Sivut

sunnuntai 27. marraskuuta 2022

Futiskirjat: Kadut, kentät ja katsomot. Jalkapalloderbyjen kiihko ja lumo, Mika Rissanen

Mika Rissasen kirjoittama ja Atena Kustannuksen kustantama ”Kadut, kentät ja katsomot. Jalkapalloderbyjen kiihko ja lumo” on todellinen herkkupala futiskirjojen skenessä. Rissanen sukeltaa yhdentoista kauhaisun verran (kymmenen duoa ja yksi trio) Euroopan polttavimpien futismatsien helmien luo ja tuo ne lukijan ihasteltaviksi. Jalkapallon hegemoniaottelut ja niiden historialliset kerrokset, joista Rissanen onnistuneesti poimii olennaisimman DNA:n, tuovat raikkaita tuulia nykyiset läpikaupalliseen suuntaan kompuroineen huippufutiksen evoluution narratiiviin. Poliittinen valkopesu ja kyyninen ROI:n tavoittelu saattavat olla leimallisia tämän hetken huippufutikselle, mutta niiden alla sykkii pidemmän historian hiillos, johon monisyisesti kietoutuvat ihmisten ja jalkapalloseurojen viha-rakkaussuhteet puhaltavat happea. Hegemoniaottelut ovat tämän futiskokon polttavimpia klapeja.

Mika Rissasen ja Atena Kustannuksen Kadut, kentät ja katsomot
Rissanen kuljettaa lukijansa harmaan sateisten Skotlannin Old firmin ja sumusaarten North West derbyn kautta tuliseen Istanbuliin pysähtyen samalla tarkkaan valikoiduilla asemilla ja tarkkaan valituissa hegemoniaotteluissa. Rissanen poimii kerta toisensa jälkeen onnistuneesti sen, mitkä elementit derbyissä ja hegemoniaotteluissa ovat aikojen saatossa luoneet terävän me vastaan nuo -asetelman, vaikkakaan vanhat jakolinjat eivät välttämättä nykyiselläänkään enää päde. Teoksen satunnaiset viittaukset Friedrich Nietzscheen ja eksistentialismiin kastelevat blogin kirjoittajan sydäntä siitä näkökulmasta, miten syvällä ihmisen olemassaolossa ja identiteetin muodostumisessa jalkapallo saattaa pesiä, mutta teos ei itsessään kuitenkaan sorru akateemiseen kikkailuun, vaan se on hyvin helposti lähestyttävää ja nopeastikin ahmittavaa. Samalla kerronnassa on sellaista imua, että pääteluvun jälkeen jää suoriltaan kaipaamaan lisää Rissasen derby- ja hegemoniaotteluiden kuvauksia.

Eurooppa reilattu. Mihin seuraavaksi?

Rissasen kirja ei ole yksinomaan futiskirja, vaan se maalailee historiallisia näkymiä ja kutkuttele kaukokaipuuta matkaopasmaisella otteella.  Eurooppa on nyt kertaalleen reilattu ja riippumatta siitä, että jatkuuko matka Euroopassa, muualla maailmassa tai ei missään, niin tämän blogin kirjoittajan voi lisätä jo tässä vaiheessa seuraavan osan kuvitteelliselle jonotuslistalle. 

Viini: kosmopoliittista tulilientä

 

PS:kirja on saatu Atena Kustannukselta 

sunnuntai 6. marraskuuta 2022

Futiskirjat: Jalkapallon musta kirja, Hannu Aaltonen ja Tapio Keskitalo

Futisfanaatikkojen Hannu Aaltosen ja Tapio Keskitalon Jalkapallon musta kirja on täydellisesti ajan pulssilla. Se kulkee futiksen hieman piilossa olevaa holvia ja suuntaa valonsa sellaisiin nurkkauksiin, joissa vastassa on irvokkaiden luurankojen hymyjä. Tämän kirja tekee aikana, jona tämänkin tekstin kirjoittaja puntaroi omaa lähtestymiskulmaansa tuleviin Qatarin MM-kisoihin: pitäisikö rakastamansa lajin ykkösturnaus jättää tänä vuonna välistä?


Hannu Aaltosen ja Tapio Keskitalon Jalkapallon Musta Kirja

Kirjan alku on rahan tarinaa jalkapallossa. Se kuvaa, miten rahapinot huippujalkapallossa kasvoivat eksponentiaalisesti muutaman vuosikymmenen aikana ja koko pelin businesslogiikka muuttui. Itsensä kipeäksi pelilipuista maksavat katsojat eivät enää olekaan pelin taloudelliselle puolelle niin tärkeitä, kun vastaan asetetaan tahmaisin käsin jaetut televisio-oikeudet. Suuret seurat ovat kasvaneet niin suuriksi, etteivät ne enää koe tarvitsevansa pienempiä seuroja, vaan ne haihattelevat omasta suljetusta sarjastaan, joka maksimoisi sisään tulevat rahavirrat. 

Samaan aikaa esimerkiksi keskitason Valioliigaseurojen omistajat ovat laskeneet, että pelkkä sarjassa säilyminen riittää, koska sillä strategialla saa pitkässä juoksussa paremman ROI:n kuin betsaamalla ja investoimalla kärkisijoituksiin. Urheiluhengen rippeitä täytyy etsiä mikroskoopilla siinä vaiheessa, kun jalkapalloseurat ovat valjastettu ensisijaisesti rahantekomasiinoiksi ja pelillisten tulosten ambitio asetetaan ”vain riittävälle” tasolle, jotta omistajien ensisijainen tavoite täyttyy. Siinä ohessa ruhjotaan monen futisromantikon unelmia.

Kirja kuvaa ansiokkaasti myös sen, miten kirkkaimmilla stadioneilla pelaavat pelaajat muuttuvat inhimillistä hahmoista brändeiksi ja erilaisten toimijoiden pelinappuloiksi. Pelaajat saattavat tahtomattaan joutua tilanteeseen, jossa joku hähmäinen toimija omistaa tämän siirto-oikeuden. Toimijan ansainnan perustuessa pelaajasiirtoon ja siitä saatavaan korvaukseen voidaan taustalla hakea pelaajalle nopeaa siirtoa ympäristöön, joka ei pelaajan urakehityksen kannalta olisi paras mahdollinen. Sitten on kaikki ne isojen palkkojen katveessa ammattiaan kirjavissa työolosuhteessa harjoittavat pelaajat, joissa harmaalla tai suoraan kirkuvan mustalla alueella toimivat vedonlyönnin erikoisihmiset ja rikollisliigat näkevät potentiaalia kasvattaa sopivilla ja ennalta sovituilla tuloksilla omaa pinkkaansa.

Jalkapallon musta kirja läikyttää lukijan suuntaan myös valoa naisjalkapallon voimistuvaa tarinaa ruotivassa osiossa ennen kuin pudotaan syvään päähän ja käännetään katse Fifaan. Miljardit ja miljoonat vaihtavat omistajiaan, kun kisaisännyyksiä, televisio-oikeuksia ja hankerahoja pistetään jakoon. Kupla vaikuttaa olevan liian iso, että viranomaiset pystyisivät sen asentoa vaihtamaan. Silloin tällöin joku pää pistetään pölkylle, kun FBI:n kaltainen toimija ottaa järjestön rakenteet puristeltavakseen. Silloinkin taustalta on tulkittavissa motiiviksi oman maan kisahakemuksen menestymättömyys. 

Mitä tästä sitten kaikesta seuraa? Aivan poikkeuksellisesti joulukuussa järjestettävät MM-kisat, joiden puitteet luodaan koko lailla tyhjästä maahan, jossa jalkapallokulttuuri on vähintäänkin seitinohutta ja kisojen järjestämisen motivaatio on järjestäjämaalle läpikotaisin poliittinen. Toki useampaa rakennusfirmaa ja muuta kisoista taloudellisesti hyötyvää toimijaa odottaa todelliset kissanpäivät. Valitettavasti epäinhimillisissä oloissa kuumuuteen ja muuhun kurjuuteen kupsahtaneille rakennustyöntekijöillä oli vain yksi elämä.  Siksi MM-kisojen dilemmaa pohtivien tai niiden hypeen mukaan hyppäävien on hyvä välillä katsoa myös omia käsiään.

Jalkapallon musta kirja stimuloi toden teolla ajattelua ja arvopohdintoja. Siksi se kannattaa ehdottomasti lukea. Kirjoittajan kaltaisen jalkapalloromantikon, joka ei ole itse lajista valmis luopumaan, mutta ei myöskään ole valmis siltä ihan, mitä tahansa sietämään, lohduksi jalkapalloa on maailmassa niin paljon, että sitä voi aina etsiä myös sieltä, missä se edelleen on autenttisempaa. Se on kirjoittajan epäsuora vastaus kirjan päättävässä kappaleessa esitettyyn kysymykseen: kuka omistaa jalkapallon?

Viini: maistajan kautta ennen nauttimista


PS. Lukukappale on saatu kustantajalta


sunnuntai 23. lokakuuta 2022

SalPa-Honka Akatemia: joutsenlento

Aamupäivän juna nytkähtää Saloa kohti. Kylän raitilla ei ole vielä hirveästi vipinää, kun koukkaamme  Myllyojankadun markkinoiden kautta hyvässä nosteessa olevaan JJ's BBQ -ravintolaan tuhdille lounaalle tai hyvin aikaiselle päivälliselle. Yön aikana savustetut lihat houkuttelevat oven taakse muitakin seurueita ennen kuin ravintolan ovet aukeavat. Maineensa veroisen lohturuokaelämyksen jälkeen paikallisesta sielunmaisemasta saadaan vielä pala Leo Pubissa, jonka ikkunapöydän viereisessä laatikossa on kanttiksille nimikoituja lasinalusia. Joillekin jopa kaksin kappalein.

Salossa on futisjuna rateillaan. Sekä Salon Palloilijat että Salon Wilpas olivat varmistaneet nousunsa kirkkaimpiin futissaleihin. SalPan kohdalla kyse oli vielä historiaan peilaten poikkeuksellisesta noususta ykkösdivariin, mikä povaa erityistä futiskautta Saloon myös ensi vuodeksi. Somessa ja kylillä huudeltu ”Tonni täyteen” kamppis olisi varmasti vaatinut toteutuakseen myös pelillisesti panoksellisen ottelun, mutta porukkaa löytyy kuitenkin Salon keskusurheilukentälle hyvin ja lopulliseksi katsojamääräksi ilmoitetaan 512.


Salossa riitti riemunaiheita lauantaina

Pöytäämme tuodaan SalPan lippu heiluteltavaksi. Sinistä savua pöllähtää ilmoille ja FC Honka Akatemia tekee vielä kunniakujan nousunsa varmistaneelle Joutsenlaumalle ennen kuin SalPan pitäaikainen pelaaja ja kapteeni Iku Leino saa omat juhlallisuutensa jättäytyessään kauden päätteeksi pois SalPan pelaajistosta. Kentällä Leinoa ei lauantain alkuillassa päästä näkemään korttitilin täytyttyä edellisessä ottelussa.


Juhlallisuudet Iku Leinolle ennen peliä


Honka Akatemia ottaa pelin ensimmäisen puoliajan nimiinsä. Pallo pyörii enimmäkseen joutsenlammen SalPan puoleisella kenttäpuoliskolla ja anniskelukatsomon puoleisen kulmauksen suuntaan tulee hyökkäyksiä vain harvakseen. Jo neljän minuutin jälkeen Roope Pyyskänen pääsee lennätämään pilkulta vieraat johtoon: 0-1

Roope Pyyskäsen rankkari




Palloliiton sarjajärjestelmien kryptisyys saa viereisessä pöydässä kritiikkiä. Hongan Samuel Tammivuori vaikuttaa olevan pelipäällä ja pitää Joutsenlauman kaulat pystyssä. Melkoiseen maali-ilotteluun viime peleissä yltyneellä Baba Harunalla on paikka lisätä Hongan johtoa, mutta Tatu Österlund sieppaa Harunan kudin lennokkaasti.

Kahdenkymmenenyhden minuutin kohdalla Iku Leino saa yhden lisähetken ottelutapahtumasta, kun yleisöä kehotetaan läpsimään käsiä yhteen. Kenties suht aikaisen otteluajankohdan johdosta pienessä kohmelossa ollut kotiyleisö saa veren kiertämään tämän jälkeen muutenkin. Kannattajakatsomossa lähtee rumpu paukkumaan ja lippu liehumaan. SalPa saa askarreltua muutamia hyökkäyksiä ja erikoistilanteita ensimmäisen puoliajan tarinaan. Elmo Heinosella on paras paikka tasata tilit, mutta hän uittaa tukin hiukan kanavasta ohi. Tauolle mennään 0-1 -tilanteessa.

Erinäisistä syistä johtuen onnistun tilamaan kaksi hodarinakkia puoliajalla. En siis hodaria tai makkaraa, vaan nakit ilman hodaria. Tapahtuman kulkua tutkitaan edelleen.

Erotuomari Jesse Salo pistää pelin käyntiin. Toinen puoliaika on tasaisempi ja jopa pykälän verran enemmän SalPan hallussa. Pelin pirtaan sopii hyvin se, että tasoituksen tekee aiemmassa ottelussa sankarillisella kanuunallaan sarjanousun varmistanut Joonas Meura. Meura on oikeaan aikaan oikeassa paikassa, kun Bamo Ahmadi muuttaa seitsemännessä kulmassa variaationsa alakierteisestä laakapallosta sisäänpäin kaartavaan versioon: 1-1

Maailmanpoliittiseen suursäätilaan sopivalla tavalla keskusurheilukentän yläpuolella pörrää hetken aikaan drone ennen kuin se suhahtaa jonnekin urheilupuiston suuntaan. Epäilen edelleen, että tiedusteluretken alkusyyt olivat Meuran edellisen ottelun vaparissa, jonka voimalla voisi varmasti pudottaa, mitä tahansa väärään ilmatilaan eksynyttä. Pelillisesti ottelu ei ehkä miksikään klassikoksi lopulta muodostu, mutta se on pelkästään ymmärrettävää. SalPa on lopulta lähempänä voittomaalia, mutta kauden viimeiset kolme pinnaa typistetään kahteen. Sekä SalPa että Honka Akatemia saavat omansa.


Joonas Meuran kanuunaa paikantamassa

Joutsenlauman pirskeet alkavat kentällä. Olen uudemman kerran näkevinäni sinivalkoista savua pelikentällä, mutta sehän voi olla myös aikaisesta aamusta johtuvaa kangastusta. Juhlat jatkuvat varmasti Salon illassa vielä pitkään ja ne SalPa ja Salo  ovat hienon kautensa päätteeksi täysin ansainneet.

SalPa nousee ykkösdivariin




Viiniä: Krounenbourgin 1664:sta vaahdot juhlajuomien hatuksi

torstai 20. lokakuuta 2022

FC Inter Turku-VPS: läikkyvät värit

Saan villahousuvaroituksen. Veritaksella on kuulemma edellisenä iltana ollut kylmä. Tietty toiveikkuus värittää iltaa ja suunnitelmat on piirretty kolmen kotipelin varalle. Kahvi on kuumaa ja vihreät muovipenkit tällä kertaa kuivat. Kannattajakatsomossa viritellään lopulta kauden viimeiseksi jäävää Tifoa.


...ja siten se sitten päättyy....

FC Inter Turun ja VPS:n ottelun alkuminuutit ovat melkoista pöytätennistä. Kunpa joku sinimustista vain ottaisi pallon haltuunsa ja pistäisi sen omilleen, toivon. Kymmenen minuutin pelin jälkeen lampunhenki alkaa myös purkamaan To-Do -listaansa ja Inter ottaa pelin näppeihinsä. VPS:lle 0-0 vaikuttaa kelpaavan ja sen puolustajat paiskovat nollariskillä palloa kohti uutta päätykatsomoa.

Interillä on eväät pistää jotain viime aikoina kiinni ja päälle räpsyneelle valotaululle, mutta erikois- ja murtautumistilanteista puuttuu se jokin. VPS:n boksin tuntumassa ei juuri haasteta vastustajaa, vaan haetaan turvallisempia ratkaisuja. Pelirohkeus ei ole radallaan. Petteri Forsell masinoi Matias Tammiselle Interin parhaan paikan, mutta yritelmä jää Oskari Forsmanin syliin.


Interillä oli ensimmäisellä puoliajalla omat hetkensä

Kohtalokkaalla tavalla VPS rokottaa ensimmäisestä paikastaan ennen ensimmäisen puoliajan loppua. VPS keinuttaa helponnäköisesti Interin hinauslauttaa, ja kun Tyler Reid suppailee Juuso Hämäläisen keulan puolelta boksiin, jää Samu Alanko takatolpan avantopaikalle yksikseen. Kirkasselkäinen sieltä nousee: 0-1.

Pelin kuva ei ehkä itsessään herätä suurta huolenaihetta, mutta monella Veritaksen sisuksiin painuvalla pyörii pää. Mitään ennätysyleisöä ei Turussa keskiviikkoillassa nähdä, mutta paikalle saapuneet tuntevat skenensä ja tietävät, että vaikeaa tulee.

Rumpu paukkuu, chäntit kaikuvat ja kotiyleisö asettuu sinimustien taakse. Tavallaan koko kaudelta kerätty karma iskee heti toisen puoliajan alussa takaisin, kun muuten erinomaista peliä pelannut Luka Kuittinen neppaa kummallisennäköisessä tilanteessa pallon omaan maaliin. Taistelupari ja reissuprinsessa nauravat hetki tapahtuman jälkeen sitä, että kirjoittajalle lupaa kysymättä asetettuun kiroilukalenteriin tulee nyt kolme merkintää yhdellä kerralla.

Siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu, on hyvä ymmärtää, että VPS:llä onnistuu kaikki. Se ei takuuvarmasti luo viiden maalin edestä odottamaa, mutta ensin ripari putoaa maalinedushässäkän jälkeen kätevästi Kalle Multasen jalkoihin: 0-3. Sen jälkeen Robin Hudd saa oikealta laidalta hyvän syötön boksin reunalle. Huddin kutii lähtee hieman kuin hidastetussa filmissä ja se tekee juuri sen, että Walter Viitala ei ehdi kääntämään painopistettään riittävän nopeasti, jotta hän saisi työnnettyä syötön suuntaan palaavan kudin väljemmille vesille: 0-4.

Inter saa oman lämmikkeensä, kun hyökkäykseen vaihdettu puolustaja Miguel Nazarit spurttaa VPS:n turvaverkon läpi. Jussi Niska kuopii maata, pakkeja ja palloja siihen malliin, että tilanne muuttuu 1-4:ään. Eipä se kauaa kestä, kun VPS siirtää majakan taas neljän merimailin päähän. Tällä kertaa Multanen surffaa kohti Interin maalia ja siirtää vastuun Miika Niemelle, joka pyyhkäisee pallon kuin syystuuli ruskan vielä auki oleviin ränneihin: 1-5 ja vaasalaisilta onnistuu kerta kaikkiaan kaikki.

Inter saa vielä loppuun rankkarin, kun kulmatilanteessa Nazarit pyyhkäistään nurmeen. Jotain sellaista symboliikkaa sisältyy siihen, kun Ruxi ja Nazarit vetävät aika tiukastikin köyttä siitä kuka pilkkua lähtee ampumaan, että toivottavasti sitä ei nähdä ensi kaudella kertaakaan. Forsman hakeee rankkarin hienosti alakulmasta.

Niinpä peli päättyy 1-5. Jotain lohdullista on siinä ettei viimeinen peli jätä mitään seliteltävää. Koko kauden kestäneen puhurin hapertamat pitkospuut napsahtavat alta ja kaikkien jalat kastuvat. Lopussa on myös uuden alku. Jarkko Wissin tulevan aikakauden valo pilkistää jo karmien alta.


Pitkospuut poikki. Ensi kaudella taas kokka kohti Eurooppaa!

Laulu raikuu vielä kauan sen jälkeen, kun pelaajat ovat jo stadionilta poistuneet.


Viini:

joskus se läikkyy ja joskus sitä läikkyy vaan,

mut väriä sydämen, se aina vahvistaa

maanantai 17. lokakuuta 2022

FC Inter Turku-SJK: ”helppoa ja kivaa”

Vähänpä kirjoittaja tiesi, mitä tulevan on pitävä, kun asteli hiukan vettä nauttineiden lenkkareiden kanssa ylös Veritaksen terassin portaita. Interillä ja SJK:lla oli panoksensa yksi ekstra kotimatsi tuleviin europleijareihin. Lisäksi Inter halusi varmasti pudottaa tappioputken gorillan niskastaan. Somessa voitto vaikutti vääjäämättömältä ja myös SJK:n voimakas rotaatio antoi lisää siimaa.

Peli lähtee varsin kivasti liikkeelle. Inter liikuttaa peliä edistävällä tavalla palloa ja pakottaa SJK:n kaivamaan kantapäänsä kovaan viikkoon valmistautuvalle Veritaksen nurmelle. Positiivisen puolelle menee myös se, että ensimmäiseen varttiin Inter saa rykäistyä pari napakkaa SJK:n maalia tavoittelevaa kutia. Ne paukkuvat vielä vanhan päätykatsomon rakennelmiin, mutta Interin kannattajilta ei ottelun alussa juuri mitään puutu: on pallonhallintaa, kuteja ja hämärtyvässä illassa tunnelmaa luovia stadionin valoja eikä villahousuillekaan ole vielä tarvetta.


Petteri Forsell ja Tommi Jyry olivat juonikkaalla päällä

Kenties se juontuu edustusjoukkueen edellispäivän mallioppimis -päivästä perhe-ja eskarifutiksen puolella tai Megazonen nostattamasta adrenaliinista, mutta useampi pelaaja näyttää nostaneen tasoaan. Petteri Forsell leikittelee ja viihdyttää yleisöään hienoilla syötöillä. Juuso Hämäläinen rymistelee jalkapallojumalia hämmentävällä tavalla mukaan Interin hyökkäyksiin. Matias Tamminen haastaa väkevästi SJK:n pakkeja, Juho Hyvärinen väläyttelee tinkimätöntä taistelutahtoa, Tommi Jyry pörrää väkkäränä SJK:n muodon taskuissa ja Jussi Niska pelaa virheetöntä peliä. Näin muutamia havaintoja nostaakseni.

Reilu puolen tunnin pelin jälkeen nähdään ensimmäinen todellinen herkuttelu. Joel Rodriguez löytää linjan taakse tikkaavan Tammisen. Tamminen syöksyy palloon ja kääntää sen takaisin Rodriguezille, joka pudottaa omenan takaa nousevalle Forsellille. Ainoastaan taustalta pallon eteen raivoavan Mehmet Hetemaj:n liuku estää lopullisen mehustuksen. Tämän hyökkäyksen verkkokalvoille polttamaan kuvaan on hyvä päättää ensimmäinen puoliaika, vaikka Interillä onkin vielä pari lupaavan näköistä erikoistilannetta ennen kuin erotuomari Oliver Reitala vapauttaa pelaajat vartiksi pukukopin puolelle.

Toisen puoliajan alku lunastaa sen, mitä ensimmäinen lupasi. Inter ehtii kertaalleen pallotelemaan hyvän tovin SJK:n boksissa ennen kuin toisen vastaavan karusellin alkupyörähdyksillä Juho Hyvärinen potkitaan nurin ja pallo pistetään täplälle. Matias Tamminen ottaa pallon kainaloonsa ja pistää sen varmasti ohi väärään suuntaan kellahtavan Markus Uusitalon.

Matias Tamminen onnistuu rankkarista:




Inter kadottaa maalin jälkeen hetkeksi pohjantähtensä ja SJK pääsee ensimmäistä kertaa lähentelemään Walter Viitalan maalia. Sen jälkeen putoavatkin kaikki taivaan kappaleet ja peli menee todella kummalliseksi. Hetemaj taklaa Forsellin noin lantion korkeudelta kenttään. Hetemaj jää härkkäämään maassa olevan Forsellin iholle ja kun Reitala ei saa tilannetta rauhoitettua, niin paikalla käyvät myös Noah Nurmi ja Wiitala. Sen jälkeen Reitala nostelee kortteja vähän kaikille ja ikään kuin vahingossa myös Nurmelle. Laskuissaan ilmeisen sekaisin olevaa Reitalaa konsultoidaan kentän reunalta. Joku kuiskannee Reitalalle, että kyseessä oli Nurmen toinen varoitus. Niinpä ja vielä yksi lappu nousee punatulkun punaisena Nurmelle.

...ja sitten peli alkoi mennä omituiseksi

Hyvän mielen matsi revitään nyt raastimen läpi ja SJK:lle tarjoutuu mahdollisuus iskeä oma seipäänsä ottelun lopputulemaan. SJK ottaa pienoisen hallinnan ottelusta, mutta Inter pitää omat rivinsä sinnikkäästi tiiviinä. Inter kestää hyvin lisäajalle, mutta seuraavaksi pesuhuoneeseen lentää toisella keltaisella David Accam tilanteessa, jossa hänet kupataan vaparinarvoisesti nurin. Inter saa vaparinsa, mutta jollain hyvin hämmentävällä tavalla se jää samalla pelaajamäärässään kahden vajaalle.

Siinä, miten Forsell pelaa edellisen tilanteen vaparin omaan suojaukseensa, on jotain suurta neroutta. SJK saa kuitenkin kaivettua pallo itselleen ja seuraavaksi rynnitään kohti Interin maalia. Aivan pelin viimeisillä sekunneilla SJK:n Pablo Andrade rynnii itselleen myös toisen keltaisen.

FC Inter Turku voittaa



Inter ottaa hienon taisteluvoiton tavalla, joka vaikuttaa kannattajan näkökulmasta jopa hengenvaaralliselta. Sykettä on kiva kuitenkin pudotella samalla, kun Timo Nummela ja Jesper Hernesaho luovuttavat Petteri Forsellille vuoden Ultraboyz -pelaajan palkinnon ja Lammin Vedon edustaja luovuttaa oman taideteoksensa Turun sinimustalle puolelle.


Sykkeet alas ja palkintoa kouraan


Viini: Apothic Infernoa kätkettynä sievään Cava -pulloon

TPK-KaDy: moppia ja ”taklareita”

Kotimaisten futissarjojen vetäessä hiljalleen peittoa korvilleen kirjoittaja vihjaa myös blogin osalta pienestä jäähdyttelystä. Aika pian pamahtaa inboksiin ystävällinen muistutus, että futsal -kaudethan lähtevät juuri rullaamaan. Tunnustettakoon, että asia on aiemminkin käynyt mielessä, joten jälleen pakataan tarvittavat ihmiset kotoa mukaan ja suunnaksi otetaan Samppalinnan palloiluhalli. Medialaitteiden käyttöön liittyvän neuvottelun lopputulemana myös Teppo ja Kissy Missy (tietäjät tietävät) pääsevät mukaan.

Vettä ripsii, mutta se ei toki palloiluhallin katon läpi kastele. TPK:lla oli edelliseltä päivältä allaan ehkä yllättävänkin napakka 1-8 -tappio FC Kemiä vastaan. Vastus ei varsinaisesta keventynyt, koska Turkuun matkasi viime vuoden Suomen mestari ja voitosta voittoon tälläkin kaudella kulkenut KaDy eli jyväskyläläinen Kampuksen Dynamo. Huolimatta edellisen päivän isosta tappiosta TPK:n pelaajat eivät vaikuta turhaan kiristelevän hampaita, vaan jonkinlainen peli-ilo välittyy pelaajista koko matsin ajan.

KaDy vaikuttaa ottaneen mukaansa vain tarvittavan rosterin, mutta pienen tutkimustyön jälkeen, parin kentällisen kokoonpano vaikuttaa olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Palloiluhallin suljettu tilaa korostaa sekä pelikentältä että katsomosta nousevaa äänimaailmaa, mikä tuo hyvää tunnelmaa otteluun. Kirjoittaja joutuu hiukan pähkäilemään sitä, mikä alkuillassa on varsinaisesti olennaista, mutta onneksi taistelupari auttaa:

1. Pelissä on sama kuuluttaja kuin FC Inter Turun kotipeleissä
2. Pelissä tapahtuu paljon ”taklareita” eli taklaustilanteita
3. KaDy vaikuttaa välillä pelaavan ilman maalivahtia. Asian eduista ja riskeistä päästänkin käymään mukava taktista puolta avaava keskustelu
4. Pallo tulee useasti niin nopeasti kohti, että pelaajilla olisi hyvä olla kypärät
5. Pelaajia on kentällä vähemmän kuin jalkapallossa ja kello pysähtyy välillä

KaDy ottaa alkurymistelyn jälkeen pallon hallintaansa ja maalivahti Niila-Ville Laitinen osallistuu erittäin aktiivisesti ylivoiman luomiseen kentällä. Muutaman minuutin pelin jälkeen yksi näistä hallintajaksoista tuottaa KaDyn kapteenille Mikko Kytölälle Lassi Lintulan oivaltavasta syötöstä murtautumismahdollisuuden vasemmalla laidalla.  Kytölä ottaa kapean kaistansa haltuun ja nostaa pienestä kulma pallon etuyläkulmaan: 0-1


KaDyn Niila-Ville Laitinen oli aktiivinen sekä torjunta- että pelinrakennusduuneissa

TPK hakee painetta maalivahti Aleksi Pennasen pitkin heittojen kautta, joilla suoraviivaisesti mahdollistetaan myös KaDyn kenttäpuoliskolta saatavat erikoistilanteet. TPK:n peliä värittävätkin koko ottelun ajan hyviltä paikoilta saadut erikoistilanteet, mutta graniitinpalana kotijoukkueen sisäpelitossuissa on Laitisen vahva peli maalilla. Vierasjoukkueen rosterista silmään pistää myös Henrique Italo, jota KaDy hakee säännönmukaisesti hyökkäystensä kohteeksi ja joka pyytää palloa enemmänkin lintumaailmaan viittaavalla kutsuäänellä. TPK:n Iiro Fager vaikuttaa olevan joko syöttäjänä tai viimeistelevänä pelaajana silloin, kun KaDyn maalilla tapahtuu.


TPK puolusti koko ottelun ajan tiiviisti

Aivan ensimmäisen jakson lopussa Valtteri Kaarna on erittäin lähellä tuoda TPK:n tasoihin. Kaarnan ensimmäinen keskeltä lähtevä viritelmä kopsahtaa kuitenkin sisätolppaan ja Laitinen ehtii peittämään riparin, joten tauolle mennään KaDyn 0-1 -johdossa.

Toisella jaksolla pelin ilme pysyy pitkälti samanlaisena kuin ensimmäisellä. Tosin psykologinen puoli korostuu sitä kautta, että erityisesti kotijoukkueessa juhlitaan pallonriistoja ja vastustajan virheitäkin äänekkäästi. Joudun itse lasten jekun kohteeksi seuratessani peliä, kun Teppo työnnetään naaman eteen ja pyydetään haistamaan sitä. Nauru remahtaa vahingoniloisena, kun toteutan toiveen ja jokainen voi kuvitella, mitä vartalon osaa Teposta kirjoittajalle tarjottiin haisteltavaksi.

Pelin seuraava haukka kohta tulee, kun KaDyn Bene Filppu nostaa kulman koko TPK:n pakan yli ja Henrique tällää pallon suoraan ilmasta voimalla maaliin: 0-2 ja samaa kuviota KaDy olikin ehtinyt treenaamaan puolen tusinaa kertaa ennen kuin osui. Ihan puolta tuntia ei peliä oltu tässä kohtaa pelattu.

KaDyn toinen maali oli selkeä kutsu Gung Ho -futsalille. Kurinalaisen ja hyvin strukturoidun pelin sijaan peli lähtee aaltoilemaan päästä päähän. Vastustajaa haastetaan hanakammin ja pallon riistojen jälkeen isketään nopeasti vastaan. Mopillekin tulee koko ajan enemmän käyttöä. Kirjoittajan silmään TPK saa parempia paikkoja, mutta KaDyn Laitinen nostaa entisestään omia osakkeitaan eikä ole ohitettavissa rankkarista, vapareista tai puolittaisista läpiajoistakaan. 


Laitinen napsii kaiken






Taitolaji

Kotiyleisö elää vahvasti pelin mukana ja se janoaa selvästi edes yhtä maalia lauantainsa ratoksi. Lopulta se sellaisen saa, kun Iiro Fager uittaa rajapotkun KaDyn muodon sisään, josta Atte Ekholm ohjaa sen alakulmaan: 1-2


Kerho kehrää, mutta KaDy nappasi voiton

TPK:n kavennuksen jälkeen peliä ei ole kuin yhdeksän sekuntia jäljellä, joskin KaDyllä oli rikkeet täynnä, joten jonkinlaista tasoituksen saumaa saattoi TPK vielä elätellä. KaDy pelaa kuitenkin fiksusti sekunnit pois kellosta ja voittaa. Kotiyleisössä vaikutetaan tappiosta huolimatta olevan kuitenkin varsin tyytyväisiä TPK:n peliin ja kenties matsista jää hyviä rakennuspalikoita seuraaviin matseihin.

Viini: samppanjaa Samppalinnasta


lauantai 8. lokakuuta 2022

PIF 2 – Pallo-Iirot: sinikeltainen Tsingis Khan

Ruska reunustaa Saaristotietä. Pallo-Iirot dominoi sekä somessa että pelikentillä, joten Rauman Tsingis Khanin ylittäessä Satakunnan ja Varsinais-Suomen rajan, on kirjoittaja paikalla. Matsi on läntisen-Suomen kolmosen ääripäiden matsi, Pallo-Iirot ehti varmistaa paikkansa kakkosen kirkkaissa saleissa jo aiemmin viikolla ja lupauksia herättävästä kauden alusta huolimatta PIF 2:n kohtaloksi oli jo tovi sitten vahvistunut lisäkiepin hakeminen nelosdivarista.


Pallo-Iirojen viimeinen ryöstöretki tämän kauden kolmosessa

Aktia LKV areenalla vaikuttaa olevan enemmän raumalaisia kuin kotijoukkueen kannattajia. ” Sexy Football Kimmo Hörkkö” -lakanaa ripustellaan ja ääniä avataan Elias Ahteen seikkailuista ”kaikkien pikkuhousujen alistajana ja hirveän miekkansa hilpeänä kalistajana” kertovalla chäntillä. Kannattajat ovat oletettavasti hakeneet vauhtia kauden päätöskamppailuun jo edellisestä yöstä. 

Kentällä vaikuttaa olevan kuitenkin eri meininki. Sekä Pallo-Iirojen valmentaja Kimmo Hörkkö että kapteeni Otto Schultz piiskaavat joukkuettaan vielä kunnon esitykseen tavalla, josta tulee etäisiä kaikuja somessa kiertäneeseen tarinaan Alex Fergusonista ja Ryan Giggsistä Mestareiden liigan voiton jälkeen. Ferguson uhkaili voitetun finaalin jälkeen pelaajia sopimusten puruilla ja Giggs pyysi paluukoneessa musiikkia pienemmälle, jotta joukkue ehtii levätä ennen seuraavaa matsia. No ehkä Pallo-Iirot oli kuitenkin hieman rennommalla otteella liikenteessä.

Mikko Jalkanen aka Ferrari tai tuhatjalkainen pistää Pallo-Iirot johtoon viiden minuutin pelin jälkeen kipittämällä laidaltaan pallon kanssa vastustamattomalla nopeudella vapaaksi ja ohittamalla kudillaan Milo Kallion. Peli painuu muutenkin Piffenin päähän. Schultz on pari minuuttia Jalkasen maalin jälkeen ohjaamassa Jalkasen ilmaan saattamasta kulmapotkusta  Pallo-Iirot jo 0-2 johtoon, mutta ohi menee. 

Piffenin pakasta mielenkiintoisena uutena tuttavuutena esiin nousee Jean-Guy Akpa Akpro, joka laitapakkina pujotellessaan raumalaisten pelaajia potkitaan muutamaankin kertaan nurin ensimmäisten minuuttien aikana. Viimeistään toisen puoliajan aikana Akpro osoittautuu jo selkeästi pelimieheksi ja saapa nähdä, mikä rooli hänelle tulee Piffenin ensi sesongissa siunaantumaan.

”Shoot!” kuuluu yleisöstä ja Luis Toomeyhan tekee työtä pyydettyä. Toomeyn kuti pyörähtää Piffenin pakin jalasta kimmoten ylärimaan. Paljon ehti pelin ensimmäisen kymmenen minuutin aikana tapahtua, sillä Elias Ahdekin käy samassa aikaikkunassa vielä kolkuttelemassa Kallion maalia, mutta Kallio saa poimittua Ahteen lähentelyn alakulmasta.


Vaarantuntua ilmassa: Luis Toomey pallossa ja Elias Ahde juoksee pystyyn

Pallo-Iirot kalastelee Piffenin hyökkääjiä paitsioon korkealla puolustuslinjalla. Ahteella on parikin paikkaa ennen kuin peli hetkeksi lämpenee Piffenin John Walleniuksen törmäillessä Miko Lainioon ja Jami Halmisen käydessä tasoittelemassa puntit. Hetken kopsuu puolin ja toisin. Ahde roikottaa melkein puolesta kentästä pallon Piffenin maalin ylärimaan ennen kuin Pallo-Iirot sahaa hienosti boksissa kotijoukkueen puolustuksen kakkosnelosiksi. Toomey painaa hienon sommitelman päätteeksi pallon alakulmaan: 0-2 ja niissä lukemissa mennään myös tauolle.

”Herra dominan ruoska sivaltaa, Oskari Ohvo teillä pyyhkii lattiaa”, kuulu kentän laidalta, kun Ohvo lähtee laittamaan säärisuojia jalkaan. Myös TPS:n ja Piffenin ykkösjoukkueen ennätysyleisölle pelattu ykkösen matsi puhututtaa.

Pallo-Iirot hallitsee toisella puoliajalla peliä, jossa on jo hiukan kaasulta hölläämisen meininkiä. Tilanteeseen tarttuu Akpro, joka riistää pallon omalla kenttäpuoliskollaan ja tykittää määrätietoisesti Pallo-Iirojen boksiin asti. Sieltä Akpro kääntää pallon takaviistoon Aaron Westerlundille, joka tällää pallon voimalla maaliin: 1-2 ja pallo toimitetaan juosten punanuttujen toimesta keskiympyrään. Pinnat kiinnostavat edelleen.


Debyyttinsä tehnyt Piffenin Jean-Guy Akpa Akpro väläytteli tänään

Pallo-Iirojen kuitti tulee kuitenkin nopeasti, kun sinikeltaisten Arttu Virtanen saa pitkän juoksuna päätteeksi pallon oikealle laidalla. Pahasti ei Virtasen  seuraava valinta voinut pieleen mennä, kun hän tavoittelee syötöllään ties kuinka monta maalia tällä kaudella tehnyttä Ahdetta eikä se pieleen menekään. Ahde ohjaa hilpein mielin pallon maalin Piffenin puolustuksen edestä: 1-3 ja kellossa 65 minuuttia.


Maaliahne Elias Ahde paineistamassa Milo Kalliota

Vieressä poika ja isä juttelevat FPL valinnoista. Molemmilta löytyy Cancelo, mutta pojallapa onkin tuoreena kasvona Bruno Guimaraes, joka tulee osoittautumaan todelliseksi neronleimaukseksi. ”Ahde! Vasemmassa kädessä mangopirtelö ja oikeassa jallupirtelö” kuuluu katsomosta ja taas on aika lähettää blogin tutkiva journalisti selvittämään raumalaisten salakieltä

Hörkkö saa kiitosta valinnastaan, kun hän päästää Ohvon kentälle joskin palaute kentälle on valmennuksen toimesta edelleen upseeris- tai sotapäällikömallia. Piffenin Eemeli Elomaa yllättää vastassa olevan Miko Lainion kaukaa. Kellossa 88 minuuttia. Kaukaa onnistuneet roikotukset ovat olleet läntisen-Suomen kolmosen A-lohkolle tällä kaudella jotenkin hyvin leimallisia. Tasoihin asti ei Piffenin punnerrus kuitenkaan riitä ja kortitonta lokakuuta viettäneen Aleksi Makkosen päättäessä pelin raumalaisyleisö remahtaa hurraamaan ja pian roiskuu sampanja.

Pallo-Iirot voittaa ja jatkaa ensi kaudella pelejä kakkosessa




Pallo-Iirot nousee kakkoseen eikä tiettävästi ole koskaan tulossa takaisin kolmoseen pinnoja ryöstelemään.

Viini: viinaa Mongoliasta ja vastateurastettu kolmosen vuohi