TuNL-Torre Calcio: nappulaliigan narutus

Some -kansa puhui ja illan päämatsiksi leimattiin TuNL:n ja Torre Calcion Suomen Cupin koitos. Perusteena napsahti vielä vinkkiboksiin vinkki, että Huuhkajien pelin ehtii katsomaan sitten Pikku-Torressa. Keli Kupittaalla oli suorastaan lämmin ja sekä rauta-aitojen taakse että siirtokatsomoihin tiensä löysi kolmisenkymmentä futiksen ystävää. Molempien joukkueiden alkuverryttelyssä on sellaista terävyyttä, että jatkopaikka selvästi kiinnosti. Ylimääräiset maalit pusketaan kelmeän keltaisessa valaistuksessa kylpevältä Kupittaa 5:lta syrjään ja peli voi alkaa.

TuNL:n ja Torre Calcion Suomen Cupin ottelussa päästiin nauttimaan erikoisefekteistä

TuNL ottaa ilon irti ottelun alussa, kun oikealta tuleva keskitys putoaa Torre Calcion puolustajien välissä passipaikkaa pitävälle Matias Kanniaiselle. Kanniainen ottaa pallon alas ja jysäyttää sellaisen ulkokierteisen mammuttilaukauksen Roope Saarikiven maalin takakulmaan, että verkot venyvät väkisinkin muutaman sentin: 1-0 ja pari minuuttia pelattu. Maalia myös juhlitaan asianmukaisella energialla koko joukkueen toimesta.

Torre Calcio torkuttaa vielä maalin jälkeenkin ja TuNL:n Pietari Eskola ehtii hätyyttelemään Saarikivea ennen kuin perinteisempi herätyskello pärisee vierasjoukkueelle ja se alkaa saamaan peliä uomiinsa. Vieraiden oikealla laidalla Albert Dibrani on jälleen aktiivinen ja keskikentän pohjalta peliä pyörittänyt Kalle Kankare löytää Dibranista aisaparin itselleen. Kertaalleen pallo pyörähtää TuNL:n maalin ulkoreunasta päätyviivan yli. TuNL:n hyökkäyspelissä menee säästöliekki päälle ja hetkittäin se tyytyy vain ottamaan syvältä puolustaen oranssipaitojen hyökkäyksiä vastaan.

Torre Calcion oikea kaista oli aktiivsessa käytössä

Torre Calcio on suvereenisti enemmän pallossa ja se siirtelee rauhallisesti pelivälinettä pelaajalta toiselle, mutta sitkeästi puolustavan TuNL:n holvi ei sille aukea. Pelin tempo pysyy melko leppoisana, mikä vaikuttaa sopivan paremmin TuNL:lle ja hiljalleen se kipuaa paremmin taas peliin mukaan. Torre Calcion Kankare pudottaa kertaalleen ilkeästi laskevan kudin hieman kauempaa kohti sinipaitojen maalin alakulmaa, mutta Heikki Räisänen saa työnnettyä sen maalipeltien ulkopuolelle.

TuNL:n itseluottamus selvästi kasvaa, kun se saa maalinsa varjeltua ja pikku kuittia alkaa myös lentämään vierasjoukkueen suuntaan. Katsomossakin heräillään ja otetaan ”tuomari on maksettu” -kortti käyttöön. Blogi ei lähetä tutkivaa journalistia tutkimaan asiaa. Pre-seasonin tappioitta hoitanut nappulaliiga pääsee maalin johdossa tauolle.

Toinen puoliaika lähtee hyvin samankaltaisella ilmeellä liikkeelle, mihin ensimmäinen jäi. Torre Calcio pitää huolta pallosta ja rakentaa kärsivällisesti peliä. TuNL:n vetäytyminen ja pelin hyydyttäminen vaikuttaa kuitenkin toisella jaksolla enemmän suunnitellulta kuin pakotetulta. Torre Calcio saa puolittaisia tilanteita keskityksistä ja erikoistilanteita, mutta TuNL:n maali on puolisentoista metriä suuntaansa liian pieni.

Yksi ottelun erikoishetkistä nähdään, kun Kanniainen asettuu laukomaan vaparia noin 35 metristä. Kolmen pelaajan muuri vaikuttaa ensin hiukan liioitellulta, mutta Kanniaisen kuti pamahtaa sellaisella voimalla maalia kohti, että vain Roope Saarikiven paraatipelastus estää lisämaalit. On aivan aiheellista kysyä, että kumpi kellottaisi maalitutkaan isommat lukemat: Kanniainen vai Joonas Meura?

...ja sitten sumu alkoi laskeutumaan

Kanniaisen kudin jälkeen ilma hieman jäähtyy ja ensin varovasti kentälle purjehtivat sumupilvet nielevät hiljalleen koko kentän sisuksiinsa. Minuutit alkavat hiljalleen puolin ja toisin painamaan. Niinpä pelimiehen elkein vaihdosta kentälle tullut TuNL:n Ramyar Khasrawikin pyytää palloa lähtökohtaisesti jalkaan eikä juoksuun. Pallon jalkaan saadessaan Khasrawi esittääkin muutaman näppärän pujottelun, jotka päättyvät kuitenkin siihen, että joku Torre Calciosta vetäisee kintuille.

TuNL valutti kärsivällisesti tiimalasin tyhjiin

Kortteja nousee puolin ja toisin. TuNL hakee pallon taakse systemaattisesti sen kaverin, joka saa paiskattua pallon kaikkein pisimmälle ja samalla se puolustaa sitkeästi. Sumu tihenee. Pallo viedään kentän toisen puolen kulmalipulle ja jostain sieltä, minne silmä ei enää voi nähdä, puhalletaan peli päättyneksi. TuNL jatkaa voittokulkuaan Suomen Cupissa.

Viini: sumuisen laakson Pinot Noir

PS: Blogin 2022 vuosikertaa on kovakantisena myynnissä esimerkiksi alla olevissa paikoissa:

https://kansallinen.fi/tuote/futista-ja-viinia-vuosikerta-2022/

https://www.booky.fi/tuote/jarno_rajalampi/futista_ja_viinia_vuosikerta_2022_tarinoita/9789526515700

tai voit kysyä tarjousta suoraan blogin somekanavissa!

Suomen Cup: lauantaipotpuri

Lauantai-ilta Kupittaalla oli täynnä räntää, kuraa, kylmää tuulta ja futista. Suomen Cupin ympärillä kuhisee, sillä FC RP:n ja TPK 2:sen välinen ottelu kuului jo edellisenä iltana Hunters Inn:ssä viereemme istuneen satunnaisen juhlaseurueen puheissa. Seurojen ja muun lajia seuraavien toimijoiden some -pöhinä on selvästi osunut kohdeyleisöönsä.

Lasten harrastusten rytmittämän päivän ensimmäinen Suomen Cupin räpsähdys tulee KaaPon ja Turun Kisa Veikkojen pelistä. Edelliskautena kolmosdivariin pudonneen KaaPon asento tulevaan ”kaikkien aikojen kolmoseen", josta useammat seurat yrittävät sarjajärjestelmän muutosten takia ”Do or Die” -meiningillä ylös, ei ole aivan vielä valjennut kirjoittajalle. Sen sijaan, jos blogi matkaisi Uuteen-Seelantiin Ngāi Tahu -heimon vieraaksi ja kysyisi juuri puhumaan oppineelta Tipeneltä Turun Kisa Veikoista, niin vastaus olisi takuuvarmasti se, että joukkueella on projekti käynnissä, jonka tämä kauden ainoa tavoite on nousu nelosdivariin.

Lauantaipotpuri

KaaPon puolustus vaikuttaa varsin fyysiseltä ja jopa häijyltä, mihin pirtaan myös Interin -reserveistä kaapatun Yeesser Barbatan hankkiminen sopii. Sinänsä TuKV ei ole minkään totaalidominoinnin uhri, vaan se saa tasaisesti tuotua omia hyökkäyksiään KaaPon kenttäpuoliskolle, joka generoi sekä vapareita että kulmapotkuja.

Potpurin ensimmäiset tahdit KaaPon ja TuKV:n tahtiin

Yksi blogin vuosikerta siirtyy katukauppa -tyyliin povitaskusta toiseen. KaaPon Jani Jussilla veivaa vasurinsa auki ja pudottaa sisään päin kiertävän kudin maaliin. Peli on 0-4. Wiljam Wikström lisää KaaPon johtoa rangaistuspotkusta, kun peliä on pelattu 79 minuuttia. Wikström pussittaa pienen sipsutuksen päätteeksi pallon vastustamattomasti maalin. Ottelun loppulukemat taltataan tauluun tovia myöhemmin, kun Lauri Valli ohittaa Antti Niemelän (vai onko tämä vain kentille palannut Antti Niemi in disguise?) matalalla sijoituksella: 0-6.

Kisureiden organisaation ytimestä kerrotaan pelin jälkeen, että loukkaantumiset ja kuumetaudit olivat riepotelleet joukkuetta ennen ottelua, mikä selitti tulosta ”ja eihän KaaPo päässyt ensimmäisen kahdenkymmenen minuutin aikana muutenkaan mihinkään”. Blogi saa myös kuittia siitä, että heti, kun Byyri oli huomioinut sen, niin kirjoittaja ei katso enää pelejäkään kokonaan. Näin se on. Viini on noussut ja nousee jatkossakin päähän.

Jo edellisenä iltana puhututtanut TPK 2-FC RP -matsi ottaa KaaPon ja Kisureiden matsin kanssa läpystä vaihdon. Vesi puskee jo talvivaatteiden kankaista läpi ja kerrastoja ei selvästi ole kirjoittajalla tarpeeksi. Paikalle tulee poliisiyksikkö eli kyse on ilmeisen korkean riskitason ottelusta. Jotain bretonia on kuitenkin siinä, että poliisien jalkautuessa kura- ja jäävellin joukkoon, on toisella RuPan -huivi kaulassa. ”Isompi kuin maapallo” ottaa jälleen uusia asteita nahkaansa.

TPK 2:n ja FC RP:n ottelu keväisissä tunnelmissa liikenteeseen I

TPK 2:n ja FC RP:n ottelu keväisissä tunnelmissa liikenteeseen II

Ruskon kannattajia putoilee hiljalleen enemmän ja enemmän paikalle. Kati Eivola nostaa lupaamansa katoksen FC RP:n kannajakatsomon viereen ja se tuleekin olemaan ottelun aikana kovassa käytössä. FC RP:llä on ottelun alussa aivan tuhannen miljoonan markan paikka, mutta ylivoimahyökkäyksessä askelmerkit eivät osu ja salama-alku imeytyy takaisin ukkospilveensä. 

Taistelupari ehtii liippaamaan katsomoon purettua palloa päällään kohti Kupittaa nelosta ennen kuin TPK:n  Victor Djibalene purjehtii läpi ja kiertää ohi vastaan rynnänneen Jesse Juutilaisen: 1-0 ja kellossa 7’. Salama-alusta ei enää voida ehkä puhua, mutta ehkä pallosalama -alusta sitten? 

”Ei haittaa” kuuluu kannattajakatsomosta, mutta kuitenkin sellaisella äänenpainolla, että ehkä se sittenkin haittasi.

Vartti on peliä tikattu, kun Djibalene prässää pallon Juutilaselta ja pistää pelin 2-0:aan. FC RP ajautuu siis tilanteeseen, jossa sen tulisi toistaa edellisen kierroksen La Ramontadansa. Tässä kohtaa nappaan taisteluparin katsomon orsilta mukaani ja lähdemme hakemaan reissuprinsessan taitouinti treeneistä. Ennen paluutamme Djibalene on täydellistänyt päiväänsä puhtaalla hattutempulla.

Iloa, valoa ja jne...

...myös toisella puoliajalla

TPK:n kannattajayksiköstä, joka nauttii samankaltaisia virvokkeita, joita kirjoittajakin oli hyödyntänyt edellisenä iltana niin Ismo Alangon keikalla kuin sen jälkeisillä Pyhän Patrickin kesteillä, lentää kuittia Ruskon pelaajien suuntaan. Eivolan katoksen alla on tunkua. Savua nousee vain savukkeista ja kuulemma tuomari on käynyt myös puhuttelemassa seuruetta siitä, että mikäli vierasesineitä lentää kentälle, niin ensin peliä keskeytetään ja sitten se tarvittaessa siirretään uuteen ajankohtaan. TPK:n Djibalene tekee neljännen maalinsa ja sillä sysäyksellä lähden muutaman sadan metrin päässä sijaitsevalle Turku Energia -areenalle. Peli päättyi lopulta 5-1 TPK 2:lle.

Muksut päätyvät räntäsateen sijaan valitsemaan auton takapenkin ja medialaitteet. Turku Energia-areenalla Suomen Cupin keväisemmistä sääolosuhteista kisasivat FC Inter Turku 2 ja Hangö IK. Ilmeisesti Hangon kenttäolosuhteet olivat pakottaneet ottelun Turkuun. Se varmasti sopi niiden parinkymmenen hengen iltasuunnitelmiin, jotka olivat koitosta tulleet kentän laidalle todistamaan. Saan ensi käden tietoa siitä, että AC Oulu on tasoittanut Liiga Cupin välierä -ottelussa pelin 1-1:een FC Inter Turkua vastaan. 

Illan viimeisessä ottelussa Hangon IK:n maalilla riitti tunkua

Vahvistunut ja uusiutunut FC Inter Turku 2:n nousuprojekti lienee myös Tipenelle tai vähintäänkin hänen äidilleen Marthalle selvä. Inter on sähäkällä energialla liikenteessä sekä pallollisena että pallottomana. HIK pyristelee vielä alussa vastaan ja se saa pieniä hässäköitä erikoistilanteista Interin maalille, mutta sen tina alkaa ottelun edetessä väistämättä sulamaan. 

Kahdenkymmenen minuutin pelin jälkeen Interin Anton Vyyryläinen paikantaa nousunsa päätteeksi takaviistoon kurvaavalla syötöllä Gesim Vocan rangaistusalueen rajan tuntumasta. Profiilihankinnan sijoitus rikkoo Piñatan ensimmäisen kerran ja peli on 0-1. Vauhti sen kuin vain kiihtyy ja Interin sähäkkää pelaamista on ilo seurata. Tosin sitä seurataan vierestäni myös kännykän ruudulta ja kun homma menee Oulussa rankkareilla, niin huomio imeytyy pois paikan päältä.

Kevättä ja kaikkien aikojen kolmosta kohti

Oulussa rankkareita painetaan pitkän kaavan kautta. Samalla Inter 2 venyttelee verkkoja. Myös Voca tehtailee hattutempun lauantain illassa. Sen kankaassa on tarkkaa sijoitusta sekä ”määrämittaisena” että sisäänpäin kiertävänä lähtevää sisäterännostoa. Myös Joona Enbuska vetää yhden viivan tukkimiehen päiväkirjaan. Vieressä vitsaillaan siitä, että olisiko nyt oikeasti tiedossa se kaikkien aikojen kolmonen, jonka jälkeen sarja voidaan lakkauttaa. Mene ja tiedä, mutta FC Inter Turku 2:n peliesitys herättää huolta ainoastaan tulevien vastustajien suuntaan. Voiko olla niin, että vuodesta toiseen futisforum -totuutena tiedetty TPK:n varma nousu ei sittenkään tapahdu?

Peli puhalletaan 0-4 -tilanteessa tauolle. Siihen päättyy kirjoittajan livefutis -potpuri. Ottelu itsessään oli päättynyt lopulta melko pysäyttäviin 0-14 -lukemiin. 

Viini: liikennevalo -drinkin malliin rosesta, valkoisesta ja punaisesta aseteltu

LTU-JyTy: kupin käryä Kaarinassa

Blogin kyselyssä toivottiin kuppia ja JyTylle IG-tiliä. Corollan keula kääntyy kohti Kaarinaa, jossa kaarran vaistomaisesti Puuha -areenan pääkentälle, joka on lumen peitossa ja aura-autoja saati päällä olevia valoja ei ole mailla eikä halmeilla. Pienen googlailun jälkeen päädyn koittamaan onneani pääkentän takana olevalta kenttäkompleksilta ja sydän suorastaan sulaa, kun näen kopista pakkaseen askeltavaa pinkkiin pelipaitaan pukeutunutta JyTyläistä. Olen löytänyt oikeaan paikkaan. Seuraava iloinen yllätys on se, että pienten ja pienessä jäässä olevien siirtokatsomoiden viereen on pistetty grilli tulille. Voiko olla parempaa? Tosin omakin termari oli jälleen mukana, vaikka päivällä olikin jo ollut lähes leutoa ilmanalaa, kun kävimme reissuprinsessan toiveesta harjoittelemassa harhautuksia Kupittaalla. Ilta oli kuitenkin pakkasesta kireä.

LTU ja JyTy valmiina Cup -koitokseen

Pallo paiskataan pitkänä ja korkeana JyTyn oikeaa laitaa kohti. LTU:n (5div) ja JyTyn (4div) matsi voi alkaa. JyTy ottaa salama-alun otteluun, sillä heti, kun ensimmäinen kukkupallo on hoidettu, siirrellään pelivälinettä keskustan kautta vasenta laitaa kipittävälle Juho Niemiselle, joka kääntää sen vähin kosketuksin Aapo Paavilaiselle. Paavilainen hyödyntää etukulmaan jääneet tyhjät metrit tarkalla sijoituksella: 0-1 ja kellossa minuutti.

JyTy ottaa pallollisesta pelistä komennon. Se löytää hyvin tilaa matalille syötöilleen eri puolilta kenttää ja pakottaa LTU:n puolustuskannalle. Lunta alkaa putoilemaan White Christmas -meiningillä ja olo on hieman kuin ravistettavassa koristepallossa olisi. 

LTU:n aktiivisesti laidallaan pelannut Mikko Uusitalo lähtee punnertamaan LTU:ta mukaan peliin viskaamalla JyTyn puolustuslinjan ja maalin väliin napakan keskityksen, joka vielä liu'utaan Arttu-Pekka Heinosen toimesta takarautoihin. Tämän jälkeen erotuomari Elvedin Fiso pyytää oranssia pelipalloa, sillä lunta tupruttaa tupruttamistaan. Oranssi, olkoonkin enemmän tumman oranssia kuin esimerkiksi Kiovasta tuttu silmiä häikäisevän oranssi pallo löytyy ja rauha maassa säilyy.

Viihteellä

LTU saa koko ajan paremmin pelin juonesta kiinni ja matsi tasoittuu. JyTy sahaa hyökkäyksissään enemmän matalaa ja vasenta laitaa. LTU käyttää surutta linjan taakse paukkuvia divari- tai brittipalloja etenemiskeinoinaan. Peliä on pelattu 18 minuuttia, kun JyTyn puolustuksella peli maalin edustalla hieman yskähtelee ja LTU riistää pallon. Pienen halon hakkuun jälkeen pallo pelataan rauhassa hieman taaempana odottavalle Mikko Uusitalolle, joka pussittaa: 1-1.

LTU juhlimassa tasoitusta

Peli jatkuu melko tasaisissa merkeissä. LTU kääntää kovaa pelaamisen kortin ensimmäisenä esiin ja kun tämä havaitaan ”Turun piirin omituisimmassa, mutta parhaassa (jalkapallo)joukkueessa”, lähtee tilien tasaaminen käyntiin ja Elvedin ruksaa kirjanpitoon ensimmäiset keltaiset kortit. Noin 40 henkinen kotiyleisö saa LTU:lta vielä lisää lämmikettä rinnan alaansa, kun ensin vasemmalla laidalla revitään ja raastetaan, ja sitten palloa viedään pilkulle. Rangaistuslaukausta asettuu selvästi jonkinlaista legendan statusta nauttiva Olli ”Mälli” Mäenpää. JyTyn joukkueessa on otettu MM-kisojen opit vihon reunaan, sillä pientä hämmennyspeliä käydään vielä ennen kuin ”Mälli”, joka ei kuuleman mukaan ole koskaan epäonnistunut rangaistuslaukauksessa, sivaltaa sen voimalla keskikaistalta sisään: 2-1.

"Mälli" ei ole koskaan epäonnistunut rankkarissa

Vaihdosta maalin tullut Miikka Fälden kieltäytyy antamasta huonosta paikasta tuomittua vaparia, vaikka aiemmin olikin yllättänyt oman puolustuslinjansa valitessaan avausvalikoimastaan pitkän avauksen. On aika siirtyä tauolle.

Tauolla bongaan LTU:n huiveja, vilttejä, pipon ja kevään merkkinä myös yhden lippiksen. Makkara on täydellisesti paistettu ja ehdottomasti molempien siitä pulittamieni eurojen arvoinen. Kotiyleisö ottaa ”tsemppiä” -huudoin ja taputuksin LTU:n takaisin kentälle. 

JyTy aloittaa kuitenkin jälleen ryminällä, mutta pakkasen tasosta ja ajankulusta kertovalle valotaululle sen yritelmät eivät vielä pääse. Pelissä on tunnetta, ääntä ja pikkukoiruuksia. Seuraava ”White Christmas” -puuska tulee pienellä Alaska twistillä. Kevät ei tosiaan ole ihan vielä täällä.

Pakkasta pykälä lisää ja toinen puoliaika käyntiin.

Pallo kolahtaa LTU:n Eetu Suikkarin torjunnasta yläriman alareunaan. ”Jupe” saa pinkkien puolelta tilanteesta kehuja. 65 minuutin kohdalla jälleen pankitetaan. JyTy saa vasemmalta laidalta vaparin, joka laskeutuu alakierteisenä takatolpalle, josta nähdäkseni Petri Lehtonen sen hakee ja puskee pelin painopisteen etutolpalle, josta Paavilainen jollain vyötärön huitteilla olevalla ”kohdalla” työntää pallon maaliin: 2-2. Maailman luokan kuvio.

JyTy tasoittaa:

LTU ui pelin kuvaa vastavirtaan, sillä se napsauttaa seuraavan ja pelin viimeisen nallin. JyTyn painostaessa pääsee LTU:n Tony Tuomi irti oikealta laidalta. Tuomi antaa nappisyötön vasemmalta maalille leikkaavalle Arttu-Pekka Heinoselle. Fälden ottaa aivan pieneksi hetkeksi pinkin sankarin viitan harteilleen ja torjuu Heinosen kudin. Pallo palautuu kuitenkin takaisin Heinoselle, joka pistää sen rauhaksiin maaliin ja varmistaa sillä pääsynsä saunavuorolle: 3-2.

Ääntä, tunnetta ja pikkukoiruuksia

JyTy saa kirivaihdetta silmään. Se pelaa lopun suoraviivaisimmilla painepalloilla LTU:n puolustuksen selustaan ja pari kertaa jää ihan kynnenmitasta kiinni, että sillä siunaantuisi ison maaliodottaman tilaisuuksia. Kynnet on kuitenkin leikattu ennen peliä, joten pinkkien paras tilaisuus tulee Valtteri Merilälle, joka rymistelee kulmatilanteeseen sellaisella voimalla, että sen alta olisi saattanut laota kokonaisia kaupunkeja. LTU:lla oli kuitenkin mökki vielä Littoistenjärven rannalla ja siitä pallo pomppii maalikehikon ulkopuolelle.

Peli päättyy ja eiköhän se yllärin puolelle mene, kun vitosen jengi tiputtaa yhden nelosen kärkikahinoihin tyrkyllä olevan joukkueen. Tuuletuksissa on raivoisaa energiaa!

Viini: paikallista lämmikettä naapurikylän kapakassa

Haluatko tukea blogia ja saada harvinaisen keräilykappaleen käsiisi? Blogin 2022 vuosikerta on tullut painosta ja siitä voi käydä kirjoittajan kanssa katukauppaa kysymällä tarjousta alla olevan linkin kautta: https://forms.gle/4ShC3bBYqBHcobjM7 tai kirjan voi tilata esimerkiksi Kansallisesta kirjakaupasta https://kansallinen.fi/tuote/futista-ja-viinia-vuosikerta-2022/ tai booky.fi verkkokaupasta: https://www.booky.fi/tuote/jarno_rajalampi/futista_ja_viinia_vuosikerta_2022_tarinoita/9789526515700

LiePa-Torre Calcio: luissa ja ytimissä

Suomen Cup kärpänen pääsee puraisemaan kirjoittajaa. Pakkanen puree Naantalin Karvetissa, kun Liedon Pallo isännöi Torre Calciota Suomen Cupin tasauskierroksella. Vastakkain olivat vitoseen pudonnut LiePa ja vitoseen noussut Torre Calcio, mikä toi omaa vivahdettaan otteluun. Termari on kirjoittajalla mukana. Termareita on muutoinkin noin parinkymmenen hengen katsojakokonaisuudella niin sanotusti pykälässä.

Pikku pakkasta ja futista

Pelin ensimmäiset minuutit ja kaksinkamppailut indikoivat siihen suuntaan, että molemmat joukkueet ovat tosissaan metsästämässä cupin jatkokierroksia. Peli etenee tasaisissa merkeissä. Molemmat joukkueet etenevät pääasiassa matalilla syötöille laidoille, joista paukutellaan keskityksiä maalille. Sekä LiePa että Torre Calcio pääsevät molemmat kutkuttelemaan vastustajan maalia, mutta pakkanen huurruttaa tähtäimiä ja maaliyritykset eivät vielä nouse nallilleen.

LiePan tosifanit käyvät ilmoittautumassa valmennukselle, josta kysytään banderollin perään. Torre Calcion oranssihuivisia kannattajia on puolisen tusinaa katsomossa. Peli kääntyy hiljalleen enemmän ja enemmän Torre Calciolle. Kärjen takaa passipaikkansa hakenut Jussi Penttinen on paljon pelissä ja harmaannuttaa LiePan puolustuksen pälveä.  Lisäksi Torre Calcion kulmapotkuissa on ajatusta.

Sitten Torre Calcio saa vaparin, joka pelataan maalille. Pallo vaikuttaa käyvän LiePan puolustajan kädessä, mutta siitä ei tilanne eskaloidu vielä heimoneuvostoon asti. Samassa hässäkässä tuupataan lopulta yksi oranssipaidoista nurin ja sen jälkeen soihtu viedään täplälle. Nemo Hedmanin kovaa ja vasemmalle tärähtävä kuti ei jätä edes luita Dan Kopolan lautaselle: 0-1 ja kellossa 37min.

Nemo Hedmanin rankkari

Torre Calcio pitää pelin ohjaksia edelleen käsissään ja sen hyökkäyspelissä on sen verran muuttujia, että LiePalla on vaikeuksia sopeutua siihen. Myös oranssipaitojen Albert Dibrani intoutuu tekemään oikealta laidalta toistuvia taustanousuja, mutta maaleja ei ensimmäisellä puoliajalla enempää nähdä.

LiePan valmennus on paikantanut pelillisen ongelman keskikentän keskustaan ja sorvaa kokoonpanoaan tauolla uusiksi.

LiePa pistämässä tauolla palaset uusille paikoille 

Torre Calcio on edelleen toisen puoliajan alussa pelin päällä. LiePa ei saa oikein hyökkäyksiään syvyyteen, koska sen pakka on hiljalleen valunut aika alas. Jerry Kvarnström harmittelee tuomarin suuntaan ”maagisesti” pelattua tilannetta, josta ei kuitenkaan herunut edes sivurajaheittoa. Mustaa magiaa on Alex Saaren töppösissä, sillä hän lennättää Teemu Enqvistin petaamasta namupaikasta pallon yli. LiePa taikoo hetki sen jälkeen tasoituksen kuin tyhjästä. Nokikkain Roope Saarikiven kanssa päässyt Onni Aaltonen nostaa pallon tyylikkäästi Torre Calcion maaliin: 1-1 ja peliä on kulunut 53 minuuttia.

Torre Calcion kuitti tulee kuitenkin pian. Enqvist hakee boksin sisältä jälleen Saaren, joka tinttaa voimalla ylös eikä tilanteessa jää Kopolalle nokan koputtamista: 1-2. Katsomossa mehustellaan myös Saaren maalintekotaidolla, joka on kuulemma ilmennyt jo ensi höntsistä alkaen. Torre Calcio on pääsevinään jo ratkaisevan oloiseen johtoon, kun Kalle Kankareen vapari ottaa LiePan muurista sellaisen jengan, että Kopola saa vain vaivoin työnnettyä pallon pois maalia kohti kulkeneelta radaltaan. Irtopallossa on kuitenkin ensimmäisenä Antti Raaska: 1-3

Antti Raaska ensimmäisenä pallossa

LiePa ottaa Torre Calcion nopean kuitin mallin käyttöönsä. Kvarnström pistää singerinsä tikkaamaan oikealla laidalla, tuulahtaa boksiin yhden vastustajan ohi ja syöttää pallon keskelle Lauri Kinnuselle, joka tekee maalin. Lajin helppouden voimaannuttamana Kvarnström kuittailee vielä oman joukkueensa suuntaan siitä, miten matsissa ei ole tullut hikikään vielä: 2-3 ja kellossa 67min.

Pelin pirta tasoittuu. Lunta ripsii taivaalta ja katsomosta kuuluu satunnaisesti nahkahanskojen vaimeaa läpsähtelyä. Hiljalleen voimistuva ja helposti kankaiden läpi penetroituva tuuli yrittää syväjäädyttää luut ja ytimet. LiePa pistää vielä lisää forcea hyökkäykseensä. Ensimmäiset ”Hyvä LiePa” huudot irtoavat katsomosta, jonka oranssilta puolelta vaaditaan Roopea irti. LiePa ei saa punnerrettua peliä tasoihin Kvarnströmin imutteluista huolimatta, joten Pikku-Torreen lähtee lämmittelemään Cupissa jatkoon menevä Torre Calcio

Viini: Eiswein

Haluatko tukea blogia ja saada harvinaisen keräilykappaleen käsiisi? Blogin 2022 vuosikerta on tullut painosta ja siitä voi käydä kirjoittajan kanssa katukauppaa ilmoittamalla kiinnostuksensa alla olevan linkin kautta:

https://forms.gle/4ShC3bBYqBHcobjM7

tai 

kirja on tilattavissa esimerkiksi

booky.fi:stä ja Kansallisesta kirjakaupasta

AFC Campus-FC RP: kuka maksaa?

Cup -romantiikka ja lukuisat vinkit erityisestä ottelutapahtumasta peittoavat pienen pakkasen ja pienet nietokset. Turku Energia -areena (os.Kupittaa 1) hohkaa valkoisena pimenevässä lauantai-illassa. Peli on poljettu jo käyntiin, kun ehdin paikalle. Ottelua seuraa arviolta satapäinen yleisö, joka on noin 95 prosenttisesti asettunut FC RP:n puolelle. Tosin viime vuoden peruja oli myös se, että vaikka ruskolaiset olivat dominoineet katsomoita, niin Campus oli kentän puolella vahvempi. Pientä rivalryn tynkää on myös seurojen välille syntymässä. Tiivistetään se vaikka FC RP:n kannattajakatsomosta kuultuun ”Me maksetaan teidän opintotuet” -huudahdukseen.

Täysin hypoteettista kuvituskuvaa siitä, mitä jossain olosuhteissa Kupittaalla olisi joskus saattanut tapahtua

Laskeudun vielä Rajupaja -areenan lumisenliukkaita portaita kenttää kohti, kun Campus iskee ensimmäisen maalin. Sen verran on Padel -kenttää ja rauta-aitaa edessä, että intuitiivisesti kuvailisin maalin näin: Ylioppilas X tuo palloa oikealta laidalta ja kääntää sen keskelle, josta Jerker Bäckström laukoo sen vähillä kosketuksilla maaliin.

-Ei haittaa! kuuluu FC RP:n kannattajakatsomosta

Ääntää lähtee katsomosta. Peli alkaa piirtyä myös kirjoittajalle. FC RP on pelin päällä ja sen pelissä selkeämpi rakenne, mitä Campuksella. FC RP hallitsee palloa ja Campus on enemmän vastaiskulinjalla. Kenties joukkueiden pre-season oli hieman eri vaiheissa. Tosin FC RP:n peli näyttää kokonaisuutenakin siltä, ettei projektimappia "Neloseen" ole missään nimessä syytä miettiä arkistoitavaksi.

Yleisestikin ottaen pelissä on kivasti vauhtia ja tunnetta. Ruskon futiksen juuret ovat myös kasvaneet paksuina, koska viereen ilmestyy junnukannattajaosaston jäsenistöä, jotka valitsevat paikkansa Campuksen kenttäpuoliskolta samasta syystä kuin kirjoittajakin: olemme kaikki haistelleet, että juuri siellä tulee tapahtumaan. Tosin olemme siinä mielessä väärässä, että Campus tekee myös seuraavan maalin. Anton Haahkola käy vääntämässä väkevästi pallon FC RP:n puolustukselta itselleen ja kääntää rintamasuunnan kohti Jesse Juutilaisen vartioimaa maalia. Vieraskannattajat huutavat rikettä, mutta Haahkola vähät siitä välittää ja pudottaa pallon kauniissa kaaressa maaliin: 2-0 ja kello käy 35:ttä minuuttia. Jos Mark Messier olisi ollut jalkapalloilija, niin tällaisia maaleja hän olisi tehnyt.

FC RP saa pelitapahtumiin peilaten ansaitsemansa kuitin nopeasti. Pallo jää FC RP:n hyökkäyksen päätteeksi etsimään omistajaan lähelle Campuksen rangaistusalueen rajaa, ja kukas muukaan kuin jo nimensäkin velvoittama Samuli ”Litti” Lehtinen nappaa sen jalkoihinsa ja hakee oikean jalkansa vapaaksi. Lehtisen takakulmaan räpsähtävässä ruoskassa yhdistyy Ruskon kannattajia referoiden Luka Modrićin visio ja potkutekniikka: 2-1.

Samuli "Litti" Lehtinen on laulunsa arvoinen

FC RP tuulettelee ensimmäistä maaliaan

Campuksen kannattajia pyydetään huutamaan Rupan kannattajille, mutta vicksit lienee jääneet kotiin. Silmiin pistävää on myös Campuksen veskarin Ville Kuusiston peli-ilo, jota Ruskon kannattajien elämöinti selvästi liekittää. Campuksen Haahkolalla koho nykii vielä uudemman kerran ennen taukoa, mutta karkuteillä olleen Haahkolan kuti vierii Juutilaisen maalin ohi.

Saan tipsiä tauolla siitä, että FC RP:n pelaajilta olisi mennyt virvokepullo ennen ottelua Ruskon kannattajien lämmikkeeksi. Tauolla tapahtuu myös sellaisia asioita, että FC RP:n kannattajatuotteiden myyntiä lienee syytä jälleen vauhdittaa. 

Toivotaan vilkasta kassavirtaa

Toinen puoliaika tikataan käyntiin. Varpaita hiukan palelee, mutta se on pieni hinta pelin viihdearvosta. Ääntää piisaa kentän laidalla ja provoa lentelee erityisesti Campuksen Kuusiston ja kapteeni Joonas Heinäsen suuntaa, mutta molemmat ottavat sanasäilää vastaan viikkopalkkansa edellyttämällä tavalla. Ruskon kannattajakatsomo ottaa hetkellisesti tuomaristoon positiivisen vaikuttamisen keinot käyttöönsä:

”Meidän lempi linjatuomari!”

"Meidän lempi linjatuomari"

Kaikkinensakin hyvin toimiva FC RP:n hyökkäystrio Oskari Kakko-Roni Salmi-Joona Suominen pitää Campuksen puolustuksen verkkarikankaan kimmoisana. Lopulta väistämätön tapahtuu, kun FC RP:n laitajaosto pääsee ensin rangaistusalueen kulmalta tälläämään kovan ja matalan kudin. Kuusisto laskeutuu näyttävällä jalkatorjunnalla kudin eteen, mutta Tuomas Oksa tällää paluupallon voimalla tolpan kautta Rajupaja -areenan puoleiseen katiskaan: 2-2 ja peliä on pelattu 54 minuuttia.

Kuusisto pääsee tuulettelemaan nollattuaan Kakon karkailun laidalta, mutta Kakolla on vielä jokeri taskussaan. Vaihdosta kentälle palelemaan päässyt Mbare Backman tuo pallo oikealta laidalta ja hakee Kakon tutkalleen. Kakko ottaa aikansa ja tilansa haltuun zeniläisellä mielentyyneydellä. Sen jälkeen hän joogaa vasurinsa vapaaksi ja sivaltaa pallon maalin. Mestaripiirros ja FC RP pääsee pelissä ensimmäistä kertaa johtoon, kun tiimalasin hiekkaa on valutettu 71:n minuutin verran. Melkoinen kääntö 2-0:sta 2-3:een. Kenties FC RP todella on isompi kuin maapallo?

Oskari Kakko vie FC RP:n johtoon

Katsomossa käydään kasvatuksellista keskustelua siitä, mikä on hauskaa ja mihin ei kannatta kiinnittää huomiota. Campus pääsee tappiolle jouduttuaan paremmin peliin mukaan. Yksi selittävä tekijä saattaa olla vaihdosta sisään tulleen Petri Rautiaisen kaulaa suojaavat villakankaat. FC RP:n maalille tulee useampikin ”vähältä” piti tilanne, mutta maalinteon funktio ei enää Campuksella aukea. FC RP voittaa ja ottaa välietapin Centrosta ennen seuraavia Cup-koitoksia. Campuksen Heinänen ehtii kiittämään vieraskannattajia vielä ennen kuin FC RP:n pelaajat saapuvat bondaamaan omiensa kanssa.

FC RP voittaa

On aika jättää suomalaisessa futisskenessä täysin poikkeuksellinen ottelutapahtuma jäähtymään Kupittaalle ja painella kotiin lämpimien juomien ääreen.

Viini: taisi olla Saarenmaata

Haluatko tukea blogia ja saada harvinaisen keräilykappaleen käsiisi? Blogin 2022 vuosikerta on tulossa painosta ja siitä voi käydä kirjoittajan kanssa katukauppaa ilmoittamalla kiinnostuksensa alla olevan linkin kautta (jokaiselle kiinnostuksensa ilmaisseelle tehdään tarjous viikon 10 aikana)

https://forms.gle/4ShC3bBYqBHcobjM7

tai 

kirja on tilattavissa esimerkiksi

booky.fi:stä ja Kansallisesta kirjakaupasta

Futiskirjat: Naisten laji. Kirja jalkapallosta, Johanna Ruohonen

Blogin vinkkiboksiin poksahtaa suositus Kustantamo S&S:n julkaisemasta ja Johanna Ruohosen kirjoittamasta Naisten lajista. Niinpä on aika lähettää blogin tiedustelupalvelu kirjan perään ja lopulta Naisten laji kulkeutuu kirjoittajan postilaatikkoon. Ruohosen kirja on niin sanotusti ”On mission”. Se heiluttelee valokeilaansa raivoisasti niihin katveisiin, joissa naisten jalkapalloon liittyvä historia ja tarinat ovat jääneet kertomatta. Ekstrapattereille on käyttöä, sillä kohde on kirjailijaa referoiden ”lähes kyntämätön pelto”.

Johanna Ruohosen "Naisten laji"

Kirjan alku on melko dokumentaaristakin luettava, kun Ruohonen nostelee naisten jalkapallon alkulähteiltä lukijoidensa eteen jokaisen pienenkin taimen, jonka onnistuu eri tietolähteistä kaivamaan.  Sinänsä mielenkiintoinen nyanssi on se, että 1900 -luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä Dick, Kerr & Co tehtaan työntekijöistä koottu Dick, Kerr Ladies on onnistunut vetämään stadioneille kymmeniätuhansia katsojia. Hiljalleen sen jälkeen naisten jalkapalloon on iskenyt melkoinen eroosio, jota enimmäkseen ovat jouduttaneet kansalliset jalkapalloliitot. Naiset on pitkälti pakotettu pois virallisilta pelikentiltä ja sitä velkaa naisten jalkapallo edelleenkin maksaa, vaikka tuulen suunta onkin vaihtunut. Nykyisellään kirjoittajakin ja toivottavasti mahdollisimman moni muukin ajattelee, että esimerkiksi Megan Rapinoe on parempi esikuva ihmisille kuin Cristiano Ronaldo tai Lionel Messi.

Ruohosen lähtiessä niin sanotusti Eurooppaan radalle muuttuu kirjan kerronnallinen puoli dokumentoivasta tarinoittavaksi, mikä on itselle mieleen. Esimerkiksi Ruohosen kuvaus tyhjästä brittipubista pelipäivänä kirvoittaa kutkuttavalla tavalla perspektiiviä omiin kokemuksiin jo aamulla tupaten täysistä pubeista. Ero on tietysti siinä, että Ruohonen odottaa Englannin naisten maajoukkueen peliä, kun taas blogin kirjoittaja on ollut valmistautumassa tuleviin miesten Valioliigamatseihin.

Tarinoittaminen saa herkullisimmat elementit, kun kirja pureutuu suomalaisten maajoukkuepelaajien, kuten esimerkiksi Tinja-Riikka Korpelan, Linda Sällströmin tai Emma Koiviston, tapaamisten kautta siihen, mitä on ollut ja mitä on olla suomalainen jalkapalloa ammatikseen pelaava nainen. Pelaajien tarinat ja havainnot kuvastavat tietyllä tavalla myös sukupuoliriippumattomasti sitä, miten kaukana glamourista ammattijalkapalloilijoiden arki monessa tapauksessa saattaa olla. Palkalla ja eduilla pärjää, mutta niillä ei rikastuta tai rakenneta uran jälkeistä elämää. Onnelliseksi tekeekin jo se, jos valmennus on jokseenkin täysipäistä, treeniolosuhteet ovat kunnossa ja pääsee pelaamaan. Näin ei tietenkään aina ole ja kirjassa on myös omat rivinsä sille, miten absurdin painajaismaisia seuraympäristöjä maailmalla on.

Kirjasta on moneen. Se on yhdistelmä historiikkia, jalkapallon nykytilan analyysiä, tarinoita ja naisten jalkapalloon liittyvien ilmiöiden näkyväksi tekemistä. Sen kevyenä sivujuonteena kulkevat kirjailijan ihastus Martaan ja palo päästä itsekin pelaamaan. Pioneeritekona kirja putoaa helposti kenen tahansa sellaisen pirtaan, joka tahtoo syvällisesti ymmärtää jalkapalloa sekä naisten lajina että lajina ylipäätään ja on valmis kestämään hieman myös omien jalkapallomieltymystensä piikittelyä.

Viini: Aurora Wineryn Merlot viilenevässä Dois Riachosin illassa 

KF Kosova-AS Moon: Rohkelikko ja Puuskupuh Samppalinnassa

Ihminen voi lähteä Raahesta, mutta vaikka tämä päätyisikin varsinaissuomalaiseksi futisbloggariksi Turkuun, niin eihän Raahe lähde ihmisestä. Siksi AS Moonin vierailu Turkuun oli jo hyvissä ajoin isketty ja leimattu blogin futiskalenteriin. AS Moonin IG-tarinoita länsi-Suomesta seuratessa sen pukkarissa pulppuava murre teki olon kotoisaksi. Vastapainoksi pumppasin puolen teoksen verran albanialaista nykyrunoutta pohjaksi otteluun. Nykyinen suosikkini on Ismail Kadare. Voidaan ainoastaan kysyä, että miten syvin vesissä todella uitiinkaan?

Pelissä piisasi vauhtia ja aina eivät säärisuojatkaan meinanneet pysyä sukissaan

Saan herätellä sekä taisteluparia että reissuprinsessaa Corollan takapenkiltä, kun löydämme sopivan parkkikuution Samppalinnan koulua vastapäätä. KF Kosovan buffettiin on jo tovin ajan kuuluneet piispanmunkit ja asiasta voisi hieman piikitellä Turun sinimustalle puolelle, jonka värejä tosin mekin tunnustamme. Ostamme piispanmunkkeja kaksi kappaletta. 

Some on laulanut Raahen suuntaan jo edellisenä päivänä. Keskustelua käytiin siitä, että olisivatko Turun Silver Moon ja Raahen Ottopoika olleet sopivia paikkoja tulevan spektaakkelin lähtölaukaukselle? Tosiasiassa Raisiostahan ja toisesta futsal -ottelusta me olimme tulossa. Muksut pitävät kiinni Harry Potter -teemasta: punaiset ovat Rohkelikko ja keltaiset Puuskupuh.

Peliä käynnistellään ja silmään pistää se, että KF Kosovan kokoonpanossa on käynyt jonkinlainen harvennus. Ylälauteen salakuuntelu vahvistaa havainnon, sillä sieltä pudotellaan sarjana kaikkien niiden pelaajien nimet, jotka eivät paikalle päässeet. Ottelun alkuasetelmista huokuu muutoin hieman sellainen vastakkain asettelu, että kotijoukkue on tulossa matsiin enemmän punttisalin ja vierasjoukkue taasen elämänkokemuksen suunnasta.

KF Kosova on ottelun alussa selvästi enemmän pallossa. AS Moon joutuu välillä puolustamaan aika syvältäkin. Tosin raahelaisten vastaiskuissa on sekä järkeä että vaarantuntua, mikä laimentaa odottamaa yksipuolisesta matsista. KF Kosovan Alban Ferati kokeilee maalipuita ensimmäisen kerran, kun pelikellossa on 5:39. Yleisöä valuu jälleen pitkin ottelun alkua Samppalinnaan. Kotiyleisö käyttää selvästi mantranaan sitä, että pelit ratkaistaan lopussa.

KF Kosovan paine yltyy. Raaheen on ilmeisesti sittemmin perustettu, joku maailmaluokan joogakoulu, sillä AS Moonin pelaajat pääsevät aivan poikkeuksellisella tavalla ja poikkeuksellisilla asennoilla KF Kosovan kutien eteen. Jotain kumiukkomaista on myös AS Moonin tavassa riistää palloja siten, että raajoja on vähän joka puolella pallollista pelaajaa. Ei kuitenkaan siten, että niistä tulisi rikkeitä.

Ensimmäinen maali kajastaa kuitenkin koko ajan enemmän kuun puolella. KF Kosovan taiturilla Florent Jasharilla on jo avopaikan tynkää vartin pelin kohdalla, mutta kuu-ukot venyvät vielä eteen. AS Moon pääsee myös kertaalleen koettelemaan KF Kosovan maalin raameja ennen kuin kaksi sekuntia ennen ensimmäisen jakson loppumista yritteliäällä energialla liikenteessä ollut Teemu Aittola leikkaa keskelle ja tällää pallon alakulmaan: 0-1 ja 19:58.

Kosovon lippua heilutellaan pleksien päällä. Tutut kaukomaiden sävelmät pyörivät kaiuttimissa. AS Moon aloittaa toisen jakson terävästi, mutta KF Kosovan Valon Gerxhalija on jälleen peli päällä eikä anna helppoja. Ikäväni Kummattiin voimistuu, kun KF Kosovan Alban Ferati löytää takatolpalta vapaana olevan Bujar Ahmatin: 1-1 ja taululla 21:31.

No ei kait siinä! AS Moon koittaa plagioida välittömästi KF Kosovan maalin, mutta Samppalinnan parketissa ei ole samanlaista liukua kuin Pikkulahden jääradalla, joten palloon ei keltapaita ihan ehdi. Sen sijaan KF Kosova tuntee kotiparkettinsa rakenteen paremmin ja jatkuvasti pelkkää laatua linjaltaan puskevan Jasharin kuti ottaa pientä kimmoketta AS Moonin pakista ja peli on 2-1. AS Moon koittaa toistamiseen välittömän plagioinnin taktiikkaa, mutta nyt sen Gerxhalija, joka loikkaa tasoitusta hakevan kudin eteen.

Floren Jasharia onniteltiin jo etukäteen tulevasta dominoinnistaan

Peli on rakenteeltaan aika ajoin hiukan sekavaa. Kaksinkamppailuja on sekä pysty- että mattopainin muodossa paljon. Yleisö saa siitä kipinää omaan kokkoonsa ja tunnelma alkaa lähennellä TeKin kotipelien tunnelmaa AS Moonin somea lainatakseni. Niin tai näin. AS Moonin Otto Iivonen löytää maalin edestä Kai Paakkarin, joka pistää läheltä yläkulmaan: 2-2 ja kellossa 26:37. 

En tiedä oliko Rauman vesijohtovedessä lopulta jotain erikoista, mutta futsal virtaa Jasharin suonissa. Jashar löytää tonttinsa keskeltä ja kaikkien odottaessa laukausta, kääntääkin valeversion valikoimastaan ja Ariani Sopjanille jää kiitollinen tehtävä toimittaa pallo tyhjiin: 3-2

Tunnelmaa ja lämpöä niin kuin TeKin pelissä

KF Kosovan hallintajaksot hieman pidentyvät ja AS Moon asettuu jälleen systemaattisemmin kärkkymään vastaiskuja. Mitään ei kuitenkaan ole tehtävissä, kun ilmiliekeissä oleva Jashari pelaa tikitakaa Egzon Ibrahimin kanssa ja pallo lusikoidaan jälleen Janne Vähäkankaan taskusta. Kuumiehet eivät jää ns. puhaltelemaan muniinsa, vaan lentävä veskari hyppää heti kehiin. Sinistä paitaa hiippailee toistuvasti KF Kosovan maalin takatolpalle, mutta vaikka AS Moon tietää ylivoimapelinsä, niin KF Kosova puolustaa kurinalaisesti eikä maaleja Samppalinnan illassa nähdä enää enempää.  

Pinnat jää Turkuun. Suklaat sentään menivät jakoon

KF Kosovan jo kasvotutuksi tullut toimihenkilö kiipeä vielä Samppalinnan orsille ja huokailee kerättävien roskien määrää. Ensi kerralla autetaan kaikki kaveria.

Viini: jos Ottopoika on edelleen olemassa ja jos sieltä saa mitään viiniä, niin sitä sitten