FC Inter-IFK Mariehamn: kotihohtoa

Turun ilmanalassa oli hyvää pöhinää heti siitä asti, kun varmistui, että FC Inter pääsisi korkkaamaan talviunesta herätellyn Veritaksen nurmen. Interin pelaajia kiersi Hansa -korttelissa, some täyttyi säännöllisestä sinimustasta ja kausikortin hankkineet saivat vielä tuoda kavereitaan peliin. Lisäksi opiskelijakohderyhmälle oli futisapprojen alennettua lippujen hintaa, haalarimerkkiä ja ilmaista bingolappua tarjolla, ja millä esityksellä kotijoukkue palkitsikaan kotiyleisön.

Tästä me saadaan Turussa nauttia I

Interin kannattajakatsomosta pelmautetaan esiin asiaankuuluvaa koreografiaa ja käheää chänttiä. Inter on heti pelin alusta hyvin pelin päällä ja vaikka Veritaksen nurmi vaikuttaakin hiukan siltä, että pelin jälkeen sinne saa istutettua perunoita, niin pallo liikkuu pelaajalta toiselle. Sinimustien kannalta parasta oli se, että Boltilta ryöstöretken pinnojen lisäksi myös tehokkuus oli kulkenut reissubussin mukana Suomen jalkapallopääkaupunkiin. Vartti ja höpinät on suurimman osan pois pelistä olleella valotaululla, kun Petteri Forsellin kauniisti kiertävä ja kaartava keskityspallo löytää takatolpalla väijyvän Rick Kettingin, joka pudottaa sipsipussin entisen seuransa linjastolle: 1-0. Takit kahisevat ja ihmiset riemuitsevat

Riemu ei ehdi laantua lainkaan ennen kuin Forsell löytää Benjamin Källmanin juoksuradan. Källman ottaa askeleen pari IFK Mariehamnin maalia kohto ja pyöräyttää sellaisen ”backhand, forehand, backhand, bumbumbumin” ennen kuin sijoittaa pallon maaliin, että siitä kannattaa lätkä-tepsinkin ottaa ensi kaudelle mallia. Källman juoksee karjahdellen kannattajakatsomon luo ja tunnelma Veritaksella on euforinen.

Tästä me saadaan Turussa nauttia II

Inter avaa ladut jokapuolelta kenttää ja saareleistan pakka ei yksinkertaisesti pysy kasassa. Silmiin pistää lukuista puolenvaihdot, joilla puolustavaa joukkuetta juoksutetaan ja tiivisteet eivät pidä. Kahdenkymmenen minuutin ja gyproc -levyn verran on mennyt, kun Forsell laittaa pallon alle liike-energiaa vasurillaan, pallo käy ensin Källmanin painittavana ja sitten se laskeutuu David Harolle, joka pudottaa sen ensin omalle paellalautaselleen ja sinkoaa sen siitä tiskikoneeseen: 3-0

Bella ciaota mukaileva chäntti vaatii vielä muutamia toistokertoja, mutta aikaa on ja Interin esitykset nykyisellään ansaitsevat jatkuvaa laulantaa. Kenties myös toimivan äänentoiston Veritakselle, joskin sekin tuli ihmisvoimin korjattua. Inter hätyyttelee useampikin kertoja Elmo Henrikssonin maalia ennen kuin taas helähtää. Keittiömestarina toimii jälleen Forsell, jonka kulmareseptillä pallon salin puolelle leipoo toistamiseen mestari-Källman, jonka puskulle jää Henrikssonilta näytettävää vain juomarahat. 0-4 ja kellossa on vasta puolituntia ja unssi nauloja.

Tästä me saadaan Turussa nauttia III

Inter pelaa lopunkin puoliajasta sinimustanaraivohulluna, mutta lisäosumia ei enää tulee, jos nyt niitä ei enää tarvittukaan. Järkkärit ohjailevat noin neljän hengen IFK -mobia Ålandin lippuineen sopivammalle sektorille. Kahvikoneella käy kuhina ja toinen puoliaika voi alkaa.

IFK Mariehamn tulee toisen puoliajan alkuun hiukan kireimmillä solmuilla ja Inter antaa kenties tarkoituksellakin enemmän ankkurinköyttä saarelaisille. Tuhannen kruunun bingolappuja ei saarelaisille kuitenkaan tarjoilla, vaan bingoemäntä pitää kahvipaketit itsellään. Inter juoksuttaa kentälle kivan värisuoran nuoriso-osastoaan ja saarelaiset jatkavat sen pähkinän pureksimista, että miten tätä peliä pitäisikään oikeastaan pelata. Tällä kertaa vain hampaita lohkeilee ja pähkinä pitää kuorensa. Walter Viitala talloo isoimmat kylvöt piiloon ja Inter voittaa, ja mikä parasta, tiistaina pelataan jälleen kotona ja seuraavana lauantaina vieraissa. Molempiin matseihin on silotellut reitit bussiyhteyksien ja valmiiksi speksattujen kannattajamatkojen muodossa. Kaikki mukaan vaan, sillä kutkuttavan kihelmöivä sinimustakausi on vasta vain varovasti avannut aarretaittaansa.

Tästä me saadaan Turussa nauttia IV

Viini: maanläheinen, odotuksensa ylittävä viinien viini.

FC Inter 2 – Pallo-Iirot: kasitieltä tuiversi

Napakka tuuli puhalsi Turku Energia -areenalla. Sitten aurinko paistoi pistävän kirkkaana. Sitten saatiin vähän Mikko Alataloa eli paistetta ja muutama pisara vettä. Sitten lämmitin menikin pilveen ja tuli pirukseen kylmä. Sitten palattiin kohtiin yksi ja kaksi. Kelejä piteli ja itse pelissäkin tuli olemaan monenlaista suursäätilaa seuraavan pari tuntisen aikana.

Pallo-Iirojen Henri Saarinen haistelee tuulen suunnat siten, että ottaa nykyisin harvemmin nähtävän puolen vaihdon teikkauksesta. Vieressäni esitellään jo 13-vuotias ja hieman harvahampainenkin villakoiramuori. Pian tämän jälkeen Interin Rasmus Hovi puttaa matalasta keskityksestä maalin ja kotijoukkue siirtyy johtoon. Inter saa muutenkin pelin hallintaansa. Raumalaisvierailla peli menee enemmän puskemiseksi ja puremiseksi. 

Inter painoi väkevästi päälle ensimmäisen puolituntisen

Puolen tunnin pelin jälkeen Interin hyvä pallollinen peli realisoituu uudemman kerran, kun pelivälinettä liikuttelevat Hovi, Jan Heinonen ja Valentin Purosalo ennen kuin Mohammed Bakkar saa herkutella toisen kerran Pallo-Iirojen karkkikaapilla: 2-0. Pallo-Iirot saavat ensimmäisen puoliajan vikan kympin aikana hiukan paremmin jo pelin juonesta kiinni ja parhaille kalapaikoille pääsee piikkipaikkaa pitänyt Elias Ahde, mutta homma menee vielä äyskäröinniksi. Interin melko suvereeni esitys, jossa oli varaa hassata muutama vaalean vihreän sektorin maalipaikkakin, saattelee pelaajat lämmittelemään Veritaksen uumeniin.

Taukoviihteeksi saadaan viereisellä kentällä alkanut TuKV 2:sen ja Qppiksen peli, jossa kotijoukkueen veskari Timo Nummela esittää sellaista pallovarmuutta jalalla pelaamisessa, että se houkuttelee jopa Petteri Forsellin paikalle ihastelemaan kohdilleen napsahtelevia avauksia. Historia tuntee kaksikolta yhden napakan dialogin ajalta, jolloin Forsell pisti palloja omilleen toisen seuran väreissä. Tilejä ei kuitenkaan lähdetä nyt tasaamaan, vaan Kupittaalla vallitsee puolin ja toisin ja toisinpuolin lempeän ammattimainen ilmapiiri.

Tästä eteenpäin peli kääntyi pykälä-pykälältä enemmän Pallo-Iiroille

Pallo-Iirot olivat saaneet jostain boostipiikkiä kinttuihinsa (tai sitten se on se tuulen suunta), sillä peli painetaan toisen puoliajan alkajaisiksi Interin päähän. Hiljalleen raumalaisten pelinrakentajat löytävät pelin rytmin ja myös pyyteettömän tasaiseen tahtiin pistojuoksuja selustaan tekevää Mikko Jalkasta. Tunnin se ottaa, kunnes Jalkanen pyöräyttää itsensä vasemmalla laidalla vapaaksi ja tarjoilee palloa maalinedustalle Aaro Saloselle. Ei se sen kummempia vaadi, että peli kaventuu. 

Ovelalla tavalla Inter pistää välittömän vasta-aineen pelin pirtaan, sillä Ricardo José Olmedo Giler rimpuilee itsensä Pallo-Iirojen pakkopaidasta vapaaksi ja tökkää pelin 3-1 -tilanteeseen. Maalin jälkeen Pallo-Iirojen väkevin rynnistys hieman hyytyy, mutta vähänpä vihreiden rauta-aitojen takana seisova sekä turkulaisista että raumalaisista futiksen ystävistä koostuva biomassa tiesi, mitä tuleman piti.

Seuraavaksi seurasi seuraavaa:

UNO: Ahde kuljettaa palloa Interin rangaistusalueella ja vaikka rintamasuuntaa kääntyy epäideaalimpaan suuntaan niin kopataan hänet nurin. Ahde pikakelaa pilkkutilanteesta 2-3 -kavennuksen (kellossa kuusysi)

DOS: Ahde saa viritettyä pilkun kohdalla jousensa sellaiseen pingotukseen, että peli onkin ykskaks yllättäen tasan (kellossa kasikymppiä)

TRES: Ahde ei turhaan tuumaile juostessaan hieman turhaan tuumailevan Interin puolustuksen ja veskarin väliin. Lopputulemana 3-4 ja Interin sijaan se onkin nyt vastustajan kirkasotsainen, jonka korville lasketaan knalli. (kellossa kasiyks)

Ahteen rankkari

Interillä on vaikeuksia saada pallollista pelaamista kuosiinsa, kuten oli Pallo-Iiroilla oli ensimmäisellä puolijalla, joten ehkä se on se tuuli ja Saarisen vainu sen suunnasta ja tulevista liikkeistä, jotka lopulta johdattavat kolmen pinnan pistesäkin kasitien kautta vieraiden kotiruutuun. Maailma tulee vielä näyttämään, että miten suuri voitto tämä raumalaisille oli, mutta riemu on pelin päättyessä käsinkosketeltavaa.

Sillaikai, kuten sanotaan siellä, mihin päättyy, jos kasitien ajo menee ns. pitkäksi.

Viini: kasitien varresta oikean suunnan hakeva vierasmaalainen

AIK-Djurgården: Solnasta kun savu kohoaa

Turun satamassa rytmiryhmämme noin tuplaantuu. Porukassa on Turun molemmilta puolilta tulevan futisturistin lisäksi yksi fanaattisempi AIK:n kannattaja, joka käy säännöllisesti katsomassa matseja Tukholmassa. Laivalla ei varsinaisesti ole huolta huomisesta, vaikka aamun 6:30 satamaan laskeutuminen piirtääkin tiettyjä realiteetteja tulevaan päivään. Suomalaisia on lähdössä reippaanlaisesti katsomaan Tukholman tvilling -derbyä.

Tvilling -derby 2022

Aamu on odotetun hapokas. Siirrymme Überllä Quality Friends -hotellille, josta olimme hankkineet päivähuoneen aamiaisineen. Kolmen hengen -paketti maksoi 1090kr ja oli hyvä vaihtoehto päämäärättömälle vaeltelulle vielä suljetussa Tukholmassa. 

Aamiaisella mies viereisestä pöydästä hihkaisee suuntaamme ja kysyy olemmeko tulleet katsomaan futista. Myöntävän vastauksen jälkeen hän kääri hihaansa ja näyttää hauikseen tatuoitua AIK:n logoa. Mies kertoo että joitain vuosia takaperin hän kävi katsomassa kaikki AIK:n koti- ja vieraspelit. Nyttemmin Vaasaan muutettuaan tahti on hieman höllääntynyt, mutta matseja käydään katsomassa edelleen. Tietty kontrasti piirtyy edellisenä päivänä Helsingissä käytyyn otteluun ja keskustelemmekin pitkään, että mitä se vaatisi, jotta Suomeen saataisiin enemmän vastaavaa futiskulttuuria kuin mitä Ruotsissa on. Punaista lankaa löytyy ottelutapahtumista ja siitä, miten hyvä tunnelma stadioneilla ruokkii itse itseään. Muutaman vuoden takaisesta reissusta samaan derbyyn mieleen on jäänyt se, että pelin taso ei ollut se ykkösjuttu Friends -areenalla silloinkaan, vaan tapahtuma kokonaisuudessaan torioluineen, tifoineen ja pyroineen oli vaikuttava.

Aamiaisen jälkeen paikataan hieman univajetta, minkä jälkeen kävelemme Mall of Scandiavian O’Learysiin, jossa odottelemme Ruotsin puolelta mukaan liittyvää ystäväämme. Solna on odotetun keltamusta ja Djurgården värejä näkyy vain hyvin harvakseltaan. Ihmisiä liikkuu stadionin kupeessa jo useampaa tuntia ennen ottelua. Satunnaiset AIK:n chantit kajahtelevat jo keväiseen ilmanalaan. Kävelemme vielä vastavirtaan Råsunda -torgetin suuntaan makustelemaan tunnelmaa. Dick Turpin -pubi on jo aivan täynnä, joten haemme matsivirvokkeet torilla olevat kipsasta, jonka ympärillä on pieni terassi.

Ennen stadionille suuntaamista nostatamme tunnelmaa vielä Dick Turpinin vieressä olevassa Piazza Råsundassa. Laulut lähtevät jo rehvakkaammin ympärillä olevista ryhmistä ja tiettäväksi tehdään, että tukholmalaisten Hammarbyyn ja Djurgårdenin lisäksi IFK Göteborg on vihalistalla korkealla.

Tunnelmia ottelun alla

Stadionin ympärillä kuhisee ja lipunlukijat laulavat. Löydämme melko nopeasti paikkamme Solnan puoleisesta sivukatsomosta. Penkkirivit ovat mukavan väljät esimeriksi San Siroon verrattuna. Hyvin pian käy myös ilmi, että kaikki näkyvissä olevat katsomot ovat tänään seisomakatsomoita. Djurgårdenin kannattajat pitävät hyvää meteliä jo reippaasti ennen pelin alkua.

Äänenavausta:

Sitten upea spektaakkeli alkaa. Kannattajakatsomot käärivät vuorollaan upeat tifonsa esiin. Raatimme antaa tällä kertaa niukan pistevoiton AIK:n tifolle, vaikka Djurgårdenin oma ei ole myöskään hassumpi. Pauhu Friendsillä on herkeämätöntä ja vaikuttavaa. 

Molemmat joukkueet vaikuttavat lähtevän tähänkin peliin melko varovaisesti. AIK on enemmän pallossa ja Djurgården iskee vastaan. Mielessä käy että rakentuuko pelin kuva enemmän sitä kautta, että peliä ei missään nimessä saava hävitä kuin sen kautta, että peli ehdottomasti halutaan voittaa. AIK:n Nicolas Stefanelli pistää silmään pelimiehen elkeillään ja pehmeällä pallotatsilla. Muuten ottelu on aika perusvarmaa suorittamista matalilla riskitasoilla ja etenkin alkuun hieman piippuun jäävällä tunnetasolla

Kotijoukkueen chäntit tarttuvat koko yleisöön. ” Djurgården och Hammarby - Söder Family” -nousee rallatuksista omalle suosikkilistalle ottelun loppupuolella kuultavan ”Åh upp på Råsundan” -tuntumaan. Yksittäisiä soihtuja palaa molemmissa katsomoissa. Djurgården vaikuttaa olevan hieman parempi, mutta sillä ei välttämättä ole merkitystä, koska tyypillisesti se on viime aikoina lopulta hävinnyt AIK:lle. Sikäli ei olekaan yllätys, että Stefanelli kiiraa aivan ensimmäisen puoliajan lopulla Bilal Husseinin keskityksen alle ja ohjaa sen maaliin. AIK saa todellisen pukukoppimaalin ja siirtyy tauolle 1-0 -johdossa.

Pyroista oli huhuttu eri puolilla hevosmiesten ravipöydissä ja toisen puoliajan alussa ne realisoituvat. Ensin AIK:n Norra ståsta pelmahtaa musta savupilvi, jonka vaikuttavuus kärsii hiukan tuulen suunnasta, joka nostattaa sen nopeasti pois stadionilta. Pelaajat ohjataan pois kentältä. Heidän palattuaan Djurgårdenin päädyssä syttyy useita kymmeniä tulenpunaisia soihtuja samaan aikaan ja pelaajat ohjataan uudemman kerran pois kentältä. Pyro -show:n päätyttyä menee melko tovi ennen kuin kentällä olevia pelaajia varsinaisesti näkee. Muutamia Djurgårdenin lippuja lentää heidän katsomonosansa erottavaan verkkoon ja tanssiinkutsuja tulee AIK:n katsomon suuntaan. Järjestyksenvalvojat ottavat melko lungisti kantaa tilanteeseen esimerkiksi Englantiin verrattuna, jossa vieraskannattajia aletaan monesti melko matalallakin kynnyksellä lyömään nippusiteisiin ja siirtämään stadionilla oleviin erillisiin säilöihin.

Pyrotekniikan käyttö kielletty

Djurgården on nyt enemmän pallossa ja AIK hakee pistopalloilla tilaa Djurgårdenin puolustuksen selustasta. AIK:n maalivahti Kristoffer Nordfeldt joutuu lennättämään itseään useammankin kerran pallon eteen, jotta kivitauluun lopulta naulataan aika odotettukin 1-0 -kotivoitto. 

Pullahtaessamme stadionilta ulos näemme hotellin oven, mutta kulkureittimme eteen on aidoitettu muutamakin erillinen väylä eli suoraa kulkua check -outiin ei ole. Hetken kirkastettua katseitamme huomaamme, että loikkiihan sieltä porukkaa koko ajan aitojen yli ja poliisi ei ota tähän kantaa. Muutama aika lennokaskin ylitys nähdään ennen kuin pyörähdämme hiukan tyhmänrohkeastikin vieraskannattajien virrasta hotellin ovelle.

Aulabaarissa tapaamme uudelleen AIK:n kannattajakatsomossa aikaansa viettäneen tuttavamme, joka aika väkevällä tavalla tiivistää sen, miten ottelu oli hänen tunnepalettiaan värjännyt. Kokemus oli kulkenut pahoinvointiin asti yltäneestä jännityksestä toiveikkuuden kautta euforiseen voitonriemuun. Hotellin aulassa on yllättävän paljon sekä vieraskannattajia että suomalaisia futisintoilijoita. Kyllähän mekin suomalaiset futiksen perässä liikutaan, kun on tarpeeksi, mitä odottaa.

Viini: parasta räiskettä Solnasta

HJK-FC Inter Turku: vanhan pääkaupungin reseptillä

Loppukiri lomaviikolle lähtee Turun rautatieasemalta. Kahden päivän sisään tulee kierrettyä futismielessä sekä kotimainen että läntisen naapurin pääkaupunki. Junan ravintolavaunussa juttelemme autotrokarin kanssa, joka on käynyt viimeksi kaksikymmentä vuotta sitten futisottelussa ja silloinkin kyse oli jenkkifutiksesta. Tulevien kahden päivän aikana futiksen suomalainen kannattajakulttuuri pysyi puheissa.

Juna nytkähtää pysähdyksiin Pasilan aseman alle. Haemme O’Learystä pikaiset burgerit vatsan pohjalle ennen kuin lähdemme etsimään Triplan neljännestä kerroksesta tavaroiden säilytyskaappia, joka sitten sijaitseekin ensimmäisessä kerroksessa. Kävelymatka Boltille menee viilenneessä kevätpäivässä. Portilla olen ajanut itseni klassiseen umpikujaan lippujen kanssa eli olen tulostanut kahden erillisen lipun sijaan saman lipun kahteen kertaan. Todettakoon että lipunlukujärjestelmä toimi juuri niin kuin pitikin eli pääsin kaivamaan oikeat liput vielä sähköisinä versioina. Pelin odotusarvoa kasvattaa se, että Perparim Hetemaj oli juuri naarattu HJK:n riveihin ja Hetemajn ja Petteri Forsellin mahdollinen kohtaaminen keskikentällä kutkutteli.

Boltti päiväsaikaan

Vieraskatsomossa on vähemmän porukkaa kuin olin ounastellut. Erinäisistä syistä järjestettyjä kannattajamatkoja ei saatu tällä kertaa pykälään tai ne peruuntuivat. Stadionilla on muutenkin hyvin tilaa, vaikka virallinen katsojaluku lasketaan noin kolmeen ja puoleen tuhanteen. Peli polkaistaan käyntiin ja pienen Hakaa vastaan kärsityn shokkitappion jälkeen Interin peli tuntuu rullaavan. Inter pitää pelin alussa palloa ja HJK vetäytyy ja puolustaa tiivisti. Inter ei saa vielä alun momentumiaan tuloutettua, kun HJK:n hyökkäyspeli yskähtelee käyntiin. Kotijoukkue saa muutamiakin vetopaikkoja läheltä Interin rangaistusalueen rajaa. Varsinainen Jackpot osuu Johannes Yli-Kokolle, joka pääsee testaamaan Walter Viitalan refleksejä rangaistupilkun tuntumasta, mutta erinomaisen ottelun pelannut Viitala potkii pallon väljemmille vesille.

Ottelun ylle nousee sellaista auraa, että HJK käy vielä nakuttelemassa avausmaalin, mutta Turun piispanmunkki miehet ovat eri linjoilla. Myöskin erittäin hyvän pelin pelannut Matias Tamminen vääntää pallon Interille ja hakee Noah Nurmelta seinäsyötön suoraan juoksuunsa. Tamminen rynnii määrätietoisesti kohti HJK:n maalia ja HJK:n puolustuksen tukkiessa keskustaa aukeaa vasemmalle laidalle herkullisen vapaa kumimattoneliö. Neliölle kipittää Forsell, jolle Tamminen pelaa ja pelimiehen elkein Forsell ottaa pitkän lautauksen kudilleen, joka lopulta sujahtaa HJK:n puolustajan puikoista maalin takakulmaan: 0-1 Interille ja HJK:n koko alkukauden kestänyt kuparinen särkyy.

Kello tikittää kympin verran eteenpäin ennen kuin on Casper Terho pääsee väläyttämään omaa potkutekniikkansa rangaistusalueen oikealta laitamalta. Terho saa pallon jalkoihinsa ja hakee vasurinsa vapaaksi paria askelta myöhässä askeltavalta Interin puolustukselta. Pyyhkäisy etuyläkulmaan on tekemätön paikka Viitalallekin ja peli on tasan. HJK on ensimmäisen puoliajan lopussa joukkueista vaarallisempi, mutta Inter saa Viitalan johdattelemana pidettyä tasalukemat taululla ja taukoa lähdetään viettämään tasatilanteessa.

Toisen puoliajan alkuun saadaan Hetemajkin kehiin ja kun HJK pudottelee Hostikkaa, Soiria ja Toiviota vaihtureina kentälle, niin pistäähän se hieman hymyilyttämään. Tällä millään ei kuitenkaan ole mitään merkitystä, sillä milliklubin sijaan seuraavan maalin tekee Interin David Haro, joka kimmottaa Matias Tammisen keskityksestä jyrkästi pelialustasta pompun hakevan roikkopallopuskun, johon Conor Hazard ei yllä. Inter siirtyy 1-2 johtoon. Vain hetkeä aiemmin Viitala on ottanut melkoisen gamesaverin läpirynnännyttä Terhoa vastaan.

Asianmukainen huomionosoitus Permarim Hetemaj:lle

Vieraiden pirskeet sen kuin vain paranevat ja pari minuuttia edellisestä Benjamin Källman saa pallon vasemmalle laidalle. Muita punanuttuja ei ole mailla eikä halmeilla, mutta siitä Källman vähän välittään. Källman ohittaa ensin Valtteri Morenin ja sen jälkeen sekä eteen että jaloille astuu Atomu Tanaka. Oskari Hämäläinen määrää pallon pilkulle ja Källman tyylittelee sen itse sisään: 1-3

Kannattajakatsomossa vitsaillaan sillä, että matsista on näemme ainakin tasuri otetavissa. Näkemättä on kuitenkin vielä Tammisen neronleimaus oikealta laidalta. Koko olemassaolevan universumin kaikkine sen tasoineen odottaessa keskitystä uittaa Tamminen pallon avan kentän laidasta etukulmaan ja ottaa muutaman miehekkään askeleen laitaa kohti ja nostaa kädet korvilleen lyödyn klubin merkiksi. Inter voittaa ja ainoaksi pilvenhaituvaksi sinimustaksi värjäytyvälle stadin taivaalle jää se, että niin harva turkulainen pääsi nauttimaan mielettömästä futisspektaakkelista, joka Boltilla käytiin.

Inter voittaa

Tikkaamme kuin Källman konsanaan Pasilan asemalle ja karttaan painetaan merkkineulat sekä Turun sataman että Tukholman kohdille

Viini: vanhan pääkaupungin reseptiä espanjalaisvivahteilla fuusioiden

VG-62-PIF 2: sykkeennostattaja

Aurinko helotti myös Naantalissa, kun täksi kaudeksi kolmosdivariin noussut PIF 2 saapui haastamaan VG-62:sta. Huolimatta siitä, että kyseessä oli Suomen aurinkoisimman ja onnellisimman kaupungin isännöimä ottelu, niin kevähanget olivat pakottaneet pelin Kuparivuoren sijaan Karvetille. Mantereen puoleisille kompakteille pikkukatsomoille oli noussut hyvä määrä futiksen ystäviä. Tunnistettavissa oli myös se, että Paraisilta oli tullut oma hillitty kannattajakuntansa seuraamaan peliä.

PIF on alussa terävämpi ja esittää kenties koko pelin parasta futista juuri ensimmäisenä puoliajan alussa. Pelaajat liikkuvat ja pallo liikkuu. Hiukan uneliaasti aloittaneet keltapaidat hölkkäilevät pelin alussa punapaitojen ja pallon perässä.

Ottelun alkupuolella erotuomari Mikko Kiviluoma pääsee ensimmäistä kertaa puhuttelemaan VG-62:n Eetu Leppästä suunsoiton jälkeen ja toteaa samalla, että seitsemän minuuttia siinä tällä kertaa meni. Katsomosta todetaan, että viimeksi meni vain viisi eli olisiko tämä vihreän kortin paikka. Kortteja ei tässä kohtaa vielä nouse.

PIF sen sijaan rakentaa kulmapotkusta matalalla keskityksellä hyvän paikan itselleen ja Kajus Svanbergin kulma pomppaa suoraan maaliin. PIF ottaa ansaitusti kuskin paikan. Pian tämä jälkeen punapaitojen Samir Achkir pääsee puolittain karkuun, mutta viimeistely-yritys jää eteen kellahtaneen Mikael Salmelan syliin.

PIF 2 aloitti vahvasti ja pääsi jo hyvissä ajoin tuulettelemaan ensimmäistä osumaa

Vartin paistattelun jälkeen VG-62 pääsee paremmin pelin rytmiin mukaan. Samuli Mikkonen on lähellä onnistua rangaistusalueen reunalta lähettämässään kudissa, mutta rimaan pamahtaa. Montaa minuuttia ei tästä kuitenkaan kulu, kun Mikkonen löytää enemmän tilaa PIF:n linjaan takaa hiukan keskemmältä. Pallo löytää Mikkoselle, joka painaa vastustamattomalla matalalla kudilla pelin tasoihin.

Ensimmäinen satsi kipsan makkaroita myydään loppuun. VG-62 ottaa pelin haltuunsa ja näyttää väistämättömältä, että se tulee pian tasatilanteesta keulapaikalle. Ottelun haukkakohdaksi muodostuu kuitenkin kesken VG-62:n hallintajakson lähtevä punapaitojen vastaisku. Pallo ajautuu vasemmalle laidalle Achkirille, joka heittää sisäänpäin kiertävän pallon maalille. Näyttää jo siltä, että Salmela nappaa marjan, mutta pallossa on sen verran kierrettä ja liukkaria, että se karkaa Aaron Westerlundille, joka pyyhältää Salmelan ohi pallo jaloissaan. Salmela pyyhkäisee Westerlundin nurin. Kiviluoma nostelee joulukorttia ja osoittaa pilkun suuntaan. Achkir laittaa pilkun sisään.

Samir Achkirin pilkku

Sinänsä punakortin vaikutus ei vielä ensimmäisellä puoliajalla hirveästi näy, vaan keltapaidat saavat soviteltua pelin temmon itselleen sopivaksi ja tuotua pallo vaarallisesti vieraiden maalille. Niinpä ennen taukovihellystä Mikko Leppiniemi kimmottaa väkevästi pomppunsa vielä Karvetin pinnasta ja puskee kulmapotkusta tulleesta pallosta pelin tasoihin.

Kahville lähdetään 2-2 -lukemista. Peli on varmasti ollut yleisölle mieleen, mutta valmentajille ehkä enemmän hiuksia harmaannuttavaa.

Pelissä oli omat lämpimät hetkensä ja Mikko Kiviluomalla piisasi paimennettevaa

Pelissä riitti VG-62:n valmennukselle purtavaa

Naantali pelkkää aurinkokatsomoa

Piffenin maalivahti Rasmus Knuts pyytää omiltaan toisen puoliajan alussa lisää tempoa pallolliseen peliin ja vastalahjaksi hänelle tarjotaan lippistä, josta Knuts kieltäytyy. Oman seisomakatsomopaikkani viereen hiipii PIF:n organisaatiossa toimiva Heikki Tuomi, joka sattuu myös olemaan kirjoittajan vanha valmentaja vuosien takaa. Tuomen kommenteista valottuu syy siihen, miksi PIF:n peli vaikuttaa vähän puristelulta: alla on pitkä tappioputki, mikä on vienyt rentouden.

Siinä rupatellessa Achkir sohaisee päivän toisen maalinsa maalinedushässäkästä, kun toista puoliaikaa on pelattu vain muutama minuutti. On varmaan melko selvää, mihin ottelun hetkiin Telmo Manninen tulee jatkossa vaatimaan skarppiutta. Ennen kuin VG-62 saa pelinsä taas paremmin uomiinsa ehtii Kasper Fröjdö hiippailemaan pilkun kohdalle ja lisäämään vieraiden johdon 2-4:ään.

Peli jatkuu melko klassisena divarivääntönä, missä on paljon kaksinkamppailuja ja hyökkäyksiä pyritään päättämään suoraviivaisesti. Tuomen syke ehtii heilua jo punasektorilla ennen kuin Leppänen karkaa läpi. Knuts saa pelattua pallon vielä pois Leppäsen jaloista, mutta irtopallossa on ensimmäisenä Joni Sivula, joka muuttaa matsin taas maalin peliksi, kun varsinaista peliaikaa on vartti jäljellä. 

VG-62 rynni lopussa päälle, mutta Piffenin puolustus kesti

VG-62 painaa vimmatusti päälle ja aihion tynkää tasoitukselle on, mutta PIF repii ja raastaa riittävästi, jotta tappioputki saadaan poikki ja pinnat matkaavat Paraisille. Paarman pureman lisäksi Naantali jättää viihdyttävän matsin jäljen kirjoittajan kasvoille.

Viini: vauhdilla kaikesta käsille saatavista keitetty

Milanosta Turku Energia -areenalle: FC Inter Turku 2 – TPK

Milanosta pääsi lähes yhtä helposti Turku Energia -areenalle, mitä Maskusta Milanoon. Pro tipsinä länsi-Turussa asuville. Bussilinja 7 menee suoraan Veritaksen kupeeseen ja siitä pääse kätevästi katsomaan sekä Interin edustusjoukkueen että reservijoukkueen pelejä. Vitsit sikseen. Aurinko paistoi Kupittaalla lämpimästi ja silmiä pistelevän kirkkaana. Sekä Interin reservit että TPK olivat aloittaneet läntisen-Suomen kolmosdivarin Turun lohkon voitolla. Futisforum -totuutena maailmalla liikkui tieto siitä, että TPK tulee tälläkin kaudella nousemaan kakkosdivariin ja myös Interin organisaatiosta oli vihjailtu siihen suuntaan, että nousu olisi otettu kiikariin. Panosta pelissä siis oli.

FC Inter 2 ja TPK ottivat toisistaan mittaa kevätaurinkoisella Kupittaalla

Katsomon reunalle vihreiden rauta-aitojen taakse kerääntyi ihan kivasti porukkaa. Taistelupari varmistaa vielä sen, että mikä joukkue pelaa valkoisissa paidoissa ja keskittyy sen jälkeen ajamaan rallia kännykällä. Peli lähtee hyvällä sykkeellä liikenteeseen. Inter liikuttaa palloa nopeasti ja tehokkaasti. TPK kärkkyy katkopaikkoja ja pelaa pallon saadessaan hyökkäyksensä suoraviivaisemmin.

Inter pysty hiljalleen hyydyttämään TPK:n kärkiprässin ja sitä kautta se pääsee koko ajan paremmin pelin päälle. Ensimmäiseen pariin kymmeneen minuuttiin se saa luotua pari puolittaista maalipaikkaa. Ensimmäisessä Jarkko Kokkala pelaa hienosti yhteen Ricardo José Olmedo Gilerin kanssa (auttakaa nyt joku oikean etu- + sukunimi -kombon kanssa) ja pääsee pienestä kulmasta koettelemaan TPK:n kuparista, mutta toistaiseksi paukkuvat vain areenan takaraudat. Seuraava aihio syntyy pitkän syöttöketjun päätteeksi Valentin Purosalolle, joka oikealta laidalta lähteneen juoksunsa päätteeksi saa pallon jalkoihinsa ja pelmauttaa Veli-Heikki Maunilan vartioiman maalin sivuverkkoja.

Puolustaessaan TPK ei torstai-illassa näytä aivan yhtä kompaktilta paketilta, mitä viime kaudella, mutta se saa pidettyä Interin silti pois parhailta maalipaikoilta. Ensimmäisen puoliajan lopussa Inter saa vielä sarjana kulmapotkuja ja pallo pyörii pariinkin kertaan vaarallisen näköisesti TPK:n maalin edessä puttausmatolla, mutta sinimustat puuvitoset eivät aivan ehdi paikalle. Kiikareissa mennään tauolle. Interin pallonhallinnan ilmentymänä Anton Vyyryläisen pallovarmuus pisti kirjoittajan silmään.

Inter sai ensimmäisellä puoliajalla kourallisen erikoistilanteita, mutta TPK:n kuparinen säilyi

Tauko-ohjelmasta vastasi tällä kertaa Turun Erotuomarikerho, jolla oli omat treeninsä viereisellä kentällä käynnissä. Oikeanlainen liikkuminen ja oikeat liputukset olivat ainakin agendalla. Lisäksi yleisössä puhutti Suomen Cup ja Pallo-Iirot Interin tulevana Cup -koettelemuksena.

Kevättä ja futista

Askelmerkit kuntoon...

...että kentän laidallakin kulkee

TPK saa pienen momentumin toisen puoliajan alkuun. Ensin Jyri Sundin yrittää pallonriiston jälkeen roikottaa kaukaa vastassa olevan Tino Kangasahon yli, mutta säähavaintopalloksi jää. Tovi tämän jälkeen Andre Zaya heittää komean sisäkierteisen putoavan lehden myös melko etäältä kohti takayläkulmaa, mutta keväistä korkeapainetta jää yläriman ja pallon väliin noin metrin verran.

Sitten iskee Inter. Peliä on tunti takana, kun Kristian Palaselle jää pykälän verran liikaa tilaa rangaistusalueen vasemmalle kaistalle. Pallon saatuaan Palanen sivaltaa sen vastustamattomasti takakulmaan. Inter menee pelin kuvaa mukaillen 1-0 -johtoon. Palanen saa selvästi lisäpotkua maalistaan ja häneltä nähdään useampikin peliä edistävä nousu vielä toisen puoliajan aikana.

Andre Zaya ja Kristian Palanen olivat näkyviä hahmoja toisella puoliajalla

Pelin ehkä vaikuttavin hetki seuraa reilun kympin kuluttua Interin avausmaalista. Jarkko Kokkala rynnii hänelle viskatun pystypallon perään ja nappaa sen pihteihinsä. Pallo saadaan potkittua Kokkalan jaloista pois, mutta hän ryntää sen perään. Vielä toisen kerran näyttää, että valkopaidat ovat ensimmäisenä pallossa, mutta Kokkala saa kuin saakin väännettyä kahden TPK-pelaajan välissä pallon vielä itselleen. Seuraa tyylipuhdas puikotus, jonka jälkeen Kokkala rynnii kohti TPK:n maalia uudemman kerran. Tällä kertaa Kokkala pysähtyy takaapäin jaloille kopsahtavaan taklaukseen, josta erotuomari Aleksi Makkonen määrää pelin jatkettavaksi pilkulta. Elmeri Oksanen ohjaa Maunilan toiseen ja pallon toiseen kulmaan: 2-0. Pelikellossa 74 minuuttia.

Elmeri Oksasen rankkari

Interin toisen maalin jälkeen TPK:n on nostettava riskitasojaan ja Inter rokottaa surutta. Ensin TPK:n Zaya heittää kudin Kangasahon maalin etukulman yli. Pian mennään vauhdilla kohti TPK:n maalia: Oksanen hiipii taustalta mukaan oikealta laidalta tulevaan hyökkäykseen ja toimittaa takaviistoon tulevan pallon säkenöivällä voimalla kolmannen kerran TPK:n maaliin.

Kertaalleen mennään vielä samalla kaavalla. Kangasaho saa täpättyä Jyri Sundinin kudin yläriman kautta yli. Kohta painellaan taas TPK:n maalia kohtia ja siimaa kiristää vasemmalta laidalta läpi puikkelehtiva Volkan Isik, jonka keskelle suuntautuneen käännön ohjaa maaliin (kukas muukaan kuin) Oksanen. Knalli päähän ja peli pakettiin. Interiltä väkevä esitys, joka tuloutui erinomaiseen toiseen puoliaikaan.

Paluubussia odotellessa käyn vielä eeppisen keskustelun taisteluparin kanssa.

T: sano joku numero?
F&V: viisi
T: Seitsemän! Minä voitin!
F&V: no sano sinä joku numero?
T: kymmenen
F&V: kaksitoista. Minä voitin!
T: et voittanut, koska minun numero tuli kerran äärettömästä takaisin. Minä voitin!
F&V: asia kunnossa

 

Viini: pippuria ja paahdetta sinimustissa rypäleissä

Katkeraa ja suloista. Makeaa ja hapanta: FC Internazionale Milano - AC Milan

Metromatkan tapa Ca Grandalta Giuseppe Meazzalle oli jo aiemmin tiedusteltu. Metro imee jokaiselta asemalta lisää porukkaa sisuksiinsa. Ihon peittävissä kankaissa on sinistä, mustaa ja punaista. Meno on vielä hillittyä. 

Derby della Madonnina

Noustessamme metrosta Giuseppe Meazzan kupeeseen stadionilta kuuluu jo vihellyksiä, vaikka pelin alkuun on kaksi ja puolituntia. Jomman kumman joukkueen pelaajia tai valmentajia on käynyt kentällä, tai sitten väärän henkilön kasvot ovat välähtäneet stadionin screenille. Kauppa käy kioskeissa ja nyt pienemmällä kiireellä liikenteessä olevana olen valmis myös kioskien polettihärdelliin. Homma toimii näin: maksat kassalle, saat poletit, siirryt linjastolla eteenpäin, kerrot mitä ostit ja annat poletit takaisin. 

Kamerat räpsyvät. Satunnaisia chänttejä pelmahtaa ilmaan. Stadionin uumenista kuuluu tasaisin väliajoin metakkaa, jolla otetaan kantaa kentällä tapahtuviin asioihin ja luodaan asetelmaa pian alkavalle Derby della Madonninalle. Jos pitäisin jonkinlaista bucket -listiä futismatseista, niin nyt saisin piirtää viivan yhden pelin yli. Toki italialaisen futiksen koodi ei itselle täysin murru tälläkään reissulla, koska taustoja voisi opiskella loputtomiin ja kielikin on vieras. Veikeästi pumppasin kuitenkin "Jukka" Pakkasen San Siron uneksijaa menolennolla. Kirjasta saa tiettyjä kaikuja sieltä syvyydestä, josta futis Italiassa ja erityisesti Milanon sinimustalla puolella pumppaa väriä olemassaolon ydinnesteeseen. 80€ per lippu ei tunnu kokonaisuuteen peilattuna aivan kohtuuttomalta.

Interin ja Milanin kannattajat kaulailevat keskenään stadionin ulkopuolella ja niin perheissä kuin kaveriporukoissa on molempien värejä. Ei vaikuta olevan mitenkään poikkeuksellisesta, että paikallisten lähipiireissä jalkapallo jakaa puolia läheistenkin välillä, vaikka matsiin voidaan hyvinkin mennä yhdessä. Se jää sitten arvoitukseksi, että minkälainen tunnelma on matsien jälkeen kotien olo- ja makuusaleissa.

Giuseppe Meazza

Tunnelmia stadionin ulkopuolelta

Saamme matsieväät tuhottua ja siirrymme portteja kohti. Italiassa on hyvin hellämielinen suhtautuminen lapsiin, mikä näkyy tällä kertaa siinä, että portilla taisteluparilta kysytään leikkisästi vain etunimi, minkä jälkeen meidät ohjataan eteenpäin. Turvatarkistus on silmäily päältä päin ja se jälkeen olemmekin jo kilauttamassa lippuja lipunlukijoihin.

Oikeaan katsomosektoriin vievän rappukäytän tunnelma ei ole muutamassa päivässä muuttunut. Se on betoninen, ahdas, hengästyttävä ja loputon kuin vankilassa tai 1980-luvun Tšernobylissä. Nappaan maskia kasvoilta, talutan taisteluparia kädestä ja koitan vältellä sellaisia katsontakulmia, jotka alleviivaavat lisääntyvää vertikaalista matkaa stadionin ympäröivään asvalttiin. Reissuprinsessa ja rakas vaimoni askeltavat perässä.

Löydämme melko nopeasti paikkamme. Pelin alkuun on vielä tunnin verran aikaa ja katsomossa on mukavan väljää.  Allamme penkkirivistössä nuori nainen, jonka poskessa on sinimusta sydän, piirtää punamustia viivoja poikaystävänsä kasvoihin.

Meitä tervehditään viereisiltä penkeiltä.

-Milan or Inter?

Tohdin vastata Interin, koska kysyjän takissa on sinimustaa värjäilyä ja sen jälkeen huomaan, että hänen toisella puolella ja samassa seurueessa on Milanin huiveja ja värejä. Ensin mietin, että totuudenmukaisella vastauksella saattoi mennä mieron tielle tällä kertaa, mutta myöhemmin, kun Interin kannattajakatsomon kehoituksesta interistit alkavat pomppia ympäri stadionia, pomppaa myös mies pystyyn eli tulkintani osuikin oikeaan. Olemme koko matsin ajan puheväleissä. Sinänsä en ole Interin italialaisen version varsinainen fani, mutta sydän vain yksinkertaisesti sykkii enemmän sen väreille ja puolueettomaksi tekeytyminen olisi mennyt teeskentelyksi.

Pelaajat saapuvat lämmittelemään. Stadionin paikoista on karkeasti arvioiden varattuja tässä vaiheessa noin kolmannes, mutta metakka on melkoinen. Taistelupari nostaa hetkittäin käsiä korville, mutta toteaa samalla, että täällä on hyvä tunnelma. Kysyn että kummassa oli parempi tunnelma Manchesterissä vai täällä? Vielä tässä vaiheessa Manchester pitää piikkipaikkaa, mutta seuraavaan aamiaiseen mennessä voimasuhteet olivat muuttuneet.

Kannattajakatsomot virittävät chänttejään. Logiikka on selvä: toinen pääty aloittaa jonkin rallin ja toinen koittaa viheltää sen hiljaiseksi. Porukkaa kömpii tihenevään tahtiin Giuseppe Meazzan ahtaille penkkiriveille.

Spektaakkeli alkaa. Kuuluttaja liekittää kotijoukkueen kannattajia. Yläpuolellamme oleva isäntä piiskaa kirouksia niiden ihmisten päälle, jotka tulevat matsiin myöhässä. Tifot nousevat molempiin päätyihin. Yksittäisiä soihtuja sytytetään ja Lautaro Martinez räjäyttää stadionin varhaisella maalillaan. Ihmiset halailevat ympärillä olevia henkilöitä, mikäli värikoodit mätsäävät. Takanamme oleva milanista painuu kyyryyn. Edessämme oleva milanista heiluttaa keskisormea Interin kannattajakatsomon suuntaan. Maalijuhlan äänimaailma vaihtuu hillittömästä riemusta hillitympään chänttiin. Stadion pomppii Interille ja betoni antaa periksi kuin kastunut lauta ojan päällä.

Tunnelmia stadionin sisältä

Curva Sud Milano

Huomaan itse keskittymiseni harhailevan selvästi tavallista enemmän itse pelistä toisaalle, koska kaikki muu, mitä pelin ympärillä tapahtuu, on myös vangitsevaa. Inter on parempi ensimmäisen puoliajan alussa ja Milan lopussa. Derbyefektinä joukkueiden pelin rakenne vaikuttaa toistuvasti hajoavan, sillä keskikenttien surffaillessa milloin missäkin, molemmat pääsevät tunnustelemaan vauhdilla vastustajan puolustuslinjaa. Milan saa myös hyviltä paikoilta vapareita, mutta Interin puolustaessa sitkeästi, on se jälleen Martinez, joka laulattaa kotiyleisöä. Kuuluttajaa huudattaa Lautaroa ja yleisö vastaa Martinezilla. Milan putoaa hetkeksi hyvästä otteestaan huolimatta kanveesiin: 2-0

Takanamme istunut isäntä saa maistaa hieman omaa lääkettään kipittäessään rappusia alas ennen kuin ensimmäinen puoliaika päättyy. Vastapalaute ottelun seuraamisen häiritsemisestä lähtee nauravian kasvojen keskeltä huivien väreistä riippumatta.

Puoliajalle mennään Interin 2-0 -johdossa. Vartti on hyvä pätkä ottaa happea ja sulatella ensimmäisen puoliajan stadionmyrskyä. 

Keitä meitä nyt oli?

Hiukan jakomieliselläkin tavalla tunnelma on ollut samaan aikaan sekä lämmin- ja kylmähenkinen että ystävällis- ja vihamielinen. Jonkinlainen kannattamisen koodi kulkee kuitenkin katsomossa, jossa sini- ja punamustat ovat sikin sokin. Pahimmat solvaukset osoitetaan kannattajakatsomoiden ja kentän suuntaan. Viereisten silmille ei juuri hypitä paitsi, kun Milan kaventaa: punamusta -huivi putoaa nimenomaan silmilleni joko vahingossa tai sitten vähemmän vahingossa. Huitaisen sen pois ja sitten lähdetäänkin VAR:lle. Maali viedään pois. On vaikea olla olematta edes vähän vahingoniloinen. Interin kannattajat heiluttelevat kännyköitään ilmassa.

AC Milan jahtaa kavennusta...

...mutta VAR vie toivon

Taistelupari kertoo, että Inter on nyt hänen ykkössuosikkinsa. Tätä koitetaan vaalia, myös koti-Turussa. Seuraavaksi hän aloittaa vieressä istuvan miehen kanssa illistelykilpailun, joka jatkuu koko matsin ajan. Robin Gosens maalaa toistaiseksi sinimustat värit koko kaupungin horisonttiin ja interistit pääsevät juhlimaan sekä derbyn voittoa että liigacupin finaalipaikkaa: 3-0

Ohimoiden välissä kohisee ja ihmiset sulloutuvat Giuseppe Meazzan käytäville, ratikoihin, takseihin ja metroihin. Niin kuin he ovat tehneet jo vuosikymmenten ajan ja niin kuin he tulevat myös vuosikymmenten ajan tekemään. Stadionin uumenissa keitos kuplii edelleen.

Aamulla herään levottomasta unesta. Nenästä vuotaa verta kuin merkiksi siitä, että derby ei päättynyt eilen. Se vain jatkuu ja jatkuu.

Viini: sinimustaa ja punamustaa rypälettä ystävällisessä ja vihamielisessä keitoksessa.

Toistoja sisään: Monza-Brescia

Kaveri bongaa Monzan ja Brescian matsin, kun mietin Suomessa päivä/iltaretkeä Bergamoon. Tsekkaan nopeasti, että hotellilta on vartin taksimatka Brianteo- eli nykyisellään U-Power -stadionille. Ajatus jää hautumaan, sillä perheen kanssa matkatessa kaksi matsia kuuteen päivään tuntuu kohtuulliselta.

Milanon keskustasta ehtii jäämään muutamassa päivässä orastavat traumat, koska joka kerta, kun istahtaa terassille suunnittelematta lounaalle, jää hiukan ryöstetty maku. Sijainti maksaa ja erityisesti Duomon -alueella kannattaa tietää, mitä tekee, jos meinaa siellä syödä. Edellisenä päivänä myös kerjäläisporukka pyyhkäisee terassimme läpi ja viereisestä pöydästä pyyhkäistään matkapuhelin paremmille markkinoille. Niinpä päiväretki Monzaan kutkuttelee yhä enemmän ja lopulta esittelen (lue. pidän myyntipuheen) timanttisesta suunnitelmasta, joka pitää sisällään kävelyretken Parco Nordiin, visiitin hyvänoloiseen Pizzeriaan, joka sattuu olemaan kävelymatkan päässä Brianteosta ja samahan se sitten olisi sinne kävellä, kun hollilla ollaan. Suunnitelma menee neuvostossa läpi, vaikka protestiääniä nousee myöhemmin.

Palattuamme Parco Nordista selailen vielä Monzan pizzerian aukioloaikoja ja toinen pääsiäispäivä tuottaa tepposen, sillä pizzeria aukeaakin vasta seitsemältä. Kello käy kolmea ja porukalla alkaa olla nälkä, joten pikaiselle Plan B:lle tulee tarve. Ensimmäinen havainto on, että useimmilla paikoilla on samat aukioloajat, joten googleen on turvautuminen. "Restaurant open near me" antaa lupaavan oloisen afgaaniravintolan tiedot, joka on kohtuullisen matkan päässä, joten sinne siis. Taksi pudottaa meidät alueelle, jossa ei ensisilmäyksellä alkuun näy yhtäkään ravintolaa, joten ohimoita kiristää jälleen pykälää enemmän. Edessämme tönöttävien kerrostalojen takana avautuu alemmalle tasolle pieni kauppatori (Piazza della Trivulziana) ja vaikka suurin osa ravintoloista on kiinni, niin meidänpä valitsema on auki.

Ristorante afgano Milano Kabul grillin terassilla istuu poikaporukka polttelemassa shishaa. Muita asiakkaita ei ole, joten varmistelen vielä, että onhan ravintola oikeasti auki ja onhan se. Paikka on jonkinlainen yhdistelmä ravintolaa, kahvilaa, baaria ja bilemestaa. Ruoka on erinomaista ja kun näen 50€ laskun koko perheen ruokailusta juominen tekee mieli halata tarjoilijaa. Hinta/laatu on todella kohdillaan ja tippiä jää sen mukaisesti. 

Näemme vielä Lorenzo Insignen rankkarin AS Romaa vastaan tasanteen yläpuolella olevan katukahvilan ikkunasta ennen kuin Űberimme, joka on mallia Tesla, nappaa meidät kyytiin ja taitamme asvalttia kohti Monzaa.

Brianteo stadion ulkoa...

...ja sisältä. Katsojia 7502.

Brianteon ympärillä on teitä suljettuna. Kuski kysyy poliisilta parasta reittiä stadionille. Poliisi kysy, että kannatammeko Monzaa vai Bresciaa. Monzaa, Monzaa vastaan tilanteen jälleen huomioiden. Vastaus on sikäli oikea, että Brescialaisille ei ole enää mahdollisten ongelmien takia oikeaa reittiä olemassakaan. 

Lippujen osalta pienoinen yllätys ole, että pääkatsomon keskikatsomoihin sai sinne halutessaan pulittaa 50€ ikään katsomatta, mikä tuntui aika rapsakalta. Niinpä valkkasin meille paikat pääkatsomon reunalta: aikuiset 25€ ja muksut 10€.

Oikea portti löytyy punaiseksi maalatulta stadionilta helpohkosti. Lipunlukija ei ollut aivan yhtä tikissä, joten järkkäri ohjaa meidät suoraan sisään. Tuborgin saa helposti ja melko pienellä jonottanmsella ja muovimukin sai myös ottaa mukaansa katsomoon. Paikkamme ovat vieraskannattajien päädyn eli Brescian Curva Nordin puolella, mikä osaltaan takaisi tunnelmaa ja havainnoitavaa ottelun ajaksi.

Brescian Curva Nord

Monzan Curva Davide Pieri

Berlusconien sarjaporras sarjaportaalta ylöspäin pumppaamassa Monzassa itseä kiinnosti se, että ketkä Milanon kupeessa olevaa Monzaa kannattivat. Bresciassa kiinnosti vähintäänkin se, miten Jesse Joronen pärjäisi maalilla. Molemmat joukkueet pelasivat myös edelleen noususta Serie A:han, mikä varmasti lisäisi matsin kierroksia.

Matsin alun alla Brescian kannattajat virittelivät äänijänteensä piukaksi. Monzan päädyssä nostettiin pienen pyron säestämä tifo. Odotettavissa oli kelpo kanppailu.

Brescia on ottelun alussa selvästi parempi ja pelaavampi joukkue. Se saa jauhettua syöttöpelillään pallon lähelle Monzan maalia, mutta tehot antoivat odottaa itseään. Vasta ensimmäisen kahdenkymmenen minuutin jälkeen Monzan pelissä alkaa näkymään jonkinlaista suunnitelmaa nopeiden vastaiskujen ilmentämänä. Brescia pääsee edelleen paremmille paikoille, mutta tyhjää nappia kääntyy. Monzan paras paikka syntyy, kun oman rajoittuneen futisnäkemyksen puitteissa tulkitsen, että Patrick Ciurria tekee kolme väärää valintaa putkeen vastahyökkäyksessä. Ciurria saa kuitenkin pidettyä pallon itsellään ja on vähällä sutaista sen Christian Gytkjaerille tyhjän maalin eteen. Gytkjaer ei aivan yllä palloon, joten kiikareilla jatketaan.

Jesse hoitaa

Takanamme nuori, ehkä noin kolmevuotias, poika huutaa Interiä kentän suuntaan ja isä koittaa oikaista kannattamaan Monzaa, mutta oikaisu menee kuuroille korville. Päättelen tästä, että yksi porukka, joka käy Monzaa katsomassa ovat ne interistit ja milanistit, joille ei yksi annos futista viikossa riitä. Edessämme toinen pikkujampperi laulelee ja pomppii Monzan huivi kaulassa Brescian kannattajakatsomon tahtiin, mikä huvittaa kahta hänen vieressään istuvaa miestä, jotka tulkitsen isäksi ja isoisäksi.

Peli lämpenee hieman ensimmäisen puoliajan lopussa ja useampikin torikokous pistetään kentälle sekä pelaajien että muun henkilökunnan puolesta pystyyn. Kenties juuri tästä syystä kolmen minuutin lisäaika jää ainakin osittain pelaamatta, mikä generoi kuulosoluja tainnuttavan vihellyskonsertin. 

Torikokousta pitää

Kipaisen kipsasta toiselle puoliajalle virvokkeet. Homma pelaa käteisellä ja turisteina saamme pienen erityiskohtelun, kun myyjä kippaa täydennystä tuoppiini jo toisesta valmiiksi kaadetusta tuopista.

Tuomarit saavat toiselle puoliajalle niskaansa uuden vihellyspiiskan. Joronen saa vapautuksen toisen puoliajan alkua edeltävästä tötsäjuoksusta. Brescia on edelleen parempi joukkue ja mietin, että ainoastaan tuomarin virhe saattaisi kääntää ottelun Monzalle. Olen väärässä, sillä Monzan Jose Machin leikkaa, kuten Jari Oksanen aiemmin viikolla Maskussa keskelle ja jysäyttää pallon takayläkulmaan aika lailla toisen puoliajan aluksi. Oksasen kuti putoavana oli itsessään veskarille lentoradan puolesta tekemättömämpi paikka, mutta Machinin koko matkan ylöspäin nouseva on myös kaunokainen.

Monzan maali herättää koko katsomon mukaan Curva Davide Pierin värssyihin ja Brescian peli puuroutuu, vaikka se pysyy edelleen enemmän pallossa. Taistelupari ja reissuprinsessa kiinnittävät huomionsa siihen, että Brescian katsomossa on muutamia paidattomia heppuja ja tämä huvittaa heitä.

Brescia hakee tasoitusta

Keskustelemme paraikaa siitä, mikä olisi paras tapa palata Milanoon, koska en saanut taksikuskejamme Fabiota tai Giovannia jäämään stadionin kupeeseen odottelemaan, kun kuuluu kolahdus ja riemunremahdus. Brescian Dimitri Bisoli tasoittaa pelin. Brescia tiedostaa myös momentuminsa, sillä pallo juostaan nopeasti keskiympyrään, kun peliä on reilu kymppi jäljellä. Lopussa molemmilla joukkueilla on vielä aihionsa maaleihin, mutta yleisön osalta huokailuksi menee ja pisteet tasataan.

Iltanäkymä

Joukko pojankloppeja juoksee vielä katsomoomme soittelemaan suutaan Brescian kannatajien suuntaan. Astelemme jo pimenneeseen Monzan iltaan. Taksi irtoaa mukavan helposti pienen kävelymatkan päästä.

Viini: kun yksi lasillinen ei riitä

Maskusta Milanoon: A.C Milan-Genoa CFC

Aikataulujen puolesta menee pikkuisen HC:ksi. Lento Milanoon laskeutuu 18.10. Taksi on hotellilla 19.30 ja matsi alkaa 21.00. Niinpä kevennän hiukan vaatetusta ja lähden sokkona läheiselle metroasemalle ja toivon parasta. Metroasemalta löytyy onneksi lipunmyyntiautomaatti ja hetken lippuvaihtoehtoja tuijoteltuani täppään ylimmän rivin parin euron vaihtoehdon, jonka oletan olevan edullisin peruslippu.

Uitan lipun lukijaan ja sujahdan portista sisään, ja kun portti kolahtaa takana kiinni, välähtää: nythän minulla ei enää ole lippua eli mikäli sellaista tarvitsee päätepysäkillä niin olen jonkinlaisessa pulassa. Vilkaisu tulosuuntaan osoittaa sen, että lippu on sujahtanut portin toisella puolella olevasta toisesta aukosta ulos. Kiire ja edellisestä ruokailusta kuluneet tunnit eivät ole ihan ideaali yhdistelmä oman harkinnan kannalta. Takana sulkeutuneet portit ovat rakennettu mallilla "väljät" ja "joustavat", joten päädyn taklaamaan niitä kevyesti auki ja yllän kuin yllänkin portin välistä lippuuni. Tämä on kuitenkin Italia eli asioille voi hakea luoviakin ratkaisuja, kunhan ei jää kiinni.

Metrokäytävän yllä olevissa opasteissa on maalattuna San Siro eli oikealle asemalle melko sokkonakin löytäminen helppoa. Ca Grandan asemalta lähtiessä metro on melko tyhjä. Suurin syy lienee se, että useimmat eivät ole jättäneet stadionille lähtöä näin viime tinkaan. Pysäkki-pysäkiltä sakkia sulloutuu enemmän metron vaunuihin ja punamustia värejä näkyy koko ajan enemmän. Vastapäisille penkeille tulee isä ja poika. Isällä on AC Milan huivi ja verkkatakki. Olemattomalla Italian taidolla tunnistan, että isä ja poika käyvät läpi pian alkavan ottelun avauskokoonpanoa ja vaihtavat sanasia myös aiemmin alkaneesta Spezian ja FC Internazionalen matsista.

San Siro iltavalaistuksessa

Kojuja moneen lähtöön San Siron liepeillä

Google mapsin antaman suosituksen sijaan seuraan paikallisia viimeiselle metropysäkille, joka nousee aivan stadionin kupeeseen. Kello tikittää siihen tahtiin, että joudun nälkäisenä ja janoisenakin  passamaan stadionin ulkopuolella olevien ruokakojujen ja olutpisteiden houkutukset. Kiirehdin portille, jossa katsotaan lippu, henkkarit ja koronapassi.

Oikean katsomosektorin löytäminen ottaa taas aikansa niin kuin muutama vuosi takaperin. Hetken stadionin rakenteissa nousevien tornien seiniä tulkatessani totean ettei katsomosektoria ole yksinkertaisesti merkitty niihin eli se pitää vain tietää, tai sitten ihan vaan kysyä. Päädyn jälkimmäiseen ja onnekseni olen sen verran hajulla katsomokartasta, että olen osunut oikeaa seuraavaan.

Sisäänkäyntiin kilautetaan liput vielä kertaalleen eli kolmas kerta toden sanoo. Lähden sitten harppomaan rappusia ylös ja niitähän piisaa. Tuumaan, että porraskäytävä kolkkoudessaan ja ahtaudessaan on sellainen, joka voisi olla esimerkiksi vankilassa ja samalla fläsärit muutaman vuoden takaiselta reissulta samaiseen kohteeseen voimistuvat. Hikipäissäni ja puuskuttaen ehdin katsomon sisääntulolle juuri ennen matsin alkua. 

Olkoonkiin klisee, mutta tunnelman voi leimata heti poikkeuksellisen hyväksi ja hoipun vielä katsomooni. Yritän samaan aikaan sekä tasata hengitystäni, että totutella verensokerivajareissa jyrkän katsomon ja korkeuden aiheuttamaan efektiin, joka ei korkeanpaikankammoisella mene ihan kerta sisään-ulos -hengityksellä. Kiitän itseäni siitä, että olen valinnut penkkini rivin päästä. Harmillisesti vieressäni istuva nuori pariskunta joutuu luopumaan olutpöydästään.

San Siro sisältä

Peli alkaa. Sälli vieressäni kyselee, mistä tulen ja mitä joukkuetta kannatan. Ensimmäiseen kysymykseen vastaan rehellisesti ja toiseen sovellan tilanteesseen sopivan vastauksen. Milan pitää palloa. Genoa puolustaa syvältä ja iskee vastaan. Lisäksi Genoa käyttää myös italialaisen futiksen (ja miksei monen muunkin maan) kikkapussista tutun pelin rikkomisen ja ajanpeluun -kortin eli sen pelaajat pötköttelevät stadionin nurmella korostuneen pitkään aina, kun joku kolhaisu tai töytäisy sen sallii.

Se pötköttelee, joka voi

Kotikannattajien Curva sud värisyttää taukoamatta äänijäänteitään chäntisä toiseen. Koko katsomo tarttuu syöttiin valikoivammin. Riemu repeää kollektiivisesti, kun Pierre Kalulun kohteensa tunteva keskitys putoaa takatolpalle, josta Rafael Leao ohjaa sen suoraan ilmasta takakulmaan: kaunis maali ja kenties juuri se, mitä pelin aikaisessa vaiheessa Milan mestaruustaisteluunsa tarvitsi.

Curva sud

Vieraskannattajien piippuhylly

Ahtaiden penkkirivien välisille rappusille istuu myös koko ajan enemmän porukkaa: joko he ovat eksyneet tai stadion on osittain tuplabuukattu. Epäilen itse ensimmäistä variaatiota. Hyvien suoritusten lisäksi myös huonot huomioidaan ja palaute on napakkaa pitkin peliä. AC Milan on katsomoprofiilista tunnistettavissa usean sukupolven kokemukseksi ja sukupolvethan ovat olleet olemassa jo paljon ennen kuin nykyinen avauskokoonpanollinen raitapaitoja on syntynyt: jo se antaa kannukset tiettyyn vaatimustasoon. Edessäni rappusilla istuu poikansa vanhahko mies, jonka on jo vaikea liikkua ja erityisen vaikeaa se on varmasti San Siron rakenteissa, mutta miehestä säteilevä onnellisuus peittää varmasti alleen matsin tuottamat vaivat ja haasteet.

Sukupolvikokemus

Milan jatkaa painostustaan, mutta Genoa pysyy hyvin pelisuunnitelmallaan pelissä mukana. Omaan silmään Genoa vaikuttaa varsin laadukkaalta nipulta, vaikka se pelaakin tällä kaudella putoamista vastaan. Maaleja ei tule enempää, joten kotijoukkueen taukojohdossa mennään.

En ollut, kuten vieressä istuva Mario, joka haki oluen itselleen ja seuralaiselleen ensimmäisen puoliajan aikana, vaan tungen väkijoukon mukana Stadionin käytäville. Aika pian totean että matsi tullaan katsomaan loppuunkin asti kuivin suin ja keskimääräistä tyhjemmällä vatsalla, koska jono ja tungos ovat loputtomat. Niinpä tuijottelen hetken kaupungin valoja ja palailen sitten istumapaikalleni. Tunnistan itseironisia hankauksia oman iänkin tuoman mukaavudenhalun ja ympäröivän spektaakkelin välillä, ja jatkan hymyissä suin matsin seuraamista.

AC Milan hakemassa toista maalia

Bongaan stadionilta yllättävän suuren otannan myös suomalaisia. Marion toisella puolella heitä on pari kappaletta ja käytäviltä kaikuu härmää muutenkin. Se ei toki ole yllätys Finskin suorat lennot ja kaupungin muu tarjonta huomioiden. En kuitenkaan sanoisi, että meininki olisi turismin laimentamaa. San Siron kunnioitusta herättävissä betonielementeissä ja Curva sudin orkestroimassa metelissä on hyvä pala autenttisuutta.

Milan passivoituu toisella puoliajalla ja Genoa on hetkittäin selvästi kuskin paikalla. Katsomossa sytytellään vaivihkaa, mutta tihenevään tahtiin savukkeita. Myös Genoan kannattajakatsomossa nähdään tulitepuolta. Nyt Milanin pelaajat ottavat enemmän pötköttelyvuoroja kentällä. Yleisömääräksi ilmoitetaan 70000 ja rapiat. Se on kunnioitusta ja pientä kateuttava herättävä määrä. Lippuja myytiin senioreille ja junioreille kympillä. Omastani pulitin 24 euroa.

Genoan nostaessaan riskitasoaan Milanille aukeaa ylivoimahyökkäyksiä, jotka kuitenkin tyssääväät liikaan kuljetteluun ja huonoihin ratkaisuihin. Lopulta väistämätön kuitenkin tapahtuu, kun vaihdosta sisään tullut Junior Messias toimittaa nimensä edellyttämällä tavalla ja jysäyttää oman riparinsa maalin kattoon. Korvia tinnittävä vihellys nousee stadionilla, kun maali menee vielä VAR:n varmistettavaksi. Maali pitää. AC Milan voittaa ja jatkaa sarjan kärjessä.

70000 katsojaa todistavat AC Milanin voittoa

Kirjoittajalla keinuttaa jo koko kulunut päivä jaloissa sen verran, että odottelen hetken stadionin tyhjentymistä. Sen jälkeen astelen penkkirivien yli ja lähden kojuille pistämään ravitsemispuolta kuntoon. Laulu raikaa stadionin käytävillä ja  erityisesti "Interista vaffanculo" on muodissa.

Kojuilla vastassa on härdelli ja polettipeli. Lopulta löydän kärryn, jossa rahaa vastaan saa suoraan hyödykkeitä. Ensimmäinen Birra Moretti haihtuu ikeniin ja toisen kaveriksi löytyy vohveliraudalla paistettu painini. Niiden nuuduttamana metromatka Ca Grandalle nytkähtelee mukavasti.

Viini: kitkerä ja perinteitä hohkaava