Manchester City-PSG: kasettinauhaa ja ikiaikaisia tarinoita

Futisillan verhoavassa hämärässä värähtelee tuhat ja yksi yötä. El Cashigo, öljyderby ja Persianlahden kolmas koettelemus tuovat pöytään sekä uutta että vanhaa rahaa. Politiikka ja urheilu ovat tänään niin syvässä syleilyssä, ettei niitä kannata lähteä toisistaan erottelemaan. Otetaan siis asia ja kasinosaari sellaisenaan, jos olemme mitään ottaaksemme.

PSG:n ja Cityn ensimmäisen ottelun ensimmäinen puoliaika oli yksi koko futiskauden parhaita: pitkää kiiltävää limusiinia ja ilmakehän puhkovaa pilvenpiirtäjää. Neymar oli pysäyttämätön, Ángel Di María oli pysäyttämätön ja Cityn syötöt leikkasivat Parc des Princesin ruohoa kuin hienoin terä silkkiä. Marquinhosin still -kuvassa oli pala minareetin tornia ja sopiva kaltevuus Pisaa, kun palloa kaivettiin ensimmäistä kertaa aarrekammiosta. Mestareiden liiga näytti pudottaneen Josep Guardiola jälleen karavaanistaan, mutta puoliajan lepopaikalla odotteli edelleen parvi taivaansinisiä.

On ollut Berliinin muuri ja on Kiinan muuri. Pariisiin sellaista toiselle nelivitoselle lähti kasaamaan Lontoon koneesta taikamatollaan laskeutunut Mauricio Pochettino. Paperi oli kuitenkin sen verran vinossa, että Gauchon aitaan jäi onnenkantamoisen mentäviä koloja. Kevin de Bruyne mursi ensimmäisenä koodin maagisesti kaartavalla pallolla, joka laskeutui valkobeisan kuoppaan. Sekä Qatar että Etihad Airways ovat tiettävästi laittaneet parhaat matemaatikkonsa tutkimaan tuon kultaisen kaaren käyttöpotentiaalia ihmiskunnalle ja bisnekselle.

Lintu lensi pariisilaisten vinkkelistä toisenkin kerran väärään suuntaan, kun Riyad Mahrez puutarhuroi pallon sinipaitojen muurin läpi juottopaikalle asti. Sen jälkeen peli meni PSG:llä välinselvittelyksi kohtalon ja jumalten kanssa. Pariisilaisten kasetinnauhoja kiemurtelee edelleen Par des Princesin nurmella. Neymar vältti niukasti juoksuhiekan ennen kuin tuomari kävelytti Idrissa Gueyen aavikolle. PSG:n pää jäi vielä paikalleen, vaikka City tanssi sapelitanssia loppuottelun ajan.

Illalla pariisilaiset saavat hinkata joka ikistä öljylamppua, että löytävät sen hengen, joka heidän toiveensa finaalipaikasta voi toteuttaa. Cityn pinta ei kuitenkaan ole haavaton, sillä Mestareiden liigan voiton Shisha on jäänyt sille vain kangastukseksi. PSG:n nopea maali nostaisi varmasti aaveita Etihad -stadionin pinnoille ja manselaisten ohimoille pakkomielteiden pullistumia. Citizensit ovat eittämättä pelanneet Euroopan parasta jalkapalloa suhteessa eniten siihen, miten vähän he lopulta ovat Mestareiden liigassa saavuttaneet. PSG:ssä on pienemmässä määrin vähän samaa, vaikka se on finaaliinkin asti päässyt lipsahtamaan. Sumusaarten sateisten pilvien taakse piirtyy tuhannen ja yhden yön kirkasta tähtinauha, johon sekä taivaan- että punasiniset kurkottavat.

Viini: taateliviini

Arsenal -vielä neljäs?

Arsenal sai käynnistellä koneitaan alkukaudesta melko rauhassa, kun Arsene Wenger luovutti 22-vuotta kestäneen prosessinsa piirrustukset Unai Emerylle. Elokuussa Chelsea vastaan tuli 3-2 -takkiin esityksellä, joka alleviivasi sitä, että imperiumia ei ehkä rakenneta päivässä eikä oikein pitävää puolustustakaan. Valoheittimet suunnattiin muihin seuroihin ja Emeryn Arsenal jätettiin kannen alle muhimaan.

Unai Emery Etxegoien ei ole paistatellut valmentajamaailman räiskyvissä otsikoissa, mutta hän on toistuvasti onnistunut valmentajapesteissään ja edennyt urallaan. Emery nosti ensin Lorca Deportivan Espanjan Segunda divisioonaan. Sen jälkeen Emery vei Almerian historiansa ensimmäistä kertaa Espanjan pääsarjaan. Noste vei hänen Valenciaan, jossa hän hätyytteli toden teolla Real Madridin ja Barcelonan hegemoniaa. Emery teki lyhyen syrjähypyn Sprartak Moskovan riveihin, josta käsky kävi takaisin Espanjaan Sevillaan. Sevillassa Emery voitti Eurooppa liigan kolme kertaa peräkkäin. Tyhjennettyään Sevillassa pajatson Emery ylitti Espanjan pohjoisrajan, jossa häntä odotti PSG. Pariisissa Emery voitti käytännössä kaiken muun paitsi Mestareiden liigan ja matka jatkui edelleen pohjoiseen sumusaarten pääkaupungin tykkimiesten riveihin.

Emery on tuonut Arsenalille tiiviinä yksikkönä liikkuvan koko joukkueen prässipelin. Puolustus- ja hyökkäyslinjan väli on prässätessä noin 20m, mikä tekee vastustajan pelinrakentelun haastavaksi keskikentän kautta, koska tilaa ei kentällä ole. Taktiikka on haavoittuvainen, mikäli vastustajalla on hyvin peliä avaavia toppareita ja heitä ei päästä riittävästi häiritsemään, sillä Arsenalin puolustuslinja on verrattain korkealla ja puolustuksen taakse jää tilaa. Verrattuna Arsene Wengerin vapaasti aaltoilevaan hyökkäysorientoituneeseen peliin Unai Emery on tuonut selkeän systeemin, jolle Arsenalin pelillinen identiteetti rakentuu.

Emeryn Arsenal rakentaa peliä lyhyillä syötöillä houkutellakseen vastustajan prässäämään ja saadakseen täten tilaa vastustajan keskikentän ja puolustuslinjan väliin. Se missä Arsenal antoi alkukaudesta tasoitusta pelinrakentelussa oli Petr Čechin pallollinen pelaaminen. Hän ei ole avauspelaamisessa samaa tasoa Manchester Cityn Edersonilla tai Liverpoolin Alissonilla. Emery hankkikin Leverkusenista Bernd Lenon tilkkimään tätä potentiaalista heikkoa kohtaa.

Arsenal hyödyntää hyökkäyspelissään nousevia laitapakkeja, mikä mahdollistaa Arsenalin hyökätessä Alex Iwobin ja Henrikh Mkhitaryan siirtymisen keskustaan Pierre-Emerick Aubameyangin tueksi. Toisaalta Arsenal pystyy rakentamaan hyökkäyspeliään Aubameyangin ja Alexandre Lacazetten hyvin toimivan yhteispelin varaan. Aubameyang on hieman yskähtelevän starttinsa jälkeen löytänyt taas maalijyvänsä ja hänen upottaessa tasaisesti palloja vastustajan verkkoon kertyy myös Arsenalin pistepotti.

Tykkimiehet ovat projektinsa alussa ja sumusaarilla tuulet ovat alkaneet puhaltamaan Manchesterin hegemoniaa vastaan. Liverpool on ensimmäisenä upottamassa naapurikaupunkinsa aluksen ja jalkapallomaailman sykleissä Lontoo saattaa olla kukoistuksensa esiporteilla. Vuosikymmeniä ei huippujalkapallossa ole yhteenkään projektiin enää  aikaan, joten kolmen vuoden sisällä pitää alkaa tapahtua. Lisäksi Mauricio Sarrin Chelsea pitää huolen siitä, että pelkkä Lontoon valtikka on upotettu sen verran syvälle peruskallioon ettei sitä kepein hauiksin saada kivestä irti. 

Mikäli Arsenal mielii mestaruuskahveille lähivuosina, pitää seuran myös tukea Emeryä hankinnoissa, joilla laadulliset haasteet saadaan selätettyä. Samaan aikaan Emeryn on huolehdittava joukkueensa neljän parhaan joukkoon, jotta se näkyy huippupelaajien tummien Ray-Banien takaa. Neljäs sija olisi tällä kaudella riittävä. Niin vitsikkäältä kuin se kuulostaakiin.

Viinikuvaus: iäisyysprojektin jälkeinen toiveikas murrosviini

Liverpool FC: nostalgikosta mestariksi?

Liverpoolin ja Englannin maajoukkueiden kannattajissa on aina ollut jotain myötätuntoa herättävää. Molempiin joukkueisiin on asetettu aina niiden tasoaan kovemmat odotukset ja sitten niiden kannattajien matka on ollut kuin kävelisi avojaloin tulikuumalla asvaltilla, jonka pienistä halkeamista törröttää katktuksia. Joka askeleella sattuu.

Jalkapallomaailman tähtikartta vaikuttaa Liverpoolin osalta olevan uudelleen piirretty. Jopa komediallisia piirteitä saaneet loppuhetkien sulamiset ovat taittuneet suvereeneihin voittoihin ja viime hetkien ratkaisut ovat kääntyneet punaisten suuntaan. Jürgen Klopp on näyttänyt, että nopean vastaprässin ja voimakkaasti laitoja hyödyntävän ja jopa opportunistisen hyökkäväävän pelisuunnitelman avulla on mahdollista horjuttaa myös maailman parhaita jalkapalloseuroja. Liverpoolin hyökkäyksessä on myös sen verran leveyttä ja laatua, että sen hyökkäyspeli ei ole yhden egyptiläisen kortin varassa, vaan ratkaisijoita ja variaatioita löytyy. 

Liverpoolin koko kentän prässipelistä hyvä osoitus oli mestareiden liigan ottelu PSG:tä vastaan. Liverpoolin korkea prässi siirsi PSG:n pallollisen pelin painopistettä sen omalla kenttäpuoliskolleen. Samaan aikaan Liverpool sai tilkittyä keskikentän siten, että PSG:n keskikenttäpelaajien oli toistuvasti pelattava palloa takaisin toppareille, koska heillä ei ollut tilaa kääntyä Liverpoolin maalia kohti. Pelin painopiste oli kokonaisuudessaan keskialueella ja PSG:n kenttäpuoliskolla. Peli osoitti myös, miten kokonaisvaltainen joukkuepeli ottaa talutusnuoraansa minkä tahansa tähtisikermän, jossa osa pelin elementeistä on vähän sinne päin.

Liverpoolin paikka viime kevään mestareiden liigan finaalissa tuntui hieman suonenvedolta, mutta tämän syksyn pelejä katsoessa on helpompi ymmärtää, mitkä elementit tähän lopputulemaan johtivat. Käynnissä oleva kausi on Kloppin projektin huipentuma. Manchester Cityn hegemonia valioliigassa on pienen pienellä laskutrendillä, joten nyt on Liverpoolin paikka ja pakkokin iskeä kaikilla rintamilla. Kauden kestävä fyysinen rasitus on armoton, joten vesiesteinä Liverpoolin mestaruusjuoksussa ovat loukkaantumiset ja Kloppin kuluttava pelityyli. Muutkin kärkijoukkueet ovat kuitenkin samalla radalla. Sikäli punaisilla on nyt todellinen mahdollisuus siirtyä nostalgian ajoista mestaruusaikaan.

Viinikuvaus: pitkien perinteiden pitkään kypsyvä viini, johon vuodesta toiseen on lorahtanut epäkurantteja raaka-aineita. 2018-2019 vuosikerta kypsyy odotuksia ja toiveita herättävissä olosuhteissa.

Mestareiden liiga välähdyksinä

Pian loppuun kuluva eurofutiskausi on mestareiden liigan osalta hämmentävä. Tätä tekstiä kirjoittaessani Manchester City siirtyy 4-1 -johtoon West Hamia vastaan. Itseni lisäksi varmasti muutama muukin saattoi pitää joukkuetta Euroopan parhaana, kunnes Liverpool ravasi sen nurin mestareiden liigassa. Espanjassa mestaruuteen lasketteleva Barcelona sai shokkihoitoa A.S Romalta, jonka futiksen suuruuden vuodet ovat melkein entisen imperiumin ajoilta. Serie A:n mestaruudessa kiinni oleva Juventus sai jollain tavalla kunniakkaan lähdön, kun lähes ikimuistoisten vaiheiden jälkeen se joutui niiaamaan Real Madridia vastaan.

Liverpool on siis menossa mestareiden liigan finaaliin. Se on melkein yhtä outoa kuin, jos se ei mene, ja Roma menee. Toinen finalisti on joko Real Madrid tai Bayern München. Real Madrid on pelannut tällä kaudella kahdella joukkueella. Ensimmäinen on valkoista lippua puolitangossa roikottava La liigan joukkue ja toinen on mestareiden liigassa pelaava huippukuntoinen ja konemaisesti voitosta voittoon porskuttava valkoinen spektaakkeli. Pelaajat ovat samat. Bayern München taas joutui kutsumaan hyvissä ajoin Jupp Heynckesin eläkepäiviltään tuomaan rotia Bayernin peliin. Rotia tulee bundesliigan mestaruuden verran, mutta että varasuunnitelmalla paineltasiin mestareiden liigan voittoon asti. Se olisi vielä oudompaa kuin Manchester Unitedin tippuminen Sevillalle.

Onko nyt unohtunut joku joukkue? Omassa sarjassaan suvereenisti pisteitä napsiva ja kevääksi vielä kuntohuippunsa ajoittanut suurseura? Ei. Kaikki tuli käsiteltyä paitsi PSG. Annetaan rauha tämän kauden osalta sille.

Kun ajetaan pikakelauksella kautta taaksepäin, silmissä välähtää Cristiano Ronaldon saksipotku, Gianluigi Buffonin silmien edessä helkkyvä punainen kortti, Cristiano Ronaldon rankkari, Kóstas Manolásin ohjaus etutolpalta ja Mohamed Salah. Viimeinen kappale on vielä kirjoittamatta. Nyt jo tiedetään että kuluva kausi tullaan muistamaan yksittäisistä hetkistä ja dramaattisista käänteistä yksittäisen projektin suvereniteetin sijaan.

Viinikuvaus: arvaamaton, mieleenpainuva ja jokaisella suullisella hieman erilainen

Pari sataa miljoonaa sinne tänne

Neymarin ennätyssiirto PSG:hen valaisi jalkapallon estradilta varjoihin ja katveeseen jääneitä nurkkauksia. Raha ei haise. 222 miljoonaa euroa voi tuntua hassuttelulta, mutta tosiasiassa PSG:lle kyseessä ei taloudellisesti ole kovinkaan kummoinen riskisijoitus. Neymarin mukana tuoma globaali kiinnostus ja brändiarvo tuotteistuksineen tulevat todennäköisesti muutamassa vuodessa kattamaan ja ylittämään niin siirtokulut kuin sen huikean palkan, jota brasilialainen seurassa nostaa. Neymaria ei olisi hankittu, jos ennuste olisi toisenlainen.

Kiinnostava tulokulma on myös YLE:n kolumnissa esiin tuotu ajatus siitä, miten Neymarista rakennetaan osa Qatarin poliittista ja kaupallista brandia. Ajatusta on viety jopa niinkin pitkälle, että jalkapallon rooli osana Qatarin PR-strategiaa ehkäisee mahdollista sotilaallista uhkaa naapurimaiden suunnalta. Tähän valtapoliittiseen peliin Neymarin siirto imeytyy mukaan. Siirto toistaa tuttua mantraa: jalkapallo on maailman kuva.

Huippufutiksesta keskusteltaessa välillä kuuluu huokailua siitä, miten asiat olivat jotenkin rehdimmin, vähemmän kaupallisemmin ja urheilullisemmin ennen. Jalkapallo elää kuitenkin maailman pulssilla siinä määrin, että vanha mielikuva suoraan raksalta peliin tulevasta brittilädistä, joka painaa pari maalia, vetää matsin päätteeksi savukkeen ennen kuin karkaa pubiin kippaamaan kymmenkunta pinttiä, liimautuu väistämättä osaksi jalkapalloromantiikan kiiltokuvakirjaan. Sitä tulevat sukupolvet voivat sitten halutessaan ironinen tai nostalginen hymy huulilla selailla. Niin kauan kuin jalkapallo bisneksenä kasvaa, kasvavat myös siirtokorvaukset ja palkat. Lisäksi näkyvyysaddiktit sponsorit tulevat jatkossakin lapioimaan otsa hiessä rahaa huippufutiksen uuniin. Se on maailman ja jalkapallon väistämätön suunta. Pallo on kuitenkin edelleen pyöreä

Jalkapallo on jalkapalloa. Aloituspotkut ovat Euroopassa päivä päivältä lähempänä. Neymarin siirroon kiinnostavin puoli on, miten se vaikuttaa futisjoukkueiden valta-asemiin ja PSG:n pelilliseen ilmeeseen. Tätä spekulaatiota ja siihen linkittyvää analyysiä seuraisi myös mielellään. Istutetaanko Neymar Pariisissa oikeaksi laitahyökkääjäksi vai sorvataanko hänelle vapaampaa kymppipaikan roolia? Nostaako Neymar PSG:n vihdoinkin aivan eurooppalaisen huippufutiksen aallon harjalle? Saiko Barcelona pienen kuoliniskun jo ennen kauden alkua vai hioutuuko joukkue nyt paremmin yhteen? Jotenkin tarinan kaareen on kirjoitettu Barcelonan ja PSG:n kohtaaminen mestareiden liigassa tällä kaudella ja kun se tapahtuu, aion olla ruudun ääressä.

Viinikuvaus: katalonialaista tulisuutta, pariisilaista eleganssia ja brasilialaista sambaa

Cristiano Ronaldo ja Pariisin temppu

Cristiano Ronaldo saattaa pelata viimeistä kauttaan Real Madridissa

Real Madrid-PSG puhalletaan päättyneeksi. Real Madrid voittaa onnekkaasti 1-0. Pelaajat lampsivat hiljalleen pois kentältä. Cristiano Ronaldo kävelee PSG:n valmentajan Laurent Blancin luo ja kuiskaa jotain hänen korvaansa. Jos on lukenut Zlatan Ibrahimovicin elämänkerran, ja erityisesti osion ennen hänen siirtymistään Barcelonasta AC Milaniin, voi olettaa, että kyseessä on harkittu ele. Kuliseissa kuhisee. Ronaldo pelaa todennäköisesti viimeistä kauttaan Real Madridissa.

Jalkapallofaneja kutkuttaisi varmasti nähdä Ibrahimovic, Angel di Maria, Edison Cavani ja Ronaldo pyörittämässä PSG:n hyökkäystä. Lisäksi Ronaldon lähteminen Real Madridista ei lopulta olisi suuri tragedia. Olkoonkin että Ronaldo on tällä hetkellä joko maailman paras tai toiseksi paras pelaaja. Hänen panoksensa ei joukkueelle ole enää sitä samaa priimaa, mitä se joskus oli. Pelin kehittyessä huippujoukkueet ovat oppineet ottamaan Ronaldolta vauhdin pois. Tasapaino siinä pelaako Real Madrid Ronaldolle vai Ronaldo Real Madridille on herkässä tilassa. Maailman paras jalkapallojoukkue ei voi pelata maailman parhaalle pelaajalle. Maailman paras pelaaja kykenee ratkaisemaan otteluita maailman parhaalle joukkueelle. Real Madrid on voittanut Espanjan mestaruuden viimeksi kaudella 2011-2012. Kolme kuivaa kautta ovat Madridissa ikuisuus.

Realin leivissä Madridissa on voittamisen lisäksi vaadittu aina viihdyttävää futista. Ronaldo on sopinut erinomaisesti viihdyttävän futiksen muottiin. Rafael Benitezin palkkaaminen antoi kuitenkin signaalin siitä, että osa viihdyttävyydestä ollaan nyt valmiita uhraamaan menestyksen eteen. Ronaldon rooli joukkueessa on uudelleen punnittavana. Benitez on siirtänyt Ronaldon puhtaaksi hyökkääjäksi. Käytännössä se tarkoittaa, että Ronaldon puolustusvelvollisuudet ovat minimoitu. Se on myös diplomaattinen tapa pelata siten, että muun joukkueen pelitapa ei puolustussuuntaan kärsi Ronaldon peluuttamisesta. Ronaldo on kuitenkin Ronaldo: liian hyvä ja vaarallinen penkitettäväksi.

Muutama päivä Real Madrid-PSG pelin jälkeen pelaajat palaavat pukukoppiin ensimmäisen puoliajan jälkeen Estadio Ramón Sánchez Pizjuánilla. Sevilla-Real Madrid on tilanteessa 1-1. Kamera löytää Ronaldon. Hän näyttää ruskettuneelta, pettyneeltä ja onnettomalta. Sevilla on toistaiseksi onnistunut viemään Ronaldolta tilan ja vauhdin pois. Huilu soi Seinen suunnalta.

Viinikuvaus: tasapainoilua, alakuloa ja kuhinaa pinnan alla

Kuva Jan SOLO: https://www.flickr.com/photos/jansolo09/4532500493/