JyTy-Salon Wilpas: keikka Naantaliin

En tiedä oliko jossain Jyrkkälän suunnalla ryöstetty pankki vai oliko Raisionkokea pitkin saatu joku arvolasti rantautumaan, mutta JyTy eleli sillä lailla leveästi, että se oli masinoinut matsinsa Naantalin ruhtinaskunnan Karvetiin. Nelosen kärkikahina kiinnosti blogin lukijoita eniten tarjolle annetusta neljästä vaihtoehdosta, joten suunta kävi Karvettiin. Autoja on Karvetin parkkipaikalla enemmän kuin olin ajatellut ja yleisöä kiipeää kymmenittäin pienten katsomoiden laudoille. Bongaan katsomosta muutaman mustapinkin JyTyn huivin ja täytyy sanoa, että ne ovat aivan törkeän hienoja.

JyTyn peleistä tuttu oranssi tölkki sihahtaa auki katsomossa. Kenties kyseessä on tuotesijoittelua. Kapteeni Petri Lehtonen hämmentää ensin sekä tuomaristoa että kaikkia muitakin pyytäessään hävityn teikkauksen jälkeen puolen vaihtoa. Humun keskellä hän meinaa napata teikkauskolikon vielä parempaan talteen, mutta tämä ei mene erotuomari Tomi Heikkilältä läpi ja samalla kolikolla teikataan jatkossakin.

Peli alkaa viimeistään teikkauksesta

Salon Wilpas ryhtyy pitämään huolta pelivälineestä, mutta se ei sinänsä huoleta JyTyä, sillä se antaa Wilppaan pyörittää palloa omassa puolustuksessaan ja pistää liinat kiinni aina silloin kuin Wilpas lähtee aktiivisemmin hyökkäämään. JyTyn tiiviinä pysyvä ja hyvin sijoittuva ryhmitelmä pakottaa Wilppaan useasti huonoihin syöttöihin ja JyTy pyrkii iskemään pallonriistojen jälkeen nopeasti vastaan. Erotuomari Heikkilän salliva linja vaatii salolaisilta enemmän sopeutumista ja energiaa, kun se taas tuntuu sopivan paremmin JyTyn pirtaan. Peli onkin ensimmäiset hetket paremmin kotijoukkueen kontrollissa.

Tuure Oldendorff Salon Wilppaan harmina I

Tuure Oldendorff Salon Wilppaan harmina II

Vartin pelin jälkeen se on juuri JyTy, joka pääsee ensimmäisenä arvotonteille. Risto Monnonen irtoaa Wilppaan puolustukselta, mutta Monnosen viimeinen silaus jää Kristian Viitasen syleiltäväksi

”Nyt loppuu ne alibisyötöt”, kajahtaa jostain Wilppaan tukijoukkojen syövereistä. Parin kymmenen minuutin pelin jälkeen alkaa Wilpas pääsemään paremmin syvyyteen ja peli lähtee aaltoilemaan vauhdikkaammin. JyTyllä riittää kuitenkin tässä vaiheessa vielä hyvin jalkaa puolustuspuuhiin ja peli etenee tasaisesti.

Palloja paukkuu rauta-aitojen yli ja kotijoukkueen tukijoukot käyvät niitä vuorovedoin etsimässä. Tauolle mennään 0-0 -tilanteessa.

Useampi on hakenut lähihuoltoasemalta kahvimukeja. Tauko menee muuten hyvin rauhaksiin ja myös toinen puoliaika alkaa rauhaksiin. JyTyn Erkki Vanhasen parannellessa tekonurmen pinnassa koivilleen saamaa kopsua, kysytään häneltä, että tarvitseeko Vanhanen jäitä. Vieressä päivystävä Pasi Salmi ottaa velikullan roolin ja pienen tutkailun jälkeen toteaa Vanhasen voimasanan johdannaisena, että ei Vanhanen tarvitse jäitä, vaan ”rakkautta”.

Pelin kuva jatkuu toisen puoliajan alussa pitkälti samanlaisena kuin se oli ensimmäisenkin aikana. Tosin JyTyn organisaatiota alkaa pallovahdin hommat nyppimään, sillä pallon suhahtaessa jälleen kerran taka-aitojen yli esitetään jo kysymys siitä, että ”hakeeko vetäjä jo?”.

Salon Wilppaan liike pysyy ottelun vanhetessa stabiilimpana, mitä JyTyn ja se alkaakin nostattelemaan maalipeikkoa Lauri Raitalan selän taakse. Wilppaan vasemmalla laidalla Vilho Ståhtström iskee päätään JyTyn muurin niin kauan, että siihen alkaa lopulta muodostua murtumia. Myös Jongtae Yoonin diesel kestää hyvin pienen polton ja Yoon kuskaa kerta toisensa jälkeen palloa kohti JyTyn maalia.

Noin 70:n minuutin kohdalla joutuu JyTyn Juho Nieminen jo pyörittämään vannettaan maaliviivalla, kun Wilpas saa kulmasta hyvin ryminän aikaiseksi. Pian tämän jälkeen pallo saadaan sekä taidolla että tuurilla tökättyä JyTyn puolustuslinjan selustaa, jonne Mohammed Al-Ahadi ryntää hanakasti, mutta Raitala ottaa vielä mallikkaan torjunnan.

JyTy pakotetaan paiskomaan koko ajan enemmän pitkää palloa ja sen hyökkäyspelin variaatot yksipuolistuvat Tuure Oldendorffin tavoitteluksi Wilppaan puolustuksen selustasta. Kertaalleen Oldendorff pääseekin irti, mutta Kristian Viitanen saa torjuttua Oldendorffin kärkkärin. JyTy alkaa ottamaan ennakoidusti hiukan lukua.

Lopulta sitten ilmassa olevat taivaanmerkit realisoituvat. Yoon temppuilee itsensä vasemmalta laidalta  vapaaksi. Yoon kääntää pallon Ståhlströmille sellaiselle kalapaikalle, että saalista nousee aina, kun vain siimat kestää ja nehän kestävät. Ståhlström sijoittaa pallon tarkasti alakulmaan: 0-1.

Jongtae Yoonilla riitti dieseliä koko ysikympiksi

JyTy muuttaa hieman pelitapaansa ja löytää myös lisäpetrolia takakontistaan. Peli painuu Wilppaan päätyyn ja Viitasen maalille. Pallo hieman polttelee Wilppaan puolustuksessa, mutta se kestää JyTyn loppukirin. Peli päättyy. Wilpas voittaa ja samalle se repäisee sarjakärjen kaulaansa jo hieman ratkaisevan tuntuiseen kuuteen pisteeseen.

Viini: oranssista tölkistä, hapanta

JyTy- FC HotLips: nelkku auki

Vetäisin lenkkituularin niskaan ja kerron lähteväni matsiin. Saan kuitenkin palautteen, että minulla olisi siistimpiäkin takkeja naftaliinissa. Samalla, kun vaihda takin päivitetympään versioon huikkaan, että kyseessä on JyTyn kotimatsi eli jos tässä aletaan jotain smokkeja sovittelemaan, niin käkeenhän sitä tulee.

Kupittaa on edelleen tuulinen vaikkakin mukavan lämmin. Siirtokatsomoihin kerääntyy parisenkymmentä katsojaa. Pian pelin alettua katsomoihin raahustaa muutama hieman tummempaan hevipaitaan pukeutunutta ja hieman roikkuvampaa farkkumallia käyttävää kannattajaa. Läpinäkyvästä muovipussista paistaa läpi myös konseptiin kuuluvat virvokkeet. Tiesin olleeni pukeutumisessa pelin hermolla ja samaan aikaan mietin, että pelaisipa JyTy oikeasti kotipelinsä Jyrkkälässä.

FC HotLips Turku on itselle uusi tuttavuus sikäli, että joukkueen pelejä en aiemmin muista nähneeni. JyTy ”Turun piirin omituisimpana mutta parhaana joukkueena” onkin tutumpi case. Sekä JyTystä että HotLipsistä huokuu se, että joukkueilla on omanlaisensa ja persoonallinen lähestymistapa futikseen. Se on ihan riittävä syy tulla paistattelemaan päivää kentän reunalle. Samalla tulee omalta osalta avattua läntisen Suomen nelosdivari tälle kaudelle.

FC HotLipsin maalilla riitti ottelussa säpinää

JyTy pelaajat tuulettelevat kapteeninsa Pedro Lehtosen johdolla sitä, että saavat teikkauksessa aloituksen, vaikkakin se tarkoittaa samalla vastatuulta. JyTy vaikuttaa olevan pelissä hieman niskan päällä, mutta syöttöketjut napsahtelevat poikki pykälää liian nopeasti, jotta se saisi pelin totaalidominointiinsa. 

Parinkymmenen minuutin pelin jälkeen peli ottaakin vielä ekstrakieppiä HotLipsin oikealta lähtevästä keskityksestä, joka näyttää kimpoavan JyTyn puolustajan käteen. Erotuomari Tomi Heikkilä ei lähde suotta palloa viemään pilkulle, vaan HotLipsin kärjessä koko matsin vaarallisenoloisesti viilettänyt Teemu Enqvist on ensimmäisenä pallolla ja tinttaa sen samalla vuoronumerolla maaliin: 0-1

HotLipsin Martti Vanhatalo oli yksi ottelun hahmoista

Puolisentuntia se ottaa, että JyTy alkaa saamaan pidempiä hallintajaksoja lähempänä vieraiden maalia. JyTyn Risto Monnonen ehtii kokeilla pystyputken pitävyyttä kertaalleen ennen kuin pussittaa hienosti rangaistusalueen ulkopuolelta.  JyTyn paine jatkuu ja Henri Lehtonen tarkistaa yläriman sointia ennen kuin Tuure Oldendorff testaa varmuudeksi yhdellä kudilla molemmat tolpat. HotLips pääsee vielä säikähdyksellä ja pääsee vielä ennen puoliaikaa itsekin säikäyttämään, kun sekä Jussi Penttiselle että Antoine Gorskille siunaantuu paikat aivan ottelun loppupuolella, mutta peliväline ei perille asti toimitu.

Näin keväisin puhutaan paljon siitä, että joukkueen pudotessa sarjaporrasta alemmas, osuu se seuran koko henkilökuntaan. Myöskään JyTy ei ole ollut asialle immuuni, sillä kahvit ja vissyt täytyy hakea Stadionin Einespalalta asti, mutta mikäs siinä, kun kahvitkin keitetään tuoreeltaan.

Oma aavistukseni oli, että JyTy ottaa suotuisamman tuulen johdosta pelin heti toisen puoliajan alusta näppeihinsä. Olen täysin väärässä, sillä HotLipsin parakissa on keitelty erilaisempaa lientä ensimmäisen puoliajan alkuun. HotLips kontrolloi rauhassa palloa ja pitää sitä kiireettä sen pitämisen ilosta. Täten  se pakottaa Jytyn kuoreensa, sillä ketäpä nyt pallottomana pallon perässä jaksaisi koko aikaa ravata, mutta palloliiton tulossivuille asti eivät HotLipsin juonen perhosvaikutukset yllä. 

Katsomosta horjahdellaan hieman sivuaskeleita ottaen sätkälle. Tämä on ilmeisesti merkki siitä, että kohta alkaa kotijoukkueen toimesta tapahtua. JyTy alkaa saamaan tilanteita sarjana. HotLipsin veskari Martti Vanhatalo ottaa useammankin tärkeän kopin, mutta lopulta Tuure Oldendorff tökkää maalinedushässäkästä JyTyn johtoon: 2-1

Minuutit alkavat pelaajilla enemmän tai vähemmän painamaan. JyTyn valmennuksesta vaaditaan lisää ääntä kentälle ja sitä Pedro Lehtonen myös lupaa toimittaa. HotLips pitää puolustuslinjaansa korkealla, jotta se saa uitettua JyTyn yritelmät paitsioon. JyTy hakeekin paljon palloja juuri selustaan ja silloin, kun lippu ei nouse, niin maaliodottamat nousevat. Klassisen hieman yli läikkyvän viinipullon verran on kellossa, kun Jere Salmi saa kalasteltua rankkarin ja hän itse myös hoitaa savukalat tiskille asti väkevällä kudilla: 3-1

Jere Salmen rankkari:

Peli ei siitä paljoa vanhene, kun Henri Lehtonen intoutuu tekemään taustajuoksun HotLipsin vajalukuista puolustuslinjaa vastaan. Lehtonen sujauttaa hänelle tarjotun pallon etukulmaan: 4-1.

Henri Lehtosella etukulma jyvällä

Oldendorff pääsee vielä toistamiseen tuulettelemaan maalia, kun vaihdosta sisään tullut Pasi Salmi ottaa raivoisan pystyjuoksun päätteeksi Oldendorffiin tutkalle ja Vanhatalo jätetään mahdottoman tehtävän eteen: 5-1 ja näihin lukemiin peli paketoidaan. Useampi ottaa pitkän ulospuhalluksen helpotuksesta, kun Heikkilä vapauttaa pelaajat muihin iltarientoihin

Viini: ei kait Jyrkkälässä sellaisella snobailla

JyTy-Salon Wilpas: jalla, jalla

Keli käy kosteammaksi ja kylmemmäksi, kun läntisen-Suomen kolmosdivarin Turun lohko ottaa viimeisiä askeliaan. Yläkentälle kiipesivät alaloppusarjan kahta viimeistä sijaa miehittäneet Jyrkkälän Tykit ja Salon Wilpas. Laskeskelin että pelissä oli sikäli edelleen panosta, että JyTy kampeaisi kolmen maalin voitolla vielä Wilppaan edeltään ja saisi siten edes jonkinlaiset todennäköisyydet sarjapaikan säilyttämiselle.

Kerta Yläkenttää vielä tälle "kesälle"

JyTy kenties Turun alueen ritarillisimpana joukkueena päästi katsojat jälleen maksutta orsille. Se osoittautuu ainakin sikäli peliliikkeeksi, että pian viereeni kiipeä tummasilmäinen poika, joka rummuttaa kysymyksillä: milloin peli alkaa, ketkä pelaa, mikä on kotijoukkue ja onko peli ilmainen? Lisäksi tsekkaamme pojan kännykästä vielä seuraavat Yläkentän pelit.

Pelin edetessä huomaan, että poika toimitti vähintään yhtä paljon katsomoon löytäneen äitinsä kuin omaa asiaansa. Pelin merkitystä alleviivataan ensimmäisen kerran sillä, että Salon Wilpas tahtoo teikkauksen jälkeen vaihtaa vielä puolia. Hyökkääminen keskustan puolen päätyyn siis antaa salolaisten laskelmissa jotain etua.

JyTy aloittaa hyvin ja sen pallonhallintapeli saa jopa tikitakamaisia piirteitä, kunhan aivan alussa pari heikompaa syöttöä on pistetty pois päiväjärjestyksestä. Wilppaalle näyttää sopivan vetäytyminen ja vastaiskujen kyttäily. Sinänsä Wilpas saa tilanteenvaihtojen kautta luotua uhkaa melko korkealla pelaavaa JyTyn puolustuslinjaa vastaan, mutta JyTy on pelin päällä.

-Jalla, jalla!

kuuluu toistuvasti äidin suusta, kun JyTy hyökkää. Poika pinkoo rajojen yli tulevien pallojen perässä ja  kotikatsomo elää myös muuten kotijoukkueen mukana muutaman kovaäänisen kannattajan säestämänä. Yläkenttä on illassa selvästi kotijoukkueen takana, mikä ei koko kauteen peilaten ole aivan itsestäänselvyys ollut. ”Turun piirin omituisin, mutta paras joukkue” kiittää yleisön tuesta, kun vajaa vartti on pelattu. Tuure Oldendorff survoo pallon keskeltä maaliin ja peli on 1-0. JyTy saa maalista entistä enemmän uskoa otteisiinsa ja Kupittaan puolen puista pelmahtaa kymmenen minuutin päästä tuhat lintua taivaalle, kun pallo ahdataan jälleen Wilppaan maalia kohti, mutta tällä kertaa Wilppaan puolustus saa pelastettua pallon pykälää ennen maaliviivaa.

Joku yleisöstä nimittää vierasjoukkuetta taksikuskeiksi. Eetu Tuominen vääntää itsensä laidalta irti ja löytää Oldendorffin pilkun tienoilta. Oldendorffin napakkaa sijoitusta ei mitkään siivekkäät pysty vastustelemaan ja peli on 2-0, kun vasta 26 minuuttia on pelattu. Wilpas vetää kuitenkin pian jokerin taskustaan, kun Jesse Jokiniemi pääsee pamauttamaan melko etäiseltä sektorilta vaparin keskustan päädyn riman kautta maaliin ja Wilpas kaventaa ehkä hieman pelitilanteiden vastaisestikin.

Jesse Jokiniemen vapari:

Maalin jälkeen Wilpas saa otetta pelistä ja hetken näyttää, että salolaiset punnertavat pelin heti kohta tasoihin. Hallintajaksoa kestää kuitenkin vain viitisen minuuttia ennen kuin JyTy pääsee jälleen pelin päälle. Pallo käy kahteen kertaan rimassa ja Kristian Viitanen joutuu kellahtamaan Veeti Niemisen painvan kudin eteen ennen kuin pallo pussitetaan kulmasta kolmannen kerran Wilppaan maaliin, kun ensimmäisen puoliajan kello on muutamaa minuuttia vaille pykälässä. Maali kuitenkin hylätään. Ilmeisesti paitsiona, joten puoliajalle kotijoukkue pääsee vain maalin johdossa.

Torstai-ilta on pikkuisen liian pitkällä kahvittelua varten, joten tauko menee värjötellessä. JyTyn pelaajat ja tuomaristo käyvät vielä maalin hylkäykseen johtanutta tilannetta läpi matkalla pukuhuoneeseen.

Taukomarssilla riitti vielä poristavaa

Ilma viilenee entisestään. Poika tarkistaa vielä, että ketä minä ottelussa kannustan. Wilpas luopuu heti ensimmäisen puoliajan alkajaisiksi pallosta. JyTyn pallonhallinta ei ole ihan niin suvereenin näköistä heti jakson alussa, mitä se oli ensimmäisellä puoliajalla. Kotijoukkueen, pojan ja äidin harmiksi Kevin Kreen karkaa JyTyn puolustukselta melko varhaisessa vaiheessa ensimmäistä puoliaikaa, kiertää maalivahdin ja ottaa aikansa ennen kuin pistää pallon tyhjään maaliin.

JyTy on edelleen vaarallinen, kunhan se saa edes jonkinlaista palloa boksiin ja seuraavaksi halonhakkuuta toimittaa Alex Johansson, joka vie maalinedushässäkän päätteeksi JyTyn 3-2 -johtoon. Ei ne JyTyn maalit mitään kauniita ole, mutta nyt niitä on kasassa kolme ja peliä on vielä 25 minuuttia plus lisäajat tahkottavana. 

Erikoistilanteet ja vapaaehtoinen pallopoika

"Pallopoika" pinkoo supernopeudella rajojen yli menevien pallojen perään ja leikkaa kerran kentän poikkikin. Pelitilanteet menevät koko ajan pikkuisen enemmän painiksi ja tuomari saa rauhoitella pelaajia useampaankin kertaan. Jalkapalloromantikkona JyTyn maali olisi ollut toivottava jo pelin loppuhuipennuksen kannalta, mutta JyTyn rynniessä päälle kapteeni Jokiniemi pistää pelin lopulta tasoihin, kun peli kello tikkaa lähellä yhdeksääkymppiä. JyTyn lisäksi tainnuttavan karatepotkun saa kulmalippu. Lintuparvea muistuttavat kentän päällä vellovat vesimassat tunkeutuvat kankaiden läpi ja siksi loppuvihellyksen jälkeen askel käy tiheästi kohti autoa. Salon Wilpas jää vielä jännittämään sarjapaikkansa puolesta, kun taas Jyrkkälän pinkkejä saa ensi kaudella seurata nelosessa

Viini: pyöräkellarin kotitekoinen

ÅIFK-JyTy: tiputanssi

Yläkentällä päätettiin arkiviikkoa ÅIFK:n ja JyTyn -matsilla. Urheilupuistoon tikatessa loppuva kesä sai symbolinsa läskipyörää alaspäin taluttavasti hahmosta, joka pysähtyi aurinkolasiensa takaa tuijottamaan jokaista ohikulkijaa. Olisiko Turunkin markkinoille saapunut joku erikoisempi höpöhöpö -erä, kun vastaavaan spekulaatioon törmäsin aiemmin viikolla PK -seudun osalta?

Yläkentän ämyreistä tunnelmoidaan huuhkajia. Pari kotijoukkueen naisten edustusjoukkueen pelaajaa puhuu itsensä ilmaiseksi sisään ennen minua. Yritän liirata peesissä kertomalla, että olen samasta joukkueesta, mutta maailma ei ole vielä sille valmis, että keski-ikäinen, keskiluokkainen ja kevyesti keskivartalolihava miesoletettu sopisi kyseiseen muottiin. Maksan lippuni niin kuin olin alun perinkin suunnitellut.

ÅIFK vetää alkulämmöt terävästi, kun taas JyTy ottaa rennommin ja luottaa selvästi aiemmilta vuosilta hankittuun lihasmuistiin. Kello nytkähtää hiukan jälkijunassa käyntiin ja siten herättää myöhemmin hämmennystä, koska näyttäisi, että tuomari päättää pelin 44:n minuutin kohdalla.

Hengennostatus + tarvittavat kuvat = Ready to rock

JyTy tulee ensimmäisiin tilanteisiin hyvällä jalalla ja luo pientä painetta kanarialintujen maalille. Kotijoukkueen maalin ja rauta-aidan taakse kerääntyy tiivis, mutta kovaääninen pala Jyrkkälän sielua, joka on tullut nauttimaan perjantaista ja awaydaysta Yläkentälle. Siinä on jopa pientä chäntin aihioita, kun remmin "capo" kertoo jollekin uteliaalle, että ”ei me mistään v*tusta tulla, vaan Jyrkkälästä”.

JyTy sai viimeisille metreille tukea aidan takaa

Kaikesta vierasjoukkueen tuesta huolimatta ja kivuliaan varhaisessa vaiheessa eli muutaman minuutin pelin jälkeen Elias Untamala tunkeutuu pinkkipaitojen boksiin ja pudottaa myyrän takakulmaan. Jyrkkälän ultrat eivät tästä toki lannistu, vaan asiaankuuluvien syvien ja tervaisten yskähdysten rytmittämänä jatkavat vierasjoukkueen suitsemista.

Räplään kännykkää, kun ÅIFK tekee toisen maalin. Katsomon yläpuolelta ehdin kuulemaan, että ”onpa hyvä pallo” ja sen jälkeen Severi Lehtiselle merkataan pystyviiva. Kanarialinnut ovat yllättävän hermostuneita siihen nähden, että ainakin tuloksellisesti heillä ei ottelussa ole hädänpäivää ja intuitiivisesti sanoisin, että ÅIFK ei pelaa perjantai-illassa kauden parasta peliään. Åbolta silmiin pistään Jeremias Kaari, jonka nopeuteen Tykeillä ei oikein löydy oikeanlaista pyydystä.

Pelin alkuvaiheessa alkaneet kopautukset ja tilien tasaamiset niiden osalta ottavat pelin edetessä enemmän jengaa. Lopulta tuomari joutuu ottamaan hymyissä suin toisiaan rappaavia ja anteeksipyytäviä pelaajia tiukempaan nuhteeseen. Peli rauhoittuu rikkeiden osalta hetkeksi, kunnes ne taas alkavat ja mustelmia vaihdetaan oikeastaan pelin loppuhetkiin saakka. Taukotilanne on 2-0 ÅIFK:lle

Peliä värittivät lukuisat kaksinkamppailut

Toinen puoliaika etenee pelin tempon puolesta aika maltillisena, mikä osaltaan jättää JyTy:lle vielä käännön paikan. Tykit saavat toisen puoliajan ensimmäiseen kahteenkymmeneen minuuttiin oman momentuminsa. Kanarialintujen veskari Saku Suominen joutuu ensin paikkaamaan omaa virhettään venyttämällä kätensä takakulmaan tarkoitettuun nostoon.  Anniskelukatsomo herää ja heitä palkitaan hetken päästä, kun vaihdosta peliin otettu Bao Van Truong kipittää ensitöikseen Åbon boksiin ja hänet pyyhkäistään nurin. Henri Lehtonen lataa ensimmäisen pilkun voimalla alakulmaan, mutta tuomari määrää uusinnan. Lehtonen toistaa suoritteen samanmoisena, mutta koittaa päättää sen banenkaan ja tämän Suominen poimii.

Lehtosen rankkarien molemmat versiot

JyTyn osalta bändikamoja aletaan pakkaamaan, kun Tuure Oldendorff nappaa korttikarusellissa toisen keltaisen ja JyTy jää vajaalle. Vahtimestari saapuu treenikämpälle, kun Kaari irtoaa laidaltaan ja laittaa painavan pallon JyTyn veskarin Jesse Peltosen alta Alex Ålgarsille, joka puttaa tyhjiin. Häädöstä huolehtii myös Ålgars, joka ovelalla juoksulla puhkoo JyTyn paitsioansan ja chippaa poborskimaisesti pallon neljännen kerran Tykkien maaliin. Peli päättyy ja viranomaiset tyhjentävät tilan.

Viini: linnunsiipien lepatusta etiketissä