Tyttären kanssa Veritaksella: vieraita stadista

Juhannuksen jälkeinen kesälomilta. Vanhanaikaisesti tekstitv päälle ja kuinka ollakaan ruudulle pamahti ”veikkausliigassa täysi kierros”. Nopean tarkistus: kyllä Turussa pelataan. Vielä nopeampi neuvottelu: illalla olisi matsi lähdetäänkö katsomaan? Perhe taas pakettiin ja kohti Veritas-stadionia.

FC Interin vieraaksi saapui HIFK, joka on tuonut kannattajakulttuurinsa ja särmikkään markkinointinsa mukana hyvää väriä veikkausliigaan. FC Inter pelasi pirteän alkukauden, mutta ajautui loukkaantumissuman myötä heikompaan kierteeseen. Voitto KTP:sta herätti toiveita kurssin kääntymisestä ja HIFK:ta vastaa voittoisa tahti jatkui. 

Ottelun ensimmäiset minuutit olivat varovaista pelaamista. Kannattajajoukot pitivät hyvää tunnelmaa kuitenkin yllä. Kymmenen minuutin jälkeen Inter alkoi saada hyökkäyssuunnan peliään jälleen tuttuun kuosiin: nopeat ja suoraviivaiset hyökkäykset vyöryivät kohti HIFK:n päätyä. 18. minuutilla Mika Ojala karkasi hienosti HIFK:n puolustukselta ja pelasi Guy Gnabouyoun puolittain läpi laidalta. Carljohan Eriksson kuitenkin torjui Gnabouyoun laukauksen. Irtopallo pomppasi keskelle leikanneelle Henri Lehtosella, joka sai rauhassa sijoittaa pallon maalin. Inter jatkoi maalin jälkeen näyttävää peliään. Palkinto napsahti Solomon Duahin jalasta 33. minuutilla. Duah irtosi Ojalan syötöstä ja chippasi pallon kansainväliseen tyyliin vastaan rynnänneen Erikssonin ohi.

HIFK:n fanit pitivät hyvää tunnelmaa yllä ottelussa

2-0 tilanteessa peli tuntui hieman taputellulta, mutta Interin pelin hyytyi. Interin onneksi HIFK:n peli ei oikein ensimmäisellä puoliajalla lähtenyt ollenkaan rullaamaan. HIFK:n yksi harvoista kontrolloiduista hyökkäyksistä päättyi ensimmäiselle puoliajalla Fredrik Lassaksenin jalasta varoituksenomaisesti vielä tolppaan. Muutoin HIFK:lla oli hyvät hetket ensimmäisellä puoliajalla harvassa.

Peli heräsi henkiin heti toisen puoliajan alussa, kun kuin tyhjästä Otto-Pekka Jurvaisen keskitys löysi maalin edestä Younessa Rahimin, joka tyylitteli pallon ohi Magnus Bahnen. Toinen puoliaika oli muutoin ensimmäistä melko lailla heikompaa jalkapalloa. Inter keskittyi puolustamaan ja räiskimään ’toivotaan toivotaan’- palloja nopeille hyökkäyspään pelaajilleen. HIFK puski tehottomasti Interin puolustusmuuriin. Viimeottelusta tyttäremme oli oppinut taputtamaan ja hän koittikin tsempata sekä kanssakatsojia että pelaajia parempiin suorituksiin. Puoliajalla tuli myös mietittyä lasten leikkipaikalla, että tuleekohan jossain vaiheessa vastaan tilanne, että leikkipaikalle halutaan myös kesken pelinkin. Aika näyttää.

Mika Ojala lähettää pallon muurin yli kohti HIFK:n maalia

Sekä HIFK:lla että Interillä oli pari puolittaista paikkaa toisen puoliajan edetessä, mutta peli laitettiin pakettiin vasta kun 90+5 minuutti oli pelattu. Inter sai lopulta päätettyä yhden ylivoimahyökkäyksistään. Solomon Duah karkasi jälleen oikealta laidalta ja siirsi pallon keskelle nousseelle Philip Njokulle, joka pisti huonostakin peliasennosta pallon pussiin. 3-1 Interille.

Viinikuvaus: heräteostos, kiehtova alkumaku, jälkimaku hiukan puuduttava

Suomi-Färsaaret 4-6

Suomen surulliset EM-karsinnat ovat ohi, vaikka neljä peliä olisi vielä jäljellä. Päävalmentaja heittelee irtopalloja materiaalin ja yksittäisten epäonnistumisten suuntaan. Viimeisessä pelissä jopa fanien käytös hämmästytti ja kummastutti Mika-Mattia. Materiaalia on turha syyttää. Suomen edellä lohkossa on Färsaaret. Islanti on veturina lohkossa, jossa ovat lisäksi Hollanti, Tšekki ja Turkki. Lisäksi karsintalohkojaan johtavat muun muassa Wales ja Slovakia. Nämä joukkueet eivät myöskään vilise maailmanluokan supertähtiä. Suomen joukkueen rungosta löytyy Venäjän ja Tanska liigan ’parhaat pelaajat’. Kapteenina on yksi Hollannin liigan ykköstoppareista. Lisäksi joukkueen runkopelaajia kosiskellaan jatkuvasti kovempiin sarjoihin. Yksittäisten suomalaisten jalkapalloilijoiden urat ovat siis trendiltään nousevia samalla kun Suomen maajoukkue raapii pohjaa niin, että kipeää tekee. Nykyisellä materiaalilla ei varmasti EM-kisoja olisi voitettu, mutta on täyttä höpöhöpöä perustella pelaajamateriaalilla sitä, että Suomella kasassa neljä pistettä kuudesta pelistä yhdessä karsintojen helpoimmista lohkoista.

Kannattajilta toivotaan jonkinlaista heräämistä siihen todellisuuteen, että tämä on Suomen jalkapallon oikea taso. Tähän miinaan ei kannata myöskään astua. Käynnissä olevien karsintojen aikana ainoa mitattava asia on ollut sen projektin taso, jonka yksiselitteisenä tavoitteena oli viedä Suomi EM-kisoihin. Projektia voi pilkkoa pienempiin osiin, kuten valmentajaan, taktiikkaan, yksittäisten pelaajien rooliin joukkueessa tai yksittäisten otteluiden merkitykseen osana kokonaistavoitetta. Ohi ammuttujen laukausten määrä on suuri. Projekti on epäonnistunut. Sitä voisi ruoskia erilaisin adjektiivein, mutta se lienee turhaa. Eniten pistelee se, että toiminta on jonkin aikaa ollut tahdotonta. Siinä vaiheessa, kun homma lähti lipsumaan, korjausliikettä ei uskallettu tai tahdottu tehdä. Nyt kyytii kieppuu hervottomasti alamäkeen ja tömähtää penkareeseen, kun Suomen ja Pohjois-Irlannin välinen peli lokakuussa puhalletaan päättyneeksi.

Pitäisikö valmentaja sitten vaihtaa? Olisi pitänyt Romania tappion jälkeen. Olisi pitänyt ensimmäisen Unkari tappion jälkeen. Pitäisikö valmentaja nyt sitten vaihtaa on lähtökohtaisesti monisyisempi kysymys. Taloudelliset reaaliteet painavat, mutta ollaanko kohta tilanteessa, että on mahdotonta houkutella seuraavan projektiin riittävän hyvää valmentajaa tai että maajoukkueessa pelaamisesta tulee ennemminkin taakka ja rasite yksittäisen pelaajan uralle? Tämä projekti ei enää pese kasvojaan. Se korkeintaan läpsyttelee vettä poskille Suomen voittaessa kaikki loput pelit. Mika-Mika maassakaan kukaan ei vanhene.

Sääliksi käy valmentajaa. Sääliksi käy joukkueen kapteenia ja muita pelaajia. Sääliksi käy myös meitä suomalaisia jalkapallokannattajia, joiden yhtenä haaveena on, että edes kerran oman elämänkaareensa aikana näkisi Suomen jalkapallomaajoukkueen arvokisoissa. Sääliksi käy ne tuhannet suomalaiset jalkapallojuniorit, jotka hakevat vahvistusta lajivalinnalleen maassa, jossa luistimet ovat terävät ja kiekko liikkuu liukkaasti. Sääliksi käy, mutta onneksi kesä tulee.

Viinikuvaus: Katkeraa kalkkia