Juventus FC-AC Milan: loppuun asti

Juna pyyhälsi vajaassa tunnissa Milanosta Torinoon. Junassa ei vielä näkynyt merkkejä illan futiskoitoksesta, jossa Serie A:ta viime vuodet suvereenisti hallinnut Juventus kohtaisi uutta nousua tekevän A.C Milanin. Teoriassa Juventus oli voiton päässä mestaruudesta, mikäli Napoli häviäisi seuraavana päivänä Genoalle ja A.C Milan kaipasi kipeästi lisäpisteitä sekä kamppailussa Mestareiden liiga -paikasta että pysyäkseen paikallisvihollisensa Inter Milanon kannoilla.

Matka Milanosta Torinoon taittui melko haipakkaa

Vanha rouva varmasti oli vilkuillut jo Mestareiden liigan suuntaan ja esimerkiksi Cristiano Ronaldoa ei kolhujen takia kokoonpanossa nähty. Yhden kauden kontekstissa motivaatioetu oli rossonerillä, mutta seuraperinteiden ja italialaisen jalkapallohistorian punnukset painoivat varmasti enemmän. Tänään pelattaisiin loppuun asti.

Alppien reunustaman Juventus tai Allianz -stadionin ympäristössä kaikki vaikutti olevan kohdillaan. Mustavalkoinen sydän, jonka päälle iso osa Torinosta on rakennettu, sykki pizza-, olut- ja paitakojujen rytmissä. Jalkapallon näkökulmasta Torinossa asiat olivat hyvin. Sen verran iloa ja menestystä oli vanhan rouvan voitonmaljoista läikkynyt kaupungin kaduille. Tapahtuma oli seesteisesti paikoillaan ja ihmiset valuivat kohti turvatarkastuksia.

Juventuksen ja A.C Milanin otteluun sai lippuja vielä peliviikolla virallisen ticketone.it:n kautta. Lippujen hinnat huitelivat 160-250 euron välillä. Sikäli ymmärtää että futismatsit ovat karkaamassa niiden ihmisten saavuttamattomiin, joiden kautta futiskulttuuri hengittää. Se tasapainoilee rahavirtojen optimoinnin ja kannattajakulttuurin välissä. Osin lippujen korkeiden hintojen, mutta myös Ronaldon puuttumisen takia peliin oli vielä futisturistina mahdollista päästä virallisia reittejä pitkin ja sopuhintaan, vaikka matkatoimistot kiljuivat Sold Outtia ja trokareiden sivuilla lipuista pyydettiin mieliluvituksellisia hintoja.

Mellakkapoliisit kerääntyvät kadunpätkän molemmille puolille ja siniset valot vilkkuivat, kun vierasjoukkueen faneja tuotiin sinivalkoisilla paikallisbusseilla matsiin. Kädet, huudot ja kansainvälisesti tunnetut käsimerkit kaivautuvat ulos bussin ikkunoista. Hetken kestänyt näytös palautti muistijälkiä siitä, että seurojen välinen vihanpito juoksi syvällä geeneissä ja historian saatossa seurauskollisuudesta on saattanut joutua maksamaan hengellään.

Poliisi turvaamassa vierasjoukkueen kannattajien saapumista

Italiaan pääsi helpommin kuin Allianz -stadionille. Turvatarkastuksia oli muutamia ja lippujen lisäksi syynättiin henkilöllisyystodistus. Omat paikat oli helppo löytää ja pian kuuluikin korvia vihlova vihellys, kun punamustat saapuivat stadionille lämmittelemään.

Milanin kannattajille oli varattu oma kakkupalan muotoinen karsina yhdestä stadionin kulmasta. Pirskeet olivat siellä jo pystyssä, kun stadionin muut sektorit täyttyivät kotijoukkueen kannattajista. Tunnelma kohosi kohti Alppien korkeuksia, kun kuuluttaja ja yleisö juhlivat Juventuksen kokoonpanoa perinteisellä etunimi (kuuluttaja) - sukunimi (yleisö) -mallilla. Juhlat saivat alkaa ja Storia Di Un Grande Amore liimasi kiinni mustavalkoisen jalkapalloidentiteetin. Kuuluttaja latelee vielä korostetun monotonisella ja pitkästyneellä äänellä vierasjoukkueen kokoonpanon.

Milan vie peliä ja Juventus vaikuttaa hieman uneliaalta. Se ei pääse oikein rakentamaan hyviä hyökkäyksiä ja maalintekopaikkoja. Ymmärrän että osaltani läksyt ovat tekemättä, koska iso osa stadionilla pauhaavista lauluista jää aukeamatta. Punamustien suunnatessa laulunsa oman joukkueensa sijasta Juventukseen reagoi muu stadioni voimakkaasti viheltäen. Tunnelma on hurmoksellinen.

Fino Alla Fine

Kryszof Piatek karkaa Tiemoue Bakayokon syötöstä ja sijoittaa pallon ohi vastaanryntäävän Wojciech Szczęsnyn. Milan siirtyy ansaittuun johtoon ja pirskeet alkavat vierasjoukkueen fanikatsomossa. Johto on täysin ansaittu ja hetkeä aiemmim Milanilta on evätty rangaistuspotku VAR:n perusteella. Milan on horjuttamassa tämänhetkistä italilaisen jalkapallon suurinta. Puoliaika pelastaa Juventuksen. Onko se kuitenkin jonkinlaisessa virransäästötilassa?

Stadionilla on helppo ymmärtää, miten rakkaus jalkapalloon siirtyy sukupolvelta toiselle. Vieresämme isä ja poika nousevat toisella puoliajalla pomppimaan Juventuksen kannattajalaulun tahtiin. Se on täysin luonnollista ja teeskentelemätöntä. Tapahtuman tunnelman imu on myös jotain sellaista, mitä jokaisen suomalaisen futisjunnun tulisi ainakin kerran kokea. Sen jättämä tunnejälki saattaisi varmasti läpi jäisten hiekkakenttien, puuduttavien harjoitusjaksojen ja niiden tunnekuohojen, joiden keskellä nuoret asettelevat elämänsä perustuksia varovasti paikoilleen.

Juventus ottaa pelin haltuunsa. Nuori poika vieressämme nauraa, kun jostain kaatui olut, jonka edessä oleva mies onnekaasti väistää. Hän ei edes huomaa pieniä farkuille leviäviä roiskeita, vaan tapittaa intensiivisesti kentälle.

Mateo Musacchio kaataa Paolo Dybalan. Michael Fabbri osoittaa määrätietoisesti rangaistuspilkkua ja väläyttää keltaista korttia. Dybala painaa pallon pilkulta maaliin ja ottelu on tasan.

Virransäästötilasta ei ole tietoakaan ja Juventus vyöryy Milanin maalille kerta toisensa jälkeen. Se on tarttunut momentumiinsa mestarin lailla ja vaikka minuutit napsahtelevat valotaululla eteenpäin ja Milan saa viriteltyä jotain hyökkäysten tapaista, niin lopulta se oli vain ajan kysymys: vaihdosta tullut Miralem Pjanic katkaisee Milanin puolustukselta lähtevän heikon syötön ja vapauttaa Juventuksen superlupauksen Moise Keanen, joka upottaa pallon takakulmaan. Fino alla Fine: Juventus voittaa.

Voiton raukaisemat kotijoukkueen kannattajat valuvat stadionilta kioskeille, autoihinsa ja täyteen ahdettuihin busseihin, joita tönöttää rivissä teiden varsilla. Ilta hämärtyy hiljalleen ja kävelemme Torinon holvimaisia katuja pitkin kohti rautatieasemaa. Junaan noustessa poliisit saartavat yhden henkilön: hän on nousemassa Milanoon vievään yöjunaan Juventuksen huivi kaulassa. Sitä ei turvallisuussyistä sallita, vaan huivi on piilotettava. Juna nytkähtää liikkelle jättäen taakseen poikkeuksellisesta futisdynastiasta nauttivan Torinon.

Viinikuvaus: futishurmosta vanhan rouvan tarjoilemana

Sydäntensärkijä: Juventus-Atlético Madrid

Juventuksen ja Atlético Madridin kohtaamisissa on sitä jotain. Torinon mustavalkoinen mammutti koittaa murtaa Madridin punavalkoisen jättiläiskilpparin läpipääsemättömän kilven. Punavalkoisen kuoren alta pistää esiin itsevarman ja kiukkuisen kalkkarokäärmeen pää. Itseään isompien kaatamisen kulttuuri virtaa sen haarniskoiduissa suonissa. Juventus tarvitsee sankaritarinan mennäkseen tänään jatkoon.

100 miljoonan portugalilaisprinssi tulee sankaritarinoiden mailta. Sieltä missä Mestareiden liigan finaaleita on voitettu hymy huulilla ja kaatuneita laivueita on kellautettu pystyyn tuosta noin vaan. Cristiano Ronaldolle on paikka lauteilta varattu: Diego Godinin ja Jose Gimenezin välistä. He ovat vuosien saatossa tiputelleet sankareiden kyyneleitä aamukahvinsa joukkoon. Laidoilta ei pääse sen paremmin löylyttelemään, koska Atlético Madridille minkä tahansa hyökkäyksen nappaaminen hikiseen kainaloon on mallia kaurapuuro. Siitä ja voittamisesta rakentuu heidän käyrän identiteettinsä ydinluu.

Diego Simeone lennättää petolintunsa Torinoon lihanpaloja hampaissaan, suupielet pyyhkimättä ja kuivunutta verta kauluksellaan. Juventus ei vapise sillä sen rankana on keskuspuolustus, joka ei tarvitse jalkoja taklatakseen, päätä puskeakseen tai käsiä repiäkseen raajat irti maantiekiitäjiltä: Giorgio Chiellini ja Leonardo Bonucci pysäyttävät yli pyrkivän biisonilauman pelkällä sydämellään. Sikäli molempien joukkueiden laskimot aukeavat samaan suuntaan.

Juventus joutuu ulvomaan kohti täysikuuta ja toivomaan magiaa iltaansa.  Atlético Madridin täytyy jaksaa raivota systemaattisesti koko olemassaolollaan ja muistaa, että intohimossa saa käydä rajalla, mutta yli meneminen saattaa päättää tarun. Atléticolla on yksi vapaudu vankilasta -kortti: maali ja missä tahansa vaiheessa, jos Juventuksen puolustuksessa heilahtaa kuinka pieni kiven- tai hiekanmurunen tahansa. 

Massimiliano Allegrinkaan povitaskut eivät ole tyhjät. Se mikää näyttää siintävän valtamerten takana saattaakin olla lätäkön mitan tai pistoolin tussahduksen päässä. Kuivuneen veren lisäksi ilmassa on ruudin tuoksua. Peti on pedattu ruusun terälehdillä. Illan päätteeksi sille lasketaan särkynyt luodin puhkoma sydän: musta- tai punavalkoinen

Viinikuvaus: verta, ruutia ja kuumaa tunnetta taikalapiolla kaivetussa hiekkakuopassa

Kuoleva joutsen

Valkoisen baletin estradi on ollut törrötteleviä lautoja täynnä. Nurin lentelevät vuoroin pelaajat, valmentajat ja seurajohto. Cristiano Ronaldon ei pitänyt olla korvaamaton, mutta ongelma lieneekin siinä, että Ronaldoa ei edes yritetty korvata tai jos yritettiin, niin Madridin valkoisen puolen mania oli sen verran luotaantyöntävää, että mestaritanssijat lukittautuivat kotikulmiensa tanssisaleihin. Hyökkääjää ei voi korvata maalivahdilla ja maalivahtia Real Madrid tarvitsi kaikkein vähiten. Thibaut Courtois oli kuitenkin Florentino Pérezin valinta siinä saagassa, jossa Keylor Navasia on varovasti tuupittu ulos Santiago Bernabeun takaovista. Ongelma on ollut siinä, että Navas ei ole ollut pelillisesti ongelma. Ronaldon lähteminen oli kuoleva joutsen Real Madridin hyökkäyspelille. Se sipsutteli estradille jopa niin ilmeisenä, että ehkä sitä teki mieli vastustaa. Kauppalistassa luki kahvipaketti, mutta kotiin tultiin suolapurkin kanssa.

Zinedine Zidanen karkasi kuningaskunnasta kreivinaikaan. Balettisalin seinien natina ja pitkin yötä salissa harhailevan kuiskaajan syvät huokaukset nostivat ilmoille sellaiset ennusmerkit, joita älykäs ranskalaisalgerialainen herrasmies ei voinut jättää tulkitsematta. Real Madridin liimaukset olivat haihtuneet jo hyvä aikaa sitten.  Zidane on jalkapallomaailmassa lähes kaiken nähnyt ja nyt hän varmasti aavisteli, että tarvittaisiin sukellusveneen ohjurin taitoja. Julen Lopetegui tarttui sukeltavan aluksen ruoriin siinä spektaakkelissa, jossa politikoinnilla pistettiin sekaisin sekä Espanjan maajoukkueen että Real Madridin valmentajakuviot. Lopeteguille kävi huonosti. Lopetegui jäi Madridin lihansyöjäkasvien  saaliiksi muutamassa kuukaudessa. Nyt on Santiago Solarin vuoro koittaa onneaan.

Real Madrid ei pelillisesti ole ollut järin myyvä paitsi silloin, kun otetaan kunnolla Eibarilta pataan, tullaan Barcelonan myöhentämäksi tai jätetään pisteet vajaamiehiselle CSKA Moskovalle.  Muut kuin pelilliset asiat ovat nousseet käsiohjelman keskiaukeamalle. Esimerkkinä seuran kapteenin ja puuhamiehen Sergio Ramosin pillastumiset tai ikivelmun Karim Benzeman edesottamukset. Toden ja tarun erottava raja ei ole tässä merkityksellinen, koska jotain myytävää täytyy olla. Huhujen meri on kalastusaluksia pullollaan ja jotain saalista nostetaan aina.

Suurvaltojen ja suurseurojen ennuste on historian saatossa ollut samansuuntainen. Joskin suurseura pystyy nopeastikin luomaan nahkansa uudelleen ja tilkitsemään imperiuminsa repeymät. Real Madridin kohdalla nurkat ovat sinipunaisia ja sinivalkoisia verikoiria täynnä.  Alfredo Di Stéfanon, Ferenc Puskásin, Fernando Hierron, Roberto Carlosin ja Raúl Gonzálezin taulut ovat huputettu. Heidän ei tarvitse Real Madridin nyky menossa silmiään polttaa. Real Madrid rämpii sarjataulukon kuudentena. Se on tehnyt yhtä paljon maaleja kuin seitsemäntenä majaileva Levante. Valkoista balettia seuraamaan tulleet vilkuilevat tylsistyneenä kännyköitään

Viinikuvaus:  liian pitkään käynyt ylihinnoiteltu ja alilaatuinen

El Clásico jäädytettynä vai jäähdytettynä?

El Clásico tarjoillaan monessa mediassa ja mielessä jäähtyneenä. Kesällä Espanjassa pyöräytetty onnenpyörä tuotti rosvosektorin tuplana: maajoukkue ja Real Madrid ottivat käsi kädessä kivuliaan palkinnon vastaan. Julen Lopetegui oli lyömätön kuningaskunnan saleissa, mutta galaktikoissa keisari on raadollisen vaateton ja naapurivaltojen vävykokelaat koputtelevat jo Florentino Perezin ovea. Valkoinen baletti vaatii tanssittajaa ja Lopeteguin nuottikirjan musteet ovat levällään. Nou Campin käytäville on maalattu tragedian merkkejä.

Jonnet ei katso, koska Lionel Messi ei pelaa. Cristiano Ronaldon juvenalian jälkeen kaiken maailman maalikaupoista loppui musta, kun rolle -peikot alkoivat vihtoa mustia raitoja kuninkaalliseen valkoiseen paitasamettiin. Torinoon on tullut tunkua.

El Clásico on patsastellut muutamia vuosia Messin ja Ronaldon säihkeessä ja venynyt hiljalleen juuriltaan. Tänään Clásico lätkähtää takaisin sille kostealla viheriölle, jolta se on kasvanut maailman seuratuimmaksi kohtaamiseksi. 

Sian päät ja punaiset kortit lentelevät. Tarkkaan mietityt taktiset kuviot murenevat ottelun imussa. Aitiot täyttyvät legendoista ja aaveista, jotka karistavat mullat viitoiltaan illan spektaakkelia varten. Ottelu on aina aikakauttaan suurempi, se jättää supertähdet jälkeensä, se jättää jäljen ja on maailman mittaiseksi jäädytetty.

Viinikuvaus: kolea klassikko

Tequilan ja sambankatkuinen tanner

Supertähtien maalitaulusta on nyt pudotettu Lionel Messi, Cristiano Ronaldo ja Andres Iniesta. Tähtäin on väistämättä siirtynyt seuraavan kohteen eli Neymar da Silva Santos Júniorin päälle. Brasilia lähtee ennakkosuosikkina pudottamaan Meksikon hilpeitä veikkoja, jotka ottivat tequilan makuisen ja hajuisen lähdön kisoihin. Silminnähden rentoutta ja peli-iloa säteillyt Meksiko hakkasi ensimmäiset naulat hallitsevan mestarin Saksan arkkuun. Sen jälkeen se on lasketellut varovaisemmin ja day after iski raskaasti Ruotsia vastaan. Uuteen nousuun on päästävä heti viikonlopun jälkeen tai seuraavat tanssit tanssitaan Rio de Janeiron ja Sao Paulon favelloissa.

Brasilia on kiristänyt ruuvia kevyesti peli peliltä. Nyt se tarvitsee pyöräyttää vähintään puoli kierrosta lisää, jotta samban rummutus peittää alleen sen paukkeen, joka Meksikossa vaalien alla on katuja kylmännyt. Neymar on tähän asti kisoissa keskittynyt ottamaan iskuja pohkeisiin ja nilkkoihin. Mikään ei indikoi siihen, että tahti rauhoittuisi näennäisesti leppoisan sombrero-kansan astuessa viheriölle. Kolmiväristen vihreiden paitojen alla kiehuu atsteekkisoturien veri ja Meksikon pelisuunnitelmaan on varmasti kirjattu peli-ilon vieminen Brasilialta. Volgan rannoilta tulee tähtitaivaalle nousemaan sarjana parahduksia ennen kuin tuomari lopulta vapauttaa pelaajat taisteluvelvoitteestaan. Neymarin on iskujen ottamisen lisäksi iskettävä nyt takaisin

Sekä Brasilia että Meksiko ovat toipilaita. Brasilian vapaapudotus lähti 1-7 -tappiosta Saksalle kotikisojen välierissä. Pudotus jatkui, kunnes Dunga vaihtui Titeen ja uusi aamun koitti eteläisen Atlantin rannoille. Meksikoa painaa historian taakka siitä, että se on MM-kisoissa aina päässyt jatkopeleihin ja sitten romahtanut ensimmäisellä kierroksella. Brasilia ei ole ideaali kilpaveli kyseisen oravanpyörän hyydyttämiseen. Sakkokierroksia lienee nyt tiedossa.

Viinikuvaus: lämminverinen, iloinen ja kohtalokas

Uruguay-Portugali: kun molemmat ansaitsevat voittaa

Kirjoittajalle Uruguayn-Portugalin -välinen matsi on kisojen hankalin. Molemmat joukkueet ovat riittävän pieniä, että niitä ei suoraan pidetä suurimpina suosikkeina, mutta samalla ne ovat riittävän suuria, jotta niillä on mahdollisuus kohahduttaa jalkapallomaailmaa jopa mestaruudella. Sekä Uruguayn että Portugalin pelaajien suonissa virtaa lämmin jalkapalloveri ja taitotasoltaan niiden pelaajat ovat niin uniikkeja, että ne pystyvät silmänräpäyksessä tuottamaan jalkapallokuvastoon ikiaikaisia välähdyksiä. Portugali kantaa Espanjan pikkuveljen leimaa. Uruguay räksyttää pienenä ja itsepäisenä kääpiöpinserinä oman olemassaolonsa puolesta Argentiinan ja Brasilian paimenkoirien kiertäessä kehää sen ympärillä.

Uruguay henkilöityy Luis Suarezin, Edison Cavanin ja Diego Godinin kaltaisten supertähtiensä lisäksi valmentaja Óscar Tabáreziin. Tabárez uudisti menestyksekkäästi koko Uruguayn maajoukkuejalkapallon ja palautti Uruguayn jälleen futismaailman eliittiin. 71-vuotias Tabárez ohjeistaa kentän laidalla joukkuettaan hermostosairaudesta huolimatta ja sitä uhmaten. Visio siitä että Tabárez päättäisi projektinsa maailmanmestaruuteen nostattaa hetkessä voimakkaan tunnepuuskan. Jalkapallomaailman Dr. House ansaitsisi sen ehkä enemmän kuin kukaan muu valmentaja tällä hetkellä.

Euroopan mestaruuskisojen aikaan taksikuski Lissabonissa sanoi, että tuntuu kuin koko maailma meditoisi heidän puolestaan. Mestaruuden merkitys Portugalille oli varmasti niin syvä, että siihen hankala ulkopuolelta täysin eläytyä. Kyseessä oli Daavidin voitto Goljatista: sekä finaalin että koko kisojen kontekstissa. Nyt käynnissä oleva paini on vielä suurempi. Daavidin väännettävä siltaan neljä Goljattia putkeen. Kisakaavion vasen puoli piirtyy armottomana, mutta sen yllä leijuu vanhoja päivittämättömiä legendoja. 

Talouskriisistä toipuva entinen maailmanmatkaajien suurmaa henkilöityy Cristiano Ronaldoon. Hahmona väliin ärsyttävä ja jotenkin ylimaallinen pelaaja on osoittanut suuruuteensa sekä maajoukkueessa että seurajoukkueissa. Maailmanmestaruus kuitenkin puuttuu. Yöperhoset ovat lennelleet suotuisasti Ronaldon poskilla, mutta tänään vastaan iskee joukkueellinen väkevää ja keinoja kaihtamatonta garra charruaa. Ronaldon varjoissa kyniä pureskelevan insinöörin Fernando Santosin on piirrettävä Ronaldon ympärillä olevat algoritmit kohdalleen, jotta Portugalin tutkimusmatkat maailman jalkapallon merillä vielä jatkuvat.   

Tabárez ja Ronaldo katsovat samaa auringonlaskua ja he jakavat omista maailmoistaan käsin saman mission. Toinen jää tänään tien varteen. Sen symboliksi pystytetään tarinantäyteinen bensa-asema, johon satunnainen jalkapallomatkailija silloin tällöin pysähtyy herkistymään.

Illan jälkeen kisat ovat fadon tai inkkarihengen verran köyhemmät. Sen ovat jalkapallojumalat MM-kisojen saagaan kirjanneet.

Viinikuvaus: uudena maailman tuoretta tuulahdusta. Jälkimaussa surumielisyyden liukua

Yin ja Yang. Ronaldo ja Messi

MM-kisat taittuvat hiljalleen lohkojen ratkaisupeleistä pudotuspeleihin. Yksi kiinnostava sivujuonne rakentuu eri tahdissa Venäjän ympärimatkaa tekevien lohko B:n Portugalin ja lohko D:n Argentiinan välillä. Joukkueet eivät todennäköisesti tule tässä turnauksessa kohtaamaan ollenkaan, mutta joukkueiden dynamiikan ja luonteen vuoksi ne kulkevat matkansa käsi kädessä.

Portugali ja Argentiina henkilöityvät kahteen supertähteen. Tahdottiin tai ei niin sukupolviemme futisfaneja siunataan ja kiusataan Yinillä ja Yangilla: Cristiano Ronaldolla ja Lionel Messillä. Hyvä ja paha ovat katsojan silmissä, mutta asetelma on huippufutiksen kiveen hakattu. Cristiano Ronaldo aloitti kisat hattutempulla. Messillä oli hankalampaa ja hän missasi avausottelussa juuri ne paikat (rankkari, vapari hyvästä paikasta ja suora veto kuljetuksesta rangaistusalueen reunalta), joista hänen valkoista balettia tanssiva kilpaveli teki maalit. Argentiinan tasapeli Islantia vastaan oli ensin häiritsevä, mutta Messin johdattaman Argentiinan hävitessä seuraavaksi tylysti Kroatialle, Islanti -ottelun tasapeli sai katastrofaalisia ulottuvuuksia.

Ronaldo ratkaisi ottelun Marokkoa vastaan ja portugalilaisen tyynyn sisältä pöllähtivät maailmalle ne höyhenet, jotka juorusivat, että Ronaldo pystyy kantamaan koko kansaansa reppuselässä, kun taas Argentiinassa huudeltiin kuuden kadoksissa olevan kääpiön perään: kuka kantaisi Messiä? Edes ensimmäisiin jatkopeleihin asti?

Kirjoittaessani tätä blogi Ronaldo missaa rankkarin. Se ei tunnu kohtalokkaalta, koska Ricardo Queresma on ehtinyt nostaa jo kanin hatustaan ja sivaltaa pallon ulkosyrjällä Iranin takakulmaan. Maali tuli vielä sellaisena hetkenä, kun olin valmis julistamaan kyynisesti puolustavan, mutta alati vaarallisen Iranin kisojen inhottavimmaksi vastustajaksi. Sen basaarikujien juonikkuus kutoi maton vielä yöksi Portugalin hotellin eteen. Tuhannes ja yhdes yö saattoi olla portugalilaisille ja tarinan mukaan juuri Ronaldolle uneton. Silti väliin yli ihmisen rajoista kasvava Ronaldo on kipparoimassa katamariininsa jatkopeleihin.

Messin joukoilla on mania päällä. Jorge Sampaolille oli Buenos Airesissa kuiskivien ilmiantajien mukaan rakennettu mestauslava pikana. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että mikäli päitä putoaa, niin mennään pitkän tai ainakin alkulohkon pituisen seremonian mukaan. Argentiinan pelaajarosteria, kun katsoo, niin ymmärtää, että päällä oleva lukko on tukehduttavaa laatua. Paine osana petetyltä tuntuvaa jalkapalloperinnettä ja hiljalleen kuivuva mustekynän terä, joka osoittaa Messin legendassa tyhjää maajoukkueurasta kertovaa sivua, tuovat näyn syvälle lukkoon sulaneesta hitsipillistä.

Taivaansinisten gauchojen tarina huutaa suuren kertomusten, käänteiden ja jalkapallojumalien väliintulon perään. Huominen ottelu Nigeriaa vastaan on Argentiinan lyhyen historian ja kenties Messin maajoukkueuran tärkein. Ronaldon leukaa kannattelee jo Euroopan mestaruus. Hän meinaa lentää vielä ulos Irania vastaan, mutta vain meinaa. Kosketus vastustajan leukaan on juuri riittävän kevyt, että sääntökirjakin menee osittain uusiksi. Tähän asti yöperhoset ovat lennelleet portugalilaisen poskien ympärillä, kun argentiinassa on jouduttu hätyyttelemään lepakoita.

Viinikuvaus: laadukkaita rypäleitä ja legendoja uuden maailman eri mantereilta.

Kuvakirjan ensimmäiset tarrat

MM-kisat ovat saaneet hengästyttävän ja arvoisensa startin. Avausottelun väkevin kuva oli Vladimir Putinin ja Saudi Arabian kruunuprinssin Muhammad bin Salmanin aitio, jossa poliittinen valta leimautui MM-kisojen ranteisiin. Samaan aikaan oli inhimillistä seurata bin Salmanin ryhdin lyhistymistä Venäjän latoessa maaleja.

Kokin tervehdyksenä kisat saivat palan garra charruaa, kun epämukavuusalueellaan ja ennakkosuosikkina Egyptiä vastaan pelannut Uruguay sai kun saikin käännettyä ottelun lopulta voitokseen. Uruguaylta tarvitaan kuitenkin vielä enemmän lisää näyttöjä ennen kuin kannattaa illalliskutsuja järjestää.

Espanjan ja Portugalin -ottelu oli yksi alkusarjojen odotetuimmista. Molempien joukkueiden yllä leijui omat skandaalinsa, mutta ottelun asiakaskokemukseen se ei vaikuttunut. Kuvakirjaan juntataan David de Gea provosoimassa Cristiano Ronaldoa ennen rangaistulaukausta. Tästä seurasi Ronaldon silinteritemppu ja yhteen hattunauhaan on kirjailtu kuvio voihin upotetuista de Gean hanskoista. Samasta lohkosta tarransa saa piirros, jossa Marokon Aziz Bouhaddouz syöksyy Iranin Ehsan Hajsafin lähettämään sivuvapariin ja tekee omalla maalillaan Marokon jatkoon pääsystä lähes mahdottoman tehtävän.

Islannin taistelutasuri suursuosikki Argentiinaa vastaan tullaan muistamaan muuallakin kuin viikinkien maassa. Lionel Messille tarjottiin ottelussa samat estradihetket (rankkari, vapari kuudentoista ulkopuolelta ja pelitilanne -kuti samoilta etäisyyksiltä) kuin Ronaldolle, mutta show:n varasti omalle kenttäpuoliskolleen ankkuroitunut viikinkilaiva.

Sitten räjähti. Tekijä pakeni paikalta joskin viheriölle jääneet tequilatahrat indikoivat syylliseen suuntaan. Meksiko pelasi paremmin kuin Saksa ja sillä oli jopa varaa tuhlailla paikkoja kun se haki shokkivoiton Saksasta. Etenkin ensimmäisellä puoliajalla Meksiko leipoi palan MM-kisojen pelillisesti parasta jalkapalloa. Tulos kirjoittaa sekä Meksikon että Saksan kisaromaanille erittäin herkullisen avaussivun ja kyseisen teoksen haluaisi ahmia jo nyt kerralla loppuun.

Jalkapallon on niin hyvässä kuin pahassa maailmankuva. Tämä on korostunut Venäjän MM-kisojen kontekstissa. Urheilullisesta näkökulmasta MM-kisojen startti on kuitenkin alleviivanut tapahtuman erityisluonteisuutta niin voimakkain värein, että jo nyt voitaneen todeta jokaisen näiden kisojen ottelun olevan juhlaottelu.

Viinikuvaus: globaali runsaan mausteinen juhlaversio

EL CLÁSICO -mitä väliä?

Mestareiden liiga ja La liiga rullaavat kohti eri päätepysäkkejä. Katalonian ja Madridin luotijunat ovat kasvaneet täksi kaudeksi erilleen. Real Madrid ei syksyn pimenevissä illoissa osallistunut riittävällä intensiteetillä arjen pyörittämiseen. Lisäksi tilanteeseen liittyy kolmannen tekijän, enemmän perinteitä ja mytologiaa kuin varsinaista menestystä symboloivien Rooman keltapunaisten, tähdenlento ja väliintulo. Se oli viimeinen niitti kuninkaallisten ja sinipunaisten rakkausmatkalle.

Illalla Real Madrid ja FC Barcelona tuodaan kiusallisella tavalla saman pöydän ääreen. Barcelona vie La liigan ja sikäli kun Real Madrid voittaa mestareiden liigan, tulevat molemmat seurat yksiselitteisesti julistamaan oman pesueensa Espanjan ja sanalla sanoen myös maailman parhaaksi. El Clásicoita on pelattu tällä kaudella neljä ja voitot ovat tasan 2-2. Illan ottelun voittaja ottaisi omaan vaakaansa ison punnuksen. Tasapeli jättäisi futiskauteen ratkaisemattomuuden tuntua. Monelta kantilta katsottuna nyt pelataankin eurooppalaisen huippufutiskauden finaalia, joka voi päättyä myös ratkaisemattomaan.

Pelissä on paljon muutakin. Barcelonasta on tulossa La liigan historian ensimmäinen joukkue, joka ei häviä kauden aikana kertaakaan, kunhan se ei häviä tänään. Silmiin piirtyy Lionel Messin ikoninen tuuletus viime vuoden huhtikuulta Santiago Bernabeulla. Tuuletus on jättänyt väkevän jäljen ja varmasti jonkin asteisen trauman Real Madridin kannattajiin. Tänään olisi mahdollista tasata tilit ja palauttaa lyömätön Barcelona takaisin kuolevaisten joukkoon. Sitten on vielä ehkä jäävä Zinedine Zidane vs. ehkä lähtevä Ernesto Valverde, Cristiano Ronaldo vs. Lionel Messi ja Sergio Ramos vs. Gerard Pigue. Sitten on vielä FC Barcelona vs. Real Madrid: yksittäisistä otteluista kaikkein suuriin.

Viinikuvaus: puhdas ja tulinen klassikko

Mestareiden liiga välähdyksinä

Pian loppuun kuluva eurofutiskausi on mestareiden liigan osalta hämmentävä. Tätä tekstiä kirjoittaessani Manchester City siirtyy 4-1 -johtoon West Hamia vastaan. Itseni lisäksi varmasti muutama muukin saattoi pitää joukkuetta Euroopan parhaana, kunnes Liverpool ravasi sen nurin mestareiden liigassa. Espanjassa mestaruuteen lasketteleva Barcelona sai shokkihoitoa A.S Romalta, jonka futiksen suuruuden vuodet ovat melkein entisen imperiumin ajoilta. Serie A:n mestaruudessa kiinni oleva Juventus sai jollain tavalla kunniakkaan lähdön, kun lähes ikimuistoisten vaiheiden jälkeen se joutui niiaamaan Real Madridia vastaan.

Liverpool on siis menossa mestareiden liigan finaaliin. Se on melkein yhtä outoa kuin, jos se ei mene, ja Roma menee. Toinen finalisti on joko Real Madrid tai Bayern München. Real Madrid on pelannut tällä kaudella kahdella joukkueella. Ensimmäinen on valkoista lippua puolitangossa roikottava La liigan joukkue ja toinen on mestareiden liigassa pelaava huippukuntoinen ja konemaisesti voitosta voittoon porskuttava valkoinen spektaakkeli. Pelaajat ovat samat. Bayern München taas joutui kutsumaan hyvissä ajoin Jupp Heynckesin eläkepäiviltään tuomaan rotia Bayernin peliin. Rotia tulee bundesliigan mestaruuden verran, mutta että varasuunnitelmalla paineltasiin mestareiden liigan voittoon asti. Se olisi vielä oudompaa kuin Manchester Unitedin tippuminen Sevillalle.

Onko nyt unohtunut joku joukkue? Omassa sarjassaan suvereenisti pisteitä napsiva ja kevääksi vielä kuntohuippunsa ajoittanut suurseura? Ei. Kaikki tuli käsiteltyä paitsi PSG. Annetaan rauha tämän kauden osalta sille.

Kun ajetaan pikakelauksella kautta taaksepäin, silmissä välähtää Cristiano Ronaldon saksipotku, Gianluigi Buffonin silmien edessä helkkyvä punainen kortti, Cristiano Ronaldon rankkari, Kóstas Manolásin ohjaus etutolpalta ja Mohamed Salah. Viimeinen kappale on vielä kirjoittamatta. Nyt jo tiedetään että kuluva kausi tullaan muistamaan yksittäisistä hetkistä ja dramaattisista käänteistä yksittäisen projektin suvereniteetin sijaan.

Viinikuvaus: arvaamaton, mieleenpainuva ja jokaisella suullisella hieman erilainen

Valkoinen baletti: Ronaldolla tai ilman

Millenium -stadionin pukukoppien lattiat ovat hädin tuskin ehtineet kuivua, kun eurooppalaisen huippufutiksen uumenissa vellovat maanjäristysaallot. Cristiano Ronaldo ilmoitti siirtohaluistaan hieman sen jälkeen, kun sensaatio- ja klikkilehdistöjen otsikot kiljuivat veronkiertoepäilyistä. Madrid on nostettu korkeimpaan hälytysvalmiuteen ja jokaisen eteen, jolle on varattu edes lyhyt sivuvirke Ronaldon elämänkerrasta, on tuotu punainen luuri. Langat ovat kiihkeästi laulaneet.

Kyseessä saattaa olla sopimussirkukseen liittyvä siirto, josta ulos pullahtaa rahasäkki pullollaan myhäilevä Ronaldo agentteineen, valtapeli mahdolliseen oikeusjuttuun liittyen tai Ronaldo saattaa oikeasti olla lähdössä. Mielestäni jalkapallomaailmaa määrittää edelleen yksi selvä lainalaisuus: yksikään pelaaja ei ole joukkuettaan suurempi. Lainalaisuus pätee myös Ronaldoon tai vaikkapa Lionel Messiin. Cristiano Ronaldo on kiistatta yksi aikamme suurimmista urheilijoista. Hänen olemassaoloonsa kiteytyy urheilumaailmassa jotain niin poikkeuksellista, että sellaista emme välttämättä tule toiste näkemään. Kiistatonta on kuitenkin myös se, että Ronaldolla on huomattavasti vähemmän pelivuosia edessään kuin on jo takanapäin.

Ronaldon erinomaisuus viime kaudella perustui merkittävästi Zinedine Zidanen peluutukselliseen nerouteen. Ronaldo oli parhaassa tikissä juuri silloin kuin Real Madrid maailman parasta boksipelaajaa tarvitsi. Sen siivittämänä taskuun jäivät La Ligan ja mestareiden liigan voitot. Ehkä aika onkin kypsä yhdelle vuosikymmenen sensaatiomaisimmalle siirrolle. Takalukko on saatettu vaivihkaa jättää auki, vaikka Florentino Pérez muuta vielä vakuuttaakin.

Valkoisen baletin askeleet eivät mene solmuun, vaikka Ronaldo lähtisikin. Se muuttaa muotoaan ja voi olla, että baletti saa monipuolisemman esiintyjäkaartin, joka asettuu monsieur Zidanen johdolla aivan uudenlaiseen harmoniaan. Valta-asemat espanjalaisessa jalkapallossa ovat lähes kertakäyttöisiä. Jos vaaka Ronaldon lähdön jälkeen hetkellisesti kääntyisi Katalonian suuntaan, se olisi vain hetkellinen heilahdus loputtomien heilahdusten sarjassa, joissa uusia sankaritarinoita ja tragedioita synnytetään.

Viinikuvaus: kuninkaallisten harmoninen keitos; portugalilaisilla rypäleillä tai ilman

Vanha Rouva vs. Valkoinen Baletti

Vanhan Rouvan ja Valkoisen Baletin kohtaamisessa on kaksi polttopistettä:

1. Herrasmiesvaras Gianluigi Buffon ei ole koskaan voittanut mestareiden liigaa

2. Mikään joukkue ei ole koskaan voittanut mestareiden liigaa kahta kertaa peräkkäin

Mikäli jalkapallo rakentuisi kohtuullisuuden ja sankaritarinoiden epiikalla Buffon nostelisi tänään pokaalia ja vetäisi viimeisen rastin palkintokuponkiinsa. Buffonilla saattaa olla viimeinen mahdollisuus kohdassa yksi, kun Real Madrid tai joku muu jalkapallogalaksi tulee vetämään vielä viivan kohdan kaksi yli. Jalkapallojumalat eivät kuitenkaan tunne hyväveli -järjestelmään. Jokainen voitto on ansaittava viekkaudella, vääryydellä, taidolla tai onnella. Yksittäisessä ottelussa yksittäisen tapahtuman ja onnen rooli saattaa korostua, vaikka kentällä ovat maailman parhaat joukkueet parhaimmilleen viritettynä.

Zinedine Zidane lyö kaudesta vähintään PAR -tuloksen. Semiookoon. Tähtäimessä on kuitenkin birdie. Madridin maanisella jalkapalloviheriöllä se lienee paras mahdollinen tulos. Voittamisen aura kulkee Zidanen mukana, mutta tänään illalla hän kohtaa puolustuksen, jollaista ei ole kellään muulla.

Myöskään Massimiliano Allegri ei ole ”new kid on the block”. Kaksi vuotta sitten Juventus kävi ottelemassa parhaistaparhain -ottelussa Berliinissä. Kaikkien aikojen Barcelona oli tuolloin kuitenkin liikaa ja mestarivarkaat joutuivat palaamaan hiljaisina ja hävinneinä öljylamppujen valaisemiin pirtteihinsä. Tämän illan Juventus voittaisi kuitenkin Serie A:n kahden vuoden takaisen Juventuksen nenän edestä. Tämän illan Real ei välttämättä ole parempi, mitä kahden vuoden takainen Barcelona eli torinolaiset lähtevät illan kisaan paremmilta askelmerkeiltä, mitä kaksi vuotta sitten.

Ottelun ratkaisu saattaa löytyä pihan varjoisemmalta puolelta. Gonzalo Higuaínille ja Sami Khediralle ei ollut tilaa Madridissa, mutta Torinossa he ovat avainpelaajia. Álvaro Morata olisi kyllä kelvannut Torinoon, mutta istuu tänään kuninkaallisten penkillä. Illan pelikarttaan mahtuu ironinen pääseura-satelliittiseura -asetelma. Tarinan kaareen sopisi, että seurojen leikkauspisteissä kelluvat pelaajat olisivat osa ottelun ratkaisun ydintä. Tai sitten Juventus puolustaa itselleen voiton tai sitten Ronaldo – Ramos -akseli kääntää pelin kuninkaallisille.

Viinikuvaus: 2017 sadon parhaista paras

El Clásico -Jonnen ja Jirkan lanit

Suurista suurin on El Clásico. Ottelu, joka tulee kokea sellaisenaan ja itsessään. Sarjoista irrallisena spektaakkelina, joka jakaa maailman valkoisiin ja sinipunaisiin; kuninkaallisten notkuviin pöytiin, joita ympäröivät menestysaddiktit seurueet ja toisaalla asteleviin Katalonian kapinallisten ylväisiin kulkueisiin. Molemmat tietävät olevansa maantieteellisiä rajojaan suurempia. Suuret ja kuninkaallista ylpeyttä tihkuvat valkoiset ja suuruudessaan sympaattiset sinipunaiset.

Barcelona ja Real Madrid ovat valmentajille seuroja, joihin tullaan vaan käymään. Näyttämö roihuaa utopististen toiveiden ja odotusten laavassa jo valmiiksi. Siellä tanssahdellaan kintut käristen hetki ja paetaan vuorille meditoimaan. La Liigan ja Mestarien liigan voi voittaa vain yksi joukkue kerrallaan, mutta sekä kuninkaallisilta että sinipunaisilta niiden voittoa vaaditaan joka kerta. Eikä pelkkä voittaminen riitä. Voiton täytyy tulla tavalla, joka täyttää vuosisatojen saatossa kirjatut tuhannet eri kriteerit.

Lanit alkavat.

Luis Enriquen kahden vuoden takainen tripla ja viime kauden La Liigan mestaruus ovat fanien mielestä jo ajoilta, jolloin oli vielä dinosauruksia. Vanhan rouvan tarjoamaa löylytys sykkii kipeästi ohimolla. Vaikka Enrique voittaisi Barcelonan kanssa kaiken, mitä vielä on voitettavissa, mitataan hänen viimeistä kauttaan skaalalla, joka alkaa pettymyksestä ja päättyy anteeksiantamattomaan pettymykseen.

Zinedine Zidane on vielä tukevasti nuoralla. Nuoralta näkyvät sekä Mestarien liigan että La Liigan kannut. Mikäli molemmat saadaan museoitua Madridiin, ottaa Zidane viimeisen askelen kiinteälle maalle. Kannattajat ovat tyytyväisiä eivätkä välttämättä vihellä ensi kauden ensimmäisessä pelissä. Eivät välttämättä, mutta saattavat kuitenkin viheltää. Mikäli toinen pokaali lipsahtaa käsistä, sysätään Zidane takaisin nuoralle ja neuvotaan kokeilemaan ensi kaudella uudestaan. Jos molemmat paistit putoavat krokotiileille, perään paiskataan koko äijä.

Nyt he sitten iskevät yhteen. Ollaan tilanteessa, jossa Barcelonan pitäisi voittaa, vaikka sekään ei välttämättä riitä mihinkään. Laajalla linssillä, kun katsoo, niin näkee vielä koivunlehtiä Barcelonan pelipaidoilla. Sen verran perusteellista kylvetystä ovat vahvat kotijoukkueet viime otteluissa tarjonneet. Keskikenttä on ollut peilipintainen järvi, jonka läpi on pystynyt melkein millä tahansa kumiveneellä melomaan. Puhumattakaan siitä, että panosten käydessä kovemmiksi, vastustajilla on suoraan tehtaalta tulleet tupla- tai triplaevinrudet alustensa peräsimissä. Ihmettä ei ole tänään tarjolla. Ainoastaan kolme pistettä ja spekulatiivinen käännekohta La Liigan loppusuoralle.

Lanit päättyvät. Peli alkaa. Jonne luottaa Messin hattuun. Jirka uskoo, että illan ottelusta rakentuu koko kautta symboloiva monumentti. Real Madrid on ollut tällä kaudella parempi. Real on parantanut peliään samaan tahtiin, kun pajunkissoja on putkahdellut ojan pientareille. Se on nostanut tasoaan vastustajien tason noustessa ja se on lukemattomia kertoja noussut takamatkalta parrasvaloihin. Cristiano Ronaldo on tehnyt vähemmän maaleja, mutta tärkeämmissä paikoissa. Ennakkoasetelmat ovat kuninkaallisille jopa arveluttavan suotuisat. 

Jalkapallojumalat nauttivat draamasta ja yllättävistä käänteistä. Jalkapallossa mestari käy usein jo hyvissä ajoin liikuttelemassa kiveen iskettyä miekkaa. Paluureitti kiven luo on kuitenkin ansoilla, yllättävillä käänteillä ja kipeillä koettelemuksilla koristeltu.

Viinikuvas: keväinen espanjalainen arvoviini kellarin paraatipaikalta  

Madridin hegemonia

Bayern München aloitti kaksiosaiset turnajaiset vahvasti. Vetäytyvä Real Madrid ei saanut tilkittyä tilaa keskikentällään baijerilaisilta. Chilen ylänköjen maestro Arturo Vidal nousee perinteisesti korkeaa Madridin erikoistilannemuuria korkeammalle ja pakottaa pallon Keylor Navasin läpi maaliin. Florentino Pérezin työhuoneessa vilkkuu punainen valo. Tuo olisi pitänyt torjua ja kenties se olisikin torjuttu, mikäli Navasia ei väkisin yritettäisi politikoida ulos välillä maanisena pyörivästä kuninkaallisten karusellista.

Seuraa jalkapallojumalien kepponen: arpinaamainen gallian ritari siirtelee koko Realin ryhmitystä sivusuunnassa ja laukoo terävästi. Dani Carvajal kääntää sydämensä pallon eteen. Radioaallot tuovat päätuomarin korvanappiin viestin siitä, että pallo osuisi käteen. Ei osu. Sillä ei kuitenkaan ole väliä ja pallo viedään pilkulle. Müncheniläiset hakevat irtiottoa. Madridilaisten suksissa on ollut vääränlainen voitelu. Ribery kaulailee Carvajalia. Marcelo kuiskii jotain Vidalille ennen varsinaista suoritusta. Nauru karehtii molempien naamalla. Pallo lentää taivaan tuuliin. Oikeus toteutuu. Pérezin huoneessa valo vaihtuu vihreään, mutta huone on jo tyhjä. Pérez katselee parvekkeeltaan Manchesterin ja Lontoon suuntaan. Valojen ja poliittisten haaveiden välkkeessä unohtuu se, että yksi syy epäonnistuneeseen rangaistuspotkuun lienee ollut Navasin maine rangaistuspotkujen torjujana. Siihen limittyvä psykologinen kierre on jatkumona vaikuttanut Vidalin jalkaterän osumisen liiaksi pallon alareunaan. Karkki vai kepponen?

Toisella puoliajalla Cristiano Ronaldo pysäyttää vauhtinsa vastustajan rangaistusalueella. Sekunnin kymmenysten ajan müncheniläisten puolustusseinämä jatkaa juoksuaan kohti omaa maaliaan. Nämä sekunnin kymmenykset saavat maalinteon näyttämään maailman yksinkertaisimmalta asialta. Oikealta laidalta liitää Carvajalin lähettämä polvenkorkuinen leijapallo Ronaldolle, joka ohjaa pallon maaliin. Peli on tasan. Kaikki muuttuu.

Huippujalkapallossa pienet marginaalit ratkaisevat isot asiat. Javi Martinez on jäämässä pelin taakse kaksi kertaa. Sekunnin kymmenykset pyörivät jälleen olutmaan ylpeyttä vastaan. Punainen kortti päättää lohduttomana tuomarin käden kaarta seuraavan Martinezin ottelun. Oktoberfestit ovat ohi. Laskuhumala ja orastava krapula laskeutuvat Allianz -areenalle.

Real Madridin toinen maali tulee itsestään selvänä. Marco Asensio nostaa pallon kohti Ronaldoa, joka tökkää sen jalkapohjallaan verkon uumeniin. Bayern ei pysty vajaamiehisenä rimpuilemaan kuninkaallisia vastaan. Lisää maaleja ei kuitenkaan tule. Turnajaiset tulevat saamaan arvoisensa kakkospäivän.

Samaan aikaan raivopäisen Diego Simeonen gladiaattorit tuhlailevat kotikentällään turkkinsa uudelleen kasvattaneita lentäviä kettuja vastaan. Spektaakkeli siirtyy sumuisten saarien kuoppaiselle nurmikolle, johon ovat jo valmiiksi painuneet Jamie Vardyn askelmerkit.

Miten tänään pelataan ja kuka pelaa?

Mestareiden liigassa on taustakaikuna usein se, että takaa tullaan. Carlos Ancelotti tuntee Madridin ja hän tuntee sen pelaajat. Fläppitaululle on sivelty kuvioita, joilla synkennetään Madridin ilta. Zinedine Zidane tuntee Ancelottin ja omat pelaajansa. Hän on synnynnäinen voittaja. Kuninkaallisten eturivin ritareita on jouduttu kiikuttamaan huoltoteltoille. Pieni tasoero tai epätasapaino saattaa kääntää juonen kulun täysin. Uskon että saksalaisitalialainen koneisto jauhaa lähelle jatkopaikkaa, mutta päätepysäkki jää siintämään häränkuseman päähän.

Adolfo Suárezin Barajasin kansainvälisellä lentokentällä otettiin läpsystä vaihto ja Madridin punavalkoiset lähtevät ennakkosuosikkina kettujahtiin. Ketut ovat kaivautuneet niin syvälle altavastaajan koloihin, että heitä on vaikea paikantaa. Se sopii Leicesterille. Uskon ihan yhtä vähän kettujen jatkopaikkaan kuin heidän valioliigamestaruuteen viime kauden alussa. Madrid tulee juhlimaan kahta välieräpaikkaa futisillan päätteeksi, mutta vasta dramaattisten käänteiden jälkeen.

Viinikuvaus: espanjalaista pitkään kypsytettyä laatuviiniä maanisella voittamisen kulttuurilla

Väärin voitettu -eräs finaalipäivän tarina

Portugalin kansallislaulu Pace Terreiro do Pacolla

Ilmoille lensi heitto: mennään lomalle siihen maahan, joka voittaa Kroatia-Portugali –ottelun. Loma läheni. Matkakohde oli edelleen päättämättä. Portugali voitti. Netti auki ja parin päivän lentojen vertailun jälkeen jollain tavalla siedettävän hintaiset yhden vaihdon lennot löytyivät Lissaboniin. Varattiin.

Portugali ei ollut tässä vaiheessa vielä finaalissa, sillä vastaan tuli vielä Wales. Kapteeninsa johdolla Portugali fadoili vastustamattomasti finaaliin. Lissabonissa torilla siis tavattaisiin. Ennen reissua vielä tutkiskelin, että mihin ihmiset kokoontuisivat katsomaan peliä. Googlen kuvahaulla napsahti lopulta kuva Terreiro do Pacolla finaalipaikkaa juhlivista Portugalin futisfaneista. Sinne siis.

Hotellimme oli Carcaveloksessa, joka olin noin kahdenkymmenen minuutin junamatkan päässä Lissabonista. Saavuimme sinne finaalipäivää edeltävänä yönä eli Lissabonin alueen koordinaatit olivat enemmän tai vähemmän hukassa.  Peli alkoi paikallista aikaa illalla kahdeksalta, joten lähdimme hieman neljän jälkeen junalla kohti Cais du Sodren asemaa. Junassa ja asemilla oli vielä suhteellisen rauhallista, vaikka Portugalin lippuihin ja huiveihin kääriytyneet ihmiset värittivät koko maisemaa.

Kävelimme asemalta Terreiro do Pacolle. Paikalla oli viiden aikaan jo muutamia satoja ihmisiä. DJ viritteli ison näytön edessä ottelua odottelevia futisfaneja tunnelmaan. Aukiota reunustavat terassit olivat tupaten täynnä ihmisiä. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta.

Lähdimme etsimään ruokapaikkaa, jossa voisimme lounastaa ennen ottelua. Ilman karttaa onnistuimme pujottelemaan pääkatujen ohi pienemmille kaduille, joista ei meinannut löytyä ruokapaikkaa ollenkaan. Lopulta yhden liukuoven alta tulvahti savua kadulle. Kebab -house. Olimme hortoilleet ainakin kolmevarttia ympäriinsä, joten aivan sama, sinne mennään. Sisällä vanha muslimimies, jonka hammasvarustosta puuttui vasen puoli kokonaan, otti meidät vastaan. Ravintolassa ei ollut muita asiakkaita tuolloin. Katselimme hetken tiskin yllä olevien annosten kuvia ja valitsimme pitakebabit. Juomapuoli olikin hieman haastavampi, sillä ravintolassa oli aidosti kuuma ja juomapulloja oli tiskin välissä kypsymässä.

Katsellessani epätoivoinen ilme kasvoillani juomia paikan myyjä veti ässän hihastaan. Hän tuli tiskin takaa pois ja pyysi minua mukaansa ravintolan takaosassa olevalle jääkaapille. Jääkaapissa oli valikoitu valikoima limuja ja olutta.
-Ottakaa tuolta mitä haluatte, viesti tuli perille portugalin, englannin ja elekielen välityksellä.
Mukaan tarttui iso Coca Cola-pullo ja pieni olut. Hetken näytti, ettei ruokaa ehkä olisikaan, sillä ravintolan työntekijä, tuntui vain katselevan kaihoisasti kadulle, jonne myös kebab-paikan savut tulvivat. Tosiasiassa odoteltiin vain lihan kypsymistä. Hetken päästä kuin sähköiskun saaneena vanha mies haki takahuoneesta lautaset, nosti niille pitaleivät ja kaapi lihat ja salaatit leipien sisään. Annokset olivat valmiit. Vanha mies näytti vielä chilipurkkia ja kysyi ”Spicy or not Spicy”. Hänen kasvoilleen puhkesi leveä hymy, kun pyysin ”Spicy for me and not Spicy for her”.

Pöytämme takana pyöri uudehkolta televisiolta, joka vaikutti olevan aivan eri vuosisadalta, mitä muu ravintola, finaaliottelun ennakko. Portugalin kielisestä lähetyksestä sain kiinni, että Pepe pelaisi. Se olisi Portugalille erityisen tärkeää. Ranska oli ollut hyökkäyspelissä vahva nimenomaan keskustassa. Nyt Portugalilla oli jotain, millä vastata siihen.

Kebabit syötyämme palasimme kadulle ja lähdimme kulkemaan kohti aukiota, jolla peli näytettäisiin. Ironista joskin myös odotettua, paluumatkalla vastaamme tuli useampia ravintoloita. Olimme vain onnistuneet kiertämään ne. Reittiä takaisin ei tarvinnut sen enempää pähkäillä, sillä katujen ihmisvirta oli selkeä. Ostin tyttärelle vielä Portugalin huivin aukiota lähellä olevasta kojusta. Hän heilutteli sitä innokkaana kärryjensä kyydissä ja ihastutti ohikulkijoita. Olimme valmiit illan koitokseen.

Aukiolla oli reilusti ihmisiä, kun palasimme. Ottelun alkuun oli vielä puolisen tuntia. Mukanamme oli hieman alle kahden vuoden ikäinen tyttäremme, joten tapahtuman luonne arvelutti. Turhaan. Ihmisillä oli satunnaisia oluttölkkejä mukana, mutta kukaan ei lähellämme örveltänyt tai käyttäytynyt aggressiivisesti. Vierellemme liukui hiljalleen myös Ranskan väreihin ja lippuihin sonnustautuneita kannattajia. Minkäänlaista edes orastavaa konfliktia emme kuitenkaan paikallisten ja ranskalaisten kannattajien kesken huomanneet. Tällaista jalkapallon, urheilun ja viihteen seuraaminen tulisikin olla. Sulassa sovussa. Yhdessä.

Ilta pimenee Lissabonissa

Peli alkoi Ranskan otteessa. Varpistellessani ja hakiessani hyvää näkymää screenille, tuntui, että oli vain ajan kysymys kun Portugalin päässä helähtäisi. Sitten tuli ottelun ensimmäinen todellinen käännekohta. Cristiano Ronaldo loukkaantuu. Palaa kentälle. Huolletaan. Palaa kentälle ja lopulta vaihdetaan pois. Itselle hiipi mieleen, että näinköhän tämä oli tässä. Portugalin kannattajat aukiolla eivät kuitenkaan olleet erityisen huolestuneita tilanteesta. He saattelivat toisen tähtipelaajansa Ricardo Quaresman raikuvin suosionosoituksin kentälle. Usko omaan joukkueeseen oli edelleen vankkumaton. Myöhemmin kun lomamme oli päättymässä, meitä kyydinnyt taksikuski kiteytti tilanteen: kun Ronaldo loukkaantui, olin varma, että nyt voittaisimme. Nyt he haluaisivat todella voittaa ottelun.

Portugali siirtynyt johtoon

Ronaldon loukkaantuminen tuntui sekoittavan nimenomaan Ranskan peliä. Oliko Ranska keskittynyt liikaa Ronaldoon ja nyt, kun pelaaja ei ollut kentällä, heidän pelisuunnitelma särkyi vai oliko kysymys siitä, että Ronaldon loukkaannuttua Portugalista tuli yhden miehen orkesterin sijaan joukkue: tasavahva ja samaan horisonttiin katsova. Portugalin voittaessa ottelun ilman kiistatonta supertähteään myös kaikki haihattelu vääränlaisesta turnauksesta, vääristä jatkoon menijöistä ja väärästä mestarista voitiin unohtaa. Kaikki olisi ansaittua.

Ilta pimeni. Maaleja ei tullut. Muutaman keskityksen leijaillessa Ranskan maalin edestä mietin, että tuossa olisi Ronaldon korkuinen paikka ollut. Heiluimme väkijoukossa parhaamme mukaan, jotta näköyhteys näytölle säilyisi. Tosiasiassa pelin tarkka seuraaminen oli lähes mahdotonta, mutta tunnelma imi vahvasti mukaansa. Sitten vaihdosta tullut Eder vääntää itsensä pallolisena irti Laurent Koscielnystä ja pamauttaa pallon rangaistusalueen ulkopuolelta vastustamattomasti maalin etukulmaan. Lissabon repeää. Ihmiset hyppivät, kiljuvat ja itkevät onnesta. Aukiolla kuuluu muutama pamahdus ja palopommeja syttyy useammassakin paikassa. Savu nousee aukion ylle. Nyt on Portugalin vuoro.

Peli on vielä kesken. Vaikuttaa että Portugalin ote hieman herpaantuu ja Ranska pääsee luomaan vaarallisia tilanteita liian helposti. Samainen taksikuski, joka veti linjan Ronaldon ja EM-kisojen voiton välillä sanoi, että tuntuu kuin koko maailma olisi meditoinut Portugalin puolesta tänä vuonna. Hän viittasi siihen, miten Portugali oli saman vuonna menestynyt myös nuorten (U21 ja U19) kisoissa. Ehkä ripaus sokeaa uskoa oli juuri se riittävä elementti, joka lopulta siivitti Portugalin historialliseen mestaruuteen.

Peli poikki. Bileet pystyyn. Histoiriallinen EM-mestaruus varmistunut.

Jatko-ottelun viimeisillä minuuteilla älypuhelimet nousevat ilmaan. Kaikki haluavat oman palansa historiallisesta hetkestä. Peli päättyy. Ilotulitteet rätisevät riemuitsevan ihmismassa yllä.

Viinikuvaus: Fadoa, Douroa ja Lissabonin yötä

Kauhistelua ja kaunistelua

Alkuillasta käyntiin potkaistussa Itävalta-Unkari –ottelussa kuuluu mukavasti historian havinaa. Ottelua voi katsoa mittelönä vanhan kaksoismonarkian mestaruudesta. Tämän päivän vivahteen otteluun tuo vauhdilla Fifa-rankingissa kivunnut Itävalta, jota on povattu yhdeksi kisojen mustaksi hevosista. Unkari futismaana herättää suomalaisissa myös varmasti tunteita. Collegehousuisen veskarin värittämä Unkari on viime vuosina ollut Suomen maajoukkueelle riittämättömyyden peili. Ottelussa, joka sinänsä ei ole kisojen hypetetyin, on riittävästi mausteita katettavaksi ja katsottavaksi.

Sitten on ryhmä huligaaneja, jotka hyökkäävät katsomon osien yli toisen joukkueen kannattajien kimppuun. Sitä ennen on ehditty tehdä suunniteltuja ja harjoiteltuja iskuja pitkin Marseillen katuja. Tilanne on vaikuttanut välillä samalta kuin Lähi-Idässä: useat epämääräiset ryhmittymät taistelevat keskenään. Kukaan ei oikeastaan osaa sanoa enää, että miksi, mutta mitään järkeä siinä ei ole.

Jalkapallo on hyvässä ja pahassa maailman kuva. Kun maailmassa on väkivaltaa, korruptioita ja rasismia, on sitä myös jalkapallossa. Silti viimeaikaiset väkivaltaisuudet ovat menneet reilusti kirjoittajan ihon alle. Ehkä siksi, että hyökkäykset ovat raukkamaisia ja kohdistuvat pääsääntöisesti heikompaan osapuoleen. Omille verkkokalvoille on piirtynyt kuva isästä kantamassa nuorta paniikissa olevaa poikaa pois kahakoivien fanien keskeltä. Reilu puolitoistavuotiaan tyttären isänä on helppo kuvitella itsensä vastaavan kaltaiseen traumatisoivaan tilanteeseen kaikkea liikkuvaa hutkivien apinoiden keskelle. Väkisinkin tulee mieleen, että luolista Stade de Francelle ei olekaan niin pitkä matka kuin halutaan uskoa.

Jos ihmiset haluavat syystä tai toisesta harrastaa toistensa pahoinpitelyä, pitäisi sille sitten luoda puitteet. Ranskassa mahdollisimman kaukana jalkapallostadioneista olisi varmasti lääniä, jonne voitaisiin aidata areenoita, joilla niin haluavat voisivat mätkiä toisiaan turpaan. Se ken leikkiin ryhtyy leikin kestäköön. Pahoin pelkään, ettei Andrew Bachen suunnitelma ollut rähistä vastustajan faneille ja kolistella näiden kalloja rautaputkella. Ilman minkäänlaista objektiivista näkemystä, mistä Marseillen tantereella oikein oli lopulta kyse, toivon, että joko UEFA tai karma iskee takaisin: Venäjä ja Englanti saavat puolestani jäädä alkulohkoon.

Sitten on illan pääottelu Portugali-Islanti. Itse olen odottanut nimenomaan tätä kohtaamista ensimmäisen kierroksen otteluista kaikkein eniten. Cristiano Ronaldon johtamat lusitaanit kohtaavat jalkapalloihmeen nimeltä Islanti. Portugali, jonka köli on raapinut arvokisoissa viime vuosina pohjaa, on kovassa paikassa kaikkea jalkapallon painovoimaa uhmannutta Islantia vastaan. Jatkuuko Islannin ihme vai liittykö Portugali siihen ennakkosuosikkien kerhoon, joka kääntää pienet marginaalit edukseen ja lyö laidalta ennalta heikomman vastustajansa. Juuri tällaisista otteluista jalkapallon arvokisoissa on kyse ja juuri tällaisten otteluiden taika häivyttää taas hetkeksi rystysten ja rautaputkien pelkurimaisen kalinan.

Viinikuvaus: kuumaa, kylmää, jääkylmää ja tulikuumaa

Futista ja Viiniä myös Facebookissa: http://www.facebook.com/futistajaviinia/ ja Twitterissä: http://twitter.com/futistajaviinia

Tarinoita ja kramppeja San Sirolla

Eilen illalla eurooppalainen huippufutiskausi sai taas päätöksensä. Mestareiden liigassa kohtasivat Real Madrid ja Atlético Madrid. Hiljattain pelattiin myös jääkiekon MM-kisojen finaali Suomen ja Kanadan välillä. Tuo finaali oli yksi tylsimmistä näkemistäni finaaleista huippu-urheilussa. Kanada teki alussa maalin, jonka jälkeen se keskittyi sekoittamaan Suomen avauspeliä ja Suomi ei päässyt koko ottelussa oikein mihinkään. Lätkän MM-finaali jätti pienen karvaan jälkimaun suuhun. Se maistui edelleen, kun Alicia Keys hiljensi koko San Siron stadionin. Väkisinkin tuli mieleen, että mitä seuraavaksi? Atlético Madrid puolustaisi villisti, iskisi yhden maalin ja Real Madrid ei pääsisi mihinkään. Skenaario olisi melkoinen allegoria Kanada-Suomi-pelille ja antikliimaksi yhdelle maailman hienoimmista urheiluturnauksista.

Jalkapallo osoitti taas paikkansa kuningaslajina ja mestareiden liigan finaalin tarina oli toisenlainen. Atlético Madrid otti tai sille annettiin pallonhallinta ja Real Madrid iski vastaan. Peli oli alusta asti vauhdikas ja viihdyttävä. Sergio Ramos rouhi pallon maaliin. Real-ikonin osuma finaalissa, oli se sitten paitsio tai ei, oli monella tasolla merkittävä. Se ei ollut pelkästään tärkeä peliä avaava maali, vaan se herätti henkiin koko sen kulttuurin ja ikuisen isovelipikkuveli -köydenvedon, jota madridilaisseurojen välillä on. Ramos oli täydellinen pelaaja tekemään maalin Real Madridille. Samansuuntaista syvyyttä ja merkitysten kirjoa olisi edustanut Fernando Torresin maali Atléticolle.

Diego Simeone ei jäänyt puristelemaan muniaan, vaan loihti toiselle jaksolla hyökkäävämmän pelisysteemin ja se puri. Real Madrid oli purjeessa toisella jaksolla. Simeonen johdolla Atlético, joka on vuosien varrella tehnyt puolustuspelistä taidetta, osoitti hienoa muuntautumiskykyä. Otteluun tuli mielenkiintoinen vivahde: ensimmäistä puoliaikaa hallitsi entisen hyökkäävän keskikenttäpelaajan, Zinedine Zidanen, kliininen puolustussysteemi. Toista puoliaikaa väritti entisen tinkimättömän taistelijan, katkojan ja puolustuspelin moottorin, Diego Simeonen, tehokkaasti Realin maalia kohti vyöryvä hyökkäyspeli.

Heti toisen puoliajan alussa jalkapallonmaailman vihaama Pepe ajoittaa taklauksensa huonosti ja Torres kalastaa rankkarin. Vahingonilon mittarit värähtivät varmasti tappiin. Kuka olisikaan ollut sopivampi pelaaja aiheuttamaan rangaistuspotkun kuin Pepe? Pepen liskomaisessa olemuksessa ja keinoja kaihtamattomassa pelityylissä on jotain, joka pistelee koko futismaailmaa. Jätkä on täysi mulkku pelikentällä. Samalla hän on voittanut seurajoukkue-tasolla melkein kaiken, minkä voi voittaa.

Kenties Realin Keylor Navas pääsee juuri riittävästi Antoine Griezmannin ihon alle: Griezmann laukoo rankkarin noin kaksi senttiä liian korkealle. Pallo tärähtää takaisin pelikentälle. Ei maalia.

Peli näyttää kulkevan kohti väistämätöntä 1-0-tulosta, mutta seuraava käänne on jo muhimassa. Muutama nopea siirto Realin puolustuspäässä ja vaihdosta tullut Yannick Carrasco karkaa maalin edessä myös vaihdosta tulleelta Lucas Vazguezilta. Peli on 1-1. Altavastaaja ja neutraalin yleisön sydämet valloittanut pikkuveli, Atlético Madrid, tulee kuin tuleekin takaisin peliin. Finaali on jo tässä vaiheessa klassikko. Finaalin arvoinen spektaakkeli, joka jää elämään vielä pitkäksi aikaa. Tämän turnauksen päätteeksi ei minkään maan tai seuran kolmosjoukkue nostele pokaalia. Voitto ratkaistaan äärimmilleen treenattujen maailman lahjakkaimpien huippu-urheilijoiden välillä pienillä marginaaleilla.

Varsinaisen peliajan lopun häämöttäessä huomio kiinnittyy siihen, miten yksi toisensa jälkeen Realin pelaajat lakoavat nurmen pintaan kramppien lamaannuttamana. Rajuimmat krampit iskee ottelun todelliselle hahmolle Gareth Balelle. Koko ajan sattuu ja krampit näyttävä ruoskivan pohkeita jokaisen askeleen jälkeen. Vaihdot on tehty. Realia on haavoitettu. Haistaako Simeone veren?

Jatkoaika oli yllättävän tasainen. Periaatteessa Real pelasi kahden pelaaja vajaalla, koska myös Luka Modrić oli kramppien vallassa tiputtanut pelisukkansa. Huonosti ajoittuva kramppi tai väsymyksen aallon tuoma herpaantuminen saattaisi parissa sekunnissa ratkaista ottelun ja imaista tyhjäksi koko kauden työn. San Siro ei ollut enää vain jalkapalloareena. Se oli paljon enemmän: unelmien, toiveiden, historian, pakkomielteisen harjoittelun ja tuhansien tarinoiden näyttämö.

Jatkoaikakaan ei tuonut näyttämölle vielä voittajaa. Ammuttaisiin rangaistuslaukaukset. Real Madridin laukojista kaksi ensimmäistä Vazguez ja Marcelo näyttävät keskiympyrästä kävellessään siltä, että he murtuvat hetkenä minä hyvänsä kyyneliin. Ristiriita näyn ja kylmän viileiden rankkareiden välillä on valtava. Toisella puoliajalla antisankarin viittaa kannatellut Griezmann onnistuu. Gabi onnistuu. Hieman yllättäen aivan puhki ollut Bale tulee laukomaan Realin kolmannen rankkarin. Nyt ollaan haukkakohdassa. Miten ihmeessä fysiikkansa rajat jo ylittänyt Bale voi vielä laukoa rankkarin? Navas rukoilee maalin edessä Balelle edes pientä energian ripettä. Bale uittaa pallon oikeaan alakulmaan ja hölkkäilee irvistellen takaisin keskiympyrään. Niguez onnistuu. Ramos onnistuu.

Juanfran näyttää ottavan hieman hätäisen vauhdin. Navas on hyvin pilkussa mukana. Pallo pamahtaa tolppaan. Viiden sentin matka halkaisee tarinan juonen. Toinen puoli jää spekuloimaan ja toinen silottaa tien ottelun ratkaisulle.

Realin viimeistä pilkkua astelee ampumaan, ehkä puolikuntoinen ehkä muuten vaan varjojen mailla vaellellut, Cristiano Ronaldo. Olisihan tämä pitänyt arvata. Yksi aikamme parhaista urheilijoista ja kenties kaikkein paras jalkapalloilija: diiva, egoisti ja Real Madridin ykköstähti tulee ratkaisemaan ottelun. Lopputulema on niin ilmeinen, että hetkeksi rankkarin onnistumisen päälle hiipii epäilyksen varjo. Se kuitenkin häviää hetkessä, kun pallo painuu voimalla maaliin. Ei mitään uutta auringon alla. Isoveli on isoveli. Pikkuveli pikkuveli. Ronaldo Ronaldo ja Pepe Pepe. Mestareiden liiga on jälleen lunastanut paikkansa yhtenä maailman hienoimmista turnauksista.

Viinikuvaus: klassikko, arvokas ja vivahteikas

El Clásico –miksi se on tänään erityinen

Cristiano Ronaldon vire on kysymysmerkki illan ottelussa

Tänään illalla potkaistaan käyntiin syksyn seuratuin urheiluspektaakkeli El Clásico. Kahden espanjalaisen suurseuran Real Madridin ja Barcelonan kohtaaminen ei varmasti jätä tälläkään kertaa ketään futisfania kylmäksi. El Clásicoa seuraa arviolta 600 miljoonaa ihmistä ympäri maailmaan.

Real Madridin ja Barcelonan kohtaamisissa on aina kyse enemmän kuin jalkapallosta. Poliittinen vivahde on erittäin voimakkaasti läsnä tämän päivän ottelussa. Syyskuun alussa Katalonian parlamentti hyväksyi julistuksen, jonka sisältönä oli se, että Katalonia aloittaisi toimet irrottautuakseen Espanjasta. Pian tämän jälkeen Espanjan liigan johto ilmoitti, että jos Katalonia itsenäistyy tullaan sieltä tulevat seurat sulkemaan pois espanjalaisista urheilusarjoista: tämä koskisi myös Barcelonaa. Soppa sakeni vielä kahdella elementillä. Ranskan pääministeri Manuel Valls ilmoitti, että puoltaisi Barcelonan osallistumista Ranskan pääsarjaan, jos seura potkittaisiin pois La Ligasta. Pian lehdistössä kirjoitettiin myös siitä, että tuomareita oli painostettu suosimaan Real Madridia tulevassa ottelussa. Jokaista tuomarin ratkaisua tullaan nyt varmasti seuraamaan suurennuslasilla.

Real Madridin ykköstähti Cristiano Ronaldo on vaellellut varjojen mailla. Hänellä on ollut vaikeuksia löytää virettään Rafael Benitezin pelisuunnitelmassa. Ronaldon kasvoilta on paistanut turhautuneisuus ja onkin spekuloitu, että kuluva kausi olisi Ronaldon viimeinen Madridissa. Ironisella tavalla hänen uudeksi osoitteekseen on povattu Pariisia ja PSG:tä. Periaatteessa olisi siis mahdollista, että hän pelaisi lähitulevaisuudessa jälleen Barcelonaa vastaan Ranskan pääsarjassa. Kritiikki Ronaldoa kohtaan lisääntyy varmasti, mikäli hän ei onnistu El Clásicossa.

Barcelonan ykköstähti Lionel Messi on ollut loukkaantuneen syyskuun 26 päivästä alkaen. Hänen pelaamisensa ja pelikuntonsa on täysin arvoitus. Ottelun sankarit tulevatkin nousemaan Ronaldon ja Messin tukijoukoista. Real Madridin pelaajista katse kohdistuu erityisesti James Rodrigueziin, Keylor Navasiin ja Sergio Ramosiin. Rodriguez on kunnossa olleessaan ollut joukkueensa parhaimmistoa. Kolumbialaisella on onnistuessaan mahdollisuus saada syvä polttomerkki Real Madridin kannattajien sydämiin. Keylor Navas on ollut maalillaan aivan ilmiömäinen. Hän on jo nyt pelastanut Madridille lukuisia pisteitä kauden aikana. Sergio Ramos on tietyllä tavalla tikittävä pommi tällä hetkellä. Ramos teki komean maaliin Sevillaa vastaan ennen maajoukkuetaukoa. Samalla hän loukkasi olkapäänsä ja hänet vaihdettiin pian kentältä. Real Madridin peli hyytyi ja joukkue hävisi ottelun. Ramos tulee pelaamaan kortisonin voimalla. Tämä tiedetään myös Barcelonan leirissä ja tähän ramosin olkaapäähän tullaan varmasti tavalla tai toisella iskemään. Oman mausteensa otteluun tuo myös kiristysskandaalin keskellä rypevä Karim Benzema. Kestääkö ranskalaishyökkääjän pää nykyisessä tilanteessa El Clásicon paineet?

Barcelonan riveistä katse kohdistuu Neymariin ja Luis Suareziin. Kaksikko on vienyt tuloksekkaasti Barcelonaa eteenpäin Messin ollessa poissa. Eritoten Neymarista on noussut johtava pelaajaa Barcelonalle. Hänen johtajuuttaan Barcelona tulee tarvitsemaan myös Real Madridia vastaan. Luis Suarez pystyy tekemään spektaakkelimaisia maaleja kuin tyhjästä. Hän kykenee ratkaisemaan ottelun myös tänään, mikäli saa yhtään ylimääräistä tilaa kentällä. Sekä Suarez että Neymar tunnetaan kuumaverisinä pelaajina ja heitä vastaan heitetään vähintäänkin yhtä kuuma Ramos. Punainen kortti saattaa tänään viuhua Santiago Bernabeulla.

Kuumaverinen Neymar tulee olemaan ottelun tapahtumien keskiössä

Taistelupareiksi muodostuvat alavireiset Ronaldo vs Messi, joukkueitaan kantavat Rodriguez, Ramos ja Navas vs Suarez ja Neymar. Sivujuonteille on El Clásicossa myös omat uransa. Mahdollisia käänteitä on paljon. Taktiset ratkaisut henkilöityvät Rafael Beniteziin ja Luis Enriqueen.  Benitezin vahvuudet on puolustuspelaamisen organisointi. Tätä vahvuutta ei välttämättä viihdyttävyyden nimeen vannova madridilaisyleisö tule arvostamaan. Anteeksi hän kuitenkin tämän kerran saa, mikäli Barcelona kaatuu. Luis Enrique on tehnyt Barcelonasta suoraviivaisemmin pelaavan joukkueen kuin Pep Guardiola. Barcelona ei enää pidä palloa vain pallon pitämisen takia. Benitezin taktiikkana tulee todennäköisesti olemaan Barcelonan pelin hidastaminen, kun taas Enrique toivoo saavansa muutamia nopeita pelin kääntöjä ja nopeita vastahyökkäyksiä Real Madridin menettäessä hyökkäysalueella pallon.

El Clásicoa seuraavat sadat miljoonat ihmiset tulevat pitämään huolen siitä, että keskustelu ottelun ympärillä tulee vellomaan kiihkeänä.

Viinikuvaus: Puhdas klassikko

Kuvat:

1. https://www.flickr.com/photos/39844802@N08/13872188295/

2. https://www.flickr.com/photos/39844802@N08/13883924516/

Cristiano Ronaldo ja Pariisin temppu

Cristiano Ronaldo saattaa pelata viimeistä kauttaan Real Madridissa

Real Madrid-PSG puhalletaan päättyneeksi. Real Madrid voittaa onnekkaasti 1-0. Pelaajat lampsivat hiljalleen pois kentältä. Cristiano Ronaldo kävelee PSG:n valmentajan Laurent Blancin luo ja kuiskaa jotain hänen korvaansa. Jos on lukenut Zlatan Ibrahimovicin elämänkerran, ja erityisesti osion ennen hänen siirtymistään Barcelonasta AC Milaniin, voi olettaa, että kyseessä on harkittu ele. Kuliseissa kuhisee. Ronaldo pelaa todennäköisesti viimeistä kauttaan Real Madridissa.

Jalkapallofaneja kutkuttaisi varmasti nähdä Ibrahimovic, Angel di Maria, Edison Cavani ja Ronaldo pyörittämässä PSG:n hyökkäystä. Lisäksi Ronaldon lähteminen Real Madridista ei lopulta olisi suuri tragedia. Olkoonkin että Ronaldo on tällä hetkellä joko maailman paras tai toiseksi paras pelaaja. Hänen panoksensa ei joukkueelle ole enää sitä samaa priimaa, mitä se joskus oli. Pelin kehittyessä huippujoukkueet ovat oppineet ottamaan Ronaldolta vauhdin pois. Tasapaino siinä pelaako Real Madrid Ronaldolle vai Ronaldo Real Madridille on herkässä tilassa. Maailman paras jalkapallojoukkue ei voi pelata maailman parhaalle pelaajalle. Maailman paras pelaaja kykenee ratkaisemaan otteluita maailman parhaalle joukkueelle. Real Madrid on voittanut Espanjan mestaruuden viimeksi kaudella 2011-2012. Kolme kuivaa kautta ovat Madridissa ikuisuus.

Realin leivissä Madridissa on voittamisen lisäksi vaadittu aina viihdyttävää futista. Ronaldo on sopinut erinomaisesti viihdyttävän futiksen muottiin. Rafael Benitezin palkkaaminen antoi kuitenkin signaalin siitä, että osa viihdyttävyydestä ollaan nyt valmiita uhraamaan menestyksen eteen. Ronaldon rooli joukkueessa on uudelleen punnittavana. Benitez on siirtänyt Ronaldon puhtaaksi hyökkääjäksi. Käytännössä se tarkoittaa, että Ronaldon puolustusvelvollisuudet ovat minimoitu. Se on myös diplomaattinen tapa pelata siten, että muun joukkueen pelitapa ei puolustussuuntaan kärsi Ronaldon peluuttamisesta. Ronaldo on kuitenkin Ronaldo: liian hyvä ja vaarallinen penkitettäväksi.

Muutama päivä Real Madrid-PSG pelin jälkeen pelaajat palaavat pukukoppiin ensimmäisen puoliajan jälkeen Estadio Ramón Sánchez Pizjuánilla. Sevilla-Real Madrid on tilanteessa 1-1. Kamera löytää Ronaldon. Hän näyttää ruskettuneelta, pettyneeltä ja onnettomalta. Sevilla on toistaiseksi onnistunut viemään Ronaldolta tilan ja vauhdin pois. Huilu soi Seinen suunnalta.

Viinikuvaus: tasapainoilua, alakuloa ja kuhinaa pinnan alla

Kuva Jan SOLO: https://www.flickr.com/photos/jansolo09/4532500493/

Martin Ødegaard –voiko maailman paras pelaaja olla norjalainen?

Martin Ødegaardilla on poikkeuksellinen taito hallita peliä ahtaassa tilassa

Alkuvuodesta 2015 jalkapallomaailma kohahti. Real Madrid oli ostanut 16-vuotiaan Martin Ødegaardin noin neljällä miljoonalla eurolla norjalaisesta Strømsgodsetista. Jalkapalloilevalle maailmalle suhteellisen tuntematon lahjakas nuorukainen nousi otsikoihin ryminällä. Poikkeuksellisen pelisilmän ja taidon lisäksi huomio kiinnittyi Ødegaardin palkkaan. Oliko 80 000 punnan viikkopalkka kohtuullinen norjalaiselle raakileelle? Siirto Real Madridiin nähtiin myös jonkinmoisena ammatillisena riskinä. Kahmaisiko jalkapallon jättiläinen, joka ei varsinaisesti ole tunnettu kasvatustyöstään, liian aikaisessa vaiheessa yhden ikäluokkansa lahjakkaimmista jalkapalloilijoista riveihinsä? Kaiken epäolennaisuuden keskellä on hyvä kuitenkin ymmärtää, että Ødegaardin tulevaisuus on nyt viikko viikolta taloudellisesti paremmin turvattu ja lisäksi hän saa harjoittaa ammattiaan parhaissa mahdollisissa olosuhteissa parhaiden mahdollisten ammattilaisten ympäröimänä. Mielestäni ainoa oikea kysymys on: voiko Martin Ødegaardista tulla maailman paras jalkapalloilija?

Ødegaard aloitti jalkapalloilijan uransa synnyinkaupunkinsa omassa seurassa Drammen Strongissa. Martinin isä Hans Erik Ødegaard on entinen jalkapalloilija. Martin syntyy jalkapalloperheeseen. Ødegaardin vanhemmat rahoittivat Drammen Strongin harjoistuskentän uudistamisen tekonurmeksi. Sen jälkeen seuraakin se melko tavallinen tarina. Ødegaard viettää kentällä tuhansia tunteja aikaa, pelaa jalkapalloa aina kun on mahdollista ja käytännössä nukkuu pallon kanssa. Hän siirtyy 2009 11-vuotiaana Strømsgodsetin nuorisojoukkueeseen. Pelaa ja harjoittelee itseään 2-4 -vuotta vanhempien junioreiden kanssa. Häntä peluutetaan vasempana pakkina, jotta hän saisi mahdollisimman paljon kosketuksia palloon ja kohtaisi samalla itseään fyysisesti vahvempia vastustajia.

Ødegaard debytoi Strømsgodsetin edustusjoukkueessa 13-vuotiaana. Käy säännöllisesti Eurooppalaisten suurseurojen harjoitusleireillä. 15-vuotiaana hän murtautuu Strømsgodsetin pelaavaan kokoonpanoon. Ødegaardista tulee nuorin Norjan pääsarjassa pelannut jalkapalloilija ja myös nuorin Norjan pääsarjassa maalin tehnyt pelaaja. Ensimmäisellä kaudellaan Norja Tippeliigassa Odegaard tekee 5 maalia ja antaa 5 maaliin johtanutta syöttöä 23:ssa ottelussa. Samana vuonna 15-kesäisenä hän myös debytoi Norjan maajoukkueessa.

Tässä kohtaa tarina saa monitahoisemman twistin. Barcelonan Lionel Messiä ihannoiva nuorukainen saa unelmasiirron Real Madridiin. Siirto ei varmasti ole kaikkien mieleen. Huhutaan että Ødegaard poistaa sosiaalisesta mediasta kaikki Messiä ylistäneet lausumansa. Julkisuuteen valuvat myös tiedot Ødegaardin palkasta. Pojan klopista tulisi muutamassa kuukaudessa miljonääri, vaikka todelliset näytöt jalkapalloilijana ovat vielä antamatta. Lisäksi Ødegaardin sopimukseen on vaadittu pykälä, jossa määritellään se, että Ødegaard harjoittelee Real Madridin ykkösjoukkueen mukana. Hän pelaa kuitenkin Real Madridin kakkosjoukkuessa Castillassa. Ødegaardin saapuessa Castillaan joukkue on tukevasti Espanjan kolmanneksi korkeimman sarjatason nousukamppailussa. Castilla häviää neljä peliä putkeen Ødegaardin debyytin jälkeen. Voittaa jälleen Ødegaardin ollessa maajoukkueen mukana. Zinedine Zidane jättää Ødegaardin seuraavassakin ottelussa kokoonpanon ulkopuolelle ja Castilla voittaa.

Castillan ja Ødegaardin teiden risteytymässä törmäävät superlahjakkaan nuoren kehitysprojekti ja alasarjoissa tahkovan reservijoukkueen tavoitteet. Ødegaard on myös jatkuvasti ollut nuorin ”sitä ja tätä” tehnyt pelaaja. Carlos Ancelotti lyö pisteen tälle kululle. Hän ei ota Ødegaardia kokoonpanoon 10.3.2015 Schalkea vastaan pelatussa mestareiden liigan jatko-otteluissa, mikä merkitsee, että hänestä ei tule nuorinta mestareiden liigassa koskaan pelannutta pelaajaa. Ancelotti kertoo syyn: Ødegaard ei ole vielä valmis eli hän ei ole vielä tarpeeksi hyvä. Ele on eräänlainen paluu todellisuuteen. Ei ehkä niinkään Ødegaardille vaan koko jalkapalloilevalle maailmalle. Parhaat pelaa. Jos Ødegaard olisi jo tarpeeksi hyvä, hän pelaisi säännöllisesti jo Real Madridin edustusjoukkueessa. Näin ei kuitenkaan ole ja siinä ei ole mitään ihmeellistä. Ødegaardille on suunniteltu oma kehitysohjelma, jota hän toteuttaa askel askeleelta. 

Ødegaard on ensimmäistä kertaa Real Madridin La Liga-ottelun kokoonpanossa huhtikuun lopussa 2015, kun Gareth Bale, Karim Benzema ja Luka Modric ovat loukkaantuneina. Peliaikaa ei kuitenkaan tule. Hän saa debyyttinsä myöhemmin 7-3 –voitossa Getafea vastaan. Symbolisesti hänen vaihdetaan hattutempun tehneen Cristiano Ronaldon tilalle. Lisää La Liga otteluita ei kuitenkaan tule. Paikka yhdessä maailman parhaan sarjojen parhaista joukkueista ansaitaan kovalla työllä. Vielä ei ole Ødegaardin aika.

Ødegaardin pelaamista, kun katsoo, niin huomio kiinnittyy siihen, miten hän pystyy palloa vastaanottaessa hallitsemaan tilaa kevyellä ensimmäisellä ja toisella kosketuksella. Ødegaard rytmittää peliä paineen alla siten, etteivät fyysisesti vahvemmat pelaajat pääse kunnolla iholle. Lisäksi hän reagoi pallollisena nopeasti muuttuvaan pelitilanteeseen ja varioi peliään haastamisen ja vapauttavien syöttöjen välillä. Ødegaardilla on taito luoda tilaa ja viedä hyökkäyksiä ahtaassakin tilassa eteenpäin. Siinä missä Cristiano Ronaldon tavaramerkki on räjähtävä nopeus ja Lionel Messillä alati vaaralliset kuljetukset, joiden kautta hän liimaa vastustajat itseensä, Ødegaardin tavaramerkiksi voisi muodostua pelin vieminen ahtaasta tilasta ylivoimahyökkäyksiin muutamalla kevyellä kosketuksella. Ainakin siinä pelin osa-alueessa hänestä voi tulla maailman paras. Muilta osin aika tulee näyttämään tuleeko seuraava Diego Maradona Norjasta.

Viinikuvaus: taianomaista hehkua, liitoa ja maan kamaraa