Sivut

perjantai 19. elokuuta 2022

PiPS-TPS m35: liigakokemus > pelkkä kokemus

Kirjoittajan sähköpostiin kilahtaa matsikutsu PiPS:n organisaation Toni Hautalahdelta. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että matsi oli jäänyt kokonaan tutkan ulkopuolelle ja toinen jalka oli jo Taponkedolla. Äänestetään: lopulta turkulaiset ja yhden tunnetumman jalkapallokulttuuriin keskittyvän kannattajakanavan hahmo masinoi Regions Roots' Cupin välierälle äänestysvoiton MaPS-ÅIFK -ottelusta. Ennen Piikkiöön lähtemistä haastenainen tuo Maskusta postia. Blogilla on kaksi vaihtoehtoa hyvittää tapahtunut vääryys:

1. Täyspitkä futismatsi Aatu Hagelbergin vartioimana

2. Masku humpan liketys blogin tilillä ja sata kuuntelukertaa

Painan peukaloa ja aloitan pitkän Ave Marian.

Piikkiön uusitun POP-Areenan lailliset parkkipaikat ovat täynnä. Niinpä järkkäri osoittaa vaihtoehtoista ja vähemmän käytössä ollutta paikkaa.

”Sopu sijaa antaa”

Regions Roots' Cupin välierä keräsi hyvin yleisöä Piikkiöön

Sekä PiPS että TPS:n m35 ikämiehet johtavat sarjojaan puhtaalla pelillä. Sikäli ei ollut mikään mahdoton yllätys että menestystä oli tullut myös CUP -kilvoittelussa. TPS ei näytä lämmittelevän olleenkaan. PiPS ottaa verryttelyt terävävämmin. Yleisöä kertyy paikalle runsaasti. Kotiyleisön harmiksi PiPS:n puolustus lahjoittaa TPS:lle KISS-KISS -karkin heti pelin ensimmäisellä minuutilla ja Toni Kuisma käärii paperit: 0-1

Avausmaalin jälkeen TPS ottaa pallonhallinnan itselleen. Se siirtelee aika verkkaasti pelivälinettä kaverilta toiselle, koska kiireethän ovat olleet ohi jo ensi minuutista alkaen. Melko usein se on puolustajista Joonas Tursas, joka lopulta lähtee paukuttamaan peliä myös hyökkäyssuuntaan. PiPS ottaa muutaman kerran terävän kärkiprässin pelisuunnitelmaansa, mutta ilmeisesti näitä on nähty ennenkin, sillä TPS:ää se ei juuri hetkauta.

TPS:n vasemmalla laidalla Antti Hakalalla on sekä menohaluja että myös jalkaa siihen. Sen verran kaverissa on kalamiehen vikaa, että puolen tunnin pelin jälkeen Hakala nostaa jalolohen haasteensa päätteeksi. Hakalan pyrkiessä boksissa keskustaan hänen taklataan nurin ja pallo viedään täplälle. Hakala viimeistelee itse: 0-2. PiPS ottaa ensimmäisen kerran lukua.

Antti Hakala osuu rankkarista:




Muksut jättävät karkkipusseistaan mustat karkit minulle. Pelin tempo pysyy melko verkkaisena, mikä vaikuttaa melko lämpimässä ilmanalassa sopivan molemmille. PiPS saa pari puolittaista maalipaikkaa ja yleisökin heräilee huokailemaan matsin tahdissa. Parhaat eväät kavennukseen tarjoutuu Sasu Rastaalle, joka pääsee Ville Stylmanin mainiosta keskityksestä puskemaan noin rangaistustäplän tuntumasta, mutta yli menee.


Sasu Rastas ilmojen valtiaana


Vihreä papukaija kulkee editsemme. On aika siirtyä puoliajalle.

Puoliajalla on frisbeekisaa, buffettia ja PiPS:n vauvabodyyn puettua ”Lukasta” (voi olla myös C:llä). Omat muksut painaa Robloxista kovalla pieteetillä Among USia.

TPS ei enää toisella puoliajalla piittaa niin pallonhallinnastakaan. Se keskittyy enimmäkseen sijoittumaan kentällä oikein ja pelkästään sillä avaa itselleen useita hyvännäköisiä vastaiskun paikkoja, mutta pohkeissa vaikuttaa hieman painavan. PiPS ei oikein löydä omaan hyökkäyspeliin riittävää systematiikka, joten maalipaikkoja ei siunaannu. Katsomon erikoisena havaitsen erotuomari-Ultran, joka sellaisissa tilanteissa vahvistaa kovaäänisesti aina tuomarin päätöstä, joissa kummalla tahansa joukkueista on nokankoputtamista.

Hakalan liikkeen lisäksi silmään pistää tuplaroolissa TPS:ssä hääräävän Mikko Hyyrysen puolitotinen sekä erotuomariston että PiPS:n pakiston hämmentäminen.


"En edes osunut siihen", Mikko Hyyrynen

TPS saa hyvästä paikasta vaparin, kun täyden viinipullon verran on kellossa. Hetki siinä tuumataan, mitä tehdään ja sitten Sami Aikio laakaisee Jere Lahtiselta irtoavan paluupallon maaliin: 0-3. PiPS nostaa lopussa vielä Lahtistakin erikoistilanteeseen ja Lahtinen pääsee myös ottelun viimeisellä sekunnilla koppaamaan Juhani Saksan puskun aivan alakulmasta. Peli päättyy. TPS:n organisaatiolle tulee lisää hommia, sillä se pääsee nyt varailemaan reissubussia Helsinkiin Olympiastadionille, jossa Region Roots' Cupin finaalissa vastaan tulee niin ikään ikääntyneet Jalkarannan Palloseuralaiset.

Sami Aikio laakaisee kotijoukkueen kanveesiin




Viini: vanhenee juuri niin

torstai 18. elokuuta 2022

TPK – Pallo-Iirot: tuontirokkia Raumalta

Bändivermeet alkavat olla Turussa tältä kesältä pakattu ja festariteltat rullattu varastoihin hapertumaan. Yläkentän portilla miesduo yrittää tingata kahvikupposta sisäänpääsymaksun kylkiäisiksi, koska Paimiossakin tämä onnistuu. Turun erotuomarikerholla on talenttiakatemian otteluseuranta päivä. Lämpö lyö kosteutta paidan selyksiin.

TPK pelasi illan ottelussa putoamiskamppailua vastaan. Läntisen-Suomen kolmosdivarin A-lohkossa sijat 8-11 olivat ennen ottelua muutaman pinnan haarukassa. Pallo-Iirot pelaavat jo enemmänkin muiden lohkojen ykkösiä vastaan suorasta noususta kuin varsinaisesti oman lohkonsa voitosta, joka on parin voiton päässä saletista.

Yläkenttä, TPK ja Pallo-Iirot ready to rock

Pallo-Iirot ottavat aika lailla alusta matsin hallintaansa. Sinikeltaisten pelaajat liikkuvat fiksusti ja pallo seuraa napakasti perässä. TPK saa aivan ottelun alussa muutamia hyökkäyksiä sisään, mutta minuuttien tikittäessä Pallo-Iirot pakottaa sen kitarakoteloonsa. 

Pelikellossa on 007, jos ensimmäinen numero osoittaisi tunteja ja kolmas minuutteja, kun Jani Halminen heittää kiven TPK:n puolustuksen selustaan Elias Ahteelle. TPK:n puolustus ei saa imettyä Ahteelta tilaa ja siten ei myöskään aikaa pois, ja niinhän siinä tuppaa nykyään käymään, että sitten triangeli kilahtaa ja niin kilahtaa nytkin: 0-1 vieraille.


Pallo-Iirot määrittivät pitkälti pelin rytmin

Peli etenee maalin jälkeen Pallo-Iirojen tahdissa. TPK -maalivahti Veli-Heikki Maunilan palaute kentälle ”me ei olla muodossa, eikä myöskään prässätä” kuvaa ihan osuvasti kotijoukkueen vaikeuksia raumalaisten lingossa. 14' minuutin kohdalla Pallo-Iirojen Halminen vapauttaa vuorostaan Topias Silvennoisen, joka ohittaa virvelillään Maunilan. Tilanteesta leikkisän tekee sen, että jälleen oikeassa paikassa oleva Ahde päättää hoitaa boksin, kuten järkkäri konsanaan eikä hän lähde ottamaan helppoa maalia nimiinsä, vaan pitää huolen, ettei TPK:n puolustajia rynni heille kuulumattomille alueille: 0-2

Sikäli Turun erotuomarikerhokin saa analysoitavaa, että molemmat joukkueet tarjoilevat aika rapsakoita taklauksia. Yksi niistä tulkitaan olevan ”keltainen+”. Parinkymmenen minuutin jälkeen futiskarma kostaa Ahteelle järkkärin hommat, kun Maunila nollaa Ahteen yrityksen läheltä maalia. 


Mustelmia molemmille

Pallo-Iirojen vasemmalla laidalla toisiinsa näkymättömällä köydellä sidotut  Markus Babb ja Mikko Jalkanen tuovat palloa taukoamatta kohti TPK:n boksia. Lisäksi kirjoittajan silmää kutittelee Pallo-Iirojen keskikentän ankkurina pelaavan James Whiting Yorkshiren Pirloa eli Kalvin Phillipsiä mukaileva pelitapa ja -varmuus.

TPK:n asteet hiukan nousevat. Jalkapallojumalat riepottelevat vielä kertaalleen Ahdetta eivätkä anna hänen avata TPK:n puolustuksen tarjoamaa pakettia ennen kuin peli pistetään tauolle.

Taukojuomaksi valikoituu luonnollisesti edullinen euron pillimehu ja kaveriksi samanhintainen kahvi, koska niitä on eikä muuta oikeastaan tarvitsekaan.

TPK vastaa ensimmäisen puoliajan ilmeeseen triplavaihdolla. Pallo-Iirojen kapteeni Otto Schultz joutuu piiskaamaan toisen puoliajan alussa joukkuekavereihinsa lisävirtaa, sillä TPK:lla on pari lupaavanoloista painostusjaksoa toisen puoliajan ensiminuuteilla. Pallo-Iirot selvittää ne ja kellon tikatessa kohti tuntia osuu pallo kulmapotkun jälkitilanteesta TPK puolustajan käteen. Erotuomari Samuli Stenman viittilöi pilkun suuntaan ja joutuu hetken kertaamaan ratkaisunsa perusteita sinipaidoille. Ahteen tolpan juureen rivakasti syöksyvä rankkari ei sen sijaan jätä Maunilalle sen enempää keskusteltavaa: 0-3

Elias Ahteen pilkku:




Yläkentän kuuma ja painostava helle tarttuu myös entistä tiukemmin pelaajiin. Taklausten paino kasvaa ja siinä ohessa Andre Zaya vapauttaa pystyjuoksunsa päätteeksi Lee Shermanin, joka kaventaa pelin 1-3:een. Zayan kertoimet potentiaalisen punaisen kortin saajasta heilahtavatkin toisen puoliajan edetessä lisätehomerkintöjen puolelle. Sen verran väkevästi hän auraa Pallo-Iirojen selustaan. TPK saa hetkellisesti muutenkin peliinsä lisäjengaa, mutta Pallo-Iirojen äänieristeet hiljentävät pian liiallisen melun.

Jalkanen painaa kovaa ja matalaa keskelle. Ahde pääsee kertaalleen koittamaan knallitemppua, mutta nyt on taas Maunilan vuoro johtaa orkesteria. Jollekin sinipaitojen hyökkääjistä suositellaan vielä Pallo-Iirojen puolustuksen toimesta ”salia ja treeniä” ennen kuin peli päättyy. Roudareiden tyhjentäessä Yläkenttää mimmijenkkifutaajille haaveilee kasitietä kohti kulkeva parvi raumalaisia siitä, että pelattaisiinpa jo kakkosta ja olisipa ollut grillimakkaraa.


No context football

Viini: sinikeltainen+ (tuontikamana Turkuun)



keskiviikko 17. elokuuta 2022

Åbo Club de Futbol – LiePa: Yläkenttä kestää

”Siellä taitaa olla Jerry katsomossa sun faneja?”, "vai onko ne enemmän hoitopuolen hommia?" kuuluu kuitti jostain Yläkentän valtaamalta palstalta. Sanansa päivän tapahtumiin oli myös Yön ritareilla eli Åbo Club de Fútbolilla, joka hiukan some -kanavasta riippuen leimaa itsensä joko Turun tyylikkäimmäksi tai maailman seksikkäimmäksi jalkapalloseuraksi.

Ensimmäiseen kahteen minuuttiin ritareilla on kaksi vapaapiston paikkaa. Toisen Santeri Matomäki upottaa tuppeen: 1-0. LiePa näyttää jälleen kierrättäneen rosteriaan. Ensin kirjoittaja katsoo, ettei valmentajaa Adrianoakaan näy enää piirissä, mutta pienen tihrustelun jälkeen savu hälvenee: Adriano on vetänyt punanutun päälleen ja edustaa valmentamaansa seuraa numerolla 30.


ÅCF käytti paikkansa tehokkaasti

ÅCF vaikuttaa alussa liikkuvammalta jengiltä, jonka toppariksi pääsee kasvattamalla riittävän pitkän parran. LiePa pääsee alku-uinahduksen jälkeen kuitenkin paremmin saatille ja peli virtaa päästä päähän. LiePa löytää pallonriistojen jälkeen hyvin tilaa ÅCF:n keskikentän ja toppareiden välistä. Molempia joukkueita vaikuttaa nimenomaan hyökkääminen motivoivan enemmän, mikä saattaisi enteillä tapahtuma- ja maalirikasta matsia.

Kymmenen minuutin pelin jälkeen Adriano, jonka voi perustellusti nostaa jopa kentän parhaaksi pelaajaksi, lähettää puolen vaihdon Shahin Ahmadille, joka vapauttaa ÅCF:n linjan taakse sukkuloivan Miika Monosen. Monosen monotus kopsahtaa tolppaan. LiePa pääse hiljalleen pelissä enemmän kuskin paikalle ja ritarit iskevät vastaan. LiePan Niklas Manderoosille aukeaa parikin aihiota maalintekoon, mutta Yläkentän ilmanala tekee tepposet.

Ylärivin laudoilla sihahtaa tölkkiä auki: ”säkin voisit olla tollanen, jos vaan treenaisit”, sulkee kehän.

Ottelun virneestä huolimatta maaleja ei ensimmäiselle jaksolle toista osu. LiePa hakee katsomorakenteiden varjosta paikkansa puoliajan palaverille. ”Kärsäkin on hyvä”, todetaan ja toinen puoliaika voi alkaa.


Kärsäkin on hyvä

LiePa on edelleen pykälää enemmän kuskin paikalla ja jo aiemmin mainittu Jerry Kvarnström tuntuu sekä viihtyvän että myös edistävän peliä kymppipaikan taskuissa. Adriano ja Manderoos luovat toisilleen saumat tasoittavalle, mutta edelleenkään ei vain osu. Pelin energiat ja tempo ovat sopuisan letkeitä tunnille asti, jolloin jonkinlainen epäselvä tuomarin päätös nostaa kierrokset Teslan tallalla tappiin. Taklaukset ovat hetken aikaa puolin ja toisin ronskimpia. Erotuomari Onni-Kalle Ojanenkin pääsee ottamaan kunnolla ottelun suitsista kiinni.


Loppua kohti ottelu lämpesi

Adriano pääsee takaisin penkin päähän valmennushommiin. Sitten todistetaan jälleen kerran se klassikko, että jos et itse tee, niin kaveri tekee. Pienen ÅCF:n painostusjakson päätteeksi Marno Lastula pamauttaa pallon voimalla LiePan boksin kulmalta Ilmari Puistosen maalin sivuverkkoon: 2-0.

Adriano oli yksi kentän hahmoista

LiePan ote jatkuu hyvänä, mutta kentän laidalta kuuluva ”jostain tarttis nyt tehdä” kuvaa hyvin sen pelin ongelmaa. Peli lämpenee ja kannen alla hiukan muhii, mutta levylle roiskahtaa vasta lisäajalla, kun Muharrem Sahiti taklaa ensin ikävännäköisesti noin kivesten korkeudelta kaveria ja tuuppaa jälkiselvittelyissä vielä yhden ritareista tantereeseen. Samasta tilanteesta tuomitaan kaksi keltaisen arvoista rikettä, jotka tekevät yhteensä punaisen verran. Tilannetta seuranneen vaparin jälkeen ritarit pääsevät lähettelemään lentosuudelmia ottelussa kolmannen kerran. Poikkiviivan teräänsä piirtää  Sebastian Hagsberg: 3-0

Peli päättyy. Yläkentän vallihautojen päälle lasketaan kulkusillat.

Viini: viini pikarista ja liha nuotion päältä vartaasta


maanantai 15. elokuuta 2022

FC Inter Turku-VPS: festareilla onko meitä?

Aika kuluu välillä niin nopeasti. Tinahääpäivä starttaa Veritakselta FC Inter Turku-VPS -matsista ja jatkuu SMÖRIIN. On maanantai ja lauantain pelin tarinat on kirjoittamatta. Muutaman kerran vaaka heilahtaa siihen suuntaan, että kenties ne saakin jäädä tällä kertaa välistä, mutta kännykkäkameran gigabiteissä polttelee muutamia kuvia, joten word auki ja käpälät näppäimille.

Yhtäkkiä Veritaksen penkeiltä on kadonnut melkein puolet pakaroista. SJK-matsin todennäköisin selitys tonnin yleisölle oli poissaolevan blogin nettovaikutus, joka vaikutti olevan tuhannen luokkaa/matsi. VPS-matsin lopputulema aiheuttaa edelleen hämmennystä. Eikö sana kiiri kolmen festarin äänivallin yli hyvin? Myös kahden ottelun voittoputkessa porskuttaneen Interin peli-ilme on ottelun alussa hieman arvoituksellinen. VPS vie peliä ja Inter vastustelee. Pallo pyörii muutamankin kerran hyvin lähellä Walter Viitalalle piirrettyä viivaa, mutta kaikki valkoinen eli kalkki, pystyputket ja Viitalan hanskojen sisäpinnatliimapinnat pitävät pintansa

Parinkymmenen minuutin kulutta Interin kentältä löytyy hyvää pauhua pitävän kannattajakatsomon ja muunkin yleisön iloksi Petteri Forsell – Matias Tamminen -soutupari. Tammisen ensimmäinen veto blokataan, mutta seuraavaksi Forsell heittää kulmaputkusta sellaisen pyörteen maalille ettei sitä mikään pidättele. Tamminen on se, joka hönkäisee pallon maaliviivalta maaliin.


Sisäkierteinen maalille...

...ja habat paikallislehden keskiaukeamalle

VPS kuittaa Interin johtomaalin melko nopeasti, kun Joonas Vahtera lakaisee ikonisen ykköspyssyn Kalle Multasen syötön päätykatsomon rakennustyömaan puoleiseen verkkoon: 1-1. Ravintolakatsomon aidoilta helähtää merkitykseltään kryptiseksi jäävä

-”VPS me ollaan jo”, rallatus.

Kannattajakatsomon pauhu peittää sen kuitenkin pian alleen ja pukukoppeihin tikataan tasatilanteessa.


Pauhu kävi, vaikka tyhjiäkin penkkejä oli

Interin toisen puoliajan alku on parempi, mitä ensimmäisen. Draamaa tarjoilee isolla kauhalla merimiehen elkein kentälle rymistellyt Joel Rodriguez. Rodriguez karkaa ensin rommilaatikon perään sellaisella pieteetillä, että Mikko Pitkänen joutuu sekä tuttavallisesti että punaisen kortin arvoisesta nykäisemään Rodriguezin nurin. Lankku on pian vapaa ja Rodriguez käyttää jälleen kiintiöläpiajonsa Forsellin syötöstä, mutta maalikiintiön avautumista jäämme vielä odottamaan.

Inter ottaa ylivoimaisena Vepsun kämmenelleen, mutta maalipuusta se ei pääse pitkälle. Jussi Niska kopauttaa oman syöksypuskunsa tolpan ulkoreunaan. Vepsun kannattajatrion loitsut voimistivat myös vaihdosta sisään pakotettua kakkosveskari Oskari Forsmania, sillä Forsman ottaa jonkinlaisella ekstraraajalla vielä Luka Kuittisen läheltä ja kovaa lisäajalla tulevan puskun kiinni. Nurmi imee pettyneet sinimustat pintaansa ja festarilauantai palan yleisöä kitusiinsa: 1-1


Peli oli Interille hankala alussa ja päättyi lopussa pettymykseen

Viini: vaasalaisten salakirjoitusta etiketissä


perjantai 12. elokuuta 2022

VG-62-MaPS: Vegen mehuhetki

Kuparivuorella pelattava VG-62:n 60v juhlaottelu vie blogin matsivalintaäänestyksen pystyyn. Ensimmäisiä pelaajia valuu pukukoppeja kohti. Olen hyvissä ajoin Kuparivuoren laudoilla, jossa vaihdan muutaman sanan myös jälkipeli.netin Hannu Tuomisen kanssa. Muun jutustelun lisäksi Hannu kertoo, että Kuparivuoren yleisöennätys on 6600. Kyseinen yleisö todisti Naantalin Löylyn Olavi Vuorisalon haamumailia vuonna 1957. Ihan noihin lukemiin ei juhlaottelussa päästä, mutta porukkaa kertyy paikalle reippaanlaisesti ja ottelun päätyttyä tarkasti lasketuksi yleisömääräksi ilmoitetaan 290. 

Vesa-Matti Loiri saa oman Lapin kesänsä. Juhlaottelun kunniaksi VG-62 muistaa seuraikoneitaan Mika Vainiota, Jukka Saarta ja Leo Tommilaa. Kirjoittajalle tuntemattomasta syystä VG-62:n Anton Bäckmanin maininta pelaajaesittelyssä sytyttää junnukatsomon päivän äänekkäimpiin suosionosoituksiin. Täytynee lähettää blogin tutkiva journalisti selvittämään ilmiön taustoja.


Ready, Steady and Go!

Keltamustien maskotti ”Vege” capoilee ja peli potkaistaan käyntiin sanalla sanoen hieman koinsyömällä Kuparivuoren silkillä. Paikallispeli, juhlaottelu ja pinnakipeä MaPS yhdistettynä muhkuraiseen nurmeen määrittävät pelin ilmeen. Se on hyvin rehellistä ja suorasukaista kalinaa: paljon kaksinkamppailuita, paljon erikoistilanteita ja paljon asiaa tuomarille. Erotuomari Santeri Ojala on hyvin pelin pulssilla eikä hän arastele laputtaa pelaajia, mikä edesauttaa sitä, että varsin fyysinen peli ei keitä pahasti levylle.


Pelissä piisasi kalinaa ja kaksinkamppailuita

MaPS on ottelun alussa pykälää terävämpi, mutta VG-62 saa pian syöttöketjuihinsa pituutta. Kumpikaan joukkue ei pelkää pitkää palloa. MaPS rikkoo hiukan VG-62:ta enemmän ja kotiyleisön energia vaikuttaa myös kommunikoivan kenttätapahtumien kanssa. Varsinaista paremmuutta on vaikea mitata muuten kuin maaleilla ja sellaisenhan tarjoaa Niclas ”vain hienoja maaleja” Forss, jonka rangaistusalueen kulmalta lähtevä puolivolley kiitää hallitulla ylöspäin jatkuvalla leikkauksella kuin Boeing Jukka Hatakan lennonjohtotorin ulottumattomiin: 0-1 ja kellossa ventti.

Seuraava keltakortti nousee ja pelaajat päästetään juomatauolle. Alemmalla rivillä korkataan Fosters. Yleisö jatkaa pelitapahtumiin reagointia ja pallo pöllähtää MaPS:n Henrik Forsströmin maalin sivuverkkoon. Ensimmäinen rivi tuulettaa ja kuuluttamosta helähtää ensimmäiset maalilaulun sulosävelmät. Viestinviejällä on kuitenkin lannistava viesti kuuluttamoon: pallo suhahti sivuverkkoon tolpan väärältä puolelta. Peli jatkuu ja ensimmäinen puoliaika päättyy 0-1 -lukemissa.

Tauolla grillimakkarajonossa pähkäillään, että miksi ei kaikkia pelejä mainosteta juhlapeleinä. ”Jerry” heittää takaperinvoltin juoksuradalla ja toinen puoliaika voi alkaa.

Toinen puoliaika on samankaltaista ryminää, mitä ensimmäinenkin. VG-62 hallitsee ehkä hienokseltaan pelitapahtumia, mutta MaPS on hyökätessään yhtä lähellä tai kaukana seuraavaa maalia kuin kotijoukkuekin. Junnuosastolla alkaa ilmeisesti hieman koulunaloitus viikko painamaan, sillä homma menee levottoman puolelle. Yksi kaveri heitetään vesiesteeseen ja pari muutakin kärhämää orastaa.

VG-62 ei saanut tuloutettua kannustusta ja erikoistilanteitaan:




MaPS onnistuu puolustamaan VG-62:n pois aivan parhailta maalipaikoilta eikä VG-62 saa myöskään hyödynnettyä erikoistilanteitaan. Kaupungin puoleiselta rinteeltä alkaa kuulua yksittäisen MaPS Ultran kannustusta. Kirjoittajan tuotetuntemuksella arvioiden paikallispeliä juhlistetaan punaisella Camparilla. Huudotkin ovat taattua laatua, vaikka ne rytmiltään eivät virheettömästi osu aivan pelitapahtumien tahtiin. Tunne on kuitenkin tärkeintä.

VG-62 hakee tasoitusta pienellä kiukullakin, mutta Forsström palauttaa tarvittavat pallot yhdessä MaPS:n hyvin pelanneen puolustuksen kanssa. Juhlaottelu päättyy. Vihreävalkoinen enkeli vie päivänsankarin.

Viini: 60 vuotta tynnyrissä kypsytetty naantalilainen, jonka alla myös paikallisvastustajan kuksa.


maanantai 8. elokuuta 2022

Leeds United-Wolverhampton Wanderers: uusia alkuja

Päätös matsiin lähtemisestä kypsyy aika impulsiivisesti. Tai pikemminkin kyseessä on ensin pyrkimys matsiin, sillä klikkailtuani melkein tunnin tyhjiä penkkejä uudistuneessa lipunmyynti -järjestelmässä, uskon lopulta, että jäsenille tarkoitettu allokaatio on myyty loppuun. Jäljellä olevista keinoista tarraan vielä jäsenille suunnattuun arvontaan. Ihan mutkattomasti ei arvontaankaan osallistuminen mene, mutta saan itselleni ja taisteluparille riittävän määrätietoisella puskemiselle arvat sisään. Pienellä hienosäädöllä saan kohdistettua arvat vielä perhesektioon, johon stadionin karttaa tuijottelemalla arvelen olevan paremmat saumat osua.


Takaisin Elland roadilla

Ensin kortilta suhahtaa rahat ja omaan Leeds -tiliin pomppaa kryptisiä viestejä sellaisten tiliin linkitettyjen itemien vahvistamisesta, joita ei kuitenkaan löydy tahi pysty vahvistamaan. Illan päälle itemeille löytyy jo rivi- ja paikkanumerot. Muutamien tuntien kuluttua tästä vahvistusviesti pompsahtaa mustana otsikkona mailiin. Arpa osuu. Peliin on enää viikko aikaa, joten lentojen ja hotellien kanssa ei olla enää aivan kuin karkkikaupassa, mutta ihan kelvollinen, vaikkei kilohinnaltaan ihan edullisin, irttaripussi niistä kasaantuu.

Emmerdale vilkkuu junan ikkunoista ennen kuin TransPennine Expressin jo aika monet ravit ravannut valioyksilö tussahtaa Leedsin rautatieasemalle. Hotelli on Granary Wharfissa eli käytännössä juna-aseman vieressä. Olimme joulukuussa myös samaisessa tuplapuun -hotellissa ja sen kapeiden kanaalien rajaama melko rauhallinen, mutta kuitenkin hyvien ravintoloiden ympäröimä sijainti on riittävä kriteeristö rikospaikalle palaamiseen. Taisteluparin hyvät muistot Sky -baarissa hörpityistä omenamehuista vietti vaakaa myös uusinnan suuntaan.

Peliä edeltävät päivät otetaan melko rennosti. Syödään hyvin ja liikkumisen tempo ei todellakaan ole mitään murderballia. Saamme revanssin ravintola Fazendasta, johon ei kirjoittajan flunssaoireista johtuen viimeksi Omicron -myrskyn keskellä hennottu mennä. Kulttuurikiintiö täyttyy The Royal Armouries Museumin ritariteemaa ja Kalvin Phillipsin tähdittämää muraalia ihastellen. Tosin kaupungissa on myös sitä liikehdintää, jonka mukaan muraali pitäisi nyttemmin maalata uusiksi, koska Phillips ehti kesällä siirtyä M62:n Manchesterin pätkälle.


Pitääkkö vaiko eikö?


Leedsin värejä alkaa näkymään pelipäivänä hotellin aamupalalla. Kyselen somessa erityistipsien perään, koska kyseessä on kauden avausmatsi. Meitä kehotetaan vaan saapumaan ajoissa pelipaikalle hautumaan ja nauttimaan tunnelmasta. Mitään Ruotsista tuttua hemmapremiärin kaltaista ilotulittelua ei siis ole tiedossa. Leeds United on enemmän elämäntapaa ja jotain, mihin Leedsin kaupungissa synnytään kuin jotain, mitä tarvitsisi pumpata ihmisten tietoisuuteen.

Otan vinkeistä vaarin. Hurautamme taksilla Elland roadille kolme ja puoli tuntia ennen peliä. Leedsin väreihin verhoutuneiden ihmisten silmäniskut ja spontaanit tervehdykset luovat ympäristöön sitä yhteisöllisyyttä, joka tekee Leedsistä jalkapalloseurana autenttisen. 

Sen verran on kirjoittajassa futisturistia, että päätän hakea uutta twistiä pelipäivään rikkomalla aiempia rutiineja eli emme mene suoraan The Old Peacockiin, vaan tallustelemme Elland roadilta Heath roadia ylös paikkaan, josta kuvittelen ihmisten ottaneen juuri niitä kuvia, joissa Elland road näkyy enemmän lintuperspektiivistä.

Luulen löytäneeni oikean viheralueen reunan. Näkymän eteen on kasvanut muutamia puita, mutta saan otokseni. Ylöspäin vievän tien varteen kerääntyy lähitaloista muutamia pikkulädejä myymään Fanta -tölkkejä.  Päättelen, että he ovat enemmän bisneksen kuin Leedsin asialla, sillä he kyselevät minulta pelin alkamisajankohtaa.


Lintuperspektiiviä

Katukuvia

The Old Peacock ennen ottelua

Kävelemme ylös Town streetille asti ja otamme Old White Hart -pubissa yhdet omppumehut ennen kuin laskeudumme Elland roadin kupeeseen ja The Old Peacockiin. Pubin ruokalistaa on hieman uusittu ja klassisen rasvaisten ranskisten vetämien aterioiden lisäksi tarjolla on muutakin apetta. Toivotamme kanawrapit erittäin tervetulleeksi.  Löydämme Beer Gardenista lupaavanoloisen pöydänpään, johon istumme hautumaan. Pöydän toisessa päässä on vanhempi pariskunta, jonka tulkitsen tulevan Tanskasta. Muutoin paikka tulvii paikallista aksenttia.

Sujahdamme Elland Roadin porteista kivuttomasti sisään reilu tunti ennen peliä. Stadionin käytävillä nostellaan vaahtohattuisia juomia huulille ja katsotaan useammalta screeniltä Fulhamin ja Liverpoolin peliä. Seuraamme tovin muiden esimerkkiä ja siirrymme katsomon puolelle ensimmäisten joukossa. Ihmisiä virtaa verkkaiseen tahtiin penkeilleen. Salakuuntelun perusteella suurin osa olisi tyytyväisiä yhteen pisteeseen ja hyvään esitykseen kentällä. Viime kauden putoamiskamppailun jäljet eivät ole vielä täysin arpeutuneet, sillä vedonlyöntitoimistot arvottavat yleisön mielentilan vastaisesti Leedsin ottelun suosikiksi.

”Marching on Together” -remahtaa stadionin rakenteille. Tyhjiä penkkejä ei enää ole kuin koti- ja vierassektion erottavilla riveillä. Ensimmäinen Wolvesin pelaaja pötkähtää teatraalisesti jo pian ottelun  alettua nurmelle, mikä lisää kotiyleisön kierroksia. Kotikannattajien narratiivissa Wolves on sama filmaava ja ajanpeluulla pelin rytmiä rikkova Wolves kuin viime vuonnakin. Sen pelitapa on strateginen ja tietoinen valinta, jota on aidan toiselta puolelta helppo vihata.


Wolvesin pelikirjasta

Wolves iskee pelillisesti myös armotta, kun jo kuuden minuutin pelin jälkeen se sahaa vastaiskussa Elland roadin nurmea puolelta toiselle ja Daniel Podence pomputtaa puolivolleyn sekä nurmen ja Illan Meslierin näppien että yläriman kautta maaliin: 0-1. Yhden sisäänhengityksen ajan elämä vilisee kotikannattajien silmissä ja Elland road hiljenee. Sen jälkeen yksittäiset ”Come on Leeds” karjahdukset kasaantuva hiljalleen kotijoukkuetta kannattelevaksi pauhuksi, vaikka vieraat saavatkin oman ”Your support is fucking shit” -hetkensä.

Leeds pääsee hyvin pelin mukaan ja hallitsee pelitapahtumia. Wolves on teatraalisen ilmeen lisäksi jatkuvasti vaarallinen myös kentällä ja se löytää tilaa hyvin laidoilta, jossa sen taitavat pelaajat haastavat väkevästi Leedsin pakkeja. Wolvesin Jose Sa jyrää rangaistusalueella vapaapainiotteilla Leedsin Rasmus Kristensenin. Rankkarin käry ei löydä Robert Jonesin sieraimiin. Ei edes VAR -kopin kautta ja narratiivi siitä, miten Valioliigan rahakkaampia seuroja suositaan tuomareiden ratkaisussa vahvistuu.

”Where the fuck, where fuck is VAR”-huudot hiljenevät tovin kuluttua.

Lopulta Leedsin prässi iskee Wolvesin rangaistusalueella ja Jack Harrison siirtää Brenden Aaronsonin prässäämän pallon Rodrigolle, joka yllättää San etukulmasta. Stadion repeää ja ihmiset halailevat kaikkea, mikä käsien ulottuville sattuu: 1-1 ja näissä lukemissa mennään tauolle, vaikka Wolvesin Leander Dendoncker pääsee aivan ensimmäisen jakson viimeisillä hetkillä paraatipaikalle. Tuleva Ranskan maajoukkueen ykkösveska Meslier taittaa kotijoukkueen kannattajien verenpainetta tervehdyttävällä tavalla koipensa Dendonckerin vedon eteen.


Pascal Struijk kyykyttää

Jäämme puoliajalla puhaltamaan suosiolla sykkeitämme alaspäin, mikä osoittautuu siinä mielessä hyväksi valinnaksi, että Leeds on toisen puoliajan ensimmäisen vartin aivan purjeessa. Wolves hyökkää joka puolelta eikä Leeds meinaa ehtiä millään pallon perään ja silloin, kun se vihdoin saa pallon itselleen, luovuttaa se sen pikapostilla takaisin.


Wolves piti Leedsin laitapakit kiireisinä

Taisteluparille ojennetaan ylemmältä riviltä karkkipussi. Leeds kestää Wolvesin sirkustelun ja kaupungin uuden sheriffin Jesse Marschin vaihdot muuttavat tuulen suunnan. Sisään tulleet Mateusz Klich ja Sam Greenwood pystyvät tuomaan sekä pallokontrollia että rauhaa Leedsin peliin. 

Uuden Leeds -suosikin Rasmus Kristensenin täydellisesti ajoitettu taklaus läpikarkaavaan Rayan Ait Nouriin on prologia sille, mitä seuraavaksi tapahtuu. Leedsin vai pitäisikö sanoa Marschin prässi puree ja Wolvesin pelin avaus häiriintyy. Pascal Struijk hakee säähavaintopallon ja toimittaa sen Greenwoodille. Greenwood siirtää pallon Tyler Adamsille, joka pelaa pallon nopeasti Klichille niin sanotusti taskuun. Klich uittaa vieheen Wolvesin puolustusta juoksullaan sahaavalle Patrick Bamfordille, joka pamauttaa kovaa ja matalaa maalille:

1.       Mitä FA näkee: Ait Nouri tökkää pallon omaan maaliin

2.       Mitä kaikki muut näkevät: Brenden Aaronson sijoittaa pallon takakulmaan

Yhtä kaikki Leeds siirtyy 2-1 -johtoon. Heittelen taisteluparia ilmaan. Yhden pelin otannalla voidaan sanoa, että Leeds on hieman onnekas ottaessaan ottelun keulapaikan, mutta kun yhtälöön lisätään kaksi edellistä Wolvesia vastaan pelattua matsia, niin johtoasema on täysin ansaittu.

”We are Leeds, We are Leeds, We are Leeds” täyttää kaikukopan ja sitten ”Your support is fucking shit” palautetaan vieraskatsomoon.

Wolvesin herkkähipiäisistä pelaajista kehkeytyy yhtäkkiä kaiken kestäviä gladiaattoreita, mutta siitä ei ole enää punnertamaan peliä tasoihin, vaikka Patrick Bamford ehtiikin enteellisentuntuisesti hassaamaan vielä avopaikan ja Crysencio Summerville hölmöilee Wolvesille vaparin aivan ottelun viimeisillä sekunneilla. Jones päättää piinan. Leeds voittaa. Kaiser Chiefsin ”I predict the Riot” jysähtää ämyreihin. Jesse Marsch ja Bruno Lage päätyvät kiivaaseen sanaharkkaan. Vieressäni seisova silminnähden liikuttunut äijänköriläs kääntyy puoleeni ja silittää hikistä paidan selkämystä.


Jesse Marschin Leeds avaa kauden voitolla


Muutama lapsi juoksee kentälle pelipaitojen toivossa. Istahdamme takaisin penkeillemme. Enää ei ole kiire mihinkään.

Viini: vaahtoa yli reunojen ja vallien 

maanantai 1. elokuuta 2022

HIFK-FC Inter Turku: show must go on

Lähikaupasta löytyy sinimusta turvaistuin. Se pääsee heti koeajoon, kun suuntaamme länsi-Suomesta itään ja Boltille. HIFK:n ja FC Inter Turun matsin ympärillä kuhisi. Roman Eremenkon paluu kotimaan kentille toi lisäjengaa otteluun ja samaan aikaan sekä HIFK että Inter olivat, jos eivät pakkovoiton, niin ainakin melko pakollisen voiton edessä. Stadin Kingit pitävät hyvää mekkalaa ottelun alussa. Sinimustien kannattajia on kourallinen näkyvästi liikenteessä ja toinen kourallinen paljastaa itsensä ottelun päätyttyä. HIFK:n ja Interin kohtaamiset ovat jo pidemmän aikaa menneet niin hyvässä kuin pahassa nelikentän viihteellisempään kulmaan eikä tämäkään ottelu tule katkaisemaan sitä ketjua.

Peli starttailee melko tasaisissa merkeissä. Interin syöttöketjut vaikuttavat olevan pykälää pidempiä ja suunnitelmallisempia kuin HIFK:n. Eremenkoja on punapaitojen keskikentällä kaksi. Romanilla ei tahdit osu vielä joukkueen muun liikkeen kanssa yhteen, joten ihmetekojen aika ei ole vielä. Inter oli muovannut kokoonpanoaan hiukan uusiksi. Silmiinpistävin muutos lienee Matias Tammisen siirtäminen hyökkäyksen piikkiin ja sanalla sanoen se, miten Tamminen kontrolloi palloa ja luo peliä edistävällä tavalla vaihtoehtoja Interin hyökkäyksille, on huojentavaa seurattavaa.


Roman Eremenkon paluu ei siivittänyt HIFKiä pisteille

Ottelun polttopiste saavutetaan jo parinkymmenen minuutin jälkeen. Rodrigo Arciero ja Michael Bakare törmäilevät keskialueella. Vapari menee hieman yllättäen Interille, mutta yllättävämpää on se, että HIFK -kapteenin Sakari Mattilan muovit putoavat kuumalle hellalle. Ensimmäisestä sulamisesta heilahtaa keltakortti. Tilanne vaikuttaa olevan jo ohi, kun levy napsahtaa jonkinlaisen oikosulun johdosta uudelleen päälle ja Mattila huitoo itsensä euralaista kuuluttajaa mukaillen pesuhuoneen puolelle. Eletään ilmeisesti jonkinlaisessa aikasilmukassa, sillä tilanne toisintuu Oskari Hämäläisen ja HIFK:n penkin välillä, ja pesuhuoneessa pitää napsauttaa toinenkin suihku päälle.


Levy napsahtaa päälle

HIFK:n kannattajapäädystä lähtee terveiset palloliitolle. Petteri Forsell lähettää omat terveisensä boksiin Juho Hyvärisen juoksulinjalle. Hyvärinen laakaisee kirjekyyhkyn häkkiin ja  sen jälkeen Hyväriseltä nähdään ukeemin ja voltin yhdistelmä: 0-1. Joko Forsellin keskitys tai Hyvärisen tuuletus on sen verran kovaa kamaa, että kuuluttajaltakin menevät sanat sekaisin ja ämyreistä kuulutellaan hetken aikaa Interin tasoitusta. Niin paljoa ei palloliitto kuitenkin HIFK:ä rakasta, että antaisi maalin eteen, joten 0-1:llä mennään.

Inter ottaa pallon haltuun ja siirtelee sitä melko rauhaksiin. Lahti ja Haka -pelien jälkipainajaisissa tämä ei ole mikään sykettä laskeva tai tasaannuttava strategia. Roman Eremenko ehtii osoittamaan potkineensa ennenkin ja kenties juuri Petteri Forsellin kanssa palloa, kun hän lasauttaa yläkulmaa kiikaroivan volleyn suoraan kulmatarjoilusta ennen kuin nitrot toimitetaan farmaseutti -trio Ruxin, Tommi Jyryn ja Aleksi Paanasen kotiinkuljetuksella. Tyylikkään reitityksen päätteeksi Paananen soittaa ovikelloa: 0-2.

Toinen puoliaika lähtee myös melko rauhaksiin liikenteeseen. Inter pitää palloa ja HIFK seurailee vierestä.  Tunnin vertaa ei ehdi valotaululle napsahdella, kun erittäin hyvää peliä pelaava Tommi Jyry saa pallon omalla kenttäpuoliskolla. Jyry jekuttaa paria ahdistelevaa punaista ja hakee seinän Hyvärisen liukutaklauksesta. Sen jälkeen Jyry purjehti ensin pidemmät merimailit paarpuurin ja sitten lyhyemmät, mutta intensiivisemmät merimailit tyyrpuurin. Lopuksi Jyry ankkuroi pallon napakalla kudilla Klackenin vastapäädyn laituriin: 0-3. Jyryn kudit jättävät jo kolmannen polttomerkin tämän kauden HIFK:n nahkaan.

Inter hölläilee hiljaa askeltaan ja HIFK vaikuttaa aika lailla luovuttaneelta. Sinimustien pensseli on ottelun loppupuolellakin punaista märempi, mutta maaleja ei ottelussa enää maalailla. Vaihtohyrrä pörrää vielä jonkin aikaa. Oskari Hämäläinen päättää pelin ja tunnepesee kotijoukkueen turhautumista vielä jonkin aikaa. Inter ottaa tuiki tärkeän ja koko kautta, kun peruutuspeileistä lopulta zoomaillaan, niin kenties koko matkaa määrittävän voiton.




Viini: sangriaa. Sitä itseään