Futis ja kirjat: Aina nälkä, Tapani Kinnunen

”Aina nälkä” on Tapani Kinnusen kirjoittaman ja Kustannusliike Robustoksen kustantaman Suomi -sarjan kuudes ja sarjan päättävä osa (ainakin näillä puhein näin). Romaani on sikseen kuumaa kamaa, että sen perässä liikahti länsi-turkulaisen asuinalueen autokatoksen varjoihin jo kertaalleen pois muuttanut naapurin huligaanipoikakin. Ei. Hän ei ollut salaisen kätkön tai unohtuneen kevytmoottoripyöränsä perässä liikenteessä. Hän halusi Kinnusen romaanin ja oli hajulla. Mustanaamio oli kuitenkin viekkaampi ja romaani päätyi oikealle luku- ja kirjoituspöydälle.

Tapani Kinnusen "Aina nälkä"

Romaanissa on tynnyreittäin enemmän viiniä ja sen lajitovereita kuin futista. Romaani rallattelee päähenkilönsä Topias Kettusen nuoruuden Joensuun musa-, baari- ja mimmiskenen läpi Lontooseen, jossa maistellaan ja aistitaan suurenmaailman meininkiä ja pudotetaan suosiolla päiväohjelmasta Arsenalin ja Lutonin -derby muiden houkutusten nykiessä viehettä. Lontoosta pelmahdetaan muutaman vuosikymmenen aikamuljahduksella takaisin Joensuuhun ja sen ympäristöön. Ennen itsetutkiskelevaa päätöslukua otetaan vielä puhelu vastaan Turusta ja painellaan universumin kuplamuovia siitä kohdasta, jossa Masan -baari ja FC Inter Turku risteävät. Romaani on myös tribuutti Ismo Alangon elämäntyölle.

”Aina nälkä” ei tarvitse lämmittelykierroksia, sillä jo kahteen ensimmäiseen lukuun ehtii mukaan ero, Hassisen koneen keikka, kerrostalon kellarihuoneen betonilattialle valutetut sappinesteet ja kahteen eri pakettiin, joista toisen päähän taitellaan solmu, lasketut siemennesteet. Päähenkilö elää ensimmäisten sivujensa kautta säälimättä ja lupia- tahi anteeksipyytelemättä todeksi omaa kirjallisuusihannettaan: ei tuulessa heiluvia latoja vaan kypärätöntä paahtamista kuumalla moottoritiellä. Tosin romaanin lopun seesteinen hetki, jossa romaanin olennainen sanoma Topias Kettusen pyrkimyksistä vertautuu ”kalan hyppäämisestä muodostuviin renkaisiin, jotka luonto suoristaa” symboloi myös sitä, että aina ei moottoritielläkään tarvitsee vinguttaa kierrosmittaria punaisella.

Yksi romaanin keskeisimmistä teemoista on päähenkilö Topias Kettusen sekä määrätietoinen että pomppuinen erilaisia matkustus- ja juomatapoja hyödyntävä reissu kirjailijanalusta kirjailijaksi. Kirjoittamisesta itsestään ei kirjoiteta paljoakaan, vaan estradilla ovat tapahtumat ja ihmiset, joista Kettunen uuttaa uutteensa. Sinänsä nuori Kettunen tunnistaa arvonsa jo ennen kuin kirjallisen maailman rahtilaiva irtoaa Suezin kanavasta. Kettunen arvioi paikkansa kotimaisessa runousskenessä Pentti Saarikosken ja Jarkko Laineen paalupaikkojen taakse kolmanneksi. Vierelle neloseksi saattaisi satunnaisesti kelvata Haavikon Paavo.

Helter Skelteristä ja Tapani Kinnusen koko tuotannosta tunnistetut Beat -vaikutteet sykkivät Aina nälässäkin sekä teemoina että suorina viittauksina. Kirjan Knausgård -hetki on taidetapahtuman palkintoleirin päätteeksi opetusministerin syliin lentävät tyhjät oluttölkit. Karl-Oven nuoruuden kirjallisuusleiri päättyi omien kasvojen viiltelyyn. Molemmat jättivät leirikansaan jälkensä ja kun katsotaan päähenkilöiden ohi suoraan kirjailijaan niin kumia on poltettu autofiktion asvaltilla sittemminkin. 

Mustanaamion suojeluksessa

Romaanin kerronnassa on optimaalisessa suhteessa sekä Samuli Lindelöfin röyhkeyttä että Petteri Forsellin leikkisyyttä. Siitä syntyy sen imu.  Jukka Pakkasenkin kriteereillä se kepittäisi suurimman osan futiskentillä nähtävistä hienoista syötöistä. Kirjoittaja on ehtinyt romaanin ahmimaan jo kaksi kertaa viikkoon ja kirja lähtee myös kesälomareissulle mukaan. Sen verran lähtemättömästi moottoriöljyn käry on tarttunut hajureseptoreihin.

Viini: Ruskasta laadukkaaseen portugalilaiseen

Arvostelukappale on saatu Mustanaamiolta. Oman kappaleen voi napata kesän rientoihin täältä:

https://kirjakauppias.fi/epages/kirjakauppias.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/kirjakauppias/Products/9789525758863

En toki sulkisi suoraan pois katukaupankäynninkään mahdollisuutta. Se tosin vaatii vähintään auttavaa viidakon lakien ja liikkeiden tuntemusta.

Futis ja kirjat: Helter Skelter, Tapani Kinnunen

Helter Skelter -käsitteellä viitataan liukumäkeen. Se saa myös pimeämpiä sävyjä konnotaatioistaan Charlie Mansoniin ja Tate-LaBianca -murhiin.

Helter Skelter on myös Robustoksen kustantaman ja Tapani Kinnusen kirjoittaman Suomi -sarjan viides romaani. Sen liuku lähtee Hanian rannoilta ja kiertää maailman pienimpien punaisten lyhtyjen kujien kautta Suomen jalkapallopääkaupungin pyhätön eli Turun Kupittaan nurmille. Loppukiihdytyksensä Helter Kelter ottaa Helsingistä kirjajulkkareilta ennen kuin se tömähtää Ravintola koulun terassille. Viimein, kun silmät lupsahtavat auki, ohimoita asiaankuuluvasti kolottaa, koska matkan varrella tuli kumottua olutta ja muita juomia. 

Tapani Kinnusen Helter Skelter

Helter Skelter päätyi kirjoittajan postilaatikkoon kirjailijan erikoistoimituksena. Woltit sun muut foodoorat ovat vielä mustavalkoista divarikamaa, sillä pyhänä sovitusta lähetyshetkestä pelkkää postilaatikkoon teipattua Interin -logoa Pohjantähtenään käyttävä erikoistoimittaja väisti naapurin sätkäpaperia metsästävän huligaanipojan ansat ja tiputti asianmukaisesti Kelan kirjekuoreen käärityn kirjan tismalleen oikeaan postilaatikkoon tilauspäivänä ja vieläpä alta aikayksikön. Tapani Kinnunen on tunnettu Turun sinimustien kannattaja, joka huutaa munukkaa Veritaksen kannattajakatsomon ”yläaitiosta” ja tähän limittyvät kokemukset ovat yksi kirjan keskeisistä teemoista.

Arvostelukappale saatiin kirjailijan erikoistoimituksella

Romaani kertoo yhdestä vinkkelistä syyn sille, miksi sinimustat värit ovat Turussa vetäneet puoleensa. Iltatähtenä Turkuun syntynyt Inter toi väriä, kulttuuria ja kansainvälisyyttä Turun seisahtuneeseen futisilmaan. Kirjoittaja huomaa vähän väliä käkättävänsä romaanin kohtaukselle, jossa päähenkilö Topias Kettusen vaatiessa TPS:n pelissä vastustajalle keltaista korttia, mustavalkoisten pitkätakkinen kannattaja ojentaa hänelle joulukortin ja sellaista tai mitään muutakaan korttia Kettunen ei halua, joten hän myy pohjoiskarjalalaisen futissielunsa Interille heti, kun se vain on mahdollista. Hyvin samaistuttavaa.

Turun futiksen lisäksi kirjassa muistellaan myös niitä huuhkajien kohtalonhetkiä, jotka lopulta toivat historiallisen EM-kisapaikan. Kuvaukset Olympiakatsomosta ja pubeihin pystytettyjen screenien äärestä tulevat niin inhimillisellä äänellä ja sellaisella tarkkuudella, että mannerjäät voivat huoletta sulaa, kunhan yksi kappale Helter Skelteriä jää seuraavalle sivilisaatiolle, jotta hekin voivat saada palansa siitä, mitä oli olla ihminen ja jalkapallokannattaja silloin, kun Rive hoiti huuhkajat kisoihin. 

Futis yhdistää, mutta myös erottaa. Romaanissa kerrataan Interin kannattajaryhmittymän jakaantumista yhdestä kahteen eli Ultraboyzista Ultraboyziin ja Armadaan. Toisaalta sääli, mutta toisaalta hyvin inhimillistä, sillä eroavathan pariskunnatkin ja niissä eroissa on kysymys vain kahden ihmisen toiveiden, tarpeiden ja pettymysten yhteensovittamisesta. Sinimustien kannattajia on rutkasti enemmän ja määrä vain kasvaa. Siksi törmäyksiäkin saattaa tulla.

Helter Skelterin kerronta on vauhdikasta ja mukaansa ryystävää. Romaanissa vilkaistaan aina hieman pidempään sinne, minne ei välttämättä olisi soveliasta ollut katsoa, mutta mihin kaikki kuitenkin katsoo, ja romaanissa läväytetään sanat pöytään sellaisena kuin maailma on koettu. Kroppaa saavat laittaa likoon sekä Topias Kettunen itse että kirjaan valikoidut henkilöt hänen lähipiiristään, jotta romaani saa sellaisen lennon, että kirjoittaja luki sen kertaistumalta. Topias pudottelee matkan varrella hauskoja knoppeja ympäristöstään, jotka maustavat ja värittävät kirjan maisemaa. 

Kirjan henkilöhahmot ja se, miten heidät on kerrottu, soittavat kaikuja jenkkien Beat -sukupolveen ja Bukowskiin. Boheemien ihmisten tuominen tähän aikaan lämmittää kirjoittajan sydäntä, koska olin jo osin tullut näkörajoitteiseksi tämän maailman olemassaolosta. Kerronnan tarkkuuden, imun ja rehellisyyden nimissä ymmärrän myös, mistä Kinnusen ja Knausgårdin -rinnastukset tulevat. *Siksi aionkin tarttua löyhään lupaukseeni siitä, että luen koko Suomi -sarjan, sillä olenhan juossut Taisteluni -ultrajuoksun myös puolitoista kertaa, ja kuten maailmassa aina, olen aivan varma, että sinimusta voittaa. 

Viini: sukkahousujen sisällä paikalle tuotuna ja oleellista on, että sitä on tarpeeksi itselle ja kavereille

Arvostelukappale on saatu kirjailijan erikoistoimituksella. Sen voi ostaa esimerkiksi täältä: https://kirjakauppias.fi/Helter-Skelter tai jos taitaa kaupankäynnin- tai katukaupankäynnin taidon ja tahtoo kirjan erikoistoimituksella, kannattaa kierrellä Turun kuppiloita tai saapua Interin kotipeleihin sopivankokoinen seteli lompakossaan ja nykäistä kirjailijaa hihasta.

*Tämä ei ollut maksettu virke, vaan kirjoittajaa on uhkailtu Mustanaamiolla