Väärin voitettu -eräs finaalipäivän tarina

Portugalin kansallislaulu Pace Terreiro do Pacolla

Ilmoille lensi heitto: mennään lomalle siihen maahan, joka voittaa Kroatia-Portugali –ottelun. Loma läheni. Matkakohde oli edelleen päättämättä. Portugali voitti. Netti auki ja parin päivän lentojen vertailun jälkeen jollain tavalla siedettävän hintaiset yhden vaihdon lennot löytyivät Lissaboniin. Varattiin.

Portugali ei ollut tässä vaiheessa vielä finaalissa, sillä vastaan tuli vielä Wales. Kapteeninsa johdolla Portugali fadoili vastustamattomasti finaaliin. Lissabonissa torilla siis tavattaisiin. Ennen reissua vielä tutkiskelin, että mihin ihmiset kokoontuisivat katsomaan peliä. Googlen kuvahaulla napsahti lopulta kuva Terreiro do Pacolla finaalipaikkaa juhlivista Portugalin futisfaneista. Sinne siis.

Hotellimme oli Carcaveloksessa, joka olin noin kahdenkymmenen minuutin junamatkan päässä Lissabonista. Saavuimme sinne finaalipäivää edeltävänä yönä eli Lissabonin alueen koordinaatit olivat enemmän tai vähemmän hukassa.  Peli alkoi paikallista aikaa illalla kahdeksalta, joten lähdimme hieman neljän jälkeen junalla kohti Cais du Sodren asemaa. Junassa ja asemilla oli vielä suhteellisen rauhallista, vaikka Portugalin lippuihin ja huiveihin kääriytyneet ihmiset värittivät koko maisemaa.

Kävelimme asemalta Terreiro do Pacolle. Paikalla oli viiden aikaan jo muutamia satoja ihmisiä. DJ viritteli ison näytön edessä ottelua odottelevia futisfaneja tunnelmaan. Aukiota reunustavat terassit olivat tupaten täynnä ihmisiä. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta.

Lähdimme etsimään ruokapaikkaa, jossa voisimme lounastaa ennen ottelua. Ilman karttaa onnistuimme pujottelemaan pääkatujen ohi pienemmille kaduille, joista ei meinannut löytyä ruokapaikkaa ollenkaan. Lopulta yhden liukuoven alta tulvahti savua kadulle. Kebab -house. Olimme hortoilleet ainakin kolmevarttia ympäriinsä, joten aivan sama, sinne mennään. Sisällä vanha muslimimies, jonka hammasvarustosta puuttui vasen puoli kokonaan, otti meidät vastaan. Ravintolassa ei ollut muita asiakkaita tuolloin. Katselimme hetken tiskin yllä olevien annosten kuvia ja valitsimme pitakebabit. Juomapuoli olikin hieman haastavampi, sillä ravintolassa oli aidosti kuuma ja juomapulloja oli tiskin välissä kypsymässä.

Katsellessani epätoivoinen ilme kasvoillani juomia paikan myyjä veti ässän hihastaan. Hän tuli tiskin takaa pois ja pyysi minua mukaansa ravintolan takaosassa olevalle jääkaapille. Jääkaapissa oli valikoitu valikoima limuja ja olutta.
-Ottakaa tuolta mitä haluatte, viesti tuli perille portugalin, englannin ja elekielen välityksellä.
Mukaan tarttui iso Coca Cola-pullo ja pieni olut. Hetken näytti, ettei ruokaa ehkä olisikaan, sillä ravintolan työntekijä, tuntui vain katselevan kaihoisasti kadulle, jonne myös kebab-paikan savut tulvivat. Tosiasiassa odoteltiin vain lihan kypsymistä. Hetken päästä kuin sähköiskun saaneena vanha mies haki takahuoneesta lautaset, nosti niille pitaleivät ja kaapi lihat ja salaatit leipien sisään. Annokset olivat valmiit. Vanha mies näytti vielä chilipurkkia ja kysyi ”Spicy or not Spicy”. Hänen kasvoilleen puhkesi leveä hymy, kun pyysin ”Spicy for me and not Spicy for her”.

Pöytämme takana pyöri uudehkolta televisiolta, joka vaikutti olevan aivan eri vuosisadalta, mitä muu ravintola, finaaliottelun ennakko. Portugalin kielisestä lähetyksestä sain kiinni, että Pepe pelaisi. Se olisi Portugalille erityisen tärkeää. Ranska oli ollut hyökkäyspelissä vahva nimenomaan keskustassa. Nyt Portugalilla oli jotain, millä vastata siihen.

Kebabit syötyämme palasimme kadulle ja lähdimme kulkemaan kohti aukiota, jolla peli näytettäisiin. Ironista joskin myös odotettua, paluumatkalla vastaamme tuli useampia ravintoloita. Olimme vain onnistuneet kiertämään ne. Reittiä takaisin ei tarvinnut sen enempää pähkäillä, sillä katujen ihmisvirta oli selkeä. Ostin tyttärelle vielä Portugalin huivin aukiota lähellä olevasta kojusta. Hän heilutteli sitä innokkaana kärryjensä kyydissä ja ihastutti ohikulkijoita. Olimme valmiit illan koitokseen.

Aukiolla oli reilusti ihmisiä, kun palasimme. Ottelun alkuun oli vielä puolisen tuntia. Mukanamme oli hieman alle kahden vuoden ikäinen tyttäremme, joten tapahtuman luonne arvelutti. Turhaan. Ihmisillä oli satunnaisia oluttölkkejä mukana, mutta kukaan ei lähellämme örveltänyt tai käyttäytynyt aggressiivisesti. Vierellemme liukui hiljalleen myös Ranskan väreihin ja lippuihin sonnustautuneita kannattajia. Minkäänlaista edes orastavaa konfliktia emme kuitenkaan paikallisten ja ranskalaisten kannattajien kesken huomanneet. Tällaista jalkapallon, urheilun ja viihteen seuraaminen tulisikin olla. Sulassa sovussa. Yhdessä.

Ilta pimenee Lissabonissa

Peli alkoi Ranskan otteessa. Varpistellessani ja hakiessani hyvää näkymää screenille, tuntui, että oli vain ajan kysymys kun Portugalin päässä helähtäisi. Sitten tuli ottelun ensimmäinen todellinen käännekohta. Cristiano Ronaldo loukkaantuu. Palaa kentälle. Huolletaan. Palaa kentälle ja lopulta vaihdetaan pois. Itselle hiipi mieleen, että näinköhän tämä oli tässä. Portugalin kannattajat aukiolla eivät kuitenkaan olleet erityisen huolestuneita tilanteesta. He saattelivat toisen tähtipelaajansa Ricardo Quaresman raikuvin suosionosoituksin kentälle. Usko omaan joukkueeseen oli edelleen vankkumaton. Myöhemmin kun lomamme oli päättymässä, meitä kyydinnyt taksikuski kiteytti tilanteen: kun Ronaldo loukkaantui, olin varma, että nyt voittaisimme. Nyt he haluaisivat todella voittaa ottelun.

Portugali siirtynyt johtoon

Ronaldon loukkaantuminen tuntui sekoittavan nimenomaan Ranskan peliä. Oliko Ranska keskittynyt liikaa Ronaldoon ja nyt, kun pelaaja ei ollut kentällä, heidän pelisuunnitelma särkyi vai oliko kysymys siitä, että Ronaldon loukkaannuttua Portugalista tuli yhden miehen orkesterin sijaan joukkue: tasavahva ja samaan horisonttiin katsova. Portugalin voittaessa ottelun ilman kiistatonta supertähteään myös kaikki haihattelu vääränlaisesta turnauksesta, vääristä jatkoon menijöistä ja väärästä mestarista voitiin unohtaa. Kaikki olisi ansaittua.

Ilta pimeni. Maaleja ei tullut. Muutaman keskityksen leijaillessa Ranskan maalin edestä mietin, että tuossa olisi Ronaldon korkuinen paikka ollut. Heiluimme väkijoukossa parhaamme mukaan, jotta näköyhteys näytölle säilyisi. Tosiasiassa pelin tarkka seuraaminen oli lähes mahdotonta, mutta tunnelma imi vahvasti mukaansa. Sitten vaihdosta tullut Eder vääntää itsensä pallolisena irti Laurent Koscielnystä ja pamauttaa pallon rangaistusalueen ulkopuolelta vastustamattomasti maalin etukulmaan. Lissabon repeää. Ihmiset hyppivät, kiljuvat ja itkevät onnesta. Aukiolla kuuluu muutama pamahdus ja palopommeja syttyy useammassakin paikassa. Savu nousee aukion ylle. Nyt on Portugalin vuoro.

Peli on vielä kesken. Vaikuttaa että Portugalin ote hieman herpaantuu ja Ranska pääsee luomaan vaarallisia tilanteita liian helposti. Samainen taksikuski, joka veti linjan Ronaldon ja EM-kisojen voiton välillä sanoi, että tuntuu kuin koko maailma olisi meditoinut Portugalin puolesta tänä vuonna. Hän viittasi siihen, miten Portugali oli saman vuonna menestynyt myös nuorten (U21 ja U19) kisoissa. Ehkä ripaus sokeaa uskoa oli juuri se riittävä elementti, joka lopulta siivitti Portugalin historialliseen mestaruuteen.

Peli poikki. Bileet pystyyn. Histoiriallinen EM-mestaruus varmistunut.

Jatko-ottelun viimeisillä minuuteilla älypuhelimet nousevat ilmaan. Kaikki haluavat oman palansa historiallisesta hetkestä. Peli päättyy. Ilotulitteet rätisevät riemuitsevan ihmismassa yllä.

Viinikuvaus: Fadoa, Douroa ja Lissabonin yötä