Suomen Milanon nälkävuodet

FC Inter on turkulaisen jalkapallon nuori nousukas

Lauantaina ratkaistiin se, että FC Inter jatkaa myös ensi kaudella veikkausliigassa. Tämä tarkoitti sitä, että toinen turkulainen joukkue TPS pelaa sarjaporrasta alempana. Leikkisästi on heitetty, että Turku olisi Suomen jalkapallomaailman Milano. Milanossa on nyt nälkävuodet. Muutamia vuosia takaperin molemmat turkulaiset seurat kisasivat veikkausliigan mitalisijoista. Sen jälkeen on alkanut hyvin perusteellinen pelillinen rämpiminen, jonka seurauksena TPS lähti divariin ja Inter on palloillut veikkausliigassa putoamisen ja säilymisen rajamailla.

TPS:n ja Interin vastakkainasettelu perustuu siihen, että TPS nähdään perinteisenä kasvattajaseurana ja Inter on nopeaan tahtiin rahalla rakennettu uusi seura. Molemmissa näkemyksissä on reilusti totuuspohjaa. Omilta junnufutisvuosilta muistan, miten FC Interin junnut yleensä voitettiin, mutta TPS:n junnujen kanssa oli haastavampaa. Piirijoukkue -kuviot olivat vahvasti tepsiläisten hallussa. Valmentajana oli tuolloin nykyinen TPS:n valmentaja Mika Laurikainen. Jollain tavalla varsinaissuomalainen jalkapallo oli läpeensä tepsiä, joten Interin tuleminen mukaan on varmasti tuulettanut rakenteita. Silti mitään ei voida ottaa pois siltä arvokkaalta työltä, mitä TPS:ssä on tehty turkulaisen ja suomalaisen jalkapallon hyväksi. Siksikin on sääli, etteivät molemmat seurat pelaa ensi kaudellakaan pääsarjassa.

Pohjois-pohjanmaalta alle kouluikäisenä Turun seudulle muuttaneena en suoraan kasvanut tietyn seuran kannattajaksi. Muistan kuitenkin, että ensimmäiset paikan päällä katsotut futismatsit olivat Interin pelejä ykkös- ja kakkosdivisioonassa. Ehkä edulliset ja toisinaan ilmaiset liput vaikuttivat tähän. Nuorena futisfanina minua viehätti se, että Interillä oli kourallinen ulkomaalaisia pelaajia. Oli Niccaa, Marceloa, Steven Polackia ja Lee Isaacia. Halusin nähdä näyttäviä harhautuksia, hienoja maaleja, värikkäitä persoonia ja hyökkäävää jalkapalloa. Interin pelitapa oli viihdyttävän hyökkäävää ja teknistä, jonka karikatyyri oli Mika-Matti Paatelaisen myöhemmin TPS:ään tuoma tiiviiseen puolustamiseen ja pitkiin korkeisiin avauksiin perustuva jalkapallo. TPS on omissa mielikuvissa ollut aina muutenkin puolustuspelaamiseen ja hyvään taktiseen joukkuepeliin nojaava joukkue.

TPS on perinteikäs turkulainen urheiluseura

Erikoismiehiä

Jos alkuperäiset milanolaiset, Inter Milan ja AC Milan, ovat olleet alavireisiä viime vuosina, niin Turussa paatti raapii tällä hetkellä pohjaa niin, että rohisee. Interin pohjalaudat ovat olleet liian pitkään huoltamatta. Siihen että vene saattaa upota, herättiin vasta tällä kaudella. Kovan kohinan saattelemana ja nopeana elvytyksenä tuotiin sisään Shefki Kuqi, joka toi sisään muutaman muunkin. Itse uskoin, että Kuqi herättää joukkueen. Moni muu oli sitä mieltä, että nyt joukkue viimeistään upotetaan. Tosiasiassa molemmat olivat väärässä. Taso pysyi Kuqeineen suunnilleen samana. Ehkä joukkueen varsinainen solmu ei ollut se, ettei tahdottu pelata hyvin ja voittaa, vaan se, ettei oikein tiedetty, miten tulisi pelata. Talvitauolla solmu on nyt mahdollista avata ja tuoda joukkue jälleen kotimaisen jalkapallon kärjen tuntumaan. Kuqi totesi karsintojen jälkeen olevansa Suomen ”Special One”. Sikäli kun hän Turussa jatkaa, niin heti ensi kaudella on näytettävä muuta kuin niukasti riman alta menevä loikka. Erikoismiehelle paikka on vapaa, mutta pusku ei saa nyt osua suoraan maalivahtiin.

TPS lähti kaudella 2014-2015 pohjaa kohti kuin Kursk konsanaan. Divariin mentiin sen verran reippaalla marginaalilla, että putoaminen saattoi lopulta olla aika odotettu lopputulema. Alkukausi alkoi TPS:llä samoissa merkeissä neljällä voitottomalla ottelulla. Kurssi kääntyi, mutta jälkiviisaana voidaan sanoa, että suora nousu hukattiin ensimmäisissä peleissä. Mielenkiintoista olisi myös tietää, että miten tosissaan ja milloin TPS:ssä oikeasti halutaan palata veikkausliigaan. Veikkausliiga kuitenkin kaipaisi pikaisesti stadin derbyn lisäksi myös toista yhden kaupungin sisäistä mittelöä. Mansesta sellaista ei ole näköpiirissä, joten veikkausliigan pöydässä on kiljuvin kirjaimin plaseeraattu paikka TPS:lle.

Viinikuvaus: Väriltään sinimustavalko –raidallinen. Tuoksussa perinteitä ja rahaa. Joko hieman kypsymätön tai sitten liian pitkään samassa astiassa kypsytetty. Kysyntää riittää, joten tuote kuntoon.

Kuvat: 

1. Sam Kelly, https://www.flickr.com/photos/samlkelly/3976142764

2. Sam Kelly, https://www.flickr.com/photos/samlkelly/3976136496

UD Las Palmas -perinteitä ja pallonhallintaa

UD Las Palmas on ollut kauden yllättäjiä

Keskustelu suurista Eurooppalaisista jalkapallosarjoista keskittyi elokuussa valioliigan ympärille. Englannin pääsarja oli kerännyt pelkästään valmentajista sellaisen kattauksen tarjottimilleen, että voitiin hyvin puhua kaikkien aikojen valioliigakaudesta. Espanjassa nähtiin erikoinen tulos, kun Valencia hävisi kotonaan avausottelunsa piskuiselle UD Las Palmasille 2-4. Vahvoista kotiotteistaan tunnettu Las Palmas niittasi seuraavassa ottelussa 5-1 tuloksen taululle Granadaa vastaan. Tulos vei Las Palmasin hetkellisesti La Ligan kärkeen. Huumorin tukemia siltoja rakennettiin Las Palmas ja Leicesterin välille. Sillat romahtivat välittömästi, kun joukkue ei pystynyt pitämään johtoaan Sevillaa vastaan. Sevilla tuli rinnalle ja ohi aivan ottelun viime hetkillä.

Yksi viesti oli kuitenkin lähettämättä. Joukkue nousi kahdesti tasoihin syyskuun loppupuolella pelatussa ottelussa Real Madridia vastaan. Se saalisti kotiottelussaan todella suuren pisteen. Viimeistään tämä tulos leimasi tämän kauden Las Palmasin vakavasti otettavien joukkueiden joukkoon. Leicestereitä se ei tule tekemään, mutta näköpiirissä siintää aidosti vahva kausi.

UD Las Palmas ei ole vain turistien suosiman lomasaaren tähdenlento. Sillä on pitkät perinteet Espanjan pääsarjassa. Se on pelannut La Ligassa 33 täyttä kautta. Parhaana sijoituksena kaudella 1968-69 saavutettu toinen sija. Ennen viime kautta Las Palmas ehti kuitenkin kyntää alasarjoja 13 kautta. Siksikään se ei viime vuosina ole ollut aivan keskiverto futisfanin huulilla.

Las Palmasia valmentaa espanjalainen Francisco Quique Setién. Setién vannoo pallonhallinnan nimeen. Las Palmas pyrkii melkein järjestäen olemaan vastustajaansa enemmän kiinni pallossa. Esimerkiksi Real Madridia vastaan Las Palmas niisti itselleen 55% pallonhallinnan. Kotiotteluissaan Las Palmas on pitänyt palloa neljänneksi eniten koko sarjassa.

Olennaiset kysymykset tietysti ovat, että miksi Setién tahtoo lähteä hallitsemaan palloa peleissä materiaaliltaan selkeästi vahvempia joukkueita vastaan ja miksi tämä on tällä kaudella toiminut? Setién tuli pelaaja urallaan tunnetuksi luovana ja älykkäänä keskikenttäpelaajana. Las Palmas on varmasti saanut vaikutteita Setiénin omasta pelitavasta. Loogista myös on, että silloin, kun pallo on omalla joukkueella, vastustaja ei tee maaleja.

Las Palmasin kotiareena Estadio de Gran Ganaria on paha paikka vierosjoukkueille

Setién pystyi tehostamaan Las Palmasin puolustuspeliä korvattuaan viime kaudella Paco Herreran. Herreran aikana Las Palmasin puolustus vaikutti kelvolliselta ennalta selvästi vahvempia joukkueitta vastaan (Barcelona, Sevilla ja Atletico Madrid). Ongelmana oli, että heikommat joukkueet (Celta Vigo, Eibar ja Getafe) saivat luotua suunnilleen yhtä paljon maalipaikkoja Las Palmasia vastaan kuin esimerkiksi Barcelona. Setiénin pallonhallinta oli hyvä lääke tähän. Laadultaan hyökkäyssuuntaan heikommat joukkueet tarvitsevat keskimäärin useampia hyökkäyksiä saadakseen vaarallisia maalintekotilanteita aikaan. Kun vastustaja pitää palloa 55-65% pelistä, leikkaa se väkisinkin vastustajan hyökkäysten määrää.

Las Palmas pitää palloa suhteellisen paljon oman kentän niillä alueilla, jossa vastustajan prässi ei yleensä ole kaikkein voimakkainta. Tällä on kaksi vaikutusta: pallonhallinta tapahtuu alueella, jolla se ei menetä helposti palloja eikä vastustaja pääse täten iskemään vastaan. Toisaalta pallon pitäminen omalla kenttäpuoliskolla tarkoittaa sitä, että vastustaja ehtii ryhmittämään usein oman joukkueensa puolustusasemiin, mikä lähtökohtaisesti vaikeuttaa Las Palmasin hyökkäyspeliä.

Las Palmas on pitänyt suhteellisen vähän palloa vastustajan hyökkäyskolmanneksella. Tämä voi heijastella kahta asiaa: joko sillä on vaikeuksia päästä vastustajan hyökkäyskolmannekselle tai se pyrkii sinne aktiivisesti vain silloin, kun tilanteesta on mahdollista rakentaa mahdollisimman laadukas. Koska varsinaisia maalinteko-ongelmia Las Palmasilla ei ole ollut, ollaan Las Palmasin pelikirjassa selvästi tyytyväisiä siihen, että tilanteita rakennetaan rauhassa puolustuksen ja keskikentän kautta. Samaa asiaa heijastelee myös se, että tällä kaudella Las Palmasin laukauksista kohti maalia on La Ligassa mennyt suhteessa enemmän kuin millään muulla joukkueella.

Las Palmasin ympärillä ei ole avain sellaista ilotulittelua, mitä lomasaaren joukkueelta odotin. Tässä on ehkä sen vahvuus. Se on perinteikäs La Liga –seura, joka hiljalleen heräilee vuosikymmenten talviunilta. Joukkuetta rakennetaan fiksusti ja maltilla pala kerrallaan. Seura on kuitenkin jo osoittanut, että siltä löytyy tarvittaessa myös selkärankaa nopeisiin ja vaikeisiin päätöksiin. Se on elinehto jatkossakin, mikäli seura meinaa kurottaa Espanjasta Euroopan kentille asti.

Viinikuvaus: pirskettä ja aurinkoisuutta perinteisen reseptin pinnalla. Vuosikymmenten ummehtuneisuus taittumassa uuden ajan hapen tieltä.

Kuvat:

1. https://en.wikipedia.org/wiki/UD_Las_Palmas

2. Sacha Uding: https://www.flickr.com/photos/arternative-design/7039688153/

Middlesbrough -askel kerrallaan

Juhlitaanko Middlesbroughissa kauden päätteeksi sarjapaikan säilymistä?

Sunnuntaina 13:sta marraskuuta 2015 Middlesbrough FC oli vedenjakajalla, kun se matkusti Charltonin vieraaksi. Middlesbrough oli keikkunut vuoden vaihteen jälkeen championshipin kärjessä, mutta se oli ajautunut vaikeuksiin. Viimeisestä yhdeksästä pelistä se oli voittanut vain kolme. Pelillisten ongelmien lisäksi pukukopissa salamoi. Joukkueen valmentaja Aitor Karanka ei matkustanut vieraspeliin olleenkaan. Huhuttiin että syynä olivat yhteenotot pelaajien kanssa. Ei ollut selvää oliko Karankalla enää valmiuksia jatkaa valmentajana vai oliko joukkue livennyt liian kauaksi hänen näpeistään.

Middlesbrough häviää ottelun Charltonille 2-0. Tappio saattoi hyvinkin avata väylän valioliigaan. Karankan oli mahdollista palata takaisin. Kannattajat osoittivat seuraavassa ottelussa Hull Cityä vastaan yksiselitteisesti tukensa Karankalle. Viesti oli painava ja se upposi varmasti myös pelaajiin. Karankan haluttiin pysyvän Middlesbroughissa. Tasaisen ottelun lisäajalla David Nugent puskee Middlesbroughille voittomaalin. Middlesbrough voittaa seuraavat viisi peliä ja pysyy tappiottomana koko loppukauden ajan. Se tietää lopulta paluuta valioliigaan.

Middlesbrough FC on perustettu 1876 ja se on yksi nykyisen valioliigan perustajajäsenistä. Seuran omistaa kotikylän oma liikemies-miljardööri-poliitikko Steve Gibson. Gibsonin haaveena on tehdä Middlesbroughista säännöllisesti Euroopan kentillä pelaava joukkue. Tähän asti joukkue on rullaillut tasaisesti Englannin kolmen ylimmän sarjatason väliä. Sen paras jakso osui vuosille 1997-2009, jolloin Bobby Robsonin jalanjäljissä Terry Venables, Steve McClaren ja Gareth Southgate heiluttivat Middlesbroughin viiriä valioliigassa. Tuona ajanjaksona Middlesbrough voitti Liiga Cupin ja tuli toiseksi sekä FA Cupissa että UEFA Cupissa. Sittemmin joukkue valui takaisin champioshipiin, jossa se vietti seitsemän kautta ennen paluutaan täksi kaudeksi valioliigaan.

Aitor Karankalla on neljäs kausi menossa Middlesbroughin valmentajana

Palataan takaisin Middlesbroughin pukukoppiin. Valtataistelut, ristiriidat valmentajien ja pelaajien välillä tuovat kaikuja myös toisesta valioliigassa vaikuttavasta valmentajasta. Aitor Karanka aloitti valmennusuransa Real Madridissa Jose Mourinhon avustavana valmentajana. Karanka on sanonut Mourinhon olevan maailman paras valmentaja, joten selvää on, että hän on ammentanut paljon vaikutteita Mourinholta. Karanka on itse maininnut oppineensa Mourinholta voittamisen mentaliteettia ja sen, että yksittäinen pelaaja ei koskaan ole joukkuetta suurempi. Middlesbrough tuli championshipissä tunnetuksi keinoja kaihtamattomasta tuloksen tavoittelusta. Tyylipisteitä ei kerätty. Vain pisteet merkitsivät.

Karanka on rakentanut Middlesbroughia puolustuksen kautta. Sitä vastaan ei ole ollut helppoa tehdä maaleja. Middlesbrough ei hae pallonhallintaa vain pallonhallinnan takia, vaan pallonhallinnalla tulee olla merkitys ja jokin tietty tavoite pelisuunnitelmassa. Joukkuetta on vahvistettu suunnitelmallisesti. Karanka haluaa ottaa selkeitä yksittäisiä askelia ja tämän kauden askel on valioliigassa säilyminen.

Middlesbrough aloitti kauden väkevästi tasapelillä Stokea vastaan, vierasvoitolla Sunderlandista ja vierastasurilla West Bromwichia vastaan. Vaikutti että joukkue on viritetty ottamaan riittävät pisteet löytääkseen itsensä jopa valioliigan keskikastista. Kausi on jatkunut sen jälkeen kolmella tappiolla. Etenkin Evertonia vastaan joukkue oli melko aseeton. Omiin on myös mennyt liikaa maaleja. Mourinho on tunnettu valmennussykleistä, jossa kolmas vuosi on vaikea ja yleensä myös viimeinen. Karankalla on nyt neljäs vuosi Middlesbroughissa menossa. Vieläkö tuulta riittää purjeissa?

Viinikuvaus: Perusbulkkia jossa espanjalaisten ja portugalilaisten vivahteiden tuomaa arvoviinin potentiaalia.

Kuvat:

1. By Paul - Flickr: Boro vs Hull, CC BY 2.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=16469240

2. https://www.flickr.com/photos/fordspain/9074483295/in/photolist-ePT6Jx-eQ5vqh-tMSw1q

Kolmen tahdin kausi

Tänään potkaistiin käyntiin kesätauon jälkeen valioliiga. Asetelmat ovat tälle kaudelle kenties herkullisemmat, mitä koskaan. Siirtoruletti on pyörinyt hullun lailla, mutta parrasvaloissa ovat nyt valmentajat. Jose Mourinhon ja Pep Guardiolan saapuminen Manchesterin suureseurojen peräsimeen on jotain sellaista, mikä saa futisfanin pulssin kiihtymään. Soppaan kun heittää italialaista twistiä Mauricio Pochettinon ja Antonio Conten muodossa, yhden kahelin saksalaisen Jürgen Kloppin, Mourinhon oppipojan Aitor Karankan, hollantilaisen legendan Ronald Koemanin ja vaikka kaikkien rakastaman britin Eddie Howen, on kattaus valmentajien osalta helposti useamman Michelin –tähden arvoinen.

Katse kääntyy väistämättä Machesteriin. Mourinhon kyyninen ja keinoja kaihtamaton voiton tavoittelu kalistelee miekkaansa Guardiolan pallonhallinnasta taidetta kutovaan futisfilosofiaan. Pääestradin ulkopuolella Conte saa hioa pelillisiä yksityiskohtia. Lopputulemana on muotoja, joita ei ennen tiedetty olevan. Muilla ei tällä kaudella ole jakoa. Tottenham saattaa pelata hyvän kauden, mutta isojen poikien leikki on nyt muuttunut legendojen jumalaiseksi näytelmäksi. Arsenalin kannattajien puolesta tuntuu valmiiksi pahalta. Leicester hävisi jo. Ketunlento on ohi.

Toinen skenaario olisi, että isoilla kone yskii. Joukkueet eivät ole valmiita, jolloin vahva starttaaja, jonka moottori on heti kauden alussa käynnissä, rykäisisi karkuun. Taso on kuitenkin niin kova, että mahdollinen ketunlento jäisi tällä kaudella jänikseksi. Tottenham ei vakuuta. Leicester hävisi jo. City kääntää vaikean avausottelunsa lopussa voitoksi. ManU vienee oman ottelunsa. Sitä, minkä kiven Conte kääntää ensimmäisenä, ei vielä tiedetä. Hyvä niin. Alkutahdit on hakattu. Ne ovat tyylikkään kolmitahtisen konserton tahdit.

Viinikuvaus: täydellinen klassikko kaikilla parhailla mausteilla

Väärin voitettu -eräs finaalipäivän tarina

Portugalin kansallislaulu Pace Terreiro do Pacolla

Ilmoille lensi heitto: mennään lomalle siihen maahan, joka voittaa Kroatia-Portugali –ottelun. Loma läheni. Matkakohde oli edelleen päättämättä. Portugali voitti. Netti auki ja parin päivän lentojen vertailun jälkeen jollain tavalla siedettävän hintaiset yhden vaihdon lennot löytyivät Lissaboniin. Varattiin.

Portugali ei ollut tässä vaiheessa vielä finaalissa, sillä vastaan tuli vielä Wales. Kapteeninsa johdolla Portugali fadoili vastustamattomasti finaaliin. Lissabonissa torilla siis tavattaisiin. Ennen reissua vielä tutkiskelin, että mihin ihmiset kokoontuisivat katsomaan peliä. Googlen kuvahaulla napsahti lopulta kuva Terreiro do Pacolla finaalipaikkaa juhlivista Portugalin futisfaneista. Sinne siis.

Hotellimme oli Carcaveloksessa, joka olin noin kahdenkymmenen minuutin junamatkan päässä Lissabonista. Saavuimme sinne finaalipäivää edeltävänä yönä eli Lissabonin alueen koordinaatit olivat enemmän tai vähemmän hukassa.  Peli alkoi paikallista aikaa illalla kahdeksalta, joten lähdimme hieman neljän jälkeen junalla kohti Cais du Sodren asemaa. Junassa ja asemilla oli vielä suhteellisen rauhallista, vaikka Portugalin lippuihin ja huiveihin kääriytyneet ihmiset värittivät koko maisemaa.

Kävelimme asemalta Terreiro do Pacolle. Paikalla oli viiden aikaan jo muutamia satoja ihmisiä. DJ viritteli ison näytön edessä ottelua odottelevia futisfaneja tunnelmaan. Aukiota reunustavat terassit olivat tupaten täynnä ihmisiä. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta.

Lähdimme etsimään ruokapaikkaa, jossa voisimme lounastaa ennen ottelua. Ilman karttaa onnistuimme pujottelemaan pääkatujen ohi pienemmille kaduille, joista ei meinannut löytyä ruokapaikkaa ollenkaan. Lopulta yhden liukuoven alta tulvahti savua kadulle. Kebab -house. Olimme hortoilleet ainakin kolmevarttia ympäriinsä, joten aivan sama, sinne mennään. Sisällä vanha muslimimies, jonka hammasvarustosta puuttui vasen puoli kokonaan, otti meidät vastaan. Ravintolassa ei ollut muita asiakkaita tuolloin. Katselimme hetken tiskin yllä olevien annosten kuvia ja valitsimme pitakebabit. Juomapuoli olikin hieman haastavampi, sillä ravintolassa oli aidosti kuuma ja juomapulloja oli tiskin välissä kypsymässä.

Katsellessani epätoivoinen ilme kasvoillani juomia paikan myyjä veti ässän hihastaan. Hän tuli tiskin takaa pois ja pyysi minua mukaansa ravintolan takaosassa olevalle jääkaapille. Jääkaapissa oli valikoitu valikoima limuja ja olutta.
-Ottakaa tuolta mitä haluatte, viesti tuli perille portugalin, englannin ja elekielen välityksellä.
Mukaan tarttui iso Coca Cola-pullo ja pieni olut. Hetken näytti, ettei ruokaa ehkä olisikaan, sillä ravintolan työntekijä, tuntui vain katselevan kaihoisasti kadulle, jonne myös kebab-paikan savut tulvivat. Tosiasiassa odoteltiin vain lihan kypsymistä. Hetken päästä kuin sähköiskun saaneena vanha mies haki takahuoneesta lautaset, nosti niille pitaleivät ja kaapi lihat ja salaatit leipien sisään. Annokset olivat valmiit. Vanha mies näytti vielä chilipurkkia ja kysyi ”Spicy or not Spicy”. Hänen kasvoilleen puhkesi leveä hymy, kun pyysin ”Spicy for me and not Spicy for her”.

Pöytämme takana pyöri uudehkolta televisiolta, joka vaikutti olevan aivan eri vuosisadalta, mitä muu ravintola, finaaliottelun ennakko. Portugalin kielisestä lähetyksestä sain kiinni, että Pepe pelaisi. Se olisi Portugalille erityisen tärkeää. Ranska oli ollut hyökkäyspelissä vahva nimenomaan keskustassa. Nyt Portugalilla oli jotain, millä vastata siihen.

Kebabit syötyämme palasimme kadulle ja lähdimme kulkemaan kohti aukiota, jolla peli näytettäisiin. Ironista joskin myös odotettua, paluumatkalla vastaamme tuli useampia ravintoloita. Olimme vain onnistuneet kiertämään ne. Reittiä takaisin ei tarvinnut sen enempää pähkäillä, sillä katujen ihmisvirta oli selkeä. Ostin tyttärelle vielä Portugalin huivin aukiota lähellä olevasta kojusta. Hän heilutteli sitä innokkaana kärryjensä kyydissä ja ihastutti ohikulkijoita. Olimme valmiit illan koitokseen.

Aukiolla oli reilusti ihmisiä, kun palasimme. Ottelun alkuun oli vielä puolisen tuntia. Mukanamme oli hieman alle kahden vuoden ikäinen tyttäremme, joten tapahtuman luonne arvelutti. Turhaan. Ihmisillä oli satunnaisia oluttölkkejä mukana, mutta kukaan ei lähellämme örveltänyt tai käyttäytynyt aggressiivisesti. Vierellemme liukui hiljalleen myös Ranskan väreihin ja lippuihin sonnustautuneita kannattajia. Minkäänlaista edes orastavaa konfliktia emme kuitenkaan paikallisten ja ranskalaisten kannattajien kesken huomanneet. Tällaista jalkapallon, urheilun ja viihteen seuraaminen tulisikin olla. Sulassa sovussa. Yhdessä.

Ilta pimenee Lissabonissa

Peli alkoi Ranskan otteessa. Varpistellessani ja hakiessani hyvää näkymää screenille, tuntui, että oli vain ajan kysymys kun Portugalin päässä helähtäisi. Sitten tuli ottelun ensimmäinen todellinen käännekohta. Cristiano Ronaldo loukkaantuu. Palaa kentälle. Huolletaan. Palaa kentälle ja lopulta vaihdetaan pois. Itselle hiipi mieleen, että näinköhän tämä oli tässä. Portugalin kannattajat aukiolla eivät kuitenkaan olleet erityisen huolestuneita tilanteesta. He saattelivat toisen tähtipelaajansa Ricardo Quaresman raikuvin suosionosoituksin kentälle. Usko omaan joukkueeseen oli edelleen vankkumaton. Myöhemmin kun lomamme oli päättymässä, meitä kyydinnyt taksikuski kiteytti tilanteen: kun Ronaldo loukkaantui, olin varma, että nyt voittaisimme. Nyt he haluaisivat todella voittaa ottelun.

Portugali siirtynyt johtoon

Ronaldon loukkaantuminen tuntui sekoittavan nimenomaan Ranskan peliä. Oliko Ranska keskittynyt liikaa Ronaldoon ja nyt, kun pelaaja ei ollut kentällä, heidän pelisuunnitelma särkyi vai oliko kysymys siitä, että Ronaldon loukkaannuttua Portugalista tuli yhden miehen orkesterin sijaan joukkue: tasavahva ja samaan horisonttiin katsova. Portugalin voittaessa ottelun ilman kiistatonta supertähteään myös kaikki haihattelu vääränlaisesta turnauksesta, vääristä jatkoon menijöistä ja väärästä mestarista voitiin unohtaa. Kaikki olisi ansaittua.

Ilta pimeni. Maaleja ei tullut. Muutaman keskityksen leijaillessa Ranskan maalin edestä mietin, että tuossa olisi Ronaldon korkuinen paikka ollut. Heiluimme väkijoukossa parhaamme mukaan, jotta näköyhteys näytölle säilyisi. Tosiasiassa pelin tarkka seuraaminen oli lähes mahdotonta, mutta tunnelma imi vahvasti mukaansa. Sitten vaihdosta tullut Eder vääntää itsensä pallolisena irti Laurent Koscielnystä ja pamauttaa pallon rangaistusalueen ulkopuolelta vastustamattomasti maalin etukulmaan. Lissabon repeää. Ihmiset hyppivät, kiljuvat ja itkevät onnesta. Aukiolla kuuluu muutama pamahdus ja palopommeja syttyy useammassakin paikassa. Savu nousee aukion ylle. Nyt on Portugalin vuoro.

Peli on vielä kesken. Vaikuttaa että Portugalin ote hieman herpaantuu ja Ranska pääsee luomaan vaarallisia tilanteita liian helposti. Samainen taksikuski, joka veti linjan Ronaldon ja EM-kisojen voiton välillä sanoi, että tuntuu kuin koko maailma olisi meditoinut Portugalin puolesta tänä vuonna. Hän viittasi siihen, miten Portugali oli saman vuonna menestynyt myös nuorten (U21 ja U19) kisoissa. Ehkä ripaus sokeaa uskoa oli juuri se riittävä elementti, joka lopulta siivitti Portugalin historialliseen mestaruuteen.

Peli poikki. Bileet pystyyn. Histoiriallinen EM-mestaruus varmistunut.

Jatko-ottelun viimeisillä minuuteilla älypuhelimet nousevat ilmaan. Kaikki haluavat oman palansa historiallisesta hetkestä. Peli päättyy. Ilotulitteet rätisevät riemuitsevan ihmismassa yllä.

Viinikuvaus: Fadoa, Douroa ja Lissabonin yötä

Miksi Portugali ansaitsee finaali -paikan

Madridin seiskat ja Pepe tulevat olemaan tärkeitä elementtejä EM-finaalissa

Saksan ja Ranskan EM-välierässä nähtiin kisojen odottamaton käänne. Saksa hallitsi pelitapahtumia, välillä selkeästikin, mutta Ranska onnistui maalinteossa ja eteni finaaliin. Ranska teki Saksat. Riippumatta ottelutapahtumien kulusta se niisti voiton vastustajalta. Ranskan voitto tulee oleellisesti muuttamaan koko turnauksen pohjavirettä, joka tähän asti vaikutti olevan se, että Saksan marssii vääjäämättömästi mestaruuteen. Ei kuitenkaan tänä vuonna.

Keskustelua on käyty siitä, että turnauksen kovimmat pelit on nähty ja finaali läpsytellään pois. Saksa-Italia ja Ranska-Saksa – ottelut ovat olleet hienoja näytöksiä, mutta myöskään finaalia ei voida arvioida ennen kuin se on pelattu. Varmaa kuitenkin on, että kentälle tulee kaksi läpeensä virittynyttä ja mahdollisuutensa tunnistavaa joukkuetta. Sunnuntain päätteeksi nähdään sekä ainutlaatuista riemua että syvää maansurua. Uskon että ottelusta tulee kaikkine vivahteineen turnauksen paras.

Portugalin finaalipaikkaa eivät kaikki pidä ansaittuna. Tätä on perusteltu sillä, että Portugali pääsi jatkopeleihin ilman yhtäkään voittoa varsinaisella peliajalla ja jatkopelit se aloitti pudotuspelikaavion ns. helpommalta puolelta. Ihan näin yksioikoisesti asiat eivät kuitenkaan ole edenneet. Alla lyhyt kertaus siitä, miten Portugali on finaalin edennyt. Sen perusteella Portugali on pelillisesti finaalijoukkue.

14.6 Portugali-Islanti 1-1

Kisojen avausottelussa Portugali kohtasi Islannin. Islanti nousi lopulta yhdeksi kisojen sensaatioista. Portugali hallitsi suvereenisti ottelutapahtumia, mutta tuhlaili maalipaikkoja ja kiistatta epäonnekkaasti jäi tasapeliin. Laukaukset 27-4 Portugalille. Islanti tiputti myöhemmin muun muassa Englannin jatkosta.

18.6 Portugali-Itävalta 0-0

Itävaltaa ennakoitiin yhdeksi kisojen mustista hevosista. Se oli noussut kohisten Fifa – rankingissa. Portugalia vastaan sillä ei ollut oikein mitään jakoa. Portugalilla oli ylempi käsi koko ottelun ajan, mutta se ei vaan saanut palloa millään maaliin: muun muassa Cristiano Ronaldo epäonnistui rankkarissa. Ottelun jälkeen puhuttiin paljon Portugalin tehottomuudesta. Totta toinen puoli, mutta Portugali oli selvästi myös futisjumalien epäsuosiossa.

Laukaukset 23-3 Portugalille.

22.6 Unkari-Portugali 3-3

Portugali oli pakkoraossa Unkaria vastaan. Tappio olisi lähettänyt sen kotimatkalle. Portugali oli pelissä kolme kertaa tappiolla, mutta nousi kolmesti tasoihin. Se osoitti poikkeuksellista venymiskykyä tiukassa paikassa. Unkari teki komeita maaleja, mutta rehellisyyden nimissä on todettava, että Unkarin 1-2 ja 2-3 – maalien kimmokkeet olivat enemmän kuin suotuisia Unkarille. Viihdyttävyydessään peli oli yksi kisojen parhaita. Laukaukset Portugalille 19-10.

Alkulohkosta Portugali pääsi siis hieman nuhaisesti jatkoon, mutta tosiasiassa se oli ollut ottelutapahtumien puolesta parempi joukkue kaikissa kolmessa ottelussa. Peliesityksiin nähden kolme pistettä oli aika lailla minimi siitä, mitä Portugali olisi voinut saada. 9 pistettä ei missään nimessä olisi ollut vääryys.

Laukaukset Portugalille 19-10

25.6 Kroatia-Portugali 0-1 ja

Ensimmäisessä pudotuspelissä Portugali kohtasi erittäin vahvasti pelanneen Kroatian. Kroatialla oli kaikki eväät mennä kisoissa loppuun asti. Sillä oli kenties koko turnauksen paras keskikenttä ja se oli esiintynyt erittäin vakuuttavasti alkusarjassa: kruununa 2-1 voitto Espanjasta. Kroatia oli ottelussa hallitsevampi osapuoli, mutta Portugali sai jäädytettyä peliä siten, ettei Kroatia meinannut päästä ollenkaan maalipaikoille. Aivan lopussa peli aukesi muutamaksi minuutiksi. Kroatia hukkasi maalipaikkansa. Portugali ei. Tämä oli se pienen pieni marginaali, jolla Portugali jatkoi ja tiputti yhden turnauksen kovimmista joukkueista jatkosta. Portugali osoitti ottelussa myös taktista kypsyyttä ja muuntautumiskykyä. Jostain syystä tämä ottelu jäi hieman Italia-Espanja –pelin varjoon, vaikka se lähtökohtaisesti oli vähintäänkin yhtä kovatasoinen.

Laukaukset kohti maalia 0-2 Portugalille.  

30.6 Puola-Portugali 1-2 rp

Puolivälierissä Portugali pelasi Puolaa vastaan. Puola oli myös ollut erittäin vahva ja hyvin organisoitu joukkue koko turnauksen ajan. Sillä oli vyöllään tasapeli Saksaa vastaan ja Sveitsin päänahka ensimmäiseltä pudotuspelikierrokselta. Puola tarjosi shokkialun Portugalille, kun Robert Lewandowski teki avausosuman jo ottelun toisella minuutilla. Tämäkään ei horjuttanut ratkaisevasti Portugalia, vaan se kiri tasoihin ja vei ottelun lopulta rankkarikisan jälkeen. 

Laukaukset Portugalille 21-14.

6.7 Wales-Portugali 0-2

Wales oli pelannut satumaisen onnistuneet kisat. Se oli jo nyt pidemmällä, mitä suurin osa oli uskonut. Walesilla oli se etu ottelussa, että Portugalin kaksi viimeistä peliä olivat venyneet varsinaisen peliajan yli. Periaatteessa Walesin olisi pitänyt päästä tuoreimmilla jaloilla otteluun. Portugali oli kuitenkin kokonaisuudessaan pelitapahtumien parempi osapuoli, vei ansaitusti voiton ja finaalipaikan.  Portugali pelasi myös ilman parasta puolustajaansa Pepeä, mutta sen maali pysyi koskemattomana. 

Laukaukset Portugalille 17-9.

Todellisuudessa siis Portugali on ollut Kroatia – ottelua lukuun ottamatta selkeästi parempi joukkue kaikissa peleissä. Sen paremmuus ei ennen Wales-ottelua ole realisoitunut tuloksessa. Tietysti voidaan pyöritellä sitä, että maaliteko on jalkapallon ratkaisevin elementti. Jos sitä ei osaa, ei myöskään voita. Portugaliin hyökkääjinä ovat Ronaldo ja Nani. Molemmat ovat erittäin hyviä maalintekijöitä, joten pitkässä juoksussa odotusarvo maaleille on erittäin korkea. Nyt vaikutti siltä, että maalinteon palaset olisivat olleet löyhästi hollilla, mutta eivät aivan naksahtaneet kohdilleen. Lisäksi Portugalilla on ollut kourallinen epäonnea matkassa. Turnausmuotoisessa kilpailussa yksittäinen ottelu saattaa tiputtaa vahvimmankin joukkueen jatkosta. Portugali jatkaa, vaikka sillä on ollut vaikeuksia.

Portugali ei ole pelannut kuutta ottelua Kyprosta vastaan, vaan sillä on alkulohkosta asti ollut vastassaan erilaisia laadukkaita joukkueitta. Osa näistä joukkueista on kellistellyt perinteisiä suurmaita. Portugalia ei kukaan vielä ole voittanut. Kolhittuna ja parjattuna se pelaa sunnuntaina finaalissa. Ansaitusti.

Ranskan voitto Saksasta avasi mielestäni reitin mestaruuteen myös Portugalille. Saksa olisi saattanut olla sittenkin liikaa Portugalille. Ranskakin on ennakkosuosikki, mutta Portugalilla on omat mahdollisuutensa. Portugali on hyökkäyssuuntaan erittäin vahva laidoilla. Sekä Ronaldo että Nani ovat seurajoukkueissaan pelanneet paljon laitahyökkääjinä. Molemmat aloittavat finaalin todennäköisesti keskellä, mutta hakevat tilaa myös laidoilta. Lisäksi kalkkiviivoilla kipittää Joao Mariota, Andre Gomesia, Adrian Silvaa ja Renato Sanchesia. Kaikki ovat erittäin taitavia, nopeita ja vaarallisia pelaajia. Bacary Sagna ja Patrick Evra tulevat tarvitsemaan paljon tukea keskikentältä, jotta laidat eivät ala vuotamaan.

Yksi ratkaiseva elementti tulee olemaan se, onko Pepe pelikunnossa. Portugali selvisi vielä Walesista ilman puolustuksen johtotähteään, mutta Ranskaa vastaan taso nousee merkittävästi. Pepe niin hyvässä kuin pahassa on elintärkeä pelaaja ja johtaja Portugalille. Portugalin on onnistuttava täydellisesti Dimitri Payeta ja Antoine Griezmannia vastaan, mikäli mielivät mestariksi. Pepeä tarvitaan.

Viinikuvaus: pitkän prosessin vahvistama, mestaruuden kynnyksellä

Kuva: https://www.flickr.com/photos/dsanchez17/15704507704/in/photolist-qQtcHG-qAkqHk-qAijJn-pVKH1d-qAbQcy

Tyttären kanssa Veritaksella: Vaadimme veikkausliiga futista

Petros Karakoudis voisi kovalla kaksinkamppailupelaamisella olla yksi Interin suunnankääntäjistä

Pitkään hautumassa ollut ajatus veikkausliigakauden avauksesta sai lopulta nostetta alleen, kun kesälomat olivat sopivasta alkaneet ja EM-kisojen välipäivien vieroitusoireet uhkasivat. Nopealla vilauksella selvisi, ettei välttämättä mitään klassikkoa ollut tiedossa, kun pelillisessä suossa tarpova FC Inter kohtasi sarjataulukossa pykälää ylempänä majailevan VPS:n. Pelille oli kuitenkin helppo antaa mahdollisuus. Tytärkin oli vuoden taas vanhennut ja suunnilleen vuoden verran aikaa oli viimeisestä veikkausliigakokemuksesta.

Taktiikkana käytettiin viime vuonna hyväksi todettua: paikat penkkirivin päästä, josta on helppo tarvittaessa luikahtaa stadionin muihin tiloihin. Lisäksi evästä mukaan ja sormet ristiin. Automatkalla kyseltiin, että muistatko, kun viime vuonna käytiin peliä katsomassa. Tähän ei saatu vastausta, joten oletettavasti viime vuoden otteluista ei kovin syvää muistijälkeä ollut jäänyt.

Ensimmäinen pelin ulkopuolinen vastoinkäyminen tuli, kun mehukatti ilmaantui pelaajatunnelin eteen. Vaatimukseen siitä, että tuonne oli päästävä, ei voitu suostua. Tyttärelle yritettiin selittää, että mehukatti on nyt töissä. Selitys ei suoraan mennyt läpi, mutta rauhoitti tilannetta sen verran, että peli päästiin koko perheen voimin aloittamaan katsomosta. Muutama tahdikas taputus ja 'Inter, inter'-huudahdus alusti peliä.

Vähän oli FC Interin pelissä jäljellä siitä nopeasta ja iloisesta vastahyökkäyspelistä, mikä oli jäänyt viime kaudella päällimmäisenä mieleen. Hyökkäyspelissä ei ollut oikein selvää suuntaa ja viimeiset ratkaisut puolittaisissa tilanteissa olivat heikkoja. VPS jauhoi kärsivällisesti ja se oli vaarallisempi joukkue ensimmäisellä puoliajalla. Interin pelistä jäi hieman sellainen kuva, että 11:sta pelaajaa oli laitettua oikeille pelipaikoille ja kaikki tiesivät, miten sillä pelipaikalla tuli pelata, mutta yhteinen punainen lanka puuttui.

Yhtäkkiä huomaan, miten erikoinen irtopallo jää Interin maalin edustalle roikkumaan ja VPS:n Andre Clennon rouhaisee pallon maaliin. Peli on vasta alkutekijöissä, mutta Inter on sekä pelillisesti että tuloksellisesti pulassa. Maalin jälkeen VPS jatkoi pelin kärsivällistä jauhamista. Interillä oli edelleen vaikeaa saada pelistään kiinni.

Aivan ensimmäisen puoliajan lopussa vaikutti siltä, että Inter on saamassa hengen päälle. Se sai luotua painetta VPS:n puolustusalueelle. Philip Njokun puskua lähemmäs maalintekoa Inter ei kuitenkaan pääsee. Kenties hetkellisen hyvän otteen herpaannuttamana VPS pääse aivan puoliajan lopussa ylivoimahyökkäykseen, joka eskaloituu 3v1-tilanteeksi. Tilanteen pääteeksi omalta kenttäpuoliskolla palloa mukanaan kuljettanut Steven Morrisey tekee vaasalaisille toisen maalin. Interin puolustajat keskittyvät sinkoilemaan ja syöksyilemään mihin sattuun. Peliesityksiin nähden johto on ratkaisevan tuntuinen.

Tytär lähtee äidin kanssa hieman ennen puoliajan loppua etsimään mehukattia. Mehukatti löytyi ja puoliajan pallottelut ja peuhaamiset mehukatin kanssa ovat varmasti hänen päivän kohokohtansa. Isänä sydäntä salaa lämmittää myös se, että itselle omittua palloa ei niin vain luovuteta vanhemmille lapsille, vaan siitä pidetään kynsin hampain kiinni.

Toisella puoliajalla VPS vetäytyi omalla kenttäpuoliskolleen ja jäädytti peliä. Inter ei löytänyt avaimia puolustusmuurin purkamiseen ja vaarallisia tilanteita ei syntynyt. Lopulta tuomarin vihellys vapautti turkulaiset ja VPS vei ansaitusti tärkeät pisteen.

Interin esityksessä aika karulla tavalla kirkastui se, että on aivan mahdollista ettei ensi kaudella Turussa nähdä veikkausliigafutista. Pelkästään suomalaisen jalkapallon kannalta olisi tärkeää, että pääsarjafutista pelataan pääkaupunkiseudun lisäksi myös Tampereella ja Turussa. Isoilla talousalueilla myös juniorijalkapalloilijoiden määrä on verrattain suurta ja juniorit tarvitsevat ulkomaisten tähtien lisäksi myös kotimaisia esikuvia, joiden innoittaman jaksavat potkia palloa päivästä toiseen. Inter on nyt joukkuettaan suuremmassa vastuussa siitä, että sarjapaikka säilyy.

Materiaaliltaanhan Interin pitäisi olla reippaasti sarjataulukon ylemmässä kastissa ja jopa mitalitaistelussa. Pisteitä täytyy nyt saada keinolla millä hyvänsä. Tarvittaessa peliä on yksinkertaistettava. Olkoon se vaikka roikkumista omalla kenttäpuoliskolla ja pitkien pallojen pelaamista linjan taakse nopeille hyökkääjille. Lisäelementtejä on mahdollista tuoda mukaan, kunhan perussapluuna on edes auttavasti kunnossa. Joukkue kaipaa nyt tuoretta henkäystä. On punnittava tarkasti ottaako budjetin päälle enemmän se, että Inter putoaa divariin vai se, että otetaan riskillä joko pidempiaikainen uusi valmentaja tai edes projektivalmentaja, jonka ainoa tehtävä on säilyttää sarjapaikka. Vaihtoehtoisesti johtajuutta on löydyttävä joukkueen sisältä. Joka ikisen Veritaksella vierailevan joukkueen täytyy jatkaa matkaansa Turusta nilkat ja sääret hellinä. Tulkoon sitten satunnaisia punaisia kortteja tai yksittäisiä isoja tappioita. Veritas ei saa olla mukava aurinkoinen areena vastustajalle eikä Inter sellainen joukkue, jota vastaan on kiva pelata. Herätystä ja henkeä kaivataan. Kausi on puolessa välissä, joten rata on auki, mutta nykyisellä ilmeellä ruutulippu ei lopussa iloisesti heilu. Potentiaalia kyllä on.

Ehkä tyttären pelin lopussa esittämä 'pois, pois'-vaatimus oli tänään kohtuullinen.

Viinikuvaus: takkuaa ja kaipaa happea

Thorin krapula

Islannin tarunhohtoinen tarina päättyi eilen

Islannin ihmejuna jäi eilen tylysti Pariisin asemalle. Ennakkoon vahvempi Ranska ratkaisi pelin nopeasti. Peliä ruodittaessa on tietysti ymmärrettävä, että vastakkain olivat kaksi perinteiltään ja pelaajamääriltään aivan erilaista jalkapallomaata. Ranska on yksi maailman parhaista jalkapallomaista, millä tahansa mittareilla mitattuna ja Islanti enemmänkin uusi tulokas, jonka pelissä ja jalkapallokulttuurissa osaset ovat loksahtaneet nopeasti ja poikkeuksellisen lujaa kohdalleen. Katsoin itse Islannin molemmat karsintamatsit Hollantia vastaan, ja huolimatta siitä, että Hollanti on Ranskaa heikompi joukkue, jäi Ranska-Islanti – ottelusta sellainen kuva ettei Islanti ollut aivan parhaimmillaan. Mitä siis tapahtui?

Islannin valmentaja Lars Lagerback ehti ottelun jälkeen jo kommentoida, ettei ollut tyytyväinen Islannin mentaaliseen puoleen. Hän sanoi joukkueensa tehneen helppoja virheitä. Lagerback uskoi itse selvästi voittoon ja välieräpaikkaan. Olisiko kuitenkin niin, että voitto Englannista tuli liian varhaiseen vaiheeseen? Englanti-voittoa juhlittiin kuin mestaruutta, vaikka turnausta oli vielä jäljellä. Olisiko niin, että jonkinlainen hyvänolon tunne oli hiipinyt joidenkin pelaajien ihon alle ja he eivät olleet pelissä niin läsnä kuin sen taso olisi vaatinut? Ranska rankaisi surutta.

Peli sinänsä noudatti ihan odotettua kaavaa. Ranska hallitsi peliä. Islanti vetäytyi ja pyrki suoraviivaisiin vastahyökkäyksiin. Taktisena twistinä oli se, että Ranska pudotti välillä prässinsä puoleen kenttään ja antoi Islannin tulla rauhassa ylemmäs avaamaan peliä. Tällä Ranska sai estettyä Islannin nopeat hyökkäykset ja pidettyä välimatkat omalla kenttäpuoliskolla tiiviinä, jolloin teknisesti hieman taitamattomamman Islannin olisi vaikeampaa rakentaa peliä. Ideana tämä oli varmasti pätevä, mutta Islanti pääsi silti puolittaisiin maalipaikkoihin fyysisyytensä ja kaksinkamppailuvoimansa ansiosta. Pelin kulkua yleisesti katsoessa kyseessä oli siis edelleen kumman tahansa peli.

11 minuuttia pelattu, Ranska pitää pallo omalla kenttäpuoliskolla ja Islannilla on hyvin koko joukkue pallon alla. Blaise Matuidi pelaa pari helppoa syöttökombinaatiota lähellä olevien pelaajien kanssa, pääsee puolen kentän hujakoille, antaa pitkän vapauttavan syötön Olivier Giroudille, joka painaa pallon maalivahdin jalkojen välistä maaliin. Maali tulee kuin tyhjästä.

Tilanne ei lähtökohtaisesti ollut kovinkaan vaarallinen. Selkein virhe on se, että Kari Arnason päästää Giroudin hiipimään selkänsä taakse. Hän on myös muuta puolustuslinjaa hieman ylempänä eli paitsioansa pettää. Giroud on syötön lähtiessä muutaman ratkaisevan askeleen edellä ja karkaa läpiajoon. Pieleen menee myös se, että Islannin oikea puolustaja Birkir Saevarsson yrittää katkaista syöttöä, pallo leijailee hänen ylitseen ja samalla Saevarsson jää pelitilanteen ulkopuolelle. Giroud ei ole laukaisutilanteessa parhaassa mahdollisessa kulmassa. Islannin maalivahti tulee varovasti vastaan. Laukaus on hyvä ja painava, mutta painuu sisään oikeastaan ainoasta mahdollisesta paikasta eli Hannes Haldorssonin jalkojen välistä. Väkisinkin tulee mieleen, että olisiko Haldorsson voinut pelata tilanteen toisin eli tulla aktiivisemmin peittämään laukausta. Tilanteessa Islannin maalilla ei ole muita Ranskan pelaajia eli syöttö keskelle ei ollut vaihtoehto.

Nopea avausmaali ei ole mikään katastrofi, vaikka se asettaakin Islannin hankalaan tilanteeseen. Peli- ilme ei sinänsä muutu avausmaalin jälkeen miksikään. Seuraava tapahtuma onkin Ranskan toinen maali. Antoine Griezmann antaa sisäänpäin kiertävän kulmapotkun maalille, Paul Pogba pelaa vahvasti ja junttaa pallon maaliin. Jon Bödvarrson ei pelaa tilannetta tarpeeksi kovaa. Kyseessä on kuitenkin 190cm pitkä ja 85kg painava pelaaja, jolla pitäisi pääpalloja puolustettaessa olla ylempi käsi vastustajaan nähden. Ongelma ei ole niinkään siinä, että hän ei voita palloa, vaan siinä ettei hän kykene edes horjuttamaan Pogbaa ja Pogban pusku lähtee voimalla alaspäin.

Ranska on ollut viimeistelyssään kliininen ja Islanti on haavoitettu. Se on periaatteessa pelissä vielä mukana. Tässä vaiheessa maalintekotilanteet ovat suunnilleen tasan, mutta Islannin virheet ovat olleet painavia ja ne ovat maksaneet maaleja.

Mentäessä ensimmäisen puoliajan loppua kohden pelin kuva on sellainen, että Islannin olisi parasta vain päästä 0-2 – tilanteessa puoliajalle. Skenaario näyttääkin toteutuvan, kunnes Gylfi Sigurdsson menettää luvattoman helposti pallon keskikentällä. Ranska saa puolittaisen vastaiskun. Bacary Sagna pääsee keskittämään. Kaksi Islannin pelaajaa hyppää samaan palloon, joka leijailee Griezmannille. Hän siirtää pallon taakseen Dimitri Payet:lle, joka ottaa kosketuksen sivuun sille puolelle, missä kaksi Islannin pelaajaa on tavoitellut pääpalloa ja laukoo pallon maaliin. Islannilla on tilanteessa kahdeksan kenttä pelaajaa pallon alla. Lisäksi tilanne ei kehity erityisen nopeasti, mutta silti kukaan ei ehdi blokkaamaan laukausta, vaan puolustuslinjaa makaa paikallaan sen sijaan, että se aktiivisesti liikkuisi palloa kohden. Jälleen kahden (pallon menetys + kahden puolustajan pelaaminen samaan keskitykseen) täysin vältettävissä olevan virheen seurauksena pallo on maalissa.

Kyyti on tässä vaiheessa kylmää. Islanti kaipaa puoliaikaa enemmän kuin mitään muuta. Pari minuuttia edellisestä selkä vastustajan maaliin päin oleva Giroud jatkaa pallon taakse. Näennäisen vaarattomassa tilanteessa Islannin puolustuslinja pettää. Arnason ei ole aivan keskittynyt tilanteessa ja kompuroi, Griezmann pääsee hänen selkänsä taakse ja viimeistelee tyylikkäästi 0-4 – osuman. Islannin tarina alkaa olla viimeisiä virkkeitä vaille valmis. Keskittyminen on pettänyt ja Ranska on rokottanut virheistä. Ranska ei ole laittanut Islantia mitenkään erityisen ahtaalle tai paineistettuun tilaan. Vaikuttaa että ottelu on ratkennut psykologisella tasolla. Islanti ei ollut täysin valmis tähän otteluun.

Islanti saa toisen puoliajan alkuun vielä maalin. Aivan hetkellinen toivon kipinä herää siitä, että suurin ihme on vielä näkemättä. Giroud sammuttaa kuitenkin Reykjavikin valot puskemalla pelin 1-5 – lukemiin. Tilanteessa Haldorsson pelaa itsensä ulos tavoittelemalla keskityspalloa, jota ei lopulta ole lähelläkään saada. Viimeinenkin Ranskan maali on seurausta henkilökohtaisesta ja vältettävissä olevasta virheestä.

Islannin tarina on poikkeuksellinen ja inspiroiva. Se pelasti kuitenkin turnauksen huonoimman puoliajan väärä joukkuetta vastaan väärään paikkaan. Siitä Islannista, joka dominoi otteluita Hollantia vastaan karsinnoissa ei oikein ollut pilketäkään Ranska –ottelun ensimmäisellä puoliajalla. Sikäli sääli, mutta Islanti ilmiönä on kuitenkin yksi asia, joka näistä kisoista tulee jäämään eloon ja josta riittää kerrottavaa vielä tulevien vuosien ajan. Kreikat jäi kuitenkin tekemättä.

Viinikuvaus: tyylikästä valaanpyyntiä, mutta lopussa puoliajan verran hapanta turskaa.

Pilalla

EM-kisoissa pelaavat Euroopan parhaat joukkueet. Taso on niin kova, että pienetkin häiriötekijät kääntävät marginaaleja epäsuotuisiin suuntiin. Alla pudotellaan erilaisista häiriötekijöistä kärsiviä joukkueita jatkosta.

Yksilöiden ja joukkueen epätasapaino

Portugali: Cristiano Ronaldon lapsekkaat tunneskaalat ja Islanti-pelin jälkeiset kommentit viittaavat vahvasti siihen, että Portugalin piikkikorot ovat liian korkeat Ranskan ruohomatoille

Ruotsi: Zlatan kritisoi ensimmäisen pelin jälkeen joukkuetovereilta saamaansa tarjoilua. Angel di Mariaa ja Marco Verrattin ikävöinti rouhii liian syvän kuilun Ruotsin pelisysteemin ja joukkueen supertähden välille.

Wales: Gareth Bale oli psykologisen sodan torvena ennen Englanti ottelua. Walesin ritarin olisi kannattanut keskittyä pelaamiseen. Ottelusta jäi mieleen Englannin viime hetken voitto-osuma

Sisäiset ristiriidat

Ranska: Karim Benzeman ja Mathieu Valbuenan välinen videopeli repi monikulttuurisen Ranskan kahtia. Lisäksi Ranska kaipaisi Benzeman liikettä hyökkäyspäässä.

Ukraina: Andriy Yarmolenko ja Taras Stepanenko ottivat rajusti yhteen toukokuun alussa pelatussa Shakhtar Donetskin ja Dynamo Kiovan ottelussa. Maajoukkueen nimissä voidaan toki vakuutella, että kaikki on kunnossa, mutta pinnan alla kytee varmasti

Kannattajat

Venäjä: Venäjän fanit lähtivät leikkimään väkivaltaisia roolileikkejä Ranskaan. Joukkue joutui ottamaan tilanteeseen kantaa jo ennen kuin minuuttiakaan oli pelattu. Fanit saattoivat larpata itsensä uudelle tasolle, mutta maajoukkue lähtee lauluun.

Englanti: venäläisten tanssipari. Sikäli kun ykkösmaalivahti joutuu olemaan huolissaan ottelua katsomaan tulleista perheenjäsenistään,  saattaa joku helppo pallo suhahtaa hanskojen alta.

Kroatia: mukana vahvemmalla joukkueella kuin pitkiin aikoihin, mutta osa kannattajista on valmiita tekemään, mitä tahansa sabotoidakseen oman joukkueensa tulosta. Liikaa politiikkaa ja valtataisteluita.

Turkki: Kannattajat ovat kääntyneet Arda Turania ja joukkuetta vastaan

Epärealistiset odotukset

Belgia: kultainen sukupolvi konttasi heti ensimmäisessä ottelussa. Joukkueen ykkösmaalivahti vihjasi tämän johtuvan valmentajan taktisesta osaamisesta. Ei sittenkään pötki pitkälle.

Itävalta: rakettimainen nousu Fifa-rankingissa kuoriutui suutariksi Unkarin viedessä kaksoismonarkian mestaruuden

Laukalla

Saksa: Joachim Löw. Tähän ei tarvitse lisätä mitään ja silti kaikki tietävät, mistä on kyse. Pelaajat tietävät myös.

Espanja: David de Gean näpit huhujen mukaan muuallakin kuin hanskoissa. Hiljaista nyt, mutta kannen alla kuplii

Viinikuvaus: vahva italialaisen klassikkoviinin vivahde

Kuva: Nugroho Adle, http://www.flickr.com/photos/nugrohoaw/6836933759/

Pienet marginaalit ja pienetsuuret maat

Albania on yksi EM-kisojen pirteistä keltanokista

Isäntämaa Ranska saa johtomaalin vasta varsinaisen peliajan viimeisellä minuutilla. Albania on roikkunut mukana ennakkoon selvästi parempaa joukkuetta vastaan. Tähän otteluun kiteytyy varsin kokonaisvaltaisesti EM-kisat tähän asti: tasaisia otteluita, joissa lopulta suosikki vie pienten marginaalien turvin täyden pistepotin. Pomppu sisään tai pomppu ulos ja Ranskalla saattaisi olla vasta kaksi pistettä kasassa. Myöskään Englanti, Espanja ja Saksa eivät vielä mitenkään vakuuttaneet, mutta ovat keränneet hyvään tahtiin pisteitä. Poikkeuksiakin kuvioon on: Islanti ei suostunut häviämään Portugalille ja Unkari vei ennakkosuosikki Itävaltaa.

Islanti, Unkari ja Albania ovat nyt jo näyttäneet, että 24 joukkuetta ei ole liikaa EM-kisoissa. Jalkapallo on tasokasta laajasti koko Europan alueelle. Islannin tarinassa on jo legendan ainekset. Altavastaajat voivat kirjoittaa vielä uskomattomia tarinoita näissä kisoissa. Siitäkään ei ole haittaa, että lohkokolmosia menee reilusti jatkopeleihin, koska nyt panosta riittää alkulohkojen viimesillekin kierroksille. Systeemi ei ehkä ole aivan reilu, sillä niissä lohkoissa, joissa viimeinen kierros pelataan muita myöhemmin, on enemmän taktikoinnin varaa. Mutta mitä sitten? Ei elämäkään usein ole reilua ja mikä tahansa joukkue pääsee varmasti jatkoon voittamalla kaikki alkulohkon pelinsä.

Jalkapallo maailman ykköslajina tarvitsee myös hyvää markkinointia ja hypeä ympärilleen. Mikä onkaan parempaa kohdennettua lajimarkkinointia kuin Albania EM-kisa-paikka. Olkoonkin niin että Albania saattaa hävitä kaikki pelinsä, mutta se ei silti ole ollut mikään heittopussi. Lisäksi kisahuumassa varmasti useampi lapsi, nuori, aikuinen ja vanhus pukee ensimmäistä kertaa nappulakengät jalkaansa. Jalkapallolla, lieveilmiöistä huolimatta, on varmasti positiivinen vaikutus sekä yksilöiden terveyteen että kansakuntien yhtenäisyyteen ja talouteen. Pallo peliin ja antaa katupölyn Tiranassa pöllytä

Viinikuvaus: Positiivinen yllättäjä, altavastaaja ja legendan ensimmäinen sivu

Kauhistelua ja kaunistelua

Alkuillasta käyntiin potkaistussa Itävalta-Unkari –ottelussa kuuluu mukavasti historian havinaa. Ottelua voi katsoa mittelönä vanhan kaksoismonarkian mestaruudesta. Tämän päivän vivahteen otteluun tuo vauhdilla Fifa-rankingissa kivunnut Itävalta, jota on povattu yhdeksi kisojen mustaksi hevosista. Unkari futismaana herättää suomalaisissa myös varmasti tunteita. Collegehousuisen veskarin värittämä Unkari on viime vuosina ollut Suomen maajoukkueelle riittämättömyyden peili. Ottelussa, joka sinänsä ei ole kisojen hypetetyin, on riittävästi mausteita katettavaksi ja katsottavaksi.

Sitten on ryhmä huligaaneja, jotka hyökkäävät katsomon osien yli toisen joukkueen kannattajien kimppuun. Sitä ennen on ehditty tehdä suunniteltuja ja harjoiteltuja iskuja pitkin Marseillen katuja. Tilanne on vaikuttanut välillä samalta kuin Lähi-Idässä: useat epämääräiset ryhmittymät taistelevat keskenään. Kukaan ei oikeastaan osaa sanoa enää, että miksi, mutta mitään järkeä siinä ei ole.

Jalkapallo on hyvässä ja pahassa maailman kuva. Kun maailmassa on väkivaltaa, korruptioita ja rasismia, on sitä myös jalkapallossa. Silti viimeaikaiset väkivaltaisuudet ovat menneet reilusti kirjoittajan ihon alle. Ehkä siksi, että hyökkäykset ovat raukkamaisia ja kohdistuvat pääsääntöisesti heikompaan osapuoleen. Omille verkkokalvoille on piirtynyt kuva isästä kantamassa nuorta paniikissa olevaa poikaa pois kahakoivien fanien keskeltä. Reilu puolitoistavuotiaan tyttären isänä on helppo kuvitella itsensä vastaavan kaltaiseen traumatisoivaan tilanteeseen kaikkea liikkuvaa hutkivien apinoiden keskelle. Väkisinkin tulee mieleen, että luolista Stade de Francelle ei olekaan niin pitkä matka kuin halutaan uskoa.

Jos ihmiset haluavat syystä tai toisesta harrastaa toistensa pahoinpitelyä, pitäisi sille sitten luoda puitteet. Ranskassa mahdollisimman kaukana jalkapallostadioneista olisi varmasti lääniä, jonne voitaisiin aidata areenoita, joilla niin haluavat voisivat mätkiä toisiaan turpaan. Se ken leikkiin ryhtyy leikin kestäköön. Pahoin pelkään, ettei Andrew Bachen suunnitelma ollut rähistä vastustajan faneille ja kolistella näiden kalloja rautaputkella. Ilman minkäänlaista objektiivista näkemystä, mistä Marseillen tantereella oikein oli lopulta kyse, toivon, että joko UEFA tai karma iskee takaisin: Venäjä ja Englanti saavat puolestani jäädä alkulohkoon.

Sitten on illan pääottelu Portugali-Islanti. Itse olen odottanut nimenomaan tätä kohtaamista ensimmäisen kierroksen otteluista kaikkein eniten. Cristiano Ronaldon johtamat lusitaanit kohtaavat jalkapalloihmeen nimeltä Islanti. Portugali, jonka köli on raapinut arvokisoissa viime vuosina pohjaa, on kovassa paikassa kaikkea jalkapallon painovoimaa uhmannutta Islantia vastaan. Jatkuuko Islannin ihme vai liittykö Portugali siihen ennakkosuosikkien kerhoon, joka kääntää pienet marginaalit edukseen ja lyö laidalta ennalta heikomman vastustajansa. Juuri tällaisista otteluista jalkapallon arvokisoissa on kyse ja juuri tällaisten otteluiden taika häivyttää taas hetkeksi rystysten ja rautaputkien pelkurimaisen kalinan.

Viinikuvaus: kuumaa, kylmää, jääkylmää ja tulikuumaa

Futista ja Viiniä myös Facebookissa: http://www.facebook.com/futistajaviinia/ ja Twitterissä: http://twitter.com/futistajaviinia

Tarinoita ja kramppeja San Sirolla

Eilen illalla eurooppalainen huippufutiskausi sai taas päätöksensä. Mestareiden liigassa kohtasivat Real Madrid ja Atlético Madrid. Hiljattain pelattiin myös jääkiekon MM-kisojen finaali Suomen ja Kanadan välillä. Tuo finaali oli yksi tylsimmistä näkemistäni finaaleista huippu-urheilussa. Kanada teki alussa maalin, jonka jälkeen se keskittyi sekoittamaan Suomen avauspeliä ja Suomi ei päässyt koko ottelussa oikein mihinkään. Lätkän MM-finaali jätti pienen karvaan jälkimaun suuhun. Se maistui edelleen, kun Alicia Keys hiljensi koko San Siron stadionin. Väkisinkin tuli mieleen, että mitä seuraavaksi? Atlético Madrid puolustaisi villisti, iskisi yhden maalin ja Real Madrid ei pääsisi mihinkään. Skenaario olisi melkoinen allegoria Kanada-Suomi-pelille ja antikliimaksi yhdelle maailman hienoimmista urheiluturnauksista.

Jalkapallo osoitti taas paikkansa kuningaslajina ja mestareiden liigan finaalin tarina oli toisenlainen. Atlético Madrid otti tai sille annettiin pallonhallinta ja Real Madrid iski vastaan. Peli oli alusta asti vauhdikas ja viihdyttävä. Sergio Ramos rouhi pallon maaliin. Real-ikonin osuma finaalissa, oli se sitten paitsio tai ei, oli monella tasolla merkittävä. Se ei ollut pelkästään tärkeä peliä avaava maali, vaan se herätti henkiin koko sen kulttuurin ja ikuisen isovelipikkuveli -köydenvedon, jota madridilaisseurojen välillä on. Ramos oli täydellinen pelaaja tekemään maalin Real Madridille. Samansuuntaista syvyyttä ja merkitysten kirjoa olisi edustanut Fernando Torresin maali Atléticolle.

Diego Simeone ei jäänyt puristelemaan muniaan, vaan loihti toiselle jaksolla hyökkäävämmän pelisysteemin ja se puri. Real Madrid oli purjeessa toisella jaksolla. Simeonen johdolla Atlético, joka on vuosien varrella tehnyt puolustuspelistä taidetta, osoitti hienoa muuntautumiskykyä. Otteluun tuli mielenkiintoinen vivahde: ensimmäistä puoliaikaa hallitsi entisen hyökkäävän keskikenttäpelaajan, Zinedine Zidanen, kliininen puolustussysteemi. Toista puoliaikaa väritti entisen tinkimättömän taistelijan, katkojan ja puolustuspelin moottorin, Diego Simeonen, tehokkaasti Realin maalia kohti vyöryvä hyökkäyspeli.

Heti toisen puoliajan alussa jalkapallonmaailman vihaama Pepe ajoittaa taklauksensa huonosti ja Torres kalastaa rankkarin. Vahingonilon mittarit värähtivät varmasti tappiin. Kuka olisikaan ollut sopivampi pelaaja aiheuttamaan rangaistuspotkun kuin Pepe? Pepen liskomaisessa olemuksessa ja keinoja kaihtamattomassa pelityylissä on jotain, joka pistelee koko futismaailmaa. Jätkä on täysi mulkku pelikentällä. Samalla hän on voittanut seurajoukkue-tasolla melkein kaiken, minkä voi voittaa.

Kenties Realin Keylor Navas pääsee juuri riittävästi Antoine Griezmannin ihon alle: Griezmann laukoo rankkarin noin kaksi senttiä liian korkealle. Pallo tärähtää takaisin pelikentälle. Ei maalia.

Peli näyttää kulkevan kohti väistämätöntä 1-0-tulosta, mutta seuraava käänne on jo muhimassa. Muutama nopea siirto Realin puolustuspäässä ja vaihdosta tullut Yannick Carrasco karkaa maalin edessä myös vaihdosta tulleelta Lucas Vazguezilta. Peli on 1-1. Altavastaaja ja neutraalin yleisön sydämet valloittanut pikkuveli, Atlético Madrid, tulee kuin tuleekin takaisin peliin. Finaali on jo tässä vaiheessa klassikko. Finaalin arvoinen spektaakkeli, joka jää elämään vielä pitkäksi aikaa. Tämän turnauksen päätteeksi ei minkään maan tai seuran kolmosjoukkue nostele pokaalia. Voitto ratkaistaan äärimmilleen treenattujen maailman lahjakkaimpien huippu-urheilijoiden välillä pienillä marginaaleilla.

Varsinaisen peliajan lopun häämöttäessä huomio kiinnittyy siihen, miten yksi toisensa jälkeen Realin pelaajat lakoavat nurmen pintaan kramppien lamaannuttamana. Rajuimmat krampit iskee ottelun todelliselle hahmolle Gareth Balelle. Koko ajan sattuu ja krampit näyttävä ruoskivan pohkeita jokaisen askeleen jälkeen. Vaihdot on tehty. Realia on haavoitettu. Haistaako Simeone veren?

Jatkoaika oli yllättävän tasainen. Periaatteessa Real pelasi kahden pelaaja vajaalla, koska myös Luka Modrić oli kramppien vallassa tiputtanut pelisukkansa. Huonosti ajoittuva kramppi tai väsymyksen aallon tuoma herpaantuminen saattaisi parissa sekunnissa ratkaista ottelun ja imaista tyhjäksi koko kauden työn. San Siro ei ollut enää vain jalkapalloareena. Se oli paljon enemmän: unelmien, toiveiden, historian, pakkomielteisen harjoittelun ja tuhansien tarinoiden näyttämö.

Jatkoaikakaan ei tuonut näyttämölle vielä voittajaa. Ammuttaisiin rangaistuslaukaukset. Real Madridin laukojista kaksi ensimmäistä Vazguez ja Marcelo näyttävät keskiympyrästä kävellessään siltä, että he murtuvat hetkenä minä hyvänsä kyyneliin. Ristiriita näyn ja kylmän viileiden rankkareiden välillä on valtava. Toisella puoliajalla antisankarin viittaa kannatellut Griezmann onnistuu. Gabi onnistuu. Hieman yllättäen aivan puhki ollut Bale tulee laukomaan Realin kolmannen rankkarin. Nyt ollaan haukkakohdassa. Miten ihmeessä fysiikkansa rajat jo ylittänyt Bale voi vielä laukoa rankkarin? Navas rukoilee maalin edessä Balelle edes pientä energian ripettä. Bale uittaa pallon oikeaan alakulmaan ja hölkkäilee irvistellen takaisin keskiympyrään. Niguez onnistuu. Ramos onnistuu.

Juanfran näyttää ottavan hieman hätäisen vauhdin. Navas on hyvin pilkussa mukana. Pallo pamahtaa tolppaan. Viiden sentin matka halkaisee tarinan juonen. Toinen puoli jää spekuloimaan ja toinen silottaa tien ottelun ratkaisulle.

Realin viimeistä pilkkua astelee ampumaan, ehkä puolikuntoinen ehkä muuten vaan varjojen mailla vaellellut, Cristiano Ronaldo. Olisihan tämä pitänyt arvata. Yksi aikamme parhaista urheilijoista ja kenties kaikkein paras jalkapalloilija: diiva, egoisti ja Real Madridin ykköstähti tulee ratkaisemaan ottelun. Lopputulema on niin ilmeinen, että hetkeksi rankkarin onnistumisen päälle hiipii epäilyksen varjo. Se kuitenkin häviää hetkessä, kun pallo painuu voimalla maaliin. Ei mitään uutta auringon alla. Isoveli on isoveli. Pikkuveli pikkuveli. Ronaldo Ronaldo ja Pepe Pepe. Mestareiden liiga on jälleen lunastanut paikkansa yhtenä maailman hienoimmista turnauksista.

Viinikuvaus: klassikko, arvokas ja vivahteikas

Euroopan pienet suuret osa IV: SD Eibar

Eibar on noin 30 000 asukkaan kaupunki Pohjois-Espanjassa

Perjantaina pelataan La Liigassa erittäin tärkeä peli SD Eibarin ja Las Palmasin välillä. Eibar nousi La Liigaan viime kaudeksi. Se on todellinen pikkuseura. Eibar on seurana niin pieni, että noustessaan, se samalla melkein tippui. Eibarin oli Espanjan FA:n kriteerein nopeasti kerättävä tietty määrä omaisuutta suhteessa sarjan joukkueiden yleiseen kulutasoon, jotta se ansaitsisi sarjapaikkansa. Tämä tarkoitti 1,7 miljoonan euron keräämistä kolmessa kuukaudessa ja mikäli tässä olisi epäonnistuttu, seura olisi nousun sijaan tiputettu kolmannelle sarjaportaalle. Muun muassa seuran entisten pelaajien Xabi Alonson ja David Silvan avulla Eibarissa saatiin kerättyä riittävät varat. Eibarilaisten pitkäaikainen unelma tuoda Lionel Messin ja Cristiano Ronaldon kaltaisia tähtiä pikkuruiselle Ipurua Municipal- stadionille toteutui.

Baskiseura Eibar aloitti kauden 2014-2015 pirteästi ja keikkui La Liigan kymmenen parhaan joukossa sarjan puoleen väliin asti. Eibar ajautui kuitenkin todella surkeaan formiin ja viimeisestä yhdeksästätoista pelistä Eibar hävisi viisitoista, pelasi kaksi tasan ja voitti vain kaksi. Eibar jäi sarjan kahdeksanneksitoista, mikä olisi normaalisti tiennyt putoamista sarjaporrasta alemmas. Kabineteissa kuitenkin kuhisi jälleen. Suotuisa tuuli puhalsi baskimaan kääpiön purjeisiin. Sarjassa kolmanneksitoista tullut Elche pudotettiin veroepäselvyyksien vuoksi La Liigasta ja Eibar peri Elchen sarjapaikan.

Eibar on todella pieni seura. Noustessaan La Liigaan sen budjetti oli Espanjan kakkosliigan pienin. Eibarin kotistadionille mahtuu vain kuutisen tuhatta katsojaa. Stadionin kapasiteetti ei täytä La Liigan vaatimuksia. Stadionia ei toisaalta ole järkeä laajentaa, koska kannattajia ei ole tarpeeksi, Eibarilla ei ole varaa maksaa kaikille pelaajilleen La Liigan minimipalkkaa, joten sen on pyöritettävä lainapelaajarulettia.  Eibarin kaupunki on reilun Raision kokoinen. Siellä asuu 28 000 asukasta. Tulee tuntu, että Eibar on La Ligassa vain käymässä. Tosin vielä ei tiedetä, miten pitkällä visiitillä.

Väkisinkin herää kysymys siitä, mikä lopulta on Eibarin rooli La Liigassa tai espanjalaisessa jalkapallossa yleensä. Toisaalta Eibarin talous on hoidettu mallikkaasti ja se on hyvä ponnahduslauta tähtiin hamuaville jalkapalloilijoille. Toisaalta koko seuran vuoden budjetilla ei pystyttäisi kattamaan Messin tai Ronaldon palkkaa. Eibarin olemassaolo kärjistää kliseetä La Liigan epätasaisuudesta. Joukkueet vaikuttavat välillä olevan resursseiltaan kuin eri planeetoilta.

Viimeisen luun heittävät urheilulliset seikat. Eibar on tällä hetkellä La Liigassa seitsemäntenä. Se on paukuttanut sarjan kolmanneksi eniten maaleja. Enemmän kuin esimerkiksi Atletico Madrid. Omissakin on kolissut, mutta se tarkoittaa lähinnä sitä, että baskimaan kääpiötä katsomaan tulleet koti- ja vierasfanit, harvoin jäävät aivan kylmiksi. Kevät voi periaatteessa tuoda mukanaan vielä, melkein mitä vaan, mutta mielenkiintoista olisi nähdä, mitä tapahtuisi, jos Eibar La Liiga-visiitin lisäksi lähtisi myös Euroopan kiertueelle. Ensin on huomenna kaadettava kuitenkin kotipelissä Las Palmas.

Viinikuvas: ensiksi olin, että alahyllyltä selvästi, mutta sitten, että onpa positiivinen

Euroopan pienet suuret osa III: SV Darmstadt 98

SV Darmstadt on noussut vauhdilla bundesliigaan

SV Darmstadt 98:n tarinan yllä leijailee yksi kysymys. Miten ihmeessä neljänteen divisioonan putoamassa ollut rahaton Darmstadt nousi kahdessa vuodessa bundesliigaan? Vielä vuonna 2008 meinattiin Darmstadt haudata velkojensa takia saksalaisesta jalkapallosta. Bayern München tuli hätiin. Se osallistui hyväntekeväisyysotteluun, jonka tuottojen avulla saatiin Damrstadtin nenä taas pinnalle. Aika harva osasi tässä vaiheessa odottaa, että joukkueet tulisivat vielä lähivuosina pelaamaan samassa sarjassa samoista pisteistä.

Siinä missä Angers SCO on ranskalaisen jalkapallon kapinallinen ja U.S. Sassuolo Calcio italialaisen jalkapalloluokan mallioppilas, Darmstadt on saksalaisten jalkapallojumalien lellilapsi. Sen lähivuosien tarinaa värittävät onnekkaat sattumukset ja kädenojennukset. Maaliskuussa 2013 Darmstadtin pelaajat vajosivat pettyneinä nurmen pintaan. He olivat pelanneet tasapelin valmentajansa Dirk Schüsterin edellistä seuraa Stuttgart Kickersiä vastaan. Sarjapaikan säilymiseen olisi tarvittu voitto. Nelosdivari oli kutsumassa, mutta samoihin aikoihin saksalaisessa divarifutiksessa kiinnitettiin erityistä huomiota siihen, miten seurat hoitivat talouttaan. Darmstadtissa käytettiin vain se raha, mitä tienattiin, muiden seurojen ottaessa holtittomia lainoja pikavoittoja tavoitellessaan. Saksan FA ilmoitti, ettei se taloudellisen holtittomuuden johdosta myönnä sarjapaikkaa Kickers Offenbachille. Darmstadt nostettiin muutama viikko putoamisensa jälkeen takaisin kolmosdivarissa kabinettipäätöksellä.

Kaudella 2013-2014 Darmstadt jatkoi samaa järkevää taloudellista linjaansa. Se hankki ilmaisella siirrolla Dominik Strog-Engelin. Hyökkääjä oli tarponut alasarjoissa ja hukkunut muiden aurinkopaikasta kilpailevien joukkoon. Stroh-Engeliin iski jumalainen maalivainu. Hän teki Darmstadtissa ensimmäisellä kaudella ennätykselliset 27 maalia. Miksi ja Miten? Sitä hän itsekin hämmästeli ja totesi, että kaikki vain yhtäkkiä onnistui.

Stroh-Engelin maalit siivittivät Darmstadtin nousukarsintaan asti. Ratkaiseva ottelupari pelattiin Darmstadtin ja Arminia Bielefeldin välillä. Darmstadt hävisi kotiotteluna 1-3 ja vaikutti siltä, että nousu jäisi haaveeksi. Darmstadt venytti kuitenkin toisen osaottelun Bielefeldissä jatkoajalle. Kylmää kyytiä tuli, kun 110 minuuttia oli pelattu. Bielefeld kavensi tilanteeksi 2-3. 120+2 minuuttia oli pelattu, kun Bielefeldin rangaistusalueen tuntumassa pienen flipperin päätteeksi pallo leijaili kohti Darmstadtin Elton Da Costaa. Tämä täräytti pallon vastustamattomasti maalin takakulmaan. Peli oli 2-4 ja Darmstadt oli jälleen nousemassa kakkosbundesliigaan. Bielefeld pääsee vielä kerran hyökkäämään. Se saa vaparin keskialueelta. Kaikki pelaajat nostetaan maalivahti Stefan Ortegaa myöden ylös. Vapari leijailee kohti takatolppaa. Ortega nousee korkeimmalle ja kääntää kohti keskustaa Arne Feickille. Feick puskee pallon tolpan sisäreunaan. Pallo putoaa maalin eteen. Bielefeldin Sebastien Hille on ensimmäisenä pallolla. Kuti lähtee. Aaron Berzel venyttää jalan eteen ja pallo kimpoaa pois rangaistusalueelta. Pomppu sisään, pomppu ulos. Darmstadt nousee kakkosbundesliigaan.

Vastoin kaikkia odotuksia ja kakkosbundesliigan pienimmällä budjetilla Darmstadt ylsi heti ensimmäisellä kaudella sarjan toiseksi. Se tiesi suoraa nousua bundesliigaan suurten joukkoon.

Damstadt tuomittiin ennen kauden alkua varmaksi putoajaksi. Sillä on bundesliigan pienin pelaajabudjetti eikä se tehnyt isoja hankintoja ennen kauden alkua. Sen kausi lähti kuitenkin hyvin käyntiin. Darmstadt keikkui lokakuun loppuun asti sarjan kärkikymmenikössä. Vuoden vaihde on purrut kuitenkin Darmstadtia. Tällä hetkellä joukkue on bundesliigan 13:sta. Putoamisviivaan on eroa vain neljä pistettä. Kurssi ei tule kääntymään seuraavassa ottelussa, sillä seuran kerran pelastanut Bayern München tulee olemaan säälimätön isäntä.

Valmentaja Dick Schüster totesi ennen kauden alkua, että joukkue ei kuulu bundesliigaan. Vauhti on ollut tähän asti päihdyttävää. Darmstadt kuuluu bundesliigaan, koska siellä se pelaa. Se on samalla riitävän pieni tippumaan, mutta kysymys kuuluukin, onko se jälleen tarpeeksi onnekas säilymään?

Viinikuvaus: onnekkaita sattumuksia ja väliintuloja, keväistä happamuutta, petollisen makeaa

Kohokohdat ottelusta Arminia Bielefeld-Darmstadt: http://www.youtube.com/watch?v=liBvo7zBgs0

Euroopan pienet suuret osa II: U.S. Sassuolo Calcio

Sassuolo pelaa nykyään kotiottelunsa MAPEI Stadiumilla

Jos Angers SCO:ta voi luonnehtia pelitavaltaan kyyniseksi, pieneksi häirikköseuraksi, joka vie pisteitä isommiltaan keinoja kaihtamatta ja lypsää pelaajistaan parhaan mahdollisen tuloksen antamalla heille viimeisen mahdollisuuden menestyä huippujalkapallossa, on U.S. Sassuolo Calcio jotain muuta. Siinä missä Angersilla on omat leikkauskohtansa valioliigan West Bromwichin kanssa, voisi Sassuoloa verrata Evertoniin. Se pelaa naivin optimistista hyökkäävää jalkapalloa. Sen riveissä on ulkomaalaisia pelaajia tällä hetkellä vain kolme eli sitä voisi kutsua italialaisen jalkapalloluokan mallioppilaaksi. Oman menestyksen lisäksi Sassuolo toteuttaa kansallista missiota kasvualustana italialaisille pelaajille.

Pohjois-Italiassa Modenan provinsissa on Sassuolon teollisuuskaupunki. Kaupungissa on 40 000 asukasta ja sen alueella on 300 keramiikkatehdasta. Toisen maailmansodan jälkeen Serie A:ssa ei ole pelannut yhtään joukkuetta yhtä pienestä kaupungista. Sassuololla on kuitenkin rosonsa. Se ei pelaa enää kotiotteluitaan kotikaupungissaan. Noustessaan Serie B:hen se pelasi Modenan Stadio Alberto Braglian stadionilla. Sittemmin Sassuolon omistaja Giorgia Squinzi osti Reggio Emiliasta Stadio Citta del Tricoloren. Sassuolo on Juventuksen ohella ainoa seura Serie A:ssa, joka omistaa oman stadioninsa. Stadionvaellus on jättänyt jälkensä seuraan, sillä Sassuolon kotiotteluiden yleisökeskiarvo on Serie A:n pienimpiä. Osa seuran uskollisimmista kannattajista myös raivostui, kun kotistadionin nimettiin uudelleen seuran omistajan johtaman yhtiön MAPEIN mukaan MAPEI Stadiumiksi.

Sassuololla on stadionpakolaisuuden lisäksi ollut haasteita pysyvän kannattajajoukon ja seurakulttuurin luomisessa. Sen menestys on ollut vaatimatonta, joten alueen kannattajat ovat herkästi kääntyneet Bolognan, Modenan tai Reggianan riveihin. Tietynlainen juurettomuus kuvastaa Sassuolon kannattapohjaa, mutta jokainen Serie A:ssa vietetty lisävuosi vankistaa seuran suosiota.

Sassuolon mustavihreät paidat ovat perintöä englantilaiselta Lancaster Roversilta. Englantilaisjoukkue oli kiertueella Italiassa 1921 ja ei pystynyt pelaamaan sovittua ystävyysottelua. Anteeksipyyntönä he lahjoittivat pelipaitansa italialaisilla. Paidoista mustavihreine-raitoineen tuli tärkeä osa Sassuolon identiteettiä.

Sassuolon valmentaja Eusebio Di Francesco on entinen Serie A jyrä, jolla on myös tusinan verran maaotteluita vyöllään. Italiassa ei perinteisesti olla kaikkien kärsivällisimpiä menestyksen suhteen. Sen myös Di Ftancesco on saanut huomata. Di Francesco aloitti valmentajana Italian kolmannella sarjatasolla Virtus Lancianossa vuonna 2008. Kenkää tuli alkuvuodesta 2009. 2010 Di Francesco siirtyi Serie B:n Pescaran perämiseen luotsaten joukkueen 13:sta. Tuona kautena hän myös loi mainetta viihdyttävän jalkapallon peluuttajana. Syksyllä 2011 Di Francesco siirtyi valmentamaan Serie A:han Lecceä. Joulukuussa tuli taas kenkää huonojen tulosten vuoksi.

Kesällä 2012 oli edessä siirto Sassuoloon. Ensimmäisenä kautena hän voitti Serie B:n ja nosti joukkueensa Seria A:han. 2014 huonon tulosputken päätteeksi tuli taas kenkää. Sen jälkeen Sassuolo vajosi yhä syvemmälle Serie A:n putoamiskurimukseen, joten vain kuuden viikon tauon jälkeen, Di Francesco palkattiin uudelleen Sassuolon perämiseen. Hyvän loppukauden ansiosta Sassuolo lopulta säilyi Serie A:ssa.

Kuluvan kauden Sassuolo aloitti sensaatiomaisesti 2-1 kotivoitolla Napolista. Ensimmäiset kuusi ottelua se pelasi tappioitta ja oli parhaimmallaan sarjan kolmantena. Sittemmin sen vauhti hieman tasoittui. Kotonaan se pysyi voittamattomana vuoden vaihteeseen asti, mutta samalla se ei pystynyt riittävän usein kääntämään tasaisia otteluita voitoiksi. Tästä syystä Sassuolo liusui sarjan kuudenneksi.

Kevätkausi 2016 alkoi nihkeällä kotitasapelillä Frosionea vastaan. Sen jälkeen kaatui jälleen yksi suurista; Inter Milan vieraissa 0-1. Sen sijaan, että voitto San Sirolla olisi siivittänyt joukkueen jälleen uuteen lentoon, ajautuikin se voitottomaan putkeen. Putki on tällä hetkellä venynyt seitsemän ottelun mittaiseksi. Myös kotitaika on rikkoutunut tämän putken aikana. Sikäli kun Sassuolo tahtoo pelata tällä kaudella tosissaan Eurooppaan pääsystä, sen pitää voittaa pian. Muutoin se liukuu hyvin alkaneen kauden päätteeksi alempaan keskikastiin. Putoamisen se välttää lähes varmasti, mutta seuran tavoitteet ovat korkeammalla. Alemman keskikastin sijoitus saattaisi myös merkitä toistamiseen Di Francescon lähtöä.

Serie B:hen putoaminen muutaman kauden sisällä olisi varmasti katastrofi vakiintumattoman kannattajajoukon joukkueelle. Sassuolon veri tullaan lähitulevaisuudessa punnitsemaan vielä monta kertaa. Joukkue on kuitenkin suhteellisen hyvällä taloudellisella pohjalla. Sen pohjalle on hyvä rakentaa. Olennainen kysymys lienee kuitenkin, riittääkö seurajohdon kärsivällisyys, mikäli pikavoittoja ei ihan heti tule.

Viinikuvaus: vahvasti italialaista, arvoviininä vielä nuori ja koettelematon

Euroopan pienet suuret osa I: Angers SCO

Angers SCO on ollut Ranskan liigan suurin yllättäjä

Leicester City on tällä kaudella tehnyt eurooppalaisesta jalkapallosta piirun verran kiinnostavampaa. Kettujen varjossa on kuitenkin myös muutama vähän vähemmälle huomiolle jäänyt eurooppalainen jalkapalloilmiö. Käsittelen seuraavissa blogeissa neljää seuraa: Angers SCO:ta, US Sassuolo Calciota, SD Eibaria ja SV Darmstadtia. Kaikki neljä joukkuetta ovat kyenneet tällä kaudella ylittämään niihin kohdistuneet odotukset.

Angers on noin 150 000 asukkaan kaupunki Länsi-Ranskassa. Angersia halkoo Maine-joki ja sen lähettyviltä Saint-Barthélemy-d'Anjousta tulee Cointreau-likööri. Lisäksi sillä on jalkapallojoukkue Ranskan pääsarjassa.

Jalkapallojoukkue Angers SCO nousi täksi kaudeksi Ranskan pääsarjaan yli 20 vuoden tauon jälkeen. Transfermarkt-sivuston mukaan seuran arvo on Ranskan pääsarjan neljänneksi pienin. Joukkueen odotettiin palaavan kauden päätteksi takaisin kakkosliigaan. Vastoin ennakko-odotuksia Angers majailee tällä hetkellä kuitenkin sarjan kuudentena. Se tulee lähes täysin varmasti jatkamaan pääsarjassa tämänkin kauden jälkeen. Angersin menestyksen resepti on ollut yksinkertainen: älä päästä maaleja. Vielä vuoden vaihteessa joukkue oli päästänyt euroopan huippusarjojen joukkueista vähiten maaleja/ottelu. Toisena samaisessa tilastossa oli Atletico Madrid. Vuoden vaihteen jälkeen Angersilla on kuitenkin ollut vaikeuksia pitää virettä yllä ja omissa on soinut jo seitsemässä ottelussa useammin, mitä koko kauden ensimmäisellä puoliskolla yhteensä. Joukkue on voittanut seitsemästä ottelusta vain yhden, joskin se oli sitäkin makeampi 3-0 kotivoitto Monacosta.

Pelkästään omaan pään puhtaana pitäminen ei vielä vie pelaamaan pääsystä Eurooppa-liigaan saati sitten mestareiden liigaan. Täytyy voittaa otteluita ja jotta voi voittaa, täytyy tehdä maaleja. Angers SCO on tehnyt niitä hämmentävän vähän. Angers on 25 ottelussa tehnyt 25 maalia eli keskimäärin yhden jokaisessa ottelussa. Viisitoista näistä on tehty erikoistilanteesta. Piirtyy väkisinkin kuva hyvin kyynisesti pelaavasta joukkueesta, joka ei välttämättä omien faniensa lisäksi villitse massoja, mutta tekee tulosta. Se voi olla tylsää, mutta siinä ei ole mitään pahaa. Se on selviytymistä.

Angers puolustaa poikkeuksellisen hyvin ja iskee erikoistilanteesta voittomaalin. Joukkueen pelaajien on puhallettava yhteen hiilen ja puolustettava kollektiivisesti. Sanotaan että joukkueen manageri Stéphane Moulin on hankkinut joukkueeseen pelaajia, joilla on viimeinen mahdollisuus todistaa, että he pystyvät pelaamaan jalkapalloa huipputasolla. Se tuo riittävän psykologisen kulman siihen, että joukkue pystyy menestymään ennakoitua paremmin. Joukkueen ykköspyssy ja kenties paras pelaaja on senegalilainen keskikenttäpelaaja Cheikh N’Doye. N’Doye kahlasi Ranskan amatöörisarjoja, kunnes kakkosliigassa pelaava Creteil hankki pelaajan riveihinsä. Creteilistä N’Doye siirtyi täksi kaudeksi Angersiin.  N’Doye on 29-vuotias, joten hänellä on käytännössä viimeiset mahdollisuudet saada vielä nostetta uralleen.

Futisromantiikkaa/dramatiikkaa tarjoaa myös joukkueen ykkösmaalivahdiksi noussut Ludovic Butelle. Hän oli saanut unelmadiilin Espanjaan Valenciaan. Ystävyysottelussa Parmaa vastaan hän törmäsi vastustajan hyökkääjään: törmäys ei ainoastaan meinannut päättää hänen uraansa, vaan se oli vähällä viedä hänen henkensä. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin Butelle on taistellut tiensä Ranskan pääsarjan ykkösmaalivahdiksi, josta hänen kaupattiin vuoden vaihteessa Club Bruggeen

58 minuuttia pelattu Rennes-Angers SCO-ottelua. Tilanne on 0-0, kun otan Veikkaus TV:n lähetyksen aktiiviseen seurantaan. Angers saa kulman. Pallo lähetetään kohti N’Doyea. Rennesin puolustus purkaa vain vaivoin tilanteen. Muutoin Rennes on ollut hiukan niskan päällä. Siltä on myös hylätty yksi maali. Rennes hallitsee peliä. Angers puolustaa 4-5-1 ryhmityksellä ja vetää oman pakkansa syvälle puolustusalueelleen. Rennesin maali roikkuu ilmassa. Pallo käy Angersin tolpassa. 0-0 säilyy. Butellen tilalle hankittu Denis Peric ottaa kaksi paraatitorjuntaa, kun peliä on jäljellä viisi minuuttia. Lisäaikaa kaksi minuuttia. Peli tuntuu taputellulta, mutta samalla kun vilkaisen muiden illan otteluiden tilanteita, Arnold Bouka Moutou ohjaa kulmasta pallon omaan maaliin. Rennes voittaa 1-0. Angersin satuun ilmestyy yksi mörkö lisää. Loppukaudesta on helppo ennustaa vaikeaa.

Viinikuvaus: kyynistä, organisoitua ja epävarma jälkimaku