Peimari United-KaaPo: boksiin, boksiin!

Aurinkoiseen lauantaihin oli ladattu paljon tapahtumaa, kun kansakunta odotti leijonien lätkäpeliä ja Käärijää. Sauvon suunnalla herkuteltiin vielä edellisten lisäksi kaikkien aikojen kolmosen paikalliskamppailulla, kun KaaPo ylitti Paimion ja Sauvon rajat ja saapui Peimari Unitedin vieraaksi. Tapaan Kunnallis – ja paikallislehden Jan Sundmanin Hakkispaanan parkkipaikalla. Juttelemme niitä näitä ennen kuin Sundman puhuu meidät portilla sisään otteluun. Turun lähiseudun futisseuroille varoituksen sana: blogi tulee käyttämään jatkossa samaa taktiikkaa välttääkseen sisäänpääsymaksut. Erityisesti niissä otteluissa mennään puhumalla sisään, joissa ei alun perinkään ollut sisäänpääsymaksua.

Hakkispaanan Peimari-Areenan hulppeissa puitteissa, joista voisi mallia ottaa useampi ylemmänkin tason seura, on lauantaibrunssia ja kahvittelua käynnissä. Peimari Unitedilla oli allaan kirvelevä 3-2 -tappio loppuhetkiltään varsin lämpimäksi helähtäneessä matsissa MaPSia vastaan. KaaPo oli pelannut 2-2 tasurin kotipyhätössään VG-62:ta vastaan eli pinnat kiinnostivat varmasti molempia.

Peimari United palasi voittokantaan KaaPoa vastaan käydyssä ottelussa

Nimivahva Peimari United on ottelun ensimmäisellä jaksolla pykälän verran vieraita pelissään edellä. Molemmat joukkueet olivat hakeneet peliraamatun samoilta sivuilta elementtejä peleihinsä, sillä ne rakensivat pallollista peliä ensin rauhallisesti puolustuksen kautta, mutta ensimmäisen prässilinjan ohitettuaan pallo lähti nopeasti vastustajan linjan taakse laitaan. Peimari United pystyy toteuttamaan pelitapaa paremmin ja KaaPon Mirco Pettersonin, joka löysi itselleen painikaverin Djibril Lakhista, perään kuuluttama ”kokeillaan nyt välillä jotain muutakin” tiivistää vierasjoukkueen hyökkäyspelin yskähtelyä.

Laidoilla riitti ottelussa trafiikkia

Peimari United pääsee piirtämän viivan tulostaululle, kun Jonatan Nunesin vasemmalta lähettämä keskitys hakeutuu Daniel Ferreira Piresin hollille. Pires siirtää pelivälineen hallitusti maaliviivan yli 1-0, kellossa 18 minuuttia ja äänentoistossa ”Cha, Cha, Cha”. Ottelu pysyy hienokseltaan Peimari Unitedin hallinnassa maalin jälkeenkin. Sekä Solomon Duahilla että tyylikästä ulkoteräkutia esitelmöineellä Piresillä on parhaat paikat pidentää kotijoukkueen johtoa. KaaPolla sen sijaan on vaikeuksia löytää reittejä Peimari Unitedn maalille asti. Sen parasta antia on Yeesser Barbatan elegantti pallollinen ja palloton pelaaminen keskikentän pohjalla. Futisniiloille pettuleipää tarjoaa hetkittäin myös Barbatan ja Peimari Unitedin Sami Rähmösen keskikentän väännöt.

KaaPo saa ekstravaihdetta aivan ensimmäisen jakson loppuhetkillä, mutta maaliin asti pallo ei toimitu. Haen santsikahvit kotikylän seuran mukaisesti brändättyyn kahvikuppiin ja makkarakin paistuu Peimarin Sisu nimellä. Vaihdan puoliajalla myös muutaman sanan Peimari Unitedin organisaation Miia Suurosen kanssa, jonka sanat hehkuvat ylpeyttä Peimari-Areenan puitteista eikä ihmekään, sillä ne ovat Tip Top ja kaiken kaikkiaan 160 -katsojaa on saapunut niistä nauttimaan.

Hakkispaanan lehtereillä riitti futiksen ystäviä

Toinen puoliaika polkaistaan käyntiin. Erotuomari Vili Lehtovaara ottaa otteluaan tiukemmin näppeihinsä ja laputtaa KaaPon vaihtopenkkiä. Ottelussa on auringon paisteen lisäksi joukkueiden fyysisyyden näkökulmasta pientä laukalle lähdön auraa, mutta Lehtovaara suitsii ja johtaa peliä hyvin. Pelin kuva toisella jaksolla hiukan muuttuu, kun Peimari United nostaa kärkiprässiään. Samalla sen pakka hiukan venyy, mikä avaa KaaPolle enemmän tilaa vastaiskuille. Barbatakin käy vierailemassa Peimari Unitedin boksissa, mikä olisi saattanut enteillä KaaPon tasoitusta, mutta Peimari Unitedin kokonaisuudessaan hyvin pelannut puolustuslinja kasaa tukkeja maalille vievien virtojen eteen.

Toisella puoliajalla tilanteita luotiin tasatahtiin

”Boksiin, mene sinne boksiin!” napautetaan Peimari Unitedin mummi-ultra osastolta sellaisella päättäväisyydellä, että kyseisen kannattajan hyökkäyspelin ykkösteesi käy kaikille varsin selväksi. Viesti ei meinaa mennä perille, joten sama kehotus viskataan uudemman kerran kentän suuntaan, mikä levittää hymyä ilta-auringosta nauttivan yleisön kasvoille. 

Hiekkaa valuu tiimilasissa. Peimari United antaa muutamia helpohkoja vapareita KaaPolle, mikä houkuttelee dramaattisia käänteitä ottelun suuntaan. KaaPo ottaa veskariaankin Jesse Peltosta loppuhetkillä mukaan boksiin, mutta mikään ei auta. 

Peimari United saa pelattua hyvän pätkän pelistä KaaPon kulmalipulla pois. Pires veivaa pilkun kohdalla kertaalleen jalkaansa vapaaksi, kun yleisöstä kuultua huutoa mukaillen 100 minuuttia on pelattu. Kuti ei löydä pyydykseen, mutta pian sen jälkeen peli päättyy. Parhaiden pelaajian palkinnot jaetaan vielä ei ”kunnanjohtajan" (blogin sisäpiiri ja euralaiset tietävät), vaan kaupunginjohtajien toimesta.

Sekä hyökkäys- että puolustusuuntaan hyviä otteita esittänyt  KaaPon Yeesser Barbata oli yksi ottelun hahmoista

Viini: kesäinen, juuristaan ylpeä ja brändinsä osaava sauvolainen.

PS: Blogin 2022 vuosikertaa on kovakantisena myynnissä esimerkiksi alla olevissa paikoissa:

https://kansallinen.fi/tuote/futista-ja-viinia-vuosikerta-2022/

https://www.booky.fi/tuote/jarno_rajalampi/futista_ja_viinia_vuosikerta_2022_tarinoita/9789526515700

tai voit kysyä tarjousta suoraan blogin somekanavissa!

KaaPo-Tampere United: kuuma ja helteinen tiistai-ilta Kaarinassa

Kaarinaan johtavat sillat oli laskettu ja valtatiet olivat auki. Uutukaiselle R.V Group Areenalle otettiin vastaan vieraita Tampereen sinivihreältä puolelta, josta ollaan ponnistamassa väkevästi takaisin suomalaisen futiksen kirkkaimpiin saleihin. Pientä huolta oli siellä täällä siitä, että kestäisikö kunnan rahoilla hankittu uusi juoksurata manselaisten vierailun. Huoli osoittautuu turhaksi. Löydän parkkipaikan Puuha Areenan puolelta ja tallustelen futisareena kohti suunnilleen samoilta jalansijoilta kuin joskus KuPS:n ja KaaPon Suomen Cupin otteluun.

Sinikaartia saapu kaksi henkilöautollista. Heidät ohjataan anniskelualueen katsomoon. KaaPo -ralli soi kaiuttimista ja pian pelaajat astelevat kentälle katsomon läpi leikkaavaa reittiä pitkin. Sinikaarti pistää laulaen ja jonkinlaista värssyä irtoaa myös kotikannattajien puolelta. KaaPon tuoreen vastuuvalmentajan Esa Niemisen tulikaste alkaa.

Tampere United selvitti kuuman ja helteisen tiistai-illan Kaarinassa

TamU ottaa pelin ja Sinikaarti olutkatsomon hallintaansa. Luvattu ukkospuuska haihtuu jonnekin toisille leveysasteille. Sinipaidoilla on heti alkuun muutamiakin hyvänoloisia hässäköitä KaaPon maalin edessä ja lopulta Severi Kankkunen osuu kulmasta: 0-1 vieraille. Tamperelaisten painostus oikeastaan vain yltyy ja KaaPolla on vaikeuksia saada kontrolloitua hyökkäyksiä aikaseksi. Sen pelin avaimet roikkuvat pitkälti Juho Salmisen nopeuden ja hänelle lennätettävien pallojen varassa. Tätä jatkuu pitkälti ensimmäiseen helteen pakottamaan juomataukoon asti. Ilmeisesti kotijoukkueen pulloissa oli parempaa lientä, sillä juomatauon jälkeen se pääsee peliin paremmin mukaan. 

Sinikaartin esitellessä tasaiseen tahtiin laulukirjansa nuottirivejä ja Unitedin siirrellessä palloa rauhaksiin sinipaidalta toiselle, on Juho Salminen päästä nekkaamaan pelin hankkimansa vaparin jälkimainingeista tasoihin, mutta hellepäivä on pitänyt Antti Kuusisen lihassyyt vetreänä ja Kuusinen peittää takatolpalta tulevan yritelmän. Puoliajalle päästään Jukka Listenmaan mairean hymyn ja hiljalleen puiden taakse laskeutuvan auringon saattelemana.

Jukka Listenmaa marssii maireana puoliajalle

KaaPolla on hyvä vaihe toisen puoliajan alussa, mutta hiljalleen pelin peilistä virnistää jälleen tamperelainen herrasihminen. Pientä paitsion käryä (vai oliko se vaan grillimakkara) on ilmassa tilanteessa, jonka päätteeksi Toni Toijala kopataan nurin ja  erotuomari Jesse Salo huitoo pilkun suuntaan. Julius Stenroos vaikuttaa ottavan pykälää liian rennosti suoritteensa ja niinpä Jesse Peltonen kellahtaa pallon eteen. Peli pysyy maalin pelinä.

Julius Stenroosin rankkari

United jauhaa hyökkäyspeliään pistämällä palloja vähintäänkin jänteville Roope Kostiaiselle ja Toni Toijalalle, jotka sitten siirtelevät vähin kosketuksin pallo taustalta nousevien sinipaitojen juoksuradoille. Yhden tällaisen sommitelman päätteeksi Toijala iroittaa Kostiaisen boksin kulmalta, mutta Peltosen hanskakäsi heilahtaa

-Kaapo on koiran nimi! kuuluu vieraiden katsomosta. 

Vieraskannattajilla lempeän rempseää meininkiä katsomossa

Sekä kotijoukkueen nuoriso- että pappaosasto lisäävät vastakuittien kierteitä. Myös mystiseksi välillä pelaajan ja välillä tuomarin kaapuun kätkeytyvä ”Hans” on pelikeskustelun päähahmona. Stadionin kuuluttajaa muistutetaan siitä, että vuonna 2022 ei ole enää pallopoikia, vaan tulee käyttää termiä pallovahti. KaaPon Alexandru Florea sinkoaa urkkaruutu -kudin lähes puolesta kentästä, mutta jälleen Antti Kuusinen saa käpälänsä väliin.

Järkälemäiset Toni Toijala ja Roope Kostiainen olivat paljon pallossa

Sinikaarti aloittaa Pyynikin kaipuuta ja seuraavaa nousua sanoittavan rallinsa. Sen aikana vaihdosta peliin päässyt Arttu Raittinen kapaloi pelin. Läpiajon lähtölippua heilutti Topias Järvelä: 0-2 ja kellossa ysikymppi. Peli päättyy. KaaPon antikliimaksi on pieni keskinäinen nahistelu viheriöllä. Tampere Unitedin kliimaksi on pelaajien ja kannattajien pitkän kaavan mukainen vierasvoitotoa juhlistava koreografia.

Viini: nääsrypälettä (sinivihreää) ja letkeän kesäistä nuotittelua

ÅIFK-JyTy: tiputanssi

Yläkentällä päätettiin arkiviikkoa ÅIFK:n ja JyTyn -matsilla. Urheilupuistoon tikatessa loppuva kesä sai symbolinsa läskipyörää alaspäin taluttavasti hahmosta, joka pysähtyi aurinkolasiensa takaa tuijottamaan jokaista ohikulkijaa. Olisiko Turunkin markkinoille saapunut joku erikoisempi höpöhöpö -erä, kun vastaavaan spekulaatioon törmäsin aiemmin viikolla PK -seudun osalta?

Yläkentän ämyreistä tunnelmoidaan huuhkajia. Pari kotijoukkueen naisten edustusjoukkueen pelaajaa puhuu itsensä ilmaiseksi sisään ennen minua. Yritän liirata peesissä kertomalla, että olen samasta joukkueesta, mutta maailma ei ole vielä sille valmis, että keski-ikäinen, keskiluokkainen ja kevyesti keskivartalolihava miesoletettu sopisi kyseiseen muottiin. Maksan lippuni niin kuin olin alun perinkin suunnitellut.

ÅIFK vetää alkulämmöt terävästi, kun taas JyTy ottaa rennommin ja luottaa selvästi aiemmilta vuosilta hankittuun lihasmuistiin. Kello nytkähtää hiukan jälkijunassa käyntiin ja siten herättää myöhemmin hämmennystä, koska näyttäisi, että tuomari päättää pelin 44:n minuutin kohdalla.

Hengennostatus + tarvittavat kuvat = Ready to rock

JyTy tulee ensimmäisiin tilanteisiin hyvällä jalalla ja luo pientä painetta kanarialintujen maalille. Kotijoukkueen maalin ja rauta-aidan taakse kerääntyy tiivis, mutta kovaääninen pala Jyrkkälän sielua, joka on tullut nauttimaan perjantaista ja awaydaysta Yläkentälle. Siinä on jopa pientä chäntin aihioita, kun remmin "capo" kertoo jollekin uteliaalle, että ”ei me mistään v*tusta tulla, vaan Jyrkkälästä”.

JyTy sai viimeisille metreille tukea aidan takaa

Kaikesta vierasjoukkueen tuesta huolimatta ja kivuliaan varhaisessa vaiheessa eli muutaman minuutin pelin jälkeen Elias Untamala tunkeutuu pinkkipaitojen boksiin ja pudottaa myyrän takakulmaan. Jyrkkälän ultrat eivät tästä toki lannistu, vaan asiaankuuluvien syvien ja tervaisten yskähdysten rytmittämänä jatkavat vierasjoukkueen suitsemista.

Räplään kännykkää, kun ÅIFK tekee toisen maalin. Katsomon yläpuolelta ehdin kuulemaan, että ”onpa hyvä pallo” ja sen jälkeen Severi Lehtiselle merkataan pystyviiva. Kanarialinnut ovat yllättävän hermostuneita siihen nähden, että ainakin tuloksellisesti heillä ei ottelussa ole hädänpäivää ja intuitiivisesti sanoisin, että ÅIFK ei pelaa perjantai-illassa kauden parasta peliään. Åbolta silmiin pistään Jeremias Kaari, jonka nopeuteen Tykeillä ei oikein löydy oikeanlaista pyydystä.

Pelin alkuvaiheessa alkaneet kopautukset ja tilien tasaamiset niiden osalta ottavat pelin edetessä enemmän jengaa. Lopulta tuomari joutuu ottamaan hymyissä suin toisiaan rappaavia ja anteeksipyytäviä pelaajia tiukempaan nuhteeseen. Peli rauhoittuu rikkeiden osalta hetkeksi, kunnes ne taas alkavat ja mustelmia vaihdetaan oikeastaan pelin loppuhetkiin saakka. Taukotilanne on 2-0 ÅIFK:lle

Peliä värittivät lukuisat kaksinkamppailut

Toinen puoliaika etenee pelin tempon puolesta aika maltillisena, mikä osaltaan jättää JyTy:lle vielä käännön paikan. Tykit saavat toisen puoliajan ensimmäiseen kahteenkymmeneen minuuttiin oman momentuminsa. Kanarialintujen veskari Saku Suominen joutuu ensin paikkaamaan omaa virhettään venyttämällä kätensä takakulmaan tarkoitettuun nostoon.  Anniskelukatsomo herää ja heitä palkitaan hetken päästä, kun vaihdosta peliin otettu Bao Van Truong kipittää ensitöikseen Åbon boksiin ja hänet pyyhkäistään nurin. Henri Lehtonen lataa ensimmäisen pilkun voimalla alakulmaan, mutta tuomari määrää uusinnan. Lehtonen toistaa suoritteen samanmoisena, mutta koittaa päättää sen banenkaan ja tämän Suominen poimii.

Lehtosen rankkarien molemmat versiot

JyTyn osalta bändikamoja aletaan pakkaamaan, kun Tuure Oldendorff nappaa korttikarusellissa toisen keltaisen ja JyTy jää vajaalle. Vahtimestari saapuu treenikämpälle, kun Kaari irtoaa laidaltaan ja laittaa painavan pallon JyTyn veskarin Jesse Peltosen alta Alex Ålgarsille, joka puttaa tyhjiin. Häädöstä huolehtii myös Ålgars, joka ovelalla juoksulla puhkoo JyTyn paitsioansan ja chippaa poborskimaisesti pallon neljännen kerran Tykkien maaliin. Peli päättyy ja viranomaiset tyhjentävät tilan.

Viini: linnunsiipien lepatusta etiketissä

Pallo-Iirot - JyTy: Pitsiyön spesiaali

Lyhyt puolentoista vuorokauden retki Raumalle sai päätöksensä Äijänsuon stadionilla. Aina yhtä luotettava hevosmiesten uutistoimisto oli huhuillut, että Pallo-Iirojen pelaajabudjetti huitelee jossain Real Madridin ja Manchester Cityn välimaastossa eli peli kutkutteli jo etukäteen. Etenkin, kun vastassa oli reippaalla liigakokemuksella kuorrutettu, itsensä Turun piirin omituisimmaksi, mutta parhaaksi (jalkapallo) joukkueksi tituleeraava JyTy.

Harmiksemme ykköspäivällispaikan oveen nostettu A4 -kertoi, että henkilökunta lomailee vielä kuluvan viikon loppuun, joten taitoimme kadun pätkän verran Poroholmaan päin. Kadun varressa rehellisen nuhruisena komeili Santun grilli, josta sai grilliruokaa huokeaan hintaan. Ei ollenkaan huono. Mätämme grilliherkkuja naamariimme, kunnes lokkiparvi iskee kiinni viimeisiin ranskalaisiin: se on merkki siitä, että on aika etsiä parkkipaikka lähempää stadionia.

Ennen ottelua somea plärätessä esiin pomppaa, että kyseessä on spesiaalimatsi eli Pitsiyön spesiaali. Konsepti ei aivan suoraan itselle pelitapahtumassa aukea muutoin kuin, että yleisöä vaikuttaa olevan hyvin liikenteessä. Ympärille vilkuillessa on helppo havaita, että mennään vauvasta-vaariin linjalla. Pallo-Iirot ovat selvästi raumalaisille sydämen asia. Se näkyy ja tuntuu. Lisäksi stadionin kuuluttajakin liekitti matsin aikana pariin otteeseen kotiyleisöä, vaikka äänentoistotekniikka omassa katsomonosassamme tekikin työn hiukan hankalaksi.

Pitsiyön -spesiaali oli kotijoukkueen juhlaa

Vastapäiselle kalliolle viritellään pari lakanaa ja sinikeltaisia lippuja testaillaan ennen ottelua. Kourallinen nuorekkaita Pallo-Iirojen ultria rallattelee ison maailman tyyliin lähes koko ottelun ajan ja siten ryövää hyvän siivun tapahtumasta nimiinsä.

Pallo-Iirot sanelevat aika nopeasti sen, miten peli tullaan pelaamaan. Sinikeltaiset omivat pallon ja rytmittävät peliä sekä pidemmillä pallonhallinnan jaksoilla että nopeilla pistoilla JyTyn puolustuksen selustaan. Sinikeltaisten laidoilla ja hyökkäyksessä vaikuttaa olevan hyvällä pallonkäsittelytaidolla varustettuja maantiekiitäjiä. Erityisesti Markus Babb ja Mikko Jalkanen vaikuttavat kaikin puolin liukkailta. JyTyn rooliksi väistämättä jää enemmän vallitseviin olosuhteisiin sopeutuminen.

JyTy pääsi ensimmäisellä puoliajalla hyökkäämään vain harvakseltaan

Inan vajaa vartti ehditään pelata, kun raumalaisten sivuvaparikuvion jälkilöylyissä Otto Schultz käy napauttamassa kotijoukkueen täysin pelin ilmeen mukaisesti johtoon. Kello nytkähtää puolitoista minuuttia eteenpäin, kun Jussi Aalto yrittää rangaistusalueen kulmasta roikottaa palloa takayläkulmaan. Oman tonttinsa pitkin peliä vähintäänkin mallikkaasti hoitanut Jesse Peltonen saa kurotettua palloon ennen kuin se laskeutuu haaviin. Tästä kuluu sellainen hämäläisen silmänräpäyksen verran, kunnes pallo kolahtaa tolppaan. Pallo-Iirojen viesti vieraille ei jää epäselväksi.

Pallo-Iirot olivat juonikkaita pallon kanssa

Pallo-Iirojen kallioultrilta irtoaa provoja vierasjoukkueen ja ylipäätään Turun suuntaan, ja mikäs toisaalta sen parempaa, hauskempaa ja ärsyttävämpää kuin ottaa pelikentällä ja katsomossa ne aikusimaisesti vastaan. Tekonurmella sahaavat raumalaiset osoittavat nopeuden ja taidon lisäksi myös hyvää peliälyä. He eivät lähde automaattisesti pukkaamaan erikoistilanteitakaan korkeina, kun vastassa on kokemusta, pituutta ja painovoimaa. Puolen tunnin pelin jälkeen sivuvapari laitetaan boksiin kovana ja matalana. Välissä käy pientä takavasaraa ennen kuin Schultz merkkaa maalin edestä itselleen toisen pystyviivan.

JyTy saa toisen puoliajan loppuun pienen aihion kotijoukkueen veskarin syöttöhassista, mutta valmista ei siitä tule, joten Pallo-Iirot vievät ensimmäisen puoliajan täysin nimiinsä.

Oma kahvikiintiö on ehtinyt peli-illalta täyttyä, joten muu seurue lähtee karamelli ja pillimehu -ostoksille. Jotenkin jään odottamaan, että heidän mukanaan tulisi joku Pitsiyön -tarina, mutta servetti on musteesta puhdas. Karamellit sen sijaan maistuvat.

Pallo-Iirojen trio Aake Rapala-Babb-Jalkanen värkkää heti toisen puoliajan alkuun oppikirjamaalin. Pian tämän jälkeen toinen linjatuomari loukkaantuu ja ottelu ottaa niin sanotut väyryset. Iltapäiväbreikki yhdistettynä vaihtoihin ja kenties kesäiseen hyvänolon -tunteeseen sotkee kotijoukkueen peliä. JyTyn kapteeni Pedro Lehtonen joko vainuaa tämän tai sitten lihamuistista nousee muuten vain sellaisia signaaleja, että hän löytää itseään vähän joka puolelta kenttää tekemässä yksinkertaisia, mutta oikeita ratkaisuja, ja niinpä JyTy saa pelin kulmasta kiinni.

Petri "Pedro" Lehtonen iski kipinää JyTyn peliin toisella puoliajalla

Pallo-Iirojen puolustuksesta koitetaan vetää konetta tiukoillakin sanavalinnoilla käyntiin, mutta homma yskähtelee. Lopulta pinkkien Tuure Odendorff ottaa satamakaupungin tuulta purjeisiinsa ja sopivan merimerkin keskikentältä saatuaan purjehtii aikansa vierasjoukkueen karikkoja väistellen ja heittää ankkurin maaliin: 3-1.

Maalin jälkeen JyTy pääsee rynnimään vielä parin erikoistilanteen verran kohti Pallo-Iirojen maalia, mutta aivan eivät solmut riitä. Sitä vastoin kotijoukkue järkkää loppuun vielä muutaman aika herkullisenkin paikan, mutta Peltonen ja maaliraudat symppaavat JyTyn karjuja, joten valotaulun maaleja osoittaviin numeerisiin arvoihin ei tule enää muutoksia.

Viitisensataa katsojaa, joiden painosta katsomon laudatkin kohoilivat, pääsevät hyvillä mielin jatkamaan juhlaviikkojaan. Kotijoukkueen pelaajat käyvät ottelun päätteeksi vielä kiittämässä kannattajakatsomoaan, mikä on hieno ele ja näin sitä pelaajat ja kannattajat varttuvat yhdessä, vaikka pientä jakoa siihen ketkä pelaa ja ketkä hulinoi, saattaisikin jossain vaiheessa matkaa piirtyä.

Omalta osaltamme käännämme kärryn jo hieman viilenneelle kasitielle ja aloitamme Pallo-Iirojen kannattajien toivottaman Kapteeni koukun sävelmää mukailevan pitkän matkan Suomen jalkapallopääkaupunkiin tai sinne itseensä. Vastuu kauneudesta on katsojalla.

Viini: Linden Breweryltä yksi kaikkia hyllystä