Mate ja Chardonnay

MM-kisojen ensimmäisessä puolivälierä -ottelussa sekoitellaan Chardonnayn joukkoon matea. Tuhkimoa talutetaan teuraalle, sillä Ranska oli Argentiinaa vastaan todella vahva. Kengässä hiertää ja varpaita katkoo se, että Edison Cavani ei välttämättä pelaa. 3,5 miljoonaa taivaansinisenä sykkivää sydäntä ei ehkä pelastakaan Uruguayta. Uruguayn keskikentän lilliputit saattavat olla liian ison voimanponnistuksen edessä yrittäessään pitää ranskan gulliverejä köysissä. Etelä-Amerikasta puhaltava inkkarihenki on ohjaamassa laivan autiosaarelle. Perjantai on perjantai. Symboli ja pelipäivä.

Ranska kellisti kääpiöpäällikön eliittijoukot. Voitosta teki erityisen se, että jalkapallojumalat tarjosivat Didier Deschampsin rytmiryhmälle vastatuulta ja tylsiä miekkoja. Pelin kulku vaikutti väliin epäreilulta, mutta lopuksi tulostaulu lukittiin pelin kulun mukaiseen tulokseen. Ranskan pelisuunnitelma oli raikas kokonaisuus, jossa Blaise Matuidi ja N’Golo Kante pelasivat Lionel Messin ulos. Ranska vetäytyi ja luopui pallonhallinnasta. Voittaessaan pallon se iski räjähtävällä voimalla vastaan hyödyntäen sekä Kylian Mbappén ja Antoine Griezmannin nopeutta että Ángel Di Marían ja Cristian Pavónin taakseen jättämää tilaa. Ottelun tulos ei ehkä tee aivan oikeutta Deschampsin taktiikan nerokkuudelle, koska Argentiinan purjeissa oli taivaansinisiä kannattavien gauchojumalten Malbecin tuoksuinen henkäys.

Óscar Tabárez on jo kirjoittanut Uruguayn jalkapallohistoriaan H.C Anderesenit jatko-osineen. Portugalia vastaan joukkue oli kompakti, sopivan agressiivinen ja maalipaikoissaan kliininen. Uruguay prässäsi hetkittäin korkealta, mikä pakotti Portugalin avaamaan pitkillä syötöillä Cristiano Ronaldoa kohden. Muutoin Uruguay vetäytyi syvemmälle ja sekä tilkitsi keskikentän keskustan että loi selkeän ylivoiman oman rangaistusalueen sisälle. Se pelasi niin sanotusti omaa peliään.

Ranska tulee muuttamaan pelisysteemiään puolivälierä -otteluun. Uruguay pystyy pelaamaan sen skriptin mukaan, jossa se on parhaimmillaan eli tiukan ja kompaktin puolustusmuodostelman kautta. Englanti-Kolumbia oli tietyllä tavalla light-versio Uruguay-Ranska -ottelusta. James Rodriguez oli loukkaantuneena ja se saattoi tehdä juuri sen pienen pienen eron, jonka turvin Englanti lopulta pääsi jatkamaan kotimatkaansa. Illan ottelun polttavin kysymys on se, että pelaako Edison Cavani. Jos pelaa ja on täydessä kunnossa, tuhkimo saattaa vielä karata ahdistelijoiltaan, mutta mikäli Uruguay joutuu antamaan inkkariprinssinsä verran tasoitusta, koittaa lapsille nukkumaanmenoaika.

Viinikuvaus: satumaailman ja nuorten herrasmiesten fuusio

Kuvakirjan ensimmäiset tarrat

MM-kisat ovat saaneet hengästyttävän ja arvoisensa startin. Avausottelun väkevin kuva oli Vladimir Putinin ja Saudi Arabian kruunuprinssin Muhammad bin Salmanin aitio, jossa poliittinen valta leimautui MM-kisojen ranteisiin. Samaan aikaan oli inhimillistä seurata bin Salmanin ryhdin lyhistymistä Venäjän latoessa maaleja.

Kokin tervehdyksenä kisat saivat palan garra charruaa, kun epämukavuusalueellaan ja ennakkosuosikkina Egyptiä vastaan pelannut Uruguay sai kun saikin käännettyä ottelun lopulta voitokseen. Uruguaylta tarvitaan kuitenkin vielä enemmän lisää näyttöjä ennen kuin kannattaa illalliskutsuja järjestää.

Espanjan ja Portugalin -ottelu oli yksi alkusarjojen odotetuimmista. Molempien joukkueiden yllä leijui omat skandaalinsa, mutta ottelun asiakaskokemukseen se ei vaikuttunut. Kuvakirjaan juntataan David de Gea provosoimassa Cristiano Ronaldoa ennen rangaistulaukausta. Tästä seurasi Ronaldon silinteritemppu ja yhteen hattunauhaan on kirjailtu kuvio voihin upotetuista de Gean hanskoista. Samasta lohkosta tarransa saa piirros, jossa Marokon Aziz Bouhaddouz syöksyy Iranin Ehsan Hajsafin lähettämään sivuvapariin ja tekee omalla maalillaan Marokon jatkoon pääsystä lähes mahdottoman tehtävän.

Islannin taistelutasuri suursuosikki Argentiinaa vastaan tullaan muistamaan muuallakin kuin viikinkien maassa. Lionel Messille tarjottiin ottelussa samat estradihetket (rankkari, vapari kuudentoista ulkopuolelta ja pelitilanne -kuti samoilta etäisyyksiltä) kuin Ronaldolle, mutta show:n varasti omalle kenttäpuoliskolleen ankkuroitunut viikinkilaiva.

Sitten räjähti. Tekijä pakeni paikalta joskin viheriölle jääneet tequilatahrat indikoivat syylliseen suuntaan. Meksiko pelasi paremmin kuin Saksa ja sillä oli jopa varaa tuhlailla paikkoja kun se haki shokkivoiton Saksasta. Etenkin ensimmäisellä puoliajalla Meksiko leipoi palan MM-kisojen pelillisesti parasta jalkapalloa. Tulos kirjoittaa sekä Meksikon että Saksan kisaromaanille erittäin herkullisen avaussivun ja kyseisen teoksen haluaisi ahmia jo nyt kerralla loppuun.

Jalkapallon on niin hyvässä kuin pahassa maailmankuva. Tämä on korostunut Venäjän MM-kisojen kontekstissa. Urheilullisesta näkökulmasta MM-kisojen startti on kuitenkin alleviivanut tapahtuman erityisluonteisuutta niin voimakkain värein, että jo nyt voitaneen todeta jokaisen näiden kisojen ottelun olevan juhlaottelu.

Viinikuvaus: globaali runsaan mausteinen juhlaversio

Uruguay -Garra Charruaa ja karttakeppiä

Pelillisesti Uruguaysta on vaikea iskeä tarinaa. Uruguay luovuttaa mielellään pallonhallinnan vastustajalle ja iskee kovaa keskikentän pohjalla ja puolustuksen keskustassa. Sen jälkeen palloa pelataan suoraviivaisesti Edison Cavanille ja Luis Suârezille kärkeen. Kärkiparin tehtävänä on henkilökohtaisella taidolla ratkaista otteluita. Äkkiseltään Uruguaysta voi saada sen käsityksen, että se on ollut lähinnä onnekas, kun sen viheriöille on kasvanut (Diego) Godin- (José María) Giménez ja Cavani-Suârez -duot, joiden kanssa lähtökohtaisesti muutama peli voitetaankin, jos muut pelaajat eivät aivan täysiä pujottelukeppejä ole.

Tosiasiassa Uruguay on Islannin jälkeen väkiluvultaan MM-kisojen toiseksi pienin maa. Uruguayta ja Islantia yhdistävät jalkapallon ympärille rakennettu ohjelma, jota pitkäjänteisesti ja määrätietoisesti viedään eteenpäin. Uruguayn ja Islannin ero on kuitenkin siinä, että Uruguay on ollut huippufutiksen näyttämöllä aina, mutta Islannin on vielä toimitettava tiedot siitä, onko se tullut vain käymään vai jäädäkseen.

Óscar Tabárezista tuli Uruguayn valmentaja vuonna 2016. Tabárez eli El Maestro (opettaja) ei pelkästään ottanut maajoukkuetta kaitsettavakseen, vaan hän lähti luomaan pitkäjänteistä mallia, jossa on tarkoitus huolehtia myös siitä, että Uruguayn nuorilla talenteilla olisi mahdollisimman hyvät mahdollisuudet kehittyä pelaajina ja nousta lopulta maajoukkueeseen. Tabárez oli havainnut, että lahjakkaat pelaajat lähtevät ulkomaille pelaamaan jo hyvin nuorena. Heille ei ehdi muodostua riittävän voimakkaita siteitä maajoukkueessa pelaaviin kollegoihin ja ylipäätään Uruguayn maajoukkueeseen. Täten Uruguayn maajoukkue ei nojannut riittävän vahvaan kulttuuriseen perustaan.

Tabárez otti vastuulleen miesten joukkueen lisäksi myös eri-ikäisten nuorten maajoukkueet, jotta hän voisi viedä oman mallinsa läpi koko uruguaylaisen maajoukkuejalkapallon. Kantavana ajatuksena hänen mallissaan on sitouttaa pelaajat jo nuorena Uruguayn maajoukkueeseen ja tehdä maajoukkueessa pelaamisesta paras asia, mitä jalkapalloilija voi saavuttaa. Siinä ohessa hän on itse onnistunut sitouttamaan koko Uruguayn kansan taakseen. Osana prosessia Tabárez on pudottanut ryhmästään pelaajia, jotka eivät jaa samaa intohimoa maajoukkuetta kohtaan, mitä sen fanit. Joukkuetta rakennettaan Tabárezin mallissa kuin perhettä. Tabárez on antanut myös poikkeuksellisen paljon debyyttejä nuorisomaajoukkueissa menestyneille pelaajille ja myöhemmin heistä on kasvanut kansainvälisiä tähtiä.

Tabárezin Uruguayta kuvataan usein myös garra charrua -henkiseksi. Garra charrua tarkoittaa taisteluhenkeä, joka on korkeimmillaan, mitä hankalammaksi olosuhteet käyvät. Se ilmenee tilanteissa, joissa noustaan voittoon lähes mahdottomista lähtökohdista. 

Historiallisena esimerkkinä garra charrua -hengestä 1950-luvun MM-finaali, jossa Uruguay voitti suursuosikin Brasilian. Saman hengen piiriin voidaan laskea Uruguayn voitto Italiasta vuoden 2014 MM-kisoissa. Ottelu sinetöi Italian putoamisen ja Uruguayn jatkopaikan. Garra Charruan kyseenalaisena symbolina ottelussa oli Suârezin hampaan jäljet Giorgi Chiellinin olkapäässä. Garra Charrua sopii Uruguayn identiteettiin hyvin myös sikäli, että se on tottunut niin jalkapallossa kuin muussakin maailmamenossa taistelemaan olemassaolostaan itseään suurempien Argentiinan ja Brasilian puristuksissa.

Tuleviin kisoihin Uruguay tuo todennäköisesti vielä viime vuosia viihdyttävämmän ja luovemman pelitavan. Uruguayn rosteriin on noussut uudenlaisia pelaajatyyppejä, kuten Federico Valverde, Rodrigo Bentancur, Nahitan Nández ja Matías Vecino. Garra Charrua -yhdistettynä kivenkovaan topparipariin, maailmanluokan hyökkääjiin ja entistä dynaamisempaan keskikenttään saattaa opettaja Tabárezin orkestroimana tuottaa vielä jotain ikimuistoista niin Uruguayn kansalle kuin muillekin futisfaneille.

Viinikuvaus: Pitkä kypsytys. Kombinaatio klassisia ja puoliraakoja rypäleitä intiaanihengellä höystettynä