Kielenä jalkapallo: James Rodriguez

James Rodriguez painui jalkapallomaailman sydämiin viime kesän MM-kisoissa

Yksi viime kesän MM-kisojen liikuttavimmista hetkistä oli James Rodriguezin kyyneleet Kolumbian tiputtua kisojen puolivälierissä Brasilialle. Tuohon hetkeen päättyi kisojen orastava tuhkimotarina. Kolumbiasta Jamesin tähdittämänä ei sittenkään ollut suurten maiden haastajaksi. James valittiin kisojen lohkovaiheen parhaaksi pelaajaksi ja lisäksi hän voitti kultaisen kengän eli kisojen parhaan maalintekijän palkinnon. James nousi koko futismaailman huulille ja pian kisojen jälkeen Real Madrid osti James noin 80 miljoonalla eurolla Monacosta. James Rodriguez oli lunastanut paikkansa yhtenä maailman parhaista pelaajista.

James Rodriguez on syntynyt Cûcutan kaupungissa. Cûcuta on merkittävä kauppakaupunki Kolumbian ja Venezuelan rajalla. Jamesin isä Wilson James Rodríguez oli myös aikoinaan lupaava jalkapalloilija, jonka uraa hidastivat loukkaantumiset ja alkoholismi. Isä jätti perheen Jamesin ollessa kolme vuotias, joten hänen kasvattamisestaan huolehtivat äiti Pilar Rubio ja kummisetä Juan Carlos Restrepo. Jamesin perhe oli keskiluokkainen. Jamesin tarina ei siis ole tarunhohtoinen slummista maailmankartalle-tarina, vaan se on sekoitus lahjakkuutta ja johdonmukaista harjoittelua. Nuorella Jamesilla oli välillä muun muassa yksityinen jalkapallovalmentaja. Kerronnasta löytyy silti rosoja, kuten isän alkoholismi ja puhevika, joka teki Jamesista ujon pojan. Jamesin kieli oli jalkapallo ja samoin kuin suomalainen jalkapallolegenda Jari Litmanen, Jamesilla oli pienestä pitäen joukkueen treenien jälkeen tapana jäädä pelikentälle jatkamaan harjoittelua. Jamesin ura on ollut tasaisen nouseva. James siirtyi kolumbialaisesta Envigadosta 250 000 punnalla argentiinalaisen Banfieldiin.  Siellä hänet vedettiin kovan argentiinalaisen jalkapallokoulun läpi - kaukana kotoa, yksin, kahden tunnin bussimatkan päässä harjoituskentältä ja reservijoukkueessa, jossa kyynerpäät ylhäällä kiivettiin kohti vehreämpiä ruohokenttiä. Bussiin ei aina ollut varaa eikä kyytiä tarjolla.

Kyynelten läpi ja äitinsä tukemana James nousi Banfieldin ykkösjoukkueseen. Hänestä tuli 17-vuotiaana nuorin koskaan Argentiinan pääsarjassa pelannut ulkomaalainen. Jamesin debyyttikaudella Banfield voitti historiansa ensimmäisen mestaruuden. James pelasi 38 ottelua ja teki 8 maalia. Porto osti Jamesin 5 miljoonalla punnalla. Portugalissa James voitti 3 mestaruutta ja Eurooppa liigan. Nousukiito vei hänet yhdeksi kaudeksi Monacoon ja lopulta unelmasiirrolla Madridiin. James on ollut avainpelaaja kaikissa Euroopassa pelaamissaan seuroissa.

James on noussut heti ensimmäisellä kaudellaan yhdeksi Real Madridin kantavista voimista

43 minuuttia pelattu. Cristiano Ronaldo on päässyt pallon kanssa Celta Vigon keskikentän ja puolustuksen väliin. Ronaldo pelaa pallon oikeaan laitaan Jamesin juoksulinjalle. Sen sijaan, että James ottaisi pallon suoraan juoksuunsa, hän leikkaa keskelle kohti Celta Vigon toppareita. Pelin rytmi hidastuu hetkeksi toppareiden reagoidessa Jamesin liikkeeseen ja rytmin vaihtoon. Pallo irtoaa Jamesin vasemmasta jalasta, ottaa kimmokkeen toisesta topparista ja pomppii hölmistyneen maalivahdin ohi. Real siirtyy 2-3-johtoon ensimmäisen puoliajan lopussa. James on ollut mukana Realin kaikissa kolmessa maalissa. Real voittaa ottelun ja pysyy mukana La Ligan mestaruustaistelussa. James on sanonut, että käy treeneissä sen takia, että voi vielä joskus voittaa kultaisen pallon. James on neljä vuotta Messiä ja kuusi vuotta Ronaldoa nuorempi. Hän on tänäänkin se, joka ratkaisevina hetkinä kannattelee Realin tähtisikermää: ensimmäisenä kautenaan Real Madridissa.

Viinikuvaus: Nuori mutta klassikko, helposti lähestyttävä, Etelä-Amerikkalaista rytmiä, Kolumbiassa kasvatettu ja Argentiinassa jalostettu, voitonmakua ja värissä ripaus kultaa

Aiheesta muualla:

http://www.fourfourtwo.com/features/james-rodriguez-how-did-little-colombian-stutter-get-here

http://worldsoccertalk.com/2014/07/03/james-rodriguez-the-life-story-of-colombias-brightest-star/

http://www.marca.com/2014/06/29/en/football/international_football/1404038474.html

Madridin derby: mielikuvia ja lisää mielikuvia

Viime keväänä Madridin derby päättyi dramaattisten vaiheiden jälkeen  Realin juhliin

Diego Simeonen aikakaudella Atletico Madrid on noussut yhdeksi Euroopan parhaista jalkapallojoukkueista. Atleticon nousu on tuonut oman kulmansa myös Madridin derbyyn El Derbi madrileñoon. Madridin derby sai yhden kliimaksinsa viime vuoden mestareitten liigan finaalissa, jonka Real Madrid dramaattisten vaiheiden jälkeen voitti 4-1. Nyt joukkueiden ritarit taistelevat mestareiden liigan välieräpaikasta.

Real Madrid herättää mielikuvia elitismistä, rahasta ja keskushallinnon suosimasta seurasta. Real saa kaikuja Francon fasismista. Sen tähtipelaajat ovat sliipattuja ja ärsyttävän brändättyjä. Atletico on aggressiivinen pikkuveli, joka joskus mielletään työväen joukkueeksi. Atleticon pelaajilla tummat parrat saavat rehottaa ja ne symboloivat taistelutahtoa. Tosiasiassa molemmat seurat ovat miljoonabisneksiä, joilla on globaali ja laaja kannattajakunta ja joilla on omat vivahteensa oikeistopolitiikasta. Real on rikkaampi ja suurempi seura, mitä Atletico. Real Madrid henkilöityy tähtipelaajiinsa: eritoten Cristiano Ronaldoon. Atletico Madrid henkilöityy valmentajaansa. Real ostaa ja Atletico kasvattaa. Atletico on tällä hetkellä altavastaaja statuksen takia sympaattisempi joukkue, kun taas Realista häivähtää hieman ylimielisyyttä.

2000-luvulla Madridin derby oli pitkään yksi kiihkeä ja kiinnostava ottelu, jonka Real Madrid lopulta voitti. Sittemmin Simeone on onnistunut horjuttamaan Madridin valta-asemaa. Atletico kykenee aggressiivisella ja fyysisellä pelitavalla rikkomaan taitavampien joukkueiden peliä. Atletico kykenee myös hallitsemaan peliä ja hyökkäämään monipuolisesti peleissä heikompia joukkueita vastaa. Lisäksi Atleticon erikoistilannepelaaminen on erittäin tehokasta. Näillä eväin se vei La Liga-mestaruuden viime kaudella. Tällä kaudella Real ei ole voittanut Atleticoa kertaakaan. Lähellä se oli viimeksi Vicente Calderonilla, mutta tehottomuus maalipaikoissa jätti joukkueen 0-0 tasapeliin.

Keskiviikon ottelu tulee vetämään oman viivansa Madridin valta-asemiin. Atletico on tippunut La Ligan mestaruustaistelusta. Tippuminen Realille mestareiden liigassa leimaisi Atleticon jälleen räksyttäväksi pikkuveljeksi, joka hampaat irvessä roikkuu isoveljen lahkeessa. Voitto horjuttaisi isoveli-pikkuveli asetelmaa perustavanlaatuisesti.

Viinikuvaus: kiihkeä, tulinen, tuhkaa, verta ja historiaa

Kuvan alkuperäinen lähde: https://www.flickr.com/photos/azuaje/14244869336/

Tyttären kanssa Veritaksella

Sunnuntai 19.4.2015 loi puitteet kahdelle merkittävälle tapahtumalle. Suomi valitsee uudet edustajat eduskuntaan ja reipas puoli vuotta vanha tyttäreni lähti katsomaan ensimmäistä jalkapallo-otteluaan. Ottelun näyttämöksi valikoitui Veritas-stadion ja FC Inter-Ilves ottelu. Tytär on aiemmin kiinnittänyt jo huomiotaan televisioruudulla vihreällä pohjalla vilistelevään liikkeeseen ja usein jopa sen hetkisen leikin kustannuksella. Taktisten hienouksien sijaan kiinnostavampia lienevät värien, liikkeen ja äänen kombinaatiot. Toki vitsailtu on, että tyttärelle ja isälle on varmasti kehkeytymässä yhteinen harrastus. Aika näyttää, että mihin suuntaan asiat yhteisen kiinnostuksen suhteen etenevät.

Tytär on jo aiemmin tehnyt ensimmäisen ulkomaanmatkansa ja ollut osana sitä ajattelutapaa, että pieni lapsi ei suoraan rajaa sitä elämänpiiriä, johon vanhemmat ovat tottuneet. Valmistelua ja suunnittelua asiat toki vaativat. Päivä täytyy ainakin auttavasti osata suunnitella lapsen uni-ja ruokarytmien mukaan. Illan otteluun valittiin netin kautta paikat, joista on helppo tarvittaessa livetä vauva-asioita hoitamaan. Lisäksi illasta ei ole tulossa erityisen lämmin eli pähkäilyt siitä, mitä päälle laitetaan, aloitetaan myös hyvissä ajoin. Toki vaimoni on sen verran supertähti tyttären kanssa, että pystyy ruokkimaan, pukemaan, viihdyttämään, ja vaihtamaan vaipan yhdellä kädellä samanaikaisesti eli mitään suurta huolta ei matsipäiviän kulusta ollut.

FC Inter on TPS:n putoamisen johdosta Turun ykkösseura. Lukemani perusteella joukkue on vahvistunut viime kaudesta ja mitään dramaattisia menetyksiä ei pelaajapuolella ole ollut. Vierasjoukkue Ilves tuo Tampereen mukaan veikkausliigan kartalle. Joukkue on ehkä kiinnostavampi ilmiönä kuin pelillisten ansioiden vuoksi. Keith Armstrong tekee paluun veikkausliigaan. Mediapelin mies on jo aloittanut kuvailemalla omaa joukkuettaan amatöörijoukkueeksi, jolla ei yhteistä harjoitusaikaa juuri ole ollut. Kommenteissa on varmasti ainakin osa totuutta, mutta samalla riisutaan menestymisen paineet joukkueen ympäriltä ja korostetaan sitä, että kaikki pisteet, mitä joukkue kauden aikana kerää, ovat voitettuja pisteitä. Itse toivoisin, että pian lähitulevaisuudessa Tampereellakin järjestyisi puitteet edes yhden vakavaraisen ja laadukkaan veikkausliigaseuran ylläpitämiseksi. Kyseessä on kuitenkin väkiluvultaan Suomen kolmanneksi suurin kaupunki.

Saavumme otteluun muutama minuutti ennen pelin alkua. Portilla järjestyksenvalvojia huvittaa, kun laukkutarkastuksen yhteydessä kassin päällimmäisenä on puruleluksi tarkoitettu kirahvi. Stadionilla ei ole niin kylmä kuin ajattelemme. Juhlistin ottelua vielä lyömällä tulosvetoon Interille 3-6 ja Ilvekselle 0-1 –maalia. Peli pyörähtää käyntiin. Tytär kummastelee hetken ympärillä olevaa väkimäärää ja rauhoittuu sitten. Ilveksellä on heti alussa oma etsikkoaikansa ja Inter vaikuttaa siltä joukkueelta, joka ei ole saanut tarpeeksi yhteistä harjoitusaikaa. Ilveksen luodessa vaarallisia tilanteita Interin hyökkäykset tuhraantuvat heikkoihin syöttöihin. Lisäksi Interin puolustus vaikuttaa siltä, että sieltä tullaan vielä läpi. Ilveksen hukatessa maalipaikkansa Interin syöttöpelistä alkaa löytyä riittävää ideaa ja rauhallisuutta. Tytär nukahtaa äitinsä syliin mandukaan. Kun 28-minuuttia on pelattu, Inter murtaa Ilveksen puolustuslinjan oikealta puolelta. Mika Ojala kääntää pallon keskelle Guy Gnabouyoulle, joka sutii pallon maalin. Kymmenisen minuuttia myöhemmin Gnabouyou irtoaa vasemmalta laidalta ja pelaa pallon maalin eteen Vahid Hambolle, jolla on yllättävän paljon aikaa ottaa pallo haltuun ja rouhaista se maaliin.

Ilveksellä oli pelaava ja taisteleva peli-ilme

Puoliajalla haetaan kahvia ja vettä. Tytär nukkuu tyytyväisenä koko tauon ajan. Aurinko ilmestyy Veritakselle. Tytär herää ja alkaa lirkutella muille katsojille. Hän löytääkin pian kaverin viereisestä katsomosta ja naureskellee siellä ilveilevälle vanhemmalle herrasmiehelle. Inter hallitsee peliä. Hambo pelataan läpi, mutta hän viivyttelee hieman ja Ilveksen puolustaja saa jalan Hambon vedon eteen. Tunnin pelin jälkeen vaihdosta kentälle tullut Interin superlupaus Kaan Kairinen keskittää matalan pallon vasemmalta ja Hambolle riittää se, että hän on oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja pallo noukitaan jälleen kerran Ilveksen maalista. Hambo karkaa vielä kerran, mutta ensin Ilveksen maalivahti Mika Hilander torjuu laukauksen ja sitten Hambo ohjaa reboundin ylärimaan. Ilves välttyy neljänneltä takaiskulta.

Ilves pääsee vielä peliin mukaan Tomi Petrescun kavennuksen myötä, kun 80-minuuttia on pelattu. Toista maalia haetaan nopeasti perään, mutta Interin puolustus kestää. Tässä vaiheessa tytär saa tarpeekseen ja alkaa kiemurtelemaan äidin sylissä levottomasti. Pieni kävelyhetki rauhoittaa tytön ja hän pääsee ottelun viimeisille minuuteille vielä mukaan. Itseäni kylmää vielä Ilveksen kavennusmaalin mahdollisuus, mikä kaataisi oman tulosvedon. Toiselta takaiskulta vältytään ja pelipäivän kuluihin saadaan pientä kevennystä veikkaukselta.

Inter juhlimassa kolmatta maalia

Yhteenvetona: Inter otti odotetun voiton. Ilveksellä oli ottelun alussa mahdollisuus tehdä peli Interille todella vaikeaksi, mutta se ei pystynyt hyödyntämään etsikkoaikaansa. Ilves oli myös pelaavampi joukkue, mitä olin odottanut. Nyt Ilveksen on tärkeää saada pistetili mahdollisimman pian auki, jotta se ei ajaudu tuloksellisesti huonoon putkeen. Interin peli parani ottelun alusta ja se oli toisella puoliajalla syöttökombinaatioineen viihdyttävää katsottavaa. Erityisesti hyökkäyssuunnan laitapeli oli vakuuttavan näköistä. Ilveksen kavennusmaalin jälkeen Inter oli hetkellisesti vielä kovan paineen alla, mutta minkäänlaista sulamista ei tapahtunut. Hambo näytti, että osaa olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Kenties muitakin puolia hänestä tullaan vielä kauden aikana näkemään. Tyttären kanssa matsi meni leppoisissa merkeissä, vaikka tämä teksti lienee ainoa muisto, joka hänelle ensimmäisestä veikkausliigaottelusta jää. Kaikkinensa leppoisa ja viihdyttävä futisilta, johon tyttäremme toi oman kulmansa.

Viinikuvaus: Kevyesti jännittynyt, hermostunut suutuntuma, mutta hieman kypsyessään kehittyi oikeaan suuntaan ja täytti odotukset. Suosittelen.

Veikkaus sai osansa Mika Ojalan kanuunasta

Vakiolauantai

Lauantaivakio

Ensimmäiset urheilu- ja vedonlyöntimuistoni ovat 4-5-vuotiaan pikkupojan muistoja Raahesta paikallisen jääkiekkojoukkueen peleistä. Isälläni oli tapana viedä minua katsomaan jääkiekon 2-divisioonaa paikalliselle hallille. Useimmiten löimme markan vedon siitä kumpi joukkue voittaa. Löin vetoa aina sen joukkueen puolesta, joka oli ylempänä sarjataulukossa. Sittemmin yläasteella oivalsin, että omilla rahoillani voin myös pelata pitkävetoa. Pitkävedon pelaaminen edusti murrosikäiselle omaa tahtoa, harkintaa ja vapautta. Kenties aikaa kultaa muistot, mutta jälkikäteen on jäänyt sellainen kuva, että 5:n ja 10:n markan vedoilla kiinni saadut kolmen kohteen yhdistelmät osuivat yllättävänkin usein. Pelistrategiana minulla oli valita kolme kohdetta, joiden kerroin oli vähintään kaksi. Tällä systeemillä naarattiin 40-150 markan voittoja ja ne olivat mukava lisä nuoren sällin budjettiin.

Sittemmin olen lukenut artikkeleita vedonlyöntistrategioista ja siitä, miten olisi pitkällä tähtäimellä mahdollista saavuttaa 10-20% tuottoja. Perustin pelitilit useammalle kansainväliselle pelisivustolle ja pelasin aina parasta kerrointa. Törmäsin kuitenkin varmaan samoihin haasteisiin, mihin useimmat ammattimaista vedonlyöntiä kokeilevat törmäävät: kärsivällisyys loppui ja nautinto otteluiden seuraamisesta haihtui, kun otteluja seurasi nimenomaan vedonlyönnin näkökulmasta. Löin toistaiseksi aktiivisen vedonlyönnin pillit pussiin ja siirryin muiden tuulipukuvedonlyöjien joukkoon. Nykyään muutamia sivuvetoja lukuun ottamatta lauantaivakio on se, mihin rahani poltan. Minulla on lapsekas haave: 13-oikein kerran elämässä.

Lauantaivakio on minulle paljon enemmän, mitä vain yksi valioliigakierros. Se rikkoo arkirytmin ja pelejä seuratessa pystyy hetkellisesti irrottautumaan työkiireistä. Lauantaivakio on haihattelun ja haaveilun hetkiä. Mitä jos tällä kierroksella osuisikin? Autolaina ja ehkä osa asuntolainaa tulisi maksettua pois. Osa rahoista tulisi sijoitettua ja osalla voisi kustantaa perheen seuraavan lomamatkan.

Ennen viittä alkavat futisstudiot ja lopulta matsit. Pelejä seuratessa alaruutuun paukkuu muiden matsien tilanteita. Sen olen oppinut, että tilanteet ehtivät moneen kertaan matsin aikana muuttua eli huonosti alkanut kierros voi tuodakin voittoluokan verran osumia. Toisaalta kierros, joka näyttää alkavan juuri niin kuin pitääkin, kääntyykin hetkessä aivan surkeaksi: Burnley tuleekin yhtäkkiä kahden maalin tappioasemasta Manchester Cityn rinnalle tai ristivarmistuksella pelattu kotisuosikki pettää ja 0-0-tilanne kääntyykin 0-1:een. Noin vartti ennen pelin päättymistä tulee tarkistettua, missä todellisuudessa mennään ja mitkä muutokset olisivat suotuisia ja mitkä taas vahingollisia. Silloin viimeistään avaan jonkun liveseurannan netistä ja seuraan päämatsin lisäksi reaaliaikaisesti, miten muut pelit etenevät. Yleisin lauantaivakion tarina menee yleensä siten, että 13-oikein rivin suhteen tulee luovutettua puoliaikaan mennessä. Sitten kyttäillään pienempiä voittoluokkia. Niin kliseistä kuin se onkin, niin  viimeistään lisäajalla championshipissä tilanteet kääntyvät siten, että tulos on 9-oikein. Tulee mietittyä sitä rouvashenkilöä, joka kaverinsa suosittelemana jätti satunnaisen vakiokupongin ja naarasi täyden potin. Eihän tämän näin pitäisi mennä? Eihän?

Tiedossa on, että veikkauksen vakiossa on huono palautusprosentti ja sen voittoisa pelaaminen vaatisi kosolti onnea, mutta silti vakioveikkaus tulee otettua jonkin verran tosissaan. Joulukuussa ajoin kaikki väärin pelatut merkit exceliin ja katsoin, että toistanko jotain tietynlaista kaavaa väärinpelatuissa merkeissä. Työ ei mennyt ihan hukkaan, sillä huomasin, että olin lähes järjestäen pelannut väärin Brentfordin ja Sheffield W:n pelit. Brentfordin olin arvioinut heikommaksi, mitä se oli ja Sheffield W ei ole erityisen vahva kotijoukkue, mutta pelaa yleensä vieraissa yli odotusten. Tähän ansaan olin useasti langennut. Lisäksi huomasin että eniten pelaan väärin varmaa 1:stä ja vielä siten, että peli päättyy tasuriin. Tietysti seuraavalla kierroksella juuri Sheffield W voitti kotipelin ja se tiputti minut taas voittoluokkien ulkopuolelle, mutta jos ei muuta, niin hyvää huumoria ja tarinaa sai tuosta kierroksesta. Pitkäjänteisyys jollain tavalla kantoi tässä hedelmää ja hiljattain, kun Charlton tasoitti pelin Sheffield W:n kotiluolassa, napsahti varmaksi pelattu tasapeli oikein. Lisäksi Norwichin lisäajalla tekemä maali ja Arsenalin odotettu suoritus myöhäisillassa toivat taas 10-oikein. Kierroksesta jäin voitolle huikeat 20-senttiä, mutta oli se silti hieno kierros ja sainpa rahat seuraavan kierrokseen vakioon. 13-oikein toi tuolla kierroksella yli 100 000 euroa, joten haaveilu jatkuu ja usko siihen, että kerran vielä osuu, pysyy vahvana.

Muutama vinkki loppukauteen:

1. Pudotusuhan alla olevat joukkueet tulevat napsimaan pakon edessä pisteitä ennalta vahvemmilta joukkueilta.

2. Suhtaudu varovaisesti joukkueiden muutaman pelin hyviin ja huonoihin putkiin, jos mitään selkeää syytä näille ei ole kaivettavissa

3. Vakiossa oman suosikkijoukkueen peleissä ei kannata vaihtomerkkejä säästellä. Nimimerkillä harmaita hiuksia Leeds Unitedista

Viinikuvaus: päihdyttävä, vivahteikas, vaihteleva suutuntuma ja yleensä hieman katkera jälkimaku.

Veikkausliiga: miksi se ei kiinnosta ketään?

Maaliskuussa pelattiin monivivahteisuudessaan ja draamassaan paras jalkapallo-ottelu pitkään aikaan Chelsean ja PSG:n välillä. Ottelusta löytyi erilaisia asetelmia, jänniteitä ja mahdollisia juonenkäänteitä jo ennen kuin peliä oli pelattu minuuttiakaan. Vastakkain olivat kahden eurooppalaisen suurvaltion pääkaupunkien ykkösseurat, venäläinen oligarkki kohtasi qatarilaisen sijoitusyhtiön, portugalilainen valmentajavelho Jose Mourinho kohtasi ranskalaisen futislegendan ja potku-uhan alla olevan valmentajan Laurent Blancin, Jose Mourinho kohtasi myös Zlatan Ibrahimovicin, jonka kanssa hänellä on tunnetusti lämpimät välit. Lisäksi Chelseasta PSG:hen isolla rahalla siirtynyt David Luiz palasi entiselle kotistadionilleen vierasjoukkueen riveissä. Kaikkine kyseenalaisine tuomaripäätöksineen ja dramaattisine käänteineen ottelu painui varmasti ihmisten sydämiin. Huuman laskeuduttua tuli pohdittua, että miten suomalaiseen jalkapalloon saataisiin samanlaista tarinan kaarta ja kerrontaa.

Tietysti tulee ymmärtää realiteetit, että Suomessa jalkapallo ei ole kiistaton ykköslaji ja resurssit ovat varsin vaatimattomia ulkomaisiin huippusarjoihin verrattuna. Lisäksi pelin taso yksittäisissä otteluissa voi olla hyvin vaihtelevaa. Suomessa on kuitenkin 113 000 rekisteröityä jalkapalloilijaa, 500 000 jalkapallon harrastajaa, jääkiekkoa ei pelata kesällä ja ylimmällä sarjatasolla on 12-joukkuetta 11:sta kaupungista. Eri taustoista tulevia pelaajia on veikkausliigassa varovaisesti arvioiden ainakin 300. Eikö näissä ihmisissä, kaupungeissa ja seuroissa muka ole niin kiinnostavia tarinoita kerrottavaksi, että suomalaiset urheilufanit lähtisivät niiden perässä viettämään leppoisaa kevätiltaa futisstadionille? Aivan varmasti on, mutta niitä ei uskalleta tai osata markkinoida riittävällä itsetunnolla.

Markkinoinnin perusralli menee jokseenkin niin, että ymmärretään potentiaalisen yleisön tarpeet ja kohdataan ne kiinnostavalla tavalla oikeassa paikassa, oikeaan aikaan ja oikeaan hintaan. Kiinnostavilla persoonilla, tarinoilla ja asetelmilla ilotulittelu on markkinoinnissa sallittua.  Selailin kaikkien veikkausliigajoukkueiden kotisivut läpi ja seurojen yhteyshenkilöissä on markkinointijohtajaa/päällikköä eli ymmärrystä markkinointiin varmasti on.  Silti kaipailisin suomifutikseen lisää persoonaa, särmää ja jopa jonkinlaista terävämpää vastakkainasettelua. Lajista tulisi kiinnostavampi myös niiden näkökulmasta, joille on ihan sama, mihin suuntaan puolustava joukkue haluaa ohjata hyökkäävän joukkueen peliä tai luovuttaako toinen joukkue suosiolla pallonhallinnan ja keskittyy nopeisiin vastaiskuihin.

Meillä kotona pyörii ilmeisen usein joku futismatsi televisiossa. Vaimo ei niitä ole yleensä kiinnostunut seuraamaan, mutta lähtee itseasiassa silti mielellään stadionille katsomaan peliä. Pelit ovat kiinnostavia tapahtumina ja elämyksinä. Pelin jälkeen mennään yleensä yhdessä syömään. Se on meidän yhteistä futiskulttuuria. Elokuussa 2012 olimme vaimoni kanssa täydellä Nou Campilla katsomassa Barcelonan ja Real Madridin välistä Super cupin -finaalia. Cristiano Ronaldon tehdessä maalin Real Madridille edestämme nousi pystyyn hihkumaan kaksi nuorta tyttöä Barcelonan paidoissa. Jälkikäteen mietin, että ottelu ei varmasti heitä sen syvällisemmin kiinnostanut tai parhaassa tapauksessa he eivät oikein tienneet kuka missäkin pelaa, mutta yhtäkaikki, he olivat mukana luomassa hienoa jalkapalloiltaa. Ehkä suomalaistenkin syvissä joukoissa olisi ihmisiä, jotka peleissä viihtyisivät, jos vain kerran paikalle löytäisivät. Parasta tietysti vielä olisi, jos veikkausliiga puhuttaisi kiinnostavien persoonien, terveen kitkan ja hyvien tarinoiden kautta, ja miksi ei puhuttaisi, jos alastomat ihmiset kreikkalaisella saarellakin deittailemassa puhuttavat. 

Ainakin seuraavilla tarinoilla voidaan kuitenkin nyt mehustella tulevaa veikkausliiga kautta:

1. HJK-HIFK

-Stadin derby. Liigacupissa HJK hieman ylimielisesti juoksutti kentälle kakkosjoukkueensa. HIFK haluaa varmasti näpäyttää kauden aikana.

2. Ilves ja Keith Armstrong

-Yksi Suomen näkyvimmistä futispersoonista palaa valmentamaan nousijajoukkue Ilvestä. Tampere tekee samalla paluun veikkausliigaan. Onko Keken puheet amatöörijoukkueesta vain kokeneen valmentajan hämäystä?

3. Inter ja Turun futiksen taantuma

-Parin huonommin menneen kauden jälkeen Fc Inter on saamassa jalkeille iskukykyisen joukkueen. Saako suomifutiksen arsenewenger Job Dragtsma pelaajistaan mitään irti tälläkään kaudella?

4. Pohjanmaan derby SJK-VPS

-SJK otti ryminällä haltuun pohjanmaan herruuden viime kaudella. Jatkuuko tylytys vai lyövätkö vaasalaiset edes nimellisesti kapuloita rattaisiin?

5. KTP ahtaaja-asenne

-Tuleeko Kotkasta oikeasti muutakin kuin kovia puheita?

Seurojen lisäksi myös veikkausliiga on brändi. Sen tulisi tukea kaikkien sarjan seurojen näkyvyyttä ja houkuttelevuutta. Se että kauan odotetulla avauskierroksella ei päästä pelaamaan kaikkia pelejä antaa startista ontuvan kuvan. Kerrotaan me futisfanit silti kiinnostavia tarinoita joukkueista, pelaajista, valmentajista ja veikkausliigan ympärille muodostuvista ilmiöistä myös niille ystävillemme, joita jalkapallo ei sinänsä kiinnosta, sillä hyvä tarinat kiinnostavat aina.

Viinikuvaus: Piilotettuja vivahteita, epätasaisuutta ja mutaisuutta. Aluksi hieman koleaa, mutta kesää kohti mennessä enemmän paahdetta. Kannattaa kokeilla. 11-pulloa alahyllyltä ja yksi ylempää muiden skandinaavisten vaihtoehtojen alapuolelta.

Suomen EM-karsinnat: kaikkien aikojen mahalasku?

Suomen jalkapallomaajoukkueen EM-karsintataipaleesta on hyvää vauhtia tulossa kaikkien aikojen mahalasku. Lohkojaon selvittyä vaikutti siltä, että nyt ovat tähdet vihdoinkin kohdillaan ja kisoihin pääsy ei välttämättä vaadi edes ihmetekoja. Suomi oli saanut rauhassa hioa pelisysteemiään edellisissä karsinnoissa Mika-Matti Paatelaisen johdolla ja runkopelaajat olivat kartuttaneet kokemusta kansainvälisillä kentillä. Suomen kanssa samaan lohkoon arvotaan ylemmistä karsintakoreista sekavissa tilanteissa olleet Kreikka, Romania ja Unkari. Lisäksi lohko täydentyy vielä Pohjois-Irlannilla ja Färsaarilla.

Samaan aikaan, kun Suomi eli poikkeuksellisessa palloiluhuumassa lento- ja koripallomaajoukkueiden arvokisaesiintymisten myötä, Niklas Moisander puolustuksen alimpana pelaajana antaa hasardisyötön Färsaarten Christian Holstille, joka pistää pallon pussiin ja vie Färsaaret Suomea vastaan puoliajalle 1-0 shokkijohdossa. Suomen kaikkien aikojen karsinnat olivat kriisissä ennen kuin ne olivat kunnolla alkaneetkaan. Suomi kääntää ottelun toisella puoliajalla, vaikka nopean tasoituksen jälkeen voittomaalia joudutaan odottamaan tuskaisen kauan. Tilastojen valossa kaikki näyttää kulkeneen vähintäänkin kohtalaisesti, joten ottelun vaikeudet voidaan laittaa alkukankeuden ja huonon tuurin piikkiin. Jälkikäteen ajateltuna ottelu antoi signaalin siitä, että Suomen joukkue ei ole siinä tikissä, missä sen tulisi olla. Suomen osalta asiat lähtivät pian eskaloitumaan väärään suuntaan.

Suomen koripallomaajoukkue sulaa ratkaisevilla hetkillä ja henkilökohtaisten virheiden takia mitalisijat karkaavat myös lentopallomaajoukkueelta. Suomen futisjoukkueella koitti tuplakotiottelut Kreikkaa ja Romaniaa vastaan. Kreikkaa iskee Olympiastadionilla 0-1 maalin ja epätoivo hiipii jälleen futisfanin puseroon. Suomi pystyy tasoittamaan pelin toisen puoliajan alkupuolella. Hetkellisesti tulee mieleen, että onko tässä joukkueessa jotain erityistä, kun se pystyy toistamiseen nousemaan taka-ajoasemasta. Palloa ei saada maaliin toista kertaa ja Suomi jää tasapeliin Kreikkaa vastaan. Tulos on kieltämättä pieni pettymys, mutta edelleen voidaan ajatella, että kotitasapeli ennakolta lohkon kovinta joukkuetta vastaan kestetään. Tosiasiassa Kreikka on historiallisen huonossa vireessä ja häviää seuraavaksi kotiottelunsa sekä Pohjois-Irlantia että Färsaaria vastaan. Suomi oli siis ennen viidettä kierrosta ainoa joukkue, joka on pudottanut pisteitä Kreikalle.

Heti Kreikka-ottelun perään Suomi häviää tylysti kotiottelunsa Romanialle. Viimeistään nyt vaikuttaa olevan karsintojen haukkakohta. Päävalmentajalle vaaditaan potkuja ja jossain kunnianhimoisemmassa jalkapallomaassa ne olisi varmasti annettu. Periaatteessa EM-unelma elää ja voi hyvin vielä tässä vaiheessa, mutta pelilliset esitykset eivät ole lupauksia herättäviä. Sen lisäksi, että Suomen pelisysteemi ei toimi, pistää silmiin pelaajien taistelutahdon puute. Materiaalista ja taktista rajallisuutta voi jalkapallossa edelleen kompensoida riittävällä asenteella ja työnteolla, mutta Suomi vaikuttaa enemmänkin lannistuneelta kuin voitonjanoiselta joukkueelta. Ilmiö on sinänsä erikoinen. Mika-Matti Paatelainen oli pelaajana ennemminkin tahto kuin taito- tai taktinen pelaaja. Hänestä ei ehkä ollut lupaa odottaakaan varsinaista taktista velhoa, vaan nimenomaan taisteluhengen ja oikean asenneilmapiirin luojaa, mutta Suomen jalkapallomaajoukkue on kipsissä sekä pelillisesti että mentaalisesti.

Kori- ja lentopallo on unohdettu. Futiksessa sama valmentaja jatkaa samalla pelisysteemillä. Suomi häviää tasaisen matsin Unkarille. Sama valmentaja jatkaa samalla pelisysteemillä. Pohjois-Irlannilta tulee kylmää kyytiä heti ensimmäisellä puoliajalla. Suomi pääsee paitsiomaalin ansiosta muutamaksi minuutiksi Pohjois-Irlannin kintereille. Suomi saa kulmapotkun, kun 90+3 minuuttia on pelattu. Pohjois-Irlanti ottaa kaikki pelaajansa boksin sisälle kulmapotkua vastaanottamaan. Jostain käsittämättömästä syystä Suomi jättää maalivahdin ja kaksi pelaajaa pois hyökkäyskolmannekselta. Todennäköisesti on sovittu, että kulmapotku annetaan etutolpalle, koska pelaajat ryntäävät sitä kohti. Pallo leijailee etualueen ryhmityksen yli ja putoaa maalin eteen parhaalle mahdolliselle maalintekosektorille...missä ei ole yhtään suomalaista pelaajaa. Boksin reunalla Roman Eremenkoa ja kakkospalloja vartioiva irkkupelaaja ottaa muutaman juoksuaskeleen kohti omaa maaliaan ja lähettää sekä pallon että Suomen toiveet suorasta jatkopaikasta kohti Belfastin sateista ja tuulista taivasta.

Suomi pelaa kesäkuussa kotiottelun Unkaria vastaan. Voittamalla ottelun Suomi nousisi kilpailemaan lohkon kolmossijasta eli teoreettiset mahdollisuudet EM-kisoihin vielä olisi olemassa. Jalkapallomaajoukkue tarvitsisi nyt rohkeutta, taistelutahtoa ja ennen kaikkea uutta ilmettä. Tilanne ei ole täysin toivoton, mutta se on huomattavasti haastavampi, mitä sen pitäisi tässä vaiheessa olla. Nykyinen systeemi on mielestäni viimeistään nyt katsottu, ja syteen tai saveen, Unkaria vastaan halutaan nyt vihdoin nähdä jotain muuta.

Kampanjan viinikuvaus: Pitkään kypsytetty, yllätyksetön, jälkimaku puinen ja jopa kuusinen