FC Inter-FC Honka: haamujengin rallatus

Helteessä kylpevä Turku sai todistaa jälleen yhtä hienoa futisiltaa, kun aiemmin viikolla sankarillisesti Eurooppa liigassa painineen FC Inter Turun vieraaksi tuli toisena sarjassa majaillut FC Honka. Kysymysmerkkinä oli, miten Interin kaasu tulisi riittämään elintärkeässä köydenvedossa keltamustia vieraita vastaan, jotka olivat pelien puolesta saaneet huilata reilun viikon verran. Honka on perinteisesti ollut melkoinen aavelauma Interille eli turkulaisilta vaadittiin haamujengimäistä otetta.

FC Honka saapui Turun Interin vieraaksi

Liekkö helteen tai jonkin muun seikan johdattelemaa, kun molemmat joukkueet lähtivät vastaanottamaan vastustajan hyökkäyksiä omalta kenttäpuoliskoltaan. Tempo pysyi ottelussa melko maltillisena joukkueiden siirrellessä tunnontarkasti puolustusmuotoaan pelin alapuolella ja kierrättäessä pallo kyynisesti puolustuksen kautta.

Honka joutui miettimään ensimmäisenä pelisuunnitelma uusiksi, kun Inter kääntää nopeasti pelin oikealle laidalle: Niilo Mäenpää tuikkaa pallon boksiin rynnivälle Filip Valencicille. Valencic vääntää itsensä irti vartijastaan ja saa käännettyä pallon kohti maalia. Pallo kolahtaa onnekkaasti Hongan maalin tolppaan. Elias Mastokangas kiittää pompusta ja siirtää pelivälineen verkkoon. Maali on jatkuvasti peliään parantavan Mastokankaan ensimmäinen veikkausliigassa.

Oskari Hämäläisellä oli täysi työ pitää ottelu näpeissään

Honka ei juurikaan peliään muuta, vaan jatka suunnitelmansa mukaisesti. Sen pelistä erottuu positiivisena todella laajalla säteellä Veritaksen nurmea haravoineen Lucas Kaufmannin pelinrakentaminen. Kolikon toisella puolella on ohjeistetunoloinen Valencicin jatkuva kolhiminen, jota ottelun tuomaristo Oskari Hämäläisen johdolla ei saa kitkettyä pois. Sinimustien tasaillessa tilejä ottelun päälle nousee laukalle lähtevän auraa.

Honka jatkaa toisella puoliajalla siitä, mihin se ensimmäisellä jäi eli pitämällä pakkansa tiiviinä ja kolhimalla lopulta ottelun parhaaksi valittua Valencicia. Valencic pitää kuitenkin nahkansa ja räväyttää karmapallon Hongan maalin yläkulmaan, kun peliä on pelattu 59 minuuttia. Pikkukoiruudet painelevat häntä koipien välissä koppiinsa ja unohtuvat, kun Valencic jättää zlatanmaisen viestin sunnuntaiselle jalkapallokokoontumiselle.

Filip Valencic oli ottelun herra ja hidalgo...

...ja sille oli myös hintansa

Kynsienpureskelua oli kuitenkin vielä tiedossa. Interin puolustuksen nukahtaessa vaihdosta tullut Abel Suarez nekkaa Juha Hakolan lähettämän laatupallon maaliin ja raitapaitojen tuloksen erottaa taas vain yksi maali.

Honka saa heitettyä pari läheltä piti palloa Interin maalin suuntaan, mutta lopulta Veritaksen kuninkaat Valencic ja Timo Furuholm painavat peitsensä futisiltaan. Valencic vapauttaa Furuholmin boksissa. Furuholm jättää pienellä siirolla vartijansa taakseen ja pistää pallon sukkana alakulmaan. Inter vie ansaitusti pinnat kotonaan ja tasaa veikkausliigan tilanteen entistä kutkuttelevammaksi.

Sinimustat kirjasivat ilonaiheet ja pisteet nimiinsä

Viinikuvaus: helteinen ja leppoisasti kuplivaa kesäjuomaa.

TPS-Haka: paperitehtaan piipusta kun savu kohoaa

Turussa aurinko helli taas futiksen ystäviä, kun ykkösen kärkimatsissa FC TPS ja FC Haka ottivat mittaa toisistaan. Valkeakosken mustavalkoisten meno on ollut kauttaaltaan vakuuttavaa, kun Turun mustavalkoisilla käynti on muutamia kertoja ontunut esteillä kohti veikkausliigan vihreämpiä nurmikenttiä.

Veritas tarjosi idylliset puitteet ykkösdivarin kärkikamppailulle 

Valkeakosken Haka näytti luonnetaan, kun heidän mukavan runsaslukuinen kannattajajoukkonsa laittoi rallataen jo ennen ottelun alkua. Hakapeliitat ilmoittivat olevansa täällä taas ja matkalla kohti veikkausliigaa.

Hieman enteenomaisesti pelaajat saapuivat savun tuprutessa kentälle

Peli itsessään oli alussa varovaista ja riskejä vältettiin puolin ja toisin. Molemmat joukkueet aloittivat myös prässinsä vain pykälää ennen puolta kenttää eli pelin tärkeys heijastui staattisena peli-ilmeenä. TPS sai myös rikkomalla otettua Hakalta vauhtia pois. Keltakorttia ei toistuvista pikkukoiruuksista huolimatta Antti Munukan taskusta kaivettu.

25 minuutin jälkeen TPS sai pelin muutaman kerran vaarallisesti Hakan boksiin. Mika Ääritalon lisäksi Tatu Varmanen sai tuotua peliä hyvin eteenpäin, mutta aivan viimeisillä hetkillä sopivaa viisasten kiveä ei löytynyt eikä pallo myöskään pomppinut sopivasti.

Haka rokotti surutta: Salomo Ojala saa ensin rangaistusalueen sisällä jalkaansa sopivasti vapaaksi ja pallo löytää tiensä TPS-maalin takayläkulmaan. Peliä oli pelattu 35 minuuttia. Tästä kahdeksan minuutin kuluttua Ojala voittaa kulmapotkutilanteessa pystypainin ja shokeeraa Veritaksen kauden divariennätysyleisöä jo toisella maalilla. Haka on kliinisellä viimeistelyssään osoittanut divarimestarin elkeitä ja jättänyt polttomerkkinsä Veritaksen nurmeen.

Punaisissa pelannut Haka juhlimassa avausosumaa

Toiselle puoliajalle TPS tuo maalipyssynsä Eliecer Espinosan kentälle ja peli ei kauaa vanhene, kun Espinosan rangaistusalueen ulkopuolelta ampuma ohjus ottaa pienen kimmokkeen ja uppoaa maaliin. Peli herää kunnolla henkiin.

Hakan Santeri Aaltonen käy kertaalleen koppaamassa pallon alakulmasta. TPS saa hyvän hengen päälle ja ilmassa on tasoittavan maalin tuntua, mutta Haka pistää taas noitaliemet uusiksi. Kulmapainin päätteeksi Ville-Valtteri Starck pokkaa matolta pisteet ja vie Hakan taas kahden maalin johtoon. TPS:n puolustus on ollut liian pehmeä peliittoja vastaan ja tehtaiden piiput tupruttelevat jälleen voitonmerkkejä.

Savupeite saadaan vielä hetkeksi purjeeseen, kun suurten suosionosoitusten saattelemana comebackin kentälle tehnyt Matej Hradecky painaa palosammuttimen rangaistuspotkusta maaliin. TPS pääsee kirittämään vieraita maalin takaa-ajoasemasta. Kiri hyytelöityy Munukan pillin rytmikkääseen puhallukseen. Teemu Tainio merirosvoineen nappaa makoisan päänahan mukaan viemisiksi. Turun mustavalkoisen puolen osaksi jää yhden viihdyttävän ottelun isännöiminen.

Comebackin tehneen Matej Hradeckyn rankkariosuma ei riittänyt pisteille asti

Todentuntuinen "Veikkausliiga täältä tulee Haka" -chäntti pistää pisteen futisillalle.

Haka kiittämässä hakapeliittoja

Viinkuvaus: voimakkaan savuinen tarkanmarkan -reseptin nokinen luomus

Senegal-Algeria: huipennus

Senegal ja Algeria ratkovat illalla Afrikan mestaruuden Kairossa. Turnaus on tänä kesänä jäänyt hieman Copa American ja naisten MM-futiksen katveeseen eikä finaalillekaan löydy Suomen suuntaan helposti televisiointia (Veikkaus TV sentään näyttää pelin), mutta kyseessä on kuitenkin laadukas ja kansainvälisesti seurattu turnaus. 

Pelaajalistat vilisevät euroopassa pelaavia huipputekijöitä ja toisaalta turnaus nostaa ikkunaan tuntemattomampia pelaajia, jotka hakevat nostetta futisuralleen. Turnauksen merkityksestä pelaajille kielee esimerkiksi Senegalin Sadio Maneen ennen kisoja antama lausunto siitä, että hän vaihtaisi hiljattain Liverpoolin kanssa voittamansa Mestareiden liigan pystin Afrikan mestaruuteen.

Senegal

Senegal raivasi reittinsä jatkoon lohkosta C, jossa se kärsi turnauksen tähän asti ainoan tappionsa juuri Algeriaa vastaan. Algeria on myös ollut ainoa joukkue, joka on onnistunut maalinteossa Senegalia vastaan. Hurlumhei -futista ei terangan leijonilta ole nähty, vaan pelin peruspilarit on pystytetty puolustuspeliin. Jatkopeleissä Senegal kampesi tieltään ensin Beninin ja sitten Tunisian.

Finaalissa iso kysymysmerkki on joukkueen puolustuksen johtavan pelaajan Kalidou Koulibalyn pelikielto. Cheikhou Kouyateen rinnalle keskuspuolustukseen juossee Schalken Salif Sane. Koulibalyn poissaolo on varmasti sellainen paisti, jonka ympärillä Algerian aavikkoketut tulevat kiertämään.

Senegal on pelannut turnauksessa pääsääntöisesti 4-2-3-1 -taktiikalla. Vahvan keskikentän keskustan kautta se on napannut pallonhallinnan keskimäärin 56%:sti itselleen. Lisäksi puolustuksen keskusta on vahvasti miehitetty kahden keskikentän ankkurin ja kahden topparin voimin.

Omia hyökkäyksiään Senegal tuo laidoilta Ismaila Sarrin ja Maneen kautta. Yksinäisenä kärkenä viilettää M'Baye Niang, joka ennen finaalia on hieman kääntämätön kortti, koska maalitili on turnauksessa vielä avaamatta.

Aliou Cissen luotsaamalta Senegalilta Afrikan mestaruus vielä puuttuu eli illalla sillä on mahdollista kirjoittaa leijonankarvaisin kirjaimin maansa futishistoriaa.

Algeria

Algeria on rymistellyt Afrikan mestaruusturnauksessa voitosta voittoon.  Tiukimmille sen on laittanut puolivälierissä vastaan jolkotelleet Norsunluunrannikon oranssit. Aavikkoketut menivät ottelusta jatkoon vasta rankkareiden jälkeen. Draamaa tarjoiltiin myös välierissä Nigeriaa vastaan, kun Riyad Mahrez vapautti vihreät finaalijuoksuun lisäajan viimeisellä minuutilla tintatulla vaparimaalilla.

Algeria on paahtanut 4-1-4-1 -muodostelmalla lähes koko turnauksen. Se hyödyntää hyökkäyksissään erityisesti oikean laidan Mahrezia ja tätä tukevaa Youcef Atalia. Keskikentän laidoilla sekä Mahrez että Yousef Belaili leikkaavat hanakasti myös keskelle ja jättävät laidalle tilaa laitapakkien nousuille.

Keskikentän keskustasta Sofian Feghouli nousee hanakasti mukaan hyökkäyksiin Ismael Bennacerin tasapainottaessa peliä Mahrezin taustalla ja keskikentän ankkuripaikalla luutii Adlene Guediora. Kärjessä vaaraantuntua luo Qatarin liigassa verkkoja venyttelevä Baghdad Bounedjah.

Algeria ei prässää erityisen hanakasti, vaan antaa vastustajan pitää palloa omalla kenttäpuoliskollaan. Lisäksi Algeria ei pyri hyökkäyspelissään koko aikaa aktiivisiin murtoihin, vaan se saattaa kierrättää palloa pidempiäkin jaksoja vastustajan muodon ulkopuolella.

Algeria on napannut Afrikan mestaruuden kertaalleen aiemmin vuonna 1990.  Djamel Belmadin aavikkoketut janoavat varmasti seuraavaa mestaruutta. Algeriasta ollaan lennättämässä tuhansia vihreiden faneja illan finaaliin ja Algerian fanikatsomoon pääsee ilmaiseksi oikeanlaista passia vilauttamalla.

Yhteenvetona

Koulibalyn poissaollessa Senegalin puolutusrivistöstä Algeria on hienoinen suosikki illan tasaisessa ottelussa. Senegal saattaa fyysisyydellään horjuttaa taktisesti hieman kypsempää Algeriaa. Onnistuessaan tähtipelaajilla Maneella ja Mahrezilla on kyky painaa vaakaa ratkaisevasti jompaan kumpaan suuntaan. Tyhjät katsomonosat lienevät nyt käynnissäolevan turnauksen unohdettua osastoa ja luvassa lienee tunnelmaltaan ja intensiteetiltään jälkensä jättävää huippujalkapalloa.

Viinikuvaus: aavikkoketun käpäliä ja leijonan karvaa faaraoiden vaativien silmien alla.

FC Inter-Bröndby IF: lähellä

FC Interin ja Bröndby IF:n matsin kakku vaikutti päällisin puolin valmiiksi taputellulta. Ottelua edeltävissä tarinoinneissa oli myös ihmeen odotusta. Interin olisi kyettävä kaivamaan vähintään kolmen maalin verran maata tanskalaisjättiläisen alta ja samalla sen oman puolustuspelaamisen tulisi olla kauden parasta.

Eurooppa liiga näkyi myös Turun katukuvassa

Jokirannassa yksittäiset Bröndbyn fanit naputtelivat tarroja satunnaisesti vastassa jökötteleviin liikennemerkkeihin. Bröndbyn lisäksi Turku isännöi kansainvälisiä suurmarkkinoita. Köpiksen keltapaitaisten ampiaispesä oli pystytetty Aussie Barin kansille. Hunaja virtasi ja tankkaus illan koitosta varten näytti sujuvan letkeissä merkeissä. 

Köpisläisten ampparipesä

Muutaman sadan hengen Veritakselle suuntautuvaa juuttimarssia piti silmän alla kourallinen maijoja: ei laulua, ei ilmaan halkovia iskulauseita tai kannatuslauluja vain uneliasta laahautumista kohti seuraavaa päämäärää.

Keltapaitojen marssi Veritakselle

Ohi viilettää yksi Interin Ultraboyz-huppariin sonnustautunut fillaroitsija. Tilassa on symboliikkaa siitä, minkälaista David ja Goljat -asetelmaa ottelu heijastelee. Bröndby on kulttuurinsa puolesta jättimäinen möhkäle juuriaan voimisteleviin Turun sinimustiin nähden. Kliimaksi on kuitenkin 90 minuuttia mahdollisine lisä- ja jatkoaikoineen. Riippumatta siitä, mitä kukin on kerännyt vuosien saatossa historiikkiinsa, helmitaulun helmet osoittavat lopussa voittajan. Niin tänäänkin.

Inter aloittaa ennakkoluulottomasti. Se on sorvannut pelinsä viime viikkoina 3-5-2 -muotoon useammankin kerran 4-3-3:n sijaan. Niin tänäänkin. Bröndby jättää parhaan pakkinsa Paulus Arajuuren ja ykköspyssynsä Kamil Wilczekin penkille. Laatukamaa pukkaa tilallekin, mutta psykologisesta näkökulmasta ihmeen kurssi nytkähtää pykälän tai pari alaspäin. 

Interin etsikkoaika kestää ensimmäisen vartin. Maalia ei tule.  Peli tasoittuu ja Bröndby tyytyy pelailemaan pois oman momentumimsa. Keltapaitaiset näyttävät tyytyvän, mihin tahansa vähämaaliseen lopputulemaan.

Olympia -katsomon puolella pirskeitään pitävien vierasjoukkueiden matkamiesten ja naisten meno on vaikuttavaa. Kotiyleisö ei kokonaisuudessaan vastaa huutoon ja useampi on tainnut nukkua onnensa ohi, sillä paikalle on kömpinyt vaatimattomat 3700 katsojaa. Lehtereille mahtuisi enemmänkin ja täydemmän katsomon siivittämänä pelistä olisi mahdollista tehdä vieraille hankalampi. Inter on pelannut koko kauden viihdyttävää futista, joten sen puolesta Veritaksen pillipiiparin sulosointujen perässä kannattaa tulla kotikatsomoon asti.

Bröndbyn kannattajien ilonpitoa

Niko Markkula kääntää terävän vastaiskun päätteeksi pallon vasemmalle jalalleen ja juuteille juotetaan saippuavettä. Seuraavaksi pöytään paiskataan koko pullo fairya, kun Filip Valencic painaa pallon näyttävän kuvion päätteeksi maaliin. 2-0 Interille. Vinkkinä potkupalloa -hemmoille ja suomifutiksen laatu/tasoasioiden irvailijoille: maali kestää useammankin uusintakatselmuksen. Olkaa hyvä!

Bröndbyn Niels Frederiksen painaa toisen maalin jälkeen turbo -nappia tuplavaihdon muodossa. Vierasmaali nousee prioriteettilistan kärkeen. Bröndby leikkaa muutenkin jarruvarjonsa irti ja paahtaa eteenpäin Puolan kuvat silmissään. Inter ottaa kelvollisesti vastaan pelin virran muutoksen ja ihmeelle jää iltaan tilansa. Peli jatkuu tasaisena joskin keltapaitaiset ovat pykälän verran vaarallisemman oloisia.

Inter kesti hyvin Bröndbyn rynnistyksen

Kööppenhaminan linnakkeen nostosilta hilataan kohti pilvetöntä Turun taivasta, kun Frederiksen tuo viimeisenä temppunaan vielä Arajuuren kentälle. Läpi ei enää tulla ja suurempi jättää vallin reunalle urhoollisesti kamppailleen pienemmän.

Jännitys, jokilaivojen hunaja ja kuuma Turun aurinko ovat olleet ilmeisen liikaa muutamille juuttifaneille, kun someen virtaa kuvia, joissa poliisi lakaisee keltapaidoilla Kupittaan nurmikenttiä. Jatkopaikka kuitannee kuitenkin pesulalaskun ja muut mahdolliset säryt.

Viinikuvaus: kesäinen sinimustana pirskahteleva Jose Riveiron keittämä erikoiserä, jossa pieni häivähdys ihmettä.

Bröndby IF-FC Inter Turku: niin kuin maailma makasi

Östersundin juna suihkii pitkin Juutinrauman siltaa. Bröndby IF:n ja FC Inter Turun -ottelu nostattaa pelonsekaista innostusta. Alkukauden viihdekaistalla painaneiden Turun sinimustien verenpainetta nostattanut puolustuspelaaminen joutuisi kööppenhaminalaisen suden puhuriin. Kestäisikö mökki?

Samaan bussiin nousee keltapaitaisia juutteja, jotka varjonyrkkeilevät asemalla. Istumapaikkamme ovat kotijoukkueen fanien keskellä. Alibihuivit jätetään ostamatta ja koitamme muuten vaan naamioitua futisiltaan. Se ei onnistu alkuunkaan, koska olemme suunnilleen ainoita, jonka seurueessa ei ole kiljuvan keltaista kangasta. Istuessamme stadionin ulkopuolelle tuborgit ja vedet nenien alla tulee vanhempi herrasmies jututtamaan meitä. Hän tunnistaa meidät suomalaisiksi, päättelee nopeasti, että olemme turusta ja toivottaa onnea matsiin. Totean että me saatamme onnea tarvita, mutta te taidatte pärjätä tänään ilmankin. Mies kuittaa, että jalkapallohan on pohjimmiltaan vain tekosyy hauskan pidolle. Ei mitään muuta.

Bröndby -stadion

Tunnelmia ennen ottelua

Sisäänkäynti otteluun on vähän sinnepäin. Sen pystyy kiertämään, mutta velvollisuudentunnosta ja vieraskoreudesta kilautan kaksi lippua neljästä portin lukijaan. Tilanne äityy kuitenkin sikseen koomiseksi, että lopulta kierrämme portin.

Sisäänkäynnin kaltaista kesäterää toivon myös kotijoukkueelta. Menneet vuodet ovat karulla tavalla osoittaneet, että kyse on enemmänkin toiveunesta kuin reaalimaailmasta, sillä mitään armonpaloja ei suomalaisille joukkueille ole parempitasoisten liigojen rutinoituneilta ammattilaisilta pudonnut tai sitten tasoerot ovat päässeet pahasti repsahtamaan.

Paikkoja joudumme etsimään reilu kymmenen tuhannen muun katsojan joukosta hetken aikaa, koska lippujen ja betonikäytävien logiikka ei ole ihan saumatonta. Lopulta ne kuitenkin löytyvät ja auringon paahtaessa kuumasti stadionin lehtereiden yli peli polkaistaan käyntiin.

Bröndbyn kannattajien eteläpääty nostattaa tunnelmaa stadionilla ja se tarttuu kenttää kiertäviin katsomonosiin. Interin kannattajia on kourallinen heille osoitetussa häkissä ja nopeasti tulkittuna kyseessä on ns. A-luokan reissu.

Paikalla oli kourallinen FC Inter Turun uskollisia kannattajia

...ja isompi otos kotijoukkueen faneja

Bröndby ottaa pelin haltuun jopa inhorealistisella tavalla. Sillä on käytännössä paikka naulata ottelupari ensimmäiseen varttiin. Tolppien ja rimojen kolistessa ainoastaan Kamil Wilczek onnistuu. Futisjumalat ovat kuitenkin sen verran terassituulella, että päästävät Interin tasoihin. Timo Furuholm iskee kuin auringonpistos hienon hyökkäyksen päätteeksi ja jollain epätodellisella tavalla sinimustat palaavat lankulta takaisin keltapaitaisten merirosvojen luo ja jatkavat taistelua. Hait haukkaavat tyhjää ja Inter pääsee peliin mukaan. Erityisesti laidoilta löytyy tilaa rakentaa peliä ja verrattain korkealla pelaavan Bröndbyn puolustuksen selustassa on merkkejä aarteenkaivajille. Lapiot kolahtavat graniittiin ja puoliajalle mennään tasatilanteessa.

Kioskijonossa edessä oleva kaveri yllättäen kääntyy ja alkaa puhua suomea. Auringon paahteen ja kotikannattajien puristuksen luoma unenomainen futisilta ottaa vielä yhden jengan. Vaihdamme muutaman sanan futismatsien olutkäytänteistä ja saaga jatkuu. Yläkerran vessat evakuoidaan (väärän) palohälytyksen johdosta. Toinen puoliaika saa saapua.

Puoliajan menu -vaihtoehdot

Kiukkuiset palautteet piiskaavat tuomaria ja pelimiesten tavoin kelloa venyttäviä sinimustia. Bröndby vyöryy Interin maalia kohti ja refleksinomaisia irvistyksiä nousee kasvoille. Huolestuutavasti näyttää myös siltä, että osalla Interin pelaajista pohkeet painavat, kun pelikello pamahtaa tunnin kohdalle.

Wilczek tinttaa toisen. Simon Tibbling Bröndbyn kolmannen. Päässä takoo ajatus siitä, että jäisipä Turkuun vielä pelattavaa. Yleisön aggressiotaso laskee ja rauha palaa Bröndby -stadionille.

Aurinko ja rauha laskeutumassa Bröndby stadionille

Palloa kaivetaan Bröndbyn maalista. Olen pomppaamassa jo pystyyn, mutta tilanne onkin metritolkulla paitsio. Keltapaidat heiluttelevat käsiään lähes täysin yläosattomissa juhlivaan Interin katsomonosaan. Ihmeiden aika on tältä illalta jo ohi ja pallo pomppaa onnekkaasti Kasper Fiskerin selästä maaliin. Peli on 4-1. Bröndby on yksinkertaisesti saanut liika tilaa vaarallisilta maalintekosektoreilta. Kaiken humun, kuumuudeen ja jännityksen jälkeen peli on muodostunut valitettavan odotetunlaiseksi.

FC Inter Turku kiittämässä kannattajiaan

Matka Bröndby -stadionilta Malmöön hahmottuu pitkänä ja väsyttävänä. Stadioni tyhjenee hiljalleen ja keltapaitojen fanit valuvat muovituoppiensa kanssa kohti paikallisliikenteen pysäkkejä. Bussit ja junat ovat järjestäen myöhässä.

Illan viimeiset turvatoimet

Kello on pitkälti yli puolen yön, kun hyppäämme Malmössä unkarilaisen taksikuskin kyytiin. Kuski kertoo, että hänen isänsä on pelannut aikoinaan Ferenc Puskásin kanssa samassa joukkueessa jalkapalloa ja että Malmö on kepittänyt aiemmin illalla vastustajansa 7-0.

Yöllä näen unia siitä, että Inter vääntää Veritaksella 3-0 voiton Bröndbystä ja värjää permanenttikynällä suomifutiksen historiaan sinimustaa väriä.

Viinikuvaus: kylänmiesten keltaista ja raadollisen tanniinista köpiksen keitosta.

Malmö FF-Örebro SK: perhekatsomo ja nyrkkitappeluita

Malmö FF:n ja Örebro SK:n pelissä oli pelillisesti Daavid ja Goljat asetelmaa. Vaaleansininen Goljat Malmö FF on porskuttanut hyvässä laitamyötäisessä, kun Örebron pisteiden keruu on ollut tahmaisempaa.

Swedbank areenalla oli palttiarallaa 11500 katsojaa. Olimme ostaneet omat lippumme 400 kruunun pakettina (2 aikuista ja 2 lasta) perhekatsomosta. Pelipäivä näkyi katukuvassa heti aamusta. Paikallisbussien (HOX! Föli. Copy with pride) katoilla liehui Malmö FF:n liput.

Malmö FF:n Swedbank -areena

Ottelutapahtumassa kaikki rullasi sulavasti. Sisääntuloportit ja katsomopaikat löytyivät helposti. Pian MFF -hymni, jonka sanat rullasivat kätevästi tulostaululla, liimasi etelä-ruotsalaiset kannattajat yhdeksi kuoroksi, joiden yhteislaulu loi stadionille tunteellisen ja nostalgisen hetken: kyllä Ruotsissa osataan!

MFF -hymni

Peli polkaistiin käyntiin. Malmö otti kuskin paikan ja vyörytti hyökkäyksiä tasaisesti niin keskeltä kuin laidoiltakin. Örebro pyrki myös pallon saadessa rakentamaan kontrolloituja ja hitaita hyökkäyksiä. Malmön keskikentällä erityisesti nigerialaistähti Innocent Bonke pyöritti peliä vakuuttavasti.

Muutaman minuutin jälkeen aloin ihmetellä sitä, miksi kannattajakatsomot ottivat niin vaisusti kantaa ottelun tapahtumiin. Oliko peli ennalta niin selvä vai mistä tässä oli kyse?

14 minuutin kohdalla Erdal Rakip karkaa laidalta ja kääntää pallon Marcus Antonssonille, joka pyörähtää näyttävästi ohi ohiliukuvan Daniel Björkmannin ja lähettää lyhyen matkan myyrän Örebron maaliin. Lauantai-ilta näyttää aurinkoiset kasvonsa malmöläisille.

Ruotsalaisesta sovinnaisuudesta ei ole tietoakaan, kun kulmapotkun jälkimaininheissa Rakip kaataa rangaistusalueella hyvään maalintekopaikkaan pääsemässä olleen Jake Larssonin ja erotuomarin käsivarsi sojottaa rangaistuspilkun suuntaan.

Philip Rogic pääsee puttaamaan kohti kotijoukkueen katsomopäätyä, jossa käytetään kaikki niksikirjan niksit, jotta Rogicin keskittyminen häiriintyisi. Kotikannattajien ulvoessa Rogicin painava kuti auraa reittinsä maalin vasempaan kulmaan Johan Dahlinin kömpiessä ylös toisesta kulmasta. Jotenkin on helppo eläytyä siihen tyydytyksen tunteeseen, jota Rogicin täytyy tuntea, kun suvereeni rankkari saavuttaa maaliin: peli on 1-1 ja maailma on auki.

20 minuutin kohdalla näyttämö herää henkiin. Malmön kannattajakatsomossa alkaa rytmikäs laulu ja Örebron puolelta alkaa kuulua rummun pauketta. Myöhemmin googlaamalla selviää, että alkuottelun hiljaisuudessa kyse on ollut mielenilmauksesta poliisin tiukentuneita katsomokulttuurin- ja katsomoväkivaltaan kohdistuneita metodeita vastaan. Rädda svensk fotboll -lakana kääritään toisesta päätykatsomosta kasaan ja ottelun loppuun kestävä pauhu alkaa. Kierroksen jokaisessa ottelussa kannattajat ovat yhteisesti sovitusti pitäneet 20:n minuutin hiljaisuuden.

Rädda svensk fotboll

Hautaan samantien mieleen hiipineet piikittelyt ruotsalaista kannattajakulttuuria kohtaan ja alkuottelun hiljaisuus korostaa vielä ottelun hurmoksellista tunnelmaa. Osaltani viesti siis saavuttaa maalin, vaikka kyseessä ei ole aivan mustavalkoinen kokonaisuus, kuten tämäkin ottelutapahtuma tulee myöhemmin osoittamaan.

Maaleja ei ensimmäisellä puoliajalla tule enempää. Loppupuoliajan tähtihetkeksi jää otteluisännän ja tulostaulujen hehkutus Ruotsin naisten MM-pronssista.

Toiselle puoliajalle mukaan haetaan kahvit, mehut, vedet, vissyt ja popcorbit. Ei käteismaksua. Pelkkä kortti käy.

Toisella puoliajalla Malmö vie pelin todella raskaasti Örebron päähän. Örebron hyökkäykset voidaan harvalukuisuudestaan johtuen julistaa uhanalaisiksi.

Vapauttavaa osumaa saadaan odottaa 68:lle minuutille asti. Anders Christiansen saa pallon hieman rangaistusalueen ulkopuolella ja sijoittaa sen takakulmaan. Örebro saa vielä hyvän painostusjakson aikaiseksi ja Dahlin joutuu venymään muutamaankin otteseen äärimillään estääkseen tasoitusmaalin synnyn. Malmö on jopa hieman onnekas saadessaan pitää kolme pistettä Skånen rannikkoalueella.

Örebro sai lopussa hyvän painostusjakson aikaiseksi

Pelin jälkeen hyväntuulinen jalkapalloyleisö rantautuu ulos stadionilta. Tarkistan ulkopuolella vielä seuraavan bussipysäkin sijainnin ja nostaessa katseeni seurue on vieraskannattajien katsomon eteen muodostuneen ringin reunalla. Käynnissä on turpaanvetokisa. 

Ilmeisesti kotijoukkueen puuhaporukka on heti ottelun jälkeen kiertänyt vierasjoukkueen katsomon holleille. Reitti kulkee vielä kätevästi perhekatsomon läpi, josta on juuri puskenut lapsiperheitä ulos. Paikalle puhaltaa poliisiautoja. Mustatakkisten junnujen pakojuoksu alkaa ja tilanne rauhoittuu. Siinä missä No-Go-Zone -derby rullasi hyvässä hengessä loppuun asti nähdään nyt jotain muuta.

Ajattelemattomasti perheen suuntaan heitetty Oletteko tekin menossa tappelemaan -kommentti jää sikäli kummittelemaan, että bussipysäkille talsiessamme tytär toteaa ettei halua tappelemaan. Episodi saattaa aiemman mielenilmauksen räikeän ironiseen valoon. Rädda svensk fotboll -lakana voidaan laskea ja perään esittää kysymys, että miltä kaikelta? Vaikka ottelutapahtuma herättää toisaalta pientä kateutta ja toivoakin kotimaiseen jalkapalloskeneen liittyen, niin aivan kaikkea ei tarvitsisi kuitenkaan apinoida kansainvälisiltä kentiltä. Ei ainakaan etäisesti hyvinvointia ja sivistyneisyyttä kajastavissa skandinaavisissa maissa. Tapella voi muilla areenoilla ja siitä saatetaan oikeassa asiayhteydessä jopa maksaakin.

Bussikuskin voittoisasta futisillasta kumpuava lämmin tervehdys päättää saagan. Takana on pienistä säröistä huolimatta hieno ja tunnelmallinen futisilta.

Seuraava kohde Kööppenhamina.

Viinikuvaus: alkoholitonta ja rystysille läikkynyttä

BK Olympic Malmö-FC Rosengård: No-Go-Zone derby

Bussissa ruotsinkieli muuttuu hiljalleen arabipainotteisemmaksi. En oikein tiedä, mitä odottaa BK Olympic Malmön ja FC Rosengårdin välisestä ottelusta. Molemmat malmöläisseurat pitävät majaansa huonomaineisilla alueilla. Jalkapallo on kuitenkin jalkapalloa ja muuan Zlatan Ibrahimovićkin on lähtöisin Rosengårdista eli sattumalta bongattu No-Go-Zone -derby on liian herkullinen futispala jättää väliin, kun kerran täällä päin ollaan.

Matkalla Lindängenin urheilupuistoon

Sisäänkäynti areenalle

Olympiakatsomo vielä tässä vaiheessa tyhjillään

Lindängenin urheilupuisto on sateen kastama, kun astelen kohti areenaa. Lippu maksaa portilla 100 kruunua, mikä on kohtuullinen hinta aamupäivän mittelöstä. Kentän kajareista pauhaa rap -tyylinen musiikki, joka sopii hyvin niihin mihinkään perustumattomiin mielikuviin, joita ottelu on herättänyt.

Astelen sateen alta olympiakatsomoksi nimettyyn puiseen katokselliseen katsomonosaan. Pelikenttään jää vain muutama metri hyvässä kunnossa olevaa urheilupuiston nurmea. Katsojia on raakasti arvioiden paikalla noin 250-300, mikä on pienoinen pettymys, sillä sekä Olympic että Rosengård taistelevat tiukasti noususta superettaniin eli Ruotsin ykkösdivisioonaan.

Lipunmyyntiportin luota alkaa nousta vihreää savua ja joukkueet saapuvat kentälle. Mitään uhkaava tai sen dramaattisempaa ei ottelun ympärillä ole. Pikemminkin silmiin pistää, miten hieman myöhässä otteluun saapuvat kannattajat kättelevät ja tervehtivät jo paikallaolijoita. Malmöläisseuroissa on jotain, mikä luo yhteisöllisyyttä ihmisten välille. Meininki on rentoa, ihmiset ovat tulleet nauttimaan jalkapallosta ja seuramaan tuttujensa otteita.

Pelaajat saapumassa areenalle

BK Olympic Malmö vihreissä ja FC Rosengård valkoisissa

FC Rosengård juoksuttaa kentälle 4-3-3 -muodostelman, johon kotijoukkue vastaa 3-5-2 -ryhmityksellä. Peli on alkuun tarkkaa ja molempien osalta hyvin kontrolloitua. Yksi lipsahdus kuitenkin Rosengårdille käy pelin alussa ja Olympicin vahvasti koko ottelun pelannut kärki Philip Bohman pääsee nokikkain Rosengårdin Blerim Gudjufin kanssa. Gudjufi saa näppejään riittävästi Bohmanin kudin eteen ja tilanne kuihtuu kulmaksi.

Rosengård vaikuttaa teknisemmältä ja juonikkaammalta joukkueelta, mitä suoraviivaisemmin pelaava Olympic. Kotoiseen kakkosdivariin vertattuna peli on pienen pykälän verran edellä temmossa ja fyysisyydessä. Toki huomioitavaa on, että kyseessä on kaksi divarikategoriansa kovaa tekijää.

FC Rosengård oli teknisesti taitava joukkue. Kuvassa Zakaria Sawi Olympicin pelaajien puristuksissa

10 minuutin pelin jälkeen Rosengård nappaa pelin momentumin itselleen. Erityisesti laidalla viilettävä Linus Fridolf ja puolustuslinjan edessä pörräävä keskikentän moottori Silvin Jakupi erottuvat edukseen. Pallo saadaan kertaalleen Olympicin maaliinkin, mutta hässäkän jälkeen show -miehen elkeitä osoittanut erotuomari Niklas Andersson pyöräyttää tilanteen ilmeisestikin erotuomaripalloksi ja kiikarit pysyvät päädyssä tikittävällä tulostaululla.

Puolen tunnin jälkeen peli kuumenee ja taklaukset kovenevat. Erotuomari Andersson näyttää pelaajille kaapin paikan kirjaimellisesti vastaamalla huutoon. Erotuomarin kovaääninen käskytys toimii ja protestointi vähenee. Ensimmäisellä puoliajalla maaleja ei vielä nähdä. Anderssonin puhaltaessa pilliin ihmiset painelevat kentän poikki grillikioskin puolelle.

Rosengård on hukkannut peli-ideansa pukukoppiin puoliajalla. Valkopaitojen puolustuksen sählätessä Bohman nappaa harhasyötön itselleen ja pääsee jo toistamiseen läpi. Tällä kertaa hän kuitenkin siirtää pallon vierelle rynnivälle Simon Ståhlille, joka painaa pallon sydämensä kyllyydestä maalin pyydysverkkoihin. Vain pari minuuttia myöhemmin pitkä rajaheitto löytää edelleen untenmailla olevan Rosengårdin puolustuksen keskeltä Bohmanin, joka pyöräyttää jalkansa vapaaksi ja peli on yhtäkkiä 2-0. Katsomoon asti kuuluu, miten Mladen Bagojevicin suojattien selkäranka muljahtaa sijoiltaan ja peli tuntuu taputellulta.

Philip Bohman juhlimassa 2-0 -osumaa

Olympicin keskuspuolustus tainnuttaa Rosengårdin vähäiset pyristelyt ja Aron Nouicer tuuppaa avoimien ovien alkuiltaa viettävien valkopaitojen hölmöillessä vielä kolmannen maalin. Olympic paketoi battlen selkein ja ansaituin luvuin. Katsojat painelevat vielä pelin päätyttyä kentälle tervehtimään tuttujaan ja pukukoppien uumenista raikaa voittoaan juhlivien Olympicilaisten laulu.

Toinen puoliaika oli Olympicin. Kuvassa Rassa Rahmani lähettää vaparin niukasti etutolpan ohi

Omat ajatukset siirtyvät hiljalleen kohti muutaman tunnin kuluttua alkavas Malmö FF-Örebro SK -matsia

Viinikuvaus: häkkikellarista kotipolttoista mutta maistuvaa

Pisara kapsaisiinia, twiittejä ja latinalaisafrikkalaisia rytmejä

Pallo pomppaa Luciano Balbin käteen. Tuomari levittää jo kätensä, mutta linjalta liputetaan virhe. Vihertävään Interin muovituoppiin noruu samaa kapsaisiinia, mitä Elland Roadilla aiemmin keväällä. Denis Oliynyk sivuverkkoa venyttävä pommi ei jätä mitään arvailujen varaan. Etenkin toisen jakson hyvin pelanneen Interin johto on sulanut maalin tappioksi.

-Meinaatteko jäädä tänne vielä vellomaan tuskassa, huikkaa peliä varten avatun Veritaksen pubin pöydästä nouseva interisti. Katkeransuloista futisiltaa oli stadionin kolmoskerrokseen saapunut katsomaan reilu parikymmentä turkulaisen futiksen ystävää.

Kangaskengät vievät kohti keskustaa. Parinkymmenen minuutin kävelymatkan viimeisillä metreillä Marokko painaa yliajalla maalin Etelä-Afrikkaa vastaan ja hyvin lähteneeseen maanantaivakioon napsahtaa kivulias pummi. Futisjumalat ovat vitsikkäällä päällä ja pyörättelevät uusia lukemia jo pysähtyneiltä näyttäneisiin noppiin.

Eurooppalaisten futissarjojen päättyminen jätti oven mukavasti raolleen niin suomi- kuin arvokisafutiksellekin. Tuoreessa muistissa on Martan palopuhe tuleville brassisukupolville, Luis Suarezin kyyneleet mitäänsanomatonta Perua vastaan missatun pilkun jälkeen, Dani Ceballosin kynäilyt U21 -kisoissa ja Megan Rapinoen terävät twiitit ja viimeistelyt naisten MM-kisoissa.

Sadio Mane missaa pilkun ja ravintolalaivan viereisestä pöydästä herskuu iloinen nauru. Viereisen loossin selkämykseen rennosti hautatunut afrikkalaismies paljastaa piilopaikkansa. Senegal menee lopulta menojaan. 

Utelen baarimikolta, että mitä kautta pelit oikein näkyvät, kun ei näitä näe kotonakaan. Hän nauraa ja toivottaa tervetulleeksi myös seuraavana päivänä.

Ja sitten on Brasilia. Ja sitten on Argentiina. Klassikko johon vanhan maailmaan futisfanit tarttuvat kuin pyydykseen. Jalkapallon ruokaympyrän pääelementit: samba, tango ja Lionel Messi täyttävät yhden kulmauksen lautasesta. 

Kesälomakauden ensimmäisenä tiistaina on hyvä virittäytyä lomatunnelmiin ja pyöräyttää vuorokausirytmi sekaisin. Sitä ennen ehtii vielä kuulostelemaan pyöreän ja mustavalkoisen sydämen lyöntejä bongorumpujen USA-Englanti -matsin tahdissa.

Viinikuvaus: kesäviini kaikilla vivahteilla ja mausteilla