Italia-Espanja: Armada ja Regia Marina

Roberto Mancinin ja Luis Enriquen kauas horisonttiin tähtäävät askeleet lämmittävät pian Wembleyn nurmea. Välimeren äärellä veri on muutaman asteen lämpimämpää, ja kun Italia ja Espanja käyvät jonkun toisen kotona, saattaa siinä sydämiä särkyä. Matadorin askelmat eivät ole ajasta toiseen aikaan siirretyssä turnauksessa olleet vielä picassomaisen iättöämiä. Sitä vastoin Italia humalluttanut katsojansa jo kesäisesti pirskahtelevalla proseccolla, ja sen turnaus kypsyy kuin paraskin amarone. Saapasmaassa on taidettu jalkapallon taito.

Armada ja Regia Marina Thamesilla

Tapas pöydälle ei ole nosteltu mitään kaikkien aikojen Espanjaa. Ne, jotka rakastuvat, elävät ja kuolevat nopeasti, saattavat jo haikailla Madridin manian nielemän Lopeteguin perään. Siihen Espanjaan oli sekoitettu legendojen mustetta. Nykyään mennään enemmänkin päivästä toiseen, mutta niin totta kuin joskus kellotkin valuvat, jalkapallokin alkaa aina 0-0:sta, ja jumalat ja sattumukset ovat sekä oikukkaita että julmia. Tai toisinaan. Yksinkertaisesti. Toinen joukkue on kaikesta maailman lähihistoriasta huolimatta paremmalla pelipäällä ja myös siten voitetaan taulupaikkoja ikiaikaisten klassikoiden galleriasta.

Nenäliinat liehuivat ja kyyneleet olivat sottaisia, kun Italian katamaraanit irtosivat Napolin satamasta ja Po -joen uomasta. Uskaliaimmat taittoivat jalan Alppien yli. Roomasta lähdettiin ja nyt ollaan jossain aivan muualla. Koti-ikävästä ei ole ollut tietoakaan, kun Signoret ovat olleet kansallispelissään kisojen kykenevimmät ja paistokivi pysyy kotikylässä lämpimänä, vaikka varjoissa narrit vihjailevatkin Spinazzolan ja sen kreikkalaisen sotasankarin Akilleesta. 

Thamesia kulkevat nyt. Herrasmiesmäisesti vuorollaan. Kaksi laivastoa. Ilta näyttää nousevatko Lontoon salkoihin Armadan vai Regia Marinan kankaat.

Viini: Cavaa ja Nero d'Avolaa

Sevilla FC-Real Betis Balompié: Espanjan kiihkein

Pallo potkaistaan peliin ikuisuudelta tuntuneen hetken perään Estadio Ramón Sánchez Pizjuánilla. Katsomot ovat tyhjänkoleat, mutta veri virtaa kuumana, kun Sevilla FC:n ja Real Betis Balompién matadorit ratkovat Sevillan herruuden. Sevillan derby tai toiselta hemmottelunimeltään suuri derby (El Gran Derbi) on kenties Espanjan kiihkein.

Sevilla FC on historiallisesti ollut sosiaaliseen eliitin omima joukkue. Tarinan mukaan Real Betis Balompié  sai alkunsa riidasta, joka juontui siitä, että yksi Sevillan johtajista ei olisi suostunut palkkaamaan työväenluokkaisia pelaajia. Tästä syystä kaksi muuta Sevillan johtajaa erosivat seurastaan ja perustivat Betisin. He halusivat tehdä kaiken toisin kuin Sevilla. Sevilla oli kansainvälinen seura, joten Betisille tahdottiin rakentaa andalusialainen identiteetti. Betisin paidan vihreä väri ja sen nimi viittaavat andalusialaisiin juuriin. Luokkarajat ovat vuosikymmenten saatossa haalentuneet, vaikka derbyn liekit lyövät yhtä kuumina kuin aina.

Modernin jalkapallon aikaan Sevilla on ollut seuroista menestyneempi. Se on haalinut pokaaleja niin Espanjan kuin kansainvälisillä kentillä. Lisäksi se on vienyt leijonan osan derbyistä nimiinsä. Molempien seurojen kannattajajoukot ovat erittäin fanaattisia ja se tarttuu derbyissä pelaajiin. Punakortit viuhuvat ja kylmäpusseja kuluu. Yhteydenotot fanien kesken eivät myöskään ole olleet harvinaisia. Sanotaan että Sevillan derbyt on Espanjan kiihkeimpiä, koska Sevilla on kaupunkina Espanjan kiihkein. Lisäksi derby ei ole niin globaalien kaupallisten tuulien pöhöttämä kuin El Clásico, vaan se on säilyttänyt hyvän osan omaa autenttisuuttaan.

Vuosien saatossa sanansäilät ovat lennelleet Sevillan valkopunaisen ja vihreän puolen erottavan aidan yli. Historiassa molemmat ovat syyttäneet toisiaan siitä, että ne ovat tarkoitushakuisilla tappioillaan pudottaneet kilpaveljensä sarjaporrasta alemmas. Derbyt ovat ottaneet lisäjengaa myös seuran omistajien kautta. Sevillan entisen presidentin José María del Nido Benaventen ja jo eläköityneen Betisin entisen omistajan Manuel Ruiz de Lopera välisiä kukkotappeluita on käyty niin mediassa kuin katsomossakin. Molemmat miehet ovat julistaneet itsensä Sevillan tärkeimmiksi henkilöiksi ja de Lopera nimesi vaatimattomana Betisin stadionin itsensä mukaan.

Debyn erikoispainoksessa voimme odottaa Julen Lopeteguin Sevillalta nopeasti etenevää, jatkuvia alueellisia ylivoimia muodostavaa ja hyökkäyspelissään erityisesti laitoja hyödyntävää energistä lähestymistapaa. Joan Francesc Ferrer Sicilian eli tuttavallisemmin Rubin Betis tulee vääntämään kättä Sevillan kanssa pallonhallinnasta. Betisin hyökkäyspeli varioi ja sopeutuu vallitsevaan tilanteeseen. Rubin saattaa myös käyttää ottelun sisällä eri muodostelmia. Teoriassa siis näin. Tosiasiassa derbyn imu, valtoimenaan läikkyvät tunteet ja arvaamattomat käänteet ottavat ottelusta osansa.

Viinikuvaus: tulella ja tappuralla maustettu punainen

Julen Lopetegui: Sevillan karkuri ja taktikko

Julen Lopeteguin ura oli tarinanhohteisessa nosteessa, kunnes Espanjan jalkapalloliiton ja Real Madridin politikointi juoksutti kentällisen ilkeitä äitipuolia Lopeteguin oven taakse. Florentino Pérez pullautti shokkiuutisen Lopeteguin ja Real Madridin sopimuksesta. Uutisen jälkimainingeissa Lopetegui sai kenkää tappioitta porskuttaneen Espanjan maajoukkueen peräsimestä juuri ennen MM-kisoja. Myös Madridin kivitalo olikin tehty oljista ja maailman maanisimman suurseuran Real Madridin perustukset Lopeteguineen puhallettiin kumoon muutamassa kuukaudessa. Tulokset eivät olleet Bernabeun sirkuksessa riittävät. Saaga loppui aika tarkkaan vuosi sitten.

Myrskyisän viime kauden jälkeen Julen Lopetegui otti Sevillan luotsattavaakseen

Ymmärrettävästi Lopeteguin CV:ssä on ollut hengähdystauko. Tälle sesongille Lopetegui on jalkapallon ystävien onneksi palannut ja seurana on Sevilla F.C

Lopeteguin lisäksi taustoihin värvättiin Ramón Rodríguez Verdejo. Pelaajamarkkinoilla tuuleteltiin oikein kunnolla. Esimerkiksi eilen Atlético Madridia vastaan Sevillan avauskokoonpanossa oli vain neljä pelaajaa, jotka pelasivat Sevillalle viime kaudella.

Lopeteguin Sevilla pelaa 4-3-3 muodostelmalla, kuten teki myös Lopeteguin Espanja ja Real Madrid. Keskikentän pohjalla on puolustavana ankkuripelaajana Fernando, joka oli yksi Sevillan kesän hankinnoista. Fernando suojaa Sevillan puolustuksen ja keskikentän välistä tilaa. Käytännössä Fernando pelaa samaa roolia kuin Casemiro Real Madridissa. 

Sevillan keskikentällä Èver Banega ja Joan Jordán ovat hyökkäävämpiä pelaajia. Jordánin rooli muistuttaa Iscon roolia Lopeteguin Espanjan ja Real Madridin joukkueissa. Jordan liikkuu enimmäkseen oikealla laidalla, mutta on myös luomassa hyökkäyspelissä ylivoimaa koko kentän säteellä.

Fernandon lämpökartta Valenciaa vastaan

Éder Banegan lämpökartta Valenciaa vastaan

Joán Jordanin lämpökartta Valenciaa vastaan

Jordànin, Jesús Navasin ja Lucas Ocamposin miehittämä oikea laita on Sevillallan hyökkäyspelin sydän. Tällä kaudella jopa 41 prosenttia Sevillan hyökkäyksistä on tullut oikealta laidalta. Ocampos oikean laitahyökkääjän roolissa kaventaa säännöllisesti keskemmälle, mikä jättää laitakaistan auki nopealle Navasille. Jordàn saattaa pelata hyvin lähellä Navasia luodakseen alueellista ylivoimaa. Tämä saatetaan tehdä hyökkäystilanteessa koko kentän tasapainon kustannuksella esimerkiksi pallon ollessa vasemmalla laidalla. Ristipallot Sevillan oikeaan laitaan ovatkin toistuvia näkyjä Sevillan peleissä

Sevilla juoksuttaa hyökkäyksiään erityisesti oikean laidan kautta

Piikissä Sevillalla vastuuta jakavat Chicharito ja Luuk de Jong. Molemmat pelaajat pystyvät tekemään maaleja, mutta heidän roolinsa on pudottautua vastustajan puolustus- ja keskikenttälinjan väliin tukemaan pelinrakennus vaihetta. Pelinrakennukseen limittyvä rooli on hyökkääjillä jopa merkittävämpi kuin itse maalinteko: keskushyökkääjät ovat tällä kaudella tehneet Sevillan 15:sta maalista vain kaksi. Sekä Sevillan laitapelaaminen että keskushyökkääjien roolitus heijastelee Lopeteguin hyökkäyspelin filosofiaa jatkuvien alueellisten ylivoimien luomisesta.

Sevilla rakentaa peliään puolustuksen kautta. Käytännössä maalivahti Tomás Vaclik avaa lähtökohtaisesti aina lyhyellä syötöllä. Sevillan ylöspäin pelaaminen on nopeaa ja väliin hyvin suoraviivaista. Nousevat laitapakit Navas ja Sergio Reguilon saattavat pelin aavamisvaiheessa nousta vastustajan puolustuslinjan tasolle. Samaan aikaan keskikentän keskustasta pelaajaat laskeutuvat lähemmäs omia toppareita: toisaalta tarjoamaan tilaa avaaville syötöille ja toisaalta reagoimaan mahdollisiin pallonmemetyksiin. Atlético Madridia vastaan Fernandoa stuntannut Nemanja Gudelj laski toppareiden tasalle rytmittämään pelin avaamista ja topparit levittivät enemmän laitoihin. Lisäksi hän laskeutui puolustuslinjaan myös Atlético Madridin hyökätessä, jolloin keskuspuolustukseen muodostui varmistava ja hieman jopa liberomainen rooli.

Pelin avaamisvaiheessa Nemanja Gudelj pudotti itsensä Atlético Madridia vastaan puolustuslinjan keskustaan

Prässätessään Sevilla pyrkii estämään sen, että vastustaja pystyisi rakentamaan peliään rauhassa puolustuksen kautta. Sen prässi ei kuitenkaan ole niin intensiivistä, mitä esimerkiksi Liverpoolilla, vaan se perustuu pikemminkin syöttösuuntien blokkaamiseen kuin nopeaan pallonriistoon. Sevillalla on myös kyky vetää nopeasti yhdeksän pelaajaa pallon alle ja parkkeerata puolustusryhmänsä oman rangaistusalueen ympäristöön.

Sevillan osalta on hyvä todeta se, että joukkueen rakennusvaihe on vasta alkanut. Lopetegui on saanut kuitenkin hyvän lähdön kauteen. Mestaruuteen asti ei jalka tällä kaudella riittäne, vaikka La liigan jättiläisten käynti on horjuvaa. Tällä kaudella voinemme nauttia vielä Sevillan nopeatempoisesta ja dynaamisesta pelista, jonka keskiössä on upeita taitureita. Ihmetekojen varalta kausikortti kannattaa jo uusia ensi kaudeksi.

Viinikuvaus: käymistilassa ja lupauksia herättävä

Sirkus tarvitsi tirehtöörin

Santiago Solari on herättänyt Real Madridin kuolleista. Argentiinalainen haudastakaivaja on nostanut Madridin valkoisen jättiläisen pään syvältä maan uumenista taas pinnalle ja merihädässä räpiköineen Real Madridin kausi näyttääkin päättyvän vähintään PAR -tasolle.

Solari on tuonut joitain uusia elementtejä
Real Madridiin. Solarin Real prässää voimakkaammin ylhäältä ja yrittää voittaa pallon nopeasti takaisin, kun se menetetään. Laitapuolustajat pitävät peliä leveänä, jotta vastustajan puolustuslinjaa saadaan venytettyä ja täten luotua tilaa puolustajien väliin sekä linjaa puhkoville syötöille että pystyjuoksuille. Lisäksi Luka Modrićin rooli on muuttunut syvällä pelaavasta pelinrakentajasta enemmän vastustajan puolustus- ja keskikentä linjan välissä liikkuvaksi kymppipaikan pelaajaksi. Suurin muutos on tapahtunut kuitenkin pukukopin puolella.

Julen Lopeteguin taktiset valmiudet saattoivat olla terävämmät kuin Solarilla tai aiemmin Zinedine Zidanella, mutta valkoisessa baletissa on kyse muusta. Madridissa ei pärjää jos ei osaa käsitellä rokkitähden statuksesta nauttivien pelaajien egoja. Johtavat pelaajat on saatava oman pelisuunnitelman taakse ja täten joukkuueen sisäisiä hierarkioita on kunnioitettava ja tilanteen mukaan vahvistettava. Sekä Zidane että Solari ovat olleet taitavia pelureita joukkueen sisällä, mutta myös median suuntaan. Lopetegui oli enemmän kivikasvoinen kirurgi kuin karismaattinen sirkustirehtööri, joka pitää taskussaan niin esiintyjät, yleisön ja sirkuksen johtajan eli Florentino Perezin.

Solarin osalta kevään merkkejä on ilmassa. Nou Campilta haettiin El Clasicossa tasuri, Wanda Metropolitanolta irtosi voitto Atletico Madridista ja Ajax kaatui Johan Cruijff -areenalla ottelussa, johon vääräleuat povasivat yllätystä. Kabineteissa on rauhallista, Ramos johtaa peliä ja superlupaus Vinícius Júnior on raottanut ovea sille, mitä Madridin enemmin tai myöhemmin koittavat suuruuden vuodet saattavat pitää sisällään.

Portu iskee Gironan 2-1 -johtoon Santiagi Bernabeulla. Onko kaikki sittenkin vain päiväunta?

Viinkuvaus: väljähtänyt ja uninen kevääseen katsova arvoviini.

El Clásico jäädytettynä vai jäähdytettynä?

El Clásico tarjoillaan monessa mediassa ja mielessä jäähtyneenä. Kesällä Espanjassa pyöräytetty onnenpyörä tuotti rosvosektorin tuplana: maajoukkue ja Real Madrid ottivat käsi kädessä kivuliaan palkinnon vastaan. Julen Lopetegui oli lyömätön kuningaskunnan saleissa, mutta galaktikoissa keisari on raadollisen vaateton ja naapurivaltojen vävykokelaat koputtelevat jo Florentino Perezin ovea. Valkoinen baletti vaatii tanssittajaa ja Lopeteguin nuottikirjan musteet ovat levällään. Nou Campin käytäville on maalattu tragedian merkkejä.

Jonnet ei katso, koska Lionel Messi ei pelaa. Cristiano Ronaldon juvenalian jälkeen kaiken maailman maalikaupoista loppui musta, kun rolle -peikot alkoivat vihtoa mustia raitoja kuninkaalliseen valkoiseen paitasamettiin. Torinoon on tullut tunkua.

El Clásico on patsastellut muutamia vuosia Messin ja Ronaldon säihkeessä ja venynyt hiljalleen juuriltaan. Tänään Clásico lätkähtää takaisin sille kostealla viheriölle, jolta se on kasvanut maailman seuratuimmaksi kohtaamiseksi. 

Sian päät ja punaiset kortit lentelevät. Tarkkaan mietityt taktiset kuviot murenevat ottelun imussa. Aitiot täyttyvät legendoista ja aaveista, jotka karistavat mullat viitoiltaan illan spektaakkelia varten. Ottelu on aina aikakauttaan suurempi, se jättää supertähdet jälkeensä, se jättää jäljen ja on maailman mittaiseksi jäädytetty.

Viinikuvaus: kolea klassikko

Tsaarien ja kuningaskunnan kädenpuristus

Espanjan ja Venäjän välisessä ottelussa estradille astelee kaksi suurmaata kauhtuneissa kilvissä. Espanjalla vaikutti olevan kaikki jopa epäilyttävän hyvin, kunnes kuningaskunnan suurmiesten oikut astuivat kuvaan. Espanjan hilpeään laitamyötäiseen pumpannut Julen Lopetegui pudotettiin surutta Espanjan kuninkaallisen jalkapalloliiton kuninkaallisen takkaan muiden pölkkyjen joukkoon, kun jalkapallomaailman lävisti uutinen Lopeteguin ja Madridin kuninkaallisten sopimuksesta tulevalle kaudelle. Juhlasalissa oli liikaa kuninkaallisia ja kompromissejä ei tehty. Tekijämies Fernando Hierro korvasi Lopeteguin, mutta ensimmäinen 3-3 -tulokseen päättynyt ottelu osoitti sen, että Espanja on osittain rikki. Laatokan yli se vielä soutaa, mutta sen jälkeen meno on jo hapokkaampaa.

Venäjän kilpeä on puhdistettu shampanjalla ja kaviaarilla nyt kahden viikon ajan. Tsaarien valtakunnan MM-kisat ovat olleet poliittisesti virittäytyneet, mutta nyt on jalkapallon aika tarttua valtikkaan. Venäjä on pelillisesti saanut, mitä tarvitsi eli syvällä jäämeressä sukellellut maajoukkue vältti häpeän sopivan helpossa alkulohkossa ja esiintyi avausotteluissaan jopa yllättävän positiivisesti. Sitten tulivat Uruguayn taivaansiniset ja pyyhkivät väkevällä etiikalla ylimääräiset illuusiot. Kenties Saudi Arabia olikin kisojen heikoin joukkue ja ilman Mohamed Salahia pelaava Egypti vähintäänkin raajarikkoinen.

Illan ottelussa on vaikea nähdä muuta lopputulemaa kuin kuningaskunnan maltillisen hyökyaallon yli käynti. Espanjan tähtisikermän hermoradoissa kulkee sen verran voimakkaana Juego de Posicionin sähköt, ettei se ihan heti sammu, vaikka töpseli vedettäisiin seinästä ja hetkellisesti siirryttäisiin varavirran käyttöön. Venäjän mahdollisuus lienee siinä, että Espanjan viitan alla on kuolettava haava, jonka sen on onnistunut peittämään, mutta joka lopulta tuuperruttaa ritari-iniestat Luzniki -areenan tantereelle. Toki vieraille hopeamaljoissa tarjottujen liemien joukossa on saattanut olla shamanistisia yrttejä ja kuninkaallisen karavaanin kinttupolulle on kaivettu ansakuoppia, mutta Venäjä ei kuitenkaan Espanjaa kaada. Epätodennäköisessä skenaariossa Espanja tekee sen itse.

Viinikuvaus: suurvaltojen liian kauan auringossa lämmenneiden rypäleiden keitos