FC Inter Turku-VPS: läikkyvät värit

Saan villahousuvaroituksen. Veritaksella on kuulemma edellisenä iltana ollut kylmä. Tietty toiveikkuus värittää iltaa ja suunnitelmat on piirretty kolmen kotipelin varalle. Kahvi on kuumaa ja vihreät muovipenkit tällä kertaa kuivat. Kannattajakatsomossa viritellään lopulta kauden viimeiseksi jäävää Tifoa.

...ja siten se sitten päättyy....

FC Inter Turun ja VPS:n ottelun alkuminuutit ovat melkoista pöytätennistä. Kunpa joku sinimustista vain ottaisi pallon haltuunsa ja pistäisi sen omilleen, toivon. Kymmenen minuutin pelin jälkeen lampunhenki alkaa myös purkamaan To-Do -listaansa ja Inter ottaa pelin näppeihinsä. VPS:lle 0-0 vaikuttaa kelpaavan ja sen puolustajat paiskovat nollariskillä palloa kohti uutta päätykatsomoa.

Interillä on eväät pistää jotain viime aikoina kiinni ja päälle räpsyneelle valotaululle, mutta erikois- ja murtautumistilanteista puuttuu se jokin. VPS:n boksin tuntumassa ei juuri haasteta vastustajaa, vaan haetaan turvallisempia ratkaisuja. Pelirohkeus ei ole radallaan. Petteri Forsell masinoi Matias Tammiselle Interin parhaan paikan, mutta yritelmä jää Oskari Forsmanin syliin.

Interillä oli ensimmäisellä puoliajalla omat hetkensä

Kohtalokkaalla tavalla VPS rokottaa ensimmäisestä paikastaan ennen ensimmäisen puoliajan loppua. VPS keinuttaa helponnäköisesti Interin hinauslauttaa, ja kun Tyler Reid suppailee Juuso Hämäläisen keulan puolelta boksiin, jää Samu Alanko takatolpan avantopaikalle yksikseen. Kirkasselkäinen sieltä nousee: 0-1.

Pelin kuva ei ehkä itsessään herätä suurta huolenaihetta, mutta monella Veritaksen sisuksiin painuvalla pyörii pää. Mitään ennätysyleisöä ei Turussa keskiviikkoillassa nähdä, mutta paikalle saapuneet tuntevat skenensä ja tietävät, että vaikeaa tulee.

Rumpu paukkuu, chäntit kaikuvat ja kotiyleisö asettuu sinimustien taakse. Tavallaan koko kaudelta kerätty karma iskee heti toisen puoliajan alussa takaisin, kun muuten erinomaista peliä pelannut Luka Kuittinen neppaa kummallisennäköisessä tilanteessa pallon omaan maaliin. Taistelupari ja reissuprinsessa nauravat hetki tapahtuman jälkeen sitä, että kirjoittajalle lupaa kysymättä asetettuun kiroilukalenteriin tulee nyt kolme merkintää yhdellä kerralla.

Siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu, on hyvä ymmärtää, että VPS:llä onnistuu kaikki. Se ei takuuvarmasti luo viiden maalin edestä odottamaa, mutta ensin ripari putoaa maalinedushässäkän jälkeen kätevästi Kalle Multasen jalkoihin: 0-3. Sen jälkeen Robin Hudd saa oikealta laidalta hyvän syötön boksin reunalle. Huddin kutii lähtee hieman kuin hidastetussa filmissä ja se tekee juuri sen, että Walter Viitala ei ehdi kääntämään painopistettään riittävän nopeasti, jotta hän saisi työnnettyä syötön suuntaan palaavan kudin väljemmille vesille: 0-4.

Inter saa oman lämmikkeensä, kun hyökkäykseen vaihdettu puolustaja Miguel Nazarit spurttaa VPS:n turvaverkon läpi. Jussi Niska kuopii maata, pakkeja ja palloja siihen malliin, että tilanne muuttuu 1-4:ään. Eipä se kauaa kestä, kun VPS siirtää majakan taas neljän merimailin päähän. Tällä kertaa Multanen surffaa kohti Interin maalia ja siirtää vastuun Miika Niemelle, joka pyyhkäisee pallon kuin syystuuli ruskan vielä auki oleviin ränneihin: 1-5 ja vaasalaisilta onnistuu kerta kaikkiaan kaikki.

Inter saa vielä loppuun rankkarin, kun kulmatilanteessa Nazarit pyyhkäistään nurmeen. Jotain sellaista symboliikkaa sisältyy siihen, kun Ruxi ja Nazarit vetävät aika tiukastikin köyttä siitä kuka pilkkua lähtee ampumaan, että toivottavasti sitä ei nähdä ensi kaudella kertaakaan. Forsman hakeee rankkarin hienosti alakulmasta.

Niinpä peli päättyy 1-5. Jotain lohdullista on siinä ettei viimeinen peli jätä mitään seliteltävää. Koko kauden kestäneen puhurin hapertamat pitkospuut napsahtavat alta ja kaikkien jalat kastuvat. Lopussa on myös uuden alku. Jarkko Wissin tulevan aikakauden valo pilkistää jo karmien alta.

Pitkospuut poikki. Ensi kaudella taas kokka kohti Eurooppaa!

Laulu raikuu vielä kauan sen jälkeen, kun pelaajat ovat jo stadionilta poistuneet.

Viini:

joskus se läikkyy ja joskus sitä läikkyy vaan,

mut väriä sydämen, se aina vahvistaa

FC Inter Turku-FC Drita: Euroopassa

Eurooppa saapuu Turkuun kosovolaisen FC Dritan väreissä. Ottelun ympärillä on tavallista enemmän pöhinää, mikä on tuiki tarpeellista, sillä europelit eivät ole mikään itsestään selvyys ja jatkuvasti toisintuva toiminne. Oma matka Kupittaan parkkipaikoille käy kaverin terassin kautta. Siipikastikkeen etikat ovat laimentumaan päin, kun iskemme puhelinta lipunlukijan alle.

Eurotunnelmia Turussa

Ihmisiä näyttää olevan kohtalaisen hyvin liikenteessä. Vieraskarsinaan löytää porukkaa ehkä hiukan odottamaani vähemmän ja näköpiiriin ei ilmaannu muutenkaan vastaavaa stadionin -valtausta kuin aikoinaan Huuhkajat-Kosovo-ottelussa. Kotijoukkueen kannattajakatsomossa on enemmän mustaa ja pieni häivähdys sinistä. Tifoja nostellaan ja konfetit paukkuvat, mikä on poikkeuksellinen elämys myös rivillämme istuvan nuoremman kaverin ensimmäiseen euro-otteluun. Tunnelma on kauttaaltaan stadionilla koko illan erityisen hyvä ja sitä kannattaa jatkossakin tulla aistimaan. Oli vastustaja sitten Balkanilta tai vaikka pääkaupunkiseudulta.

Jonkinlaista erikoistärinää vaikuttaa olevan myös Interin pelissä, sillä pienet pelin sisäiset elementit eivät löydä vihreän veran tetriksestä paikkaansa. Syötöt hiukan karkaavat, harhautukset eivät pure ja nopeat suunnanmuutokset jäävät suutareiksi. Koneiston yskähtely johtaa siihen, että FC Dritalle aukeaa paikkoja nopeisiin vastaiskuihin. Kotikannattajien onneksi FC Dritan vieterit ovat vielä jähmeät. Se ei saa myöskään pinkkaansa särmäksi ja hukkaa maukkaimmat paikkansa: sillä lailla laadulliset tekijä tasoittuvat.

Ottelun tuomaristo tuo oman vivahteensa peliin. Ensimmäisellä puoliajalla kyykytetään pariin kertaa kolhujen takia kentän sivuun siirrettyjä pelaajia sillä, että heitä ei muitta mutkitta oteta takaisin peliin, vaan heidän annetaan odottaa kentälle paluutaan pidemmän tovin verran. Tehokkaan peliajan puolesta hassuttelun sijaan tässä saattaisi olla jonkinlainen parasetamoli siihen, miten ajanpeluuseen tähtäävää kentällä pötköttelyä voisi vähentää.

Enemmänkin mahtuu!

Toinen puoliaika parkaistaan käyntiin 0-0:ssa. FC Drita lähtee prässämään korkeammalta. Ottelun silmää vinkkaavin hetki nähdään, kun yksi pallopojista pääsee sivurajaheittotilanteessa ulkoiselta habitukseltaan hiljalleen eläköityvän gängsterin fiboja lähettävän Besnik Krasniqin ihon alle. Voipi olla että jamppa pääsee koulujen jälleen jatkuttua kirjoittelemaan muutamiakin nimikirjoituksia. FC Dritan pelitavassa on myös omanlaistaan häijyyttä ja sen ei ole tarkoituskaan päästää Interiä mustelmitta vierasreissulle, sillä tilanteiden jälkeen kopisee. Tuomaristo pääsee asiasta kuitenkin vihille. Ansa laukeaa 74:n minuutin kohdalla Ilir Blaqorille, joka laputetaan ulos kentältä.

Besnik Krasniqi rajalla

Sitten lähteekin Petteri Forsellin ulospäin kiertävä vapari, johon Rick Ketting syöksyy. FC Dritan Faton Maloku on hieman onnekkaastikin puskun edessä, mutta pelivälineen taakse ahnaasti pomppaava Jussi Niska varmistaa pallon kulkureitin maaliin asti. Tunnelma Veritaksella on vapautuneen euforinen. Pelin ilmeestä viis. Inter johtaa.

Hyvin putoaa!

Viimeiseen varttiin ja lisäaikaan eivät päde aivan normaalit jalkapalloilun lainalaisuudet. Vajaamiehisenä pelaava Drita pistää uuden vaihteen pykälään. Inter keskittyy pitämään kynsin ja hampain kiinni johdostaan. Palloa paiskitaan pois sinimustien kenttäpuoliskolta ja kellon sekunnit tikkaavat hitaasti. Ambulanssinkin edessä spaddua palaa. Pääkatsomon viimeisetkin vieraskannattajat paljastavat äänijäänteensä. Peli päättyy. Inter voittaa. Kierrokset eivät ota laantuakseen. Inter voittaa. Siellä täällä läikkyy levylle.

Kiitos Inter!

Inter voittaa ja se on tärkeintä!

Viini: enemmän ja yhdessä 

FC Inter-HIFK: La Revancha

Lokakuun ensimmäinen pyhä piti sisällään Veikkausliigan yläloppusarjan ensi askeleet Turussa. ”Kaveri mukaan kausarilla” -triggeri tuli omalta osalta laukaistua ja ottelutapahtuman lisäksi Interin huivi saatiin kaverin mukaan kotiinviemisiksi. Interin ja HIFK:n ottelut ovat viime aikoina olleet niin pelillisesti kuin tunnelmaltaankin hyviä, joten riittävä kerrospukeutuminen ei ollut paha rasti ennen ottelua. Tiedossa oli myös, että Kupittaan oli vallannut Inter Cup, mutta parkkipaikka löytyi yllättävän kivuttomasti. 

HIFK on niitä harvoja joukkueita, jotka ottavat Interiltä pallonhallinnan ja tällä kertaa näytti, että sinimustat jopa tarkoituksellaankin luopuivat siitä. HIFK pelasi lisäksi erityisen paljon Moshtagh Yaghoubin kautta, mutta erityistä uhkaa se ei saa luotua. Interin pelissä on hyvä elementtejä. Petteri Forsellin syötöt napsahtelevat kivasti kohdilleen ja Timo Furuholmin rooli kohdepelaajana vaikuttaa toimivan. Interillä ei myöskään ole samanlaisia vaikeuksia pelin avaamisessa, mitä joukkueiden edellisessä vastaavassa ottelussa, mikä lupaa hyvää ja Inter on hyökkäyksissään vieraita vaarallisemman oloinen.

HIFK oli enemmän pallossa, mutta Inter oli tehokkaampi

Interin lanteissa hyökkäyskolmanneksella ei ole vielä ensimmäisellä puoliajalla samanlaista irtonaisuutta, mitä yläloppusarjan promovideossa, joten johtomaalin suhteen homma menee sekahauksi. Parhaat pyynnit käyvät Timo Furuholmilla ja Benjamin näyttää myös ”Air Källmania” Forsellin kulmasta, mutta vielä ei osu. Inter nostattaa kuitenkin ensimmäisen puoliajan lopulla niin kotiyleisön maalitoiveita kuin tilastollista maaliodottamaa siihen malliin, että puoliaikaa voi lähteä viettämään leppoisissa merkeissä.

Toisen puoliajan alkuun Forsell ravistelee jälleen taikapölyä Veritaksen nurmelle ja lähettää inhottavan vaparin kohti HIFK:n maalia. Calum Ward saa kellahdettua pallon eteen, mutta inhottavasti leijaileva peliväline ei ole Wardin kontrolloitavissa. Niinpä Air Källman ei edes pistä laskutelineitä alas, vaan syöksyy holtittoman näköisesti pallon paluuradalle ja palauttaa sen komentokeskukseen. Inter 1-0 -johtoon.

Petteri Forsell toi tarvittavaa X-faktoria Interin peliin

Maalin jälkeen HIFK ottaa peliin väkevästi kantaa ja pakottaa Interin puolustusasemiin. HIFK paukuttaa sarjana keskityksiä, kulmia ja sivuvapareita Interin maalille, mutta jokivarsi kestää. Henrik Moisander pääsee nappaamaan myös gamesaven, kun Aldayr Hernandez suuntaa ottelun loppupuolella puskunsa sellaisille korkeus- ja leveyspiireille, että monesti maaliverkko pölähtää. Moisander lennättää kuitenkin itsensä ilmavasti puskun eteen ja tuuppaa pallon toisaalle.

Pian Herndezin viritelmän jälkeen Interin vaihdokkaat paketoivat ottelun. Aleksi Paananen nappaa omasta boksista lähteneen irtopallon ja se on Haukiojan Martti, joka tikkaa terävästi laidalta. Paananen ajoittaa syöttönsä viimeisen päälle ja Haukioja leikkaa vielä ronskisti keskelle ennen kuin uittaa pallon etukulmasta sisään. 2-0 ja sillä se on selvä.

2-0 ja sillä se oli selvä

Viini: lämmike

FC Inter-Ilves: Petterin verran parempi

Turussa lähdettiin varovaisen toiveikkaasti Ilves -jahtiin Veritakselle. Melkoisessa myllerryksessä olleet Turun sinimustat vaikuttivat päässeen voiton päähän siitä bingosta, joka värjäisi taivaan taas sinimustaksi ja päästäisi auringon paistamaan kannattajilleen. Tavallaan voidaan todeta, että Inter on viimeisen kahden kauden aikana lellinyt ja hellinyt kannattajiaan niin pakkaamalla palkintokaappiin jalometallia kuin pelaamalla hyvää futista. Siksikin kannattajien odotuksetkin vaikuttavat nousseen eksponentiaalisiksi ja vastoinkäymiset iskevät nopeasti ja lopullisen tuntuisesti kuin pienet maailmanloput. AC Oulu matsi oli pelillisesti jo varsin hyvä ja oli puhdasta jalkapallojumalien ivaa, että Inter palasi Turkuun tappio niskassaan. Juuri valmentajansa kilometritehtaalle laittanut Ilves kotona vaikutti sopivalta vastustajalta momentumin kääntämiseen.

Ennen ottelua Mika Ojala nostettiin ansaitusti Inter -legendojen joukkoon. Siinä oli myös tarun hohdetta, kun Petteri Forsell puki ensimmäistä kertaa sinimustan paidan päälle eikä ensiesiintyminen jättänyt varmasti ketään kylmäksi, ellei joku nyt sitten satu asumaan iglun kulmassa täyteen jäähän tuutatussa pakastimessa.

Inter -legenda Mika Ojala 

Aurinko paistaa kuumasti ja takkeja nostellaan harteilta. Inter nappaa identiteettinsä mukaisesti pallon hallintaansa. Forsell pistää ensimmäisen syötön nätisti omilleen. Se on hyvä alku Interin ja Forsellin vielä määrittämättömän pituiselle matkalle. Ilves ryhmittyy suosiolla omalle kenttäpuoliskolleen ja jää passiin. Kannattajakatsomon sinfonia jyrisee tavallista mahtipontisemmin. Vartin pelin jälkeen Forsell järkkää ensimmäisen paikan Aleksi Paanaselle, mutta uuni ei vielä ole tarpeeksi lämmin ja antava: Rasmus Leislahti ottaa olkapäätorjunnan.

Vartti edellisestä ja Forsell-Alejandro Sanz-Timo Furuholm trio pyörittelee pallon sellaiselle ruohoneliölle, josta Furuholm lähtee kotiuttamaan: pallo riman kautta yli. Interillä pelaajat ja pallo liikkuvat hyvin. Forselilla vaikuttaa olevan aika vapaa rooli hakea palloa ja edistää peliä eri puolilla kenttää, ja vaikka tämä meinaa nyt kirjoittajan puolelta mennä aivan fanitukseksi, niin Forsell tekee myös hyviä ja Interin peliä edistäviä ratkaisuja sarjana. Interin maali antaa vielä ensimmäisen puoliajan odotuttaa itseään, mikä ainakin epäilevän Tuomaan hatulla ajateltuna saattaisi tarjoilla Ilvekselle jonkin onnekkaan pompun. Etenkin kun Ilveksen harvakseltaan lähteviin hyökkäyksiin tulee ensimmäisen puoliajan lopussa jonkinlaista säännönmukaisuutta.

Taikuri#14 työssään

Pomput on kuitenkin varattu stadionin sisätiloihin vieville rappusille. 0-0 -tilanne ei tunnu paljon tauolla vaivaavan, vaan kioskien jonot kaartuvat pitkinä muodostelmina pitkin Veritaksen käytäviä. Kahvin lisäksi omaa sydänalaa lämmittää vielä happihyppelyn ajan Rick Kettingin ensimmäisen puoliajan lopulla tekemä väkevä nousu, jonka päätteeksi Inter jäi enää hiuskarvan päähän avausmaalista. Kuviossa saattaisi olla jotain aihiota myös pimenevien syysiltojen matseihin.

Rick Kettingin jääminen Interiin oli myös juhlan aihe

Jostain syystä Honkakin haluaa tulostaulun kulmasta käydä toteamassa asioiden laidan ennen kuin Forsell-Paananen -akseli tarjoilee toisen puoliajan alussa taikinapalaa Furuholmille. Kuti suhahtaa edelleen ohi.

Myös FC Honka menossa mukana

Ilveksen kannattajakatsomossa tänään hiukan rauhallisempaa

Ilves nostaa hetkellisesti prässiään ja saa pienoista otetta peliin ja Interin maalin edessä järjestetään muutamat Keravan kollit, mutta Interin puolustusseinämä pitää, ja kun lopulta ottelun tarinan näkymätön muste löyhytellään näkyväksi, on loppuratkaisu täyttä klassikkokamaa. Forsell heittää ensimmäisen berliininmunkin Furuholmille, joka pursottaa hillon takatolpalta leivokseen ja Inter siirtyy johtoon. Seuraava uunilämmin lähtee Forsellin lapikkaasta vaihdosta ammattiaan kentälle harjoittamaan tulleelle Källmanille, joka sulattaa kuorrutteen päällään juoksulinjalleen ja sokeroi rapean taikinan palan nurmea pitkin ja Leislahden längistä sinne, minne se kuuluukin: 2-0

Pirskeet ovat valmiit ja mehut pöydässä. Tuomari päättää pelin. Inter on palannut.

Tätä hetkeä on Turun sinimustalla puolella odotettu

Viini: jälkiruokaviini

FC Inter-FC Lahti: sinnepäin

Turussa kaikki on vähän sinnepäin. Olen olevani fiksu ja kierrän Aninkaisten ikuisessa kesäremontissa olevan väylän itäpuolelta vain havaitakseni Datacenterin kohdalla kokovartalo -siltä näyttävän körilään viittovan minut pois Kupittaan suunnalta. Veritakselle pääsy on tehty niin hankalaksi, että alan epäillä jonkinlaista salaliittoteoriaa. Taistelupari ottaa torkut, kun lähden hakemaan seuraava kiertoreittiä, joka kulkee suunnilleen Kiinan Shandongin kautta. Tilanne eskaloituu siihen malliin, että huomaan kääntäväni vielä vastaantulevien kaistalle odottamaan punaisen valon vaihtumista. No. Kaksi miinusta on plus ja heilautan itseni viimein Hippoksentielle ja stadioni alkaa piirtymään maisemaan.

Tietyömaat väistetty ja peli voi alkaa

Interin kalustoa on murjottu oikein olan takaa ja kokoonpano on vähintäänkin nuorekas, mutta mikäpä siinä, asiat ovat niin kuin ovat ja nuoriso saa ahmia vastuuta sinimustalta pöydältä nyt oikein olan takaa. Kannattajakatsomon baritoni helähtää tällä kertaa ilman rumpua, mutta biisit ovat niikseen tuttuja, että rytmissä pysytään ja ääntä lähtee.

Interin peli rullaa heti alussa hienosti.  Jopa odotettua hienommin. Lahti nojaa jo valmiiksi köysiin, kun sinimustat tuovat hyökkäyksiä sarjana kohti valkopaitojen maalia. Kahvi ei ehdi jäähtyä kupeissa eikä oluen vaahto laskeutua mukeissa, kun Alejandro Sainz vapauttaa määrämittaisella Benjamin Källmanin läpiajoon ja Benkkuhan toimittaa: vartalo väännetään sellaiseen asentoon ennen laukausta, ettei Antonio Reguerolle jää oikein mitään käsitystä siitä, miltä puolelta häntä puijataan. Inter johtoon. Kuuluttaja huudattaa ensin Rick Kettingiä. Kyseessä lienee joko käytännön pila tai auringonpistos, mutta sen pelin aion olla itsekin näkemässä, kun Ketting kipittelee topparin tontilta vastustajan puolustuslinjaa karkuun. Jään odottamaan.

Kahvi on edelleen lämmintä ja vaahtokaan ei ole kokonaan haihtunut, kun Lassi Järvenpää pistää kauniin matalan pallon Lahden puolustuksen selustaan. Koko ottelun aktiivisesti pelannut Jasper Yrjas ehtii hyvin valkopaitojen oven välistä, mutta harmillisesti ja vuorostaan Reguero vääntelee kroppaansa sellaiseen asentoon, että Yrjaksen kuti ei löydä aivan perille asti. 

Inter pysyi ensimmäisen puolituntisen hyvin pallossa

Inter höykyttelee hämärän rajamailla vaeltavaa Lahtea ensimmäisen puolen tunnin ajan ja sitten ikään kuin tuttavallisesti nostaa kaverin köysistä. Inter olisi ehdottomasti tarvinnut toisen maalin hallintajaksoltaan, koska Lahden päästessä peliin mukaan kyseessä on edelleen maalin peli. Santsikuppeja ja tuoppeja lähdetään täyttämään hiukan epäuskoisissa fiiliksissä, mutta Interin johtaessa 1-0.

Toinen puoliaika suunniteltiin porukalla

Varsinaisena yllätyksenä ei tule, että Lahti rokottaa. Macoumba Kandji tarjoilee sputinikkia painimalla itsensä vapaaksi ennen kuin vissyjen hapot ovat toisella puoliajalla ehtineet laimentumaan ja maalihan siitä tulee. Peli ei ole aivan niin Interin hallussa kuin ensimmäisen puoliajan ensimmäinen puolituntinen, mutta aihioita on.

Lopulta ei kuitenkaan pure Taikin taika eikä Furkan loitsut. Onneksi Henrik Moisander on laittanut maalikehikoihin oikeaa salvaa, jotta vierasjoukkueenkaan kello ei pääsee helähtämään. Omien pelivelvollisuuksien painaessa päälle kuuntelen viimeiset huokaukset jo Veritaksen parkkipaikalta. Aninkaistenkatuakin ajaa, kun ei ole muuta liikennettä.

Viini: kypsyy

FC Inter-IFK Mariehamn: stadioninviljelys

10.6.2021 ajasta aikaa on kirjoihin merkittävä päivänä, jolloin yleisö palaili taas kohtuuttoman pitkästä aikaa Veritakselle. Toivotaan että jatkossa stadionit ovat yleisölle auki suunnilleen  24 h vuorokaudessa niin kuin supermarketitkin.

Sikäli mikään ei ollut muuttunut, että Aninkaistenkatu oli edelleen remontissa, kuten viimeksikin, kun matka kävi Veritakselle tai sitten futisjuhlan kunniaksi remontti pistettiin uudestaan käyntiin. Keli kuitenkin helli eli mikäpäs siinä autossa hikoillessa ja kesäkansaa punaisissa valoissa silmäillessä.

Tunnelma oli Veritaksen ulkopuolella myös kesäisen leppoisa. Inter on ollut hyvässä vireessä ja joukkue on niikseen hyvin rakennettu, että loukkaantumiset eivät pääse kovin syvältä kolhimaan. IFK Mariehamn oli sikäli arvoitus, että saarelaisten kausi näytti alkaneen mallikkaasti, mutta sen jälkeen jalat ovat kastuneet useammankin kerran. 

José Riveiro käy nappaamassa ensimmäiset kotiyleisön suosionosoitukset ennen kuin pallo potkaistaan IFK:n toimesta peliin ja ensimmäisellä puoliajalla IFK ei palloon enää juurikaan pääse. Inter lähti peliin kahdella topparilla ja keskikentän keskusta oli nyt erityisen miehitetty. Kannattajakatsomossa yskitään siitepölyt keuhkoista ja tutut sinimustien nuottien tahtiin taittuvat rallattelut jatkuvat ottelun loppuun asti. Yleisö kuuluu stadioneille. Mitäpä siihen lisäämään.

Jalkapallo kuuluu kannattajille ja kannattajat stadionille

Ensimmäisen puoliajan aikana tulee mieleen, että olisi pitänyt ottaa kiikarit mukaan, sillä peli käydään kauttaaltaan Maarianhaminan päädyssä eli aika lailla toisessa, mihin me olimme kausikorteilla vihreät penkkimme varanneet. Omalle kenttäpuoliskolleen vetäytyvät saarelaiset ja lämpimähkö kesäilma johtavat siihen, että pelin tempo ei ihan hulluksi nouse. Vajaa vartin kohdalla palloa suditaan vierasjoukkueen maalin edessä, mutta Oskari Forsman löytää vielä oikeille jalansijoille. Huolimatta kilpparistaan Maarianhaminan puolustuspeli ei varsinaisesti vakuuta. Väliin näyttää hieman siltä, että jollei Inter toimita palloa maaliin niin saarelaiset tekevät sen itse.

Kymppi edellisestä niin Taiki Kagayama ninjailee pallon itselleen Arttu Hoskosen pystysyötön santsikierroksella. Benjamin Källman nappaa paketin ja viskaa sen pilkun kohdalle, jossa päivystää vaihdosta sisään tullut Matias Ojala. Inter siirtyy aivan pelinkuvan mukaisesti johtoon. Pelin ilme ei oikeastaan maalin jälkeen muutu. Lähinnä valmiiksi lannistuneen ja epätoivoisenoloisen vierasjoukkueen toimet ihmetyttävät. Hyökkäyspeli on poikkeuksellisen ideatonta ja sillä on hetkellisinä pallollisinakin hetkinä vaikeuksia joka puolella kenttää.

Kahvit ja soodat on vedetty naamarin alta. Siksi puoliajalla keskitytään aakkosiin.

Toisen puoliajan alkuminuuteilla Källman tikkaa omalta kenttäpuoliskolta päätyyn asti. Pari kaveria putoaa vaunuista ja lopulta Niilo Mäenpää imitoi poliisisarjoista tuttua piikkimattoa, johon sitten Källman suosiolla ajaa. Pelimiehen liikkeitä alusta loppuun ja pallo viedään täplälle. Veritaksen päätykatsomon rakenteita lujitetaan ennen kuin Martti Haukioja astelee pallon taakse sementoimaan paikkaansa Veikkausliigan maalipörssin kunkkuna. Haukioja antaa kuitenkin hieman armoa sekä maaliverkoille että päätykatsomon sponsorilakanoille ja laittaa moukarin sivistyneellä voimalla haavin pohjalle. Forsmanin suojelee itseään syöksymällä pois tieltä.

Benjamin Källman oli päivän pysäyttämättömin

Välissä vilkutellaan hieman keltakorttia. Sitten kaupunginteatterin edestä suojatien hauiksensa ympärille kerinyt Timo Furuholm laittaa Haukiojan nappikuljetuksen ja syötön jälkeen lapikkaansa sellaiseen asentoon, joka johdattaa pallon takayläkulmaan. Futisjuhlat saavat Veritaksella huipennuksensa, vaikka loppuun asti vaivasi vähän sellainen tunne, että vierasjoukkue oli tänään eksynyt väärän oven taakse. Inter kiittää kotiyleisöään suvereenilla esityksellä ja tyylipuhtaalla voitolla.

Siellähän se Rantakadun suojatie

Viini: kesäinen, helppo

FC Inter-KTP: futista ja viiniä Veritaksella

Arpa ei osu blogiin. Pankkikortti käy kuitenkin maksutapana ja niinpä nappaan taisteluparin lastenistuimeen, ja suuntaamme Veritakselle. KTP:n olimmekin nähneet viime kaudella TPS:n divarireissun varmistaneessa ottelussa. Ehkä hieman tästä heijastellen taistelupari kysyy

-Pelaako siellä kaksi meidän suosikkijoukkuettamme?

On siinä tietysti omaa gloriaansa, kun kävelemme tutun kolmen sukupolven trion kanssa punaisia mattoja pitkin stadionravintolaan vievälle hissille. Lähinnä jännittää kuitenkin se, että näkeekö ravintolasta kentälle, ja näkeehän sieltä. Ravintolassa on väljää ja kaikilta pöydiltä pääsee ikkunan viereen. Ovet myös avataan sitä varten, että äänet tulee läpi. Toki on siinä taas saavillinen ironiaa, että ravintolan ulkopuoliset penkit ovat no-go -zonella, mutta minkäs teet. Kuluneen viikon aikana useampikin vaikutusvaltainen henkilö on liputtanut urheilutapahtumien eriarvoista asemaa esimerkiksi ravintoloihin verrattuna, mutta toistaiseksi homma on mennyt ainakin Turun osalta enemmän tai vähemmän irtopisteiden kalasteluksi. Tilanne olisi lähinnä koominen, mikäli urheiluseurat kylpisivät rahassa, mutta koska näin ei ole, niin tragikoomisen puolelle menee.

Futista ja viiniä Veritaksella

Stadionin toisesta päädystä helähtää tutut Interin kannattajien kannatuslaulut. Aitauksen taakse on tuotu oma siirrettävä katsomo, koska miksi ei, mutta ilmeisesti jonkinlaisen poliisioperaation myötä viritelmä puretaan. Ainoastaan Armadan lippu jää roikkumaan esille ja sen jälkeen näköyhteyksiä kentälle haetaan päädystä, mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla.

Veritaksen katsomoon otettiin kymmenen katsojaa

Veritaksella pelattiin myös jalkapalloa. FC Inter ottaa pallonhallinnan ja pelin haltuunsa heti alussa. KTP on myös pelissä hyvin mukana. Satamakaupungin vihreät vaikuttavat toteuttavan puolustuspelissä selkeää suunnitelmaa. KTP muistuttaa identiteetiltään jopa hiukan perinteistä Honkaa, ja ilmeisesti selkeä pelisuunnitelma on merkittävä syy sille, miksi KTP:n tulostaso on odotettua parempi.

Pallonhallinnasta huolimatta Interin huippupaikat jäävät ensimmäisellä puoliajalla Jesper Engströmin blokattuun kutiin ja Timo Furuholmin rangaistuspilkun kohdalta lähettämään puskuun. KTP:n vastaiskuissa on enemmän aihoita, mitä ne tulouttavat, sillä vapauttavien syöttöjen sijaan, palloa jäädään muutaman kerran kuljettelemaan. Inter vastaprässää myös tavallista hanakammin, mikä osaltaan hyydyttää KTP:n hyökkäyksiin lähtöjä.

Ottelu ottaa hiukan ekstrakierroksia, koska sekä Interin että KTP:n pelaajilla on vaikeuksia löytää punaista lankaa tuomareiden linjasta, mutta puoliajan kahvit ja erittäin herkulliset suklaakakut haetaan 0-0 -tilanteessa.

Inter painaa päälle heti toisen puoliajan alussa ja maali roikkuu alkukesän mukavassa ilmanalassa. Ennusmerkit realisoituvat, kun Jesper Engström pääse rauhassa laidaltaa kuljettelemaan ja saa hyvin aikaa asetella jalkaa pallon taakse. Lopputuotteena on kaunis takatolpalle kaartava koukun muodon piirtävä keskitys, jonka koko kauden väkevää preesensiä ilmentänyt Benjamin Källman toimittaa KTP:n maaliin. Pelin kuvan kannalta KTP:n kupla puhkeaa ja sen täyttyy ottaa uudenlainen asento matsiin.

FC Inter juhlimassa 1-0 maalia

Iltapäivän tuulet kääntyvät pian idän suuntaan, kun Juuso Hämäläinen nykäisee Aleksi Tarvosen nurin ja Ville Nevalainen osoittaa värimaailmassa liikennevalojen ylintä silmää. KTP ottaa ylivoimastaan heti ilon irti ja vääntää pallonhallinnan itselleen. Keskitysten lisäksi se saa pelattua fiksuja pystypalloja Interin boksiin ja sitä kautta luomaan uhkaa. KTP:stä nopealiikkeinen Alain Ebwelle vaikuttaa sellaiselta hyrrältä, joka saattaisi jotain pelin lopputulokseen pyöräyttää. Inter ehtii varioimaan alivoimalla kahden ja kolmen keskuspuolustajan systeemiä. Hyökkäyksessä siirrytään reilusti varatankin puolelle.

José Riveiron vaihdot osuvat sikäli nappiin, että kentälle kipittäneet Matias Ojala ja Ryan Mahuta muodostavat sellaisen akselin, jolla paineen alta hyökkäyksiä päästään edes silloin tällöin tuomaan. Lisäajalla Mahuta tökkää pallon kulmasta lyhyenä Ojalalle. Maalilla ei ole käytännössä ketään, joten Ojala tikkaa itse KTP:n maalia kohti ja erinäisten kimmokkeiden jälkeen tökkää kuin tökkääkin pallon maaliin. Peli ratkeaa siihen, vaikka Antti Mäkijärvi jysäyttää lisäajalla vielä komealla kiiturilla kavennuksen. Peli on kuitenkin jo niikseen lisäajalla ja lisäajan lisäajalla, että unohdan itse kertaalleen kavennuksen Veritaksen parkkipaikalla ja myöskin taistelupari unohtaa sen kotona, kun tulosta kysytään. Inter sarjan kärkeen, KTP:lle posia peli-ilmeestä ja AVI:lle tsemppiä, jotta seuraaviin koti- ja vieraspeleihin pääsisi turvallisesti ihan perinteisellä meiningillä.

Videon vuorovaikutus onnistuu myös aidan takaa

Viini: ravintolakattaukseen kuuluva talon punainen

FC Inter-KuPS: kalakukkoa perunapellolla

Interin huivi nousi tällä kertaa kauden avauksen kunniaksi sisätiloissa järjestetyn kisastudion pöydälle. Korona ei päästänyt meitä vielä katsomoihin, mutta sen ei toki tarvinnut tarkoittaa sitä, etteikö kauden avausta voisi juhlistaa muutoin. Niinpä nojauduimme isommalla porukalla nojatuolien ja sohvien seinuksiin, kun FC Inter Turku avasi Veikkausliigakauden KuPSia vastaan. Cupin välierätappion aiheuttama levottomuus ei ollut vielä aivan laskeutunut, vaikka väliin oli mahtunut yksi voitettu harjoitusmatsikin. 

Kausi 2021-2022 käyntiin sisäilmastudiosta

Pelin alla klikkilinkkien takaa avautuvat statistiikat näyttivät, että Interin suhteellinen pelaajabudjetti oli laskenut kanssakilpailijoihin nähden. Lisäksi KuPS:n kerroin vedonlyöntimarkkinassa rullasi reilusti alaspäin vielä aivan ottelun alla. Interin toppariosasto oli huhujen mukaan menossa kokonaan uusiksi. Todellisuudessa toppariosaston lisäksi pelisysteemi sorvattiin sinimustien osalta poikkeukselliseen muotoon. Pelissä riitti sinimustien kannattajille perhosia.

Sitten peli poljetaan käyntiin ja Inter ottaa sen noin vain hallintaansa. Veritaksen nurmi, jota omassa kisastudiossamme muun muassa raviradan kaltaiseksi kuvattiin, ei ehkä taaskaan tehnyt kunniaa kotimaiselle futikselle, mutta kenttä oli molemmille joukkueille sama. Kuopiolaiset vetäytyivät joko pelisuunnitelmansa tai pakon sanelemana. KuPS myös rikkoo suhteellisen paljon, mutta sillä lailla savolaisittain vekkulimaisesti, että korteilta vältytään. 

Kellossa on kymppi, kun Jesper Engström on oikeassa paikassa oikeaan aikaan, mutta hän ei saa aseteltua jalkaa sopivaan asentoon, kun Timo Furuholm siirtää pallon Engströmille avopaikkaan. Sinimustien seuraavat läheltä piti tilanteet tulevat Taiki Kagayaman lapikkaasta ja siitä, kun Benjamin Källman raavitaan nurin rangaistusalueella. KuPS:n yritelmät ovat enemmän sääpallo-osastoa. Pallon alle ei vain löydy sopivaa sateentekijää.

KuPS saa pallon maalin, kun Arttu Heinonen lakaisee palloa alakulmaan. Henrik Moisander ei palloon ehdi, mutta sitä kohti hyökkää vielä paitsiossa piileskellyt Urho Nissilä, joka kipittäessään Moisanderin torjuntalinjalla päästää myös pallon jalkojen välistä maaliin. Homma puhalletaan paitsioksi ja pian tämän jälkeen pelin ensimmäinen puoliaika myös päättyneeksi.

Kahvimuki polttelee vielä sormia, kun Ruudun intensiivisemmäksi käyvä selostus viestii, että pallo on saatu jälleen maaliin. Tarkempi kuulostelu osoittaa vielä sen, että kyseessä on keltamustien maali. Niinpä ruudun ääreen kiirehtii useampi maalin missannut kahvittelija. Sikäli ilmiö ei ihan tavaton ole livenä nähdyistä matseistakaan. Aina ei ehdi maaliksi takaisin katsomoon, mutta jos niitä näin saadaan aikaiseksi, niin täytyy lisätä temppu tämän kauden temppukirjaan. 

Hidastuksilta todellisuuteen piirtyvä maali on sitten sitäkin sykähdyttävämpi. Otso Virtanen syöksyy katkaisemaan pystysyöttöä ja nekkaa palloa eteenpäin. Saaliilla on ensimmäisenä Interin Juho Hyvärinen, joka lähettää kauniin sateenkaaren kaaren piirtävän pallon KuPS -maalin takakulmaan. Eurosport kamaa. Mietityttämään jää ainoastaan se, että jos Virtanen olisi saanut enemmän jerkkua purkuun, niin olisiko Hyvärinen lähtenyt pussittamaan saksipotkua vasemmalla vai oikealla jalalla? Englantia vastaan vastaavassa tilanteessa Zlatan Ibrahimović valitsi oikeanpuoleisen työkalunsa.

Maalin jälkeen KuPS saa momentuminsa ja se painaa pelin väkevästi Interin päähän. Muutamia maalia povaavia aihioitakin on ilmassa, mutta aivan härskeille maalipaikoille KuPS ei pääse ja oikeastaan se kiteyttää KuPS:n pelillisen haasteen. Se ei ole riittävän vaarallinen hyökkäyskolmanneksella, ja Interin Noah Nurmi-Martti Haukioja klaaraavat Moisanderin tukemana puolustuksen keskustan niin kuin tällä kombinaatioilla olisi pelattu aina ennenkin. José Riveiro vie pelin taktisen puolen.

Interin lähes virheetön puolustuspelaaminen ja Veritaksen perunapelto väsyttävät vierailijat, ja noin seitsemänkymmenen minuutin kohdilta Interillä on paremmat paikat. Pöytäkirjaan ei Valakarin ja Furuholmin sanailun, lipunmyyntikojun päältä lähtevien armadalaisten rytmikkäiden kannatushuutojen ja Moisanderin ja Haaralan kolisteluiden lisäksi maalien muodossa tule mitään lisää. Sinimustien voitto hälventää suurimmat tummat pilvet Veritaksen yltä (jos niitä nyt lopun viimein siellä olikaan). Kuopiolaisille jää enemmän mietittävää ja sellaisella hitsipillille töitä, joka tuosta materiaalista vielä polttaa voittavan joukkueen.

Peli oli tasaista vääntöä, mutta Interillä oli selvästi paremmat maalipaikat

Kauden avaus Turussa on lupauksia herättävä ja toivottavasti blogissakin päästään pian tekemään havaintoja vihreiden muovipenkkien päältä. Imu katsomoihin on kova.

Viini: perunapeltoviini 

FC Inter-RoPS: Veikkausliigan avaus kolmen sukupolven voimin

Helteet olivat Veritaksellakin jääneet taakse ja sadetta vihmoi stadionin katoksen alle, kun Veikkausliigakautta päästiin Turussa starttailemaan. Juhlaotteluun kausikorteilla ja euron lasten lipuilla muovipenkeille saatiin oman suvun puolesta jalkapallon ystäviä kolmesta sukupolvesta. Tapaukseen tosin liittyy suklaalla ja jäätelöllä lahjomista.

Veikkausliiga voi alkaa

Ennen ottelun starttia jäätelötuuttien huvetessa bongataan RoPS:n kannattajakatsomosta tonttulakki, mikä saa lapset riemuitsemaan ennen kuin liitytään kotijoukkueen kannattajakatsomon rytmikkääseen kannatukseen. Eilisen päivän Veikkausliigakierros oli ollut suosikkivetoinen ja myös tästä ottelusta oli lupa odottaa kotivoittoa. Voittoa odottaa myös pitkästä aikaa mukaan tullut tytär, joka automatkalla veikkaa lopputulokseksi ääretön – nolla. Tosin kertoo hän hetken päästä höpsineensä. Liehuvat liput, rumpu ja ilmaan pamautettu konfettitykitys nostavat tunnelmaa. Matsi voi alkaa.

Inter starttaa tutulla 3-4-3 -ryhmityksellä. Cupin peliin pientä rotaatiota tuo Timo Furuholmin paluu kärkeen ja Noah Nurmen nouseminen keskikentälle. Inter tuo peliä korostetusti hyvässä vireessä olevan Connor Ruanen laidalta. RoPS vastaa perinteisellä 4-4-2 miehityksellä ja varioi prässiään aina pelitilanteen mukaan. Märkä nurmi hidastaa Interin pelinrakentelua ja iltapäivä vaikuttaa sataneen vierasjoukkueen laariin.

Connor Ruane oli paljon pallossa

Inter pääsee vetopaikoille, mutta jyvä ei ole aivan kohdillaan. Niinpä maalia koitetaan toisella lähestymistavalla: hieman ennen kuin puolituntia on pelattu järjestetään RoPS:n maalille kunnon halonhakkuut. Niiden päätteeksi nuori kirvesmies Elias Mastokangas saa klapin oikeaan pinoon ja Inter siirtyy 1-0 -johtoon. Ensimmäisellä puoliajalla ei maaleja enempää tule. Puoliajalta katsomoon mukaan tarttuu nippu makkaroita.

Martti Haukioja pystyttämässä tornia

Toisella puoliajalla parin hassatun maalipaikan jälkeen Inter  vetäytyy ja RoPS hiipii peliin kuin varkain mukaan. Hetkittäin näyttää, että sinimustilla alkavat cup -rupeaman jälkeen pohkeet painamaan. RoPS pääsee toistuvasti ja helponoloisesti Interin ensimmäisen prässiaallon ohitse. Interin hyökkäystriolla peli menee perässä juoksemiseksi.

67 minuutin kohdalla sitten kotikatsomoa kylmää. Jussi Niska lähettää hyvän matalan keskityksen rangaistusalueella. Ikikiltti Alexandr Kokko saa viivata yhden kohdan korvatunturille lähettävästi toivelistalta yli: jostain Kokon ja Juuso Hämäläisen jenkkaskeleiden välistä pallo pongahtaa Interin maaliin.

Inter osoittaa kuitenkin luonnetta ja saa sähköä peliinsä. Agrekaattina toimii vaihdosta energisesti sisään tullut Liliu. Peli ottaa pelottavan monta ympyrää kantoonsa ennen kuin Aleksi Paananen on jälleen oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja upottaa pallon RoPS:n maaliin toistamiseen. Álvaro Muñiz tarjoilee vielä sykettä laskevan neronleimauksen vapauttaessaan kulman jälkitilanteesta Rick Kettingin, joka ohjaa pallon jalkapohjallaan maaliin. Suosikkivetoisesti alkanut Veikkausliiga piirtää vielä yhden odotetun viivan alkusivulleen.

Ensin juhlitaan 3-1 maalia...

...ja sitten koko ottelun voittoa

Voitonriemussa lasten reppukin jää jonnekin Veritaksen rakenteisiin, mutta menkööt löytötavarahommiksi

Viinikuvaus: alkumalja

 

Veikkausliiga: mua puri futiskärpänen

Veikkausliigan alkaminen on itselle jo vuosia ollut kevään ja orastavan kesän merkki. Joulupukin konttiin on saatettu useampi kausikortti ja odotus on voinut alkaa. Kotipelit kalenteroidaan hyvissä ajoin. Vieraspelit ovat myös löytäneet oman boksinsa keväästä syksyyn juoksevista suunnitelmista. Pelit tarjoavat onnellisia ja tunnerikkaita hetkiä väliin puuduttavan ja stressaavankin arjen pyörityksen keskellä. Työpäivän saa kätevästi poikki saapumalla stadionille. Viikonlopun kiireettömyyteen tulee oma mausteensa, kun tietää, että iltapäivällä pelataan taas. Kannattaa kokeilla!

Ne irvileuat, jotka huutelevat potkupallosta, eivät luultavasti ole ihan lähiaikoina, jos koskaan, käyneet suomifutista katsomassa. Oma kokemukseni on, että veikkausliigafutis on viihdyttävää ja taktisesti kypsää. Pelin sisällä on huomioitu pelaajien vahvuudet. Pelaajat ja valmentajat ovat täysiverisiä ammattilaisia, jotka vuodesta toiseen tekevät pioneerityötä suomalaisen jalkapallon eteen. Heillä on toki omat hyvät ja huonot hetkensä. Seuroilla, pelaajilla, valmentajilla ja taustajoukoilla on omat tarinansa kerrottavana. Ne ovat ihan yhtä innostavia ja viihteellisiä kuin missä tahansa muualla maailmassa. Paikallisuus tekee niistä lähestyttävämpiä ja tarinat ovat tarjolla niille, jotka ovat valmiita niitä kuulemaan. Ryhdy vaikka seuraamaan kotikaupunkisi tai suosikkijoukkueesi some -tilejä.

Veikkausliigassa on sellaista paikallisuutta ja autenttisuutta, mitä ei läpikotaisin kaupallisissa eurooppalaisissa futissarjoissa ole. Totta kai itsekin toivon, että Veikkausliigan yleisömäärät ja rahavirrat kasvavat, jotta suomalaiselle jalkapallolle voidaan luoda vankempaa pohjaa. Matka saattaa toki olla pitkä tai loputon, mutta aion itse nauttia siitä ottelun kerrallaan. Fiilistä metsästävän kannattaa hakeutua stadionilla oman suosikkijoukkueensa kannattajaryhmien läheisyyteen. Kenties olet seuraava, joka jouluksi katselee kausikortteja sekä itselleen että läheisilleen.

Viime kauden pelirutiinina oli pojan eväsrepun pakkaaminen ja bussimatka Veritakselle. Välivuoden jälkeen aion houkutella taas tyttärenikin mukaan stadionille (Suklaa ja jäätelö toimivat ainakin huomista matsia silmällä pitäen).  Stadionilla tapasin sekä isääni ja pikkuveljiäni että monia kasvotuttuja, joiden kanssa pelit elettiin yhdessä. Katsettaan kun katsomossa kierrätti, saattoi hämmästellä, minkälaisen kirjon ihmisiä ottelut olivat vetäneet puoleensa. Syttyä voi tunnelmasta, yhteenkuuluvuuden tunteesta, pelistä itsestään kaikkine vivahteineen tai siitä, että pelit tarjoavat paikan kokoontua lähteisten ihmisten kanssa yhteen.

Veikkausliigaan sopii hyvä liike-elämästäkin tuttu sananparsi: älä oleta, vaan ota selvää. Annetaan vaan kotimaisen futiskärpäsen purra tänäkin vuonna

Viinikuvaus: kotimainen arvoviini

FC Inter-KuPS: räiskettä Veritaksella

Pehmentävistä puheista huolimatta Veritaksella oli revanssihenkeä, kun Suomen Cupin puolivälierissä KuPS saapui FC Interin vieraaksi. Katsomot olivat lohkottu pariin osaan ja sellainen viitisensataa henkeä oli todistamassa ottelua, joka voitaneen jo tässä vaiheessa todeta yhdeksi kauden viihdyttävimmistä.

Ilmalentoja osa I Arttu Hoskonen

Inter lähti kannattajakatsomon rummutuksen säestämänä pitämään palloa. KuPS vetäytyi odottelemaan vastaiskupaikkoja ja kärkkymään erikoistilanteita. KuPS pisti maalikarkelot pystyyn käytännössä ensimmäisestä hyökkäyksestään, kun Aniekpeno Udoh karkaa laidalta ja saa pomputeltua pallon maaliin ohi tyhjää harovan Inter -puolustuksen. Juuso Hämäläinen saa kuitattua pelin kulmatilanteesta tasoihin. Peli tuntuu taas olevan turkulaisten hallussa, kunnes Lucas Rangel hiipii sinimustien puolustuksen selustaan, jonne yksi kuopiolaisten lukuisista kukkupalloista putoaa. Rangel nostaa pallon tyylipuhtaasti maaliin.

Ilmalentoja osa II Anthony Annan

KuPS jatkaa vetäytymistä, pystypainia ja Interin virheiden kyttäämistä. Keltamustien kukkupallottelu muistuttaa väliin vain etäisesti jalkapalloa, mutta tehokasta se on. Urho Nissilä painaa pallon rangaistuspilkun kohdalta kolmannen kerran Interin maaliin heti toisen puoliajan alkajaisiksi. Kotiyleisö hiljenee hetkeksi, sillä sen verran epätodentuntuista on se, että tämä KuPS saa kolmannen maalin arvottua. Jalkapalloa sitä vastoin tarjoilee Kevin Kouassivi-Benissan, joka leikkaa sähäkästi KuPS:n puolustuksen selustaan ja kääntää Taiki Kagayaman lähettämän pallon keskellä rouhivalle Timo Furuholmille, joka tuo turkulaiset maalin päähän.

KuPS pääsi välillä kuin varkain Interin puolustukselta karkuun

Peli ei kauaa vanhene, kun KuPS:n puolustus hermoilee Elias Mastokankaan rangaistusalueella nurin ja Connor Ruane pistä pelin vastustamattomasti rangaistuspilkulta tasoihin. Vaaka tuntuu värähtävän reilusti turkulaisten puolelle, kun Nana Boatengin kuppi menee nurin ja hän kolhii otsallaan itselleen punaisen kortin. Furuholmillekin ehtii samasta tilanteesta helähtää punakortti, joka tuomarin kirjanpidon tarkastuksen jälkeen kumotaan. Outoa kyllä: Boatengin kurkkiessa vielä Veritaksen rakenteista Usman Sale käppäilee Inter puolustuksen uumeniin ja sutii pallon takakulmaan. KuPS siirtyy 3-4 johtoon.

Videolla Connor Ruanen rangaistuspotku

Reilu viisi minuuttia ennen varsinaisen peliajan loppua Alvaro Muniz löytää KuPS:n puolustuksen taskusta Kagayaman, joka tuikkaa ovelasti yhdellä kosketuksella pallon Furuholmille ja maestro tuo jälleen Interin tasoihin. Inter jatkaa voittomaalin hakemista ja Rick Ketting häärää myös piikissä loppuottelun ajan. KuPS vetäytyy, jos mahdollista, entisestään. Krampit taittavat jatkoajalla molempien joukkueiden pelaajia nurmeen. KuPS:lla on jatkoajan toisella puoliajalla pieni etsikkoaika, mutta maaliin asti keltamustat eivät palloa löydä. Niinpä panokset pistetään keskellä ja jaetaan rangaistuslaukauskisassa.

Inter heittää tuoreita äijiä pallon taakse. Erityisesti ilahduttaa katsoa, miten Noah Nurmen ja Martti Haukiojan jälkeen Roope Kantola pistää pallon itsevarmasti Otso Virtasen selän taakse. KuPS:lta Ats Purje ja Juho Pirttijoki hassaavat omat rankkarinsa, joten Kettingin jälkeen Interin ei tarvitse heittää edes viidettä laukojaa kehään. Värikkäiden vaiheiden jälkeen Inter saa revanssinsa Kuopion keltamustista ja futisjuhlat jatkuvat sunnuntaina Turussa FC Lahtea vastaan.

Viinikuvaus: uudelleen samaan lasiin kaadettu ja eri tavalla sekoitettu

Futisoluet: RPS Brewingin Ultra lager

Kuopiolainen RPS Brewing on pannut osana veikkausliiga -yhteistyötä oluen, joka kaupan hyllyillä on kirjailtuna veikkausliigaseurojen väreissä. Tölkkiin on nostettu myös seurojen kannatuslauluja.

Tölkissä ote Armada Turun laulukirjasta

Turun länkkärin Cittarin päätyyn on nostettu laaja kirjo eri oluita tästä kokoelmasta. Nopealla katsannolla ainakin HIFK:ta, MIFK:ta ja geneeristä veikkausliigan olutta on tarttunut asiakkaiden mukaan. Keltamustat FC Honka ja KuPS näyttävät joko jääneen hyllyyn tai sitten niitä on juuri täytetty lisää.

Löydän FC Interin oluen ensin hintalapuista, mutta sinimusta etiketti ei napsahda silmiin. Sitten hoksaan että FC Interin tai tarkemmin tarkasteltuna Interin kannattajayhdistyksen Armadan mukaan nimetty olut ei ole aivan tutulla sinimusta -raidallisella kuosilla etiketöity. Sitä toki on laatikokaupalla tarjolla. Lähestymistavalla saattaa olla sopimustekniset taustat, koska ainakin Veritaksen Ole ravintolassa on jo aiemmin myyty Interille nimikoitua olutta, joka on Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan tuotos.

Lasiin kaatuu kullankeltainen inan vihertävä ja läpikuultava Pale Lager. Oluen päälle nousee huokea saippuan valkoinen vaahto, joka sulaa melko nopeasti saarimaisiksi kelmuksi oluen pinnalle.

RPS Brewingin Ultra lager

Tuoksu on pehmeän humalainen, vaalean viljainen ja siinä on pilkahdus ranskanleivän makeutta. Lämmetessään tuoksuun nousee hentoa ruohoisuutta. Oluen eduksi on sanottava, että bulkkioluissa häiritsevää vetisyyttä ja metallisuutta ei tuoksuun nouse. Tuoksu on hallitun kevyt ja helposti lähestyttävä.

Suutuntuma on piirun verran hilloinen, mutta kuplat nostavat rungon ryhtiä ja jättävät raikkaan jäljen. Suutuntuma sopii hyvin tuoksumaailmaan. Yleismaailmallisuuden tuntua tuo se, että Stallhagenin lasista nautitaan nyt kuopiolaisen panimon Turun Interin kannattajayhdistykselle nimikoima olut.

Oluen kepeys jatkuu vaalean viljaisessa ja maissisessa makumaailmassa. Sinänsä mitään makujen ilotulittelua olut ei tarjoa, mutta sen ei kai ole tarkoituskaan. Maku piirtää valmiiksi helposti lähestyttävän ja kepeän oluen kaaren valmiiksi. 

Aloittelu-, pelintiimellys- ja puoliaikaoluena kepittää varmasti leijonan osan kylmäkaappiin ahdetuista tyylissään kilpailevista olutsisaristaan ja -veljistään, jotka 7,5-9,5€ hintaisina suoraan tölkistä tai muovituopista hörpittynä nostavat väliin irvistyksen huulille.  Sopii hyvin myös lenkki-, jano- ja saunajuomaksi. Lisäksi toimisi illanistujaisissa sekä tarinankerronnan että pienen provosoinnin välineenä.

Futis- ja viinikuvaus: tasapainoinen 4-4-2 ryhmittymä, jossa jokaisella tanniinilla selkeä on rooli. Tiukoissa väännöissä vaatii sopivan momentumin, jotta yksilöt pääsevät hyödyntämään vahvuuksiaan ja kääntämään voiton omalle joukkueelle

3,2/5

Kun jalkapallo meni kiinni

Epätodentuntuiset tyhjät katsomot Italiassa eivät vielä hälventäneet kaikkien aikojen futiskevään humua. Luottokortin syntilistalle oli pääsiäiseksi laskettu kolme ottelupalloa Leedsin peleihin. Tarkoitus oli kotiuttaa Valioliigapaikka joko Elland Roadilla tai Liberty Stadiumilla Walesilla. Hotellit ja matsiliput oli varattu myös Pietariin huuhkajien matseja varten ja oman kausikortin lisäksi joululahjana oli annettu kaksi kausikorttia Turun Interin kevään koitoksiin.

Sitten otteluita alettiin perua tai optimistisemmin siirtää. Yksi kerrallaan. Lopulta kokonaisia ottelukierroksia jäädytettiin. Tästä oli enää yhden pysäkin matka siihen, että sarjojen ovet lyötiin säppiin. Silmänräpäyksessä jalkapallo meni kiinni. Tämä ei sinänsä jalkapalloa viihteenä (vaikkakin intohimoisesti) kuluttavan ihmisen näkökulmasta ole suurikaan tragedia. Hotelleista, lennoista ja matsilipuista näyttäisi järjestäen saavan rahat takaisin tai niihin kiinnitetyt bitit voi hyöty- ja viihdekäyttää myöhemmin. Nyt näyttää jopa siltä, että niihin investoidut rahat säilyttävät paljon paremmin arvonsa kuin perinteisemmät sijoitukset, jotka ovat yhtä kauden 2017-2018 Beneventoa ja tuttavallisemmin joulukuusta. Tämän hetken tragediat pystyttävät hirsimökkejään muualla. Se on hyvä pitää mielessä, kun tekee päivittäisiä valintojaan ja valitsee sanojaan.

Beneventon menoa Serie A:ssa 2017-2017 kaudella

Jalkapallo ei ole elämää suurempaa. Se on maailman kuva tässäkin hetkessä. Stadionit humisevat tyhjyyttään. Lähipuiston takana olevalla futiskentällä on ollut tavallista enemmän kuhinaa. Kuuliaisesti peliporukat ovat hallitusten asettamien säädösten ja suositusten mukaisia. Perheet pelaavat keskenään ja siitä tulee vähän kummallinen olo, kun pallo karkaa viereisen porukan pelikentälle. Melko monen katseessa on tällä hetkellä ripaus koronaa.

Keittiöstään päivystyvän selvännäkijän kristallipallo näyttää juuri laiturilta sumuun työnnettyä venettä. Merenkäynti on maltillista ja vastarannalle matkaa. Australian A-liigan imu ei vielä tartu, joten lataan vieroitusoireisiin vanhan futismanageri pelin. Saan pettymyksiin päättyneen kauden päätteeksi kenkää, koska kyllästytän omistajat ruinaamalla toistuvasti lisää rahaa palkkakuluihin. Aloitan seuraavana päivänä kauden uudelleen ja voitan tuplamestaruuden. Suljen jälleen koneen ja päätän palaavani pelin ääreen, jos aivastusten ja yskähdysten kirjaaminen taulukkolaskenta -ohjelmaan alkaa houkuttaa.

Lapset ottavat muuttuneet olosuhteet kuin aamupuuronsa. Suunnittelen ostavani pojalle hänen ehdottoman suosikkipelaajansa Timo Furuholmin pelipaidan syntymäpäivälahjaksi. En muista onko hänelle vielä kerrottu, että varsinaiset syntymäpäivät on peruttu tai kansainvälistä futisskeneä mukaillen toistaiseksi siirretty. Lahja tulee kuitenkin osumaan suoraan häränsilmään. Katselen sohvalla ruutujen äärellä pötköttelevää perhettäni. Tässäkin hetkessä olen raadollisen etuoikeutettu. Se on hyvä pitää mielessä ja mieli nöyränä, kun karanteenikamman piikit napsahtelevat poikki. Eletään aikoja, jolloin panokset siirretään pelipöydän keskelle lupaa kysymättä. Niin on usein muutenkin, mutta valaistus on nyt tavallista kirkkaampi. Toivon että tässä on yksi tämän kevään opetuksista.

Ja sitten joskus, kun suljettujen tilojen salvat ja stadioneiden portit taas aukeavat, ja jos universumi niin suo,  palaamme Veritakselle, Elland Roadille ja Pietariin Ristisaarelle ja humallumme lajin kauneudesta koko jäljellä olevien T- ja B-solujemme voimalla.

Viinikuvaus: genomeja ja kapsideja

PS: jalkapalloa ja elämää juhlitaan vielä Beneventossakin

TPS-KPV ja KPV-TPS: pomppu ulos, pallo sisään

Veritaksen valot rajaavat oman maailmansa Kupittaan nurkkauksesta. Vietetään turkulaisen futisjuhlan jatkoja. Sinimustalla puolella on suruaika. Mustavalkoinen puoli jatkaa ikuista vappuaan vielä kahden ottelun verran.

Turun jalkapallopyhättö ottamassa liigakarsinta -ottelua vastaan

Peliään pitkin kautta paremmaksi säätänyt KPV saapui Veritakselle jo jonkin aikaa sitten kakkossijansa divarissa sementoineen TPS:n vieraaksi. Viime kauden vastaavasta kohtaamisesta asetelmat olivat pyörähtäneet ympäri. KPV oli otteluparissa hienoinen suosikki joskin kotietu teki tilanteesta ensimmäisessä ottelussa tasavahvan.

KPV aloittaa pirteästi ja saa puskettua pelin painopisteen TPS:n päähän. Mustavalkoiset lähettelevät pitkiä pystypalloja KPV:n ryhmittymän yli. TPS:stä Sami Rähmösen eleetön ja virheetön peli pistää silmään. Mika Ääritalo pääse muutamia kertoja lupaavannäköisiin tiloihin, mutta KPV sulkee linjat ja Ääritalon jalka ei vaikuta kosteassa illassa riittävän keveältä. KPV:n Ishmael Yartey vaikuttaa olevan pelipäällä. Kirjoittajan kiinnostuslistalla ollut MuSa:sta siirtynyt Taiki Kagayama jää pelin varjoihin.

Ishmael Yartey oli KPV:n näkyvimpiä pelaajia 

Sääriluut ja suojat kolisevat. TPS:n kannattajakatsomo pumppaa mustavalkoista verta muihin katsomonosiin. KPV:n kulmaus jää siihen nähden laimeaksi, mitä se on aiemmin esimerkiksi Helsingissä pystynyt näyttämään. Toki nyt on torstai ja Kokkolaan viiden tunnin ajomatka. Jatkoille on kokonaisuudessaan jaksanut 3376 katsojaa. Ottelun panokseen nähden se menee maltillisen puolelle.

Ensimmäisessä ottelussa säärisuojat kolisivat

Riskitasot laskevat tasaisen varmasti. Pelin ilme alleviivaa sitä, että käsillä saattaa olla yhden maalin tai (epä)onnekkaan pompun ottelusarja, kuten viime vuonna. KPV:kin luo uhkaa enää lähinnä kulmpotkuista, jotka paukkuvat vaarallisesti TPS:n maalin edustalle.

KPV loi uhkaa kulmapotkuista

Sankareiden sijaan Veritaksen vaatepuilta nostellaan antisankareiden kankaita: ensimmäinen menee Albijon Muzacille. Muzacin vasemman jalan päältä pallo sinkoaa kohti vieraspäädyn takana ammottavaa avaruutta, kun 81 minuuttia on pelattua ja Muzacilla on avopaikka. 

Seuraavaksi pelin silmään pääsee erotuomari Kalle Mäkinen, joka ottelun loppupuolella korvasi pois nilkuttaneen Atte Jussillan. Futislotto heittää KPV:n Joni Mäkelän läpi ottelun loppupuolella. Aldayr Hernandez kaataa hänet rangaistus alueella, mutta Mäkisellä juuttuu pala kurkkuun ja herne pilliin. Rankkari jää puhaltamatta: tätä on kotietu parhaimmillaan.

Maaleja ei nähdä. Ratkaisevat pallot ja pomput pomputellaan toisessa osaottelussa. Viime vuonna liigkarkit vei onnekkaampi ryhmä. Kenties tänä vuonna on laadukaamman vuoro.

Turku, Kokkola, Seinäjoki ja mitä näitä on

Kokkolaan tai Seinäjoelle ei allekirjoittaneella ollut asiaa, joten liigakarsinnan toinen osaottelu jää kuvaputken kautta katsottavaksi. 

TPS aloittaa pelin aktiivisemmin ja KPV:llä on vaikeuksia pelin avaamisen kanssa mustavalkoisten prässätessä korkealta. Eliecer Espinosalle tarjoillaan jo alussa timanttia, mutta vierasmaali jää vielä kuvun alle.

TPS rynnistyksen jälkeen peli taittuu vihreiden suuntaan. KPV tuo totutusti hyökkäyksiään laitojen Ishmael Yarteyn ja Enoch Banxan kautta. Se pääsee myös pommittamaan kulmista palloa Jere Koposen maalin edustalle.

KPV:n Joni Mäkelä saa boksiflipperin päätteeksi pallon TPS:n maaliin. Maali haiskahtaa selvältä paitsiolta, mutta linjan lippu ei nouse. Tuomareiden neuvonpidon jälkeen tilanne saadaan taputeltua paitsioksi. Neliapiloita ei vihreille tuomareiden toimesta istuteta edelleenkään.

TPS saa ensimmäisen puoliajan loppuun hyvän otteen pelistä. Hyökkäyskolmanneksella sen puskee liiaksi keskelle, josta tilaa ei löydy. Sitten pallo pomppii kuitenkin sopivasti: Muzaci pääsee kääntämään pienen hässäkän jälkeen pallon rangaistusalueen kulmalta keskelle. Espinosa ei saa palloa maalin edustalta verkkoon, mutta riparille ehtii TPS -ikoni Mika Ääritalo, joka nostaa pallon maalin kattoon.

Toiselle puoliajalle KPV tulee hakemaan nopeaa maalia, joka avaa hyviä vastaiskupaikkoja TPS:lle. Muzaci ja Ääritalo toimivat pääarkkitehteinä, mutta Teppo Marttisen maali varjeltuu.

KPV ei saa tarpeeksi laatua keskityksiinsä ja TPS:n puolustus luuti hyvin. Oskari Jakonen pääsee väläyttämään potkutekniikkaansa boksin ulkopuolelta ja priimahan se on: peli 0-2. KPV:lta alkaa airot katkeilla. TPS:n kolmas maali roikkuu ilmassa: sen viimeistelee lopulta Solomon Duah.

Tasaisessa ottelupaeissa KPV:n tehottomuus sinetöi putoamisen. Turun nälkävuodet näyttävät jäävän taakse ja Turun derbyt palaavat suomalaiselle jalkapallokartalle.

Viinikuvaus: kentälle ryntääviä mustavalkoisia, talven tuntua ja derbyjen odotusta