TuRaKe-IFK Mariehamn: henkinen finaali?

Turussa oli ollut liikenne sekaisin jo monta päivää. Monet luulivat, että asian taustalla oli siltaremontti jossain päin Helsinginkatua, mutta tietäjät ja futistietäjät tiesivät paremmin: kaiken takana oli järjestelyt suureen futisspektaakkeliin, jossa vakuuttavaa Cup -taivaltaan käynyt ja jalkapallollista kotiaan nelosdivarissa pitävä TuRaKe sai vastaansa sipsisaarilta Veikkausliigan IFK Mariehamnin. Kotona iskee stressi: mitä jos koko valtakunnan median huomio ottelulle aiheuttaakin sen, että Yläkentän portit lyödään juuri kirjoittajan nenän edestä kiinni? Voiko tällaista mahdollisuutta tulla elämässä enää koskaan? Ei välttämättä, joten aikaistan lähtöäni.

Vitosella pääsee sisään ja kaupantekijäksi saa vielä karamellin. Yläkentän lehtereillä on jo hyvin porukkaa, kun sujahdan yleisön joukkoon. Tovin kuluttua pelaajat saapuvat alkuseremonioihin ja kuvattavaksi. Mieleen hiipii väkisinkin, että onko kyseessä jopa Suomen Cupin henkinen finaali? Niin tai näin. TuRaKe ottaa heti pallonhallinnan. Asiaa tietysti avittaa se, että TuRaKe on juuri se joukkue, joka sai avauspotkun antaakseen. Pitkä pallo lentää laitaa kohti. Yleisö elää hyvin pelissä mukana.

TuRaKe saa asiansa tuntevalta yleisöltä ansaitsemiaan aplodeja kaikista hyvistä suorituksistaan ja niitä piisaa ensimmäiseen kymmeneen minuuttiin useampia: Aleksi Mäki purjehtii hienosti useamman IFK Mariehamnin pelaajan ohi ja vain totaalinen Murphyn lakikirja estää tilannetta eskaloitumasta maaliksi. Pian tämän jälkeen Samuel Sibakov paikantaa IFK Mariehamnin veskarin Otto Hautamon olevan etäällä maalistaan. Sibakov lähettää kudin kohti saarelaisten maalia, mutta ilmeisesti luonnonoikkuna Yläkentälle imeytynyt alipaine muuttaa pallon liikerataa siten, ettei se aivan lennä maaliin asti.

TuRaKe piti IFK Mariehamnin ahtaalla ottelun alkuminuuttien ajan

TuRaKen hurmoksellisen alun jälkeen se luovuttaa, mitä ilmeisimmin solidaarisuussyistä, pallonhallinnan IFK Mariehamnille. TuRaKe roikkuu sinnikkäästi vieraiden mukana ja sillä tuntuu ”Lucky Ballin” sijaan olevan hyökkäyksilleen suunnitelmaa. Suoraviivaisilla avauksilla tavoitellaan hyökkäyspään järkäleitä Aleksi Ojanperää ja Matias Harjuhahtoa. Joskin Harjuhahto palaa parinkymmenen minuutin pelin jälkeen takaisin kentän laidalle puheenjohtajan hommiin.

IFK Mariehamn jauhaa, jauhaa ja jauhaa. Lopulta Alan Henrique on vastustamattomasti keskityspallon alla ja Henrique pukkaa saarelaiset 0-1 johtoon. Kotiyleisön keskeltä kimahtaa hieman vahingoniloinenkin kiljahdus. Viitisen minuuttia tästä niin Daniel Enqvist tuuttaa TuRaKen boksiin pyörimään jääneen pallon maaliin: 0-2. Tällä millään ei kuitenkin ole mitään merkitystä, sillä pian nähdään Aleksi Ojanperältä keskialueella sellainen Marseillen ruletti, että sopii kysyä, mahtavatko vieraat enää kotisaarelleen palatessaan löytää Turusta oikeaa terminaalia? IFK Mariehamnin Enqvist löytää tilaa boksin vasemmalta kulmalta ja napauttaa väkevyydeltään Naga Morich -tason kudin takakulmaan: 0-3. Poltettava lieventävää maitoa pistää pöytään Pyry Tenho, joka katkaisee yhden IFK Mariehamnin tuhansista keskityksistä täydellisellä nostolla oman maalin yli. Yleisö on haltioissaan.

Katsomossa revitään ensimmäisen puoliajan viimeiset ilot IFK Mariehamnin taivaan tuuliin ja kauas Kupittaan Cittarin suuntaan lentävistä vapareista. On aika mennä tauolle. TuRaKen buffetti takoo juhlaillassa sampoa kuin Seppä Ilmarinen konsanaan ja voidaan vain arvailla, että onko tuotto viisi- vai kuusinumeroinen. Makkaran riittävyys huolettaa monia. Lisäksi ottelun hinnoittelua pidetään varsin kohtuullisena. Strategia onkin enemmän ollut Aki Riihilahden oppikoulun omille kannattajilleen arvoa tuottava kuin jääkiekkoliiton kaiken kuppaava malli.

”Ykki, kakki, kolme”, takana lasketaan kuinka paljon kentällä on pelaajia. TuRaKe ottaa toiselle puoliajalle selvästi myös hallitun vetäytymisen taktiikan. Yleisö pääsee jälleen huokailemaan, kun Aleksi Mäki pitää toisen puoliajan alussa pääsarjalaisia jälleen pujottelukeppeinään. Kaikella on kuitenkin hintansa ja taiteilijanimeä Dé kuunteleva vihreäpaita tällää pallon alakulmaan: 0-4 ja peliä on pelattu 49 minuuttia.

Aleksi Mäki väläytteli ottelussa useampaan kertaan

Takana kuvataan ”Nikkelle vireoo”. Yleisö saa aihetta aplodeihin tiheämpään tahtiin kuin snookerissa konsanaan. Tosin vaikuttaa hieman siltä, että TuRaKe pelaa sikäli pitkää peliä, ettei se lähde polttamaan kaikkea petrooliaan tähän yhteen peliin, kun läntisen-Suomen nelonenkin on vielä alkutaipaleellaan. Ojanperä astuu uudemman kerran parrasvaloihin lukuisilla pallonriistoilla, joiden kautta hän osoittaa sen, että pystyy kyllä ottamaan pallon TuRaKelle aina, kun haluaa.

Yleisömääräksi ilmoitetaan 424 ja TuRaKen puolustuksessa Erno Kankaanpää osoittaa sellaista kylmäpäisyyttä pallon kanssa, että se saa varmasti jopa Kimi Räikkösen hikoilemaan. Kaikesta huolimatta Arvid Lundberg sivaltaa maalin edestä pallon viidennen kerran melko näyttävän kuvion päätteeksi TuRaKen maalin: 0-5 ja tietysti kellossa on tasan viinipullon senttilitrojen verran. 

Yleisöstä alkaa tulla vaatimuksia kotijoukkueelle: ”Ylös, ylöspäin!”. TuRaKe toimittaa, mitä yleisö pyytää ja Mäki tikkaa jälleen tulisesti vasenta laitaa. Mäki hakee hyvällä syötöllä okealta laidalta Kuusiston, mutta Kuusisto ei aivan saa tai ei välttämättä tahdokaan pistää palloa pussiin ettei saarelaisille tulisi paha mieli.

Olihan IFK Mariehamnillakin ottelussa omat hetkensä

Dé livahtaa TuRaKen puolustuksen tiivisteiden välistä ja uittaa pallon Sauli Karjalaisen kainalon alta maaliin, kun 85 minuuttia on pelattu: 0-6. Parin minuutin kuluttua edellisestä ja Robin Sid toimittaa palloa keskeltä alakulmaan: 0-7. ”Tu-Ra-Ke! Tu-Ra-Ke!” -kuuluu katsomosta. Sen jälkeen kuuluu muutama vihellys Vili Lehtovaaran pillistä ja hieno ottelutapahtuma tulee päätökseensä. TuRaKen pelaajat poistuvat buffet- ja lipputulojen siivittämänä paikalta helikopterilla, koska seuran status muuttui ottelun myötä varmasti sellaiseksi, etteivät siihen enää suljetut Helsinginkadut saa vaikuttaa.

Kiitos TuRaKe, IFK Mariehamn ja nykymuotoinen Suomen Cup

Viini: kymmenen pulloa möttöstä 

FC Inter Turku-IFK Mariehamn: kotona taas

Pitkän vieraskiertueen päätteeksi FC Inter Turun kotiavauksessa riitti pöhinää. Viimeistään siinä vaiheessa tilanne realisoitui, kun nikkailin pesueellemme viimeisiä lippuja. Tutuissa katsomonosissa näytti olevan vain hajapaikkoja jäljellä, mikä lupaili hyvää yleisömäärää. Maanantaina keli helli. Omissa prioriteeteissa ykköseksi nousi reissuprinsessan taitouintinäytös, joten pelin ensimmäiset hetket näen ruudulta. Uuteen itäpäätyyn nousee komea tifo, joka povaa uuden aikakauden tai tarkalleen ottaen tulevaisuuden alkua. Ruudun ruotsinkielinen selostaja mehustelee turkulaisten capoa ja kannattajia. Pormestari Minna Arve potkaisee hallitulla sisäterällä ottelun avauspotkun ja peli voi alkaa.

Koti- ja uusi aikakausi käyntiin

Peli aaltoilee varsin tasaisena sekä itä- että länsipäätyyn. Interillä on paremmat aihiot maalintekoon, mutta murskajaisia pelin alku ei kotijoukkueelle lupaa. Parkkeeraamme Veritas stadionin edessä olevalle hiekkakentälle ja tassuttelemme portaat ylös. Yleisö kohahtaa. Taistelupari kysyy, että tuliko maali. Veikkaan äänenpainojen pohjalta, että ei maalia, mutta kenties rankkari. Järjestyksenvalvoja vahvistaa pian asian. Elmo Henrikssonin onnistunut loikka Matias Tammisen rankkarin eteen on ensimmäinen live -hetki, joka Interin kotiotteluista tällä kaudella verkkokalvoille palaa.

Elmo Henriksson lennättää itsensä Matias Tammisen rankkarin eteen

Löydämme vapaat istuimet suunnilleen niiltä main, mihin kausikorttimme on useamman vuoden meidät osoittanut. Maailma on sikäli kuitenkin muuttunut, että eteen on roudattu vaihtokopit. Ihan putkeen asia ei ehkä ole mennyt, koska vaihtokoppien takana on reilusti ihmisiä ja varmasti osa sellaisia, jotka eivät yleensä pelejä käy seuraamassa. Onneksi vaihtokopeissa on renkaat, joten ne voisi käydä roudaamassa takaisin tyhjän Olympiakatsomon puolelle.

IFK Mariehamn on hukatun rankkarin jälkeen pykälän hallitsevampi joukkue. Vuoden vanhentunut taistelupari, jolla itselläkin on jo ensimmäisiä treenejä ja pelejä takana, ottaa aivan uudella tavalla otteluun kantaa: ”tuossa olisin vetänyt liukkarin”, ”miksi se sen pallon sinne potkaisi, kun siellä ei ollut ketään?”. Tästä on tulossa vähintäänkin katsomon puolella hyvä kausi. Peli pistetään tauolle.

Banderolli vaihtoon ja toinen jakso käyntiin

Vissyä, hodaria, pillimehua, kahvia ja pepsiä tarttuu energiavajeeseen mukaan. Toinen puoliaika käynnistyy. Merkille pistävää on, että kannustusta kuuluu nyt kahdesta tuulensuunnasta. Kenties vielä koittaa päivä, että Veritaksen keskiosastokin lähtee mylvintään mukaan. Itäpäädyn banderolli vaihtuu. IFK Mariehamnin vastaiskut vaikuttavat olevan enemmän vaaravyöhykkeellä, mitä Interin laitojen kautta juoksutetut hyökkäykset.

Petteri Forsell otetaan kehiin juuri, kun saarelaiset ovat lennättäneet Dimitri Legboa siihen malliin, että vaparin sijainti kiljuu knuckleballia. Kaikkia herkkuja ei turkulaisyleisölle listalta kuitenkaan ensimmäisessä kattauksessa tarjoilla, vaan pallo pelmahtaa muurin kautta ohi ja samalla liputellaan paitsiota. IFK Mariehamn lähentelee Eetu Huuhtasen maalia koko ajan enemmän ja enemmän. Huuhtanen joutuu lennättämään itseään toden teolla, kun ilmatilaa pelissä hallinneet sipsitehtailijat rynnivät Daniel Enqvistin keskitykseen. Tilannetta seuraa kulma, jonka Inter vielä hoitaa.

Seuraavaksi kolahtaa Interin maalin tolppa ja pian Tuco potkii pallon Huuhtasen käsistä maaliin, mutta sitä ei  hyväksytä. Lopulta kuitenkin oksa rasahtaa, kun IFK Mariehamn saa pomputeltua pallon sekä kirjoittajan että taisteluparin tulkinnan mukaan kädellä (ja koska tätä ei oikein mistään pääse jälkiviisastelemaan, niin pidettäköön asiaa faktana) keskialueelta juoksusuuntaansa. Boksissa on pikku -flipperiä käynnissä, kunnes Jamie Hopcutt sivaltaa bumerangin muotoisen kudin takakulmaan: 0-1 ja pelikellossa on pikkuisen yli viinipullon verran tavaraa.

Sähäkästi peliin sisään tullut Petteri Forsell ei taipunut saarelaistan ryöstettäväksi

Petteri Forsellin pisto itselleen tilaa raivanneelle Darren Smithille on nanometrin tarkka.  Smith tuulahtaa saarelaisten karikkojen ohi kevyesti ja sijoittaa pallon takakulmaan: 1-1. Kummallekaan joukkueelle ei iske ähky, vaan voittoa haetaan molemmista leireistä ja loppuun asti reilu nelituhatpäisen yleisön iloksi. Maalien osalta kakku on kuitenkin taputeltu ja pinnapotti tasataan.

Viini: kotiviini

FC Inter-IFK Mariehamn: kotihohtoa

Turun ilmanalassa oli hyvää pöhinää heti siitä asti, kun varmistui, että FC Inter pääsisi korkkaamaan talviunesta herätellyn Veritaksen nurmen. Interin pelaajia kiersi Hansa -korttelissa, some täyttyi säännöllisestä sinimustasta ja kausikortin hankkineet saivat vielä tuoda kavereitaan peliin. Lisäksi opiskelijakohderyhmälle oli futisapprojen alennettua lippujen hintaa, haalarimerkkiä ja ilmaista bingolappua tarjolla, ja millä esityksellä kotijoukkue palkitsikaan kotiyleisön.

Tästä me saadaan Turussa nauttia I

Interin kannattajakatsomosta pelmautetaan esiin asiaankuuluvaa koreografiaa ja käheää chänttiä. Inter on heti pelin alusta hyvin pelin päällä ja vaikka Veritaksen nurmi vaikuttaakin hiukan siltä, että pelin jälkeen sinne saa istutettua perunoita, niin pallo liikkuu pelaajalta toiselle. Sinimustien kannalta parasta oli se, että Boltilta ryöstöretken pinnojen lisäksi myös tehokkuus oli kulkenut reissubussin mukana Suomen jalkapallopääkaupunkiin. Vartti ja höpinät on suurimman osan pois pelistä olleella valotaululla, kun Petteri Forsellin kauniisti kiertävä ja kaartava keskityspallo löytää takatolpalla väijyvän Rick Kettingin, joka pudottaa sipsipussin entisen seuransa linjastolle: 1-0. Takit kahisevat ja ihmiset riemuitsevat

Riemu ei ehdi laantua lainkaan ennen kuin Forsell löytää Benjamin Källmanin juoksuradan. Källman ottaa askeleen pari IFK Mariehamnin maalia kohto ja pyöräyttää sellaisen ”backhand, forehand, backhand, bumbumbumin” ennen kuin sijoittaa pallon maaliin, että siitä kannattaa lätkä-tepsinkin ottaa ensi kaudelle mallia. Källman juoksee karjahdellen kannattajakatsomon luo ja tunnelma Veritaksella on euforinen.

Tästä me saadaan Turussa nauttia II

Inter avaa ladut jokapuolelta kenttää ja saareleistan pakka ei yksinkertaisesti pysy kasassa. Silmiin pistää lukuista puolenvaihdot, joilla puolustavaa joukkuetta juoksutetaan ja tiivisteet eivät pidä. Kahdenkymmenen minuutin ja gyproc -levyn verran on mennyt, kun Forsell laittaa pallon alle liike-energiaa vasurillaan, pallo käy ensin Källmanin painittavana ja sitten se laskeutuu David Harolle, joka pudottaa sen ensin omalle paellalautaselleen ja sinkoaa sen siitä tiskikoneeseen: 3-0

Bella ciaota mukaileva chäntti vaatii vielä muutamia toistokertoja, mutta aikaa on ja Interin esitykset nykyisellään ansaitsevat jatkuvaa laulantaa. Kenties myös toimivan äänentoiston Veritakselle, joskin sekin tuli ihmisvoimin korjattua. Inter hätyyttelee useampikin kertoja Elmo Henrikssonin maalia ennen kuin taas helähtää. Keittiömestarina toimii jälleen Forsell, jonka kulmareseptillä pallon salin puolelle leipoo toistamiseen mestari-Källman, jonka puskulle jää Henrikssonilta näytettävää vain juomarahat. 0-4 ja kellossa on vasta puolituntia ja unssi nauloja.

Tästä me saadaan Turussa nauttia III

Inter pelaa lopunkin puoliajasta sinimustanaraivohulluna, mutta lisäosumia ei enää tulee, jos nyt niitä ei enää tarvittukaan. Järkkärit ohjailevat noin neljän hengen IFK -mobia Ålandin lippuineen sopivammalle sektorille. Kahvikoneella käy kuhina ja toinen puoliaika voi alkaa.

IFK Mariehamn tulee toisen puoliajan alkuun hiukan kireimmillä solmuilla ja Inter antaa kenties tarkoituksellakin enemmän ankkurinköyttä saarelaisille. Tuhannen kruunun bingolappuja ei saarelaisille kuitenkaan tarjoilla, vaan bingoemäntä pitää kahvipaketit itsellään. Inter juoksuttaa kentälle kivan värisuoran nuoriso-osastoaan ja saarelaiset jatkavat sen pähkinän pureksimista, että miten tätä peliä pitäisikään oikeastaan pelata. Tällä kertaa vain hampaita lohkeilee ja pähkinä pitää kuorensa. Walter Viitala talloo isoimmat kylvöt piiloon ja Inter voittaa, ja mikä parasta, tiistaina pelataan jälleen kotona ja seuraavana lauantaina vieraissa. Molempiin matseihin on silotellut reitit bussiyhteyksien ja valmiiksi speksattujen kannattajamatkojen muodossa. Kaikki mukaan vaan, sillä kutkuttavan kihelmöivä sinimustakausi on vasta vain varovasti avannut aarretaittaansa.

Tästä me saadaan Turussa nauttia IV

Viini: maanläheinen, odotuksensa ylittävä viinien viini.

IFK Mariehamn-FC Inter: reissurevanssi

Punaista asvalttia pitkin käyvä matka Bambölestä Wiklöfin imperiumiin koukkaa Pub Niskan kautta (koska sellaiseenhan ei Turussa pääsee). Tällä kertaa ollaan lähtökohtaisesti myös lokeilta turvassa, sillä vanhojen kalastajarakennusten väliin rakennetun terassin päällä on suojaverkkoa, jonka ohitse ainoastaan yksi Einstein -tason naakka löytää lounaan aikana tiensä. Pizzat virutellaan Stallhagenin tuotteilla ja kahvi kuuluu kauppaan.

Törmäämme muihin Interin kannattajiin pohjoispäädyn lippupisteellä. Maarianhaminan reissuilla on ymmärrettävästi oma hohtonsa kannattajien mielissä ja nytkin mukana olevat sinimustat lasketaan kymmenissä. Armadan maanantaisesti tifosta alkaneet huomionosoitukset kahdeksankymmentä vuotta täyttävälle Stefan Håkansille saavat jatkoa Ultraboyzin synttäribanderollista. Ottelu on juhlaottelu ja samalla Interille tärkeä vedenjakaja loppukautta ajatellen. Viimeksi tällä reissulla hävittiin, mutta nyt on tarkoitus voittaa.

Wiklöf Holding Areena valmistautumassa Stefan Håkansin juhlaotteluun

Interin kokoonpano näyttää voittavalta. Peli painuu IFK Mariehamnin päätyyn ottelun alkuhetkistä alkaen. Kannattajakatsomosta Interin hyvää peli-ilmettä kompataan vanhoja ja uudempia kannatushuutoja ja chantteja muistellen: osa osuu paremmin sanalleen ja osa sopivasti viereen, mutta duot, triot, kvartetit, kvintetit ja isommat kuorot tuovat hyvän lisänsä otteluun. Myös IFK Mariehamnin päädyssä rallatellaan tavallista reippaammin.

Taistelupari siskoineen kiipeilee katsomoiden välisellä aidalla ja poimii kentälle sinkoilevista kommenteista mielestään hauskimmat. Samaan aikaan pelin seuraaminen pohjoispäädystä vaatisi oopperakiikareita, sillä Henrik Moisanderin maalilla ei juuri käydä. 

Aleksi Paananen koettelee rangaistusalueen rajalta Oskari Forsmania jo parin minuutin pelin jälkeen, mutta aika ei ole vielä maalille valmis. Paanasen lisäksi Taiki Kagayama ja Benjamin Källman käyvät myös ensimmäisellä puoliajalla kalapaikoilla, mutta harjaantumattoman silmään saattaisi näyttää, että siimoissa on hyökkäyskolmanneksella vielä solmuja, mutta tietäjät tiesivät, että maaleja säästeltiin toiselle puoliajalla, jotta ne saadaan taas tehtyä kannattajakatsomon päätyyn.

Pohjoispäädyssä oli sen verran vähän tapahtumia ensimmäisellä puoliajalla, että tässä kuva Pub Niskan opasteesta

Puoliajalla muistellaan niitä, joilta historian saatossa tehdyillä Kongon reissuilla on syystä tai toisesta jäänyt matsi näkemättä, ja onnitellaan Stallhagenin ääressä niitä, jotka tällä kertaa stadionille asti pääsivät.

Inter tulee vahvasti myös toiselle puoliajalle. Laiturin päässä käy nyt vuorollaan Arttu Hoskosta, Timo Furuholmia ja Källmania. Lisäksi vieraiden Eero Tamminen muistuttaa kalavesien arvaamattomuudesta ennen kuin Taiki Kagayama pudottaa volleyllä dynamiitin Furuholmin pudotuksesta kaislikoiden väliin ja johan alkaa hopeakylkistä nousemaan pintaan. Inter ansaitusti, joskaan ei helpoimman kautta johtoon.

Forsman joutuu esittämään vielä muutaman uimahypyn ennen kuin IFK Mariehamn saa pelin draaman kannalta tarpeelliset läheltä piti tilanteet. Vihreävalkoisten kynttilät puhalletaan kuitenkin sammuksiin, kun Källman pistää nappisyötön läpi tikkaavalle Kagayamalle. Mohammed Abubakari heittää viimeisenä tekonaan pelastusrenkaan Kagayaman lanteille ja kävelee sen jälkeen punaisen kortin saattamana saunamajaan. Källmanin painava sivuverkkoihin painuva rankkari on tekemätön paikka Forsmanille.

Videolla Källmanin pilkku katsomosta käsin:

Sinimustien karstat pyyhitään Wiklöf Holding Areenalle. Tytär käy vielä ennen nukkumaanmenoa kertomassa, että hänellä oli hauskaa pelissä, kun siellä oli niitä miehiä, jotka huutelivat kentälle kaikkea hassua. Toteamusta voi tunnustella paristakin eri kohdasta, mutta kenties seuraavaan kotipeliin marssitaan taas kappaletta isommalla porukalla.

Onnea Stefan Håkans ja onnea FC Inter Turku

Viini: sinimusta, raivohullu 

FC Inter-IFK Mariehamn: stadioninviljelys

10.6.2021 ajasta aikaa on kirjoihin merkittävä päivänä, jolloin yleisö palaili taas kohtuuttoman pitkästä aikaa Veritakselle. Toivotaan että jatkossa stadionit ovat yleisölle auki suunnilleen  24 h vuorokaudessa niin kuin supermarketitkin.

Sikäli mikään ei ollut muuttunut, että Aninkaistenkatu oli edelleen remontissa, kuten viimeksikin, kun matka kävi Veritakselle tai sitten futisjuhlan kunniaksi remontti pistettiin uudestaan käyntiin. Keli kuitenkin helli eli mikäpäs siinä autossa hikoillessa ja kesäkansaa punaisissa valoissa silmäillessä.

Tunnelma oli Veritaksen ulkopuolella myös kesäisen leppoisa. Inter on ollut hyvässä vireessä ja joukkue on niikseen hyvin rakennettu, että loukkaantumiset eivät pääse kovin syvältä kolhimaan. IFK Mariehamn oli sikäli arvoitus, että saarelaisten kausi näytti alkaneen mallikkaasti, mutta sen jälkeen jalat ovat kastuneet useammankin kerran. 

José Riveiro käy nappaamassa ensimmäiset kotiyleisön suosionosoitukset ennen kuin pallo potkaistaan IFK:n toimesta peliin ja ensimmäisellä puoliajalla IFK ei palloon enää juurikaan pääse. Inter lähti peliin kahdella topparilla ja keskikentän keskusta oli nyt erityisen miehitetty. Kannattajakatsomossa yskitään siitepölyt keuhkoista ja tutut sinimustien nuottien tahtiin taittuvat rallattelut jatkuvat ottelun loppuun asti. Yleisö kuuluu stadioneille. Mitäpä siihen lisäämään.

Jalkapallo kuuluu kannattajille ja kannattajat stadionille

Ensimmäisen puoliajan aikana tulee mieleen, että olisi pitänyt ottaa kiikarit mukaan, sillä peli käydään kauttaaltaan Maarianhaminan päädyssä eli aika lailla toisessa, mihin me olimme kausikorteilla vihreät penkkimme varanneet. Omalle kenttäpuoliskolleen vetäytyvät saarelaiset ja lämpimähkö kesäilma johtavat siihen, että pelin tempo ei ihan hulluksi nouse. Vajaa vartin kohdalla palloa suditaan vierasjoukkueen maalin edessä, mutta Oskari Forsman löytää vielä oikeille jalansijoille. Huolimatta kilpparistaan Maarianhaminan puolustuspeli ei varsinaisesti vakuuta. Väliin näyttää hieman siltä, että jollei Inter toimita palloa maaliin niin saarelaiset tekevät sen itse.

Kymppi edellisestä niin Taiki Kagayama ninjailee pallon itselleen Arttu Hoskosen pystysyötön santsikierroksella. Benjamin Källman nappaa paketin ja viskaa sen pilkun kohdalle, jossa päivystää vaihdosta sisään tullut Matias Ojala. Inter siirtyy aivan pelinkuvan mukaisesti johtoon. Pelin ilme ei oikeastaan maalin jälkeen muutu. Lähinnä valmiiksi lannistuneen ja epätoivoisenoloisen vierasjoukkueen toimet ihmetyttävät. Hyökkäyspeli on poikkeuksellisen ideatonta ja sillä on hetkellisinä pallollisinakin hetkinä vaikeuksia joka puolella kenttää.

Kahvit ja soodat on vedetty naamarin alta. Siksi puoliajalla keskitytään aakkosiin.

Toisen puoliajan alkuminuuteilla Källman tikkaa omalta kenttäpuoliskolta päätyyn asti. Pari kaveria putoaa vaunuista ja lopulta Niilo Mäenpää imitoi poliisisarjoista tuttua piikkimattoa, johon sitten Källman suosiolla ajaa. Pelimiehen liikkeitä alusta loppuun ja pallo viedään täplälle. Veritaksen päätykatsomon rakenteita lujitetaan ennen kuin Martti Haukioja astelee pallon taakse sementoimaan paikkaansa Veikkausliigan maalipörssin kunkkuna. Haukioja antaa kuitenkin hieman armoa sekä maaliverkoille että päätykatsomon sponsorilakanoille ja laittaa moukarin sivistyneellä voimalla haavin pohjalle. Forsmanin suojelee itseään syöksymällä pois tieltä.

Benjamin Källman oli päivän pysäyttämättömin

Välissä vilkutellaan hieman keltakorttia. Sitten kaupunginteatterin edestä suojatien hauiksensa ympärille kerinyt Timo Furuholm laittaa Haukiojan nappikuljetuksen ja syötön jälkeen lapikkaansa sellaiseen asentoon, joka johdattaa pallon takayläkulmaan. Futisjuhlat saavat Veritaksella huipennuksensa, vaikka loppuun asti vaivasi vähän sellainen tunne, että vierasjoukkue oli tänään eksynyt väärän oven taakse. Inter kiittää kotiyleisöään suvereenilla esityksellä ja tyylipuhtaalla voitolla.

Siellähän se Rantakadun suojatie

Viini: kesäinen, helppo

Matkalla: IFK Mariehamn-FC Inter

 Taksikuski on vitosdivarin maalivahti. Hän kertoo, että hänellä on illalla peli, mutta ei tiedä illan vastustajaa.

-Se riittää mulle, että tietää mihin aikaan pitää minäkin päivänä olla missäkin.

Viking Linen terminaalin edessä on jo pieni ryhmä Interin kannattajia. Korona on laimentanut matkailuintoa, mutta Maarianhaminaan lähtee kaiken kaikkiaan noin neljäkymmentä sinimustien kannattajaa. Osa kertoo käyneensä saarimatseissa jo 15-vuotta ja joillain on omia pelireissuja vyöllään. Ahvenanmaahan liittyy omanalaista jalkapalloon liittyvää mystiikkaansa. On tarinoita surutta kotiinpäin vetävistä tuomareista, hienoista voitoista, rajuista tappioista, missatuista laivoista, katkenneista luista ja paikallisen poliisipäällikön kyydissä kruisailuista.

Interin pelaajat ja koko muu pelirykmentti matkustaa samalla laivalla kuin kannattajat. Elokuinen keskiviikko ei muutoin vedä hirveästi risteilyväkeä merille. Lomatkin ovat loppuneet tai loppumassa. Lippujen saamisesta ei ole varmuutta ennen kuin pelipäivänä. Tämä varmaan syö osaltaan reissuintoa

Viking Linen terminaalilta on lyhyt matka hotelli Cikadalle. Hotellin ulkoallas on hitti. Ensimmäiset porskuttelevat siellä jo, kun viemme reppujamme huoneeseen. Pyydämme respaa tilaamaan taksin. Olemme päättäneet vierailla Stallhagenin panimolla ennen matsia. Mureke on hyvää. Seurueemme janoisempi osasto ottaa palan painikkeeksi vielä maistelumenun, jossa on desin annos kaikkia panimoravintolan hanatuotteita. U.S Red Ale nousee suosikiksi.

Maistelumenu PUB Stallhagenissa

Viimeiset tiedot lipuista ovat sikäli huojentavat, että elokuussa koronarajoituksia oli hellennetty  sen verran, että kaikki halukkaat pääsevät peliin. Wiklöf Holding areenalle pääsee muutamasta eri kulmasta. Olemme kuitenkin sen verran ajoissa liikkeellä, että koukkaamme Pub Ettanin kautta. Kadulle nostetussa mummonkaatajassa kerrotaan:

”Ei ruokaa”

”Ei luottokortteja”

”Ei IPAa -myynnissä”

”Ei Spotifyta”

 

Pakko tykätä asenteesta ja brändäyksestä. Nauravasilmäinen baarimikko huikkaa vielä tsempit pian alkavaan matsiin, kun olemme saaneet tuoppimme tyhjäksi. Liput ostetaan perinteiseen tapaan lippukioskista. Turvatarkastus menee jouhevasti ja ihmisiä valuu stadionille. Interin kannattajakatsomoon pakkautuu sekä Ultraboyzeja että Armadalaisia.  Stadionit ainoat desibelit lähtevät ottelun alussa juuri tästä kulmauksesta.

 

Viimeiset puheenvuorot ennen matsin alkua

Inter avaa tutulla 3-4-3 muodostelmalla. Reaktiivisempi IFK Mariehamn pyörittää jälleen omaa pakkaansa siten, että perusryhmitys vaikuttaa olevan jotain 5-3-2:n ja 5-2-3:n väliltä. Akseli Pelvas häärää piikissä ja Albion Ademi viilettää enimmäkseen vasemmassa laidassa toisena hyökkääjänä. Oikeaa laitaa vihreävalkoiset eivät juuri hyökkäyksissään käytä.

IFK Mariehamn onnistui paremmin pelisuunnitelmassaan

Sinimustilta näyttää jotain jääneen mantereelle, sillä pallonhallinnasta huolimatta hyökkäys- ja murtautumispeli näyttää pääkatsomon pohjoiskulmaan kesyltä. Veritaksella viikonloppuna nousseet lämmöt ovat myös haihtuneet. Peli on uneliasta ja se sataa kotijoukkueen laariin. Kotiyleisö on hiiren hiljaa, kunnes Ademi kiitää laidalta kohti Interin maalia ja jysäyttää pallon yläkulmaan. Omat koirat purevat ja vierasjoukkueen näkökulmasta ottelu ottaa kertaheittämällä lisää vaikeusastetta. Inter jatkaa pallonhallintaa, mutta kunnon maalipaikoille se ei pääse. Ademi on peli päällä ja ottelun näkyvin hahmo. Tuomari puhaltaa pelin puoliajalle.

Yhden vessan taktiikka saa pienen palautteen ennen kuin peli jatkuu. Toiselle puoliajalle Inter tulee paremmin ja näyttää puskevan tasoihin. Kuitenkin, kun Ademi saattaa Peter Makrilloksen vetopaikkaan ja kuti luiskahtaa Henrik Moisanderin kainalosta maaliin, alkaa käydä selväksi, että tämä on niitä päiviä, kun pinnoja ei irtoa. Kenttäkuuluttaja ottaa 2-0 -maalista lisäkieppiä ja pientä innostumista väreilee myös kotijoukkueen kannattajien yllä. Inter hyökkää ja paahtaa vielä loppuun asti, mutta pinnat jäävät saarelle. Peli on näyttänyt enemmän ilmeeltään ja tempoltaan IFK:lta kuin Interiltä, jonka viimeiset viimeiset siirrot ja liikkeet hyökkäyskolmanneksella eivät lähde riittävän tarkkoina ja terävinä. Tästä juontuu tihenevä pitkien pallojen saaga, joissa ilmaherruuden vie väkevästi pelaava Frankline Okoye. Sen kummempaa mystiikkaa kotijoukkue ei tällä reissulla voittaakseen tarvitse. Tuomaristo hoitaa hommansa myös hienosti.

Albion Ademi oli tuplaotteluiden paras pelaaja

Matsin jälkeen yksi pitkän linjan reissaajista on järkännyt paikallisen Bar & Grill -yhdistelmän auki nälkäisiä vierasjoukkueen kannattajia varten. Leikettä ja oluttakin menee kuin liukuhihnalta.

Turkuun rantauduttua viimeiset terveiset tulevat somen kautta vielä legendaarisen Masan baarin pöydästä. Hyvä reissu, vaikka peli vähän niin ja näin.

 

Viinikuvaus: Stallhagenilla viruteltu

FC Inter-IFK Mariehamn: tulta ja tappuraa

Tytär värittelee sinimustan lippunsa valmiiksi Veritaksen parkkipaikalla. Sää hellii ja vielä on lomaa jäljellä. Perhefutiksesta alkanut päivä on hyvä päättää kotiotteluun.

Inter lähtee pelaamaan oman näköistään peliä. Hyökkäyspelin painopiste on ehkä totuttua enemmän laidoilla kuin keskellä. Erityisesti oikealla laidalla sahaavat Kevin Kouassivi-Benissan ja Taiki Kagayama ovat pelin sydämessä. IFK Maarianhamina avaa 4-4-2 -muodostelmalla, mutta sen ryhmittymä elää pelin aikana.  Gustaf Backaliden laskeutuu välillä keskikentälle, jolloin laidoilla Albion Ademi ja Riku Sjöroos hakevat hanakammin pistopaikkoja hyökkäysalueelta. Maarianhamina vaihtelee myös prässinsä tasoa eli juonipussin pohjalla on tälle illalle useampikin kortti.

Albion Ademi oli vieraiden pirteimpiä

Tunnelma Veritaksella on erittäin hyvä ja lippuaan heiluttava tytär pyytääkin päästä Interin kannattajakatsomoon. Koronan lohkomalla Veritakselle toive jää tällä kertaa täyttämättä.

Elias Mastokangas useamman askeleen edellä

Inter lähentelee vieraiden maalia. Puolisen tuntia se ottaa, kun Aleksi Paananen nappaa pallon keskialueella. Paananen keinuttaa jälleen venettä ja pistää kirurgisen tarkan pystysyötön laidalla täydellisesti juoksunsa ajoittavalle Kouassivi-Benissanille. Timo Furuholm laukkaa valmiiksi nurmeen painetuja merkkejä pitkin maalin eteen ja kääntää keskelle tulevan pallon IFK:n maaliin. Maalia juhlitaan Furuholmin sadantena.

Peli jatkaa aika lailla samoilla uomilla, millä se on alkanutkin. Tilastomerkinnöille päässeiden kotijoukkueen pelaajien lisäksi Elias Mastokankaan liike kentällä on ilo silmälle ja myös Rick Ketting hakee vanhoilta pelikavereiltaan ilmapallot kuin tivolissa. Vieraista Ademi on peli päällä. Myös Turusta saarelle karannut Niilo Mäenpää löytää hyvin paikkansa toppareidensa edestä syvältä peliä rytmittävänä pelinrakentajana.

Myöhemmin toisella puoliajalla eskaloituvana sivujuonteena tuomaristolta jää muutama selvähkö keltakortti antamatta. Toki rikkeet jäävät haaviin ja niissä sovelletaan hyökkäävän joukkueen hyötynäkökulmaa, mutta selvä viesti siitä, että härskeimmät taklaukset tulisi jättää pois, jää pelikirjaan kirjoittamatta. Niinpä railakkaita ja asemaltaan myöhästyviä taklauksia nähdään kourallinen toisellakin  puoliajalla.

Tuliliemet läikkyvät Veritaksen nurmelle, kun kolme varttia eli täyden viinipullon verran on pelattu. Ensin Kagayama lanataan oikealla laidalla. Kortti ei nouse. Heti perään Ojala lanataan keskellä. Nyt kortti nousee. Peli siirtyy vasemmalle laidalle, jossa Pelvas menettää pallon ja heittää kunnon nilkantaittajan Hämäläisen jalkoihin. Auringon pistämän torikokouksen hälvettyä Pelvakselle arvotaan keltainen kortti. Kolmiloikan aikana kaikkien nilkat kuitenkin onneksi näyttävät kestävän.

Lämminhenkistä keskustelua Akseli Pelvaksen "nilkantaittajasta"

Inter on toisella puoliajalla vielä hallitsevampi, mitä ensimmäisellä. Askelmerkit eivät kotijoukkueella ole maalipaikoissa aivan lankulla, joten peli pääsee hieman tuhlailun puolelle. Tästä seurannaisensa päästään todistamaan syvälle jalkapallon kiveen hakattu lainalaisuus: kun et itse tee, niin kaveripa tekee. Ademi pistää pystypallon Akseli Pelvaalle, jonka polvet valahtavat löysäksi, kun Ketting nappaa olkapäästä kiinni. Ademi liihottaa itse rankkarista pallon Henrik Moisanderin käsien kautta maaliin. Peli on tasan, kun reilu kymppi on jäljellä.

Inter osoittaa mestarin elkeitä: käytännössä heti seuraavasta hyökkäyksestä Kagayama-Furuholm akseli saattaa pallon vaihdosta tulleelle Connor Ruanelle, joka kääntää laidasta ties kuinka monennen kerran tällä kaudella pallon pilkun kohdalle, josta ties kuinka monennen kerran Furuholm upottaa pallon takakulmaan. Tätä ennen niin ikään vaihdosta tullut Matias Ojala on juossut vieraiden puolustuksen etulinjan oman maalivahtinsa syliin. Interin oppikirjamaaleja jaksaa kyllä kelailla edestakaisin ja niitä kannattaa vähän vilpoisampanakin syysiltana tulla paikan päälle katsomaan. Turussa eletään hienoa jalkapallokesää. Sitä ei kannata missata.

Ruane pääsee koittamaan vielä itse kertaalleen maalintekoa pelin lopussa, mutta tiukka kuti viuhahtaa takatolpasta ohi. Kotijoukkue voittaa ja asetelmat jäävät leijumaan kuumankihelmöivinä keskiviikon uudelleennäkemistä silmällä pitäen.

Viinikuvaus: suoraan paahtavan auringon alla kypsytettyjä rypäleitä ja tulista mausteisuutta