Suurista suurin on El Clásico. Ottelu, joka tulee kokea sellaisenaan ja itsessään. Sarjoista irrallisena spektaakkelina, joka jakaa
maailman valkoisiin ja sinipunaisiin; kuninkaallisten notkuviin pöytiin, joita
ympäröivät menestysaddiktit seurueet ja toisaalla asteleviin Katalonian
kapinallisten ylväisiin kulkueisiin. Molemmat tietävät olevansa
maantieteellisiä rajojaan suurempia. Suuret ja kuninkaallista ylpeyttä tihkuvat
valkoiset ja suuruudessaan sympaattiset sinipunaiset.
Barcelona ja Real Madrid ovat valmentajille seuroja,
joihin tullaan vaan käymään. Näyttämö roihuaa utopististen toiveiden ja odotusten
laavassa jo valmiiksi. Siellä tanssahdellaan kintut käristen hetki ja paetaan
vuorille meditoimaan. La Liigan ja Mestarien liigan voi voittaa vain yksi
joukkue kerrallaan, mutta sekä kuninkaallisilta että sinipunaisilta niiden
voittoa vaaditaan joka kerta. Eikä pelkkä voittaminen riitä. Voiton täytyy
tulla tavalla, joka täyttää vuosisatojen saatossa kirjatut tuhannet eri kriteerit.
Lanit alkavat.
Luis Enriquen kahden vuoden takainen tripla ja viime kauden
La Liigan mestaruus ovat fanien mielestä jo ajoilta, jolloin oli vielä dinosauruksia.
Vanhan rouvan tarjoamaa löylytys sykkii kipeästi ohimolla. Vaikka Enrique
voittaisi Barcelonan kanssa kaiken, mitä vielä on voitettavissa, mitataan hänen
viimeistä kauttaan skaalalla, joka alkaa pettymyksestä ja päättyy
anteeksiantamattomaan pettymykseen.
Zinedine Zidane on vielä tukevasti nuoralla. Nuoralta
näkyvät sekä Mestarien liigan että La Liigan kannut. Mikäli molemmat saadaan
museoitua Madridiin, ottaa Zidane viimeisen askelen kiinteälle maalle.
Kannattajat ovat tyytyväisiä eivätkä välttämättä vihellä ensi kauden
ensimmäisessä pelissä. Eivät välttämättä, mutta saattavat kuitenkin viheltää. Mikäli toinen pokaali lipsahtaa käsistä, sysätään Zidane takaisin nuoralle ja
neuvotaan kokeilemaan ensi kaudella uudestaan. Jos molemmat paistit putoavat
krokotiileille, perään paiskataan koko äijä.
Nyt he sitten iskevät yhteen. Ollaan tilanteessa, jossa
Barcelonan pitäisi voittaa, vaikka sekään ei välttämättä riitä mihinkään.
Laajalla linssillä, kun katsoo, niin näkee vielä koivunlehtiä Barcelonan
pelipaidoilla. Sen verran perusteellista kylvetystä ovat vahvat kotijoukkueet
viime otteluissa tarjonneet. Keskikenttä on ollut peilipintainen järvi, jonka
läpi on pystynyt melkein millä tahansa kumiveneellä melomaan. Puhumattakaan
siitä, että panosten käydessä kovemmiksi, vastustajilla on suoraan tehtaalta
tulleet tupla- tai triplaevinrudet alustensa
peräsimissä. Ihmettä ei ole tänään tarjolla. Ainoastaan kolme pistettä ja spekulatiivinen käännekohta La Liigan loppusuoralle.
Lanit päättyvät. Peli alkaa. Jonne luottaa Messin hattuun.
Jirka uskoo, että illan ottelusta rakentuu koko kautta symboloiva monumentti.
Real Madrid on ollut tällä kaudella parempi. Real on parantanut peliään samaan
tahtiin, kun pajunkissoja on putkahdellut ojan pientareille. Se on nostanut
tasoaan vastustajien tason noustessa ja se on lukemattomia kertoja noussut
takamatkalta parrasvaloihin. Cristiano Ronaldo on tehnyt vähemmän maaleja,
mutta tärkeämmissä paikoissa. Ennakkoasetelmat ovat kuninkaallisille jopa
arveluttavan suotuisat.
Jalkapallojumalat nauttivat draamasta ja yllättävistä
käänteistä. Jalkapallossa mestari käy usein jo hyvissä ajoin liikuttelemassa
kiveen iskettyä miekkaa. Paluureitti kiven luo on kuitenkin ansoilla,
yllättävillä käänteillä ja kipeillä koettelemuksilla koristeltu.
Viinikuvas: keväinen espanjalainen arvoviini kellarin
paraatipaikalta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti