FC Inter-IFK Mariehamn: stadioninviljelys

10.6.2021 ajasta aikaa on kirjoihin merkittävä päivänä, jolloin yleisö palaili taas kohtuuttoman pitkästä aikaa Veritakselle. Toivotaan että jatkossa stadionit ovat yleisölle auki suunnilleen  24 h vuorokaudessa niin kuin supermarketitkin.

Sikäli mikään ei ollut muuttunut, että Aninkaistenkatu oli edelleen remontissa, kuten viimeksikin, kun matka kävi Veritakselle tai sitten futisjuhlan kunniaksi remontti pistettiin uudestaan käyntiin. Keli kuitenkin helli eli mikäpäs siinä autossa hikoillessa ja kesäkansaa punaisissa valoissa silmäillessä.

Tunnelma oli Veritaksen ulkopuolella myös kesäisen leppoisa. Inter on ollut hyvässä vireessä ja joukkue on niikseen hyvin rakennettu, että loukkaantumiset eivät pääse kovin syvältä kolhimaan. IFK Mariehamn oli sikäli arvoitus, että saarelaisten kausi näytti alkaneen mallikkaasti, mutta sen jälkeen jalat ovat kastuneet useammankin kerran. 

José Riveiro käy nappaamassa ensimmäiset kotiyleisön suosionosoitukset ennen kuin pallo potkaistaan IFK:n toimesta peliin ja ensimmäisellä puoliajalla IFK ei palloon enää juurikaan pääse. Inter lähti peliin kahdella topparilla ja keskikentän keskusta oli nyt erityisen miehitetty. Kannattajakatsomossa yskitään siitepölyt keuhkoista ja tutut sinimustien nuottien tahtiin taittuvat rallattelut jatkuvat ottelun loppuun asti. Yleisö kuuluu stadioneille. Mitäpä siihen lisäämään.

Jalkapallo kuuluu kannattajille ja kannattajat stadionille

Ensimmäisen puoliajan aikana tulee mieleen, että olisi pitänyt ottaa kiikarit mukaan, sillä peli käydään kauttaaltaan Maarianhaminan päädyssä eli aika lailla toisessa, mihin me olimme kausikorteilla vihreät penkkimme varanneet. Omalle kenttäpuoliskolleen vetäytyvät saarelaiset ja lämpimähkö kesäilma johtavat siihen, että pelin tempo ei ihan hulluksi nouse. Vajaa vartin kohdalla palloa suditaan vierasjoukkueen maalin edessä, mutta Oskari Forsman löytää vielä oikeille jalansijoille. Huolimatta kilpparistaan Maarianhaminan puolustuspeli ei varsinaisesti vakuuta. Väliin näyttää hieman siltä, että jollei Inter toimita palloa maaliin niin saarelaiset tekevät sen itse.

Kymppi edellisestä niin Taiki Kagayama ninjailee pallon itselleen Arttu Hoskosen pystysyötön santsikierroksella. Benjamin Källman nappaa paketin ja viskaa sen pilkun kohdalle, jossa päivystää vaihdosta sisään tullut Matias Ojala. Inter siirtyy aivan pelinkuvan mukaisesti johtoon. Pelin ilme ei oikeastaan maalin jälkeen muutu. Lähinnä valmiiksi lannistuneen ja epätoivoisenoloisen vierasjoukkueen toimet ihmetyttävät. Hyökkäyspeli on poikkeuksellisen ideatonta ja sillä on hetkellisinä pallollisinakin hetkinä vaikeuksia joka puolella kenttää.

Kahvit ja soodat on vedetty naamarin alta. Siksi puoliajalla keskitytään aakkosiin.

Toisen puoliajan alkuminuuteilla Källman tikkaa omalta kenttäpuoliskolta päätyyn asti. Pari kaveria putoaa vaunuista ja lopulta Niilo Mäenpää imitoi poliisisarjoista tuttua piikkimattoa, johon sitten Källman suosiolla ajaa. Pelimiehen liikkeitä alusta loppuun ja pallo viedään täplälle. Veritaksen päätykatsomon rakenteita lujitetaan ennen kuin Martti Haukioja astelee pallon taakse sementoimaan paikkaansa Veikkausliigan maalipörssin kunkkuna. Haukioja antaa kuitenkin hieman armoa sekä maaliverkoille että päätykatsomon sponsorilakanoille ja laittaa moukarin sivistyneellä voimalla haavin pohjalle. Forsmanin suojelee itseään syöksymällä pois tieltä.

Benjamin Källman oli päivän pysäyttämättömin

Välissä vilkutellaan hieman keltakorttia. Sitten kaupunginteatterin edestä suojatien hauiksensa ympärille kerinyt Timo Furuholm laittaa Haukiojan nappikuljetuksen ja syötön jälkeen lapikkaansa sellaiseen asentoon, joka johdattaa pallon takayläkulmaan. Futisjuhlat saavat Veritaksella huipennuksensa, vaikka loppuun asti vaivasi vähän sellainen tunne, että vierasjoukkue oli tänään eksynyt väärän oven taakse. Inter kiittää kotiyleisöään suvereenilla esityksellä ja tyylipuhtaalla voitolla.

Siellähän se Rantakadun suojatie

Viini: kesäinen, helppo

FC Inter-IFK Mariehamn: tulta ja tappuraa

Tytär värittelee sinimustan lippunsa valmiiksi Veritaksen parkkipaikalla. Sää hellii ja vielä on lomaa jäljellä. Perhefutiksesta alkanut päivä on hyvä päättää kotiotteluun.

Inter lähtee pelaamaan oman näköistään peliä. Hyökkäyspelin painopiste on ehkä totuttua enemmän laidoilla kuin keskellä. Erityisesti oikealla laidalla sahaavat Kevin Kouassivi-Benissan ja Taiki Kagayama ovat pelin sydämessä. IFK Maarianhamina avaa 4-4-2 -muodostelmalla, mutta sen ryhmittymä elää pelin aikana.  Gustaf Backaliden laskeutuu välillä keskikentälle, jolloin laidoilla Albion Ademi ja Riku Sjöroos hakevat hanakammin pistopaikkoja hyökkäysalueelta. Maarianhamina vaihtelee myös prässinsä tasoa eli juonipussin pohjalla on tälle illalle useampikin kortti.

Albion Ademi oli vieraiden pirteimpiä

Tunnelma Veritaksella on erittäin hyvä ja lippuaan heiluttava tytär pyytääkin päästä Interin kannattajakatsomoon. Koronan lohkomalla Veritakselle toive jää tällä kertaa täyttämättä.

Elias Mastokangas useamman askeleen edellä

Inter lähentelee vieraiden maalia. Puolisen tuntia se ottaa, kun Aleksi Paananen nappaa pallon keskialueella. Paananen keinuttaa jälleen venettä ja pistää kirurgisen tarkan pystysyötön laidalla täydellisesti juoksunsa ajoittavalle Kouassivi-Benissanille. Timo Furuholm laukkaa valmiiksi nurmeen painetuja merkkejä pitkin maalin eteen ja kääntää keskelle tulevan pallon IFK:n maaliin. Maalia juhlitaan Furuholmin sadantena.

Peli jatkaa aika lailla samoilla uomilla, millä se on alkanutkin. Tilastomerkinnöille päässeiden kotijoukkueen pelaajien lisäksi Elias Mastokankaan liike kentällä on ilo silmälle ja myös Rick Ketting hakee vanhoilta pelikavereiltaan ilmapallot kuin tivolissa. Vieraista Ademi on peli päällä. Myös Turusta saarelle karannut Niilo Mäenpää löytää hyvin paikkansa toppareidensa edestä syvältä peliä rytmittävänä pelinrakentajana.

Myöhemmin toisella puoliajalla eskaloituvana sivujuonteena tuomaristolta jää muutama selvähkö keltakortti antamatta. Toki rikkeet jäävät haaviin ja niissä sovelletaan hyökkäävän joukkueen hyötynäkökulmaa, mutta selvä viesti siitä, että härskeimmät taklaukset tulisi jättää pois, jää pelikirjaan kirjoittamatta. Niinpä railakkaita ja asemaltaan myöhästyviä taklauksia nähdään kourallinen toisellakin  puoliajalla.

Tuliliemet läikkyvät Veritaksen nurmelle, kun kolme varttia eli täyden viinipullon verran on pelattu. Ensin Kagayama lanataan oikealla laidalla. Kortti ei nouse. Heti perään Ojala lanataan keskellä. Nyt kortti nousee. Peli siirtyy vasemmalle laidalle, jossa Pelvas menettää pallon ja heittää kunnon nilkantaittajan Hämäläisen jalkoihin. Auringon pistämän torikokouksen hälvettyä Pelvakselle arvotaan keltainen kortti. Kolmiloikan aikana kaikkien nilkat kuitenkin onneksi näyttävät kestävän.

Lämminhenkistä keskustelua Akseli Pelvaksen "nilkantaittajasta"

Inter on toisella puoliajalla vielä hallitsevampi, mitä ensimmäisellä. Askelmerkit eivät kotijoukkueella ole maalipaikoissa aivan lankulla, joten peli pääsee hieman tuhlailun puolelle. Tästä seurannaisensa päästään todistamaan syvälle jalkapallon kiveen hakattu lainalaisuus: kun et itse tee, niin kaveripa tekee. Ademi pistää pystypallon Akseli Pelvaalle, jonka polvet valahtavat löysäksi, kun Ketting nappaa olkapäästä kiinni. Ademi liihottaa itse rankkarista pallon Henrik Moisanderin käsien kautta maaliin. Peli on tasan, kun reilu kymppi on jäljellä.

Inter osoittaa mestarin elkeitä: käytännössä heti seuraavasta hyökkäyksestä Kagayama-Furuholm akseli saattaa pallon vaihdosta tulleelle Connor Ruanelle, joka kääntää laidasta ties kuinka monennen kerran tällä kaudella pallon pilkun kohdalle, josta ties kuinka monennen kerran Furuholm upottaa pallon takakulmaan. Tätä ennen niin ikään vaihdosta tullut Matias Ojala on juossut vieraiden puolustuksen etulinjan oman maalivahtinsa syliin. Interin oppikirjamaaleja jaksaa kyllä kelailla edestakaisin ja niitä kannattaa vähän vilpoisampanakin syysiltana tulla paikan päälle katsomaan. Turussa eletään hienoa jalkapallokesää. Sitä ei kannata missata.

Ruane pääsee koittamaan vielä itse kertaalleen maalintekoa pelin lopussa, mutta tiukka kuti viuhahtaa takatolpasta ohi. Kotijoukkue voittaa ja asetelmat jäävät leijumaan kuumankihelmöivinä keskiviikon uudelleennäkemistä silmällä pitäen.

Viinikuvaus: suoraan paahtavan auringon alla kypsytettyjä rypäleitä ja tulista mausteisuutta

FC Inter-IFK Mariehamn: jäätä särkemässä

Sade laantui hiljalleen Turun yltä, kun FC Inter valmistautui isännöimään Veikkausliigan mestaruussarjassa IFK Maarianhaminaa. Yleisöä oli paikalle kertynyt mukavat 3200 ja rapiat.

Timo Furuholm potkaisemassa Veikkausliigan mestaruussarjaa käyntiin

Maarianhaminan jäämuurista löytyy pehmeä kohta heti ottelun alussa, kun Filip Valencic karkaa läpiajoon. Alakulmaan suunnattu jäänmurtaja ottaa kuitenkin riittävästi sivuaallokkoa Oskari Forsmanin hanskasta ja taittaa maalin ohi.

Jose Riveiro oli taktisena siirtona muokannut hieman Mika Ojalan roolia. Ojala vetäytyi usein prässin ensimmäisestä linjasta alemmas keskikentälle tilkitsemään saumakohtia Timo Furuholmin ja Valencicin ohjatessa saarelaisten pelin avaamista. Lisäksi Inter pelasi hetkittäin hyvin suoraviivaisesti palloa hyökkäykseen.

Alun välähdyksen jälkeen peli palautui aiemmasta kohtaamisesta tuttuun staattisempaan muottiin. Inter piti palloa ja MIFK tyytyi pilkkimään sinimustien virheitä ja erikoistilanteita. Inter haki väliin IFK;n jääkentästä railoja pitkillä pystysyötöillä. Lisäksi huuhkajienkin mukana ollutta Niko Markkulaa hyödynnettiin oikealla laidalla aiemmin nähtyä aktiivisemmin.

Niko Markkula oli aktiivisesti...

...mukana pelin juoksussa

Saarelaisten hypotermiajalkapallo jäädytti hiljalleen ensimmäisen puoliajan pelin temmon. Markkula joutuu kertaalleen keräilemään itsensä oman maalin verkoista napattuaan pallon maaliviivalta vaarallisen maarianhaminalais -hyökkäyksen päätteeksi. Peli puhalletaan poikki 0-0 -tilanteessa.

Myöhäiskesän aurinko helotti toisella puoliajalla entistä lämpimämpänä. Furuholm löytää heti toisen jakson alussa saman repeämän IFL:n muurista, josta Valencic pujahti karkuun aivan ottelun alussa. Forsman saa kuitenkin taas oikeaan aikaan troolarinsa Furuholmin leipäkiven eteen. 

Saarelaisten jäämuuri hikoilee entistä enemmän Interin painaessa päälle. Reilu tunnin pelin jälkeen Daan Klinkenbergin harppuunaa tavoittaa pystyyn troolaavaan Valencicin, joka venyttää siimaa sen verran, että MIFK:n puolustuksen edestä löytyy Mika Ojalan mentävä väylä. Ojala saa pallon, vikaisee takakulmaan ja ankkuroi pallon etukulmaan Forsmanin keinuessa ees taas. Inter siirtyy 1-0 -johtoon.

FC Inter juhlimassa 1-0 -maalia

Maalin jälkeen pelin ilme muuttuu hieman saarelaisten lähtiessä aktiivisemmin hyökkäämään. Inter kontrolloi peliä vastaiskujen kautta ja toinen maali roikkuu Veritaksen yllä. IFK luo uhkaa enimmäkseen erikoistilanteiden kautta. Pallon riistojen jälkeen IFK:n ratkaisut yskähtelevät kerta toisensa jälkeen ja sen pallollinen peli jää kohmeiseksi.

Arttu Hoskonen miehittämässä ilmatilaa

Ojala pääsee vielä pariinkin kertaan tinttaamaan palloa maalipuiden väliin, mutta ei aivan osu. Jää särkyy lopullisesti, kun lisäajan ensimmäisellä minuutilla vaarattoman oloisen tilanteen päätteeksi Niilo Mäenpää tökkää Furuholmin laidasta läpi. Furuholm nostaa tähtäimensä maalin kattoon ja jättää merimerkkinsä sinne. FC Inter voittaa ja leudot mestaruussarjan mestaruushaaveet jäävät Veritaksen pinnalle leijailemaa.

Ottelu päättyi FC Interin voittokarkeloihin

Viinikuvaus: sinimustaa jalometallin katkua ja jäähilettä

FC Inter-MIFK: jääkoneita Veritaksella

Turussa lomakauden hiipumista juhlittiin FC Interin ja MIFK:n kohtaamisella. Panosta ottelussa riitti saarelaisten kilvoitellessa yläloppusarjaan oikeuttavista sijoituksista ja Interin hätyytellessä kärkisijoja. Risteilijöiden mukana turkuun oli rantatunut myös mukavan kokoinen ja värikäs sakki vierasjoukkueen kannattajia.

Filip Valencic ja Jose Riveiro kuittasivat ottelun alussa kuukauden pelaajan ja kuukauden valmentajan tunnustukset

Maarianhaminasta saapuneet kannattajat toivat oman mausteensa otteluun

Peli saa turkulaisittain hyytävän ja lopulta pelin kulkua hyvin symboloivan alun, kun pallo polttelee Interin puolustuslinjassa ja karkaa MIFK:n hyökkäykselle. Shokkihoitoa ei kuitenkaan heti alkuun tarjoilla, vaan saarelaisvieraat jättävät postipaketin hakematta. Interin koneiston öljytulppien aukeamiseen menee muutenkin hyvä tovi ja ennusmerkit povaavat hankala iltaa.

Taffel -pussit tuntuvat ensimmäisellä puoliajalla painavan yllättävän paljon tuomariston karkkivaa'assa. Sinimustien pudotellessa vihdoinkin painoja pohkeistaan puhaltaa Antti Munukka saarelaisille rankkarin vastahyökkäyksestä, joka näyttää saavan alkunsa tilanteesta, jossa Timo Furuholmia on ensin kentän toisessa päässä rikottu. Keaton Isaksson hassaa rankkarin eli lopputulema on kaikesta kauhun tasapainosta huolimatta pelin hengenmukainen. Maaleja ei tule ja peli puhalletaan puoliajalle aika lailla sekunnilleen 45:n minuutin kohdalla: Inter hallitsi palloa ja Jose Riveiro hatusta nostettu kani oli Filip Valencicin vapauttaminen vapaaseen rooliin. Slovenialaismatadori heiluttelikin punaista vaatettaan tavallisen paljon keskikentällä pelinrakennushommissa.

Liekkö Eurooppa liigan jälkeistä syyshorrosta vai maarianhaminalaisten kylmäkoneiden tuomaa kohmeloa, mutta toinen puoliaika lähtee Interin osalta samanlaisella puolustuspään hasardilla kuin ensimmäinen. Lopputulemana on Juuso Hämäläiselle keltainen kortti ja MIFK:lle vapari pahasta paikasta. Turkulaisten onneksi maalipaikkojen luomisen sijaan saarelaisten parasta antia oli pelin temmon jäädyttäminen ja Interin virheiden kyttäily.

Saarelaiset sulkevat vähänkään tipottelevat hanat ja toinen puoliaika on Interille jopa ensimmäistä riuduttavampi. Jano rouhii kurkkua myös katsomossa, kun Tampereelta ja Kuopiosta paikalle saapuvat kirjekyyhkyt kertovat ratkaisemattomista turnajaisista. Pistekertymien valossa momentum on siirtynyt Turun sinimustille.

MIFK tukkii keskustan, johon Inter puskee. Interin keskikentän pohja ajautuu punaiselle vyöhykkeelle ja pallot eivät meinaa lähteä ajoissa ja ne joko karkaavat tai palautetaan omaa maalia kohti. Kylmä hiipii myös hyökkäyspelaajien pohkeisiin ja liike jää staattiseksi.

Pelin haukkakohdassa on pingviinimäistä virnettä. Hiljalleen laivansa merimerkkien väliin saavan tuomariston kolmoistutkalta hukkuu, kun Niilo Mäenpää revitään nurin. Mäenpää loukkaantuu tilanteessa ja tilalle tulee Mika Ojala. Pelillisesti näkymä ei hirveästi kirkastu, mutta pisara henkeä putoaa kohmeiselle Veritakselle. Viimeisellä kympillä Inter alkaa löytää hyökkäysjyvästään kiinni ja pallo saa riittävää kiertovoimaa.

Mika Ojala oli lopulta se X-factor, joka käänsi ottelun turkulaisille

Pallo osuu MIFK:n puolustajan käteen. Munukka tasaa ottelussa puhalletut rankkarit ja pienen palaverin jälkeen vastuunkantajaksi valittu Ojala tyylittelee pallon maaliin. Jää sulaa Veritaksen nurmelta eivätkä maarianhaminalaiset saa punnerettua peliä tasoihin. Hankalan pelin päätteeksi sinimustat kruunataan kolmella tärkeällä pisteellä saarelaisten suunnatessa nollatuloksen auranneet  kylmäkoneensa picnic-risteilijöiden autokansille seuraavia keikkoja odottamaan.

Viinikuvaus: sinimusta saaristolaiajäähileillä kylmätty loppukesän pistelevä ja poreileva keitos

Veritaksella. Muksun kanssa.

Nappaan risteyksessä muksun syliin, jotta ehdimme punaisiin valoihin pysähtyneeseen bussiin. Kulkuväline on valittu seikkailumielessä, sillä oman auton takapenkillä könöttävä lasten istuin on aika lailla nähty ja koettu.

Veritas noin metrin korkeudelta zoomattuna

Kapuamme Veritaksen rappusia ylös. Isosisko ja äiti jäivät kotiin leipomaan kakkua. Kokonaisuus on huvittava ja siinä on jotain suomielokuvan kaltaista, mutta tänään se on täyttä totta.

Turussa ollaan kevätauringon lisäksi saatu nauttia hyvässä nosteessa olevan FC Interin väkevistä otteista pelikentällä. Jose Riveiro on saanut sinimustan pakan lupaavanoloiseen asentoon ja perjantai-iltaan FC Inter lähti sarjan piikkipaikalta ja vastaan asettui toisena korviaan heristelevä Ilves.

Turussa on tänä keväänä saatu nauttia viihdyttävästä ja hyvätasoisesta veikkausliigafutiksesta

Tunnelma on toiveikas kun hakkaamme rytmikkäästi peliä käyntiin. Eilen Kaarinassa lasten esittämää kysymystä, miksi täällä ei kukaan laula, ei tarvitse esittää. Tänään lauletaan.

Eväät kaivetaan esiin, jotta aikaa ja energiaa jää pelin alussa myös pelin seuraamiselle. Lähtökohdat ovat herkulliset: Ilveksen puolustuspelaaminen on ollut kenties sarjan parasta, kun taas Interin hyökkäys on loihtinut veikkausliigan eniten maaleja.

Interin peleistä ei vauhtia ja vaarallisia tilanteita ole puuttunut. Nyt tamperelainen kyy puree kovaa heti alussa. Ensin Tiemoko Fofana pääsee helponoloisesti peippailemaan itsensä vetopaikkaan ja sitten Tatu Miettunen unohtuu vapaaksi kulmatilanteessa. Shokkialun jälkeen Ilves johtaa jo 0-2, kun kymmenen minuuttia on pelattu.

Inter tai turkulaisyleisö ei kuitenkaan lannistu alusta, vaan kiriä laitetaan silmään samantien. Ilveksen puolustuspelaaminen ei vaikuta niin hyvältä kuin päästettyjen maalien sarake antaa ymmärtää. Timo Furuholm nekkaa pian Niko Markkulan loisteliaan esityön päätteeksi kavennuksen ja ennen puoliaikaa Niilo Mäenpää rouhii pallon vielä toistamiseen Ilveksen verkkoon. Peli on tasan ja Inter on yhden puoliajan aikana tuplannut Ilveksen koko kauden aikana päästetyt maalit.

Hurmos on kuitenkin haihtunut pukukoppien uumeniin, kun toinen puoliaika pyörii eteenpäin. Ilves saa pidettyä linjat tiiviinä ja se saa Interin pelinrakentelun näyttämään epävarmalta. Samaan aikaa Interin pelaajat sortuvat helppoihin pallon menetyksiin. Ilveksen voittomaalikin tulee lopulta, kun huolimattoman puolustuspelaamisen edesauttamana Ilari Mettälä pääsee nokikkain Aati Marttisen kanssa ja upottaa pallon takakulmaan. Inter on edellisessä hyökkäyksessään käyttäny palloa Ilveksen maalin sisätolpassa, joten maali on katkeransuloinen.

Ilves puolustaa ottelun lopun ryhdikkäästi. Inter ei pääse kunnon hyökkäyksiin ja maalipaikoille ennen ottelun viimeistä hyökkäystä. Pallo kimpoaa kuitenkin ylärimasta maalin yli ja samalla sekunnilla tuomari päättää pelin. Ilves jättää pinta-arven samettisen Veritaksen iholle.

Kävelemme muksun kanssa bussipysäkille. Hän on innoissaan bussimatkasta, eväistä ja stadionista. Tulos oli toki pettymys, mutta lähinnä itselle ja se jättää vain pienen painauman siihen positiiviseen ilmanalaan, joka turkulaista veikkausliigafutista pitkästä aikaa ympäröi.

Viinikuvaus: kuplivaa sinimustaa. Yskähdys kissaeläimen karvaa