Manchester United-Liverpool: metallinmakuinen ikiklassikko

Liverpoolin ja Manchester Unitedin välinen ”North West” -derby on Superclásicon, El Clásicon, Old Firmin ja Milanon derbyn ohella yksi maailman seuratuimpia otteluita. Ottelu heijastelee kilpailuasetelmaa ja voimakasta tunnesidettä, joka Liverpoolin ja Manchesterin kaupunkien välillä on historiallisesti ollut niin teollisuuden, talouden kuin musiikinkin näkökulmasta. Teollisen vallankumouksen aikana Liverpool kasvoi taloudellisesti satamatoimintansa johdosta ja Manchesterin talouskasvu pohjasi tekstiiliteollisuudelle. Manchester hyödynsi Liverpoolin satama-aluetta omaan kasvuunsa. Kasvun kausi päättyi suureen lamaan. Kaupunkien elvyttyä lamasta Liverpoolissa haluttiin korkeampia tariffeja sataman käytöstä ja vastaiskuna tälle Manchesterissä ryhdyttiin rakentamaan omaa kanaaliaan, jonka avulla ohitettiin Liverpoolin satama. 

Vuonna 1958 Münchenin lentokoneonnettomuudessa kuoli seitsemän Manchesterin Unitedin pelaajaa. Tapaus herätti paljon sympatiaa ympäri maailman, mutta Liverpoolissa tragediaan suhtauduttiin osin ivallisestikin. Tragedioiden osalta tilejä tasailtiin 1989 Hillsboroughin -tragedian yhteydessä, kun 96 Liverpoolin kannattajaa tallautui kuoliaaksi. Manchesteriläiset saivat lyömäaseen Münchenin tragediaa vastaan. Pieni joukko tarttui lihanuijaan.

Liverpool ja Manchester United ovat englantilaisessa jalkapallossa kaksi menestyneintä joukkuetta ja niiden kotikaupungit sijaitsevat vain kivenheiton päässä toisistaan, joten kenttä Liverpoolin satamajätkien ja Manchesterin tehdastyöläisten köydenvedolle on erityisen hedelmällinen. Niin pientä saavutusta tai kunniamainintaa ei ole olemassakaan, jota ei Liverpoolin ja Manchesterin välillä mittailtaisi. Liverpoolin suuruuden vuodet osuvat 1970-1980-luvulle, jolloin se kotiutteli kannuja siihen tahtiin, että palkintokaapin saumat natisivat. Liverpoolin suuruuden vuodet päätti nuori skottivalmentaja Alex Ferguson, joka Manchesteriin saavuttuaan julkisesti kertoi potkivansa Liverpoolin alas orreltaan. Niin hän sitten tekikin ja piiskasi Unitedin palkintoravissa Liverpoolin ohitse.

Sekä Liverpool että Manchester United piirtävät rintamalinjaa myös kotikaupunkiensa jalkapallokartoille. Alex Fergusonin punaisen dynastian jälkeen Manchesterin lippusaloissa ovat sateisina futisiltoina lepatelleet vaaleansiniset liput. Liverpoolinkin suuruuden vuodet kumisevat jossain menneiden aikojen holveissa, mutta Evertonia se ei ole päästänyt ohitseen oikeastaan missään vaiheessa. Manchester Unitedin ja Liverpoolin faneille juuri keskinäiset ottelut ovat kuitenkin se kaikkein suurin juttu, joka intensiteetillään ja tunnekuohuillaan häivyttää kaupunkien sisäisten derbyjen jäljet. Ironisesti Manchester Cityn ja Evertonin kannattajat pitävät juuri kotikaupunkiensa joukkueitta pahimpina vastustajinaan. Vihanpito ei siis ole aivan molemminpuoleista

Aika historian havinan jälkeen

Liverpoolin ja Manchester Unitedin kohtaamisissa nyrkit ja veitset ovat heiluneet, niin verbaalisia kuin ruudinhajuisia laukauksia on ammuttu ja ilotulitteet eivät ole aina ollut taivaalle, vaan vastustajana kannattajakatsomoon suunnattuja. Syvältä kumpuava vihanpito on vuosien saatossa laimentunut tai ainakin se on räiskyvästä tulimerestä muuttunut kuumuutta hohkaavaksi saunakiveksi. Roiskeita on lentänyt niin pelaajien julkisista kannanotoista kuin esimerkiksi Luis Suarezia ja Patrice Evraa koskevasta rasismikohusta. Hyvällä syyllä voidaan todeta, että ”ystäviä tässä ei olla eikä tulla jatkossa olemaankaan”. Ottelut Manchester Unitedin ja Liverpoolin välillä ovat odotusarvoisesti olleet fyysisiä. Tunnelma rakentuu fanien ja pelaajien symbioosissa.

Tämän päivän ottelu on erityinen, koska panokset ovat todella kovat. Liverpool roikkuu aidosti mestaruusaluksen siivestä loputtoman pudotuksen yllä rinta rinnan Manchester Cityn kanssa. Manchester United kurottaa Mestareiden liigan paikkaan, mutta mielessä välkkyy varmasti myös mahdollisuus lipsauttaa Liverpool alas mestaruustaistelusta. Olisikin mielenkiintoista tutkia kumpaan vaihtoehtoon Manchester Unitedin fanit pakkovalinnan edessä päätyisivät: paikkaan Mestareiden liigassa vai siihen, että Liverpoolille ei suotaisi mestaruutta?

Pelillisesti Liverpool ei varmasti nosta uusia naamareita kasvoilleen, vaan lähtee pelaamaan sille ominaista intensiivistä jalkapalloa ja erityisesti Unitedin puolustuksen pelinrakentelua tullaan paineistamaan. Jürgen Klopilla on varmasti myös joitain piennisäkkäitä hatusta nostettavanaan. Unitedille varmasti kävisi se, että se pystyisi hillitsemään pelin intensiteettiä oman pallonhallinnan kautta, mutta derbyn imu saattaa kuitenkin viedä jossain kohtaa mennessään ja vauhtisokeus iskeä. Yleisön näkökulmasta todennäköisyydet ovat vauhdikkaan, fyysisen ja tapahtumarikkaan puolella taktisen siirtelyn sijaan. 

PSG repi Ole Gunnar Solskjærin voittamattomuuden verkkoihin ensimmäisen kivuliaan aukon, joten Molden arkkienkelin säihke ei ole enää aivan niin koskematonta. Liverpool lähtee otteluun lievänä ennakkosuosikkina, vaikka Liverpoolin kauden parhaan lennon jälkeen kitka nappulakenkien alla on jonkin verran vähentynyt ja liukastumisvaara on olemassa.

Viinikuvaus: verellä höystetty ikiklassikko, jossa enemmän tunnetta kuin järkeä

Parempaa kuin shampanja

Mestareiden liigan neljännesvälierien ensimmäinen näytös päättyy ja yleisö haukkoo happea. Jo nyt futiksromantikkojen silmät ovat kostuneet. Miten jalkapallo voikin olla näin liikuttavaa?

Sinisellä ja punaisella kasvomaalilla peitellyn ranskalaisen klovnin käsissä sätkii hämmentyneenä norjalainen jalolohi. Thomas Tuchelin vieheen perässä siimoja kiristelee Manchesterin punaiselta puolelta napattu saalis, joka on väsytetty, mutta ei vielä luovuttanut. 

Valkoinen baletti näytti nuorelle ja vikkeläkinttuiselle hollantilaishaastajalle, että perinteet ja voittamisen kulttuuri sutivat joskus pelilliset naarmut piiloon. Pirteä Ajax viiletteli umpikujaan, josta on enää vaikea ehtiä ajoissa puolivälieriin vievän tilausbussin kyytiin.

Rooma saattaa kaatua yhdessä Portugalin myöhäisillassa. Totin ja Mourinhon haamut irvistelivät jo Stadio Olimpicolla. Toinen pääsee vielä väläyttämään futishistorian tummentamia hampaitaan: ainakin ja luultavasti kertaalleen vielä.

Pohjois-Lontoossa päästiin painavasti pelin päälle. Dortmund oli Tottenhamille sopivan keltainen vastustaja. Stadionin rakenteet paukkuvat vielä Dortmundissa, vaikka sellaista yleisöä ei taida enää olla olemassakaan, jonka herättämä hurmos ja henki saattaisivat vielä saksalaiset jatkopaikkaan kiinni. Sen verran monista liemistä argentiinalainen poppamies-Pochettino on keittonsa keittänyt.

Sopuisten ja ratkaisun suosiolla seuraaviin koitoksiin siirtäneiden Liverpoolin, Bayern Munchenin, Lyonin ja Barcelonan opponenttiksi nousi munakas Diego Simeone Atletico Madridista. Vanhan rouvan hameen helmoissa pöllysi, kun Simeone niittasi jalkapallokuvastoon häikäilemätöntä cojones -symboliikkaa. Rollella ja kumppaneilla on painajaisia pois pyyhittävänä ennen seuraavaa spektaakkelia, jossa on tarunnhohdetta ja jossa vääräleuat saattavat joutua puremaan poskiinsa sen suhteen, että Gianluigi Buffon saattaakin olla oikean jahdin kyydissä, kun hän epätoivoisesti kauhoo kohti ainoaa puuttuvaa pystiään.

Manchester City on edelleen terapian tai ayahuascan tarpeessa. Sen verran tärinää Mestareiden liiga aiheuttaa. Vastustajat eivät tästä enää helpotu, mutta kysymyksiä herättää onko nurmelle varissut vaaleansininen hilse kuivunutta pintamaalia vai tuleeko se syvemmältä rakenteista.

Viinikuvaus: Kypsyy. Ja jo nyt parempaa kuin shampanja.

Sirkus tarvitsi tirehtöörin

Santiago Solari on herättänyt Real Madridin kuolleista. Argentiinalainen haudastakaivaja on nostanut Madridin valkoisen jättiläisen pään syvältä maan uumenista taas pinnalle ja merihädässä räpiköineen Real Madridin kausi näyttääkin päättyvän vähintään PAR -tasolle.

Solari on tuonut joitain uusia elementtejä
Real Madridiin. Solarin Real prässää voimakkaammin ylhäältä ja yrittää voittaa pallon nopeasti takaisin, kun se menetetään. Laitapuolustajat pitävät peliä leveänä, jotta vastustajan puolustuslinjaa saadaan venytettyä ja täten luotua tilaa puolustajien väliin sekä linjaa puhkoville syötöille että pystyjuoksuille. Lisäksi Luka Modrićin rooli on muuttunut syvällä pelaavasta pelinrakentajasta enemmän vastustajan puolustus- ja keskikentä linjan välissä liikkuvaksi kymppipaikan pelaajaksi. Suurin muutos on tapahtunut kuitenkin pukukopin puolella.

Julen Lopeteguin taktiset valmiudet saattoivat olla terävämmät kuin Solarilla tai aiemmin Zinedine Zidanella, mutta valkoisessa baletissa on kyse muusta. Madridissa ei pärjää jos ei osaa käsitellä rokkitähden statuksesta nauttivien pelaajien egoja. Johtavat pelaajat on saatava oman pelisuunnitelman taakse ja täten joukkuueen sisäisiä hierarkioita on kunnioitettava ja tilanteen mukaan vahvistettava. Sekä Zidane että Solari ovat olleet taitavia pelureita joukkueen sisällä, mutta myös median suuntaan. Lopetegui oli enemmän kivikasvoinen kirurgi kuin karismaattinen sirkustirehtööri, joka pitää taskussaan niin esiintyjät, yleisön ja sirkuksen johtajan eli Florentino Perezin.

Solarin osalta kevään merkkejä on ilmassa. Nou Campilta haettiin El Clasicossa tasuri, Wanda Metropolitanolta irtosi voitto Atletico Madridista ja Ajax kaatui Johan Cruijff -areenalla ottelussa, johon vääräleuat povasivat yllätystä. Kabineteissa on rauhallista, Ramos johtaa peliä ja superlupaus Vinícius Júnior on raottanut ovea sille, mitä Madridin enemmin tai myöhemmin koittavat suuruuden vuodet saattavat pitää sisällään.

Portu iskee Gironan 2-1 -johtoon Santiagi Bernabeulla. Onko kaikki sittenkin vain päiväunta?

Viinkuvaus: väljähtänyt ja uninen kevääseen katsova arvoviini.

Manchesteriläislontoolaista futiskimaraa

Manchester Cityn ja Chelsean välisessä rummutuksessa on ollut aina mestaruustaiston kuminaa. Niin nytkin. Tavallista enemmän suonsilmiin lumpsahtaneet Manchesterin vaaleansiniset ovat villasukat märkinäkin marssineet edessä liukastelevan Liverpoolin perässä omaa marssiaan ja hiestä kostuneen punapaidan selkämyksen voi jo haistaa. Cityn totaalijalkapallo ja dynastiaa hehkuva peli-ilottelu vaikuttaa jälleen pysäyttämättömältä. Liverpoolin kausi paljastuikin vuorovedoin vedettäväksi Finlandia-hiihdoksi ja vetokaverin systematiikka hakkaa sauvojan punaisten momentumiin niin, että kumina käy pommisuojaan asti. Etsikkoajan piirissä väri on sinertymässä.

Maurcio Sarrilla vaikutti joukkue lipsahtelevan käsistä, mutta Gonzalo Higuaínin paluu oli riittävä tiili Sarrin linnakkeen perustuksiin. Käskyttäjä vahvisti etupiiriään juuri sopivasti, jotta isommilta hasardeilta vielä vältyttiin ja sitten vielä se, että Higuain pyssyttää maaleja sieltä täältä. Silmiin pistävää on aikaa ennen Gonzaloa ollut, että Jorginholla yskii ja flunssa on ollut leviävää sorttia. Higuainin Napolista tuomat valkosipulit ovat nyt pitäneet pahimmat pöpöt ja vampyyrit loitolla, mutta City ei ole ainoa Manchesterin suunnalla kulkeva kummajainen. Punaviittainen lempeästi norjaksi kiroileva hahmo on muuttanut Stamford bridgen liepeille ja vaikuttaa arvaamattomalta. Cityä vastaan budjetoitu tappio sataisikin koko Manchesterin laariin eli pinnoille pitäisi päästä, vaikka se mahdottomalta tehtävältä vaikuttaisikin. 

Sarri tuntee Josep Guardiolan. Guardiola tuntee Cityn ja sen unikuvan, joka hänen joukkuettaan lähes sokeasti voitosta voittoon johdattaa. Taktiset napit riskisijoituksineen kutkuttelevatkin enemmän Sarrin kämmenellä. Guardiola lähinnä miettii, missä järjestyksessä lätkii ässänsä pöytään ja muukin käsi vilisee kuvakortteja. Sarri saakin miettiä omat siirtonsa kirurgisella tarkkuudella ja sekään ei välttämättä riitä. Sikäli hauskaa korttipeli ja jalkapallo joskus on.

Taktisista lähtökohdista ottelu on kuin viime viikon Leeds-Norwich, mutta laadukkaammalla paletilla. City dominoi mielellään sekä palloa että tempoa, kun taas Chelsea on valmis myös pitämään palloa pallonpitämisen takia, mutta yli 100% markkinaa ei ole jaossa. City ottaa ohjat ja Chelsean vireestä riippuu, miten ison siivun pelistä se saa lautaselleen. Kiire sille tulee vasta jos City tekee maalin, joten pizzaa voidaan kypsytellä ihan rauhakseenkin ja lämpöä jopa laskea, jos vaaleansiniset saadaan rynnimään väärälle puolelle katua. Laadultaan Chelsea haastaa kenet tahansa, mutta projekti on selvästi enemmän kesken kuin Cityllä. Toki kun kaverukset juoksutetaan saman daamin perään saattaa pelisuunnitelma pettää.

Viinikuvaus: espanjalaista vaaleansinistä dynastiaa, salaisia aineksia napolilaisesta perhereseptikirjasta ja suurta kansainvälistä brittifutisjuhlaa

Kehäketun ja kummisedän päiväolut

Middlesbrough-Leeds United jatkaa tärkeiden ottelujen sarjaa, jossa silpataan kohti valioliigan taivaspaikkaa. Leeds kärsi kivuliaan kotitappion Norwichille viime viikolla. Riverside stadionilla olot tulevat olemaan myös tukalat, kun pohjois-Yorkshiren kehäkettu Tony Pulis juoksuttaa verikoiransa Marcelo Bielsan valmiiksi mustelmilla olevan Leedsin nilkkoihin. Joukkueet ovat eri puolilta Yorkshireä, mutta suoranaista derbyn leimaa ottelu ei kanna, vaikka kiihkeästä kamppailusta on kyse. Yhteisestä historiikista löytyy kuva Middlesbroughin Juninhosta vuodelta 1996-1997 itkemässä Elland roadilla. Tasapeli Leedsiä päätti tuolloin boron valioliigataipaleen ja tämä Middlesbroughissa muistetaan kyllä.

Tony Pulisin pelisuunnitelma on jotain muuta kuin mihin kärkiseurojen pallonhallintaan ja pelin dominointiin perustuva ilakointi. Boro lähtee todennäköisesti 4-2-3-1 -taktiikalla ja luovuttaa pallonhallinnan suosiolla Leedsille. Boro vetäytyy ja avaa peliään pitkillä laitaan suuntautuvilla syötöille. Laitapakkien tehtävä on ensisijaisesti puolustaa eivätkä he nouse aktiivisesti tukemaan hyökkäyksiä. Yksinkertaisuudessaan Boro hyökkää neljällä pelaajalle. Kuuden muun pelaajan tehtävä on pitää puolustusmuoto kasassa. Tähän muotoon myös hyökkäävät pelaajat putoavat. Pulisin mestariteos piirtyy erikoistilanteiden hyödyntämisen väreihin. Ennalta sovitut pelaajien vahvuuksille rakennetut juoksuradat, joilla on tarkoitus hämmentää vastustajan puolustusmuotoa, luovat hyökkäyspelin uhan. Pulisin pelikirjan tavoitteen voi tiivistää hyvin yksinkertaisesti kahteen elementtiin

1. Pidetään oma maali puhtaana
2. Tehdään tarvittava maali erikoistilanteesta

Tony Pulisin Middlesbroughilla hyökkäysvelvoite on jaettu staattisesti neljälle pelaajille, jotka myös aktiivisesti putoavat puolustusmuotoon mukaan

Leeds ei muuttane pelisuunnitelmaan radikaalisti, vaan se lähtee määrittämään pelin tempoa ja pitämään palloa. Peli on haastava Leedsille nimenomaan siitä syystä, että boron vetäytyessä suosiolla, pelin tempo tulee laskeutumaan ja tilaa nopeasti etenevälle syöttöpelille ei ole. Odotettavissa oleva pelin kuvan yhdistettynä Leedsin maalinteko-ongelmiin ja huolimattomuuteen puolustuspelissä povaa vaikeaa ottelua Bielsan valkoisille. Pulisin päiväunissa boro rokottaa heti alkuun joko Leedsin puolustuspään virheestä tai erikoistilanteesta ja pitää sen jälkeen dinosauruksensa vastaanottomoodissa. Leedsin pallonhallinta prosentti saattaa nousta ottelussa hyvinkin hulppeaksi, mutta avainkysymykseksi nousee, löytääkö Leeds boron kenttäpuoliskolta riittävän usein riittävästi tilaa, jotta se saa luotua riittävät maalitekopaikat. Johtoasemaan päästessään Leeds ei luultavasti muuta pelitapaansa, vaan paahtaa samoilla höyryillä ja raiteilla pelin loppuun asti.  Boro on siis pelissä mukana tuomarin päätösvihellykseen saakka.

Elokuun loppupuolella joukkueet pelasivat Elland Roadilla 0-0 -tasapelin. Maalittomaan tuskin tänään jäädään, kun brittifutiksen kehäkettu ja modernin jalkapallon kummisetä punovat juoniaan, mutta tasapelin auraa on ilmassa. 

Viinikuvaus: ketun häntä kainalossa, Yorkshiren sadetta, Juninhon kyyneleitä ja härän mustelmia 

Kanarialinnun viserrys: Leeds-Norwich 1-3

Elland roadilla mitelty championshipin talviklassikko Leeds-Norwich lunasti odotuksensa. Daniel Farken kanarialinnut niistivät Bielsan valkoisilta elintärkeät kolme pistettä. Tummat pilvet sakenivat länsi-Yorkshiressa, sillä tappio oli Leedsille jo neljäs viimeiseen kuuteen otteluun. Norwichin pistekunto taas näyttää vihreämpää trendiä ja pukkipartyt lähtevät hilpeissä tunnelmissa kahlaamaan helmikuun kinoksia eteenpäin.

Leeds oli pelin päällä ensimmäisen puoliajan. Se lähti odotetulla 4-1-4-1 ryhmityksellä viemään peliään onnistuneesti eteenpäin. Leeds määräsi pelin temmon ja otti pallonhallinnan (65% vs 35%) itselleen. Norwich vastasi 4-2-3-1 muodostelmalla. Leedsin pelatessa omalla peli-identiteetillään Norwich joutui vetäytymään enemmän kuin oli ajateltu eikä se onnistunut rikkomaan pelin virtaa siten, että se olisi saanut pelin intensiteettiä laskemaan.

Leeds kaatui ensimmäisellä puoliajalla tehottomuuteen ja heikkoon pelinlukuun puolustuspelissä. Pontus Jansson teki turhan rikkeen pelin alkupuolella ja rikettä seuranneesta vaparista Mario Vrancic vei Norwichin johtoon. Tilannetta oli edeltänyt sarja Leedsin laukaukseen päättyneitä hyökkäyksiä, mutta laukausten laatu ei ollut riittävä, jotta ne olisivat tuottaneet todellisen maalintekouhan. Pelin virta jatkui samanlaisena maalin jälkeen eli Leeds juoksutti toistuvasti hyökkäyksiä Norwichin maalia kohti. Lisäksi se sai laitettua painetta Norwichin pelin rakenteluun, jolloin Norwich joutui hakemaan pelin avauksia usein pitkien syöttöjen avulla.

Kuvassa on hahmoteltu, miten Leedsin puolustus ylipelaa Teemu Pukin maalia edeltäneen tilanteen

Norwich toista maalia edelsi jälleen Leedsin puolustuspään virhe. Adam Forshaw menettää omalla kenttäpuoliskollaan pallon Vrancicille. Norwich pääsee 4 vs 3 -vastahyökkäykseen. Leeds saa kuitenkin hidastettua hyökkäystä, mutta keskikenttä ei ehdi tarpeeksi nopeasti tukemaan puolustusta. Leedsin puolustus ylipelaa tilanteen ja kaksi puolustajaa lähtee blokkaamaan Vrancicin laukausta. Teemu Pukki jää laidalle vapaaksi ja pallo kimpoaa onnekaasti hänelle. Pukki puttaa pallon maaliin ja lisää Norwichin johtoa.

Toisella puoliajalla Norwich ottaa pelin haltuunsa. Se pysyy paremmin pallossa ja pystyy rauhoittamaan pelin intensiteettiä. Leeds ei kykene toisintamaan ensimmäisen puoliajan peli-ilmettä, vaan Leeds menettää toisella puoliajalla palloja selvästi enemmän, mitä ensimmäisellä puoliajalla eli sen syöttöpeli on tehottomampaa. Pelin painopiste siirtyi myös Norwichin kenttäpuoliskolta enemmän keskialueelle.

Norwichin 3-0 -maali juontaa jälleen Leedsin heikosta pallollisesta pelaamista puolustuspäässä. Pukki karvaa pallon Norwichille Leedsin pelatessa huolimattomasti vaarattoman tilanteen omalla kenttäpuoliskollaan. Norwich pääsee rakentamaan tilanteen vasemmalta laidalta, jonka päätteeksi Vrancic tekee illan toisen maalinsa ja käytännössä ratkaisee pelin. Leedsin vaihdosta tullut Patrick Bamford kaventaa vielä ottelun ensimmäisellä lisäaikaminuutilla, mutta maali on osastoa kuriositeetti.

Bielsa nosti ottelun jälkipressissä Leedsin ongelmiksi tehottomuuden ja turhat virheet. Kyseiset ongelmakohdat ovat toistuneet myös aiemmin Leedsin otteluissa ja Norwich onnistui hyödyntämään Leedsin pehmeä kohdat eilen tehokkaasti. Daniel Farke oli ymmärrettävän tyytyväinen omiensa otteisiin.

Viinikuvaus: kanarialinnun kirkasta juhlapukua ja vettyvän Elland roadin märkää nurmea.

Talviklassikko divarista: Bielsa- vai Pukkiparty?

Leeds United-Norwich City on illan helmi. Marcelo Bielsan positiivisintensiivinen jalkapalloilottelu hulluuden rajamailla kiiluvine miljoonaan kertaan tarkistettuine taktisine nyansseineen pystyttää lintulautansa keltavihreille Itä-Englannin kanarialinnuille, joiden höyhenpeitteiden alta kasvavat taaksepäin kaartuvat sarvet. Ilmaisella siirrolla Norwichin siirtynyt Teemu Pukki on ollut yksi brittifutiskauden sensaatioista takomalla seitsemäntoista maalia tämän kauden aikana. Pukki kilvoittelee aidosti Championshipin maalikuninkuudesta.

Leeds henkilöityy valmentajaansa Marcelo Bielsaan. Hänet tuntee skenessä jokainen. Norwichin Daniel Farke on enemmän ”new kid on the block” -sikerämästä. Saksalainen saapasteli brittufutiksen viheriöille Dortmundin organisaatiosta. Bielsa on palauttamassa kunnian länsi-Yorkshiren säpäsähtelevälle jättiläiselle. Farke tulee hieman sivusta ja hieman yllättäen. Valioliiga siintää molempien reittilentojen horisontissa. Molemmat valmentajat perustavat pelinsä pallonhallintaan ja hyökkäävään mentaliteettiin.

Sekä Leedsillä että Norwichiltä löytyy merimerkit vastustajien puolustuspelin salakarikkojen kiertämisen, sillä molemmat ovat päässeet laukomaan paljon. Leeds pitää yllä voimakkaampaa pelitempoa ja vie peliä aktiivisemmin eteenpäin, kun Norwich rakentaa peliä rauhallisemmin. Leeds pitääkin palloa suhteessa enemmän vastustajan kenttäpuoliskolla, kun taas Norwichin osalta pallonhallinta keskikentällä korostuu. Hyökkäysalueella Norwich hakee nopeita murtautumisryityksiä, joissa hyödynnetään muun muassa Pukin nopeutta.

Leeds juoksuttanee kentälle 4-1-4-1 ja Norwich 4-2-3-1 -muodostelman. Leeds tullee vyöryttämään hyökkäyspeliään laitojen kautta ja hakemaan keskityksiä. Farke on joutunut varmasti miettimään sitä, miten Norwich saa puolustussuuntaan tuettua laitapeliä siten, että Leeds ei pääse luomaan jatkuvaa ylivoimaa laidoille. Lisäksi Norwichin täytyy kyetä puhkomaan Leedsin prässi silloin, kun kanarialinnut rakentavat peliään puolustuksen kautta. Leedsin täytyy nimenomaisesti onnistua prässipelissään, sillä Norwich on erittäin vaarallinen, mikäli se pääsee murtautumaan Leedsin keskikentän läpi ja juoksuttamaan Leedsin pakkeja kovalla vauhdilla omaa maaliaan kohti.

Leeds (sin.) tulee todennäköisesti lähtemään otteluun 4-1-4-1- ja Norwich (kelt.) 4-2-3-1 kooonpanolla

Leedsin ja Norwichin kohtaaminen tuo raikkaita brittifutistuulia siihen kaupallisuuden lävistämään leikkikenttään, jossa tähtipelaajat vuokraavat kohtuja ja miljardööriomistajat pelaavat reaalimaailman futismanageria omilla rahoillaan. Lentoyhtiöiden joukkueiden sijaan tänään nähdäänkin kaksi oman kaupungin jengiä, jotka vastoin markkina-arvoaan miehittävät divarifutiksen kärkisijoja. Toki olisi tekopyhää väittää etteikö klassisen Rolls Roycen päivittäminen sporttisempaan malliin mahdollisen valioliigapaikan synnyttämässä miljoonasateessa olisi molempien seurojen agendalla. Nyt on kuitenkin nyt ja ainoa ilmaan väreilemään jäävä todellinen kysymys onkin: miten divarifutis voi olla näin innostavaa?

Viinikuvaus: perinteitä, bilemeininkiä, hullun Gauchon rypäleitä, kanarialintujen munia, pukin sarvet ja saksalaista rytkettä