Sivut

maanantai 15. heinäkuuta 2024

EIF-FC Inter Turku: Tammisaaren tanssit

Tilataksissa puhuttavat rei’itetyt korvat, spekulaatiot matkalaisten mahdollisista sukulaissuhteista ja marketteihin tömähtäneet kahdeksan volttiset oluet. Kesä on jo pitkällä, kun blogi pääsee piirtämään ensimmäisen vieraspelireissun viivaa. Määränpäänä on mielikuvissa juuri maalatun laudan tuoksuinen Tammisaari, joka hieman tylsällä tavalla ei nykyään ole kaupunki, vaan kaupunginosa Raaseporissa.

Lautaa on Ekenäs Sparbank Arenalla, jonka vierassektio on puolalaistyyliin rauta-aidalla rajattu ahdas karsina. Sektio kutsuu tietynlaista tunnelmaa ja ehkä myös tietynlaisia ongelmia puoleensa, mutta kokonaisuutena Sparbank Areenan pirta on hyvin tunnelmallinen. Siinä on jotain samanlaista maalaisromanttisuutta kuin Paraisten Pajbackalla. Kentän liepeet täyttyvät paikallisista jalkapallon kompiksista ja hyvässä vireessä olevat FC Inter Turku ja EIF pistävät tanssiksi.

Puisilla rakenteilla päätyrajan tuntumassa seisoessa pelin taktiset nyanssit eivät välttämättä niin aukea, joten on sama pistää vain lauluksi ja tanssiksi. EIF vaikuttaa ottelun alussa pitävän pallosta enemmän huolta, mikä tietysti huolettaa hieman Interin ehkä viisissäkymmennissä päissä laskettavaa kannattajajoukkoja. Toisaalta kysehän on myös näkökulmasta: kuka näistä peleistä itsessään niin välittää -vitsailee eräs juuri lomille jäänyt lauluksi, tanssiksi ja olueksi pistänyt entinen divarijyrä.

Inter juoni itselleen 0-7 voiton Tammisaaresta

Taisteluparin suu liikkuu chänttien tahtiin, katsomoon tupruaa sinistä savua ja tähtipölyssä pelaava Axel Kouame nostaa pallon niin ikään kauden aikana ykssarvismaisiin sfääreihin peliesityksiään venyttäneelle Iiro Järviselle, joka kopauttaa pallon tekonurmen pinnasta Otto Huuhtasen ohi: 0-1 ja ”lisää tulee, lisää tulee, hei! hei! hei!” kajahtaa puolipilviseen kalastajakylän ilmanalaan. Yleensä huudon jälkeen ei sitten enempää tulekaan, mutta sunnuntaissa tarina on aivan eri ja paljon on vielä tuloillaan.

Tammisaari vierasreissaajan silmin

Kymmenen minuuttia rallatellaan, kun Interin kapteeni Juuso Hämäläinen kiipeää kulmapotkutilanteessa kaikkien reppariin ja sivelee otsallaan sen verran mölleriä  selectiin, että pallo pomppii ja lipsuu toisen kerran EIF:n maaliin. ”Mä olen hinaaja” ja kollektiivinen viha jarruraitoja kohtaan äestää ensimmäisen puoliajan viimeistä kymppiä ennen kuin vieraskannattajat pääsevät Light Beerille ja jonottamaan vierassektion ainoaan unisex bajamajaan.

Toinen puoliaika meneekin sitten vieraiden osalta melkoiseksi jäänmurskaushommaksi. Ensimmäisenä kalat rantavedestä hätyyttää Luka Kuittinen, joka tuuttaa Florian Krebsin lähettämän vaparin irtopallon maaliin: 0-3. EIF saa lennätettyä muutaman kerran kulmapotkuista ja sivuvapareista leijaa Interin maalille ennen kuin Kouame paikantaa vasemmalta laidalta Thomas Lahdensuon, joka sijoittaa pallon Huuhtasen saranoiden kautta takakulmaan. 0-4.

Lisää tuli

Aitaa kaatuu, olutuoppia paukkuu asvalttiin, Matias Tamminen puskee itsensä ja jalkansa oikealla laidalla vapaaksi: kohde Darren Smith ja lopputulema 0-5. 

Kotijoukkueen painajainen ja liskojen iltapäivä ei ota päättyäkseen, vaan Smith on vuorostaan itse syöttöpuuhissa ja häränsilmässä on Krebs, jonka kuti imeytyy kotijoukkueen kalaverkkoihin: 0-6. Lisää tulee vielä lisäajalla, kun Smith on ensimmäisenä Lahdensuon keskityksen alla ja puskee pallon muiden jalokalojen viereen. Peli päättyy 0-7 ja ainakin useamman ravimiehen tietotoimiston jäsenen mukaan kyseinen kylvetys painetaan, jos ei nyt Guinnesin ennätystenkirjaan niin Veikkausliigan historioitsijoiden monokkelien alle historiansa suurimpana vierasvoittona. Taistelupari nyrkkivitostaa vielä kymmenkunta kanssa matkaajaa ennen kuin pullahdamme ulos areenalta ja Interin mestaruusjuna (vuodesta voidaan vielä keskustella) puksuttaa auringonnousun varmuudella kohti seuraavaa asemaa.

Kiitos Inter

Viini: Laitilan tuima

sunnuntai 7. huhtikuuta 2024

Leeds United-Hull City: me ollaan Leeds(issä)

 -Ei ole. Eikä sellaista ole tarvittu koskaan ennenkään

-Oletteko viimeksi matkustanut koko perheen kanssa?

-Ei, vaan ihan kahdestaan

Amsterdamissa rajavirkailijat ovat vekkulilla päällä. Jono takanamme kuitenkin kasvaa sen verran pitkäksi, että meidät päästetään läpi, vaikka kännykkä tilttaa kesken paluulippujen lataamisen eikä toisen vanhemman suostumusta taisteluparin reissaamiselle kirjallisesti ole. Manchesterin lentokentällä olen jo tottunut muutamaan ekstrakysymykseen. 

-”Fair enough”, naurahtaa rajavirkailija Manchesterin lentokentällä, kun vastaan hänen kysymykseensä, että tunnen Leedsistä lähinnä hotellityöntekijöitä, joihin olen ollut viime päivinä yhteydessä. Oma ironiansa on toki siinä, että kun taksi kieppaa Novotel -hotellin eteen, havahdun siihen, ettei se ollut se hotelli, jonka kuvittelin varanneeni.  

-Me vain haluttiin stressata teitä, vitsailevat hotellin vastaanottovirkailijat, kun varaustamme ei heti löydy. Kello tikkaa kohti puolta yötä ja takana on neljäntoista tunnin reissurupeama. On hyvä olla täällä taas ja kohta päät painuvat tyynyyn hotellihuoneessa, jossa jostain syystä vessapönttö ja käsienpesuallas on sijoiteltu eri tiloihin.

Ensimmäinen aamupala yllättää kattavalla juusto- ja leikkelevalikoimalla. Tuoreet vihannekset on syötetty paikallisille rusakoille, kuten jokseenkin aina tähänkin asti, ja hyvä niin, koska täytyyhän meilläkin olla jotain millä vitsailla. Reissuja länsi-Yorkshireen on takana ehkä puolisen tusinaa. Leeds kaupunkina ja kaikkine koukeroineen on meille jo melko tuttu, joten päivien maustamiseen tulee laitettua ekstra-ajatusta. Nykyiseen menestysreseptiin kuuluu visiitti Smyths -lelukauppaan ja erityisesti futiskortit ovat ostoslistan kärkipaikoilla. Otamme taksin alle ja suuntaamme ensimmäistä kertaa Kirkstallin ostoskeskittymään, koska sen lähellä on myös apottiluostarin rauniot, jotka ovat jääneet meiltä vielä kummastelematta.

Vettä tihuttaa. Lelukaupan ostoskassi on suhteettoman suuri sen sisältöön nähden. Jätämme huomioimatta ”Private road. No entry” -kyltin, kun astelemme apottiluostarille vievälle puistotielle, jonka vieressä solisee pieni joki. Lipunmyynnissä meiltä kysytään, että olemmeko paikallisia. No emmehän me ole, joten on aika laittaa kättä taskuun ja maksaa sisäänpääsystä. Pieni päiväkävely raittiissa ilmassa ennen illan spektaakkelia tekee hyvää ja ennen paluuta hörppäämme omenamehut päivänsä epistolaan juuri auenneessa Kirkstall Bridge Innissä.

Tunti pelin alkuun

Granary Wharfin italialaisessa ravintolassa puolet tilauksestamme katoaa prosessiin ja laskulle on lisätty pullollinen jonkin toisen pöydän Valpolicellaa. Sovimme taisteluparin kanssa, että ensi kerralla nautimme peliä edeltävän päivällisen jossain muualla. Kiertelemme hetken Elland Roadin ympäristössä ennen kuin sujahdamme tiiliskivistä rakennetusta sisäänkäynnistä stadionin puolelle. Elland Roadin uumenissa ihmiset tapittavat paraikaa pelattavaa Ipswichin ja Southamptonin matsia. Toiveena on, mikä tahansa muu tulos kuin kotijoukkueen voitto. Southampton oli vielä tässä kohtaa maalin edellä, mikä lisäsi huhtikuisen auringon lämpökerrointa Elland Roadilla.

Kapuamme istuinpaikoillemme, joiden osto-oikeuden saimme tällä kertaa jäsenille suunnatusta arvonnasta. Liput ei sinänsä olleet hinnalla pilattuja, sillä omasta ja taisteluparin lipusta tilitettiin yhteensä piirun verran yli 50 puntaa. Paikkamme ovat itäisen pitkän sivun East Standin perhekatsomossa. Läntisen John Charles -ständin yltä paistaa ilta-aurinko. Ihmisiä kertyy katsomonosaan. Vieressä on juhlapäivä käynnissä, sillä paikallinen pikkulädi on ensimmäistä kertaa Leedsin kotiottelussa. Joku huomaa, että myös yläpuolellamme olevista VIP -bokseista näkyy katsomon puolelle Ipswichin ja Southamptonin pelin viime hetket. Ipswich on tasoittanut ja Southamptonia rasittaa punainen kortti. Twitteristä hermokalvoille pistää viesti, jossa pyydetään ennustamaan ”Tractor Shaggersien” -voittomaalin ajankohtaa. Oikea vastaus on 90+7 minuuttia. Ipswichin viime hetken voiton myötä tunnelma ja odotukset muuttuvat: Leeds on koko lailla pakkovoiton edessä. Letkeys pinnaeron kasvattamiseksi Ipswichiin nähden vaihtuu kireäksi jännitykseksi siitä, että Leeds jääkin jälkeen.

Noin 83 kilometrin päästää Leedsiin reissanneet Hull Cityn kannattajat ovat näkemäni perusteella tyhjentäneet koko lippukiintiönsä, ja he pitävät hyvää melua ennen ottelun alkamista. Koko stadionin voimalla eetteriin nouseva ”Marching on Together” peittää hetkellisesti kaiken muun hälyn. Ottelun alussa muistetaan hetki kaksikymmentäneljä vuotta sitten puukotuksen uhreiksi Istanbulissa joutuneita Leedsin kannattajille Christopher Loftusia ja Kevin Speightiä: Always Remembered. Never Forgotten.

Tiikereiden kannattajia

Pallo potkaistaan peliin ja kotijoukkueen ääniaaltoja revitellään jo 9 minuutin kohdalla, kun Georginio Rutter paikantaa pitkän pujottelun päätteeksi Crysencio Summervillen, jonka laukauksesta ilmoille nousseen säähavaintopallon Sam Byram junttaa sisään: 1-0. ”Georginio, Georginio, Georginio” -ralli kiertää Elland Roadia.

Helppo ja kivaa, mutta se ei ole Leedsin tapa. Se ei ole ollut ennen, eikä se ole nyt ja eikä se sitä varmasti ole tulevaisuudessakaan. Vastavoimat lähtevät liikkeelle, kun Patrick Bamford ei saa askeleitaan sopimaan Dan Jamesin matalaan keskitykseen. Varmalta näyttänyt maali vääntyy maalin ylittäväksi kukkupalloksi. Hull City kuittaa kymmenen minuutin sisään, kun Fabio Carvalho ohjaa Tyler Mortonin keskityksen ohi Illan Meslierin: 1-1 ja räyh. Maali ei ole ottelun kuvaa mukaileva, mutta se noudattaa kotiyleisön takaraivossa tykyttävää kaavaa tai traumaa siitä, miten Leedsin pelien virtojen eroosio jäytää kohtuuttomasti kotijoukkueen kannattajien verisuonia kerta toisensa jälkeen.

Toisen maalin jahtia

Leeds pommittaa vielä aivan ensimmäisen jakson viime sekunneilla boksin sisältä tiikereiden häkkiä sarjana, mutta jotain löytyy aina eteen. Vieraskannattajien hurmoksen ja promillejen hipoessa lakipistettä peli pistetään tauolle. Tauon aikana oman mielen valotaululla välkkyy ajatus, että näinköhän reissun tarinaksi tulee lopulta jäämään se, että päästin todistamaan kaudella 2023/2024 juuri sitä ottelua, jossa suora nousu lipsahti Leedsin käsistä. 

Kello tikittää. Tunnin kohdalla Hull Cityn Abdulkadir Omur suhauttaa laukauksensa niukasti Leedsin maalin ohi. Hermostuneisuus katsomossa on käsin kosketeltavaa. Aikaa ei voi pysäyttää eikä edes hidastaa. Daniel Farke tekee odotettuja vaihtoja, mutta vaikka peli on näennäisesti Leedsin hallussa, niin tasuri tai tiikereiden kylmäävä toinen raapaisu roikkuvat ilmassa aivan yhtäläisenä mahdollisuutena kuin pingottuneen jousen vapautuminen kotijoukkueen mahdollisen maalin myötä. Leedsin Junior Firpo tavoittaa maalin edestä vaihdosta peliin päässeen Mateo Josephin, jonka ohjaus kopsahtaa tolppaan. Siinäkö se nyt oli? Jalkapallojumalten tarjoama kolmen pinnan kädenojennus.

Peli kiirehtii jo yli kahdeksankymmenen minuutin. Joel Piroe vaihdetaan Glen Kamaran tilalle. Sitten kello kierähtää yli kahdeksankymmenen viiden minuutin. Crysencio Summerville tikkaa boksiin ja hänet kopautetaan nurin. Lähes välittömästi erotuomari Josh Smith osoittaa täplää: rangaistuspotku Leedsille. 

Junior Firpo nappaa pallon syliinsä, mikä on vielä suunniteltu osa performanssia, jossa tietty pelaaja ottaa vastaan vastustajien provosointi- ja manipulointiyritykset. Firpo ojentaa pallon Piroelle, joka laskee pallon täplälle. Summerville kävelee paikalle jostain taka-alalta, nappaa pallon ja asettelee sen täplälle. Tämä ei vaikuta enää menevän käsikirjoituksen mukaan. Voiko todella olla niin, että Summerville varastaa Piroen rankkarin? Piroe vaikuttaa tuohtuneelta. Sekä kapteeni Ethan Ampadu että Firpo ohjaavat Piroen pois tilanteesta. Käsillä on melkoinen sekametelisoppa. On vaikea välttää tunnetta siitä, että nyt menee pieleen. Summerville ottaa muutaman sivuaskeleen ja uittaa pallon matalana keskeltä sisään. Jakomielitautinen performanssi saa ainakin hetkellisesti onnellisen päätöksen. Lyhyen aikavälin palkinto jaetaan Leedsille ja Summervillelle, mutta kaiut eivät varmasti pysähdy tähän hetkeen, vaan kumisevat koko loppukauden: 2-1 Leedsille. Summerville hölmöilee itselleen vielä keltaisen kortin tuulettaessaan maalia.

”Who are you?!”, huudot osoitetaan Hull Cityn hiljenneiden kannattajien suuntaan. Hull City saa kuitenkin heti kengänpohjan takaisin pedaalille. Lämpökartta punertaa Leedsin kenttäpäädyssä. Lisäajan pituudeksi määritetään seitsemän minuuttia. Siihen mahtuu vielä aika monta Hull Cityn hyökkäystä. Hull City tunnustelee ensin Leedsin oikeaa ja sitten vasenta laitaa. Lopputulemana on kulmapotku, jota myös tiikereiden maalivahti Ryan Allsop nousee päättämään. Peliaikaa on jäljellä niin vähän, että mikä tahansa liikehdintä tulostaululla olisi lopullista. Pallo nousee korkeana Leedsin boksiin, josta se sysätään kauemmas. Passipaikalla on Hull Cityn alimmat pelaajat ja pallo palautetaan pikatoimituksella Leedsin boksiin. Georginio Rutter saa pallon jalkoihinsa ja hetken näyttää, että paine laukeaa. Rutter kuskaa pallon kuitenkin päin ensimmäistä oranssia betoniporsasta. Anass Zaroury nappaa pallon ja marokkolaisen kuti lähtee kylmäävän näköisenä kohti Leedsin maalia, mutta Joe Rodon venyttää itsensä laukauksen eteen.

Nyt tiikereillä on kiire. Maali on tyhjä ja kaikki pelaajat ovat ylhäällä. Dan James pistää pikakiitäen ja Joel Piroe tuikkaa pallon hänen juoksulinjalleen. James kuti kumahtaa yli viidestäkymmenestä metristä länsi-Yorkshiren ilman alaan ja putoaa kauniin sisäkierteisenä tiikereiden häkkiin: 3-1 ja se kaikki on ohi. Tiikerit on kesytetty. Taisteluparin ääni särkyy kimeästä huudosta. Leeds pitää otteensa nousukamppailusta. Elland Roadin hurmos ja pauhu ammentavat syvältä paikallisen elämänmenon lähteiltä, jonka DNA:han on polttomerkitty syvälle ja pysyvästi Leeds United. Parin minuutin kuluttua ” I predict a riot” soi voitonserenadina stadionilla.

I predict a Riot

Auringon valo on vaihtunut katulamppujen ja mainoskylttien valoon. Englannissa sataa taas. Nousemme katua, Elland Roadia, pitkin Elland Roadin ja Cemetary Roadin risteykseen. Sieltä parinkymmenen minuutin odottelun jälkeen vilkutamme ensimmäiselle autolla, jonka katolla palaa keltainen valo.

Viini: ylin lasin reunojen läikkyvää Beestonin kukkuloilta reseptiinsä vivahteensa hakevaa länsi-Yorkshirelaista.


PS: Kirjoittajan kovakantisiin tuotoksiin voit tutustua alla olevista linkeistä:



Kirjat löytyvät todennäköisesti myös lähikirjastostasi!

keskiviikko 6. joulukuuta 2023

Sumusaarten seikkailut: Turun kvartetti edition

29.11 Leeds-Swansea

-Isi, en haluaisi lähteä vielä kotiin, huokaa taistelupari Manchesterin Hotel Gardensissa, kun sammuttelemme toistaiseksi viimeistä kertaa valoja sumusaarilla. Matseja on kertynyt vajaaseen viikkoon kolme. Maaleja 15. Kulkuvälineinä on ollut lentokonetta, junaa, bussia ja taksia. Joulumarkkinoilta kuuluu vielä melskettä, jota hotellin ikkunat vastustavat vain auttavasti.

"Kirkolla"

Kelataan alkuun: Turkuun Hämeenkadun varrella olevan kuppilan jo viilenevässä ilmanalassa kylpevälle terassille, jossa futisreissun kokoonpano klousattiin. Reissuun lähtee kaksi seniorimpaa ja kaksi juniorimpaa futiksen ystävää. Suunnitelma kestää vielä seuraavan aamun väänteet, joiden lähteeksi epäillään kontaminoitunutta salmaria tai liiaksi hiivattua IPAa.

Aamun kello viiden herätys tyypillisen brutaali. Jotain ehditään syödä ja juoda ennen kuin pujottelemme tiemme oikealla lähtöportille. Lennoilla nousu on parasta aikaa tankata unta torkuilla. Hyödynnän sen ja pian onkin mustikkamehujen, veden ja kahvien aika. Kone laskeutuu sumusta johtuen ”huonon näkyvyyden tekniikalla”. Mitä se ikinä tarkoittikin, mutta laskeutuminen on mallia ”pehmein ikinä”. Manchesterissä on saatu jotenkin lennoilta saapuvat ja lähtevät ihmiset samaan risteykseen, joten saamme tovin odotella yhdessä lentoaseman putkista ennen kuin pääsemme odottelemaan matkatavaroita. Nekin saadaan, vaikka väliin putkahtelee muiden saapuvien lentojen laukkuja. Puolentoista tunnin siirtymä lennolta junalle on riittävä, mutta hirveästi pelivaraa se ei jättänyt.

Reitti Manchesterin terminaalista juna-asemalle on jo varsin tuttu. Sullomme matkatavaroita Leedsiin matkaavan junan ylähyllyille. Emmerdalemaiset maisemat välkkyvät junan ikkunoista. Etihad -stadion näkyy aina samassa paikassa. Huddersfieldin ja Dewsburyn väliselle rataosuudelle on hajonnut juna. Asian povataan viivyttävän Leedsiin saapumista ensin merkittävästi, sitten vain vähän ja lopuksi asiasta ei olla ihan varmoja. Juna myöhästyy vartin, mikä mahtuu positiiviseen marginaaliin. Varsinaista kiirettä ei ole, sillä kello huitelee paikallista aikaa jossain puolenpäivän kohdilla ja peli alkaa vasta kahdeksalta.

Taksi pysähtyy Elland roadin eteen. Ulkona on viileää. Pakkanen nirskuttaa hampaitaan länsi-Yorkshiren pintoihin. Meidän lippumme ovat mallia Hospitality. Ruokailun ja juomat sisältävät liput ovat edelleenkin ainoa tapa pelata lippujen kanssa varmaan päälle, sillä Elland road myydään divarissakin käytännössä loppuun ja melko nopeasti. Pullahdamme Elland roadia vastapäätä olevaan Centenary Pavilioniin, missä meille osoitetaan pöytä, jonka jaamme neljän muun henkilön kanssa. Rytmiryhmämme kasvoilla on pitkän päivän tuomaa kalvakkuutta ja silmissä sameutta. Matsin alkuun on muutama tunti.

”Suomalaiset saattavat olla hieman hitaasti lämpiäviä”, sanon vieressä olevalle herrasmiehelle, joka on matkustanut etelärannikolta tapamaan veljeään. Veli asuu Bradfordissa. ”Toisaalta monet ihmiset eivät kestä hiljaisuutta”, saan vastauksen, joka jotenkin syventää tunnelmaa. Guinnessien vaahto asettuu täydellisesti lasin reunojen päälle. Suomi yhteiskuntana resonoi todella positiivisesti niissä pöytäseurueissa, joissa reissun aikana istumme. Meitä jopa onnitellaan siitä, että olemme suomalaisia, ja onhan meillä Leedsissä nykyään myös Glen Kamara, mikä maustaa kokonaisuutta.

Hissi kilahtaa Elland roadin itäisen ständin vitoskerrokseen. Muoviset penkit ovat ymmärrettävän kylmiä, joten kaivamme taisteluparin Ninja Go -repusta taisteluparille lisää kangasta ulkohousujen ja penkin väliin. Marching on Together räjäyttää stadionin äänijänteet, vaikkakaan East Standin yläkerrokset eivät äänimaailmaltaan ole stadionin intensiivisimmät.

Minuutti matsin alkuun

Olin toivonut illan päätteeksi helppoa ja stressitöntä voittoa Swanseasta. Tuin missiota vielä puolivakavalla 7-1 matsiveikkauksella. Terry Venablesia muistetaan ennen ottelua. Pian sen jälkeen stressittömän ottelun toive hapertuu pakkaseen. Peliä on pelattu nanosekuntti, kun Leeds iskee nopealla hyökkäyksellä. Elämänsä keväässä pelaava Crysencio Summerville paikantaa vasemmalla laidalla harppovan Georginio Rutterin, joka painaa matalaa keskitystä oikealta laidalta raketin lailla maalille sinkoavalle Dan Jamesille: 1-0. Paitsi että tilanne on paitsio. Kynttilöitä ei voidakaan vielä puhaltaa kakun päältä. Sitä vastoin niille suihkutetaan walesilaisella vaahtosammuttimella vettä ja A/B luokan vaahtonestettä. Swansea avaa vaparistaan nopeasti oikealle Josh Keylle, joka heittää painepalloa kohti Leedsin puolustuksen selustaa. Pallon alle ehtii ensimmäisenä Leedsin Pascal Struijk, joka yrittää ohjata sen maalivahti Illan Meslierille. Swansen piikki Jamie Paterson lukee ohjauksen ja on ensimmäisenä pallossa. Pateron nostaa pallon Meslierin yli: 0-1 ja suomalaista POP-artistia Sannia lainaten, ”että mitähän v*ttua”. Epäuskoisuus nousee puseroon. Se siitä stressittömästä ottelusta.

Pelin maaninen vaihe ei ole kuitenkaan vielä ohi. Heti aloituksesta Summerville hakee Kamaralta seinän itselleen Swansean keskikentän taskuun. Vauhdilla kohti Swansean puolustuslinjaa tikkaava Summerville siirtää pallon puolustuksen selustaan, jonne oikea-aikaisesti hiipii Joe Piroe. Piroe sijoittaa pallon maltilla takakulmaan ja rokottaa vanhaa seuraansa: 1-1.

Leeds pysyy tasoituksen jälkeen pelin päällä. Se ei tunnetusti Leedsin kohdalla ole mikään tae kasvavasta pistepotista eli jalkapalloa on vielä paljon pelattavana. Elland road huokailee pallojen paukkuessa Swansean boksiin. Seesteisemmät pelin vaiheet kirvoittavat ”Come on Leeds!” huutoja. Swansealla pääsee peliin hetkeksi paremmin mukaan, kun ensimmäinen puoliaika lähenee viime minuuttejaan. Se on kuitenkin Leeds, joka iskee seuraavaksi. Pelataan jo ensimmäisen puoliajan lisäaikaa, kun Ethan Ampadu saa pallon omalla kenttäpuoliskollaan. Ampadu ottaa aivan lyhyet väyryset ennen kuin lennättää palloa kärjessä juoksuun pyrähtävälle Rutterille. Rutter nappaa kauniissa pitkässä kaaressa lentävän syötön taikuri-Bergkamp tyylisesti suoraan ilmasta koukkuun, suojaa palloa gängsterin lailla ja pyyhkäisee sen ohi vastaan ryntäävään Carl Rusworthin: 2-1.

Vessaan on tauolla tunkua. Kioskissa on tulivuoren kuumaa kahvia ja jäistä John Smithiä. Ventiloitavaa ensimmäisestä jaksosta riittää. Hymy on herkässä, vaikka lämpötila on miedon antarktista.

Leeds on erittäin vahva toisen puoliajan alkuminuuteilla. Paikkoja lisämaaleille syntyy sarjana, joka pitää sisällään myös yhden Kamaran Swansea -puolustuksen puikoista Summervillelle pelaamaan paikan. Nähdäksemme tolppaan kolisee.

Tunnin kohdilla helisee. Sam Byramin vanhan liiton taklaus keskikentällä sinkoaa pallon Swansean puolustuslinjan eteen Rutterille, joka tarjoaa syötöllään kultaista leikkausta Jamesin nopeuteen. Swansean puolustuksen geometrian taidot eivät riitä Jamesin vauhtiin. James leikkaa keskelle ja pullottaa maalinkattoa Elland roadin illassa: 3-1 ja oma koira puraisee walesilaisia uudemman kerran.

Leeds pyörittää vaihtorulettia. Patrcik Bamfordille sinkoaa yläpuoleltamme melko hapanta palautetta. Kamara on kertaalleen karkaamassa läpiajoon, mutta Dan Jamesin lopputuote laidalta ei pääse Swansean laadunvalvonnan läpi. Peli päättyy Leedsin odotettuun ja vaadittuunkin voittoon. Centenary Pavilionissa tarjoillaan ranskalaisia, joiden joukkoon on sulateltu juustoa. Taksi hotellille löytyy kivuttomasti ja on aika puhallella ensimmäinen näytös päätökseensä.

 

***

Välipäivät 30.11-1.12

Torstai ja perjantai on sovittu rennoksi oleiluksi Leedsin ja Liverpoolin kanaalin varrella. Smythsin lelukauppa Crown pointissa osoittautuu jälleen hitiksi ja sieltä käydään tuliaisten lisäksi hakemassa illanviettoihin laatikkokaupalla jalkapallokortteja. Tarjolla lähinnä olevaa suolaa, rasvaa ja keltaista väriä sisällään pitävän ruuan vastapainoksi löytyy liian tulisia Nashvillen wingsejä Trinityn ostoskeskuksesta. Kulinaristinen puoli saadaan kuntoon ravintola Fazendan etelä-amerikkalaistyylisellä pöytiin tarjoiltavalla lihabuffetilla. Pääsemme samalla todistamaan, miten uutta lihanleikkaajaa koulitaan hartaasti ja jatkuvan palautteen tekniikalla uuteen työhönsä. Ritarimuseon kolmannen ensimmäisen kerroksen tarjoama on tutunlainen. Juolumarkkinoilla on vekkula -taloa, mulled wineä ja vaahtokarkkien paahtopiste. Kalvin Phillipsin muraali pitää paikkaansa ja odottaa kärsivällisesti Phillipsin paluuta Leedsiin. Illat pelataan Unoa ja avataan futiskorttipakkoja.

Välipäivien viettoa

Lauantai on taas pelipäivä.

***

Leeds-Middlesbrough

Kipuamme Beestonin kukkulalle ennen ottelua napsimaan kuvia puiden ja talojen takaa pilkistävästä Elland roadista. Kuura on hangannut nurmen valkoiseksi, mutta keli on lämpötilaltaan hellivämpi kuin keskiviikkona. Elland roadin kupeessa on säpinää ja hyväntuulisia ihmisiä jo muutamaa tuntia ennen ottelua. Stadionin sisäänkäyntien eteen kiertyy pitkiä jonoja ihmisistä, jotka ovat tulossa otteluun töihin. Leedsin kaupasta tarttuu mukaan pelipaitaa, Leeds -nallea ja aamutossuja.



Elland road I

Elland road II



Centenary Pavilionin sisäänkäynnillä meidät toivotetaan tervetulleeksi ”jälleen”. Isoilla screeneillä pyörii West Bromwichin ja Leicesterin ottelu, josta toivomme yksissä tuumin tasuria. Pöytäämme istuu hieman enemmän elämän kuluttamaan seuruetta kuin keskiviikkona. ”Tykkään kylmästä, koska olen teurastaja”, toteaa vieressäni istuva lädi, kun puhumme Suomesta. Menu on vaihtunut. Viinin merkki on Molo. West Bromwichin Carlos Corberán vetää kanin hatustaan ja nostaa viime hetken sivurajassa kaikki pelaajat paitsi yhden kolmenkymmenen metrin tienoille passiin jäävään puolustajan maalille. Leicester pääsee vastaiskuun ja siirtelee pallon lopulta tyhjiin: 1-2 ja apuja ei lauantai-iltaan tule muualta, joten ilmapiiri muuttuu voitosta pakkovoitto -vivahteiseksi.

Elland road kylpee talvisen auringon paisteessa, kun nousemme taas East Standin lehtereille. Marching on Together kaikuu keskiviikkoa kovemmilla desibeleillä. Tunnelma muutenkin on käsinkosketeltavampaa kuin keskiviikkona. Lauantai pelipäivänä ja kovempi derbyyn verrattavissa oleva vastustaja lisäävät kierroksia Elland roadin piirakanpaistouuniin. Toivon helppoa ja stressitöntä voittoa. Sellaista en saa. Peliä on pelattu kaksi nanosekuntia, kun Middlesbrough hyökkää vasemmalta. Alex Bangura löytää rangaistusalueen kulmilta Emmanuel Latte Lathin, joka veivaa jalkansa vapaaksi ja pallon etukulmasta sisään: 0-1 ja jälleen saamme katsella vastustajan voitontansseja ennen kuin peli on ehtinyt alkaakaan. Ohimoille hiipii epäuskoinen ajatus siitä, että näinköhän Leeds enää selviää muutamaan päivään toiseen kertaan vastustajan välittömästä shokkihoidosta.

Keitä meitä kaikki nyt olikaan

”Never stop the Madness”, ja Leeds muovailee ottelun valonnopeudella näköisekseen. Leeds rummuttaa välittömästi Middlesbroughin maalilla. Rumpukompin päätteeksi, joka pitää sisällään 3-4 maalipaikkaa, Dan James nousee vastoin fysiikan lakeja ja monia todennäköisyyksiä lentotornin herraksi ja nikkaa pallon maaliin: 1-1. Homma ei ota tasoituksen jälkeen rauhoittuakseen, vaan Leeds rymistelee heti perään vahvasti oikealta. Georginio Rutter ja Archie Gray neppailevat Graylle keskityspaikan oikealle laidalle. Gray toimittaa palloa maalille. Middlesbroughin pakki saa päätään väliin keskitykseen, mutta kuulan suunta käy edelleen maalia kohti, jossa siihen lennähtää toinen puutarhatontun pituinen Mighty White eli Crysencio Summerville, jonka hirvimäinen syöksypusku on tekemätön paikka Seny Diengille: 2-1 ja melkoinen määrä futisdraamaa on saatu paineahdettua pelin ensimmäiseen seitsemään minuuttiin.

Peli imee vahvasti mukaansa. Archie Graylle ja Georginiolle kaikuu chäntit. Myös tummempaa ja hiukan kyseenalaisempaa Jimmy Savile -läppää lentää kannattajien välillä. Edessäni kääntyy heppu, joka alkaa puhua minulle espanjaa. Joudumme hieman kiertämään kielimuuria, koska ehkäpä se onkin vain kannattamisen lämpö, joka vertautuu lauantai-illassa välimeren maihin, mutta kotipaikka on edelleen jäyhän kylmä Suomi.

Middlesbrough ei jämähdä niille sijoilleen, vaan pitäytyy pinnajahdissa mukana. Sen hyökkäyspään juoksut ja liike pitävät Leedsin stressitasot korkealla. Samaan aikaan Leedsin hyökkäsystrio masinoi hyökkäyksiään vieraiden päähän, joten ottelun vauhti ja  viihdearvo pysyvät tapissa. Puolen tunnin kohdilla Ethan Ampadu katkaisee Middlesbroughin puolustuksesta lähtevän heikohkon syötön ja toimittaa pallon Rutterille. Rutter kääntää vaivattomasti kokkansa kohti vieraiden maalia. Pikku kopsu nilkoille horjuttaa Rutteria sen verran, että palloa viittilöidään täplälle. Pallon taakse löytyy huojentavalla tavalla Joe Piroe, joka tekee rankkarista sen mitä pitääkin eli maalin: 3-1.

Joe Piroen rankkari



Draaman kaari ei ottelussa ota taittuakseen ja Middlesbrough pääsee vielä ennen taukoa maalin päähän. Lisäajalla annettu kulmapotku leijailee vapaalle tontille, jossa Latte Lath keskeyttää kahvihetkensä ja puskee vastustamattomasti pallon maalin takakulmaan: 3-2

Länsi-Yorkshiren piipusta, kun savu kohoaa

Tauolla kylmä ja kuuma ovat jälleen nelikentän ääripäissä. Leeds saa tunnin kohdalla lisää apuja peliinsä, kun Middlesbroughin Anfernee Dijksteelin peli päättyy toisen keltaisen kortin generoimaan suihkukomennukseen. Punaista toki oli jo vieraille aiemmin tarjolla, kun Dijksteel pyyhkäisi laidalta läpikarkaavan Summervillen nurin.

Leeds ei saa pistettyä miesylivoimastaan huolimatta peli petiin. Viinipullon verran on tiimalasi valuttanut aikaa, kun Middlesbrough pääsee nopeaan vastaiskuun. Sam Silveran keskitys ottaa kimmoketta Pascal Struijkista ja kopsahtaa tolppaan. Irtopallo putoaa boksiin Morgan Rogersin jalkoihin, jonka laukauksen eteen kotijoukkueen onneksi Joe Rodon sankarillisesti syöksyy. Sykkeet valuvat hiljalleen terveellisille tasoille. Vaihdosta blondattuna kehään tullut Patrick Bamford on vähällä rokottaa vanhaa seuraansa kulmapotkusta, mutta Dieng pilaa torjunnallaan pirskeet. Leeds voittaa täysin ansaitusti, vaikkakin melkoisella draamalla höystetyn ottelun.

Daniel Farken johdolla Valioliigaan


Centenary Pavilionista lähdetään vielä viimeiselle koukkaukselle lelukauppaan korttiostoksilla. Taksi vartoo tovin lelukaupan pihassa, kun viimeiset korttilaatikot lähtevät seuruumme mukaan juuri ennen lelukaupan sulkeutumista, ja olinhan se sen väärtti, sillä yhdestä paketista kaivetaan esiin kultainen Erling Haaland. Ehkä se osin enteilee viimeisten reissupäivien tapahtumia.


Viiniä: mulled wineä, moloa, polttavan kylmää ja kiehuvan kuumaa

sunnuntai 5. marraskuuta 2023

Futis ja kirjat: Helleauer, T.T Kallio

Iäti kustannuksen kustantama ja T.T Kallion kirjoittama Helleauer on yksi vuoden kiinnostavimpia teoksia niin romaanina kuin ilmiönäkin. Sekä kustantamo että teos itsessään ilmestyivät kuin varkain kirjallisen kentän mättäälle, josta se hiljalleen valtasi oman kasvualustansa. Tietynlainen salamyhkäisyyden usva leijailee edelleen niin kustantamon, kirjailijan kuin Helleauerin ympärillä. Mitäköhän tapahtuu seuraavaksi?

T.T Kallion Helleauer


Helleauerin teemat avautuvat moneen suuntaan. Bloggarille se oli ensisijaisesti päähenkilön kasvutarina Helleauerin kaupungissa, jonka elämän ytimessä on jalkapallojoukkue Lumous, josta kaupunkilaiset hakevat itselleen seinäsyöttöä koko elämänsä kirjolla. Romaanin kieli on runsasta ja hajamielisenä hetkenä sen imusta on helppo tippua, mutta romaanin tarkoitus ei varmasti olekaan päästää lukijaa ihan helpolla. Juuri kerronnan runsaus kastelevat lukijan sydämen suurimmalla ruiskulla. Bloggarin sydän pistettiin kaupan jo romaanin ensi hetkinä, kun kirja pureutui myrskyisällä pieteetillä siihen, miten nerokas keksintö kimmoisat maaliverkot jalkapallolle ovat.

Romaanin dialogeissa ja moraalisissa pohdinnoissa on jotain dostojevskimaista. Se leikittelee yhteiskunnallisilla ja poliittisilla teemoilla puhaltamalla niihin röyhkeästi ilmaa romaanin kuvitteellisen maailman nurkkauksissa. Tavallaan tekisi mieli pureutua siihen, että löytyykö romaanin elementeille reaalimaailmasta ja historiasta selkeitä esikuvia. Tavallaan taas ei, koska iso osa romaanin viehättävyyttä on siinä, että se on vähän niin kuin Las Vegas: tyhjälle tontille sellaisenaan pystytetty.

Romaani tuo kiinnostavalla tavalla jalkapallon ja korkeakirjallisuuden ideaalin samaan annokseen. Sitä voi helposti suositella toisaalta kaikille, jotka ovat kirjallisuuteen, mutta eivät niinkään futikseen päin kallellaan ja toisaalta juuri niille, jotka ovat futikseen, mutta eivät niinkään kirjallisuuteen päin kallellaan. Portit ovat auki teorioille ja rohkeille.

Viini: Helleauerin eliksiiriä idyllisessä puistossa ennen Luomouksen matsia nautittuna


PS: Kirjoittajan kovakantisiin tuotoksiin voit tutustua alla olevista linkeistä:



Kirjat löytyvät todennäköisesti myös lähikirjastostasi!

sunnuntai 29. lokakuuta 2023

Akaa Futsal-Mad Max: Etelä-Pirkanmaan derby

Mökkitien päästä aukeaa näkymä Akaa Areenaan. Kirpsakasta säästä huolimatta grilliä viritellään areenan eteen. Parkkipaikan ruuduilla on täytettä jo hyvissä ajoin. Noin tunnin kuluttua potkaistaan käyntiin Futsal -liigassa Etelä-Pirkanmaan derby voittoputkessa olevien Akaa Futsalin ja Mad Maxin välillä. Me olemme paikalla Akaa Futsalin Juha Vedenpään kutsumana.

Akaa Areenan aulassa näkyy ensimmäiset Akaan siniset puvuntakit. Nousemme ylemmälle katsomotasanteelle, jossa on buffettia, matsiveikkausta ja kuuluttajaa mukaillen enemmän ja vähemmän legendaaristen Akaa Futsalin pelaajien pelipaitoja myynnissä. Ravintola Leskirouvan pisteeltä saa urheilujuomaa aikuiseen makuun ja periaatteessa koko ottelunkin pystyisi niin halutessaan seuraamaan tuopin takaa.

Etelä-Pirkanmaan derbyn ensi askeleet

Matsiruokana on lasagnea, joka saisi Emilia-Romagnan maakunnassakin suupielet onnelliseen hymyyn. Akaa Futsalin kannattajaosasto Alue 5 virittelee rumpujaan ja liehuttelee testimielessä lippujaan. ”Ainakaan meidän veskareista tämä ei jää kiinni” kuuluu takaamme, kun Akaa Futsalin pelaajat paiskovat lämmittelykuteja Kasper Kangasta ja Elias Tauraa kohti, joskin Kangas joutuu pariinkiin otteeseen pyytämään kuteihin laatua, koska niitä paukkuu verrattain paljon maalin ohi. Mad Maxin stafissa on ainakin säätäjää, pää-säätäjää ja joo-joo -säätäjää.

Alue 5 valmistautumassa otteluun
Pääsäätäjän teesit

Sekä perus- että VIP -katsomo täyttyvät hyvään tahtiin ja myöhemmin selviää, että katsojia on runkosarjaotteluun ennätysmäärä eli 419 kappaletta. Ennen kuin peli saadaan käyntiin palkitaan vielä ottelun erotuomari Arttu Kyynäräinen 200 tuomitun liigaottelun johdosta. Lisäksi Henrique ”Bob” Italo saa omat palkintonsa sekä viime kauden tähdistöön pääsystä että pudotuspelien pistepörssin voitosta ja kultaisen ansiomerkin saa vielä Akaa Futsalin presidentti Tero Kivistö työstään futsalin eteen.

Peli lähtee Akaa Futsalin tahdittamana liikkeelle. Ensimmäisen kudin kohti Mad Maxin Jan Holmin maalia tällää Holmin pelipaikkakollega Kangas. Akaa Futsal saa muutamia muitakin hyviä tilanteita aikaiseksi ennen kuin jo puolentoista minuutin pelin jälkeen Tero Intala käyttää rajapotkusta palloa Italolla, joka palauttaa sen Mad Maxin muodon sisään juoksevalla Intalalla. Intala sivaltaa pallon vasempaan alakulmaan: 1-0

Seuraavaa maalia ei tarvitse odottaa pitkään. Roolit hieman vaihtuvat, kun Intala pistää pallon kulmapotkusta vuorostaan Mad Maxin muodon sisään hiipivälle Italolle, joka löytää ohjaukselleen niin ikään väylän vasemmasta kulmasta: 2-0. Liekö Akaa Futsalin vahvasta alusta tai jostain muusta seikasta johtuvaa, mutta Mad Max on derbyssä kaikin puolin pulassa. Valkeakoskelaisvierailla on vaikeuksia päästä Akaa Futsalin prässin alta pois. Sen syötöt ja laukaukset karkailevat, ja riketili täyttyy nopeaan ahtiin. Samaan aikaan Akaa Futsal sahaa toistuvasti tiensä hyville maalipaikoille. Akaa Futsal herkuttelee upeilla kuvioilla 3-0 ja 4-0 maalit. Maalit merkataan Pedrolle ja Juhana Jyrkiäiselle. Ämyreistä raikaa Bella Ciao ja herkuttelun puolelle menee, vaikka Mad Maxin Jan Holm ehtii derbyn sivumausteena torjumaan kaksi rangaistuslaukaustakin.

Akaa Futsalin herkuttelua

Derbyssä lähes täysi tupa (Hongan kannattajat: älkää innostuko liikaa)

Herkuttelu jatkuu puoliajalla suklaakakun, kahvin ja hyvällä maulla valittujen karamellien merkeissä. Akaan ja Valkeakosken paikallisosuuspankit ampuvat oman rankkarikisansa. Jatkolaukauksille mennään, joissa Valkeakosken junnuosaston ”Mauno” hoitaa pankkien välisen skaban naapurikaupunkiin. (*toim.huom - kahvijonossa havaintokyky on hetkeksi herpaantunut ja Akaa vei myös tämän skaban itselleen)

Puoliajan derbyn vei Valkeakoski

Toisella jaksolla Akaa Futsal vetäytyy enemmän puolustusasemiin, mikä ainakin näennäisesti päästä Mad Maxin paremmin mukaan peliin. Mad Max saa maalipaikkoja, mutta Kasper Kangas osoittautuu sille ohittamattomaksi esteeksi. ”Imuri!” huudahdetaan Alue 5:sen katsomonosasta. Muutoin futsal-kansa käyttää melko säästeliäästi äänijänteitään. Kenties ottelun Daavid-Goljat -asetelma on vain niin selkeä, ettei se vaadi sen suurempia kannanottoja

Puolisen tuntia on pelattu, kun Akaa Futsalin Pedro kuskaa, kuskaa ja kuskaa palloa. Kuskausvuoron päätteeksi Pedro uittaa pallon Holmin jaloista katiskaan: 5-0. Mad Max vastaa ottamalla lentävän veskarin sisään. Akaa Futsalin Justus Kunnas hukkaa hetkeksi kenkänsä. Kasper Kangas hieroo derbyä Mad Maxin turkkiin napauttamalla pallon kertaalleen tyhjiin: 6-0 ja pingistermein lumierä. Niihin lukemiin, vaikkakaan ei juuri sillä kellonlyömällä ottelu päättyy.

Legendaarista kaupan

Pelaajat käyvät tervehtimässä tuttujaan katsomossa. Alue 5 liehuttelee lippujaan kentällä. Kelpo ottelun pelannut, mutta silminnähden turhautunut Holm ehtii vielä toteamaan katsomossa, että nyt on aika lähteä koppiin joukkueen kanssa häpeämään eikä vasta-argumenteille jätetä tilaa. Meitä Akaa kohteli hyvin

Viini: Leskirouvan hyllystä hillityn hymyilevä ja hennosti kupliva


PS: Kirjoittajan kovakantisiin tuotoksiin voit tutustua alla olevista linkeistä:



Kirjat löytyvät todennäköisesti myös lähikirjastostasi!

lauantai 21. lokakuuta 2023

FC Honka-FC Inter Turku: pehmeää lautaa

Espoossa pyörittiin pakkasrajalla, kun FC Honka ja FC Inter Turku kiristelivät mestaruussarjan viimeisiä solmuja. Turusta lähtee mukavankokoinen lössi vieraspeliin, vaikka ottelun panokset ovat vähän niin ja näin. Interin Jarkko Wiss pelasi pitkää peliä ja kierrätti reippaalla otteella Interin kokoonpanoa. FC Hongan Vesa Vasara pisti parasta päälleen ja ykköskokoonpanoa kentälle.

Lupaus seikkailusta

Inter haastaa Honkaa hyvin ottelun alussa ja hyökkäysvaunuja vedetään vuoroin molemmille maaleille. Espoon reissuilla tirehtööri tuppaa olemaan joku muu kuin kenttäpelaajat eikä asia poikkea tälläkään kertaa. Peiman Simani arpoo Interin Matias Ojalalle punaisen kortin tilanteessa, jossa Hongan Aldyar Hernandez syöksyy holtittomasti blokkaamaan Ojalan syöttöä ja Ojalan jalka laskeutuu Hernandezin nilkan päälle, kun kymmenisen minuuttia on pelattu. Tapaus piirtää ruksin erikoiseen sarjaan, jossa Interiä on neljään Espoossa pelattuun edelliseen matsiin laputettu punaisella kolme kertaa, joista ainakin kaksi jää hyvin kyseenalaisten kategoriaan. Palautusoikeutta ei matseille kuitenkaan liene tarjolla, joten loppuun asti kärvistellään.

Inter pysyy edelleen roikkumaan Hongan peesissä, vaikka Matias Riikosen urakka silminnähden lähteekin kasvamaan. Honka  saa lopulta puskettua pelin riittävän lähelle Riikosen maalia ja Roman Eremenko puskee Hongan paitsiolta haiskahtavan tilanteen päätteeksi 1-0 johtoon. Peliä on pelattu viinin ravintola-annoksen verran.

Hongan johdossa mennään tauolle. Seuraavat ottelutapahtuman pehmeät laudat löytyvät turvallisuusjärjestelyistä ja joku paikallinen larppiosasto käy varkaisilla Interin kannattajapäädyssä. Reitti hulinoijille on mallia vapaa eikä tapahtumajärjestäjän karpaaseja näy mailla saati halmeilla. Hetken aikaa kaikkialla stadionin rakenteissa kuhisee kuin termiittien pesässä konsanaan eikä tilanteessa ole minkäänlaista kontrollia valvovan tason taholta. Kokemus on melko monen ottelun historialla negatiivisesti ensimmäinen laatuaan. Ottelun rennon letkeä tunnelma muuttuu hyvin kireäksi.

Toinen jakso poljetaan käyntiin. Hongan pelaajisto vilkuilee Interin päätyyn, koska tauon virittämät viulunkielet ovat vielä hyvin kireitä. Tasasoudulla jatketaan, poliiseja pöllähtää paikalle ja sanansäilää lentää.

Inter ottaa lisää horisontaalista vipua kentälle, mutta armeliaasti ylivoimalle päästetyn Hongan Nasiru Banahenen sijoitukseen ei Riikonen aivan riittävän isolla kämmenellä yllä: 2-0 ja kellossa pisaran vajaan viinipullon verran.

Espoossa yksi linja piti

Honka tekee vielä kolmannen maalin, kun Hongan Edmund Arko-Mensah karkaa Roman Eremenkon syötöstä maalintekoon ja sijoittaa pallon etukulmaan. Tätä ennen Honka ehti hassutella ja hassata pari aika maukasta maalipaikkaa. Peli päättyy 3-0 ja se tarkoittaa, että Espoossa pelataan samojen joukkueiden toimesta jälleen keskiviikkona.

Loppumuodostelma

Kehäkakkosen jäädessä taakse Taisteluparia puhuttavat ja naurattavat ennen kaikkea Hongan tuhat käsivirhettä ja jatkuvasti kentällä pötköttelleet pelaajat. Toivotaan että keskiviikon jälkeen puhututtavat enemmän pelilliset seikat kuin tuomarityöskentely tai ottelun muut järjestelyt vai pitääkö keskiviikkona suojata pakarat ns. pistelyltä ja siihen liittyvältä pistelaskulta?

Viini: pillimehua Roomasta




lauantai 14. lokakuuta 2023

TPK-Akaa Futsal: putki päällä

Reijo Pihl Nappula Cupin melske laskeutuu Yläkentältä Samppalinnan suuntaan. Taistelupari ja Reissuprinsessa muistavat viime sesongilta ison vaahteran, joka onkin vaikuttavassa ja kirkkaan keltaisessa ruskassa Samppalinnan koulun pihalla. Tuuliviirilleen suuntaa etsivä blogi rantautuu TPK:n ja Akaa Futsalin liigamatsiin hyvillä mielin.

Lapset pääsevät tervehtimällä sisään ja kirjoittaja käyttää pankkikorttiaan maksupäätteessä. Estradille saapuvat joukkueet olivat nelikentän eri kulmissa, sillä kotijoukkueella oli sarjassa toistaiseksi pelkkiä tahmeita tappioita ja vierasjoukkue saapui Turkuun orastavassa voittoputkessa. Vierasjoukkueen menoa oli saapunut seuraamaan myös mukavankokoinen huutosakki rumpuineen. ”Insomnia” ehtii pyörähtämään kaiuttimista ennen kuin Antti Kinnusta juhlitaan futsalin Respect -palkinnolla ja sitten peli poljetaan käyntiin.

Futsal -respectiä jakoon ja peli käyntiin

Ottelun alku aaltoilee parketin molempiin päihin. Lajinsa tunteva akaalaisyleisö paukuttaa käsillään ja rummullaan tahtia aina valkopaitojen saadessa pidempiä hallintajaksoja. Vauhtia piisaa ja hiljalleen ottelun suunta muuttuu enemmän siihen, että Akaa Futsal on enemmän pallossa ja TPK iskee terävästi vastaan. Molemmat veskat saavat venytellä raajojaan laukausten eteen. Sinänsä ottelun alkuminuuteissa mikään ei vielä piirrä syy-seuraussuhdetta sille, miksi joukkueiden pinnatrendit ovat toistensa vastakohdat. Joskin viiden minuutin pelin jälkeen saadaan edelliseen asiaan ensimmäisiä selittäviä tekijöitä, kun takaviistossa päivystävä Justus Kunnas saa kulmapotkun tontilleen ja tyylittelee pallon tarkasti alakulmaan: 0-1. Vierasyleisö kajauttaa maalichäntin mielitietylleen.

Maalin jälkeen ote siirtyy pykäkän verran enemmän vieraille. Kertaalleen pallo tömähtää yläkerroksen kahvilan seinään ja Italo Henriquen lintumaailmaa jäljittelevä pallonkutsuviserrys sytyttää valoja viime kauden muistijälkiin ja rikkeitä napsuu tiheään tahtiin kotijoukkueelle. TPK:n Joona Forsström saa provosoitua itseään vastaan hyvältä sektorilta rikkeen, mutta Atte Ekholmin vapari suhahtaa yli maalin. Taistelupari ihastelee Kasper Kankaan tarkkaa heittoa.

Joona Forsström kalapaikalla

TPK tasaa tilit, kun pelikello lähentelee varttia. Samuel Sibakov lataa sen verran voimaa vapariin, että Akaa Futsalin Kasper Kangas luopuu suosiolla liimaushommista. Irtopalloon harppoo ensimmäisenä Atte Ekholm, joka nostaa pallon katiskaan: 1-1

Atte Ekholm tasoittaa


Akaa Futsal vastaa TPK:n tasoitukseen kotijoukkueen vinkkelistä maisteltuna melko hapokkaalla tavalla. TPK:n riketilin välkkyessä jo punaisella tuupataan Jovan Stankovic parkettiin ja pisteelle mennään. Italo Henriquen rankkari kiitää Rustam Rakhmetovin jalkojen välistä maaliin. Tasatilanne kesti sen 20 sekunttia. Yleisöstä huudetaan Rakhmetovin suuntaan, että kyseisessä skenaariossa maali lasketaan kahtena. Riemastuttavalla tavalla huhut katsomon lehtereillä kiertävät siten, että maali itseasiassa näkyy tulospalvelussa jonkin aikaa kahtena. Verkasliikkeinen bloggari ei ehdi asiaa ajoissa tarkastamaan, sillä Akaa Futsal kaataa jäätä kotijoukkueen niskaan muutaman kymmenen sekunnin päästä edellisestä. Rajapotku pelataan takaviistoon, josta Jere Lintala pistää lennokin matkaan. Pallo pyörähtää Rakhmetovin ranteen yli maaliin: 1-3.

 Italo Henriquen rankkari: saako tästä kaksi maalia?



TPK ottaa ensimmäisen jakson loppuun lentävän maalivahdin käyttöön. Se siirtelee rauhaksiin palloa pelaajalta toiselle ja koittaa saada siten Akaa Futsalin aitaa natisemaan. Akaa Futsalin naulat ovat piukkaan isketyt ja vasta kun jauhuu -hommia on kestänyt toista minuuttia. Jonne Forsström löytää takatolpalle hiipineen Teemu Virtasen. Kasper Kangas loikkaa kuitenkin Virtasen laukauksen eteen. Jos aiemmin jäätä tuli kotijoukkueen niskaan saavillinen, niin nyt sitä ravistellaan kauluksiin paljullinen, sillä sekuntiviisari ei naksahtele hirveästi eteenpäin, kun Kangas nappaa pallon ja lennättää sen kohti TPK:n maalia. Pallon alla on Jere Intala, joka ohjaa sen TPK:n lentävän veskarin ohi: 1-4, kellossa 18:34 ja näissä lukemissa mennään myös tauolle.

Toisen jakson alusta Taistelupari tunnistaa Marseillen ruletin. TPK:n Valtteri Kaarnalla on paikka kaventaa, mutta Akaa Futsal jatkaa kliinistä menoaan ja kotijoukkueen hukkaaman maalipaikan jälkeen Jere Intala neppaa Tero Intalalta saamaansa syötön kantapäällä Rakhmetovin ohi: 1-5 - Intalalle hattu ja kun Justus Kunnas pölläyttää pallon minuutin sisään vielä kuudennen kerran TPK:n maalin, alkaa peli pistejaon tiimoilta olla taputeltu. Akaa Futsal napsi käytännössä neuvostoliittolaisen shakkimestarin varmuudella kaikki ottelun potentiaaliset käännekohdat nimiinsä.

Matsin seuraava potentiaalinen käännekohta haltuun?

Peli hiukan lämpenee ja kovenee. Stankovic saa härnättyä Joona Forsströmille keltaisen kortin ja keitinvettä lentää hellalle. Vieraskannattajat ottavat ilon irti ja hierovat sitruunapippuria TPK:n arpiin. Akaan suunnalta heitetään nimin varustettua kuittia niin TPK:n veskareiden, kenttäpelaajien kuin valmennuksenkin suuntaan. Tuomarit saavat sykkiä täyden työpäivän ja sitten peli päättyy. Putket pitävät.

Pinnat keikkabussin kyytiin

Viini: Eiswein Akaasta


PS: Kirjoittajan kovakantisiin tuotoksiin voit tutustua alla olevista linkeistä:



Kirjat löytyvät todennäköisesti myös lähikirjastostasi!