FC Internazionale Milano-Juventus FC: Derby d'Italia - kenen Italia?

Juventus FC:n ja F.C.Internazionale Milanon välinen Derby D’Italia on kahden Italian menestyneimmän seuran köydenveto. Derby on leimattu myös Italian kiihkeimmäksi sellaiseksi otteluksi, jossa joukkueet tulevat eri kaupungeista. Joukkueet voittivat Italian mestaruuksia suhteellisen tasaiseen tahtiin 1970 -luvulle asti, jolloin Juventus tikkasi karkumatkalle mestaruuksien osalta.

Juventuksen ja Interin Italia

Vuosikymmenten aikana derby on ottanut ekstrakieppiä useammasta erikoisemmasta tapahtumasarjasta. 1960-1961 -kaudella mestaruuskamppailun loppusuoralla Juventuksen ja Interin -ottelu jouduttiin keskeyttämään katsojien rynnättyä kentälle. Ottelu tuomittiin Interin voitoksi, mutta päätös pyörrettiin myöhemmin ja ottelu määrättiin pelattavaksi uudelleen. Sinimustien leirissä nähtiin, että Umberto Agnellin kaksoisrooli Juventuksen hallituksessa ja Italian jalkapalloliiton presidenttinä oli päätöksen pyörtämisen näkökulmasta ratkaiseva tekijä. Protestiksi Inter juoksutti uusintaotteluun juniorijoukkueensa ja peli päättyi 9-1 Juventukselle. Juventus toki oli tässä vaiheessa jo varmistanut sarjavoiton.

Angelo Morattin ja Umberto Agnellin Italia

Kaudella 1998-1999 Inter oli Juventusta mestaruustaistelussa yhden pisteen perässä, kun joukkueet kohtasivat. Parin minuutin sisällä Juventuksen Mark Iuliano lanasi Ronaldon nurin rangaistusalueella. Taklauksesta ei tullut rangaistuspotkua. Tilannetta seuranneessa hyökkäyksessä Taribo West kaatoi Juventuksen Alessandro Del Pieron ja pallo vietiin pilkulle. Juventus otti 1-0 johdon Del Pieron lakaistessa ampumansa rangaistuspotkun riparin sisään. Inter teki myöhemmin tasoitusmaalin, mutta sekin hylättiin. Tapahtumat vahvistivat sitä Italiassa voimissaan olevaa narratiivia, jonka mukaan sekä Italian jalkapalloliitto että erotuomarit suosivat aina Juventusta. Juventus voitti kyseisen ottelun ja lopulta myös scudetton. Interistit kutsuvat kyseistä ottelupäivää Suuren varkauden -päiväksi. Kiista ottelusta vietiin Italian parlamentin kyselytunnille asti, josta kehkeytyi myös farssimainen näytelmä. 

Juventus menetti vuoden 2004-2005 scudetton, koska heidän todettiin syyllistyneen ottelumanipulaation. Lisärangaistuksen Juventus pudotettiin 2005-2006 -kaudella sarjan viimeiseksi. Inter vei scudetton, jolloin interistit pääsivät näpäyttämään juvelaisia siitä, että he olivat olleet syytöstensä kanssa koko ajan oikeassa. Ruori pyörähti kuitenkin vielä kertaalleen ja myös Interin epäiltiin syyllistyneen ottelumanipulaatioon. Vanha Rouva pääsi näpäyttämään takaisin. Juventus pudotettiin Serie B:hen ja Inter sai skandaalissa lopulta ylemmän käden, koska se nappasi Juventuksesta sekä Zlatan Ibrahimovićin että Patrick Vieiran riveihinsä eikä siltä ole valituksista huolimatta viety scudettoa.

Juventuksen palatessa Serie A:han ottivat Giorgio Chiellini ja Ibrahimović väkevästi yhteen, mikä on myös noussut yhdeksi Italian derbyn symboliksi. Paolo Monteron Luigi Di Biagioon kohdistama nyrkkikolhaisu oli jo aiemmin noussut mukaan kuvastoon.

José Mourinhon ja Claudio Ranierin Italia

Derby saavutti polttopisteensä José Mourinhon käydessä Inter -aikakautenaan mediapeliään Juventuksen Claudio Ranieria vastaan. Samaisena aikakautena Juventuksen kannattajat ottivat kotiottelussaan sellaisella vimmalla Interin Mario Balotellin vastaan, että he joutuivat pelaamaan seuraavan ottelunsa tyhjille katsomoille. Balotelli vastasi kyseiseen huomionosoitukseen filmaamalla Felipe Melon ulos kentältä. Tapahtumien seurauksen jopa Gianluigi Buffonin vati kaatui ja tämä kävi Thiago Mottan raiveleihin kiinni. Mourinho oli itse lentänyt jo tässä vaiheessa katsomon puolelle.

Illan ottelu on sikäli erityinen, että Juventuksen scudettoputki saattaa tällä kaudella olla katkolla. Vanha rouva on tällä hetkellä sarjassa viidentenä. Tosin sitä ei millään matematiikalla voi laske vielä mestaruuskamppailusta ulos, koska kärkisijat ovat iskuetäisyydellä. Milanon molemmat raitapaidat ovat Juventuksen edellä ja haistavat varmasti tulevan kauden scudetton. Illan ottelu väräyttääkin Serie A:n vaakaa väkevästi joko Novarasta itään tai länteen.

Antonio Conten vai Andrea Pirlon Italia?

Viinikuvaus: Fiateja, muotia ja kädestä käteen pöytien alla kulkevia pulloja

Tauolla osa I

Josê Mourinhon FC Internazionale Milano vie Derby della Madonninan 0-4. Elokuussa 2009. Soittolistalla seuraavana on samaisen vuoden El Clásico. Roberto Carlosin myötä valkoisen baletin imuun tempautuneelle kirjoittajalle viihde tulee piikikkäänä, mutta Tuomas Virkkusen ja Mika Väyrysen tunnelmoima matsi jää illan leaderboardin kärkipaikalle. Tyttären pelimekko -projekti etenee jo nettikaupan ostoskoriin asti, mutta vaimon kanssa käyty nopea konsultointi paljastaa, että koko oli jäämässä liian pieneksi. Sopivaa ei sitten tähän lähtöön löydykään, joten projekti jatkuu.

Milanon derby vuosimallia 2009

Jesús Gilistä kertova dokumenttisarja kulkee muutamassa illassa alku- ja lopputekstien välin. Fiktiivisenä sen olisi voinut nauttia hieman keveimmin mielin, mutta kun ensimmäisissä kohtauksissa kaivetaan ruumiita piittaamattomasti pikavoittojen toivossa rakennetun ravintolan alta, jää mahdollisen veijaritarinan päälle varjoisa klangi. Se ei toki ota mitään itse kuvaukselta pois. Gil ei ole historian ensimmäinen eikä viimeinen hahmo, joka rakentaa oman suuruudenhulluutensa jalkapallon, politiikan ja rakennusbisneksen varaan.

Jesus Gil:n elämästä kerova "The Pioneer" on katsomisen arvoinen dokumenttisarja

Lataan virtuaalisen ostoskoriin kolme futisaiheista kirjaa. Ne tulevat kun tulevat, mutta Thomas Mannin Tohtori Faustus ei ehtine ennen niitä valmiiksi ja jäänee kesken. Jalkapalloa on ikävä, mutta myös kirjastoon olisi kiva päästä. Universumin logiikassa on selvästi epäjohdonmukaisuutta, koska sekä jalkapallo että kirjastot ovat menneet samaan aikaan kiinni. Tartun vimmalla spekulaatioon siitä, että Teemu Pukki saattaisi siirtyä ensi kaudeksi Leedsiin. Lätkään päin kenollaan oleva kollegakin nostaa asiaa Whatasappissa. Huolimatta siitä, että tilanne on kuin olisi nähnyt labyrintin loppupäähän ennen kuin on sisään astunutkaan, niin mutkat on tässä hetkessä armollista vetää suoriksi. 

Bundesliiga saatetaan pyöräyttää jo piankin käyntiin. Lukas Hradeckyn ja Joel Pohjanpalon liittyminen Hansin matkaan on kulttuuriteko. Zlatan Ibrahimović iskee kipinää länsinaapurissa. Hammarbyn ja Malmö IF:n matsi nousee tietyin reunaehdoin omalle futiksen bucket -listille, vaikka Ruotsin tilanne muutoin ihmetyttää. Valkoinen baletti tanssii klassikkomatsissa sidotuilla jaloilla. Niikseen suvereeni Josep Guardiolan Barcelona on. Tikulla silmään. Siitä nyt kuitenkin on aikaa

Viinkuvaus: kuplii

Inter Milano - AC Milan: brändätäänkö uusiksi?

Inter Milanon ja AC Milanin Derby della Madonnina nostaa sinistä, punaista ja mustaa hehkua Milanon Katedraalin huipulta Milanin kaupunkia ihastelevan neitsyt Marian patsaan poskille. Luokkataustojen kaiut, joissa sinimustat Nerrazzurrit pöristelivät San sirolle moottoripyörillä ja punamustat Rossonerit hikoilivat matkansa Milanon futispyhätölle julkisen liikenteen välineillä, ovat vuosien saatossa vuotaneet kansanosien sekamelskaksi. Milanossa arpasi kuitenkin muutamaa harvaa poikkeusta lukuun ottamatta osuu joko punamustalle tai sinimustalle puolelle. Se on lähtemättömästi koodattu kaupungin DNA:han.

Muotikaupungin väriräiskeet kukkivat illalla tavallista kirkkaampina. Antonio Conte on saanut puhalleltua Inter Milanon mukaan mestaruustaisteluun. Juventuksen dynastian säihke on ollut hiipumaan päin ja viimeksi lauantaina sen silmille puhalleltiin piikikkäitä ruusunlehtiä Veronan rakkaudenkaupungin aurinkoisella areenalla. AC Milania ei tuntunut herättävän ensin mikään. Kaiken sekasotkun keskellä se menetti hetkeksi oikeuden europelipaikkoihinsa ja valkoviinikastike oli kärtsäämässä reilusti pohjaan. Sitten muuan ruotsalainen oman elämänsä jumalhahmo, Zlatan Ibrahimović, palasi kaupunkiin ja käänsi sekä joukkueen hengen että kuntopuntarin kohti koilismaantarustoa.

Antonio Conte on taktisesti kääntänyt myös tämän päivän futiksen lainalaisuuksista kertovan sivun. Inter pelaa nopeasti etenevää futista, jossa pelin virran syvimmät uomat uurtuvat sekä vasemmalle että oikealle laidalle. Conten englannintuliaisten, Victor Mosesin ja Ashley Youngin, lisäksi avaukseen tyrkyllä ovat kotimaiset Cristiano Biraghi ja Antonio Candreva. Laidoilta irtoavien keskitysten alle on ensimmäisenä ryykäämässä Romelu Lukaku. Lukakun sateensuojissa juonii tyypillisesti tänään sivussa oleva Lautaro Martinez.

AC Milanin Stefano Pioli on pitkänlinjan futisvaikuttaja Italiassa niin pelaajana kuin valmentajanakin. Pioli on valmentanut myös Milanon sinimustalla puolella, mikä tuo oman jännitteensä. Pioli suosii korkeaa prässiä ja miesvartiointia puolustuksen keskustassa. Piolin AC Milan on tyypillisesti pelannut 4-3-3 -muodostelmassa, mutta se on myös varioinut kokoonpanoaan jonkin verran ja viimeiset matsit Pioli on pelannut 4-4-2:lla. Vasemmalla laidalla nouseva laitapakki Theo Hernández osallistuu aktiivisesti hyökkäyspeliin ja on myös joukkueen paras maalintekijä. Oikealla laidalla laitapakki pelaa hieman konservatiivisemmin ja hyökkäysvastuu on viime matseissa ollut Samu Castillejolla.

Illan matsissa nimenomaan laitapelaaminen lienee viisasten kivi. Mikäli AC Milan pääsee iskemään Interin nousevien laitapuolustajien selustaan, voi punamustien piikissä todennäköisesti hääräävä Ibrahimović varastaa otsikot. Conte saattaakiin ohjeistaa laitapelaajansa pelaamaan normaalia puolustavammin, jolloin tullaan näkemään kokonaisuudessaan tarkka ja riskejä välttävä kokonaisuus, jonka ratkaisua haetaan yksittäisen pelaajan taidon tai erikoistilanne pelaamisen kautta.

Yksi ja ehkä kaikkein kutkuttavin skenaario on myös, että Derby della Madonninan imu vie pelaajat mennessään, jolloin pelin kulku voi olla räiskettä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita alusta loppuun. Tämä saattaisi olla myös italialaisen futiksen kannalta paras skenaario. Serie A:n brändille tekisi hyvää saada taas muutakin puhuttavaa kuin jatkuvat rasismikohut.

Viinikuvaus: kiehuu, läikkyy ja räiskyy

BK Olympic Malmö-FC Rosengård: No-Go-Zone derby

Bussissa ruotsinkieli muuttuu hiljalleen arabipainotteisemmaksi. En oikein tiedä, mitä odottaa BK Olympic Malmön ja FC Rosengårdin välisestä ottelusta. Molemmat malmöläisseurat pitävät majaansa huonomaineisilla alueilla. Jalkapallo on kuitenkin jalkapalloa ja muuan Zlatan Ibrahimovićkin on lähtöisin Rosengårdista eli sattumalta bongattu No-Go-Zone -derby on liian herkullinen futispala jättää väliin, kun kerran täällä päin ollaan.

Matkalla Lindängenin urheilupuistoon

Sisäänkäynti areenalle

Olympiakatsomo vielä tässä vaiheessa tyhjillään

Lindängenin urheilupuisto on sateen kastama, kun astelen kohti areenaa. Lippu maksaa portilla 100 kruunua, mikä on kohtuullinen hinta aamupäivän mittelöstä. Kentän kajareista pauhaa rap -tyylinen musiikki, joka sopii hyvin niihin mihinkään perustumattomiin mielikuviin, joita ottelu on herättänyt.

Astelen sateen alta olympiakatsomoksi nimettyyn puiseen katokselliseen katsomonosaan. Pelikenttään jää vain muutama metri hyvässä kunnossa olevaa urheilupuiston nurmea. Katsojia on raakasti arvioiden paikalla noin 250-300, mikä on pienoinen pettymys, sillä sekä Olympic että Rosengård taistelevat tiukasti noususta superettaniin eli Ruotsin ykkösdivisioonaan.

Lipunmyyntiportin luota alkaa nousta vihreää savua ja joukkueet saapuvat kentälle. Mitään uhkaava tai sen dramaattisempaa ei ottelun ympärillä ole. Pikemminkin silmiin pistää, miten hieman myöhässä otteluun saapuvat kannattajat kättelevät ja tervehtivät jo paikallaolijoita. Malmöläisseuroissa on jotain, mikä luo yhteisöllisyyttä ihmisten välille. Meininki on rentoa, ihmiset ovat tulleet nauttimaan jalkapallosta ja seuramaan tuttujensa otteita.

Pelaajat saapumassa areenalle

BK Olympic Malmö vihreissä ja FC Rosengård valkoisissa

FC Rosengård juoksuttaa kentälle 4-3-3 -muodostelman, johon kotijoukkue vastaa 3-5-2 -ryhmityksellä. Peli on alkuun tarkkaa ja molempien osalta hyvin kontrolloitua. Yksi lipsahdus kuitenkin Rosengårdille käy pelin alussa ja Olympicin vahvasti koko ottelun pelannut kärki Philip Bohman pääsee nokikkain Rosengårdin Blerim Gudjufin kanssa. Gudjufi saa näppejään riittävästi Bohmanin kudin eteen ja tilanne kuihtuu kulmaksi.

Rosengård vaikuttaa teknisemmältä ja juonikkaammalta joukkueelta, mitä suoraviivaisemmin pelaava Olympic. Kotoiseen kakkosdivariin vertattuna peli on pienen pykälän verran edellä temmossa ja fyysisyydessä. Toki huomioitavaa on, että kyseessä on kaksi divarikategoriansa kovaa tekijää.

FC Rosengård oli teknisesti taitava joukkue. Kuvassa Zakaria Sawi Olympicin pelaajien puristuksissa

10 minuutin pelin jälkeen Rosengård nappaa pelin momentumin itselleen. Erityisesti laidalla viilettävä Linus Fridolf ja puolustuslinjan edessä pörräävä keskikentän moottori Silvin Jakupi erottuvat edukseen. Pallo saadaan kertaalleen Olympicin maaliinkin, mutta hässäkän jälkeen show -miehen elkeitä osoittanut erotuomari Niklas Andersson pyöräyttää tilanteen ilmeisestikin erotuomaripalloksi ja kiikarit pysyvät päädyssä tikittävällä tulostaululla.

Puolen tunnin jälkeen peli kuumenee ja taklaukset kovenevat. Erotuomari Andersson näyttää pelaajille kaapin paikan kirjaimellisesti vastaamalla huutoon. Erotuomarin kovaääninen käskytys toimii ja protestointi vähenee. Ensimmäisellä puoliajalla maaleja ei vielä nähdä. Anderssonin puhaltaessa pilliin ihmiset painelevat kentän poikki grillikioskin puolelle.

Rosengård on hukkannut peli-ideansa pukukoppiin puoliajalla. Valkopaitojen puolustuksen sählätessä Bohman nappaa harhasyötön itselleen ja pääsee jo toistamiseen läpi. Tällä kertaa hän kuitenkin siirtää pallon vierelle rynnivälle Simon Ståhlille, joka painaa pallon sydämensä kyllyydestä maalin pyydysverkkoihin. Vain pari minuuttia myöhemmin pitkä rajaheitto löytää edelleen untenmailla olevan Rosengårdin puolustuksen keskeltä Bohmanin, joka pyöräyttää jalkansa vapaaksi ja peli on yhtäkkiä 2-0. Katsomoon asti kuuluu, miten Mladen Bagojevicin suojattien selkäranka muljahtaa sijoiltaan ja peli tuntuu taputellulta.

Philip Bohman juhlimassa 2-0 -osumaa

Olympicin keskuspuolustus tainnuttaa Rosengårdin vähäiset pyristelyt ja Aron Nouicer tuuppaa avoimien ovien alkuiltaa viettävien valkopaitojen hölmöillessä vielä kolmannen maalin. Olympic paketoi battlen selkein ja ansaituin luvuin. Katsojat painelevat vielä pelin päätyttyä kentälle tervehtimään tuttujaan ja pukukoppien uumenista raikaa voittoaan juhlivien Olympicilaisten laulu.

Toinen puoliaika oli Olympicin. Kuvassa Rassa Rahmani lähettää vaparin niukasti etutolpan ohi

Omat ajatukset siirtyvät hiljalleen kohti muutaman tunnin kuluttua alkavas Malmö FF-Örebro SK -matsia

Viinikuvaus: häkkikellarista kotipolttoista mutta maistuvaa

Viimeinen rivi ratkaisee

Saksan ja Ruotsin välinen ottelu oli yksi kisojen tähän asti dramaattisimmista ja se saattoi olla myös kokonaiskuvassa yksi käänteentekevimmistä. Saksa oli minuutin päässä tilanteesta, jossa sen jatkopaikka olisi livennyt omista käsistä. F -lohkon päätöskierroksella pelattava Meksikon ja Ruotsin välisen ottelun ylle nousi jo sopuisan tasapelin pilviä. Saksa osoitti kuitenkin hyytävällä tavalla oman suuruutensa, kun se iski voittomaalin aivan ottelun lopussa ja teki F-lohkolle uudet jaot.

Tänä aamuna Meksikossa ja Ruotsissa voidaan pahoin. Saksassa katsotaan toiveikkaammin tulevaan viikkoon. Päätöskierroksella Saksan murjottavaksi joutuu Etelä-Korea, jolla ei ole saumaa jatkopeleihin. On melko helppoa ennustaa, että Saksa saa hoidettua maalineronsa sellaisiin kantimiin, että se liitelee jatkopeleihin. Meksikossa ollaan sikäli jopa kohtuuttomassa tilanteessa, että sen lennokkaat otteet ja erityisesti shokkivoitto Saksasta ei välttämättä riitäkään jatkopaikkaan, mikäli Meksiko häviää Ruotsille.

Ruotsin joukkueen osalta tilanne on sikäli vaikein, että se joutuu nyt käsittelemään nopeasti yhden kisahistoriansa kivuliaimmista tappioista. Jan Anderssonin kipparoima joukkue oli pienessä merihädässä etenkin ottelun toisella puoliajalla, mutta maata alkoi olla jo näkyvissä. Toni Kroos upotti sinikeltaiset vasta rantaveteen.

Ennen kisoja Zlatan Ibrahimovićin hahmo leijaili Ruotsin maajoukkueen valmistautumisen yllä. Minuutista oli nyt kiinni se, että jatkopaikan tuoma puhuri olisi puhaltanut Zlatanin pois viheriöltä, mutta Kroosiin laukaus tuuppasi Ruotsin  kummitustaloon, jonka seinille säihkyy tutut kasvot. Viimeinen ottelu Meksikoa vastaan määrittää sen, että muistetaanko Ruotsin kisat Zlatanin poissaolosta vai tiivistä joukkuepelistä, joka toi Ruotsille jatkopaikan. Tämä siitäkin huolimatta, että Zlatanin mahdollisen läsnäolon mahdollisesta vaikutuksesta ei ole mitään selkeää näkymää.

Rehellisyyden nimissä on todettava se, että Saksa ansaitsi voittonsa. Ottelun kirjoittama sanoma kertookin siitä, että Saksa on tullut takaisin ja se on taas yksi suurisuosikeista. Marco Reusin ja Kroosin junailema viime hetken maali oli itsessään aivan poikkeuksellinen taideteos, joka hekumoi saksalaisen jalkapallon suuruudella. Saksa tarvitsi viimeisen rivin ja minuutin muuttaakseen koko kertomuksensa ja kenties myös koko kisojen tarinan.

Viinikuvaus: väistämättömästi päällekäyvä pitkien perinteiden ja suurten viinureiden viini

Eurooppa-liigan finaali: ilkeä noita vs. nuori prinssi

Illan finaalia värittävät pettymysten sävyt. Jose Mourinho sai Manchester Unitedin kurssin keväällä koholleen, mutta tiivis otteluohjelma ja kentältä pois nilkuttavat pelaajat jättivät Unitedin sarjassaan kuudenneksi. Tulppaanien maassa Rotterdamin lähiön kova Feyenoord vei kirkkaimman pystin yhden pisteen erolla AFC Ajaxiin. Solnan viheriön viereen on laskettu mittanauha, jolla mitataan sekä Unitedin että Ajaxin kauden onnistuminen. Tappiosta tulee suora hylkäys.

Mourinholle ottelu on ainakin näennäisesti erittäin vaikea. Unitedin pelin tähtikartta on täynnä pimeää. Pelaajia puuttuu lohduttoman paljon. Spartalaisesta harvennuksesta huolimatta United saatetaan kentälle ennakkosuosikkina. Mourinho on ’tulos tai ulos’-tyyppisessä tilanteessa. Ennen illan ottelua viivan alla on punaista eikä lukuja silmäilevä talousjohtaja ole kiinnostunut selityksistä.

Ajax on nuori hyväntahtoinen prinssi ja Mourinho ilkeä noita. Suuruuden vuodet Amsterdamissa on kätketty muiden legendojen hyllyyn, mutta nyt joukkue profiloituu hyökkäävää ja viihdyttävää peliä pelaavana nuorten pelaajien ykköskouluna. United on läikyttänyt rahaa viime vuosina surutta, kun taas Amsterdamissa on nostettu omien pelaajien arvoa ja myyty voitolla. Ajax on nuorten lupausten ihmemaa, kun taas United on keinoja kaihtamattomien gangstereiden VIP-pöytä. Perinteiden juurista on kasvanut kaksi hyvin erilaista puuta. Enemmän kieroon kasvanut on menestyneempi.

Mourinho parkkeera bussin tai jonkin muun kulkuneuvon. Nähtäväksi jää minkälaisen ja missä suhteessa vallitsevaan pelitilaan ja maailmaan. Ajax tulee ringissä tanssien ja yrittää ottaa lavan haltuun Paul Pogban, Zlatan Ibrahimovićin ja muiden VIP-vieraiden ihmetellessään pöydästään, miksi ovat päätyneet poikasten kanssa samaan yökerhoon. Illalla punaisessa kulmassa ottelee kyynisyys ja sinisessä hurmio.

Viinikuvaus: Perinteikäs, melankolinen ja kyynisesty maustettu kokonaisuus

Cristiano Ronaldo ja Pariisin temppu

Cristiano Ronaldo saattaa pelata viimeistä kauttaan Real Madridissa

Real Madrid-PSG puhalletaan päättyneeksi. Real Madrid voittaa onnekkaasti 1-0. Pelaajat lampsivat hiljalleen pois kentältä. Cristiano Ronaldo kävelee PSG:n valmentajan Laurent Blancin luo ja kuiskaa jotain hänen korvaansa. Jos on lukenut Zlatan Ibrahimovicin elämänkerran, ja erityisesti osion ennen hänen siirtymistään Barcelonasta AC Milaniin, voi olettaa, että kyseessä on harkittu ele. Kuliseissa kuhisee. Ronaldo pelaa todennäköisesti viimeistä kauttaan Real Madridissa.

Jalkapallofaneja kutkuttaisi varmasti nähdä Ibrahimovic, Angel di Maria, Edison Cavani ja Ronaldo pyörittämässä PSG:n hyökkäystä. Lisäksi Ronaldon lähteminen Real Madridista ei lopulta olisi suuri tragedia. Olkoonkin että Ronaldo on tällä hetkellä joko maailman paras tai toiseksi paras pelaaja. Hänen panoksensa ei joukkueelle ole enää sitä samaa priimaa, mitä se joskus oli. Pelin kehittyessä huippujoukkueet ovat oppineet ottamaan Ronaldolta vauhdin pois. Tasapaino siinä pelaako Real Madrid Ronaldolle vai Ronaldo Real Madridille on herkässä tilassa. Maailman paras jalkapallojoukkue ei voi pelata maailman parhaalle pelaajalle. Maailman paras pelaaja kykenee ratkaisemaan otteluita maailman parhaalle joukkueelle. Real Madrid on voittanut Espanjan mestaruuden viimeksi kaudella 2011-2012. Kolme kuivaa kautta ovat Madridissa ikuisuus.

Realin leivissä Madridissa on voittamisen lisäksi vaadittu aina viihdyttävää futista. Ronaldo on sopinut erinomaisesti viihdyttävän futiksen muottiin. Rafael Benitezin palkkaaminen antoi kuitenkin signaalin siitä, että osa viihdyttävyydestä ollaan nyt valmiita uhraamaan menestyksen eteen. Ronaldon rooli joukkueessa on uudelleen punnittavana. Benitez on siirtänyt Ronaldon puhtaaksi hyökkääjäksi. Käytännössä se tarkoittaa, että Ronaldon puolustusvelvollisuudet ovat minimoitu. Se on myös diplomaattinen tapa pelata siten, että muun joukkueen pelitapa ei puolustussuuntaan kärsi Ronaldon peluuttamisesta. Ronaldo on kuitenkin Ronaldo: liian hyvä ja vaarallinen penkitettäväksi.

Muutama päivä Real Madrid-PSG pelin jälkeen pelaajat palaavat pukukoppiin ensimmäisen puoliajan jälkeen Estadio Ramón Sánchez Pizjuánilla. Sevilla-Real Madrid on tilanteessa 1-1. Kamera löytää Ronaldon. Hän näyttää ruskettuneelta, pettyneeltä ja onnettomalta. Sevilla on toistaiseksi onnistunut viemään Ronaldolta tilan ja vauhdin pois. Huilu soi Seinen suunnalta.

Viinikuvaus: tasapainoilua, alakuloa ja kuhinaa pinnan alla

Kuva Jan SOLO: https://www.flickr.com/photos/jansolo09/4532500493/