Kausi kääröihin: FC TPS-FC KTP

Turussa futiskautta päätettiin jo aika perinteiseksikin muodostuneilla nousu/putoamiskarsinnoilla. FC KTP:n ja FC TPS:n Kotkassa pelaamat kiikarit enteilivät Turun mustavalkoiselle puolelle harmaata kauden päättymistä. Oli vaikea nähdä, että KTP pelaisi kolmen tuntia plus lisäajat ilman maalia. Se merkitsi lähtökohtaisesti sitä, että TPS:n pitäisi napauttaa palloa pussiin vähintään kahdesti.

Kylmä tuuli puhalteli stadionin rakenteiden ja syyskankaiden läpi. Ottelu oli alusta alkaen tiheätunnelmainen. Panosten raadollinen kovuus heijastui painavina taklauksina ja ottelun alkuhetkillä useampikin pelaaja päätyi tuoksuttelemaan Veritaksen kuhmuraiseen kuntoon päässyttä nurmea. Rummut ja kannatushuudot paukkuivat. Kirjoittajalla pöydällä oli kaksi asiaa. Toisaalta Turun derbyt hienoina futispäivinä, mutta toisaalta myös luita ja ytimiään myöten futiskaupunkina tunnetun Kotkan kohtalo. Tavallaan olisi ollut mukava pitää molemmat elementit osana Veikkausliigan kattausta, mutta futisromantiikka on yksi asia ja kilpaurheilulliset asiat sitten toinen.

Sekä Sami Rähmösen...

...että Mika Ääritalon ammattifutisurat saivat päätöksensä Kupittaalla

Pelillisesti ottelun oli viihdyttävimmillään ensimmäisen vartin ajan, jolloin peli aaltoili molempiin päihin ja puolittaisia rokotuspaikkoja oli molemmila raitapaidoilla, mutta maalisuoni pysyi piilossa. Pelin edetessä Kotka luopui pallon hallinnasta. Samalla ottelu kääntyi TPS:lle. TPS:n hyökkäykset kulkivat verrattain paljon oikean laidan ja peliuransa viimeistä matsia pelanneen Sami Rähmösen kautta. Rähmösen askel oli kevyt ja keskityksissäkin ideaa, mutta KTP:n viherpaidat löysivät itsensä toistuvasti pallojen eteen.

Videoilla vaparin mallia KTP:n Asier Arranzilta

Puoliaika juoksee tiimalasinsa tyhjäksi. Kahvi lämmittää kämmeniä pahvimukin läpi. Otteluparin ensimmäinen maali antaa odottaa itseään.

TPS on toisella puoliajalle entistä enemmän pelin päällä. KTP:n hyökkäykset harvenevat entisestään. Siltä tuntuu välillä puuttuvan keskikenttä kokonaan ja vastaiskuaihiot hyydytellään omatoimisesti. Jos tämä on osa Argo Arbeiterin pelikirjaa, niin kymmenen pistettä ja papukaijamerkki. TPS on joukkueista parempi, mutta karsintamatsien voittamisessa on tyypillisesti ollut enemmän kyse muusta kuin pelkästään pelillisistä asioista.

Tunti ei ehdi tulla täyteen, kun kolahtaa. Niklas Pyyhtiä juoksee KTP:n puolustuksen ja keskikentän väliin. Santeri Haarala bongaa Pyyhtiän syötöllään. Pyyhtiä ottaa pallon eteensä ja lähettää kauniisti kaartavan keskityksen. KTP:n puolustus ei ole ehtinyt merkkaamaan Albijon Muzacia, joka jatkaa pallon tyylikkäästi suoraan ilmasta maaliin. KTP:n osalta tilanne ei itsessään ole sen hankalampi kuin tähänkään asti, koska se on edelleen maalin päässä Veikkausliigan parrasvaloista. Pelillisesti KTP vaikuttaa jäävän entisestä enemmän telineisiin, mutta TPS ei saa momentumistaan enempää irti.

Mika Ääritalo saatellaan seisaalta taputtavan yleisön alta vaihtoon. KTP lähettää ulkoiselta habitukseltaan Real Madridin Marceloa muistuttavan David Ramadingayen kehään. Joko jommankumman joukkueen pelisuunnitelman tai jonkin muun syvälle jalkapallon lainalaisuuksin painetun pykälän johdosta ottelun hallinta lähtee kääntymään KTP:lle.

Tarina saa jotenkin niin ilmeisen päätökseen: Ramadingaye pistää oman Martinsillan grillin pystyyn. Hän pyöräyttää pihvin molemmat puolet keskikentällä kypsäksi ja siirtää paistoksen Matias Paavolalle, joka laskee pihvin sopivan lämpimien hampparisämpylöiden väliin. Paavola lähettää polttavan valkosipulin katkuisen keskityksen maalille. Luukulla päivystää Antti Mäkijärvi, joka asettelee loput lisukkeet täydellisesti pakettiin ja ojentaa lopputuotteen kauniin puskun muodossa kotkalaiselle futisyleisölle. Kassa kilisee. Vieraskatsomo räjähtää. Tähän asti lähes mitäänsanomaton KTP sanoo viimeisen sanan.

Turun derbyt pelataan ensi kaudella kolmosdivarissa. Tervetuloa veikkausliigaan Kotka!

KTP juhlimassa tasoitusta

TPS:n kausi...

...päättyi pettymykseen

Tervetuloa Veikkausliigaan KTP!

Viinikuvaus: rommia vihreävalkoisen satamakaupungin ruumasta.

Päätösmatkalla: HJK-FC Inter Turku

Eurooppalaiseen malliin vierasmatka on loppuunmyyty. Tiukan aikataulun inspiroimana varaan etätyöpisteeksi neukkarin Veritakselta. Aamulla aitiossa on tuoretta kahvia ja kylmäkaapissa pojalle pillimehua. Kauden päätös päivästä on tulossa kaikin puolin ikimuistoinen.

Aamun sarastaa Veritaksella

Vettä vihmoo, kun kiirehdimme Ultraboyzin yhteiskuljetukseen. Ruudulla pyörii Turun derby. Vuosimalli noin 2004. Minibussissa on hilpeä tunnelma. Mitalista pelataan. Parhaimmillaan hopeisesta. Ennen kuin kaarramme Bolt -areenan kupeeseen TPS tekee lisäajalla maalin. Mies nousee kuvaruudun alta pystyyn

-Katotaas, miten tämä lähtikään irti tämä kuvaruutu

Järkkärit ja kannattajat väittelevät hetken banderollin paikasta. Sinimustien kannattajia on kerääntynyt vieraskatsomoon mukava määrä. Sadekin on taonnut, kun peli polkaistaan käyntiin. HJK vetäytyy ja Inter pitää palloa. HJK ei vaikuta vastaiskuissaan yhtä terävältä kuin cupin finaalissa. Interin pallollinen pelaaminen taasen on hyvää eikä se hevillä luovu pelivälineestä. Filip Valenčič liikkuu hyvännäköisillä liikeradoilla HJK:n linjojen välissä, mutta syötöt eivät aivan löydä perille. 

FC Inter oli ottelun alussa pelin päällä

Kauden ennen aikaisen päättämisen johdosta mestaruus on sinimustilta karannut, mutta melankolisempaa on kauden päättyminen. Tunnelma vieraskatsomossa on erityinen, maskit tavallista raskaammaat ja niinpä niistä hiljakseen luopuu useampi.

Kärkimiestä etsimässä

Timo Furuholm on lähimpänä maalintekoa, mutta peli menee maalittomassa tilanteessa tauolle. Ensimmäisen puoliajan perusteella on helppo uskoa vierasvoittoon. Kenties HJK:n kausi on päättynyt jo edelliseen otteluun. Stadionin rakenteissa halaillaan, tyhjennellään olutta pahvisista tuopeista ja hodareiden päälle puristellaan sinappia. Nousemme rappusia ylös, kun edessämme hihkutaan

-Se on kuulkaa poijaat niin että me johdetaan 0-1

Puoliaika kului rennon rauhallisissa merkeissä ja niinpä suurin osa missasi Aleksi Paanasen tarkan kudin, joka vei Interin johtoon. Jalkapallo on paljon enemmän kuin yksittäiset ottelut, mestaruudet tai tietyn joukkueen kannattaminen. Se on kulttuuria, yhteisöllisyyttä ja syy kokoontua yhteen. Kävi ottelussa tänään, miten vaan, niin seuraava kausi tulee aina ja samat kasvot laulavat Veritaksen lauteilla.

Johtomaalia hihkunut veijari kiroaa, kun hän huomaa nousseensa väärään katsomon ja painuu takaisin rakenteisiin. HJK saa koko ajan paremman otteen ottelusta ja peli painuu sinimustien päätyyn. Tulostaulu näyttää ensin Interille toista ja sitten kolmatta sijaa. Hopeakaan ei ole täysin omissa käsissä, vaan apuja tarvitaan Turun toiselta puolelta.

Paineen kasvaessa Interillä tuntuu jäävän vaihdot piippuun. Vieressä poika laulaa kauden aikana tutuksi tulleita kannatuslauluja. Ottelun tulos tuntuu merkityksettömältä, kunnes Tim Väyrynen löytää rangaistusalueen sisältä riittävän suuren ruudun ja sijoittaa pallon takakulmaa kohti. Henrik Moisander kellahtaa vielä pallon eteen, mutta Atomu Tanaka on haaskalla ja riepottelee pallon maalin. Hopean maku oli ehtinyt käymään jo kielellä ja nyt tilalle tulee surströmmiä. Jälkimaku ei kuitenkaan viipyile pitkään, kun tulostaulu näyttää Interille jälleen sarjan toista sijaa. Turussa on tapahtunut kummia.

Kiitos Inter!

Ensi kaudella kultaa!

Peli päättyy ja Inter voittaa hopeaa. Joukkue käy kiittämässä kannattajiaan kerran paljain kauloin ja kerran mitaleiden kera. Sinimustat verhot lepattavat jälleen ensi kaudella kohti Eurooppaa. Kausi on ollut kummallinen. Kausi on ollut hyvä. Sen summeeraaminen ansaitsee vielä oman tekstinsä. Stadionilta ei ole kiire minnekään, vaikka seuraavan päivän velvoitteet tykyttävät ohimoissa. Pojalle tarjotaan tarroja ottelun päätyttyä ja kokoelma lisääntyy pinkallisella vielä kotimatkan pysähdyspaikalla.

Paluumatka taittuu Nikke Knattertonin merkeissä. Iltapalaksi syödään suklaata.

Kotimatkan klassikko!

Kun kotiovi sulkeutuu selän takana, niin kotimaisen futiskauden estradi tyhjenee. Show on ohi. Tai ei aivan kokonaan. Aamulla puhelimen ruutu kertoo soihdunpunaisista jatkoista. Ne ovat hieno pala turkulaista futiskulttuuria.

Viinikuvaus: loppua ja uutta alkua varten varattu erikoiskappale