Sumusaarilta. Rakkaudella.

...ja sitten finaali tulee. Se maalaa viimeiset ja päällimmäiset värit eurooppalaisen huippufutiksen värityskirjaan. Kanteen on painettu jo Englannin -lipun punavalkoiset kuviot. Valioliigasta on tällä kaudella tullut kiistattomasti eurooppalaisen huippufutiksen kärkivaunut. Sen veturit ovat puskeneet viimeisille pysäkeille muiden hyytyessä ratojen varsille teknistaktisine rajoitteineen.

Jürgen Klopp ja Liverpool ovat täällä taas. Ne tiesivät reitin jo ennestään. Lentokenttien sudet eivät punaisia enää ahdistele. Hotellihuoneet ovat valmiit ja he ovat täällä kuin kotonaan. Mauricio Pochettinon Tottenham on täällä ensi kertaa. Hiki hatussa. Kaikki on uutta, ihmeellistä ja jännittävää. Kaikkeen pyydetään pieni turistilisä. Toinen koittaa rahastaa ja joku muu muuten vain jekuttaa.

Sanotaan että jahti on parempaa kuin saalis. Ihmeiden aika lienee siinä mielessä ohi, että ihmeen käsitteellisiä rajoja venytettiin sekä Anfieldillä että Amsterdamissa niin uudelleenmäärittävästi ettei tällä kaudella enää yllättäisi mikään. Ihmeiden leimasin taottiin kuivaksi, kun Liverpool liiskasi Barcelonan dinosauruksen Anfieldin nurmeen kuin hyttysen ja Tottenham pumppasi sellaista ilokaasua Amsterdamin iltaan ettei maailman höpöhöpö -pääkaupungissa ole kuunaan nähty. Siinä sitä jahtia on ja yhtäkkiä ihmemaan pilviverhojen takaa paljastuu kaksi toisensa läpikotaisin tuntevaa brittilädiä. Mestareiden liigaa ei vie mestari. Sen vie musta hevonen. Vähän ensikertalaisen kaltainen, mutta kuitenkin sikseen tiensä vankkureilleen raivannut ettei finaalipaikkaa voi millään tahdolla poiskaan ottaa.

Positiivinen, kollektiivinen ja vauhtiin vannova futis on tämän kauden jo voittanut. Yksittäisillä supertähdillä ei Madridiin tänä vuonna porhallettu. Kuva Mestareiden liigan finaalista on myös kuva maailmasta ja sen piirroistaa kannattaa kannataa ottaa mallia siihen, mihin sitten ryhtyykään: yksittäiset kyttilät lepattavat itsensä maailman puhureissa hengiltä, mutta tiiviissä kokonaisuudessa ja sovitussa ryhmityksessä palavat liekit ruokkivat toisiaan ja pitävät valoa yllä viimaisimmissakin tuulitunneleissa.

Mestareiden liigan finaaliin pääsy on todennäköisyyksien valossa mahdotonta, mutta vuodesta toiseen sinne vaikeroi kaksi kolhittua ja kauden aikana kaiken nähnyttä gladiaattoria. Aarteen äärellä ei ole tunkua, mutta yön viimeisillä ja aamun ensimmäisillä tunneilla toinen brittiritareista laskee kätensä arkun kannelle.

Viinikuvaus: Ale-hanasta parasta, mitä maailma tänä vuonna panee

Real Madrid-Barcelona: valkopyykin pesu

Real Madridin ja Barcelonan vuoden kolmannessa El Clásicossa on häivähdys sateen loppua räystään alla odottelevan madridistan märän valkopaidan tuntua. Sukat kastuivat keskiviikkona, kun Barcelona onnistui kahdella maalia kohti suuntautuneella laukauksella tekemään Santiago Bernabeulla kolme maalia. Real Madridin positiivisella peli-ilmeellä ei ollut sinällään mitään merkitystä. 0-3 -tulos kotikentällä oli nöyryyttävä, sietämätön ja valkoisten ylpeyttä taltan lailla lohkova. Ottelu oli myös pervorehellinen still -kuva joukkueiden tämänhetkisestä tilasta. Barcelona voi voittaa Real Madridin vähän heikommallakin esityksellä.

Tänään olisi mahdollista pestä valkopyykki, herättää La liigan mestaruustaistelu uudelleen henkiin, jos ei Realin ja Barcelonan, niin ainakin Madridin ja Barcelonan välillä. La liigassa tilanne on siinä mielessä metka, että Barcelonasta huokuva suvereniteetti on pieneltä osin kuplamaista. Kataloniassakaan ei ole mikään totaalinen jalkapallokevät käynnissä. Ei ainakaan vielä. 

Madridissa ollaan jälleen yhdellä vedenjakajalla ja jokin 0-2,3,4,5 -tyypinen tulos olisi melkoinen tuhkan sirottelu kuivumassa olevan valkoisen kankaan päälle. Taktisia pienjyrsijöitä saatetaan nostella Santiago Solarin ja Ernesto Valverden knalleista ja pelaajien pohkeet saattavat aistia loppukevään kuorman, jossa edetään Mestareiden liigassa otteluparista toiseen ja kerätään La liigan mestaruuden lunastamiseen tarvittavia pinnoja. Sydän on kuitenkin illalla kaikkein tärkein lihas ja se rumuttaa perinteiden, kulttuurin ja El Clásicon ikiaikaisen luonteen rytmissä. Sen alle peittyvät yksittäisten kausien tai hetkellisten tilanteiden aallonharjat ja pohjat.

Viinikuvaus: ripaus kuivuvaa valkokangasta ikiaikaisessa valkopunasinisessä liemessä.

Parempaa kuin shampanja

Mestareiden liigan neljännesvälierien ensimmäinen näytös päättyy ja yleisö haukkoo happea. Jo nyt futiksromantikkojen silmät ovat kostuneet. Miten jalkapallo voikin olla näin liikuttavaa?

Sinisellä ja punaisella kasvomaalilla peitellyn ranskalaisen klovnin käsissä sätkii hämmentyneenä norjalainen jalolohi. Thomas Tuchelin vieheen perässä siimoja kiristelee Manchesterin punaiselta puolelta napattu saalis, joka on väsytetty, mutta ei vielä luovuttanut. 

Valkoinen baletti näytti nuorelle ja vikkeläkinttuiselle hollantilaishaastajalle, että perinteet ja voittamisen kulttuuri sutivat joskus pelilliset naarmut piiloon. Pirteä Ajax viiletteli umpikujaan, josta on enää vaikea ehtiä ajoissa puolivälieriin vievän tilausbussin kyytiin.

Rooma saattaa kaatua yhdessä Portugalin myöhäisillassa. Totin ja Mourinhon haamut irvistelivät jo Stadio Olimpicolla. Toinen pääsee vielä väläyttämään futishistorian tummentamia hampaitaan: ainakin ja luultavasti kertaalleen vielä.

Pohjois-Lontoossa päästiin painavasti pelin päälle. Dortmund oli Tottenhamille sopivan keltainen vastustaja. Stadionin rakenteet paukkuvat vielä Dortmundissa, vaikka sellaista yleisöä ei taida enää olla olemassakaan, jonka herättämä hurmos ja henki saattaisivat vielä saksalaiset jatkopaikkaan kiinni. Sen verran monista liemistä argentiinalainen poppamies-Pochettino on keittonsa keittänyt.

Sopuisten ja ratkaisun suosiolla seuraaviin koitoksiin siirtäneiden Liverpoolin, Bayern Munchenin, Lyonin ja Barcelonan opponenttiksi nousi munakas Diego Simeone Atletico Madridista. Vanhan rouvan hameen helmoissa pöllysi, kun Simeone niittasi jalkapallokuvastoon häikäilemätöntä cojones -symboliikkaa. Rollella ja kumppaneilla on painajaisia pois pyyhittävänä ennen seuraavaa spektaakkelia, jossa on tarunnhohdetta ja jossa vääräleuat saattavat joutua puremaan poskiinsa sen suhteen, että Gianluigi Buffon saattaakin olla oikean jahdin kyydissä, kun hän epätoivoisesti kauhoo kohti ainoaa puuttuvaa pystiään.

Manchester City on edelleen terapian tai ayahuascan tarpeessa. Sen verran tärinää Mestareiden liiga aiheuttaa. Vastustajat eivät tästä enää helpotu, mutta kysymyksiä herättää onko nurmelle varissut vaaleansininen hilse kuivunutta pintamaalia vai tuleeko se syvemmältä rakenteista.

Viinikuvaus: Kypsyy. Ja jo nyt parempaa kuin shampanja.

Sirkus tarvitsi tirehtöörin

Santiago Solari on herättänyt Real Madridin kuolleista. Argentiinalainen haudastakaivaja on nostanut Madridin valkoisen jättiläisen pään syvältä maan uumenista taas pinnalle ja merihädässä räpiköineen Real Madridin kausi näyttääkin päättyvän vähintään PAR -tasolle.

Solari on tuonut joitain uusia elementtejä
Real Madridiin. Solarin Real prässää voimakkaammin ylhäältä ja yrittää voittaa pallon nopeasti takaisin, kun se menetetään. Laitapuolustajat pitävät peliä leveänä, jotta vastustajan puolustuslinjaa saadaan venytettyä ja täten luotua tilaa puolustajien väliin sekä linjaa puhkoville syötöille että pystyjuoksuille. Lisäksi Luka Modrićin rooli on muuttunut syvällä pelaavasta pelinrakentajasta enemmän vastustajan puolustus- ja keskikentä linjan välissä liikkuvaksi kymppipaikan pelaajaksi. Suurin muutos on tapahtunut kuitenkin pukukopin puolella.

Julen Lopeteguin taktiset valmiudet saattoivat olla terävämmät kuin Solarilla tai aiemmin Zinedine Zidanella, mutta valkoisessa baletissa on kyse muusta. Madridissa ei pärjää jos ei osaa käsitellä rokkitähden statuksesta nauttivien pelaajien egoja. Johtavat pelaajat on saatava oman pelisuunnitelman taakse ja täten joukkuueen sisäisiä hierarkioita on kunnioitettava ja tilanteen mukaan vahvistettava. Sekä Zidane että Solari ovat olleet taitavia pelureita joukkueen sisällä, mutta myös median suuntaan. Lopetegui oli enemmän kivikasvoinen kirurgi kuin karismaattinen sirkustirehtööri, joka pitää taskussaan niin esiintyjät, yleisön ja sirkuksen johtajan eli Florentino Perezin.

Solarin osalta kevään merkkejä on ilmassa. Nou Campilta haettiin El Clasicossa tasuri, Wanda Metropolitanolta irtosi voitto Atletico Madridista ja Ajax kaatui Johan Cruijff -areenalla ottelussa, johon vääräleuat povasivat yllätystä. Kabineteissa on rauhallista, Ramos johtaa peliä ja superlupaus Vinícius Júnior on raottanut ovea sille, mitä Madridin enemmin tai myöhemmin koittavat suuruuden vuodet saattavat pitää sisällään.

Portu iskee Gironan 2-1 -johtoon Santiagi Bernabeulla. Onko kaikki sittenkin vain päiväunta?

Viinkuvaus: väljähtänyt ja uninen kevääseen katsova arvoviini.

El Clásico jäädytettynä vai jäähdytettynä?

El Clásico tarjoillaan monessa mediassa ja mielessä jäähtyneenä. Kesällä Espanjassa pyöräytetty onnenpyörä tuotti rosvosektorin tuplana: maajoukkue ja Real Madrid ottivat käsi kädessä kivuliaan palkinnon vastaan. Julen Lopetegui oli lyömätön kuningaskunnan saleissa, mutta galaktikoissa keisari on raadollisen vaateton ja naapurivaltojen vävykokelaat koputtelevat jo Florentino Perezin ovea. Valkoinen baletti vaatii tanssittajaa ja Lopeteguin nuottikirjan musteet ovat levällään. Nou Campin käytäville on maalattu tragedian merkkejä.

Jonnet ei katso, koska Lionel Messi ei pelaa. Cristiano Ronaldon juvenalian jälkeen kaiken maailman maalikaupoista loppui musta, kun rolle -peikot alkoivat vihtoa mustia raitoja kuninkaalliseen valkoiseen paitasamettiin. Torinoon on tullut tunkua.

El Clásico on patsastellut muutamia vuosia Messin ja Ronaldon säihkeessä ja venynyt hiljalleen juuriltaan. Tänään Clásico lätkähtää takaisin sille kostealla viheriölle, jolta se on kasvanut maailman seuratuimmaksi kohtaamiseksi. 

Sian päät ja punaiset kortit lentelevät. Tarkkaan mietityt taktiset kuviot murenevat ottelun imussa. Aitiot täyttyvät legendoista ja aaveista, jotka karistavat mullat viitoiltaan illan spektaakkelia varten. Ottelu on aina aikakauttaan suurempi, se jättää supertähdet jälkeensä, se jättää jäljen ja on maailman mittaiseksi jäädytetty.

Viinikuvaus: kolea klassikko

EL CLÁSICO -mitä väliä?

Mestareiden liiga ja La liiga rullaavat kohti eri päätepysäkkejä. Katalonian ja Madridin luotijunat ovat kasvaneet täksi kaudeksi erilleen. Real Madrid ei syksyn pimenevissä illoissa osallistunut riittävällä intensiteetillä arjen pyörittämiseen. Lisäksi tilanteeseen liittyy kolmannen tekijän, enemmän perinteitä ja mytologiaa kuin varsinaista menestystä symboloivien Rooman keltapunaisten, tähdenlento ja väliintulo. Se oli viimeinen niitti kuninkaallisten ja sinipunaisten rakkausmatkalle.

Illalla Real Madrid ja FC Barcelona tuodaan kiusallisella tavalla saman pöydän ääreen. Barcelona vie La liigan ja sikäli kun Real Madrid voittaa mestareiden liigan, tulevat molemmat seurat yksiselitteisesti julistamaan oman pesueensa Espanjan ja sanalla sanoen myös maailman parhaaksi. El Clásicoita on pelattu tällä kaudella neljä ja voitot ovat tasan 2-2. Illan ottelun voittaja ottaisi omaan vaakaansa ison punnuksen. Tasapeli jättäisi futiskauteen ratkaisemattomuuden tuntua. Monelta kantilta katsottuna nyt pelataankin eurooppalaisen huippufutiskauden finaalia, joka voi päättyä myös ratkaisemattomaan.

Pelissä on paljon muutakin. Barcelonasta on tulossa La liigan historian ensimmäinen joukkue, joka ei häviä kauden aikana kertaakaan, kunhan se ei häviä tänään. Silmiin piirtyy Lionel Messin ikoninen tuuletus viime vuoden huhtikuulta Santiago Bernabeulla. Tuuletus on jättänyt väkevän jäljen ja varmasti jonkin asteisen trauman Real Madridin kannattajiin. Tänään olisi mahdollista tasata tilit ja palauttaa lyömätön Barcelona takaisin kuolevaisten joukkoon. Sitten on vielä ehkä jäävä Zinedine Zidane vs. ehkä lähtevä Ernesto Valverde, Cristiano Ronaldo vs. Lionel Messi ja Sergio Ramos vs. Gerard Pigue. Sitten on vielä FC Barcelona vs. Real Madrid: yksittäisistä otteluista kaikkein suuriin.

Viinikuvaus: puhdas ja tulinen klassikko

Mestareiden liiga välähdyksinä

Pian loppuun kuluva eurofutiskausi on mestareiden liigan osalta hämmentävä. Tätä tekstiä kirjoittaessani Manchester City siirtyy 4-1 -johtoon West Hamia vastaan. Itseni lisäksi varmasti muutama muukin saattoi pitää joukkuetta Euroopan parhaana, kunnes Liverpool ravasi sen nurin mestareiden liigassa. Espanjassa mestaruuteen lasketteleva Barcelona sai shokkihoitoa A.S Romalta, jonka futiksen suuruuden vuodet ovat melkein entisen imperiumin ajoilta. Serie A:n mestaruudessa kiinni oleva Juventus sai jollain tavalla kunniakkaan lähdön, kun lähes ikimuistoisten vaiheiden jälkeen se joutui niiaamaan Real Madridia vastaan.

Liverpool on siis menossa mestareiden liigan finaaliin. Se on melkein yhtä outoa kuin, jos se ei mene, ja Roma menee. Toinen finalisti on joko Real Madrid tai Bayern München. Real Madrid on pelannut tällä kaudella kahdella joukkueella. Ensimmäinen on valkoista lippua puolitangossa roikottava La liigan joukkue ja toinen on mestareiden liigassa pelaava huippukuntoinen ja konemaisesti voitosta voittoon porskuttava valkoinen spektaakkeli. Pelaajat ovat samat. Bayern München taas joutui kutsumaan hyvissä ajoin Jupp Heynckesin eläkepäiviltään tuomaan rotia Bayernin peliin. Rotia tulee bundesliigan mestaruuden verran, mutta että varasuunnitelmalla paineltasiin mestareiden liigan voittoon asti. Se olisi vielä oudompaa kuin Manchester Unitedin tippuminen Sevillalle.

Onko nyt unohtunut joku joukkue? Omassa sarjassaan suvereenisti pisteitä napsiva ja kevääksi vielä kuntohuippunsa ajoittanut suurseura? Ei. Kaikki tuli käsiteltyä paitsi PSG. Annetaan rauha tämän kauden osalta sille.

Kun ajetaan pikakelauksella kautta taaksepäin, silmissä välähtää Cristiano Ronaldon saksipotku, Gianluigi Buffonin silmien edessä helkkyvä punainen kortti, Cristiano Ronaldon rankkari, Kóstas Manolásin ohjaus etutolpalta ja Mohamed Salah. Viimeinen kappale on vielä kirjoittamatta. Nyt jo tiedetään että kuluva kausi tullaan muistamaan yksittäisistä hetkistä ja dramaattisista käänteistä yksittäisen projektin suvereniteetin sijaan.

Viinikuvaus: arvaamaton, mieleenpainuva ja jokaisella suullisella hieman erilainen

Pari sataa miljoonaa sinne tänne

Neymarin ennätyssiirto PSG:hen valaisi jalkapallon estradilta varjoihin ja katveeseen jääneitä nurkkauksia. Raha ei haise. 222 miljoonaa euroa voi tuntua hassuttelulta, mutta tosiasiassa PSG:lle kyseessä ei taloudellisesti ole kovinkaan kummoinen riskisijoitus. Neymarin mukana tuoma globaali kiinnostus ja brändiarvo tuotteistuksineen tulevat todennäköisesti muutamassa vuodessa kattamaan ja ylittämään niin siirtokulut kuin sen huikean palkan, jota brasilialainen seurassa nostaa. Neymaria ei olisi hankittu, jos ennuste olisi toisenlainen.

Kiinnostava tulokulma on myös YLE:n kolumnissa esiin tuotu ajatus siitä, miten Neymarista rakennetaan osa Qatarin poliittista ja kaupallista brandia. Ajatusta on viety jopa niinkin pitkälle, että jalkapallon rooli osana Qatarin PR-strategiaa ehkäisee mahdollista sotilaallista uhkaa naapurimaiden suunnalta. Tähän valtapoliittiseen peliin Neymarin siirto imeytyy mukaan. Siirto toistaa tuttua mantraa: jalkapallo on maailman kuva.

Huippufutiksesta keskusteltaessa välillä kuuluu huokailua siitä, miten asiat olivat jotenkin rehdimmin, vähemmän kaupallisemmin ja urheilullisemmin ennen. Jalkapallo elää kuitenkin maailman pulssilla siinä määrin, että vanha mielikuva suoraan raksalta peliin tulevasta brittilädistä, joka painaa pari maalia, vetää matsin päätteeksi savukkeen ennen kuin karkaa pubiin kippaamaan kymmenkunta pinttiä, liimautuu väistämättä osaksi jalkapalloromantiikan kiiltokuvakirjaan. Sitä tulevat sukupolvet voivat sitten halutessaan ironinen tai nostalginen hymy huulilla selailla. Niin kauan kuin jalkapallo bisneksenä kasvaa, kasvavat myös siirtokorvaukset ja palkat. Lisäksi näkyvyysaddiktit sponsorit tulevat jatkossakin lapioimaan otsa hiessä rahaa huippufutiksen uuniin. Se on maailman ja jalkapallon väistämätön suunta. Pallo on kuitenkin edelleen pyöreä

Jalkapallo on jalkapalloa. Aloituspotkut ovat Euroopassa päivä päivältä lähempänä. Neymarin siirroon kiinnostavin puoli on, miten se vaikuttaa futisjoukkueiden valta-asemiin ja PSG:n pelilliseen ilmeeseen. Tätä spekulaatiota ja siihen linkittyvää analyysiä seuraisi myös mielellään. Istutetaanko Neymar Pariisissa oikeaksi laitahyökkääjäksi vai sorvataanko hänelle vapaampaa kymppipaikan roolia? Nostaako Neymar PSG:n vihdoinkin aivan eurooppalaisen huippufutiksen aallon harjalle? Saiko Barcelona pienen kuoliniskun jo ennen kauden alkua vai hioutuuko joukkue nyt paremmin yhteen? Jotenkin tarinan kaareen on kirjoitettu Barcelonan ja PSG:n kohtaaminen mestareiden liigassa tällä kaudella ja kun se tapahtuu, aion olla ruudun ääressä.

Viinikuvaus: katalonialaista tulisuutta, pariisilaista eleganssia ja brasilialaista sambaa

Valkoinen baletti: Ronaldolla tai ilman

Millenium -stadionin pukukoppien lattiat ovat hädin tuskin ehtineet kuivua, kun eurooppalaisen huippufutiksen uumenissa vellovat maanjäristysaallot. Cristiano Ronaldo ilmoitti siirtohaluistaan hieman sen jälkeen, kun sensaatio- ja klikkilehdistöjen otsikot kiljuivat veronkiertoepäilyistä. Madrid on nostettu korkeimpaan hälytysvalmiuteen ja jokaisen eteen, jolle on varattu edes lyhyt sivuvirke Ronaldon elämänkerrasta, on tuotu punainen luuri. Langat ovat kiihkeästi laulaneet.

Kyseessä saattaa olla sopimussirkukseen liittyvä siirto, josta ulos pullahtaa rahasäkki pullollaan myhäilevä Ronaldo agentteineen, valtapeli mahdolliseen oikeusjuttuun liittyen tai Ronaldo saattaa oikeasti olla lähdössä. Mielestäni jalkapallomaailmaa määrittää edelleen yksi selvä lainalaisuus: yksikään pelaaja ei ole joukkuettaan suurempi. Lainalaisuus pätee myös Ronaldoon tai vaikkapa Lionel Messiin. Cristiano Ronaldo on kiistatta yksi aikamme suurimmista urheilijoista. Hänen olemassaoloonsa kiteytyy urheilumaailmassa jotain niin poikkeuksellista, että sellaista emme välttämättä tule toiste näkemään. Kiistatonta on kuitenkin myös se, että Ronaldolla on huomattavasti vähemmän pelivuosia edessään kuin on jo takanapäin.

Ronaldon erinomaisuus viime kaudella perustui merkittävästi Zinedine Zidanen peluutukselliseen nerouteen. Ronaldo oli parhaassa tikissä juuri silloin kuin Real Madrid maailman parasta boksipelaajaa tarvitsi. Sen siivittämänä taskuun jäivät La Ligan ja mestareiden liigan voitot. Ehkä aika onkin kypsä yhdelle vuosikymmenen sensaatiomaisimmalle siirrolle. Takalukko on saatettu vaivihkaa jättää auki, vaikka Florentino Pérez muuta vielä vakuuttaakin.

Valkoisen baletin askeleet eivät mene solmuun, vaikka Ronaldo lähtisikin. Se muuttaa muotoaan ja voi olla, että baletti saa monipuolisemman esiintyjäkaartin, joka asettuu monsieur Zidanen johdolla aivan uudenlaiseen harmoniaan. Valta-asemat espanjalaisessa jalkapallossa ovat lähes kertakäyttöisiä. Jos vaaka Ronaldon lähdön jälkeen hetkellisesti kääntyisi Katalonian suuntaan, se olisi vain hetkellinen heilahdus loputtomien heilahdusten sarjassa, joissa uusia sankaritarinoita ja tragedioita synnytetään.

Viinikuvaus: kuninkaallisten harmoninen keitos; portugalilaisilla rypäleillä tai ilman

El Clásico -Jonnen ja Jirkan lanit

Suurista suurin on El Clásico. Ottelu, joka tulee kokea sellaisenaan ja itsessään. Sarjoista irrallisena spektaakkelina, joka jakaa maailman valkoisiin ja sinipunaisiin; kuninkaallisten notkuviin pöytiin, joita ympäröivät menestysaddiktit seurueet ja toisaalla asteleviin Katalonian kapinallisten ylväisiin kulkueisiin. Molemmat tietävät olevansa maantieteellisiä rajojaan suurempia. Suuret ja kuninkaallista ylpeyttä tihkuvat valkoiset ja suuruudessaan sympaattiset sinipunaiset.

Barcelona ja Real Madrid ovat valmentajille seuroja, joihin tullaan vaan käymään. Näyttämö roihuaa utopististen toiveiden ja odotusten laavassa jo valmiiksi. Siellä tanssahdellaan kintut käristen hetki ja paetaan vuorille meditoimaan. La Liigan ja Mestarien liigan voi voittaa vain yksi joukkue kerrallaan, mutta sekä kuninkaallisilta että sinipunaisilta niiden voittoa vaaditaan joka kerta. Eikä pelkkä voittaminen riitä. Voiton täytyy tulla tavalla, joka täyttää vuosisatojen saatossa kirjatut tuhannet eri kriteerit.

Lanit alkavat.

Luis Enriquen kahden vuoden takainen tripla ja viime kauden La Liigan mestaruus ovat fanien mielestä jo ajoilta, jolloin oli vielä dinosauruksia. Vanhan rouvan tarjoamaa löylytys sykkii kipeästi ohimolla. Vaikka Enrique voittaisi Barcelonan kanssa kaiken, mitä vielä on voitettavissa, mitataan hänen viimeistä kauttaan skaalalla, joka alkaa pettymyksestä ja päättyy anteeksiantamattomaan pettymykseen.

Zinedine Zidane on vielä tukevasti nuoralla. Nuoralta näkyvät sekä Mestarien liigan että La Liigan kannut. Mikäli molemmat saadaan museoitua Madridiin, ottaa Zidane viimeisen askelen kiinteälle maalle. Kannattajat ovat tyytyväisiä eivätkä välttämättä vihellä ensi kauden ensimmäisessä pelissä. Eivät välttämättä, mutta saattavat kuitenkin viheltää. Mikäli toinen pokaali lipsahtaa käsistä, sysätään Zidane takaisin nuoralle ja neuvotaan kokeilemaan ensi kaudella uudestaan. Jos molemmat paistit putoavat krokotiileille, perään paiskataan koko äijä.

Nyt he sitten iskevät yhteen. Ollaan tilanteessa, jossa Barcelonan pitäisi voittaa, vaikka sekään ei välttämättä riitä mihinkään. Laajalla linssillä, kun katsoo, niin näkee vielä koivunlehtiä Barcelonan pelipaidoilla. Sen verran perusteellista kylvetystä ovat vahvat kotijoukkueet viime otteluissa tarjonneet. Keskikenttä on ollut peilipintainen järvi, jonka läpi on pystynyt melkein millä tahansa kumiveneellä melomaan. Puhumattakaan siitä, että panosten käydessä kovemmiksi, vastustajilla on suoraan tehtaalta tulleet tupla- tai triplaevinrudet alustensa peräsimissä. Ihmettä ei ole tänään tarjolla. Ainoastaan kolme pistettä ja spekulatiivinen käännekohta La Liigan loppusuoralle.

Lanit päättyvät. Peli alkaa. Jonne luottaa Messin hattuun. Jirka uskoo, että illan ottelusta rakentuu koko kautta symboloiva monumentti. Real Madrid on ollut tällä kaudella parempi. Real on parantanut peliään samaan tahtiin, kun pajunkissoja on putkahdellut ojan pientareille. Se on nostanut tasoaan vastustajien tason noustessa ja se on lukemattomia kertoja noussut takamatkalta parrasvaloihin. Cristiano Ronaldo on tehnyt vähemmän maaleja, mutta tärkeämmissä paikoissa. Ennakkoasetelmat ovat kuninkaallisille jopa arveluttavan suotuisat. 

Jalkapallojumalat nauttivat draamasta ja yllättävistä käänteistä. Jalkapallossa mestari käy usein jo hyvissä ajoin liikuttelemassa kiveen iskettyä miekkaa. Paluureitti kiven luo on kuitenkin ansoilla, yllättävillä käänteillä ja kipeillä koettelemuksilla koristeltu.

Viinikuvas: keväinen espanjalainen arvoviini kellarin paraatipaikalta  

Jonne vanhan rouvan helmoissa

Se tapahtuu taas. Katalonian sinipunaiset näyttävät unohtavan puolustuspelaamiseen perusperiaatteet. Keskikenttä on moottoritie. Puolustuslinjan ja keskikentän väliin jää Po -joen levyinen väylä. Sinne kaikessa hiljaisuudessa meloo Palermon rannoille rantautunut ja sittemmin pohjoiseen purjehtinut Paulo Dybala. Hänellä on pitkän argentiinalaisitalialaisen illallisen verran aikaa. Dybala leikkaa palan härän pihvistä, nuuhkaisee juuri laskettua talon marjaisaa punaviiniä, palauttaa sen, pyytää tilalle argentiinalaista malbecia ja laskee sitä kielelleen. Sen jälkeen hän ottaa vastaan Juan Cuadradon syötön, pyyhkäisee suupieliään, kääntyy ja laukoo pallon takakulmaan. Hetkeä myöhemmin Dybala asettelee haarukan ja veitsen kello viiteen, pyytää tarjoilijalta jälkiruokalistan ja kääntää Mario Mandžukićilta saamansa syötön etukulmaan: 2-0.

Barcelonalle on käynyt karulla tavalla ilmi, että nyt ei pelata sunnuntai -iltapäivähöntsää Leganesia vastaan. Juventus stadionin kotijoukkueen tukijoukot toteavat, että ottelu ei liiemmälti poikkea alkuillan kepeistä ja voitokkaista otteluista Serie A:ssa.

Katalonian kukkopojat ovat eksyneet vanhan rouvan helmoihin. Massimiliano Allegri toimii kapellimestarina samalla, kun Luis Enrique katkoo viulun kauloja. Puoliaika puhalletaan valmiiksi. Näytönsäästäjä napsahtaa jonnen luona pois päältä. Vartissa ehtii ottamaan matsin Counter Strikea. Jonne on varma, että Lionel Messi tekee toisella puoliajalla hattutempun. Hänellä on myös kaikki syy uskoa siihen, sillä hän on hiljattain saanut kokea, miten Barcelona toimittaa historiallisen nousun pariisilaisia vastaan koko globaalin jalkapallokansan lähettimiin.

Messi ei tee hattutemppua. Torinossa ilta ja peli jäähtyvät. Giorgio Chiellini voittaa karhunpainissa Javier Mascheranon ja kolistelee pallon tolpan sisäreunan kautta maaliin. Vanha rouva siirtyy kolmen maalin johtoon. Ottelu on ratkennut, mutta kukaan ei uskalla sanoa samaa otteluparista. Jotenkin tarinan kaareen sopii se, ettei Barcelona saa vierasmaalia. Kataloniassa huudetaan nyt ihmettä ihmeen perään.

Näytön sinertävä valo nousee taas seinille. Jonnella on taktiikka tulevaan peliin valmiina eikä siihen tarvita Neymaria: Messi tekee hattutempun ja Luis Suárez pari. Jonne saattaa olla oikeassa, kunhan koodinpätkään kirjataan aikainen maali, kourallinen onnea ja edes pieni murtuma maailman parhaan puolustuksen tukirangassa. Lisäksi Juventuksen argentiinalaisparin Paolo Dybalan ja Gonzalo Higuaínin tango tulee ohjata muualle kuin Barcelonan boksiin. Tehtävälista lienee kuitenkin liian pitkä ja koukeroinen yhteen futismatsiin muistettavaksi.

Ottelu, joka piti ja sitten ei olisi pitänyt pelata

Saksassa kertaalleen peruttu peli pelataan päivä pommi -iskusta teemalla. Psykologisesti peli on mahdoton. Pelaajat liikkuvat vaistojen ja tuhansien toistojen muodostamien hermoketjujen varassa. Hetkellisesti ketjut katkeavat ja maailmaa aukeaa paljon jalkapalloa suurempana kokonaisuutena. Silloin Monaco iskee. Ruhtinaskunnan ratsue pelaa koko pelin alamäkeen ja myötätuuleen. Signal Iduna Park tarjoaa pitkän katsauksen siitä, mikä jalkapallossa ja maailmassa on hyvää, ja mikä kylmäveristen ihmisten ja bisneksen armoilla. Borussia Dortmund selviää toisestakin iskusta pelkillä pintahaavoilla ja kipsatulla kädellä. Teknisesti tulos on vaikea, mutta kontekstissaan poikkeuksellinen. Ottelu tasapainoilee solidaarisuuden ja voitontavoittelun keinulaudalla.

Tänään pelataan viikko pommi -iskusta teemalla. Neutraalisti ottelua seuraavana sitä asettuu helposti aina pienemmän tai enemmän haavoitetun puolelle. Tulee mietittyä, että miten tämä ottelupari olisi parasta ollut ratkaista? Pelaamalla tietysti, mutta milloin ja miten?

Viinikuvaus: vahvat argentiinalaissävyt, etiketissä ihme ja lasissa halkeamia

El Clásico –miksi se on tänään erityinen

Cristiano Ronaldon vire on kysymysmerkki illan ottelussa

Tänään illalla potkaistaan käyntiin syksyn seuratuin urheiluspektaakkeli El Clásico. Kahden espanjalaisen suurseuran Real Madridin ja Barcelonan kohtaaminen ei varmasti jätä tälläkään kertaa ketään futisfania kylmäksi. El Clásicoa seuraa arviolta 600 miljoonaa ihmistä ympäri maailmaan.

Real Madridin ja Barcelonan kohtaamisissa on aina kyse enemmän kuin jalkapallosta. Poliittinen vivahde on erittäin voimakkaasti läsnä tämän päivän ottelussa. Syyskuun alussa Katalonian parlamentti hyväksyi julistuksen, jonka sisältönä oli se, että Katalonia aloittaisi toimet irrottautuakseen Espanjasta. Pian tämän jälkeen Espanjan liigan johto ilmoitti, että jos Katalonia itsenäistyy tullaan sieltä tulevat seurat sulkemaan pois espanjalaisista urheilusarjoista: tämä koskisi myös Barcelonaa. Soppa sakeni vielä kahdella elementillä. Ranskan pääministeri Manuel Valls ilmoitti, että puoltaisi Barcelonan osallistumista Ranskan pääsarjaan, jos seura potkittaisiin pois La Ligasta. Pian lehdistössä kirjoitettiin myös siitä, että tuomareita oli painostettu suosimaan Real Madridia tulevassa ottelussa. Jokaista tuomarin ratkaisua tullaan nyt varmasti seuraamaan suurennuslasilla.

Real Madridin ykköstähti Cristiano Ronaldo on vaellellut varjojen mailla. Hänellä on ollut vaikeuksia löytää virettään Rafael Benitezin pelisuunnitelmassa. Ronaldon kasvoilta on paistanut turhautuneisuus ja onkin spekuloitu, että kuluva kausi olisi Ronaldon viimeinen Madridissa. Ironisella tavalla hänen uudeksi osoitteekseen on povattu Pariisia ja PSG:tä. Periaatteessa olisi siis mahdollista, että hän pelaisi lähitulevaisuudessa jälleen Barcelonaa vastaan Ranskan pääsarjassa. Kritiikki Ronaldoa kohtaan lisääntyy varmasti, mikäli hän ei onnistu El Clásicossa.

Barcelonan ykköstähti Lionel Messi on ollut loukkaantuneen syyskuun 26 päivästä alkaen. Hänen pelaamisensa ja pelikuntonsa on täysin arvoitus. Ottelun sankarit tulevatkin nousemaan Ronaldon ja Messin tukijoukoista. Real Madridin pelaajista katse kohdistuu erityisesti James Rodrigueziin, Keylor Navasiin ja Sergio Ramosiin. Rodriguez on kunnossa olleessaan ollut joukkueensa parhaimmistoa. Kolumbialaisella on onnistuessaan mahdollisuus saada syvä polttomerkki Real Madridin kannattajien sydämiin. Keylor Navas on ollut maalillaan aivan ilmiömäinen. Hän on jo nyt pelastanut Madridille lukuisia pisteitä kauden aikana. Sergio Ramos on tietyllä tavalla tikittävä pommi tällä hetkellä. Ramos teki komean maaliin Sevillaa vastaan ennen maajoukkuetaukoa. Samalla hän loukkasi olkapäänsä ja hänet vaihdettiin pian kentältä. Real Madridin peli hyytyi ja joukkue hävisi ottelun. Ramos tulee pelaamaan kortisonin voimalla. Tämä tiedetään myös Barcelonan leirissä ja tähän ramosin olkaapäähän tullaan varmasti tavalla tai toisella iskemään. Oman mausteensa otteluun tuo myös kiristysskandaalin keskellä rypevä Karim Benzema. Kestääkö ranskalaishyökkääjän pää nykyisessä tilanteessa El Clásicon paineet?

Barcelonan riveistä katse kohdistuu Neymariin ja Luis Suareziin. Kaksikko on vienyt tuloksekkaasti Barcelonaa eteenpäin Messin ollessa poissa. Eritoten Neymarista on noussut johtava pelaajaa Barcelonalle. Hänen johtajuuttaan Barcelona tulee tarvitsemaan myös Real Madridia vastaan. Luis Suarez pystyy tekemään spektaakkelimaisia maaleja kuin tyhjästä. Hän kykenee ratkaisemaan ottelun myös tänään, mikäli saa yhtään ylimääräistä tilaa kentällä. Sekä Suarez että Neymar tunnetaan kuumaverisinä pelaajina ja heitä vastaan heitetään vähintäänkin yhtä kuuma Ramos. Punainen kortti saattaa tänään viuhua Santiago Bernabeulla.

Kuumaverinen Neymar tulee olemaan ottelun tapahtumien keskiössä

Taistelupareiksi muodostuvat alavireiset Ronaldo vs Messi, joukkueitaan kantavat Rodriguez, Ramos ja Navas vs Suarez ja Neymar. Sivujuonteille on El Clásicossa myös omat uransa. Mahdollisia käänteitä on paljon. Taktiset ratkaisut henkilöityvät Rafael Beniteziin ja Luis Enriqueen.  Benitezin vahvuudet on puolustuspelaamisen organisointi. Tätä vahvuutta ei välttämättä viihdyttävyyden nimeen vannova madridilaisyleisö tule arvostamaan. Anteeksi hän kuitenkin tämän kerran saa, mikäli Barcelona kaatuu. Luis Enrique on tehnyt Barcelonasta suoraviivaisemmin pelaavan joukkueen kuin Pep Guardiola. Barcelona ei enää pidä palloa vain pallon pitämisen takia. Benitezin taktiikkana tulee todennäköisesti olemaan Barcelonan pelin hidastaminen, kun taas Enrique toivoo saavansa muutamia nopeita pelin kääntöjä ja nopeita vastahyökkäyksiä Real Madridin menettäessä hyökkäysalueella pallon.

El Clásicoa seuraavat sadat miljoonat ihmiset tulevat pitämään huolen siitä, että keskustelu ottelun ympärillä tulee vellomaan kiihkeänä.

Viinikuvaus: Puhdas klassikko

Kuvat:

1. https://www.flickr.com/photos/39844802@N08/13872188295/

2. https://www.flickr.com/photos/39844802@N08/13883924516/