksi alla olevissa paikoissa (tai saatat löytää sen myös paikallisesta kirjastostasi):

https://kansallinen.fi/tuote/futista-ja-viinia-vuosikerta-2022/

https://www.booky.fi/tuote/jarno_rajalampi/futista_ja_viinia_vuosikerta_2022_tarinoita/9789526515700

Huuhkajat-Romania: kerta vielä kevään päälle

Siniset valot välkkyvät, kun Pohjoiskaarre marssii kohti Olympiastadionia. Romanian oma rytmiremmii astelee Mannerheimintiellä tovia myöhemmin. Futiksen puolella ei tätä sesonkia ole varsinaisesti ajettu voitosta voittoon, mutta jalkapallon seuraaminen on paljon muutakin kuin yksittäisiä otteluita ja niiden tuloksia. Huuhkaja -boomi on yksi ilmentymä tästä.

Tunnelmia ennen ottelua I

Tunnelmia ennen ottelua II

"Riven johdolla" ottaa stadikan betoneista kimmoketta jo hyvissä ajoin ennen peliä, vaikka Hamelnin sormet eivät ole aivan täydellisesti osuneetkaan tässä sesongissa huilun koskettimille. Jukka "Jugi" Raitala saa läksiäisensä ja oman kannattajapaitansa. Interin tuleva valmentaja esiintyy kuvaputken varaan jääneille katsojille, taistelupari nukahtaa ja peli voi alkaa.

Tunnelmia ottelusta I

Tunnelmia ottelusta II

Huuhkajilla on ottelun alkuminuuteilla hyvä kontrolli ottelusta, mutta momentum särkyy muutamaan syöttöhassiin pelin avaamisvaiheessa ja niinpä peli tasoittuu. 

Molemmat joukkueet hyökkäävät pitkillä kontrolloiduilla hyökkäyksillä, jossa sopivaa hetkeä murtautumiselle haetaan kärsivällisesti ja tilanteen vaihdon jälkeen pelaajia pudotetaan reilusti ja syvälle oman boksin tuntumaan. Romania on aktiivinen erityisesti vasemmalla laidalla.

Romani oli aktiivinen vasemmalla laidalla

Pohjoiskaarteen laulut raikavat, Romanian kannattajakatsomossa poksahtaa liekkiin muutama soihtu ja kotikannattajat saavat oman riemun hetkensä, kun peli kilkattaa munuuteissa vähän yli kymppiä. Huuhkajat tuo peliä vasemmalta laidalta. Romania ei saa puolustettua palloa pois omalta pesältään, vaan se päätyy Onni Valakarille, joka siirtää sen Teemu Pukille. Pukki piiskaa pallon boksin rajan tuntumasta Romanian maalin vasempaan kulmaan: 1-0.

Peli jatkuu pitkien hallintajaksojen ja syöttöketjujen kutomana tasaisena. Glen *"sulava kuin makeinen" Kamara antaa taas pallolisena pelaajana näyttöjä tulevia Ballon d'Or valintoja varten. Ihmiset elävät pelin mukana ja stadionin valojen paiste vähät välittää Uniper -sotkuista.

Ballon d'Or hetkiä Glen Kamaralta

Puolen tunnin kohdilla Huuhkajien puolustus vaikuttaa hetken kuin kalikan kalloonsa saaneelta. Romania rummuttaa kerran tolppaa ja kerran rimaa ennen kuin Florin Tanase ohjaa pallon parista metristä maalin ohi. Parin siiveniskun aikana eskaloitunut tilanne raukeaa ja tauolle mennään Suomen 1-0 -johdossa.

Tauolla arvuutellaan sitä, että josko mystinen stadikan vessamaailma onkin siellä luolastossa, josta Freestyle Finlandin viihdyttäjät nousevat estradille tahi päätykatsomoon avautuvan lohkon takana. Joku väittää twitterissä löytäneensä sen, mutta eipä ole laittanut kuvia.

Olympiastadionin pinta viettää toisen puoliajan alussa selvästi enemmän Lukas Hradeckýn maalin suuntaan ja opperakiikareille olisi jälleen käyttöä. Transylvanian hirviöiden painostusjakso päättyy lopulta siihen, kun Tanase tökkää pallon perille asti: 1-1

"Tännepäin, tännepäin, tännepäin" -huudot kuvaavat hyvin kotiyleisön tuntoja. Rive reagoi tuplavaihdolla. Sekä Lucas Lingman että Benjamin Källman tuovat lisähöystettä Huuhkajien peliin. Taisteluparikin herää ja lähtee hetkellisesti mukaan "Suomi!" -huutoihin.

Pelin voitto on yhtä lailla sekä Huuhkajien että Draculan kynsissä viime hetkiin asti. Romanian Nicolae Stanciu heläyttää kertaalleen verkkoa, mutta hienosti pelatun kuvion päätteeksi lähtevä sisäkierteinen kuti kaartaa kuitenkin Huuhkajien maalitolpan ohi katsomon puolelta. Pian tämän jälkeen Källman rynnii ominaiseen tapaansa Lucas Lingmanin lähettämän herkkupalan perään. Källman keinuttaa vielä venettä, mutta kudin suhahtaessa takakulman ohi, saadaan myös kyydistä pudonneet noukittua takaisin lauteille.

Next Stop Montenegro

Peli päättyy tasan. Tulos ei ole kummoinenkaan kummallekaan joukkueelle ja lohkosijoitusten viimeinen kortti jää maanantaille nostettavaksi.

Viini: sulavaa kuin makeinen

*chäntti kuuluu oikeasti sulavaa, liike lanteiden

Suomi-Bosnia: Huuhkajien siivillä

Rive ei vastaa VR:n operatiivisesta toiminnasta, joten juna nytkähtää liikkeelle vasta, kun toisesta junasta saadaan varpaansa rikkonut konnari kyytiin. Ravintolavaunu ei tänään aukea, joten lainaamme ekstraluokan vesitötsiä. Lisäksi ukkonen on iskenyt junaliikeeneen valvontajärjestelmiin. Aamupäivä on hieman vastustavalla tuulella. Helsingissä pisartelee, mutta sen toteaminen on hyvä asia, sillä se merkitsee sitä, että ehdimme lopulta helposti peliin.

Bosnia on tuttu vastustaja. Kirjoittajalle Bosnia -matsit ovat aika väkevä symboli Huuhkajien noususta rämpivästä siipirikosta, jota on lennättänyt milloin mikäkin pubivisan vetäjä, aina kisapaikasta ja voitosta pelaavaksi aivan uudenlaisen vaatimustason projektiksi. Tampereen Ratinassa tapahtui kesäkuussa juuri Bosniaa vastaan pelatussa ottelussa 2019 jotain sellaista, mikä on jättänyt lämpimän jäljen.

Tero Karhu kajauttaa stadionin ulkopuolelle epämiellyttävän kuuloiset terveiset: sisäänpääsyporttien määrää on rajoitettu eli kannattaa pyrkiä stadionin sisälle jo nyt. Lopulta pohjoisen sisäänkäynnit imaisevat porukkaa kuitenkin hyvin sisään. Missaamme osan Kevin de Bruynen pimentäjänä tunnetun Huuhkaja-ikonin Tim Sparvin jäähyväisistä. Pohjoiskaarre virittelee äänijänteitään. On tulossa hyvä ilta.

Pohjoiskaarre rullaa auki komean tifon, jossa juhlistetaan ottelutapahtumaa. Valotaululla toivotaan rauhaa maailmaan. Bosnian kansallislaululle taputetaan ennen kuin Olympiastadion yhtyy yhteiseen "Maamme lauluun".

Tunnelmia stadikalta ja sen ulkopuolelta

Peli lähtee Huuhkajien osalta käyntiin parilla aika rapsakalla taklauksella, joista toisesta nousee keltainen kortti. Mielessä häivähtää varjoinen ajatus siitä, että onko lataus mennyt yli tai onko valmistautumisessa jotain muuta häikkää. Huuhkajat pääsevät onneksi aika pian pelin pirtaan mukaan. Vartin pelin jälkeen Teemu Pukki alustaa Robin Lodille maalipaikan ja verkkohan siellä pöllähtää, mutta myös linjatuomarin lippu nousee eli maalit jäävät vielä odotuttamaan itseään.

Pelin tempo on jonkin verran verkkainen. Hyökkäykset pelataan kärsivällisesti murtautumisvaiheisiin asti. Huuhkajat hakevat linjan puhkovia taustajuoksuja, joissa erityisesti Glen Kamara vaikuttaa aktiiviselta. Bosnia hakee Suomen puolustuslinjan edessä mökkiään pitävää Edin Dzekoa ja luottaa supertähtensä pelin lukuun ja pelitaitoon.

Bosnian peli kulki paljon Edin Dzekon kautta

Huuhkajat ovat pykälän verran pelin päällä. Loppuun Suomi saakin hyvän painostusjakson Bosnian maalille, jonka lopputulemana erotuomari Nick Walsh kipittelee kentän reunalle ruudun ääreen. VAR-kello oli kalkatellut ihan aiheesta ja pallo viedään pilkulle. Teemu Pukki sivaltaa pallo vasempaan alakulmaan ja Pohjoiskaarteen johdolla hyvää tunnelmaa pitänyt huuhkaja -yleisö palkitaan euforisella hetkellä: 1-0

Teemu Pukki onnistuu rankkarista

Niin paljoa ei seikkailumieltä itseltä löydy, että lähtisin puoliajalla hakeutumaan virvokkeiden pariin. Ohjelmaksi riittää puoliaikashow ja pilvistä vapautuva stadionin ylle avautuva vaaleansininen taivas. Lisäksi puoliajalla SMJK saa tunnustuksen toiminnastaan viime kesän dramaattisesta Christian Eriksen -hetkestä.

Teemu Pukki on sivaltaa pallon toistamiseen Bosnian maaliin heti toisen puoliajan alkajaisiksi, mutta valitettavasti kuti ei löydä tietään maalipeltien väliin. Stadionilla kuulutetaan hälytysjärjestelmän aktivoituneen. Pian tämän jälkeen hyvin elämöineen Bosnian Ultrien stadionlohkossa palaa kirkkaanpunaisia soihtuja. Hieman nuutuneen oloinen taistelupari saa virtapiikin ja nostelee pientä Suomen lippua Pohjoiskaarteen tahtiin.

Reilu 20000 silmäparia sai nauttia tunnelmallisesti ottelutapahtumasta

Pieneksi huolenaiheeksi hiipii se, että Bosnian saa vähältä piti tilanteita Huuhkajien maalille ja Huuhkajien hyökkäyksistä päästään nauttimaan stadionin pohjoispuolelle enää harvakseltaan. Huuhkajat napsivat myös taktisten rikkeiden johdosta useampia keltaisia kortteja.

Suomi pelaa vielä upean toistakymmentä syöttöä sisällään pitäneen pienpelin Bosnian päädyssä, kunnes lopulta omissa helähtää.

"Tekivät sitten maalin," kuuluu vierestä.

Peliä oli nanosekuntti jäljellä, kun Suomen puolustuksen merkkausvirheen jälkeen Smail Prevljak pääsee pyörähtämään Suomen maalin edessä pallon kanssa ja kuti tulee niin läheltä, että edes Peppi Pitkätossun sävelmää mukailevan chäntin voimistava Lukas Hradecký ei pallon eteen pääse: 1-1 ja Smail pistää vieraskannattajat hymyilemään.

Huuhkajat saavat vielä yhden hyökkäyssauman ja siihen peli päättyy. Tunnelmaltaan upean ottelutapahtuman puuterin alle piirtyy muutama arpi. Selvää kuitenkin on, että Rivelutionissa ei ole kyse yksittäisestä ilmiöstä tai ottelutapahtumasta, vaan se on pysyvä muutos maailman asennossa. Niinpä parin päivän päästä voi hyvillä mielillä lähteä painamaan Montenegroa sinivalkoisiin köysiin.

Tiistaina kaatuu Montenegro

Viini: kesäinen ja huuhkajansulkainen, vaikkakin pullon pohjalla tarpeetonta sakkaa.

PIF-TPV: hyvä kiertää

Kaikkea ei voi aina suunnitella, ja kun Corollasta räpsähtää ensin mittariston valot sammuksiin ja sen jälkeen ratista katoaa ohjaustehostin, on aika luovuttaa ja ohjata auto viereisen pizzerian pihaan. Falck hakee raadon pois. On torstai ja ajattelen tämän tarkoittavan sitä, että Suomi-Ukraina-pelin jälkeinen kotiinpaluu koukkaus Paraisille jää tekemättä. Sillan toinen puoli on aina kuitenkin sillan toisella puolella ja pyhäpäivä on pyhäpäivä.

VR sylkee samoja raiteita ulos, jotka se lauantaina nieli sisäänsä. Huuhkajien kärsimä tappio on jollain universaalilla tasolla hyväksytty, vaikka melankolian sävyjä on ilmassa. Katson ensin ihan varovasti puhelimesta, että miten bussit Turusta Paraisille kulkevat. Tekemätön paikka. Junassa kuulutetaan raideturvallisuuteen (kenties lehtiä radalla) liittyvästä hidasteesta, joka myöhästyttää kotiinpaluuta entisestään. Se ei ole hyvä uutinen. Tsekkaan vielä Yangon hinnan ja matka-ajan. Optimistisesti ajatellen missaisin ekan vartin. Ei välttämättä paha, ja lopulta aikani jahkailtua päätän, että kyllä tästä vielä lähdetään Pajbackalle katsomaan, kun PIF varmistaa sarjanousunsa. Futisviikko on kuitenkin keskimäärin mukavampi päättää iloisiin tunnelmiin ja samalla saan täytettyä aiemman blogitekstin jälkeisen löyhän lupauksen paluusta Pajbackalle.

Pitch Invasion Paraisilla

Taistelupari nukahtaa taksiin. Vettä ripsii varovasti auton ikkunoihin. Livetuloksista bongaan, että PIF on siirtynyt Kevin Larssonin maalilla 1-0 -johtoon. PIF tarvitsee vähintään pinnan TPV:ltä, jotta se ei joudu lykkäämään nousujuhliaan edelleen. Ottelu on sillä lailla saletti, että TPV on sarjan jumbona ja vailla varsinaista panosta, joten kotijoukkueen nousujuhlat vaikuttavat futiksen arvaamattomasta luonteesta huolimatta kalkkiin kaiverretuilta.

PIF oli alusta asti pelin päällä

Vihdoin Pajbackan kivimuuri piirtyy taksin eteen. Kiitän kyydistä ja vedän taisteluparin uunituoretta huuhkajat-huivia hiukan tiukemmalle. Olemme juuri astuneet kivimuurin sisään, kun punapaidat tuulettelevat toista maaliaan. Larsson on jälleen asialla ja PIF johtaa 2-0. Pääsemme sisään yhdellä aikuisten lipulla ja makkaranostositoumuksella. Eväät kahmittuamme käymme toteamassa pääkatsomon olevan sen verran täysi, että päätämme kiertää kentän toiselle puolelle ja toivoa, ettei sade hirveästi yltyisi.

PIF tuo tehokkaasti hyökkäyksiään kohti TPV:n maalia. TPV:n hyökkäykset ovat harvassa ja tamperelaisilla on vaikeuksia saada kontrolloituja hyökkäyksiä aikaan. Tunnelma Pajbackalla on kaikin puolin hyväntuulinen ja rento. Ilmassa on kyläjuhlan -tuntua. Porukkaa on paikalla paljon niin kuin odottaa saattoi eikä väliin vihmova sade pääsee häiritseväksi asti yltymään. Maalit ovat ensimmäiseltä puoliajalta kuitenkin nähty ja talsimme toiselle puoliajalla kohti kentän toista päätyä, sillä oletan, että maalit tehdään sinne.

Päädymme taisteluparin kanssa puhelimen käytöstä sellaiseen sopimukseen, että valkopaitojen hyökätessä hän saa pyydystellä pokemoneja ja punapaitojen hyökätessä minä räpsin kuvia. Kompromissi neuvottelussa on tuiki tarpeellinen, sillä kyllähän reissu painaa pikkukaveriakin jo aika lailla, vaikka hän tomerasti istuukin kivimuurin päällä.

Kirjoittajan kuvausvuoro

Toinen puoliaika vanhenee vain varovasti, kun Kasperi Nevä nousee kulmassa lähimmäs taivaan kantta ja nekkaa pallon maaliin: 3-0. Keskiympyrän kautta tullaan suoraan taas TPV:n maali kohti. Jatkuvasti vaarallisenoloinen Saliw Babawo irtoaa laidaltaan, mutta kopsahtaa kropallaan vastaan harppovaan Jaakko Häyhään. Pallo pomppii maalille, josta Viktor Johansson puttaa sen verkon perukoille.

Saliw Babawo vaarallisena

-Ykköseen, ykköseen, ykköseen!

Huudatetaan kovaäänisistä. Tunti kilahtaa kelloon ja pallo pyörii TPV:n maalilla. Se näyttää ottavat yhden kimmokkeen TPV:n puolustajan käsistä, mutta sillä ei lopulta ole mitään väliä, koska Larsson on oikeaan aikaa oikeassa paikassa kuin Teemu Pukki edellisenä iltana konsanaan ja pistää pallon pussiin. Tätä kirjoittaessa ymmärrän myös sen, miksi tuuletellessa lähtee myös paita: kyseessähän oli Larssonin kolmas eli maaleja kertyy hatullinen. 

Pikkuisen hassutteluksi menee myös Gesim Vocan panenka, jonka Häyhä nappaa syliinsä. Toki Häyhä oli ilmeisesti lukenut sen saman artikkelin rangaistuslaukausten torjumisesta, joka twitterissä jokin aika takaperin kiersi, sillä temppuvalikoimaa löytyi.

Olen juuri palauttamassa puhelinta jälleen taisteluparille, kun Leevi Antinaho sievistelee lukemat 1-5:een. Vaihtoruletti pyörii ja kaudelta kertyneitä minuutteja tasaillaan useammalle pelaajalle, kunnes tuomari vapauttaa kotijoukkueen juhlimaan. Pajbackalla nähdään vielä nuoremman kannattajajaoston pitch invasion, skumppaa ja punaista savutusta ennen kuin lähdemme sateen yltyessä puolijuoksua tavoittelemaan seuraavaa bussia.

Ykköseen

Bussiin ehditään, mutta sopivaa maksutapaa on hankalampi löytää. Käteistä kun hetkeen ei ole lompakossa säilöttynä ollut, vaan muovikorteilla ja apeilla on porskutettu menemään. Hetken jo näyttää, että me palataan taisteluparin kanssa vielä sateeseen, mikä kieltämättä olisi ollut  pitkähkön reissun päälle vielä kohtalainen koettelemus. Ajatusten kilkattaessa kuin hedelmäpelissä onneksemme eräs hyväsydäminen rouvashenkilö koputtaa olalle ja tarjoutuu maksamaan matkan. Se ei ole ihan halvimmasta päästä ja velan osalta sovitaan, että laitetaan hyvä kiertämään sopivassa kohtaa. Niinpä asia jää vielä blogin To-Do -listalle.

Kiitos vielä kerran ja onnittelut Pargas IF:lle noususta! Ensi kaudella nähdään taas varmasti.

Viini: kuplivaa omalta kylältä 

Huuhkajat-Ukraina: väellä ja voimalla

VR:n vihreävalkoiset vaunut nytkähtävät isoa kirkkoa kohti. Olympiastadion on myyty piukkaan ja lauantain raiteita kolkutellaan, joten on lupa odottaa tunnelmallista futisiltaa. Stadionin läheisellä grillikioskilla maksupääte ei toimi edes vähää alusta. Pohjoisteenkaarten marssi kulkee kohti sinisten valojen ja savujen värjätessä ajan kuvaa. Muutama pomminkaltainen pamahtaa. Taistelupari säikähtää pauketta ja nostelee käsiä korville aina silloin, kun hän pitää taukoa hodarin haukkailusta. Stadionin kupeessa on useampi Ukrainan lippuihin kääriytynyt joukkio. Kännykkäkamerat räpsyvät joka puolella.

Tunnelmia ulkoa I

Tunnelmia ulkoa II

Jonot kiertävät Olympiastadionin aitojen viertä loputtoman pitkinä. On hankalaa tai jopa mahdotonta sanoa, että mikä portti nielee mitäkin jonoa sisuksiinsa. Mikäli haluaa tehokkaasti sisään niin kannattaa tsekata oikeat reitit ennakolta eikä luottaa onneensa, kuten nyt olen osaltani kahteen kertaan tehnyt. Olemme olleet hyvissä ajoin liikkeellä, mutta silti alkaa hiukan jännittää, että ehdimmekö aloituspotkuksi katsomoon. Lopulta nappaan taisteluparin syliin ja kilautan toisen lipuistamme lukijaa. Ehdimme myös päivittää huivit nykyisempiin versioihin, mutta minkäänlaisten matsieväiden hamstraaminen katsomoon vaikuttaa tekemättömältä paikalta.

Tunnelmia sisältä I

Tunnelmia sisältä II

Kolmen sukupolven vanhimmalla on paikka katsomorivistössä hieman korkeammalla. Pohjoiskaarre sovittelee chänttejään ottelun alkua edeltäviin kenttätapahtumiin. Porukkaa purskahtelee porteista valtoimenaan. Kansallislaulun jälkeinen pauhu on aidosti korvia huumaava. Taistelupari saa edessä istuvalta pariskunnalta pienen Suomen lipun. Ensimmäisen puoliajan ajan hän seuraa tarkasti, milloin Pohjoiskaarteen lippuja lasketaan alas ja milloin heilutellaan, ja toisintaa sitä omalta osaltaan.

-Next time, come fucking early!

Kajahtaa käheällä brittienglannilla jostain takaamme. Peli on poljettu käyntiin, mutta ihmisiä tulee edelleen pitkänä virtana katsomoihin. Uuden stadionin väenhallinnassa on varmasti vielä viilattavaa, sillä tuplasti ja jopa triplastikin isompia ihmismassoja saadaan maailmalla nopeammin stadioneille. Katsomosta lähtevä energia väreilee selvästi Huuhkajien siivissä ja peli painetaan Ukrainan päähän, mutta alkuhurmos huuhtoutuu jo pian Andriy Yarmolenkon livahtaessa aivan liian aikaisessa vaiheessa Huuhkajien linjojen väliin ja huitaistaessaan pallon aivan liian helpon näköisesti kannattajakatsomon päädyn taustoittaman maalin alakulmaan. Stadikalle laskeutuu aivan pieneksi hetkeksi routaa ja jalkapallomaailma muistuttaa lainalaisuuksistaan. Pauhu palaa kuitenkin silmänräpäyksessä areenalle ja kampea lähdetään joukkovoimalla vääntämään oikeaan asentoon.

Reality check

Ukraina vaikuttaa vastaiskuissaan vaaralliselta ja se löytää pelottavan hyvin tilaa sekä Suomen puolustuksen linjan edestä että laidoilta. Yarmolenko osoittaa ylipäätään olevansa peli päällä ja Ukraina omii oikean hyökkäyskaistan itselleen. Huuhkajat saavat ryskytettyä pelin tasoihin jälkeenpäin ja selkeämmän näköyhteyden päästä todettuna tilanteesta, jossa on ensin epäonnea ja sitten reilusti onnea. Teemu Pukki on oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja magiaa nousee Huuhkajien lentoon. Taika haihtuu kuitenkin varsin pian, kun Roman Yaremchuk lapioi boksista pallon ohi kohti ryntäävän Lukas Hradeckýn. Molemmista maaleista jää inhottava tunne siitä, että liian helposti menee ja huonosti puolustettu ennen kuin lapsen usko ottelun kääntymisestä palaa hymyksi kasvoille.

Puoliajalla pidämme suosiolla paikkamme ja jälkeenpäin kuultuna pelivedoksi menee. Vessaankaan ei kuulemma ole ollut mitään asiaa eli komean kansallisstadionin logistisessa puolessa on petrattavaa. Oluttuoppeja kannellaan kourakaupalla ja tiukasti puristaen katsomoon.

Pauhu stadionilla jatkuu juhlavana ja Huuhkajat lähtevät hakkaamaan päälle. Seuraavien päivien stooreja kirjoitetaan jo siitä kantista, että lähtikö Huuhkajat liian rohkeasti peliin ylipäätään ja hinta maksettiin siitäkö? Toisaalta passiivisesti pelattu 0-1 -tappio olisi kirvoittanut kysymyksen siitä, että miksi ei yritetty kauhoa täyden stadionin energiaa reippaasti sisuksiin ja tainnutettu siten vastustajaa. Sperkulointi kuuluu peliin ja varmaksi tiedämme vain nyt nähdyn version.

Ukrainan hyökkäykset lähtevät edelleen sydäntä tykyttävän terävästi, mutta polttoainetankin seinämät alkavat kotiyleisön onneksi kuivua. Huuhkajat saavat vapareita vaarallisista paikoista ja Paulus Arajuuren kirmatessa Robin Lodin vaparista irtoavaan paluupalloon, ja pallon pöllähtäessä väärälle kiertoradalle, voitaneen alkaa toteamaan, että pelistä ei tulla saamaan mitään mitä pelaamalla ei ansaita. Huuhkajat pääsevät myös pelin edetessä boksin sisäkulmiin, mutta palloja nostellaan sieltä Andrij Pyatovin syliin, vaikka futissielu huutaa kovaa ja matalaa Ukrainen veskarin ja puolustuslinjan väliin.

Peli päättyy. Kannattajat antavat Huuhkajille lupauksen ikuisesta rakkaudesta, vaikka illan mittaan suomalaisen futiksen folkloreen lisätään myös yhdet pettymyksestä karvaiset pakarat. Urheilukadun hiljennettyä ja aamun valjetessa urheilun tulokseen perustuva puoli tuijottaa rokonarpisilla kasvoillaan, mutta lapsenusko säilyy edelleen. Kahdella ja puolella voitolla mennään melkein varmasti vielä kisoihin.

Matka jatkuu

Viini: väenjuomaa

Huuhkajat-Kazakstan: väistäkää-ä-ää-ä-ää pulkka tulee jo

Turusta itäänpäin lähtevässä junassa näkyy ensimmäiset sinivalkoiset huivit. Riven huuhkajat eivät olleet mitkään yhden karsintojen tai kisojen ihme, vaan tässä ollaan luomassa jotain pysyvämpää. Sikäli Korona sotki edelleen kuvioita, että liput piti hankkia kahteen kertaan, jos MM-karsinta junasta mieli varata paikkansa.

Stadikka pakkautumisvaiheessa

Aurinko lämmitti mukavasti, kun kiersimme stadionia taisteluparin kanssa. Aika tarkkaan puolitoista kierrosta se otti ennen kuin bongasin oikean portin, mutta onneksi se imaisi pitkähkönä kiemurtelevan käärmeen sisäänsä nopeasti. Kipusimme omille paikoillemme juuri, kun Kazakstanin kansallislaulu helähti eetteriin. Paikkojen suhteen olimme sikälikin onnekkaita, että pääsimme Pohjoiskaarteen -jengin kupeeseen, mikä osaltaan takasi hyvän tunnelman ottelun ajaksi.

Pohjoiskaarre valmiina

Lukas Hradecký kiittelee Pohjoiskaarretta chäntistä, joka suorasanaisesti kuvaa sitä toimintaa, mitä Luke kannattajajoukon näkökulmasta stadikalla toimittaa. Tämä on yksi osoitus lisää siitä, miten huuhkajat ja sen kannattajat ovat symbioottisesti rakentaneet kulttuuria, jonka päältä suomalainen maajoukkuetason jalkapallo on ponnistanut ennen näkemättömiin korkeuksiin.

Suomi hallitsee peliä ensin. Sitten Kazakstan hallitsee ja sitten taas Suomi. Viereemme istahtaa vähän vilkkaammanoloinen herrasmies, joka kertoo viimeisen Helsingin reissunsa päätyneen yöuniin Aleksis Kiven -patsaan kupeessa olleeseen pusikkoon. Kazakstan vaikuttaa sitkeältä joukkueelta, joka osaa myös hyökätä ja hakeutua sekä kotijoukkueen että tuomariston ihon alle. Siksi sydän väliin tykyttää, kun Kazakstan etsiytyy laukaisupaikkoihin Suomen rangaistusalueen ulkopuolelle. Kazakstanin ja Ukrainan pelit oli pikaskannattu kahdesta kulmasta: sekä Suomen kannalta hyvistä tuloksista että Kazakstanin potentiaalisesta vaarallisuudesta. Kazakstan leimaa heti alussa jälkimmäistä.

Kazakstan oli sisukas ja sai otettua omat hallintajaksonsa

-Olin Myyrmäessä katsomassa peliä, ja yhtäkkiä mun ympärillä oli poliiseja ja järkkäreitä. Ne väitti, että olen polttanut bajamajan.

Klassikkokamaa. Taistelupari nukahtaa tapansa mukaan ensimmäisen puoliajan toisella puoliskolla päivätorkuille. Herrasmies ehtii juuri kehaisemaan Onni Valakaria, kun tämä peippailee oikealta laidalta kohti Igor Shatskiyn maalia, mutta painimaan koipia on liian tiheään boksissa, jotta tuulettelemaan päästäisiin vielä.

Herrasmies hakee kahvin ja alkoholittoman oluen. Hän kertoo zoomailleensa, että stadionin ulkopuolella olevien aitojen yli pomppimalla pääsisi kannattajakatsomoon. Totean että stadionin sisäpuolella ei näyttäisi olevan aitoja ollenkaan, joten käynti kannattajakatsomoon saattaisi onnistua ilman aitajuoksuakin.

Puoliaika koittaa. Luen vaimolta tulleen viestin, jossa kerrotaan taksin hotellille maksaneen 43€, kun mennessä kellotimme samasta matkasta 10,90€. Herrasmies toteaa lähtevänsä aitahommiin. Peli on ollut odotetun vaikea, mutta Riven aikana on helppo luottaa siihen, että ottelusta kairataan voitto vielä.

Teemu Pukki oli koko pelin ajan aktiivinen

Toinen puoliaika lähtee sähäkästi liikenteeseen ja Suomi pääsee hyville paikoille. Taistelupari heräilee torkuiltaan ennen kuin Valakari ja Teemu Pukki käyvät kutittelemassa Shatskiyn maalilla. Lopulta Jere Uronen lähettää karamellin Kazakstanin puolustuksen keskelle ja Joel Pohjanpalo suihkii hattaraa koko suomalaisen jalkapalloyleisön unelmiin puskemalla pallon vastustamattomasti maaliin.

Kansallisaarre suojeltavana

Taistelupari bongaa pohjoiskaarteesta paidattoman sällin ja huuhkajat alleviivaavat entisestään eroa siihen, mitä suomalainen maajoukkuefutis oli ennen ja mitä se on nyt: pelin ilme ei välttämättä ole ollut mitään totaalidominointia, mutta tulos haetaan kyynisesti. Siksi Kazakstanin loppuviritelmä ei herätä sen kummempaa huolta, sillä siinä skenaariossa, jossa keltapaidat punnertaisivat tasoihin, Suomi penkittäisi toisen maalin.

Rive hoitaa

Suomi voittaa. Vakiosta napsahtaa 13 oikein haravaan (tosin hajoitus ei osu). Luke lainaa megafonia, kun huuhkajat ja kannattajat suorittavat totutut voiton jälkeiset rituaalinsa. Aurinko ja huuhkajat lämmittävät sydänalaa, kun lampsimme Pohjoiselle Stadionintielle.

Viini: Riven perusvalikoimasta

Tanska-Suomi: vastoin kaikkia todennäköisyyksiä

Ystävämme laittaa Kööpenhaminasta viestiä ja kyselee vinkkiä siihen, mistä voisi vielä pelipäivänä saada lippuja. Vinkkaan paria paikkaa, jossa olen nähnyt lippuja myytävän. Edellisen päivän koronarokotus koktailina painostavan ilman ja Huuhkajien kisarupeaman nostaman jännityksensä kanssa sotkee päivän värit. Pyörittelen televisiossa erinäisiä huuhkajiin liittyviä musiikki, video- ja maalikoostepätkiä. Mistään muusta ei oikein tule mitään ja lopulta aikataulutkin hajoavat.

Pikaiselle visiitillä Alkoon on yksi sääntö: tanskalaista ei tänään tule mukaan, joten joku muu saa huolehtia To Ølin ja Mikkellerin markkinaosuuksista. Katsomme kaverin luona ensimmäisen puoliajan Sveitsi-Wales-matsista. Siihen on vaikea keskittyä, koska huuhkajat pelaavat sen perään. Lopulta laskeudumme tutun irkkupubin tutuille penkeille tapittamaan tuttua screeniä. 

Suomalaista futishistoriaa tutulta screeniltä

Käsillä on juhlapäivä, mutta sen käänteet tulevat osoittautumaan täysin arvaamattomiksi. Sovimme kaveriporukan kesken, että on ihan OK kyynelehtiä, kun Huuhkajat astelevat riviin esittäytymään Parkenin yleisölle, jonne myös Kööpenhaminan kontaktimme oli onnistunut onkimaan paikkansa. Tosiasiassa, kun kamera siirtyy Suomen pelaajasta seuraavaan, valtaa sisukset syvä rauhan tunne. Jotenkin asiat ovat juurin niin kuin niiden pitääkin olla.

Huuhkajat hyökkäävät ottelun alussa muutaman minuutin ajan, mutta sitten peli kääntyy täysin tanskalaisille. Suomi puolustaa 5-3-2 -muodostelmassa ja se puolustaa ehkä syvemmässä blokissa kuin koskaan aiemmin. Totean että toivottavasti peli etenee juurin niin kuin Riven pelikirjassa lukee. Tasuri tästä pelistä olisi hyvä startti kisoille, mutta huolta aiheuttaa se, että Suomi ei tunnu pääsevään hyökkäämään ollenkaan. Se saa ohjattua Tanskan hyökkäyksiä kuitenkin laitoihin ja melko pysähtyneeseen tilaan, jolloin huippupaikoille Tanska ei pääsee. Tanskan puolustus ottaa rutiiniomaisesti Teemu Pukin parit partyt kiinni, joten alan tuijottelemaan kelloa ja toivon sen nopeaa juoksua.

Peli kellon napsahtaessa yli neljänkymmenen tulee hetkeksi huojentunut olo. Näyttäisi että tästä selvitään. Sitten Christian Eriksen retkahtaa erikoisennäköisesti maahan (ja juuri sen katsomon eteen, jonne Köpiksen kontaktimme oli saanut paikat). Kameran nappaama veltto kroppa ja erityisesti täysin tyhjä katse viestivät, että tilanne on paha. Alkushokin jälkeen tilanne jatkuu kentällä edelleen. Näyttää, että Eriksenin sydäntä yritetään pumpata käyntiin. Baarissa on hiljaisia, itkeviä ja rukoilevia ihmisiä. Siinä ohessa henkilökuntaa vaivihkaa toimittaa läpitulleita tilauksia ja siivoaa pöytiä. Kahtaalta on paha tunne sekä ihmiselämää koskevasta tragediasta, joka saattaa olla nyt käsillä, että myös siitä, miten kaiken tämän jälkeen arvaamaton luoti tuntuu osuvan jälleen Huuhkajiin. Sattumukset tuntuvat tulevan aivan käsittämättömällä kierteellä eikä niiden edessä voi kuin pysyä nöyränä ja toivoa parasta.

Pieni toivon häivähdys saadaan kuvasta, jossa Eriksen näyttä olevan tajuissaan. Kenties tässä ei ollakaan menossa niin traagiseen lopputulemaan, mitä aiemmin on ennustettu. Voitaisiinko peli jopa pelata loppuun, jos todetaan, että Eriksen on kunnossa?

Ottelulle saadaan uusi alkamisaika. Jotenkin kokonaisuus kirraa Eduardo Galeanon tarinaa äitinsä ottelun alla menettäneestä tuomarista. Kellon juostessa teemme myös nopean päätöksen ja siirrymme seuramaan ottelun lopun Turun hämähäkkitontille rakennettuun kisakatsomoon. Ennen ottelun jatkumista sinetöidään jalkapallon folkloristiikkaan vielä suomalaisten ja tanskalaisten kannattajien

-Christian!

-Eriksen!

vuorohuuto. Eleeltä on vaikea ottaa mitään pois.

Hämähäkkitontilla on kaikin tavoin vauhti päällä.

Hämähäkkitontin tunnelmia

-Riittääkö nämä nyt varmasti loppumatsin ajaksi, baariminna huikkaa, kun kasaamme kisapulloja cooleriin

-No eihän ne kyllä riitä, totean ja niinpä jäiden joukkoon lasketaan vielä muutama virvoke.

Pelin ilme ei vaikuta muuttuneen. Huuhkajat ovat linnoittautuneet kuin shakkinapit konsanaan omalle kenttäpuoliskolle, jonne Tanska tuo pelivälinettä. Sinänsä ottelu on nyt herran hallussa, sillä se ponnistaa sellaisilta askelmilta, joille kenelläkään ei ollut Plan B:tä.

Ihan tuntia ei ole pelattu, kun Suomi hyökkää. Jere Uronen löytää Pukin boksista, mutta Pukin portit suljetaan kahden tanskalaisen voimin ja niinpä hyökkäys näyttää pysähtyvän. Pukki palauttaa pallon Uroselle, joka nostaa sen keskelle, jossa on melko lailla seisoville jaloille rakentuva 2 vs. 2 tilanne. Robin Lod kurottaa pallon ensimmäisenä, mutta ei yllä siihen, mikä on sikäli hyvä, että hänen taakseen hiipinyt Joel Pohjanpalo on paikalla. Pohjanpalo tekee joutsenmaisen kurotuksen palloon, joka lipsahtaa Kasper Schmeichelin kainalosta maaliin. Maali on yksi Huuhkajan siipien lailla lepattava kynttilä koko siihen järjettömyyden ja sattumanvaraisuuden kakkuun, jota ilta on leiponut. Hämähäkkitontilla sataa kaljaa. Pulloja hajoaa ja ihmiset pomppivat painovoimaa uhmaten tuoleille ja pöydille. 

Maalin jälkeen käytännössä kukaan ei enää istu loppumatsin aikana. Mayhem syvenee, kun Anthony Taylor antaa Tanskalle köykäiseltä näyttävän pilkun ja sementoi ainakin huuhkajakannattajien mielissä sen, että maailman tuomarihuiput tulevat muualta kuin sumusaarilta. Screeniä vasten näyttää lentävän tuoli ja muita tunnistamattomia lentäviä objekteja eli UFOja. ”Runosmäen liimanäppi” eli Lukas Hradecký  nappaa Pierre-Emile Hojbjerg väsyneen rangaistuslaukauksen kainaloonsa. Sen jälkeen on vaikea uskoa, että mikään enää saisi huuhkajia pyydyksiinsä.

Taylor malttaa lopettaa ottelun ajallaan ja Huuhkajat nappaavat käsittämättömien vaiheiden jälkeen voiton. Taivas repeää. Kaljan sijaan sieltä sataa nyt ihan vaan vettä ja kerralla reilusti. Sade yrittää piiskata ihmisiä taksijonoihin ja koteihinsa. Se ei ole ihan helppo paikka, sillä Turku juhlii voittoa isosti. Autoista pilkottelee päitä ja sekä ihmisten että autojen äänitorvet törisevät. Vastaavaa hurmosta kirjoittaja on nähnyt viimeksi Lissabonissa silloin, kun Portugali voitti EM-kisat. Jalkapalloyhteiskunnan rakenteet ovat lujemmat kuin ehkä ensisilmäykseltä näyttää. Onneksi lujaa oli myös lääkintähenkilökunnan ammattitaito Parkenin illassa.

Viini: kaikkea mahdollista liikaa ja sekaisin

Paluu tulevaisuuteen: 12.6 Kööpenhamina

Malmön Sipparb First Campilla liehuvat Suomen liput. Kööpenhamina oli täyteen bookattu, joten jäimme Juutinrauman sillan pohjoispuolelle. Parkenille on puolentoista tunnin junamatka. Se on lyhyt pätkä siihen nähden, kuinka kauan huuhkajien EM-kisa debyyttiä on odotettu. Savu nousee leirintäalueen grillauspaikoilta. Oluttölkkejä sihahtelee auki ja ihmiset hakeutuvat toistensa luo. Ilmassa on lempeä.

#aiettämiäsanon

Seuraava päivä menee kuin sumussa. Käymme tsekkaamassa kovia kokeneen Zlatanin patsaan, pujottelemme Malmön linnan ahtaat käytävät läpi ja syömme sen kupeessa olevalla kalatorilla, jonka kojuista saa kätevästi myös käsityöläisoluita. Rullalle väännetty pilvenpiirtäjä puhkoo maisemaa, kun palaamme Lilla -torgetilla nautitun illallisen jälkeen mökillemme.  Leirintäalueelle lehahtelee vieno merilevän tuoksu. Mökkimme edessä huuhkajat -paitaan pukeutunut vanhempi herrasmies kuljettelee hoippuvin askelin palloa pitkin mökkitietä. Hän bongaa edestään tuulen heittelemän grillihiilibussin ja lähtee hakemaan ohitusta. Suvereenin askelharhautuksen päätteeksi hän kompastuu palloon ja tömähtää nurmelle. Mies nousee istumaan ja vilkuttelee käsillään näkymättömälle yleisölle. Kaikki hyvin.

Sekä matkaväsymyksestä että seuraavan päivän spektaakkelista johtuen olo on koko päivän ollut epätodellinen. Näemmekö huomenna oikeasti huuhkajat EM-kisoissa? Istahdan hetkeksi mökin pienelle terassille. Unohdun tuijottelemaan Juutinrauman takana tuikkivat Kööpenhaminan valoja, kunnes havaitsen kädet puuskassa takanani seisovan hahmon. Tänään olikin minun vuoroni nukuttaa lapset ja tästä velvollisuudesta en pysty itseäni ulos jallittamaan. Tänään ei taida olla muutenkaan perheellisen saalistussäät.

Emporia kauppakeskuksen edessä kaikuu ”Riven johdolla me mentiin kisoihin”. Väsymys huuhtoutuu hyvän olon tunteen tieltä. Tämä tapahtuu todella. Paikalliset nostelevat peukkua suomalaisten kannattajien suuntaan. Malmöläisillä ei sinänsä ole mitään syytä kannattaa Suomea, mutta tokihan heidän maantieteellinenkin sijaintinsa edesauttaa sitä, että he ovat Tanskaa vastaan: ottelu on suomalaisille massiivinen ja koko jalkapalloa seuraava maailma tietää sen. Pelin alkuun on kolme tuntia, kun sulloudumme junaan, joka on täynnä työmatkalaisia ja huuhkajien kannattajia. 

Lapset nostavat smoothiet huulilleen. Junamatka kestää tunnin. Suljen hetkeksi silmäni. Luomien takaa virnuilee kevätpartansa takaa naurava Teemu Pukki. Hän lähtee juoksemaan sillalta Juutinrauman vetten päälle. Pukki tuikkaa pallon Toni Sunjicin puikoista ja taittaa pallon tolpan kautta takakulmaan. Me oikeasti voitamme Bosnian. Pukki chippailee, juoksee ja latoo pilkuista maaleja. Lopulta pallo potkaistaan Bolt -areenalla kohti avaruutta ja se sinetöi sen, että Rive vie Suomen kisoihin.  Säpsähdän hereille. Näytämme negatiivisen koronatestin tuloksen junassa vaeltavalle viranomaiselle.

Kävelevätkö huuhkajat kesäkuussa vetten päällä?

Todellisuus iskee, kun nousemme Österportin asemalla ulos junasta. Punavalkoiset liput ja paidat värittävät katukuvaa. Me tosiaan olemme vierasjoukkue ja täällä paikalliset eivät toivo voittoamme. Pelin alkuun on vielä pari tuntia. Lähdemme tepastelemaan kahden hautausmaan välistä kulkevaa Dag Hammarskjöldsin tietä kohti Parkenia. Parkenin ulkopuolella on täysi karnevaalimeininki päällä. Ihmiset ovat hyvällä tuulella.

Sitten se taianomainen ja liikuttava hetki koittaa, kun huuhkajat ryntäävät pelaajatunnelista kentälle ja asettuvat leuat pystyssä riviin tanskalaisten pelikavereidensa viereen. Paulus Arajuuren peikkomainen ja mukaansa tempaava hymy nostaa auringon Parkenin ylle. 

Pallo potkaistaan peliin. Huuhkajat näyttävät heti ensimmäisellä puoliajalla kuuluvansa tähän kilpailuun. Kasper Schmeichel on kuitenkin veskari paikallaan ja nappaa niin Teemu Pukin puolittaisen läpiajon, Joona Toivion kauniisti kiertävän vaparin ja Arajuuren kulmarymistelyn. Nälkä kasvaa syödessä ja vaikka ennen peliä yrittikin uskotella itselleen sitä, että jo pelkästään osallistuminen on jo jotain, niin tilanne on nyt muuttunut. Riven flirttailevan kauniissa 4-4-2 sommitelmassa liikkuvat huuhkajat ovat parempi joukkue ja tappio tästä olisi karvasta kalkkia. Ensimmäinen puoliaika päättyy maalittomaan.

Toinen puoliaika kulkee ensimmäisen malliin ja Suomi luo tilanteita sarjana. Tanska näyttää tyytyvän tasapeliin, sillä se vetäytyy tiukkaan pussipuolustukseen. Se olisi muuten nautittavaa katsottavaa, mutta taululla pysyy jämäkästi 0-0. Laukaukset sinkoilevat yhä kauemmas Tanskan maalista.

Sitten tapahtuu se kaikkein kamalin. Schmeichel lähettää pitkän avauksen. Jonas Older Wind repii Arajuuren nurin ja kirmaa pallon perään. Tuomari jättää vaparin antamatta ja Older Wind on yks kaks yllättäen nokikkain Lukas Hradeckyn kanssa. Older Wind sijoittaa pallon kohti apposellaan auki olevaan takakulmaan. Sydän lyö kerran ohi. Hradecky saa taianomaisesti venytettyä jalkansa laukauksen eteen. Pallo pomppaa poispäin Suomen maalista, mutta Christian Eriksen on ensimmäisenä haaskalla ja puttaa sen tyhjään maaliin. Huuhkajien pelaajat ryntäävät tuomaria kohti. Rive paiskaa vesipullon kentälle. Yleisö mylvii. Sinivalkoisiin pukeutuneet kannattajat sinkoavat eläimellisiä herjoja tuomarin suuntaan. Tanskan kannattajat juhlivat häikäilemättömän vahingoniloisesti. Se mikä lajista yleensä tekee kauniin, on nyt kaikkein kamalinta. Suomi-Unkari 1998. 100%.

Typertyneet suomalaiset potkaisevat pallon peliin. Arajuuri koittaa valaa uskoa omiinsa, mutta kello tikittää väistämättä kohti 90:tä minuuttia. Tainnoksiin lyöty Tanska on kuin uudelleen henkiin herännyt ja se puolustaa siirtelemällä palloa helpoilla syötöillä pelaajalta pelaajalle. Mikki aukeaa hetkeksi Pasilaan, jossa Rautiaisen Pasi räpättää kollegoilleen. Viikate niittaa minuutteja. Tuomarin kaikki tuomiot menevät huuhkajia vastaan. Tiimilasi lyödään kertaiskulla murskaksi. Sipparbin jatkopelit on peruttu.

Samaan aikaan toisessa todellisuudessa, jossa kirjoittaja on yksi niistä, joka palautti kahdeksan matsilippua ennen kisoja, peli on myös 0-1 -Tanskalle ja 90:tä minuuttia tulee täyteen. Ottelu piirtyy omalle televisiolle ja takapihalta lehahtelee lämmintä kesäilmaa olohuoneeseen. Hetki on juuri sellainen, jossa jalkapallon seuraaminen käy urheilusta. Nautintoa tässä hetkessä ei ole.

Lihakset ovat pingottuneet ja istun oudossa puolikumarassa asennossa sohvan kulmassa, kun Andreas Christensen palauttaa huolimattomasti palloa Schmeichelille ja varotoimena Schmeichel päättää päästää sen päätyrajasta. Suomen kulmapotku kaartaa maalille ties monenko kerran. Pallon pudotessa rangaistusalueelle ihmissumppuun se saa jostain erikoisen kimmokkeen ja pomppaa tolpan kautta maaliin. Arajuuri nousee ensimmäisenä ihmismassasta ja juoksee kohti Suomen kannattajakatsomoa. Huuhkajien juhliessa niin, että höyhenpeitto pöllyää, hidastus näyttää, että pallo ottaa ratkaisevan kimmokkeen Arajuuren lantiolta. Se antaa syvemmän merkityksen sille lambadalle, jota Arajuuri kannattajakatsomolle esittää.

Syke on ehtinyt juuri ja juuri laskea, kun Tanska avaa peliä. Pukin johtamana koko huuhkajalauma iskee tanskalaisiin kiinni kuin saaliseen. Tanska pelaa alaspäin, mutta sitten Simon Kjaerin jalassa polttaa. Pukki saa tökättyä pallon Kjaerin jaloista eteenpäin ja on jälleen Schmeichelin kanssa kasvokkain. Pukki lähettää pallon täydelliselle lentoradalle ja se suhahtaa Schmeichelin avoimista haaroista maaliin. Schmeichel kaivaa pallon maaliverkoistaan ja potkaisee sen kohti Parkenin ylle avautuvaa avaruutta. Tuomari päättää pelin. Ihmeiden pelikirja saa jälleen yhden Riven kirjoittaman sivun verran lisää tarinaa. 

Viini: huuhkajien saalistama Mikkellerin Barley Wine

Biisi: https://open.spotify.com/album/0r8sKkMCHR5S2NTdAFUJ5o?si=eZbMw6GiRdG-EYCU0GRDkA

Sukupolvikokemuksena huuhkajat

Sateisella stadikalla oman pakin perseen kautta putattu oma maali ratkaisuottelussa Unkaria vastaan oli vain jäävuoren huippu. Suomi pelasi hyvin tai surkeasti siinä, missä muutkin, mutta kaverit juoksivat aina loppusuoran kovempaa. Maajoukkue oli kuin kirottu ja matsien päättyessä makuhermoihin oli syötetty monta lusikallista kalanmaksaöljyltä maistuvaa maailmaa.

-Miten helvetissä tässä nyt taas näin kävi?

Suomi tulee kahden maalin takaa Tšekkiä vastaan tasoihin ja 3-3 -tilanteessa Shefki Kuqi pukkaa apposellaan ammottavan maalin ainoaan neliöön, josta pallo ei voi mennä maaliin. Siinä tönöttää Petr Čech. Peliä ei olisi ollut montaakaan minuuttia jäljellä. Tšekki iskee tilanteesta seuranneesta hyökkäyksestä taululle 4-3 -lukemat ja voittaa ottelun. Suomen kisaunelmien ruska varisee aiempien jo reippaasti maatumaan päin olevien lehtien päälle. Yksittäisten otteluiden muistot hämärtyvät, mutta polttavana tunnejälkenä jomottaa se, että usein olisi ansaittu enemmän, kunnes sitten kohdalle osuu historiallisen helppo lohko: silloin pelataan kuin ei olisi jalkapalloa koskaan pelattukaan eikä edes ansaita mitään ja rallatellaan jo hyvissä ajoin laulukuoroon. Kaiken tämän välillä penkin päässä käy kotimaista ja ulkomaista vuorovedoin, mutta mikään ei pure. Potkupallolla irvailevilla on koko ajan parempi käsi.

Siksi kylmä hiki puskee läpi, kun historiallisen EM-kisapaikan jälkeen samaan MM-karsintalohkoon tarjoillaan Ranskaa, Ukrainaa, Bosnia Hertsegovinaa ja Kazakstania. Ensimmäisen ottelun tasapelin jälkeen takaraivossa kumisee, että nyt, jos hävitään Ukrainalle, niin homma alkaa olla paketissa.  Oli vain suonenveto ja päiväuni, joka tulee hetkenä minä hyvänsä päätökseensä, ja kun Ukraina lopulta sohii pallon maaliin ja Paulus Arajuuri moukaroi pallon tolppaan ja huuhkajat painavat vimmatusti päälle, mutta eivät vaan saa maalia aikaiseksi, niin siinä ei ole mitään uutta, ja kun Teemu Pukki revitään vyötäisiltä kenttään ja palloa viedään pilkulle, silmissä vilisevät kaikki kauden aikana nähdyt missatut rankkarit ja kun palloa kaivetaan Ukrainan verkosta, niin ohimoilla välähtää, että ylivoimallakin ottelu voidaan vielä hävitä, ja kun lisäajalla pallo kiepsahtaa kohti Suomen maalin takakulmaa eikä laskeudukaan sivuverkkoon, vaan Jesse Jorosen näppeihin, ja kun ottelu sitten siihen päättyy, niin muistaa, että maailma on nyt futismaajoukkueen kannattajille eri. Edellisten sukupolvien traumat eivät yllä tähän päivään. Vuoro on vaihtunut.

Sitten Pukki, Arajuuri ja Rive käyvät kameran edessä virnistelemässä ja manaavat sitä, ettei peli kulkenut ja kahden pinnan sijaan kasassa voisi olla neljä tai kuusi: se uppoaa sukkana. Futispainajainen on ollut päättyneenä jo vuosia, mutta vielä sen varjot lymyilevät alitajunnan onkaloissa, ja kun sitten laskeskelee, että Bosnia -awaysta ja kotoa Ukrainasta tarvitaan todennäköisesti kuuden pisteen potti, niin ensin katse lasittuu, mutta sittenhän sen ymmärtää, että sole poika mikhään. Rive hoitaa niin kuin aina tähänkin asti.

Viinikuvaus: katkeransuloisesta makeaan

Suomi-Irlanti: niin minäkin sinua

Parkkipaikan etsiminen menee hassutteluksi. Bulgaria pelin kokemuksella lähes varma jäähallin parkkipaikka on imenyt ruutunsa täyteen. Muutamia peruuttelee pois, kun kierrämme parkkipaikkaa, mutta onni ei suosi tänään turkulaista. Joku on haaskalla aina ennen meidän autoseuruettamme.

Matka Triplan parkkihallista käy reippain askelin. Peliä on pelattu noin 20minuuttia, kun pääsemme viimein kilauttamaan kännykkää lippukoneeseen. Maski menee kerralla oikein päin ja tie katsomaan käy bajamaja -pitstopin kautta. Tumman huumorin ystäviä ruokitaan vielä ”tympeää pitää maskia, kun on muutenkin kuumetta ja henkeä ahdistaa” -letkautuksella. Matka Helsingin sisällä on ollut pitkä. Autoseurue on terve.

Rive on onneksemme pantannut maaleja, jotta näemme ne. Paikat (ei omat) löytyy katsomosta helposti. Peli vaikuttaa molempiin suuntiin varovaiselta. Sekä huuhkajat että pojat vihreissä vetävät ryhmityksensä nopeasti pallon alle. Tempo ei päätä puistata, mutta pallo liikkuu näppärästi puolustuksen kautta linjojen väliin. Suomen joukkueessa on jonkinkin verran rotaatiota, mutta mikään ei suoraan selitä sitä, miksi Suomen kerroin on viimeisen vuorokauden sisällä noussut reippaanlaisesti. Jengi ei taida vieläkään tuntea Riveä.

Katsomossa raakkuu myös muutama pubisärmää ja jalkapallokulttuuria hohkava irkkuseurue. Viestin perillemeno varmistetaan muutaman kerran laskemalla ensin maski äänikaluston edestä. Tähän voisi esittää David Goldblattin esittämän ikiaikaisen kysymyksen: tuleeko maailmassa jalkapallo kuitenkin aina ensin?

Suomi piti vihernutut pois maalinteosta

Tunnelma stadionilla on hyvä. Voi vain kuvitella ja haaveilla koronan -jälkeisestä ajasta. Kenties A-liigan matsista täydellä Olympiastadionilla. Tuomari päättää puoliajan ja haaveilu katkeaa hetkeksi. Sadettimet napsahtavat päälle. Hämärtyvä ilta ja stadionin valot tekevät väreistä täyteläisiä.

-Mitä sä huudat siellä!

-Fuck you!

-Niin minäkin sinua!

Kannattaja löytävät toisensa. Hyvähenkinen keskustelu päättyy ja katseet kiinnittyvät kentälle. Kirjoittajan mielestä Suomen hyökkäykset eivät lähde tarpeeksi nopeasti ja juoksut eivät kohdistu Irlannin puolustuksen selustaan, missä näyttäisi olevan tilaa. Robert Talylorin pelirohkeus ja hanakat 1 vs. 1 haastot ovat parasta Suomea. Irlanti saa tunnin kohdalla hyvän otteen peliin jo kolautta pallon kertaalleen rimaan.

Valmiina voittamaan

Sitten Fredrik Jensen osoittaa jälleen sen, miksi eletään poikkeuksellisia ja etuoikeutettuja aikoja huuhkajien siipien suojassa. Tuomari jättää puhaltamatta Suomelle vaparin. Tätä seuranneesta tilanteesta Darren Randolph hölmöilee pallon Teemu Pukille. Pukki kaartaa vapaalle kaistalle ja kääntää pallon Fredrik Jensenille. Hetken neppailtuaan Jensen pomputtaa pallon maaliin. Myös onnettaret näyttävät siirtyneen Riven huuhkajien remmiin ja kaikkien Unkari yms-traumojen jälkeen se on vähintäänkin kohtuullista.

 

Maalijuhlat!

Kirjoittajan mielestä Suomen hyökkäykset eivät edelleenkään lähde tarpeeksi nopeasti ja juoksut eivät kohdistu Irlannin puolustuksen selustaan, missä näyttäisi olevan tilaa. Lisäksi viimeisissä ratkaisuissa on pykälän verran parantamisen varaa. Jätetään kuitenkin ihmeteot EM-kisoihin ja annetaan joukkueen kasvaa ja kasvaa.

Tunnelma stadionilla oli hyvä, ja mitä se vielä tulee olemaankaan!

Mitään hulluilta vuosilta tuttua loppuhetken paniikkia ei nähdä, vaikka pallonhallinta siirtyy Irlannille. Hämähäkkimies Lukas Hradecký poimii pari tuikitarpeellista ja yhden käänteentekevän. Suomi voittaa. Suomi aina vaan voittaa ja niin on hyvä.

Viinikuvaus: sauna, viini ja kirves