Mate ja Chardonnay

MM-kisojen ensimmäisessä puolivälierä -ottelussa sekoitellaan Chardonnayn joukkoon matea. Tuhkimoa talutetaan teuraalle, sillä Ranska oli Argentiinaa vastaan todella vahva. Kengässä hiertää ja varpaita katkoo se, että Edison Cavani ei välttämättä pelaa. 3,5 miljoonaa taivaansinisenä sykkivää sydäntä ei ehkä pelastakaan Uruguayta. Uruguayn keskikentän lilliputit saattavat olla liian ison voimanponnistuksen edessä yrittäessään pitää ranskan gulliverejä köysissä. Etelä-Amerikasta puhaltava inkkarihenki on ohjaamassa laivan autiosaarelle. Perjantai on perjantai. Symboli ja pelipäivä.

Ranska kellisti kääpiöpäällikön eliittijoukot. Voitosta teki erityisen se, että jalkapallojumalat tarjosivat Didier Deschampsin rytmiryhmälle vastatuulta ja tylsiä miekkoja. Pelin kulku vaikutti väliin epäreilulta, mutta lopuksi tulostaulu lukittiin pelin kulun mukaiseen tulokseen. Ranskan pelisuunnitelma oli raikas kokonaisuus, jossa Blaise Matuidi ja N’Golo Kante pelasivat Lionel Messin ulos. Ranska vetäytyi ja luopui pallonhallinnasta. Voittaessaan pallon se iski räjähtävällä voimalla vastaan hyödyntäen sekä Kylian Mbappén ja Antoine Griezmannin nopeutta että Ángel Di Marían ja Cristian Pavónin taakseen jättämää tilaa. Ottelun tulos ei ehkä tee aivan oikeutta Deschampsin taktiikan nerokkuudelle, koska Argentiinan purjeissa oli taivaansinisiä kannattavien gauchojumalten Malbecin tuoksuinen henkäys.

Óscar Tabárez on jo kirjoittanut Uruguayn jalkapallohistoriaan H.C Anderesenit jatko-osineen. Portugalia vastaan joukkue oli kompakti, sopivan agressiivinen ja maalipaikoissaan kliininen. Uruguay prässäsi hetkittäin korkealta, mikä pakotti Portugalin avaamaan pitkillä syötöillä Cristiano Ronaldoa kohden. Muutoin Uruguay vetäytyi syvemmälle ja sekä tilkitsi keskikentän keskustan että loi selkeän ylivoiman oman rangaistusalueen sisälle. Se pelasi niin sanotusti omaa peliään.

Ranska tulee muuttamaan pelisysteemiään puolivälierä -otteluun. Uruguay pystyy pelaamaan sen skriptin mukaan, jossa se on parhaimmillaan eli tiukan ja kompaktin puolustusmuodostelman kautta. Englanti-Kolumbia oli tietyllä tavalla light-versio Uruguay-Ranska -ottelusta. James Rodriguez oli loukkaantuneena ja se saattoi tehdä juuri sen pienen pienen eron, jonka turvin Englanti lopulta pääsi jatkamaan kotimatkaansa. Illan ottelun polttavin kysymys on se, että pelaako Edison Cavani. Jos pelaa ja on täydessä kunnossa, tuhkimo saattaa vielä karata ahdistelijoiltaan, mutta mikäli Uruguay joutuu antamaan inkkariprinssinsä verran tasoitusta, koittaa lapsille nukkumaanmenoaika.

Viinikuvaus: satumaailman ja nuorten herrasmiesten fuusio

Uruguay-Portugali: kun molemmat ansaitsevat voittaa

Kirjoittajalle Uruguayn-Portugalin -välinen matsi on kisojen hankalin. Molemmat joukkueet ovat riittävän pieniä, että niitä ei suoraan pidetä suurimpina suosikkeina, mutta samalla ne ovat riittävän suuria, jotta niillä on mahdollisuus kohahduttaa jalkapallomaailmaa jopa mestaruudella. Sekä Uruguayn että Portugalin pelaajien suonissa virtaa lämmin jalkapalloveri ja taitotasoltaan niiden pelaajat ovat niin uniikkeja, että ne pystyvät silmänräpäyksessä tuottamaan jalkapallokuvastoon ikiaikaisia välähdyksiä. Portugali kantaa Espanjan pikkuveljen leimaa. Uruguay räksyttää pienenä ja itsepäisenä kääpiöpinserinä oman olemassaolonsa puolesta Argentiinan ja Brasilian paimenkoirien kiertäessä kehää sen ympärillä.

Uruguay henkilöityy Luis Suarezin, Edison Cavanin ja Diego Godinin kaltaisten supertähtiensä lisäksi valmentaja Óscar Tabáreziin. Tabárez uudisti menestyksekkäästi koko Uruguayn maajoukkuejalkapallon ja palautti Uruguayn jälleen futismaailman eliittiin. 71-vuotias Tabárez ohjeistaa kentän laidalla joukkuettaan hermostosairaudesta huolimatta ja sitä uhmaten. Visio siitä että Tabárez päättäisi projektinsa maailmanmestaruuteen nostattaa hetkessä voimakkaan tunnepuuskan. Jalkapallomaailman Dr. House ansaitsisi sen ehkä enemmän kuin kukaan muu valmentaja tällä hetkellä.

Euroopan mestaruuskisojen aikaan taksikuski Lissabonissa sanoi, että tuntuu kuin koko maailma meditoisi heidän puolestaan. Mestaruuden merkitys Portugalille oli varmasti niin syvä, että siihen hankala ulkopuolelta täysin eläytyä. Kyseessä oli Daavidin voitto Goljatista: sekä finaalin että koko kisojen kontekstissa. Nyt käynnissä oleva paini on vielä suurempi. Daavidin väännettävä siltaan neljä Goljattia putkeen. Kisakaavion vasen puoli piirtyy armottomana, mutta sen yllä leijuu vanhoja päivittämättömiä legendoja. 

Talouskriisistä toipuva entinen maailmanmatkaajien suurmaa henkilöityy Cristiano Ronaldoon. Hahmona väliin ärsyttävä ja jotenkin ylimaallinen pelaaja on osoittanut suuruuteensa sekä maajoukkueessa että seurajoukkueissa. Maailmanmestaruus kuitenkin puuttuu. Yöperhoset ovat lennelleet suotuisasti Ronaldon poskilla, mutta tänään vastaan iskee joukkueellinen väkevää ja keinoja kaihtamatonta garra charruaa. Ronaldon varjoissa kyniä pureskelevan insinöörin Fernando Santosin on piirrettävä Ronaldon ympärillä olevat algoritmit kohdalleen, jotta Portugalin tutkimusmatkat maailman jalkapallon merillä vielä jatkuvat.   

Tabárez ja Ronaldo katsovat samaa auringonlaskua ja he jakavat omista maailmoistaan käsin saman mission. Toinen jää tänään tien varteen. Sen symboliksi pystytetään tarinantäyteinen bensa-asema, johon satunnainen jalkapallomatkailija silloin tällöin pysähtyy herkistymään.

Illan jälkeen kisat ovat fadon tai inkkarihengen verran köyhemmät. Sen ovat jalkapallojumalat MM-kisojen saagaan kirjanneet.

Viinikuvaus: uudena maailman tuoretta tuulahdusta. Jälkimaussa surumielisyyden liukua

Uruguay -Garra Charruaa ja karttakeppiä

Pelillisesti Uruguaysta on vaikea iskeä tarinaa. Uruguay luovuttaa mielellään pallonhallinnan vastustajalle ja iskee kovaa keskikentän pohjalla ja puolustuksen keskustassa. Sen jälkeen palloa pelataan suoraviivaisesti Edison Cavanille ja Luis Suârezille kärkeen. Kärkiparin tehtävänä on henkilökohtaisella taidolla ratkaista otteluita. Äkkiseltään Uruguaysta voi saada sen käsityksen, että se on ollut lähinnä onnekas, kun sen viheriöille on kasvanut (Diego) Godin- (José María) Giménez ja Cavani-Suârez -duot, joiden kanssa lähtökohtaisesti muutama peli voitetaankin, jos muut pelaajat eivät aivan täysiä pujottelukeppejä ole.

Tosiasiassa Uruguay on Islannin jälkeen väkiluvultaan MM-kisojen toiseksi pienin maa. Uruguayta ja Islantia yhdistävät jalkapallon ympärille rakennettu ohjelma, jota pitkäjänteisesti ja määrätietoisesti viedään eteenpäin. Uruguayn ja Islannin ero on kuitenkin siinä, että Uruguay on ollut huippufutiksen näyttämöllä aina, mutta Islannin on vielä toimitettava tiedot siitä, onko se tullut vain käymään vai jäädäkseen.

Óscar Tabárezista tuli Uruguayn valmentaja vuonna 2016. Tabárez eli El Maestro (opettaja) ei pelkästään ottanut maajoukkuetta kaitsettavakseen, vaan hän lähti luomaan pitkäjänteistä mallia, jossa on tarkoitus huolehtia myös siitä, että Uruguayn nuorilla talenteilla olisi mahdollisimman hyvät mahdollisuudet kehittyä pelaajina ja nousta lopulta maajoukkueeseen. Tabárez oli havainnut, että lahjakkaat pelaajat lähtevät ulkomaille pelaamaan jo hyvin nuorena. Heille ei ehdi muodostua riittävän voimakkaita siteitä maajoukkueessa pelaaviin kollegoihin ja ylipäätään Uruguayn maajoukkueeseen. Täten Uruguayn maajoukkue ei nojannut riittävän vahvaan kulttuuriseen perustaan.

Tabárez otti vastuulleen miesten joukkueen lisäksi myös eri-ikäisten nuorten maajoukkueet, jotta hän voisi viedä oman mallinsa läpi koko uruguaylaisen maajoukkuejalkapallon. Kantavana ajatuksena hänen mallissaan on sitouttaa pelaajat jo nuorena Uruguayn maajoukkueeseen ja tehdä maajoukkueessa pelaamisesta paras asia, mitä jalkapalloilija voi saavuttaa. Siinä ohessa hän on itse onnistunut sitouttamaan koko Uruguayn kansan taakseen. Osana prosessia Tabárez on pudottanut ryhmästään pelaajia, jotka eivät jaa samaa intohimoa maajoukkuetta kohtaan, mitä sen fanit. Joukkuetta rakennettaan Tabárezin mallissa kuin perhettä. Tabárez on antanut myös poikkeuksellisen paljon debyyttejä nuorisomaajoukkueissa menestyneille pelaajille ja myöhemmin heistä on kasvanut kansainvälisiä tähtiä.

Tabárezin Uruguayta kuvataan usein myös garra charrua -henkiseksi. Garra charrua tarkoittaa taisteluhenkeä, joka on korkeimmillaan, mitä hankalammaksi olosuhteet käyvät. Se ilmenee tilanteissa, joissa noustaan voittoon lähes mahdottomista lähtökohdista. 

Historiallisena esimerkkinä garra charrua -hengestä 1950-luvun MM-finaali, jossa Uruguay voitti suursuosikin Brasilian. Saman hengen piiriin voidaan laskea Uruguayn voitto Italiasta vuoden 2014 MM-kisoissa. Ottelu sinetöi Italian putoamisen ja Uruguayn jatkopaikan. Garra Charruan kyseenalaisena symbolina ottelussa oli Suârezin hampaan jäljet Giorgi Chiellinin olkapäässä. Garra Charrua sopii Uruguayn identiteettiin hyvin myös sikäli, että se on tottunut niin jalkapallossa kuin muussakin maailmamenossa taistelemaan olemassaolostaan itseään suurempien Argentiinan ja Brasilian puristuksissa.

Tuleviin kisoihin Uruguay tuo todennäköisesti vielä viime vuosia viihdyttävämmän ja luovemman pelitavan. Uruguayn rosteriin on noussut uudenlaisia pelaajatyyppejä, kuten Federico Valverde, Rodrigo Bentancur, Nahitan Nández ja Matías Vecino. Garra Charrua -yhdistettynä kivenkovaan topparipariin, maailmanluokan hyökkääjiin ja entistä dynaamisempaan keskikenttään saattaa opettaja Tabárezin orkestroimana tuottaa vielä jotain ikimuistoista niin Uruguayn kansalle kuin muillekin futisfaneille.

Viinikuvaus: Pitkä kypsytys. Kombinaatio klassisia ja puoliraakoja rypäleitä intiaanihengellä höystettynä