KaaPo-VJS: saako kolmosessa vielä olutta?

Hymy ja juttu ovat paikallisen jalkapallon asennosta huolimatta Kaarinassa sekä lipunmyynnissä että buffetissa herkässä. Lippuja myydään alennettuun hintaan ja sijoitan yli jäävät eurot kahvi-mustikkapiirakka -komboon. R.V Group Areenan lauteilla on tilaa.

Sarjapaikan suhteen KaaPo on ajautunut melko mahdottomaan tilanteeseen. Sarjassa toiseksi viimeisenä majailevalla VJS:llä on vielä kädessään jollain tavalla pelattavat kortit. Peli vanhenee parin kaksinkamppailun verran, mutta ei minuuttiakaan, kun Karim Jmaali pistää napakasti puolustuslinjan puhkovan syötön Oskari Ojalalle, joka kiittää kutsusta ja pussittaa: 0-1. VJS:n tuuletuksen intensiteetti kertoo siitä, että peli on sille iso.

VJS sai otteluun salama-alun

Lauteilla on tilaa

Maalin jälkeen peli painuu toviksi KaaPon päähän ennen kuin asetelmat tasaantuvat. Molemmat joukkueet lähtevät nopeasti hyökkäyksiin ja aika lailla coast-to-coast meiningillä kiidetään. Sekä jalkoja ja vauhtia että tekniikkaa löytyy molemmista joukkueista. Pientä eroa tekee se, että VJS:n hyökkäystrio pystyy painamaan KaaPon puolustuksen paremmin köysiin kuin KaaPon hyökkääjät VJS:n pakit. En tiedä mitä oliiviöljyä on hierottu ottelupalloon, mutta molemmilla veskareilla on sen hallinnan kanssa vaikeaa. Irtopalloja karkailee molemmissa päissä, mutta ei kuitenkaan kohtalokkain seurauksin.

Takana napsahtelee tölkkejä auki. Suomen naisten lätkämaajoukkueen pelin kommentaattorit saavat huutista epärehellisistä pyrkimyksistä aiheettomaan positiivisuuteen. Ojala on iskeä uudemman kerran, kun KaaPon puolustus tarjoilee paikan, mutta Joni Valonen saa työnnettyä pallon ohi maalista. Seuraavaksi KaaPo on onnistua tasoituksessa kulmasta, mutta VJS:n puolustus saa siivottua pallon maaliviivalta tuonnemmaksi.

Takaiskumaalin tuntua ilmassa

Pilvilautta lipuu symbolisesti auringon eteen.  VJS:n Vili Lankinen orkestroi hyökkäyspeliä keskellä. Hän löytää laidalta paitsioasemasta palaavan Ojalan, joka luovuttaa maalintekovastuun Joni Meriselle. Merinen veivaa boksissa niin kauan että kanaali aukeaa ja pistää sitten rahtilaivan sillan alta: 0-2 vieraille ja peliä on pelattu 34 minuuttia.

KaaPolle avautuu pian edellisestä mainio sauma pistää itsensä takaisin pelikartalle, kun muutenkin hyvin pallon kanssa toimeen tullut Wiljam Wikström nakkaa nappikeskityksen Juho Salmiselle. Salminen ei kuitenkaan saa palloa herkkupaikasta maaliin vaan Toni Korkiakoski ehtii loikkaamaan puskun eteen.

Taukorokkia mennään kuuntelemaan 0-2 -tilanteessa.

VJS iskee kobran lailla myös toisen puoliajan alussa, kun Lankinen tikkaa keskeltä läpi ja napauttaa ulkosyrjällä alakulmaan: 0-3. Pelin tunnepuolen ilmapallo tyhjenee. Tilanne vaikuttaa sikäli selvältä. VJS:n vasemmalla laidalla Karim Jmaali-Ala Alaeddine -akseli tuo palloa hyvin ylöspäin. KaaPon Eldin Demiri pitää huolen siitä, että Vantaalle lähtee pinnojen lisäksi myös muutama mustelma.

Reilu tunnin pelin jälkeen sade laskeutuu Kaarinaan. Salminen on hyödyntää liukkaamman kelin pujotellessaan VJS:n puolustuksen läpi ja kutikin pyörähtää Korkiakosken hanskoista, mutta ei tarpeeksi pitkälle.

209 katsojaa ehtii vielä todistaa, miten erotuomari Miika Pesonen johtaa pelin hyvin maaliinsa. Esimerkkinä VJS:n Mourad Amehrin liukkaasta kentän pinnasta vauhtia ottava häijyn näköinen viikate, joka ei kuitenkaan löydä heinikkoon. Pesonen puhuttelee Amehrin pelin tiimellyksessä ja parin minuutin päästä Amehri käy vielä kättelemässä Pesosen.

Pohdittavaa piisaa

Loppuun saadaan vielä aurinkoa ja osuva tuumaus siitä, että saako kolmosessa vielä olutta? VJS voittaa 0-3 ja paikalla ollut nelihenkinen VJS-kvartetti punahupparisen leidioletetun johdolla antaa vielä jokaiselle katsomon halki kulkevalle VJS:n pelaajalle henkilökohtaiset aplodit

Viini: saako sitä kolmosessa?  

FC Inter-KuPS: yhdeksän elämää?

Kokoonpanojen ja illan pääerotuomarin yhdistelmä lupailee sitä, että Veritaksella tulee olemaan tarjolla villiä menoa.  Kotona revittellessäni tilannetta vaimo toteaa, että ihan sama kuka siellä Interissä pelaa, kunhan se numero ”21” on kentällä. Ei ole vastaan ja hiljaisuus laskeutuu.

Ilta on painavan lämmin. Kilogrammoja tulee lisää siitä, että AC Oulu vaikuttaa hakevan tuloksen Espoosta. Interin projektin suhteen vaikeiden asioiden käsittelemisen skaalalla viimeinen vaihe eli hyväksyminen ei ole vielä ajankohtainen. Pelaajakarusellista huolimatta mahdollinen alempaan loppusarjaan vajoaminen koettelisi reippaanlaisesti sietokykyä.

Jalkapallojumalat tahtovat selvästi Interin yläloppusarjaan. Miesylivoimaa on Interille tarjottu runsain mitoin ratkaisuotteluihin ja nyt vastaan tuleva KuPS ei sanalla sanoen vaikuta miltään kaikkien aikojen KuPS:lta. Honkakin tasoittaa lisäajalla. Ottelun alusta kannattajakatsomon hiljaisuuden ja siihen ynnätyn vitosen ajan Inter hallitsee peliä aika lailla mielin määrin. Lähimpänä maalintekoa on Noah Nurmi, jonka nurmesta pomppaavan volleyn Otso Virtanen peippaa kalaverkkojen yli.

KuPS saa sen jälkeen prässipelinsä askelmat tahtiin, mikä saattaa sen paremmin mukaan peliin. Se realisoituu vaikeuksia enteilevällä tavalla noin vartin pelin jälkeen, kun KuPS:n hyökkäystrio iskee Interin pelinavaukseen kiinni niin kuin Partasen kalakukkoon. Interin onneksi KuPS käyttää savolaisen luonteen vastaisesti sille avautuneen ylivoimahyökkäyksen aika hätäiseen ja Walter Viitala saa sydäntä tykyttävällä tavalla liipattua Joonas Vetelin kudin maalinsa kattotiileille.

Joonas Vetelillä oli Interin maali jatkuvasti tutkalla

Petteri Forsell testaa "autovakuutuksia tarjoavien yhtiöiden sponsoroiman turvaverkon"

Puolen tunnin kohdalla Petteri Forsellin pääsee testaamaan Joel Rodriguezin paikantaman kalapaikan, mutta Forsell tällää vaparin kuudentoista rajoilta todennäköisesti vakuutusyhtiöiden sponsoroimaan takaverkkoon. Autoihin ei tule lommoja. Kymmenen minuuttia tästä ja KuPS:n maalilla on säpinää. Oikealta puolelta lähtee kaunis kaunis keskitys takatolpalle, josta Ruxi upottaa pallon maaliin. Keskityksen laadusta kertonee jotain se, että näköyhteyden pätkiessä arvailen pallon lähteneen Forsellilta, mutta sen saattoikin matkaan Rodrigo Arciero: 1-0.

Seuraavasta tilanteesta Arcieroa muistetaan keltaisella kortilla. Hiukan paremman näköyhteyden päästä katsottuna kortti on pelin muuhun linjaan pienine jälkipeleineen peilaten kovin heppoinen ja takautuvasti ottelun lopputulemaan peilaten melko dramaattinenkin.  

Inter pääsee tauolle 1-0 johdossa. Ennen toisen puoliajan alkua palloja Veritaksen nurmella juomapulloja keräilee isohko otanta sellaisia Turussa pelaavia suomalaisia futaajia, joilla kirjoittajan mielestä on reippaanlaisesti hyviä matseja tällä kaudella vyöllään.

Toisen puoliajan alku on KuPS:n hallintaa. Tosin Interin David Accam on pariin kertaa hyvässä vauhdissa puhkomassa KuPS:n puolustusta, mutta pallo ei Accamille vielä löydä.

David Accam oli kevyellä jalalla liikenteessä

Iso ratas lähtee pyörimään, kun Arciero lukee ilmaan pomppaavan purkupallon hiukan väärin ja tykittää sitten kengurunnahkakenkänsä Vetelin koipeen. Arcierolle nousee toinen keltainen ja Inter joutuu vajaalle. Mitään katastrofiahan punaisen kortin ei tarvitsisi vielä väistämättä merkata, mutta sinimustasta mollivoittoisesta perussävelmästä saattaa jo aavistaa, mitä Jobin kirjaan kenties tältä päivältä on kirjattu.

Rodrigo Arcieron punainen kortti oli ottelulle käänteentekevä

Vaimon suitsuttama ja yleisön reaktiosta juontaen myös laajempaa suosiota nauttiva Matias Tamminen otetaan kentälle. Tammisen liike on jälleen keittiöfutisfilosfin silmään hyvää ja Tamminen hakee myös pääpalloja hyvään tahtiin, mikä mahdollistaisi pelin viemisen syvyyteen ja samalla se helpottaisi puolustuspään painetta. KuPS:n selustaan ei kuitenkaan enää oikein löydy sinimustia koipia, joten peli palautuu suhteellisen nopeasti Interin kenttäpäätyyn.

Tamminen haastaa ensitöikseen väkevästi Diogo Tomasia. Molempien kädet käyvät ja tilanteen päättyessä Tomasin nurmimattoon vientiin pääsee Al-Emara nauravin kasvoin ja sormeaan heristellen kääntämään tuomion kuopiolaisille.

KuPS repii Interin puolustuksen palasiksi 70:n minuutin kohdalla. Veteli heiluttaa viimeisenä sitä lippua, joka varmistaa, että Kuopion juna on kolmen pinnan aikataulussa. Turun vaunussa on myös suhteellisen paljon kuopiolaisia ja heitä pomppaa ympäri pääkatsomoa pystyyn.

Pelin viimeiset viivat vedetään lisäajalla. Tamminen saa hyvän pystyjuoksun päätteeksi pallon KuPS:n puolustuksen selustaan. Vastassa on tuttu painikaveri Tomas, jonka edelle Tamminen jo pääsee. Tomasin fiftysixty -taklaus puhaltaa sekä Tammisen nurin että pallon yli päätyviivasta. Kulmalla jatketaan.

Kerran vielä mennään Interin maalia kohti ja sen päätteeksi Henri Toivomäki luutuaa  sekä pallon Viitalan kainalosta maaliin että paistorasvaa Interin kasvoihin. Jos kissalla sanotaan olevan yhdeksän elämään niin Interin yläloppusarjapaikan osalta on nyt aika monta kattia pistetty kylmäksi. Yksi mirri tosin odottaa tuomiotaan vielä Palloliiton kabineteissa, mutta kahteen tulevaan sarjamatsiin pitäisi nyt vihdoinkin löytää taas voittavat pelaajat oikeille pelipaikoille. Muuten tuo Urheilukadulla nääntyvä karvaturri kärsii turhaan.

Viini: pikkasen keljua paistorasvaa tervetuliaiasmaljassa 

VG-62 – FC Inter Turku 2: keisarin murheita

Ruhtinaskunnan arkiviikon päätöspäivä toi Kuparivuorelle vieraita Turusta. VG-62:lla oli allaan pari heikompaa matsia, kun taas FC Inter Turku 2 pääsi ponnistamaan toistaiseksi kauden parhaan matsinsa päältä. Naantalilaiset pöllyttelivät ennakoissaan parin viikoin takaisen juhlaottelunsa höyryjä. Yleisöä ei samoissa määrin löydä Kuparivuoren katsomon orrelle, vaikka ääneen kannustusta kuuluukin ottelun tiimellyksessä parikin kertaa.

Kenties kotijoukkue häpeilee ottelun alkupuolella kentän tilkkutäkkimäistä olemusta, sillä sillä on reippaanlaisesti karstaa moottorissaan. Koppurainen nurmi vie tempoa Interin pelistä, mutta se pysyy silti hyvin pallossa ja pakottaa VG-62:n vastaanottavalle kannalle. Parin minuutin jälkeen Jarkko Kokkalan puolen vaihto tavoittaa Ryan Mahutan, joka pistää yhden pakin vipuun ja painaa pallon alakulmaan: 0-1

Ryan Mahutalle Kuparivuoren tilkkutäkki ei ollut ongelma

Minuutti kuluu edellisestä, kun Kokkala hakee Mohammed Bakkarilta seinän itselleen, mutta Riku Tanila poimii kävyn. Kokkala on kohta puolin jälleen xG -sektoreilla, mutta kuti karkaa yli. Kaikki on käynyt niin nopeasti, että katsomossakin ihmetellään

”Ai noi teki jo maalin vai?”

”Taistele VG”, ei ihan heti pure pelin DNA:han vaan Inter jatkaa vaarallisennäköisiä hyökkäyksiään, kun taas kotijoukkueen vyöryttämät hyökkäykset sulavat kerta toisensa jälkeen kuin aavikolle karanneet lumipallot. Bakkarin sisäkierteinen kuti suhahtaa yläkulman yli. Ehkä se triggeröi VG-62:n pelissä jotain, sillä se alkaa hiljalleen napsimaan kaksinkamppailuja nimiinsä ja neppaa siten itsensä mukaan pelilaudalle. Puolisen tuntia se otti ennen kuin Interin veskari Valtteri Inkeroinenkin pääsi venyttelemään lihassyitään.

Naantalilaisten harmiksi Kokkala on edelleen liukkaalla pinnalla liikenteessä ja Kokkala pyöräyttää itsensä VG-62:n puolustukselta irti. Kokkalan jalasta pallo lähtee jälleen Mahutalle, joka ei epäröi tahi erehdy läpiajossaan: 0-2 ja kellossa 38'. VG-62 ei varsinaisesti lannistu takaiskusta, vaan oivallus siitä, että se pystyy fyysisyydellään haastamaan Interiä pitää sen pelin pirrassa mukana. Tauko koittaa 0-2 -lukemissa.

Tauolla suitsutetaan buffettia, pallopojista saa jokaikinen kuulla nimensä kuuluttajan mikistä ja sekä erityismaininta että aplodit lähtevät kahdeksan vuotta täyttäneelle ”Köstille”.

Markus Arsalo säätää tähtäintä ennen osumaansa

VG-62 tulee hyvin myös toiselle puoliajalle. Tunnin pelin kohdalla pallo pyörii Interin maaliviivan läheisyydessä ja kotijoukkueen pelaajien mukaan se käväisee myös sisällä. Tästä ollaan erimieltä kuin tiukassa parisuhdekeskustelussa konsanaan ja tuomaristohan asiasta päättää: edelleen 0-2. Ei käynyt sisällä.

Edellisestä kello ehtii tikata muutaman minuutin, kun Markus Arsalon väläyttää sekä pelisilmää että potkutekniikkaa samassa kohtauksessa. VG-62:n pelaajien hakiessa vielä rupatteluseuraa erotuomari Einari Sariosta sinkoaa Arsalo vaparin palttiarallaa 35-40:stä metristä Tanilan vartioiman maalin yläpussukkaan: 0-3 ja kakku alkaa olla taputeltu. Arsalon vaparin paljastaa katsomosta kourallisen Inter -ihmisiä eli Raision läpi ihmisiä sniikkailevilla salakuljettajilla on taas ollut tilipäivä.

Kokkala lukee minuutti Arsalon neronleimauksen jälkeen hyvin peliä ja ryöstää pallon VG-62:n pakeilta. Maali jää edelleenkin tekemättä, mutta tämän matsin perusteella en vaihtaisi Kokkalaa läntisen kolmosdivarin "fantasyssä" pois kentältä, sillä maaleja on takuuvarmasti vielä tulossa.

Ottelussa mitataan vastoin odotuksia vielä uusi helle-ennätys. Keskikentällä ja varsinaisen pelitilanteen ulkopuolella kopsahtaa Mirco Petterson nurin. Tilanne menee sekä kirjoittajalta että tuomaristolta ohi, mutta äänenpainojen perusteella se palaa erittäin selkeänä Interin vaihtopenkin verkkokalvoille. Hetki pelissä sitten potkitaan enemmän tai vähemmän kaikkea, mikä liikkuu ja keltaista kaivetaan taskusta. Sario saa lopulta hiukan rauhoitettua peliä kertaamalla sen, että enää olisi 5 minuuttia matsia jäljellä ja tokkopa kukaan haluaa enää paareissa lähteä viikonlopun viettoon.

Näkemysten vaihtoa

Juuso Enbuska tintta pelin vielä 0-4:ään ja juuri ennen päätösvihellystä Inter meinaa tintata vielä nollavitosen tauluun. Peli päättyy kuitenkin Tanilan paraatipelastukseen. Aurinkovaltakunnan keisari tuskin kääntää silti peukaloaan taivasta kohti.

Viini: juhlaottelun rääppijäisviini

ÅIFK-PaiHa: Yläkentän boogie woogie

Viihdyttävää futista lupaava Paimion Haka saapui keskiviikon ratoksi Yläkentälle Åbo Idrottsföreningen Kamraternan eli tuttavallisemmin ÅIFK:n tai Kanarialintujen vieraaksi. Vähintäänkin kohtalaisen syysvireen löytäneelle PaiHalle potentiaaliset pinnat tietäisivät hajuraon kasvamista putoamiskamppailuun. ÅIFK taas liimautuisi voitolla vielä tiukemmin kärkikahinoihin. Tosin nousujunan savut ovat sekä Kanarialinnuilta että kymmeneltä muultakin joukkueelta jo horisontista kadonnut, sillä Pallo-Iirojen kulkua voivat muut seurata lähinnä GPS -paikantimen avulla.

ÅIFK aloittaa sähäkästi ja se jo ensimmäiseen puoleentoista minuuttiin saa maalinmakua kielen päälle pariin kertaan, mutta sekä Arman Palanin että Habibullah Husseinin ensimmäiset yritelmät laskeutuvat Valon Gerxhalijan hanskoihin. ÅIFK lisää minuutti minuutilta kierroksia ja se on sekä pallottomana että pallollisena vieraita koko ajan pari siiveniskua edellä. Kentällä kuullut palautteet ”Eteenpäin, eteenpäin” ja vieraiden ”Me ollaan myöhässä koko ajan” kuvaavat hyvin pelin pirtaa. ÅIFK purkaa mallikkaasti PaiHan prässin ensimmäisen linjan ja sen jälkeen mennäänkin kovaa vauhtia PaiHan maalia kohti.

Otan ensimmäisen kahvihetken jo vartin pelin jälkeen. Buffetissa asiointi käydään molemmilla kotimaisilla kielillä. Kun olen laskenut pahvimukin jalkoihini, Palani luikahtaa Husseinin pistopallon päätteeksi nokikkain Gerxhalijan kanssa. Gerxhalija pysäyttää Palanin jalkatorjunnalla.

ÅIFK sai lopulta hyödynnettyä hyvän otteensa

Reilu parikymmentä minuuttia se ottaa, että nähdään ensimmäinen maali. Se menee pelin kuvan mukaisesti ÅIFK:le, kun Alex Ålgars pyöräyttää boksissa ensin jalkansa vapaaksi ja karusellin päätteeksi pyöräyttää pallon maaliin: 1-0. Kovaäänisistä röyhäistään Aarne Tenkasta: ”Taas me tehtiin maali, kun taistellaan vain kullasta. Taas me tehtiin maali, kun muut on tehty pullasta”.

PaiHa vatkaa ensimmäisellä puoliajalla taikinaa lähinnä muutamista kulmapotkuista, joita se onnistuu hyökkäyksien päätteeksi kypsyttämään. Puolen tunnin kohdalla nähdään poikkeuksellisen pitkä halonhakkuu PaiHan maalin edessä, jonka rikkaaseen ja varmasti joiltain osin myös laittomuuksiin viittaavaan äänimaailmaan kuuluu pauketta, kolinaa ja lätsähdyksiä. Lopulta Mikko Kiviluoma saa tarpeekseen ja viittaa kädellään ÅIFK:n maalin suuntaan. Vaparilla jatketaan.

Klapia pinoon

ÅIFK jatkaa pelin päällä. Palanin kuti nuolaisee tolppaa. Gerxhalija käskyttää useampaan kertaan ottamaan Jon Terrnavan vasurin pois, mutta kun se kuitenkin vapautuu, niin kuti pyyhkäisee rimaa. Ennen taukoa PaiHan Veeti Laine pyyhkäistään pitkän ja jo rangaistusalueelle ehtineen kuljetuksen päätteeksi nurin. Paimiolaisten juomapullomiehen linjatuomarille osoittama kysymys ”Siinäkö ei ollut mitään?” vaikuttaa ihan kohtuulliselta. Lisäaikaa ei tule sekuntiakaan.

PaiHa tulee toisen puoliajan alkuun terävämmin ja joudunkin tsekkaamaan Palloliiton sivuilta, että oliko heti alussa vauhdikkaalla prässillä ÅIFK:n suuntaan puhaltava Carlos Da Silva Rodrigues ensimmäisellä puoliajalla kentällä. Olihan hän, mutta kenties tiedossa oli vapaudu vankilasta kortti tulevan vaihdon muodossa, mikä tihensi tikkausta. PaiHa saa sekä pidempiä hallintajaksoja että tiheämpään tahtiin hyökkäyksiä aikaiseksi. Syy-seuraussuhteen päässä on pari aika hyvästä paikasta saatua vaparia, jotka eivät kuitenkaan tuloudu.

PaiHa aloitti toisen puoliajan hyvin...

...mutta maaliksi asti se ei tuloutunut

ÅIFK:n valmentaja Jarkko Tallqvist reagoi fiksusti vaihdoilla pelin muuttuneeseen virneeseen. ÅIFK saa puolittaisia paikkoja, mutta helppoja maaleja ei senkään kohtalonkirjassa ole. Se vaatii lopulta vaihdosta sisään tulleen Eemeli Palon lähes maagisen ja pitkän läpisyötön Palanille ennen kuin kuullaan taas Tenkasta. Palani ei kehtaa missata enää tätä paikkaa, vaan nostaa pallon nätisti Gerxhalija yli: ”Ne on pullataikinaa. Nyt kun hanskassa on mestaruus. Ja tän maalin jälkeen tehdään vielä kuus”.

Kuutta maalia sieltä ei enää tule, mutta futispersoonaltaan hieman värikkäämpää höyhensatoa edustava Elias Untamala pelaa itselleen boksin rajoille paikan ja pakottaa pallon voimalla maaliin: ”Nolla-nolla. Mitä peli on poika? Yksi-Nolla. Mitä peli on poika? Kaksi-nolla. Mitä peli on poika? Kolme-nolla.” Tähänhän sen biisin olisi voinut katkaista, mutta kutoseen asti lasketaan. 

ÅIFK:n Abdoullah Yousfin eleetön ja virheetön puolustaminen otetaan vielä muistivihkoon ylös ennen kuin peli päättyy.

"Mitä peli on poika? Kolme-nolla"

Rokki soi, stadionin ulkopuolella spaddua palaa ja kotiin körötellessä vastaan liihottaa useampikin Ukrainan lippuun kääriytynyt.

Viini: Åbos Nautilus

FC Inter Turku 2 – FC Åland: melkein Valioliigaa

Turku Energia Areenalle saapui vieraita saarelta. Tosin vierasjoukkueen pelipaidan kuosi kirvoitti useammankin kysymyksen siitä, että onko vastustaja sittenkin tepsi. Soppaan, kun lisättiin vielä se, että FC Åland pelaa kotiottelunsa tyypillisesti sinimustissa peliasuissa, niin spekuloitavaa riitti.

Interillä oli peli ja pallo hallussa Turku Energia Areenalla

Palloliiton sivuilta tiirattuna Interillä oli erittäin vahva nippu kasassa. Perusrungon lisäksi listalle oli piirretty uutta hankintaa Tobias Fagerströmiä, pitkästä loukkaantumisesta toipuvaa liigajyrää Juuso Hämäläistä ja lisäkuorrutteena vielä Ryan Mahutaa.

FC Åland lähettää oman viestinsä kotijoukkueen suuntaan heti aloituksesta. Se ryhmittää kasan pelaajia vasemmalle laidalle ja viskaa pallon aloituksesta kohti vasenta laitaa: tänään tullaan kovaa. Interin Fagerstöm puolestaan pehmittää heti alussa oman laitansa hippakaveria ronskilla taklauksella ja pitkällä tuijotuksella. Fagerströmille siunaantuu myös ottelun alussa avopaikka, mutta palloa pyörähtää jalkapöydältä keittiön puolelle.

Alkutörmäilyissä yksi saarelainen jää pötköttämään Interin boksiin.

”Menikö kärpänen suuhun”, kaikuu katsomosta, jossa ollaan myös tosissaan liikenteessä.

Peli on sanalla sanoen molempiin suuntaan erittäin hyvää. Molemmat joukkueet murtavat vastustajan linjoja hyvillä syöttökombinaatioilla. Tempo on reipasta ja pelin aaltoilu lisää ottelun viihteellisyyttä. Inter suojaa oman puolustuskolmanneksensa paremmin, mitä FC Åland, mikä tekee Interistä pykälää paremman kokonaisuuden.

Kello ei ole tikannut aivan kymmentä minuuttia, kun Valentin Purosalo heittää todellisen nappikeskityksen Interin hyökkäyksen keskustassa väkevästi punnertaneelle Jarkko Kokkalalle. Kokkala ei saa puskuun ihan riittävästi tarkkuutta, joten Ålandin Otto Hautamo saa käpälänsä pallon ja maaliviivan väliin.

Parinkymmenen minuutin pelin jälkeen Inter pelaa mainion hyökkäyksen, joka lähtee Juuso Hämäläisen tarkasta pitkästä syötöstä Fagerströmille oikeaan laitaan. Fagerström pelaa boksiin, josta pallo kierrätetään vielä vasempaan laitaan Kokkalalle. Kokkala tarjoilee herkkupalan herkkupaikkaan keskelle, josta Aron Valavaara työntää sen uuniin: 1-0 ja olihan hienosti rakennettu maali.

Fagerströmille siunaantuu pian Interin ensimmäisen maalin jälkeen paikka lisätä vaunuja voittojunaan, mutta kuti karkaa takakulman ohi. Katsomosta suitsitaan toisella kotimaisella kentän suuntaan sitä, että kolmas yritys menee. Ennen potentiaalista kolmatta yritystä Fagerström karkaa taas laidaltaan ja petaa paikan Kokkalalle, joka viimeistelee lähietäisyydeltä: 2-0 ja hypoteettisella valotaululla varttisatanen.

Tobias Fagerström oli aktiivinen laidallaan

Interin Tino Kangasaho koppaa etukulmasta Jimmi Bruhnin napakan kudin ennen kuin peli päästetään tauolle (BING: timpuri55).

Toinen puoliaika lähtee myös vauhdilla liikenteeseen. Kentälle vaihdettu Ryan Mahuta on heti ottelun alussa pahan teossa FC Ålandin maalilla, mutta ensimmäinen kepponen ei vielä onnistu. Toinen onnistuu: Mahuta saa oikealta laidalta nappikeskityksen (arvelen että Purosalolta, mutta voi mennä väärinkin) ja pingottaa pallon taakse sen verran säkenöivää voimaa ja kirurgista tarkuutaa, että peli pyörähtää 0-3:een. ”Valotaululla” 50’.

Peliin napsahtaa muutama lämpöaste lisää. Inter hallitsee edelleen hienoisesti ja vieraat purkavat turhautumista tuomaristonkin suuntaan. Tarmokas ”Höpö, höpö” avustavan hönkäisemänä hiljentää yhden pitkäksi venyvän vuoropuhelun.

Mahutan ja Yeesser Barbatan iloista yhteispeliä vasemmalla laidalla on kiva seurata. Tosin Barbatan säälimätön kenttäpreesens kirvoittaa katsomosta sellaisenkin mietteen, että mahtaako Barbata kerätä vastustajiltaan pelin jälkeen suojelurahaa. Tälle tutkintalinjalle ei bloginkaan toimitus uskalla lähteä.

Tilanteeseen ei tiettävästi liity mitään arkaluontoista rahaliikennettä

70 minuutin kohdilla Hautamo onnistuu venyttämään koipensa läpikaranneen Kokkalan kudin eteen. Pian tämän jälkeen FC Ålandin Linus Gustaffsonin puolivolley kolahtaa tolppaan. Pientä hämmennystä ehtii vielä herättämään Elias Erikssonin keltainen kortti, joka joissain muistiinpanoissa oli Erikssonin toinen. Eriksson jatkaa kentällä.

Inter voittaa 3-0 ja kirjoittajan silmään kauden parhaalla pelillään. Ottelun taso on jättänyt jäljen myös yleisöön. Vapaasti mukaillen ”ei ihan Valioliigaa, mutta parempaa kuin mikään Veikkausliigaottelu. Jos porukka tietäisi tästä, niin täällähän olisi tuhansia katsojia”. Sana lähtee kiirimään eli seuraavaan Interin reservien matsiin kannattaa tulla ajoissa, jos meinaa rauta-aidan viereen mahtua.

Jarkko Kokkala oli yksi Interin monista onnistujista

Viini: sesongin parasta

PiPS-TPS m35: liigakokemus > pelkkä kokemus

Kirjoittajan sähköpostiin kilahtaa matsikutsu PiPS:n organisaation Toni Hautalahdelta. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että matsi oli jäänyt kokonaan tutkan ulkopuolelle ja toinen jalka oli jo Taponkedolla. Äänestetään: lopulta turkulaiset ja yhden tunnetumman jalkapallokulttuuriin keskittyvän kannattajakanavan hahmo masinoi Regions Roots' Cupin välierälle äänestysvoiton MaPS-ÅIFK -ottelusta. Ennen Piikkiöön lähtemistä haastenainen tuo Maskusta postia. Blogilla on kaksi vaihtoehtoa hyvittää tapahtunut vääryys:

1. Täyspitkä futismatsi Aatu Hagelbergin vartioimana

2. Masku humpan liketys blogin tilillä ja sata kuuntelukertaa

Painan peukaloa ja aloitan pitkän Ave Marian.

Piikkiön uusitun POP-Areenan lailliset parkkipaikat ovat täynnä. Niinpä järkkäri osoittaa vaihtoehtoista ja vähemmän käytössä ollutta paikkaa.

”Sopu sijaa antaa”

Regions Roots' Cupin välierä keräsi hyvin yleisöä Piikkiöön

Sekä PiPS että TPS:n m35 ikämiehet johtavat sarjojaan puhtaalla pelillä. Sikäli ei ollut mikään mahdoton yllätys että menestystä oli tullut myös CUP -kilvoittelussa. TPS ei näytä lämmittelevän olleenkaan. PiPS ottaa verryttelyt terävävämmin. Yleisöä kertyy paikalle runsaasti. Kotiyleisön harmiksi PiPS:n puolustus lahjoittaa TPS:lle KISS-KISS -karkin heti pelin ensimmäisellä minuutilla ja Toni Kuisma käärii paperit: 0-1

Avausmaalin jälkeen TPS ottaa pallonhallinnan itselleen. Se siirtelee aika verkkaasti pelivälinettä kaverilta toiselle, koska kiireethän ovat olleet ohi jo ensi minuutista alkaen. Melko usein se on puolustajista Joonas Tursas, joka lopulta lähtee paukuttamaan peliä myös hyökkäyssuuntaan. PiPS ottaa muutaman kerran terävän kärkiprässin pelisuunnitelmaansa, mutta ilmeisesti näitä on nähty ennenkin, sillä TPS:ää se ei juuri hetkauta.

TPS:n vasemmalla laidalla Antti Hakalalla on sekä menohaluja että myös jalkaa siihen. Sen verran kaverissa on kalamiehen vikaa, että puolen tunnin pelin jälkeen Hakala nostaa jalolohen haasteensa päätteeksi. Hakalan pyrkiessä boksissa keskustaan hänen taklataan nurin ja pallo viedään täplälle. Hakala viimeistelee itse: 0-2. PiPS ottaa ensimmäisen kerran lukua.

Antti Hakala osuu rankkarista:

Muksut jättävät karkkipusseistaan mustat karkit minulle. Pelin tempo pysyy melko verkkaisena, mikä vaikuttaa melko lämpimässä ilmanalassa sopivan molemmille. PiPS saa pari puolittaista maalipaikkaa ja yleisökin heräilee huokailemaan matsin tahdissa. Parhaat eväät kavennukseen tarjoutuu Sasu Rastaalle, joka pääsee Ville Stylmanin mainiosta keskityksestä puskemaan noin rangaistustäplän tuntumasta, mutta yli menee.

Sasu Rastas ilmojen valtiaana

Vihreä papukaija kulkee editsemme. On aika siirtyä puoliajalle.

Puoliajalla on frisbeekisaa, buffettia ja PiPS:n vauvabodyyn puettua ”Lukasta” (voi olla myös C:llä). Omat muksut painaa Robloxista kovalla pieteetillä Among USia.

TPS ei enää toisella puoliajalla piittaa niin pallonhallinnastakaan. Se keskittyy enimmäkseen sijoittumaan kentällä oikein ja pelkästään sillä avaa itselleen useita hyvännäköisiä vastaiskun paikkoja, mutta pohkeissa vaikuttaa hieman painavan. PiPS ei oikein löydä omaan hyökkäyspeliin riittävää systematiikka, joten maalipaikkoja ei siunaannu. Katsomon erikoisena havaitsen erotuomari-Ultran, joka sellaisissa tilanteissa vahvistaa kovaäänisesti aina tuomarin päätöstä, joissa kummalla tahansa joukkueista on nokankoputtamista.

Hakalan liikkeen lisäksi silmään pistää tuplaroolissa TPS:ssä hääräävän Mikko Hyyrysen puolitotinen sekä erotuomariston että PiPS:n pakiston hämmentäminen.

"En edes osunut siihen", Mikko Hyyrynen

TPS saa hyvästä paikasta vaparin, kun täyden viinipullon verran on kellossa. Hetki siinä tuumataan, mitä tehdään ja sitten Sami Aikio laakaisee Jere Lahtiselta irtoavan paluupallon maaliin: 0-3. PiPS nostaa lopussa vielä Lahtistakin erikoistilanteeseen ja Lahtinen pääsee myös ottelun viimeisellä sekunnilla koppaamaan Juhani Saksan puskun aivan alakulmasta. Peli päättyy. TPS:n organisaatiolle tulee lisää hommia, sillä se pääsee nyt varailemaan reissubussia Helsinkiin Olympiastadionille, jossa Region Roots' Cupin finaalissa vastaan tulee niin ikään ikääntyneet Jalkarannan Palloseuralaiset.

Sami Aikio laakaisee kotijoukkueen kanveesiin

Viini: vanhenee juuri niin

TPK – Pallo-Iirot: tuontirokkia Raumalta

Bändivermeet alkavat olla Turussa tältä kesältä pakattu ja festariteltat rullattu varastoihin hapertumaan. Yläkentän portilla miesduo yrittää tingata kahvikupposta sisäänpääsymaksun kylkiäisiksi, koska Paimiossakin tämä onnistuu. Turun erotuomarikerholla on talenttiakatemian otteluseuranta päivä. Lämpö lyö kosteutta paidan selyksiin.

TPK pelasi illan ottelussa putoamiskamppailua vastaan. Läntisen-Suomen kolmosdivarin A-lohkossa sijat 8-11 olivat ennen ottelua muutaman pinnan haarukassa. Pallo-Iirot pelaavat jo enemmänkin muiden lohkojen ykkösiä vastaan suorasta noususta kuin varsinaisesti oman lohkonsa voitosta, joka on parin voiton päässä saletista.

Yläkenttä, TPK ja Pallo-Iirot ready to rock

Pallo-Iirot ottavat aika lailla alusta matsin hallintaansa. Sinikeltaisten pelaajat liikkuvat fiksusti ja pallo seuraa napakasti perässä. TPK saa aivan ottelun alussa muutamia hyökkäyksiä sisään, mutta minuuttien tikittäessä Pallo-Iirot pakottaa sen kitarakoteloonsa. 

Pelikellossa on 007, jos ensimmäinen numero osoittaisi tunteja ja kolmas minuutteja, kun Jani Halminen heittää kiven TPK:n puolustuksen selustaan Elias Ahteelle. TPK:n puolustus ei saa imettyä Ahteelta tilaa ja siten ei myöskään aikaa pois, ja niinhän siinä tuppaa nykyään käymään, että sitten triangeli kilahtaa ja niin kilahtaa nytkin: 0-1 vieraille.

Pallo-Iirot määrittivät pitkälti pelin rytmin

Peli etenee maalin jälkeen Pallo-Iirojen tahdissa. TPK -maalivahti Veli-Heikki Maunilan palaute kentälle ”me ei olla muodossa, eikä myöskään prässätä” kuvaa ihan osuvasti kotijoukkueen vaikeuksia raumalaisten lingossa. 14' minuutin kohdalla Pallo-Iirojen Halminen vapauttaa vuorostaan Topias Silvennoisen, joka ohittaa virvelillään Maunilan. Tilanteesta leikkisän tekee sen, että jälleen oikeassa paikassa oleva Ahde päättää hoitaa boksin, kuten järkkäri konsanaan eikä hän lähde ottamaan helppoa maalia nimiinsä, vaan pitää huolen, ettei TPK:n puolustajia rynni heille kuulumattomille alueille: 0-2

Sikäli Turun erotuomarikerhokin saa analysoitavaa, että molemmat joukkueet tarjoilevat aika rapsakoita taklauksia. Yksi niistä tulkitaan olevan ”keltainen+”. Parinkymmenen minuutin jälkeen futiskarma kostaa Ahteelle järkkärin hommat, kun Maunila nollaa Ahteen yrityksen läheltä maalia. 

Mustelmia molemmille

Pallo-Iirojen vasemmalla laidalla toisiinsa näkymättömällä köydellä sidotut  Markus Babb ja Mikko Jalkanen tuovat palloa taukoamatta kohti TPK:n boksia. Lisäksi kirjoittajan silmää kutittelee Pallo-Iirojen keskikentän ankkurina pelaavan James Whiting Yorkshiren Pirloa eli Kalvin Phillipsiä mukaileva pelitapa ja -varmuus.

TPK:n asteet hiukan nousevat. Jalkapallojumalat riepottelevat vielä kertaalleen Ahdetta eivätkä anna hänen avata TPK:n puolustuksen tarjoamaa pakettia ennen kuin peli pistetään tauolle.

Taukojuomaksi valikoituu luonnollisesti edullinen euron pillimehu ja kaveriksi samanhintainen kahvi, koska niitä on eikä muuta oikeastaan tarvitsekaan.

TPK vastaa ensimmäisen puoliajan ilmeeseen triplavaihdolla. Pallo-Iirojen kapteeni Otto Schultz joutuu piiskaamaan toisen puoliajan alussa joukkuekavereihinsa lisävirtaa, sillä TPK:lla on pari lupaavanoloista painostusjaksoa toisen puoliajan ensiminuuteilla. Pallo-Iirot selvittää ne ja kellon tikatessa kohti tuntia osuu pallo kulmapotkun jälkitilanteesta TPK puolustajan käteen. Erotuomari Samuli Stenman viittilöi pilkun suuntaan ja joutuu hetken kertaamaan ratkaisunsa perusteita sinipaidoille. Ahteen tolpan juureen rivakasti syöksyvä rankkari ei sen sijaan jätä Maunilalle sen enempää keskusteltavaa: 0-3

Elias Ahteen pilkku:

Yläkentän kuuma ja painostava helle tarttuu myös entistä tiukemmin pelaajiin. Taklausten paino kasvaa ja siinä ohessa Andre Zaya vapauttaa pystyjuoksunsa päätteeksi Lee Shermanin, joka kaventaa pelin 1-3:een. Zayan kertoimet potentiaalisen punaisen kortin saajasta heilahtavatkin toisen puoliajan edetessä lisätehomerkintöjen puolelle. Sen verran väkevästi hän auraa Pallo-Iirojen selustaan. TPK saa hetkellisesti muutenkin peliinsä lisäjengaa, mutta Pallo-Iirojen äänieristeet hiljentävät pian liiallisen melun.

Jalkanen painaa kovaa ja matalaa keskelle. Ahde pääsee kertaalleen koittamaan knallitemppua, mutta nyt on taas Maunilan vuoro johtaa orkesteria. Jollekin sinipaitojen hyökkääjistä suositellaan vielä Pallo-Iirojen puolustuksen toimesta ”salia ja treeniä” ennen kuin peli päättyy. Roudareiden tyhjentäessä Yläkenttää mimmijenkkifutaajille haaveilee kasitietä kohti kulkeva parvi raumalaisia siitä, että pelattaisiinpa jo kakkosta ja olisipa ollut grillimakkaraa.

No context football

Viini: sinikeltainen+ (tuontikamana Turkuun)

Åbo Club de Futbol – LiePa: Yläkenttä kestää

”Siellä taitaa olla Jerry katsomossa sun faneja?”, "vai onko ne enemmän hoitopuolen hommia?" kuuluu kuitti jostain Yläkentän valtaamalta palstalta. Sanansa päivän tapahtumiin oli myös Yön ritareilla eli Åbo Club de Fútbolilla, joka hiukan some -kanavasta riippuen leimaa itsensä joko Turun tyylikkäimmäksi tai maailman seksikkäimmäksi jalkapalloseuraksi.

Ensimmäiseen kahteen minuuttiin ritareilla on kaksi vapaapiston paikkaa. Toisen Santeri Matomäki upottaa tuppeen: 1-0. LiePa näyttää jälleen kierrättäneen rosteriaan. Ensin kirjoittaja katsoo, ettei valmentajaa Adrianoakaan näy enää piirissä, mutta pienen tihrustelun jälkeen savu hälvenee: Adriano on vetänyt punanutun päälleen ja edustaa valmentamaansa seuraa numerolla 30.

ÅCF käytti paikkansa tehokkaasti

ÅCF vaikuttaa alussa liikkuvammalta jengiltä, jonka toppariksi pääsee kasvattamalla riittävän pitkän parran. LiePa pääsee alku-uinahduksen jälkeen kuitenkin paremmin saatille ja peli virtaa päästä päähän. LiePa löytää pallonriistojen jälkeen hyvin tilaa ÅCF:n keskikentän ja toppareiden välistä. Molempia joukkueita vaikuttaa nimenomaan hyökkääminen motivoivan enemmän, mikä saattaisi enteillä tapahtuma- ja maalirikasta matsia.

Kymmenen minuutin pelin jälkeen Adriano, jonka voi perustellusti nostaa jopa kentän parhaaksi pelaajaksi, lähettää puolen vaihdon Shahin Ahmadille, joka vapauttaa ÅCF:n linjan taakse sukkuloivan Miika Monosen. Monosen monotus kopsahtaa tolppaan. LiePa pääse hiljalleen pelissä enemmän kuskin paikalle ja ritarit iskevät vastaan. LiePan Niklas Manderoosille aukeaa parikin aihiota maalintekoon, mutta Yläkentän ilmanala tekee tepposet.

Ylärivin laudoilla sihahtaa tölkkiä auki: ”säkin voisit olla tollanen, jos vaan treenaisit”, sulkee kehän.

Ottelun virneestä huolimatta maaleja ei ensimmäiselle jaksolle toista osu. LiePa hakee katsomorakenteiden varjosta paikkansa puoliajan palaverille. ”Kärsäkin on hyvä”, todetaan ja toinen puoliaika voi alkaa.

Kärsäkin on hyvä

LiePa on edelleen pykälää enemmän kuskin paikalla ja jo aiemmin mainittu Jerry Kvarnström tuntuu sekä viihtyvän että myös edistävän peliä kymppipaikan taskuissa. Adriano ja Manderoos luovat toisilleen saumat tasoittavalle, mutta edelleenkään ei vain osu. Pelin energiat ja tempo ovat sopuisan letkeitä tunnille asti, jolloin jonkinlainen epäselvä tuomarin päätös nostaa kierrokset Teslan tallalla tappiin. Taklaukset ovat hetken aikaa puolin ja toisin ronskimpia. Erotuomari Onni-Kalle Ojanenkin pääsee ottamaan kunnolla ottelun suitsista kiinni.

Loppua kohti ottelu lämpesi

Adriano pääsee takaisin penkin päähän valmennushommiin. Sitten todistetaan jälleen kerran se klassikko, että jos et itse tee, niin kaveri tekee. Pienen ÅCF:n painostusjakson päätteeksi Marno Lastula pamauttaa pallon voimalla LiePan boksin kulmalta Ilmari Puistosen maalin sivuverkkoon: 2-0.

Adriano oli yksi kentän hahmoista

LiePan ote jatkuu hyvänä, mutta kentän laidalta kuuluva ”jostain tarttis nyt tehdä” kuvaa hyvin sen pelin ongelmaa. Peli lämpenee ja kannen alla hiukan muhii, mutta levylle roiskahtaa vasta lisäajalla, kun Muharrem Sahiti taklaa ensin ikävännäköisesti noin kivesten korkeudelta kaveria ja tuuppaa jälkiselvittelyissä vielä yhden ritareista tantereeseen. Samasta tilanteesta tuomitaan kaksi keltaisen arvoista rikettä, jotka tekevät yhteensä punaisen verran. Tilannetta seuranneen vaparin jälkeen ritarit pääsevät lähettelemään lentosuudelmia ottelussa kolmannen kerran. Poikkiviivan teräänsä piirtää  Sebastian Hagsberg: 3-0

Peli päättyy. Yläkentän vallihautojen päälle lasketaan kulkusillat.

Viini: viini pikarista ja liha nuotion päältä vartaasta

FC Inter Turku-VPS: festareilla onko meitä?

Aika kuluu välillä niin nopeasti. Tinahääpäivä starttaa Veritakselta FC Inter Turku-VPS -matsista ja jatkuu SMÖRIIN. On maanantai ja lauantain pelin tarinat on kirjoittamatta. Muutaman kerran vaaka heilahtaa siihen suuntaan, että kenties ne saakin jäädä tällä kertaa välistä, mutta kännykkäkameran gigabiteissä polttelee muutamia kuvia, joten word auki ja käpälät näppäimille.

Yhtäkkiä Veritaksen penkeiltä on kadonnut melkein puolet pakaroista. SJK-matsin todennäköisin selitys tonnin yleisölle oli poissaolevan blogin nettovaikutus, joka vaikutti olevan tuhannen luokkaa/matsi. VPS-matsin lopputulema aiheuttaa edelleen hämmennystä. Eikö sana kiiri kolmen festarin äänivallin yli hyvin? Myös kahden ottelun voittoputkessa porskuttaneen Interin peli-ilme on ottelun alussa hieman arvoituksellinen. VPS vie peliä ja Inter vastustelee. Pallo pyörii muutamankin kerran hyvin lähellä Walter Viitalalle piirrettyä viivaa, mutta kaikki valkoinen eli kalkki, pystyputket ja Viitalan hanskojen sisäliimapinnat pitävät pintansa

Parinkymmenen minuutin kulutta Interin kentältä löytyy hyvää pauhua pitävän kannattajakatsomon ja muunkin yleisön iloksi Petteri Forsell – Matias Tamminen -soutupari. Tammisen ensimmäinen veto blokataan, mutta seuraavaksi Forsell heittää kulmaputkusta sellaisen pyörteen maalille ettei sitä mikään pidättele. Tamminen on se, joka hönkäisee pallon maaliviivalta maaliin.

Sisäkierteinen maalille...

...ja habat paikallislehden keskiaukeamalle

VPS kuittaa Interin johtomaalin melko nopeasti, kun Joonas Vahtera lakaisee ikonisen ykköspyssyn Kalle Multasen syötön päätykatsomon rakennustyömaan puoleiseen verkkoon: 1-1. Ravintolakatsomon aidoilta helähtää merkitykseltään kryptiseksi jäävä

-”VPS me ollaan jo”, rallatus.

Kannattajakatsomon pauhu peittää sen kuitenkin pian alleen ja pukukoppeihin tikataan tasatilanteessa.

Pauhu kävi, vaikka tyhjiäkin penkkejä oli

Interin toisen puoliajan alku on parempi, mitä ensimmäisen. Draamaa tarjoilee isolla kauhalla merimiehen elkein kentälle rymistellyt Joel Rodriguez. Rodriguez karkaa ensin rommilaatikon perään sellaisella pieteetillä, että Mikko Pitkänen joutuu sekä tuttavallisesti että punaisen kortin arvoisesta nykäisemään Rodriguezin nurin. Lankku on pian vapaa ja Rodriguez käyttää jälleen kiintiöläpiajonsa Forsellin syötöstä, mutta maalikiintiön avautumista jäämme vielä odottamaan.

Inter ottaa ylivoimaisena Vepsun kämmenelleen, mutta maalipuusta se ei pääse pitkälle. Jussi Niska kopauttaa oman syöksypuskunsa tolpan ulkoreunaan. Vepsun kannattajatrion loitsut voimistivat myös vaihdosta sisään pakotettua kakkosveskari Oskari Forsmania, sillä Forsman ottaa jonkinlaisella ekstraraajalla vielä Luka Kuittisen läheltä ja kovaa lisäajalla tulevan puskun kiinni. Nurmi imee pettyneet sinimustat pintaansa ja festarilauantai palan yleisöä kitusiinsa: 1-1

Peli oli Interille hankala alussa ja päättyi lopussa pettymykseen

Viini: vaasalaisten salakirjoitusta etiketissä

VG-62-MaPS: Vegen mehuhetki

Kuparivuorella pelattava VG-62:n 60v juhlaottelu vie blogin matsivalintaäänestyksen pystyyn. Ensimmäisiä pelaajia valuu pukukoppeja kohti. Olen hyvissä ajoin Kuparivuoren laudoilla, jossa vaihdan muutaman sanan myös jälkipeli.netin Hannu Tuomisen kanssa. Muun jutustelun lisäksi Hannu kertoo, että Kuparivuoren yleisöennätys on 6600. Kyseinen yleisö todisti Naantalin Löylyn Olavi Vuorisalon haamumailia vuonna 1957. Ihan noihin lukemiin ei juhlaottelussa päästä, mutta porukkaa kertyy paikalle reippaanlaisesti ja ottelun päätyttyä tarkasti lasketuksi yleisömääräksi ilmoitetaan 290. 

Vesa-Matti Loiri saa oman Lapin kesänsä. Juhlaottelun kunniaksi VG-62 muistaa seuraikoneitaan Mika Vainiota, Jukka Saarta ja Leo Tommilaa. Kirjoittajalle tuntemattomasta syystä VG-62:n Anton Bäckmanin maininta pelaajaesittelyssä sytyttää junnukatsomon päivän äänekkäimpiin suosionosoituksiin. Täytynee lähettää blogin tutkiva journalisti selvittämään ilmiön taustoja.

Ready, Steady and Go!

Keltamustien maskotti ”Vege” capoilee ja peli potkaistaan käyntiin sanalla sanoen hieman koinsyömällä Kuparivuoren silkillä. Paikallispeli, juhlaottelu ja pinnakipeä MaPS yhdistettynä muhkuraiseen nurmeen määrittävät pelin ilmeen. Se on hyvin rehellistä ja suorasukaista kalinaa: paljon kaksinkamppailuita, paljon erikoistilanteita ja paljon asiaa tuomarille. Erotuomari Santeri Ojala on hyvin pelin pulssilla eikä hän arastele laputtaa pelaajia, mikä edesauttaa sitä, että varsin fyysinen peli ei keitä pahasti levylle.

Pelissä piisasi kalinaa ja kaksinkamppailuita

MaPS on ottelun alussa pykälää terävämpi, mutta VG-62 saa pian syöttöketjuihinsa pituutta. Kumpikaan joukkue ei pelkää pitkää palloa. MaPS rikkoo hiukan VG-62:ta enemmän ja kotiyleisön energia vaikuttaa myös kommunikoivan kenttätapahtumien kanssa. Varsinaista paremmuutta on vaikea mitata muuten kuin maaleilla ja sellaisenhan tarjoaa Niclas ”vain hienoja maaleja” Forss, jonka rangaistusalueen kulmalta lähtevä puolivolley kiitää hallitulla ylöspäin jatkuvalla leikkauksella kuin Boeing Jukka Hatakan lennonjohtotorin ulottumattomiin: 0-1 ja kellossa ventti.

Seuraava keltakortti nousee ja pelaajat päästetään juomatauolle. Alemmalla rivillä korkataan Fosters. Yleisö jatkaa pelitapahtumiin reagointia ja pallo pöllähtää MaPS:n Henrik Forsströmin maalin sivuverkkoon. Ensimmäinen rivi tuulettaa ja kuuluttamosta helähtää ensimmäiset maalilaulun sulosävelmät. Viestinviejällä on kuitenkin lannistava viesti kuuluttamoon: pallo suhahti sivuverkkoon tolpan väärältä puolelta. Peli jatkuu ja ensimmäinen puoliaika päättyy 0-1 -lukemissa.

Tauolla grillimakkarajonossa pähkäillään, että miksi ei kaikkia pelejä mainosteta juhlapeleinä. ”Jerry” heittää takaperinvoltin juoksuradalla ja toinen puoliaika voi alkaa.

Toinen puoliaika on samankaltaista ryminää, mitä ensimmäinenkin. VG-62 hallitsee ehkä hienokseltaan pelitapahtumia, mutta MaPS on hyökätessään yhtä lähellä tai kaukana seuraavaa maalia kuin kotijoukkuekin. Junnuosastolla alkaa ilmeisesti hieman koulunaloitus viikko painamaan, sillä homma menee levottoman puolelle. Yksi kaveri heitetään vesiesteeseen ja pari muutakin kärhämää orastaa.

VG-62 ei saanut tuloutettua kannustusta ja erikoistilanteitaan:

MaPS onnistuu puolustamaan VG-62:n pois aivan parhailta maalipaikoilta eikä VG-62 saa myöskään hyödynnettyä erikoistilanteitaan. Kaupungin puoleiselta rinteeltä alkaa kuulua yksittäisen MaPS Ultran kannustusta. Kirjoittajan tuotetuntemuksella arvioiden paikallispeliä juhlistetaan punaisella Camparilla. Huudotkin ovat taattua laatua, vaikka ne rytmiltään eivät virheettömästi osu aivan pelitapahtumien tahtiin. Tunne on kuitenkin tärkeintä.

VG-62 hakee tasoitusta pienellä kiukullakin, mutta Forsström palauttaa tarvittavat pallot yhdessä MaPS:n hyvin pelanneen puolustuksen kanssa. Juhlaottelu päättyy. Vihreävalkoinen enkeli vie päivänsankarin.

Viini: 60 vuotta tynnyrissä kypsytetty naantalilainen, jonka alla myös paikallisvastustajan kuksa.

Leeds United-Wolverhampton Wanderers: uusia alkuja

Päätös matsiin lähtemisestä kypsyy aika impulsiivisesti. Tai pikemminkin kyseessä on ensin pyrkimys matsiin, sillä klikkailtuani melkein tunnin tyhjiä penkkejä uudistuneessa lipunmyynti -järjestelmässä, uskon lopulta, että jäsenille tarkoitettu allokaatio on myyty loppuun. Jäljellä olevista keinoista tarraan vielä jäsenille suunnattuun arvontaan. Ihan mutkattomasti ei arvontaankaan osallistuminen mene, mutta saan itselleni ja taisteluparille riittävän määrätietoisella puskemiselle arvat sisään. Pienellä hienosäädöllä saan kohdistettua arvat vielä perhesektioon, johon stadionin karttaa tuijottelemalla arvelen olevan paremmat saumat osua.

Takaisin Elland roadilla

Ensin kortilta suhahtaa rahat ja omaan Leeds -tiliin pomppaa kryptisiä viestejä sellaisten tiliin linkitettyjen itemien vahvistamisesta, joita ei kuitenkaan löydy tahi pysty vahvistamaan. Illan päälle itemeille löytyy jo rivi- ja paikkanumerot. Muutamien tuntien kuluttua tästä vahvistusviesti pompsahtaa mustana otsikkona mailiin. Arpa osuu. Peliin on enää viikko aikaa, joten lentojen ja hotellien kanssa ei olla enää aivan kuin karkkikaupassa, mutta ihan kelvollinen, vaikkei kilohinnaltaan ihan edullisin, irttaripussi niistä kasaantuu.

Emmerdale vilkkuu junan ikkunoista ennen kuin TransPennine Expressin jo aika monet ravit ravannut valioyksilö tussahtaa Leedsin rautatieasemalle. Hotelli on Granary Wharfissa eli käytännössä juna-aseman vieressä. Olimme joulukuussa myös samaisessa tuplapuun -hotellissa ja sen kapeiden kanaalien rajaama melko rauhallinen, mutta kuitenkin hyvien ravintoloiden ympäröimä sijainti on riittävä kriteeristö rikospaikalle palaamiseen. Taisteluparin hyvät muistot Sky -baarissa hörpityistä omenamehuista vietti vaakaa myös uusinnan suuntaan.

Peliä edeltävät päivät otetaan melko rennosti. Syödään hyvin ja liikkumisen tempo ei todellakaan ole mitään murderballia. Saamme revanssin ravintola Fazendasta, johon ei kirjoittajan flunssaoireista johtuen viimeksi Omicron -myrskyn keskellä hennottu mennä. Kulttuurikiintiö täyttyy The Royal Armouries Museumin ritariteemaa ja Kalvin Phillipsin tähdittämää muraalia ihastellen. Tosin kaupungissa on myös sitä liikehdintää, jonka mukaan muraali pitäisi nyttemmin maalata uusiksi, koska Phillips ehti kesällä siirtyä M62:n Manchesterin pätkälle.

Pitääkkö vaiko eikö?

Leedsin värejä alkaa näkymään pelipäivänä hotellin aamupalalla. Kyselen somessa erityistipsien perään, koska kyseessä on kauden avausmatsi. Meitä kehotetaan vaan saapumaan ajoissa pelipaikalle hautumaan ja nauttimaan tunnelmasta. Mitään Ruotsista tuttua hemmapremiärin kaltaista ilotulittelua ei siis ole tiedossa. Leeds United on enemmän elämäntapaa ja jotain, mihin Leedsin kaupungissa synnytään kuin jotain, mitä tarvitsisi pumpata ihmisten tietoisuuteen.

Otan vinkeistä vaarin. Hurautamme taksilla Elland roadille kolme ja puoli tuntia ennen peliä. Leedsin väreihin verhoutuneiden ihmisten silmäniskut ja spontaanit tervehdykset luovat ympäristöön sitä yhteisöllisyyttä, joka tekee Leedsistä jalkapalloseurana autenttisen. 

Sen verran on kirjoittajassa futisturistia, että päätän hakea uutta twistiä pelipäivään rikkomalla aiempia rutiineja eli emme mene suoraan The Old Peacockiin, vaan tallustelemme Elland roadilta Heath roadia ylös paikkaan, josta kuvittelen ihmisten ottaneen juuri niitä kuvia, joissa Elland road näkyy enemmän lintuperspektiivistä.

Luulen löytäneeni oikean viheralueen reunan. Näkymän eteen on kasvanut muutamia puita, mutta saan otokseni. Ylöspäin vievän tien varteen kerääntyy lähitaloista muutamia pikkulädejä myymään Fanta -tölkkejä.  Päättelen, että he ovat enemmän bisneksen kuin Leedsin asialla, sillä he kyselevät minulta pelin alkamisajankohtaa.

Lintuperspektiiviä

Katukuvia

The Old Peacock ennen ottelua

Kävelemme ylös Town streetille asti ja otamme Old White Hart -pubissa yhdet omppumehut ennen kuin laskeudumme Elland roadin kupeeseen ja The Old Peacockiin. Pubin ruokalistaa on hieman uusittu ja klassisen rasvaisten ranskisten vetämien aterioiden lisäksi tarjolla on muutakin apetta. Toivotamme kanawrapit erittäin tervetulleeksi.  Löydämme Beer Gardenista lupaavanoloisen pöydänpään, johon istumme hautumaan. Pöydän toisessa päässä on vanhempi pariskunta, jonka tulkitsen tulevan Tanskasta. Muutoin paikka tulvii paikallista aksenttia.

Sujahdamme Elland Roadin porteista kivuttomasti sisään reilu tunti ennen peliä. Stadionin käytävillä nostellaan vaahtohattuisia juomia huulille ja katsotaan useammalta screeniltä Fulhamin ja Liverpoolin peliä. Seuraamme tovin muiden esimerkkiä ja siirrymme katsomon puolelle ensimmäisten joukossa. Ihmisiä virtaa verkkaiseen tahtiin penkeilleen. Salakuuntelun perusteella suurin osa olisi tyytyväisiä yhteen pisteeseen ja hyvään esitykseen kentällä. Viime kauden putoamiskamppailun jäljet eivät ole vielä täysin arpeutuneet, sillä vedonlyöntitoimistot arvottavat yleisön mielentilan vastaisesti Leedsin ottelun suosikiksi.

”Marching on Together” -remahtaa stadionin rakenteille. Tyhjiä penkkejä ei enää ole kuin koti- ja vierassektion erottavilla riveillä. Ensimmäinen Wolvesin pelaaja pötkähtää teatraalisesti jo pian ottelun  alettua nurmelle, mikä lisää kotiyleisön kierroksia. Kotikannattajien narratiivissa Wolves on sama filmaava ja ajanpeluulla pelin rytmiä rikkova Wolves kuin viime vuonnakin. Sen pelitapa on strateginen ja tietoinen valinta, jota on aidan toiselta puolelta helppo vihata.

Wolvesin pelikirjasta

Wolves iskee pelillisesti myös armotta, kun jo kuuden minuutin pelin jälkeen se sahaa vastaiskussa Elland roadin nurmea puolelta toiselle ja Daniel Podence pomputtaa puolivolleyn sekä nurmen ja Illan Meslierin näppien että yläriman kautta maaliin: 0-1. Yhden sisäänhengityksen ajan elämä vilisee kotikannattajien silmissä ja Elland road hiljenee. Sen jälkeen yksittäiset ”Come on Leeds” karjahdukset kasaantuva hiljalleen kotijoukkuetta kannattelevaksi pauhuksi, vaikka vieraat saavatkin oman ”Your support is fucking shit” -hetkensä.

Leeds pääsee hyvin pelin mukaan ja hallitsee pelitapahtumia. Wolves on teatraalisen ilmeen lisäksi jatkuvasti vaarallinen myös kentällä ja se löytää tilaa hyvin laidoilta, jossa sen taitavat pelaajat haastavat väkevästi Leedsin pakkeja. Wolvesin Jose Sa jyrää rangaistusalueella vapaapainiotteilla Leedsin Rasmus Kristensenin. Rankkarin käry ei löydä Robert Jonesin sieraimiin. Ei edes VAR -kopin kautta ja narratiivi siitä, miten Valioliigan rahakkaampia seuroja suositaan tuomareiden ratkaisussa vahvistuu.

”Where the fuck, where fuck is VAR”-huudot hiljenevät tovin kuluttua.

Lopulta Leedsin prässi iskee Wolvesin rangaistusalueella ja Jack Harrison siirtää Brenden Aaronsonin prässäämän pallon Rodrigolle, joka yllättää San etukulmasta. Stadion repeää ja ihmiset halailevat kaikkea, mikä käsien ulottuville sattuu: 1-1 ja näissä lukemissa mennään tauolle, vaikka Wolvesin Leander Dendoncker pääsee aivan ensimmäisen jakson viimeisillä hetkillä paraatipaikalle. Tuleva Ranskan maajoukkueen ykkösveska Meslier taittaa kotijoukkueen kannattajien verenpainetta tervehdyttävällä tavalla koipensa Dendonckerin vedon eteen.

Pascal Struijk kyykyttää

Jäämme puoliajalla puhaltamaan suosiolla sykkeitämme alaspäin, mikä osoittautuu siinä mielessä hyväksi valinnaksi, että Leeds on toisen puoliajan ensimmäisen vartin aivan purjeessa. Wolves hyökkää joka puolelta eikä Leeds meinaa ehtiä millään pallon perään ja silloin, kun se vihdoin saa pallon itselleen, luovuttaa se sen pikapostilla takaisin.

Wolves piti Leedsin laitapakit kiireisinä

Taisteluparille ojennetaan ylemmältä riviltä karkkipussi. Leeds kestää Wolvesin sirkustelun ja kaupungin uuden sheriffin Jesse Marschin vaihdot muuttavat tuulen suunnan. Sisään tulleet Mateusz Klich ja Sam Greenwood pystyvät tuomaan sekä pallokontrollia että rauhaa Leedsin peliin. 

Uuden Leeds -suosikin Rasmus Kristensenin täydellisesti ajoitettu taklaus läpikarkaavaan Rayan Ait Nouriin on prologia sille, mitä seuraavaksi tapahtuu. Leedsin vai pitäisikö sanoa Marschin prässi puree ja Wolvesin pelin avaus häiriintyy. Pascal Struijk hakee säähavaintopallon ja toimittaa sen Greenwoodille. Greenwood siirtää pallon Tyler Adamsille, joka pelaa pallon nopeasti Klichille niin sanotusti taskuun. Klich uittaa vieheen Wolvesin puolustusta juoksullaan sahaavalle Patrick Bamfordille, joka pamauttaa kovaa ja matalaa maalille:

1.       Mitä FA näkee: Ait Nouri tökkää pallon omaan maaliin

2.       Mitä kaikki muut näkevät: Brenden Aaronson sijoittaa pallon takakulmaan

Yhtä kaikki Leeds siirtyy 2-1 -johtoon. Heittelen taisteluparia ilmaan. Yhden pelin otannalla voidaan sanoa, että Leeds on hieman onnekas ottaessaan ottelun keulapaikan, mutta kun yhtälöön lisätään kaksi edellistä Wolvesia vastaan pelattua matsia, niin johtoasema on täysin ansaittu.

”We are Leeds, We are Leeds, We are Leeds” täyttää kaikukopan ja sitten ”Your support is fucking shit” palautetaan vieraskatsomoon.

Wolvesin herkkähipiäisistä pelaajista kehkeytyy yhtäkkiä kaiken kestäviä gladiaattoreita, mutta siitä ei ole enää punnertamaan peliä tasoihin, vaikka Patrick Bamford ehtiikin enteellisentuntuisesti hassaamaan vielä avopaikan ja Crysencio Summerville hölmöilee Wolvesille vaparin aivan ottelun viimeisillä sekunneilla. Jones päättää piinan. Leeds voittaa. Kaiser Chiefsin ”I predict the Riot” jysähtää ämyreihin. Jesse Marsch ja Bruno Lage päätyvät kiivaaseen sanaharkkaan. Vieressäni seisova silminnähden liikuttunut äijänköriläs kääntyy puoleeni ja silittää hikistä paidan selkämystä.

Jesse Marschin Leeds avaa kauden voitolla

Muutama lapsi juoksee kentälle pelipaitojen toivossa. Istahdamme takaisin penkeillemme. Enää ei ole kiire mihinkään.

Viini: vaahtoa yli reunojen ja vallien