Jalkapallo saapuu Moskovaan

Moskovan Luzniki -areena kattaa pöydän maailman suosituimman urheilulajin kliimaksille. Yli 200 maajoukkuetta käsittävä karnevaali saa jälleen neljän vuoden odotuksen jälkeen huipentumansa. Ranskassa ja Kroatiassa katseet kiinnittyvät kaikkein tiukimmin näytöille, mutta käytännössä koko maailma kokoontuu MM-finaalin ympärille. Jalkapallo osoittaa sekä universaalin luonteensa että ihmisiä ja kansoja yhdistävän voimansa.

Meillä on Ranska, jolle povattiin kisoissa pitkää matkaa. Joukkueeseen on tiivistetty taitoa ja räjähtävää nopeutta kompaktiksi hiotussa paketissa. Varsinaisia heikkoja hetkiä Ranskalla ei juuri ole ollut. Ranska on ollut koko ajan pykälän vastustajiaan edellä. Voittamattomana ja itsevarmana se tuo gladiaattorinsa koko maailman nautittavaksi. Ranskan joukkueessa ei vaikuta olevan pehmeitä kohtia ja sen yllä leijailee väkevänä tulevan maailmanmestarin aura.

Meillä on Kroatia. Palloiluihme joka kaikkia todennäköisyyksiä uhmaten puskee sarjana huippu-urheilijoita maailman areenoille. Nyt sen veikeät veijarit ovat uineet kaikkien tuhkimotarinoita rakastavien jalkapallofanien sydämiin. Äkkiseltään saattaa tuntua, että Kroatia on ”kerran elämässä”-kaltaisen tilaisuuden äärellä. Kroatian matka on ollut pidempi, mitä Ranskan, mutta se saapuu silti Moskovaan voittamaan. Huolimatta erinnäisistä Kroatian jalkapallon viulua vinguttavista riitasoinnuista kroatialaisten dna:ssa on nappulakenkien jäljet. Jalkapallo on Kroatiassa sekä elämän ja kuoleman että kansallisen identiteetin kertomus.

Maailmanmestari määritetään yksittäisen ottelun perusteella, jolloin onni ja epäonni laskevat kuplansa ottelun maljaan. Molemmat joukkueet ovat äärimmilleen viritetty, mutta maailmassa ja jalkapallossa, jossa kaikki asiat limittyvät toisiinsa, sattumalle jää oma roolinsa. Se luo finaalille herkullisen lähtökohdan. Legendat odottavat kirjoittajaansa.

Jalkapallo saapuu Moskovaan. Kiitos.

Viinikuvaus: juhlaviini

Kuka pelk(k)ää pronssia?

Englannin ja Belgian välisessä ottelussa on sellaista tuntua, että saman tytön perään lähteneet veljekset palaavat nyt hattu kourassa yhteisen pöydän ääreen. Pakasta jaetaan värisuora valioliigan tähtipelaajia, joten puheen sorina voimistunee hiljalleen, vaikka alkuun puhelu vaikuttaisikin tulleen väärään numeroon. Sekä Belgia että Englanti ovat historiallisen pitkällä eikä tulevia kortteja ole helppo ennustaa, joten pronssimaljan kotiin tuominen on varmasti agendalla.

Joukkueet kohtasivat jo aiemmin ottelussa, jonka voittaminen oli stressaavampaa kuin kevyt KGB:n kenttäkuulustelu. Ironian lakana laskeutuu kokonaisuuden päälle, kun Adnan Januzaj:n maalille irvistänyt Roberto Martinez juoksuttaa kultaisen sukupolvensa kohti nuoren hannibalin eli Gareth Southgaten poteroita. Selkeää oikotietä viitoittanut alkusarjan ottelu olikin vain yksi muiden joukossa ja nyt kansakuntiensa kiiturit ovat tulleet eri reittejä samaan risteykseen. Englanti voi katsoa toiveikkaana kohti seuraavia risteymiä, mutta Belgian kultaisen sukupolven historiankirja tarvitsisi vielä sinetin päälleen. Tali pöydällä hiipuvasta kynttilästä on viilenemään päin. Belgialla on enemmän pelissä.

Yksin Lužniki -stadionilla vaeltava Southgate jättää dramaattisen ja toiveikkaan kuvan Englannin jalkapalloalbumiin. Jalkapallon MM-kisat ovat triatlonin kaltainen rupeama, jossa laatu puskee lopussa pintaan. Välieristä finaalin on kokonaan oma etappinsa ja sanalla sanoen pelkillä erikoistilanne -maaleilla ei viimeistä edellistä etappia tule selvittääkään. Belgialla laatua on Englantia enemmän, mutta ilman käsiä ja kevyessä laitamyötäisessä fillaroinut munkki tömähti leuka edellä Eiffel-tornin juureen. Finaaliin olisi ollut vielä 300 metriä kiivettävää.

Illan ottelusta lienee tulossa vauhdikas. Matemaattisella tarkkuudella lasketut prosessit ja taktiset elementit saattavat unohtua, kun loppusuoraa rullataan kuperkeikoin. Kattila saattaa läikkyä ylikin, koska tunneskaalat maustavat ja marinoivat pelaajia brittiläisen syyssateen lailla. Belgia on joukkueena parempi, mutta tänään se asiana ei välttämättä vie pronssitasolle asti.

Viinikuvaus: kesken matkan kerran kompastunut sumusaarteen sateella ja belgialaisella suklaalla maustettu vinetto.

Kotimatka ja matkalla kotiin

Jalkapalloa on tuotu kotiin nyt useamman viikon ajan. Englanti on porskuttanut eteenpäin kuin historian tai huomisen taakkaa ei olisikaan. Dandymäinen Gareth Southgate on repinyt Englannin maajoukkueen juuriltaan ja nyt se lentää ilmalaivana äiti Venäjän yllä. Kotireitillä seuraavaksi vastaan astelee mystinen balkanilainen palloilukansa, jossa tarujen mukaan lapset syntyvät pallo sylissä. 

Kroatian ympärillä leijailee ottelu ottelulta enemmän kysymyksiä. Tanskaan vastaan jatkoajalle venynyt ottelu ei ollut varsinainen mestariteos. Myös Venäjä kaatui pitkän kaavan mukaan, joskin pelillisesti taikakivi syttyi vienoon hehkuun. Kylmä sateinen viima nousi kuitenkin Kiovan suunnasta. Ei niinkään asiana, vaan häiriötekijöinä, jotka saattavat koteloitua ohimoihin juuri nyt, kun ajatusten pitäisi avautua seesteiseen maisemaan. Berniin maastoutuneet kaksipäiset kotkat lennätettiin Pietarista kotiin. Jää nähtäväksi selviääkö Balkanin palloiluihme lastuistaan Ognjen Vukojevicin potkuilla. Maailmanmestarin on mahdollista pitää satiirisia puheenvuoroja, mutta kisat ovat vielä kesken ja varaslähdöt liputetaan armotta.

Englannilla menee hyvin. Harry Kane on tulikuuma, Harry Maguire on vallannut sekä hyökkäys että puolustuspään boksit, Harry Potterin tietävät kaikki eikä sumusaarten vastustajatkaan kalastele kaikkein kireimmillä siimoilla. Kroatialla on Luka Modrićin kultaiset pohkeet, mutta pitkät hapokkaat illalliset Nižni Novgorodin ja Sotšin vihreillä verannoilla ovat varmasti laskuttaneet siirtomaksut etukäteen. Ikiliikkujaa ei ole vielä keksitty, joten Kroatia ei voi laskea Danijel Subasicin kykyyn napsia rangaistuslaukaukset talteen, koska 120 minuuttia tarkoittaisi Kroatialle rämpimistä loputtomien ylä- ja alamaiden rämeikköjen läpi. 

Sekä Englannin että Kroatian kämmenet ovat kiinni kiveen upotetussa miekassa. Englannin käsi tärisee kokemattomuuttaan ja Kroatian puristusta keventää jo taitettu pitkä matka ja pään ympärillä lepatteleva sinikeltainen lepakko.

Viinikuvaus: slaavilaisella ja balkanilaisella mystiikalla maustettu kotiviini

Nousevat vastaan kullatut

Ranska-Belgia ottelussa kohtaavat nouseva ja kultainen sukupolvi. Ranska on uusinut hiljalleen nahkansa ja nyt se syöksyy nuoren runoilijan vimmalla kohti maailmanmestaruutta. Esikoisteoksen kirjoittajaksi se on hyvin kypsä ja sen peli on kehittynyt säe säkeeltä. Ranskan joukkueelta löytyy ainutlaatuinen seos voimaa, nopeutta ja taitoa. Kestoeksistentialisti Didier Deschamps on tehnyt pelkästään onnistuneita valintoja ja Ranska on menestyksekkäästi varioinut pelitapaansa vastustajan mukaan. Turnauksen edetessä maailmanmestaruus on väliin vaikuttanut ennalta kirjoitetulta.

Belgia on ammuskellut Lucky Lukena pitkin preeriaa. Brasilia vastaan se käänsi esiin kirkkaanpunaisen turkkinsa ja jätti Etelä-Amerikan haukkomaan henkeään. Brasilian Jogo do Bicho näytti jo leijonan merkkiä, mutta humalaisen munkin aiheuttaman hämmennyksen jälkeen sarjakuvasankarit keräsivät kolehdin. Brasilia tulee vielä, mutta näissä kisoissa ruletin kuula pysähtyi punaiseen.

Ranskaa vastaan Roberto Martínezin hatusta täytyy löytyä uusi kani tai Artur Rimbaud astelee jälleen pöydälle, Charles Baudelaire tuo viinit ja illan päätteeksi Simone de Beauvoir nousee Kolinda Grabar-Kitarovićin vierelle aloittaakseen riehakkaan tanssin. Martinez osui kerran silmät sidottuna häränsilmään, mutta nyt maalitaulu saattaakin olla pelkkä kuvajainen, johon leijailevan pelivälineen N’Golo Kanté nappaa lennosta ja sen jälkeen valonnopeat Antoine Griezmann ja Kylian Mbappé puhkovat äänivallin.

Viinikuvaus: nuorista rypäleistä ikiaikaisella reseptillä keitetty olemassaoloa luotaava seos, jonka päällä tuhkaa Lucky Luken pistoolista ja loraus luostariolutta

Kansa joka syntyy pallo sylissä

Anna kroatialaiselle lapselle pallo niin hän alkaa voittamaan arvokisamitaleita. 

Venäjän ja Kroatian tummenettujen lasien mittelö päättyi Kolinda Grabar-Kitarovićin voitontanssiin. Neljän ja puolen miljoonan asukkaan palloiluihme lunasti dramaattisten vaiheiden jälkeen paikan maailman neljän parhaan jalkapallomaan joukossa. Ansaitusti. Kroatia on ehtinyt lyhyen jalkapallohistoriansa aikana leimata lippunsa aivan futiksen perinteisten suurmaiden peesiin. Kroatian menestyminen ei nostata tuhkimotarinan auraa, koska sen laatu on itsestään selvää. Siksi jää helposti huomaamatta, että Kroatian menestyminen ei vain jalkapallossa, vaan urheilussa yleensä, ei korreloi sen asukasluvun kanssa. Miksi siis kroatialaiset vaikuttavat syntyneen pallo sylissä?

Kysymys osoittautuu pian vaikeaksi. Asiaan joko ei ole selkeää vastausta, sitä ei haluta kertoa tai sitä ei oikeastaan ole tutkittu. Pehmeät ja alueen ihmisiä glorifioivat helpot vastaukset liikkuvat jumalan lahja ja poikkeukselliset geenit -sfääreissä. Kiva. Enemmän tartuntapintaa tarjoutuu siitä, miten suhteellisen nuoren maan identiteetti ja olemassaolo rakentuvat huippu-urheilun kautta.

Zagrebista Kroatia-Venäjä -ottelun aikaan lähetetyt videot ihmismassoista kertoivat oman versionsa: ottelua seuraamaan oli kokoontunut niin miehiä kuin naisia ja käytännössä ikähaarukasta 0-100 vuotta. Kyse ei siis ollut nuorten miesten humalaisesta hegemoniasta, vaan aidosti koko kansaa liikuttavasta tapahtumasta. Kroatia vaikuttaisi elävän ja hengittävän maajoukkuejalkapalloa koko demografisella moninaisuudellaan. Näin ei kuitenkaan yksiselitteisesti ole. Kroatian nykyjalkapalloa leimaavat kannattajien protestit ja korruptio. Toinen on johtanut ensimmäiseen ja maajoukkueen kannatus on vähintäänkin kaltevalla pinnalla.

Olkoon että Kroatian maajoukkue on kansan tuen osalta hieman kelluvassa tilassa, mutta kansallisen identiteetin ja olemassaolon juuret ovat niin syvällä, että niitä ei yhdet Zdravko Mamićit katko. Kroatialla ja Uruguaylla on leikkauskohtansa siinä, että molemmat joutuvat suurempien puristuksissa pitämään meteliä itsestään. Kroatian osalta tilanne vielä korostuu, koska valtio on nuori. Huippu -urheilu kansallisena missiona toimii lipunkantajana ulkomaailmaan nähden ja lipunpystyttäjänä Kroatialle itselleen. Lieveilmiönä tästä on punoutunut nationalismin juonteita, mutta itsessään se ei muuta sitä, että kroatialaiset syntyvät punavalkoisen kuvaston ja symboliikan maailmaan. Sanotaan että kroatialaisille lapsille ei tarvitse erikseen opettaa kansallislaulua ja ei ole vaikea arvailla, minkälaisissa yhteyksissä Lijepa naša domovino (”Kaunis meidän kotimaamme”) lasten tärykalvojen läpi tunketuu.

Balkanin palloiluperinteet ovat Kroatiaa vanhemmat. Jo Jugoslaviassa urheilu oli merkittävä osa kulttuuria ja yhteiskuntaa. Siinä kansallisen identiteetin käymistilassa, jossa Kroatia osin edelleen on, lienee hankalaa jakaa kiitosta Jugoslavian -aikaisille palloiluperinteille. Ehkä juuri siksi kysymystä Kroatian palloiluihmeiden juurisyistä väistellään. Syyt kuitenkin kaikuvat osin Jugoslavian ajalta ja näistä syistä on kirjoitettu kirjoja . Jalkapallo oli Jugoslaviassa samansuuntainen kansallisen olemassaolon pönkittäjä kuin se on nyt Kroatiassa. Ilmiöhän ei sinänsä ole uusi, vaan pikemminkin osa maailman valta, identiteetti ja propagandapeliä.

Kroatiaa on ajanut huippu-urheilussa eteenpäin nälkä. Luka Modrićien ja UNESCON -maailmanperintökohteiden takana on yksi Euroopan köyhimmistä ja taloudellisesti epävakaimmista valtioista. Kroatia on siinä mielessä Euroopan Brasilia, että vaikeissa oloissa jalkapallo on lapsille paljon enemmän kuin valinta tai harrastus. Jalkapallo on tarunhohtoinen väylä parempaan elämään ja siinä on kyse elämästä selviytymisestä. Olosuhteet antavat tasoitusta elämässä, mutta etulyöntiaseman jalkapallossa esimerkiksi Suomeen verrattuna. Mahdollisuudet elämässä ovat lähtökohtaisesti rajatummat, joten on luonnollista, että kurotetaan siihen ehkä ainoaan oljenkorteen, jonka Davor Šukerit ja Robert Prosinečkit ovat ainakin näennäisesti kaikkien poikalapsien saataville laskeneet. Yksilöiden ja valtion olemassaolokamppailut laskeutuvatkin kätevästi samalle valtaväylälle, jolla Kroatian jalkapallokansa kipinät roiskuen liiraa. Menestysreseptin se jättää ovelasti kertomatta.  

Viinikuvas: nuori ja hieman kipuileva kansallisviini

Tummia pintoja ja panssarilaseja

Myöhäisillan ottelun parkkipaikat ovat täynnä välinpitämättömästi yli parkkiruudun pysäköityjä mustia autoja. Säännöt ja rajat ovat muita maita varten. Karhunturkeissa paikalla saapuvat venäläiset ovat päässeet kisoissa pidemmälle, mitä heidän pelin uskottiin sallivan. Mercedekset vedetään toistamiseen syvään puolustusasemaan ja tummennetut panssarilasit kätkevät sisäänsä vodkanhuuruisia pitkiä iltoja. Puolustusmuodostelman edessä astelee Ivan Dragomainen Artjom Dzjuba, jolta odotetaan tyrmäysiskuja.

Kroatian osalta kaikki vaikutti olevan paremmin ennen Tanska -ottelua. Tanskaa vastaan Kroatia tuntui hetkittäin menettäneen otteensa slaavilaisiin palloilujuuriin, jotka ratkaisuhetkillä kiertyvät nokkelasti vastustajan nilkkojen ympärille sopivasti tasapainoa horjuttaen. Luka Modrić toki piirsi kuvansa slaavilaisiin kansantarustoihin ampumalla rangaistuslaukauksen Kasper Schmeichelin taakse. Tätä ennen hän oli vastaavasta paikasta tilaisuutensa ratkaisevanoloisesti tuhrinut varsinaisella peliajalla. Silti kettu ei tuntunut ottelussa saavan jänistä kiinni ja väliin jänis jopa leikitteli ketun kanssa.

Kroatian pelin sydän sykkii keskikentän keskustassa, jossa Modrić ja Ivan Rakitić rytmittävät peliä. Kyseinen brothers in arms väläyttelee ajoittain myös maalien muodossa, mutta tästä rakentuukin vartioitu silta Zagrebin varjoisammalle puolelle. Mario Mandžukić on kovan luokan hitman, mutta joukkueeseen mahtuisi vielä Davor Šukerin verran kliinistä viimeistelyä. Juuri maalientekeminen tulee määrittämään niin tänään kuin mahdollisten loppukisojen ajan sen, mille tasolle Kroatian pukumiehet lopulta päätyvät. Kirjanpito osataan kiertää, mutta löytyykö joukkueesta riittävästi tulouttajia?

Illan ottelussa on hienokseltaan isoveli-pikkuveli -asetelmaa. Kolikon toisella puolella on Kroatian jalkapallollinen ylivoima ja toisen puolen veljesten ei pitäisi niinkään liittyä jalkapalloon. Siis jos elettäisiin mikä-mikä -maassa, mutta maailmassa, jossa jalkapallo on maailman kuva, asiat ovat monisyisempiä. Mustanmeren rannalla peli ratkaistaan kuitenkin pelaamalla. Itä-eurooppalaista ja slaavilaista symboliikka vilisevä pelin kieli voi olla jotain, mikä ei ihan ensisilmäilyllä aukea länsi-eurooppalaisille. Illan näytös on joka tapauksessa jotain, minkä äärelle kannattaa parkkeerata oma kisastudio; kuitenkin vieressä olevia mustia kiiltäviä pintoja sopivasti varoen ja kunnioittaen.

Viinikuvaus: yksityisten tilojen yksittäisiltä viljelmiltä yksityisillä koneilla tuoduista rypäileistä yksityisen sommelierin yhteen lasiin puristettu tippa arvoviiniä     

Englanti-Ruotsi: kun kotiolot ovat kunnossa

Ruotsi on maailman kahdeksan parhaan jalkapallomaan joukossa. Pitkästä aikaa Englantikin on, vaikka sen olisi voinut kuvitella olevan vakiovieras Play Off -puun vihreämmällä puolella jo pitkään. MM-kisat ovat vaikuttavat kasvaneen vinoon. Lauluun lähtevät yksitellen maailman parhaat pelaajat ja sitten vielä vuosikymmenen paras Brasilia. Sen sijaan menestyksen resepti näyttäisi olevan se, että kotiolot ovat kunnossa tai ollaan tuomassa jotain kotiin tai sitten on kotikisat. Rallatteluun voisi lisätä vielä, että kotiläksyt pitää olla tehtynä. Sen Roberto Martinez osoitti.

Jan Anderssonin Ruotsi vetäytyy ja Englannilla tulee olemaan vaikeuksia luoda maalipaikkoja. Lähtökohtaisesti siis näin. Jokin pieni lipsahdus, yksilösuoritus tai rike, ja mielellään ottelun alkupuolella, saattaisi avata pelin. Toisaalta sinikeltaisten lasien läpi katsottuna ei välttämättä tarvita edes mitään niin dramaattista käännettä. Riittää kun Englanti höntyilee muutaman kerran liikaa pelaajia hyökkäysalueelle, minkä jälkeen Ruotsi pelaa pallon ensimmäisen linjan ohi Emil Forsbergille, joka Ludwig Anderssonin ja Marcus Bergin orkestroimana tekee maalin. Peli on ja päättyy 1-0. Ruotsi leimataan maailman neljän parhaan jalkapallomaan joukkoon.

Englannilla menee hyvin, Harry Kane on tulikuuma ja Englanti on juuri historiallisesti kaatanut vastustajansa myös rangaistuslaukauskilpailussa. Englanti on karannut ulos oman narratiivinsa painovoiman piiristä ja se halkoo MM-kisojen avaruutta päättömän pyrstötähden lailla. Jalkapalloa odotetaan kotiin, mutta Englanti saattaa tömähtää minkä tahansa planeetan pinnalle.

Gareth Southgatessa on jotain nuoren Hannibalin vikaa. Kisojen kontekstissa on odotusarvo sille, että joku tyylikäs vanhempi herrasmies nappaa vielä Southgaten kämmeneensä kuin linnunpoikaisen. Toki kisoissa on nyt jo tapahtunut kaikenlaista odottamatonta, mutta joku laatuvaatimus täytyy olla kirjoitettu tapahtumaan, jossa maailman parhaat urheilijat tanssivat piirissä maailman himotuimman pystin ympärillä. Ennustettakoon siis, että jos se tulee kotiin, se tulee pronssisena tai aivan täyteen kaadettuna ja yli läikkyvänä hopeisena.

Ruotsilta ei enää odoteta mitään. Toivotaan ehkä, mutta ei odoteta. Englannin harteilla on tietyt pinttyneet perinteet, jotka tosiasiassa ovat jo pitkään olleet kaikuja jostain, mutta on jo vaikea hahmottaa, että mistä. Laitetaan Englanti jatkoon, jotta saadaan vielä parin kierroksen verran hassuja coming home -henkisiä haitarivideoita internettiin sumusaarten asukkailta. Niihin on hyvä hukuttaa se murhe, että puolivälierät vei omat suosikkijoukkeet.

Viinikuvaus: lempeissä kotioloissa valmistettu kotiviini

BB-show

Brasilian ja Belgian ottelu on tietyllä tavalla häiritsevä. Tässä vaiheessa kisoja keskustellaan pitkälti siitä, miten pienet marginaalit, poikkeukselliset yksilöt ja valmentajien nerokkaat siirrot ratkovat otteluita. BB-show on nimensä veroisesti samballa ja laukalla. Brasilian symboli tällä hetkellä on maailmanympäryskieriskelyllä oleva Neymar. Belgian puolustuspeli oli Japania vastaan hämmentävän heikkoa. Belgian kultainen sukupolvi tuntui pelaavan kultalusikka suussa ja Japani -ottelun lopussa se asemaansa hyväksikäyttäen ulosmittasi samurai -miekan.

Molempien joukkueiden ei tarvitse vielä ole aivan tosissaan, sillä show jatkuu jommalla kummalla. Ottelu on kuitenkin sikäli tärkeä, että Brasilialla on 1-7 -trauma vielä käsittelemättä ja Belgian kultaisen sukupolven pinta alkaa vääjäämättä tummua. Sikäli käyntiin potkaistaan ihan oikea peli, että molemmilla olisi DNA:ta mestaruuteen asti. Toinen juttu kuitenkin on, että saadaanko tähtisikermistä edes etäisesti linnunrataa muodostavaa muotoa vai jatkavatko tähdet omia syöksyjään. Ottelun viihdearvo tulee olemaan luokkaa seiskapäivä. Katsojat sitten päättävät, että tykkäävätkö vai väittävätkö etteivät tykkää, mutta katsovat kuitenkin.

Brasilian kannattajat pitivät symbolisesti hautajaisia Saksalle alkulohkon jälkeen. Jotenkin tulee sellainen olo, että käviköhän freudilainen lipsahdus. Belgia on sikäli helpompi, että siltä voi odottaa melkein, mitä vain. Sen lipsahdus oli kenties Adnan Januzain 0-1 maali, jonka Roberto Martínez otti irvistellen vastaan. Toki Japani saattoi olla juuri se oikea joukkue, jonka sivalluksesta Belgialla vielä oli mahdollisuus kammetta jatkoon. Moni nyt jatkossa olevista joukkueista ja tippuneistakin olisi luultavasti pistänyt pörröpäitä suoraan sydämeen.

Kenties pelikirja onkin illalla värityskirja, samba humalaista ja luostarioluiden panijat humalassa. Katson ottelun ja koitan ottaa sen vastaan ennakkoluulottomasti kuin tyttären poikaystävän mopoauton: samalla vienosti nuorempina vuosina hankittua Roberto Carlosin pelipaitaa silitellen.

Viinikuvaus: väriä ja väriaineita. Hedelmien päällä sinappia ja viinin joukossa olutta.

Mate ja Chardonnay

MM-kisojen ensimmäisessä puolivälierä -ottelussa sekoitellaan Chardonnayn joukkoon matea. Tuhkimoa talutetaan teuraalle, sillä Ranska oli Argentiinaa vastaan todella vahva. Kengässä hiertää ja varpaita katkoo se, että Edison Cavani ei välttämättä pelaa. 3,5 miljoonaa taivaansinisenä sykkivää sydäntä ei ehkä pelastakaan Uruguayta. Uruguayn keskikentän lilliputit saattavat olla liian ison voimanponnistuksen edessä yrittäessään pitää ranskan gulliverejä köysissä. Etelä-Amerikasta puhaltava inkkarihenki on ohjaamassa laivan autiosaarelle. Perjantai on perjantai. Symboli ja pelipäivä.

Ranska kellisti kääpiöpäällikön eliittijoukot. Voitosta teki erityisen se, että jalkapallojumalat tarjosivat Didier Deschampsin rytmiryhmälle vastatuulta ja tylsiä miekkoja. Pelin kulku vaikutti väliin epäreilulta, mutta lopuksi tulostaulu lukittiin pelin kulun mukaiseen tulokseen. Ranskan pelisuunnitelma oli raikas kokonaisuus, jossa Blaise Matuidi ja N’Golo Kante pelasivat Lionel Messin ulos. Ranska vetäytyi ja luopui pallonhallinnasta. Voittaessaan pallon se iski räjähtävällä voimalla vastaan hyödyntäen sekä Kylian Mbappén ja Antoine Griezmannin nopeutta että Ángel Di Marían ja Cristian Pavónin taakseen jättämää tilaa. Ottelun tulos ei ehkä tee aivan oikeutta Deschampsin taktiikan nerokkuudelle, koska Argentiinan purjeissa oli taivaansinisiä kannattavien gauchojumalten Malbecin tuoksuinen henkäys.

Óscar Tabárez on jo kirjoittanut Uruguayn jalkapallohistoriaan H.C Anderesenit jatko-osineen. Portugalia vastaan joukkue oli kompakti, sopivan agressiivinen ja maalipaikoissaan kliininen. Uruguay prässäsi hetkittäin korkealta, mikä pakotti Portugalin avaamaan pitkillä syötöillä Cristiano Ronaldoa kohden. Muutoin Uruguay vetäytyi syvemmälle ja sekä tilkitsi keskikentän keskustan että loi selkeän ylivoiman oman rangaistusalueen sisälle. Se pelasi niin sanotusti omaa peliään.

Ranska tulee muuttamaan pelisysteemiään puolivälierä -otteluun. Uruguay pystyy pelaamaan sen skriptin mukaan, jossa se on parhaimmillaan eli tiukan ja kompaktin puolustusmuodostelman kautta. Englanti-Kolumbia oli tietyllä tavalla light-versio Uruguay-Ranska -ottelusta. James Rodriguez oli loukkaantuneena ja se saattoi tehdä juuri sen pienen pienen eron, jonka turvin Englanti lopulta pääsi jatkamaan kotimatkaansa. Illan ottelun polttavin kysymys on se, että pelaako Edison Cavani. Jos pelaa ja on täydessä kunnossa, tuhkimo saattaa vielä karata ahdistelijoiltaan, mutta mikäli Uruguay joutuu antamaan inkkariprinssinsä verran tasoitusta, koittaa lapsille nukkumaanmenoaika.

Viinikuvaus: satumaailman ja nuorten herrasmiesten fuusio

Kun pelipaita ratkaisee

MM-kisojen yksi universaaleista totuuksista se, että joukkue, jolla on oikean värinen pelipaita, voittaa maailmanmestaruuden. Alla vedenpitävä näkymä siitä, miten MM-kisat tulevat todella päättymään.

Puolivälierät

Uruguay-Ranska

Heti ensimmäisestä ottelusta tulee äärimmäisen tiukka. Uruguay pelaa vaaleansinisissä paidoissa, joilla maailmanmestaruus on voitettu neljä kertaa. Ranska iskee vastaan valkoisella vieraspaidalla, jolla on niin ikään voitettu maailmanmestaruus neljä kertaa eli peli venyy jatkoajalle. Uruguay vaihtaa jatkoajalle vieraspelipaidan, joka on valkoinen eli tasainen ote otteluun jatkuu neljän maailmanmestaruuden paidalla. Ranska lyö kovemman vaihteen sisään ottaessaan sinisen kotipaidan käyttöön. Sinisellä pelipaidalla on voitettu maailmanmestaruus seitsemän kertaa, joten Ranska jatkaa välieriin. Uruguay-Ranska 8-11ja (4-4)

Brasilia-Belgia

Seuraava ottelu venyy myös jatkoajalle. Brasilia avaa ottelun neljän maailmanmestaruuden keltaisella pelipaidalla ja hieman yllättäen Belgia vastaa myös keltaisella vieraspaidalla. Jatkoajalle mennään. Neymar herää jatkoajalla elämänsä lentoon ja siivittää sinisissä vieraspaidoissa pelaavaan Brasilian ylivoimaiseen voittoon punaiseen kotiasuun vaihtanutta Belgiaa vastaan. Brasilia-Belgia 11-5ja (4-4)

Ruotsi-Englanti

Englanti lähetettään tylysti kotiin puolivälierissä Ruotsia vastaan. Ruotsi kyykyttää keltaisessa kotiasussaan punaisissa vierasasuissa pelaavan Englannin lukemin 4-1. Ei se sittenkään tullut kotiin. Gareth Southgate oli prosessissa ottanut huomioon kaiken muun paitsi vieraspelipaidan värin. Jan Andersson taas on koko kisat luottanut kotipaitaansa. Taktiikka vie ainakin välieriin asti. Ruotsi-Englanti 4-1

Venäjä-Kroatia

Kyyti on kylmää myös isäntämaalle. Venäjä aloittaa puolivälierät punaisessa yhden maailmanmestaruuden pelipaidassa ja Kroatia tylyttää sitä seitsemän mestaruuden sinisessä pelipaidassa. Tuomarit tekevät puoliajalla kyseenalaisen päätöksen ja käskevät vaihtaa pelipaitoja. Venäjä vyöryykin päälle neljän maailmanmestaruuden valkoisella pelipaidalla. Kroatia vetäytyy punavalkoisessa kotipeliasussaan kilpikonna -puolustukseen. Skandaalinkäryinen ottelu päättyy kuitenkin Kroatialle vahvan ensimmäisen puoliajan ansiosta. Venäjä-Kroatia 5-9,5

Välierät

Ranska-Brasilia

Ranskan ja Brasilian välisestä ottelusta muodostuu todellinen klassikko. Sinisessä aloittava Ranskaa kohtaa varsinaisella peliajalla Brasilian, joka Belgia-ottelusta oppineena tulee kentälle myös sinisessä vieraspelipaidassa. Varsinainen peliaika päättyy 7-7. Jatkoajalle Ranska kiikkuu valkoisessa pelipaidassa ja Brasilia kotoisassa keltaisessa. Jatkoaika päättyy 4-4 eli vauhdikas matsi siirtyy tilanteessa 11-11 rangaistuspotkukilpailuun.

Rankkareissa säännöt ovat yksikertaiset. Ranska saa edellisen Euroopan mestarin eli Portugalin punaiset paidat. Verkko heilahtaa kerran. Brasilia saa edellisen Copa American voittajan eli Chilen paidan. Se on niin ikään punainen eli myös Thibau Courtois antautuu kerran.

Ottelu ratkaistaan äkkikuolema -menetelmällä. Ranska saa African Cup of Nations finaalin kotijoukkueen eli Marokon paidat. Punainen paita tuottaa pisteen arvoisen rankkarin. Brasilialle lankeaa saman turnauksen vierasfinalistin eli Nigerian paidat. Paita on valkoinen. Neljän pisteen kuti päättää maratonottelun Brasilian juhliin. Ranska-Brasilia 12-15rp (11-11)

Ruotsi-Kroatia

Ruotsi jatkaa keltaisella kotipaidallaan ja saa neljä maalia. Kroatia on liian ovela Ruotsille. Kroatia takoo seitsemän maalia sinisissä vieraspelipaidoissaan ja menee väistämättä finaaliin.  Ruotsi-Kroatia 4-7

Finaali

Brasilia-Kroatia

Brasilia on silmin nähden väsynyt pitkästä Ranska -ottelusta. Kotoinen keltainen paita tuo sille neljä maalia. Kroatia on kuitenkin pitelemätön sinisessa vieraspeliasussaan ja tekee jälleen seitsemän maalia. Onnea Kroatialle historiallisesta ensimmäisestä maailmanmestaruudesta. Brasilia-Kroatia 4-7

Analyysi: Kroatia ovelana palloilukansana onnistui välttämään melkein täysin punaisen kotipaidan tuoman lähes väistämättömän tappion. Maailmanmestaruuteen tarvittiin hyppysellinen onnea ja kottikärryllinen slaavilaista oveluutta.

Ruotsin osalta kisa vaikuttivat menevän näennäisesti hyvin, mutta tosiasiassa se jähmettyi valitsemaansa pelisuunnitelmaan. Kivualiaassa välierässä Kroatiaa vastaan, sillä olisi ollut mahdollisuus jatkoaikavoittoon, mikäli se olisi rohkeasti startannut ottelun sinisissä vieraspelipaidoissa.

Viinikuvaus: etiketin mukaan valittava

Teksti on sponsoroitu

Kotiin vai Kolumbiaan

Englannilla menee hyvin, Harry Kane on tulikuuma ja englannin  kannattajat ovat hypänneet kisojen liukurin kyytiin briteille tyypillisen humoristisesti. Gareth Southgaten Englanti on jotain muuta kuin mihin sumusaarilla on totuttu. Vetävien ja kosteiden linnanraunioiden sijaan Southgate on pystyttänyt talon nuoresta puusta. Sen oksista on ravisteltu huonojen muistojen lehdet ja joukkue on tuore. Englanti murskasi Panaman, hoiti Tunisian ja hävisi jopa hieman ovelasti Belgialle.

Iloisen Emmerdalen laitamille on tuotu kokapensaita ja laittomia käsiaseita. Rauhaton ja dramaattinen Kolumbia on tosissaan Harry Potter -kansan kanssa. Kolumbia meinasi kyykätä kisojen alkuhetkillä. Carlos Sanchezin lentäessä ulos Kolumbian avausottelun ensimmäisillä minuuteilla alkoi kahvimaan pavut kuivua ennen aikojaan. Japani niisti 2-1 voiton ja Kolumbian kisojen lankkuun piirrettiin merkki naulapyssyä varten. Mestitsit pesivät kuitenkin lyijyn jäljet seuraavassa ottelussa Puolaa vastaan. 3-0 voitto pudotti Puolan pelilaudalta ja Radamel Falcao keräsi metallikiekon tejon seuraavaa kierrosta varten. Häränsilmään ei heitto Senegalia vastaan osunut, mutta osuma oli sen verran hyvä, että se vei lohkovoittoon.

Juuri kun Kolumbia oli kiivennyt viidakkosillalle, notkahti tukilaudat sen alla. Kolumbian sympaattisen ihmelapsen James Rodriguezin loukkaantuminen saattaa puuduttaa Kolumbian peliä sen verran, että hilpeät britit jatkavat kotimatkaansa. Taitoa ja laatua joukkueessa on, mutta ilman Jamesia X-faktori puuttuu. Kolumbian maajoukkue on tällä kaudella lyönyt hädin tuskin par-tuloksen, joten yhtäkään vapaamatkaa sillä ei olisi varaa antaa. Moskovan yökerhojen vessoihin onkin kirjoitettu, että kaikkien aikojen Kolumbia oli neljä vuotta sitten ja sitä ennen Carlos Valderraman aikaan.

Englanti nostaa kaksi linjaa hyökkääviä pelaajia keskustaan, jolloin tila aukeaa nouseville laitapakeilla. Wingbackien rooli korostuu, koska Englannilta puuttuu luova ankkuripelaajaa. Southgate luottaa nopeuteen ja täyttää vastustajan boksin neljällä pelaajalla. Sekä Englanti että Kolumbia pyrkivät prässäämään korkealta ja voittamaan pallon takaisin jo hyökkäysalueella. Kolumbia hyödyntää surutta Falcaon fyysisyyttä kärjessä. Oletusarvoisesti pelissä on vauhtia. Onko sitä sitten Englannin nuorille tähdille liikaa vai tarpeeksi, määrittää huomisesta alkavan kotimatkan suunnan.

Viinikuvaus: kotiviini

Tequilan ja sambankatkuinen tanner

Supertähtien maalitaulusta on nyt pudotettu Lionel Messi, Cristiano Ronaldo ja Andres Iniesta. Tähtäin on väistämättä siirtynyt seuraavan kohteen eli Neymar da Silva Santos Júniorin päälle. Brasilia lähtee ennakkosuosikkina pudottamaan Meksikon hilpeitä veikkoja, jotka ottivat tequilan makuisen ja hajuisen lähdön kisoihin. Silminnähden rentoutta ja peli-iloa säteillyt Meksiko hakkasi ensimmäiset naulat hallitsevan mestarin Saksan arkkuun. Sen jälkeen se on lasketellut varovaisemmin ja day after iski raskaasti Ruotsia vastaan. Uuteen nousuun on päästävä heti viikonlopun jälkeen tai seuraavat tanssit tanssitaan Rio de Janeiron ja Sao Paulon favelloissa.

Brasilia on kiristänyt ruuvia kevyesti peli peliltä. Nyt se tarvitsee pyöräyttää vähintään puoli kierrosta lisää, jotta samban rummutus peittää alleen sen paukkeen, joka Meksikossa vaalien alla on katuja kylmännyt. Neymar on tähän asti kisoissa keskittynyt ottamaan iskuja pohkeisiin ja nilkkoihin. Mikään ei indikoi siihen, että tahti rauhoittuisi näennäisesti leppoisan sombrero-kansan astuessa viheriölle. Kolmiväristen vihreiden paitojen alla kiehuu atsteekkisoturien veri ja Meksikon pelisuunnitelmaan on varmasti kirjattu peli-ilon vieminen Brasilialta. Volgan rannoilta tulee tähtitaivaalle nousemaan sarjana parahduksia ennen kuin tuomari lopulta vapauttaa pelaajat taisteluvelvoitteestaan. Neymarin on iskujen ottamisen lisäksi iskettävä nyt takaisin

Sekä Brasilia että Meksiko ovat toipilaita. Brasilian vapaapudotus lähti 1-7 -tappiosta Saksalle kotikisojen välierissä. Pudotus jatkui, kunnes Dunga vaihtui Titeen ja uusi aamun koitti eteläisen Atlantin rannoille. Meksikoa painaa historian taakka siitä, että se on MM-kisoissa aina päässyt jatkopeleihin ja sitten romahtanut ensimmäisellä kierroksella. Brasilia ei ole ideaali kilpaveli kyseisen oravanpyörän hyydyttämiseen. Sakkokierroksia lienee nyt tiedossa.

Viinikuvaus: lämminverinen, iloinen ja kohtalokas

Kroatia-Tanska: balkanilais-skandinaavinen sävelmä

Kroatian ja Tanskan välinen ottelu ei lähtökohtaisesti ole neljännesvälierien ruodituimpia. Tosiasiassa pinnan alla kuplii kuitenkin kiinnostava keitos. Kroatia on vaivihkaa ollut ehkä koko alkusarjan paras joukkue. Se vaihteli dynaamisesti taktiikkaa vastustajana mukaan ja hieman kyynisenäkin elementtinä vaihtoi lähes koko avauskokoonpanonsa Islantia vastaan. Tuloksena kolme voittoa ja jatkoon puhtaalla pelillä. Kaksi vuotta sitten oli mahdollista tituleerata Kroatian keskikenttä maailman parhaaksi. Samat pelaajat pyörittävät peliä ja tukkivat syöttölinjat näissäkin kisoissa, mutta maailman parhaan kanssa ollaan varovaisempia.

Kroatian karsinnat olivat vaikeat. Se tuli kisoihin pitkän kaavan mukaan ja kiitti via dolorosastaan valmentajaansa Ante Cacicia potkuilla. Tilalle nostettu Zlatko Dalic käänsi kurssin ja on nyt sekä karsinoissa että kisoissa marssinut voitosta voittoon. Kroatia on esimerkki siitä, miten balkanilla synnytään palloilukansaksi ja voittoa haetaan sumeilematta. Kuluvissa kisoissa voiton tavoittelun merkit löytyvät kirkkaan punaisina argentiinalaisten jalkapöydiltä ja pohkeista. Lohko D:n finaalissa Kroatian pelisuunnitelmana oli tehdä jo valmiiksi haavoitetun Argentiinan olo mahdollisimman epämukavaksi. Argentiina vastaan se tarkoitti sitä, että sopivasti myöhässä lähteneet taklaukset viedään sopivalla voimalla perille asti: ei pahalla, mutta tahallaan.

Kroatia on riittävän ovela voittamaan, vaikka koko kisat. Palloilukansan DNA:ssa on kuitenkin huonon päivän juoste. Riittävän hankalalta vaikuttavan ottelun juoksussa Kroatia vaihtaa vapaalle ja hölkkäilee tappioon. Kisaravureiden harventuessa tähän ei kuitenkaan ole mahdollisuutta, sillä muut joukkueet eivät tässä vaiheessa enää jaa armonpaloja. Kroatian maajoukkueella ei myöskään ole koko kansan tukea takanaan. Kroatian jalkapalloliitossa on kummisetämäistä twistiä ja sen mustiin nahkahanskoihin kätkettyjen sormien on arveltu kipittelevän myös pelaajien hiusrajoissa. Ennen MM-karsintoja spekuloitiin sillä, että Kroatian jalkapallofanit saattaisivat tarkoituksella häiritä maajoukkueen otteluita saadakseen omaa viestiään eteenpäin. Tilanne vaikuttaa ainakin näennäisesti seestyneen ja onko tällä valtapainilla todella merkitystä, kun pallo potkaistaan Nizny Novgorodissa peliin, jää arvailujen varaan.

Tanskalta ei odoteta enää mitään. Eikä siltä taidettu odottaa ennen kisojen alkuakaan. Eikä siltä odotettu EM-kisoissa 1992. Analogia nyt käynnissä olevien kisojen ja vuoden 1992 EM-ihmeen välillä toimii kuin tekohengitys Tanskan kisatoiveille. Tanskalla oli silloin muinoin (Peter) Schmeichel ja (Flemming) Poulsen. Nyt Tanskalla on samat (Kasper) Schmeichel ja (Yussuf) Poulsen. Lisäksi Christian Eriksen korvaa heittämällä pari Laudruppia. Resepti on siis päällisin puolin sama kuin 1992.

Age Hareiden Tanska lähtee hyökkäämään nopeasti ja pallo pelataan suoraviivaisesti hyökkääjille. Menetettyään pallon Tanska yrittää voittaa sen nopeasti takaisin. Hyökkäyspelissä ollaan valmiita ottamaan riskejä ja nostamaan useita pelaajia pelin päälle. Pelitavassa ja Hareiden pelifilosofiassa on kieltämättä positiivinen kaiku, joskin kun sen asettaa kisojen kontekstiin vastustajien yksilöiden taito- ja pelinlukutasoon peilaten, nousee käsikarvat herkästi pystyyn muuallakin kuin Kööpenhaminassa. Kysymys kuuluukin, että pystyykö Tanska aidosti tuottamaan peliin sellaisen intensiteetin, jonka alta vastustajat eivät pääse puhkomaan puolustuspelin linjoja ja siten lähettämään vauhdikkaita hyökkäyksiä täydessä vauhdissa omaa maaliaan kohti juoksevaa tanskan pakistoa vastaan. Kroatiaa vastaan koetinkivenä on myös se, että pystyykö Tanska vaikuttamaan pelin tempoon vai ottaako Kroatian maailmanluokan keskikenttä tahtipuikon ja pakottaa balkanilais-pohjoismaisen -orkesterin soittamaan slaavilaisia sävelmiä.

Jalkapallossa on tilaa ihmeille ja EM-kisoissa yksittäiset suonenvedot ovat aika ajoin realisoituneet. MM-kisat ovat kuitenkin kivisempi areena ja mestareiden lista on suurten futismaiden lista. Listalla ei tuiki Tanskan tai Kroatian tähti. Kroatia vaikuttaisi näistä kahdesta maasta olevan valmiimpi tekemään jotain, mitä ei ennen ole tehty. Tanskalle jäänee näissä kisoissa viihdyttäjän ja viihtyjän rooli.

Viinikuvaus: balkanilaista oveluutta ja pohjoismaista positiivisuutta. Tuotantoketjun Balkanin pää ei aivan täysin läpinäkyvä ja pohjoismaisessa pullottamisessa huolestuttavaa huolettomuutta.

Tsaarien ja kuningaskunnan kädenpuristus

Espanjan ja Venäjän välisessä ottelussa estradille astelee kaksi suurmaata kauhtuneissa kilvissä. Espanjalla vaikutti olevan kaikki jopa epäilyttävän hyvin, kunnes kuningaskunnan suurmiesten oikut astuivat kuvaan. Espanjan hilpeään laitamyötäiseen pumpannut Julen Lopetegui pudotettiin surutta Espanjan kuninkaallisen jalkapalloliiton kuninkaallisen takkaan muiden pölkkyjen joukkoon, kun jalkapallomaailman lävisti uutinen Lopeteguin ja Madridin kuninkaallisten sopimuksesta tulevalle kaudelle. Juhlasalissa oli liikaa kuninkaallisia ja kompromissejä ei tehty. Tekijämies Fernando Hierro korvasi Lopeteguin, mutta ensimmäinen 3-3 -tulokseen päättynyt ottelu osoitti sen, että Espanja on osittain rikki. Laatokan yli se vielä soutaa, mutta sen jälkeen meno on jo hapokkaampaa.

Venäjän kilpeä on puhdistettu shampanjalla ja kaviaarilla nyt kahden viikon ajan. Tsaarien valtakunnan MM-kisat ovat olleet poliittisesti virittäytyneet, mutta nyt on jalkapallon aika tarttua valtikkaan. Venäjä on pelillisesti saanut, mitä tarvitsi eli syvällä jäämeressä sukellellut maajoukkue vältti häpeän sopivan helpossa alkulohkossa ja esiintyi avausotteluissaan jopa yllättävän positiivisesti. Sitten tulivat Uruguayn taivaansiniset ja pyyhkivät väkevällä etiikalla ylimääräiset illuusiot. Kenties Saudi Arabia olikin kisojen heikoin joukkue ja ilman Mohamed Salahia pelaava Egypti vähintäänkin raajarikkoinen.

Illan ottelussa on vaikea nähdä muuta lopputulemaa kuin kuningaskunnan maltillisen hyökyaallon yli käynti. Espanjan tähtisikermän hermoradoissa kulkee sen verran voimakkaana Juego de Posicionin sähköt, ettei se ihan heti sammu, vaikka töpseli vedettäisiin seinästä ja hetkellisesti siirryttäisiin varavirran käyttöön. Venäjän mahdollisuus lienee siinä, että Espanjan viitan alla on kuolettava haava, jonka sen on onnistunut peittämään, mutta joka lopulta tuuperruttaa ritari-iniestat Luzniki -areenan tantereelle. Toki vieraille hopeamaljoissa tarjottujen liemien joukossa on saattanut olla shamanistisia yrttejä ja kuninkaallisen karavaanin kinttupolulle on kaivettu ansakuoppia, mutta Venäjä ei kuitenkaan Espanjaa kaada. Epätodennäköisessä skenaariossa Espanja tekee sen itse.

Viinikuvaus: suurvaltojen liian kauan auringossa lämmenneiden rypäleiden keitos

Uruguay-Portugali: kun molemmat ansaitsevat voittaa

Kirjoittajalle Uruguayn-Portugalin -välinen matsi on kisojen hankalin. Molemmat joukkueet ovat riittävän pieniä, että niitä ei suoraan pidetä suurimpina suosikkeina, mutta samalla ne ovat riittävän suuria, jotta niillä on mahdollisuus kohahduttaa jalkapallomaailmaa jopa mestaruudella. Sekä Uruguayn että Portugalin pelaajien suonissa virtaa lämmin jalkapalloveri ja taitotasoltaan niiden pelaajat ovat niin uniikkeja, että ne pystyvät silmänräpäyksessä tuottamaan jalkapallokuvastoon ikiaikaisia välähdyksiä. Portugali kantaa Espanjan pikkuveljen leimaa. Uruguay räksyttää pienenä ja itsepäisenä kääpiöpinserinä oman olemassaolonsa puolesta Argentiinan ja Brasilian paimenkoirien kiertäessä kehää sen ympärillä.

Uruguay henkilöityy Luis Suarezin, Edison Cavanin ja Diego Godinin kaltaisten supertähtiensä lisäksi valmentaja Óscar Tabáreziin. Tabárez uudisti menestyksekkäästi koko Uruguayn maajoukkuejalkapallon ja palautti Uruguayn jälleen futismaailman eliittiin. 71-vuotias Tabárez ohjeistaa kentän laidalla joukkuettaan hermostosairaudesta huolimatta ja sitä uhmaten. Visio siitä että Tabárez päättäisi projektinsa maailmanmestaruuteen nostattaa hetkessä voimakkaan tunnepuuskan. Jalkapallomaailman Dr. House ansaitsisi sen ehkä enemmän kuin kukaan muu valmentaja tällä hetkellä.

Euroopan mestaruuskisojen aikaan taksikuski Lissabonissa sanoi, että tuntuu kuin koko maailma meditoisi heidän puolestaan. Mestaruuden merkitys Portugalille oli varmasti niin syvä, että siihen hankala ulkopuolelta täysin eläytyä. Kyseessä oli Daavidin voitto Goljatista: sekä finaalin että koko kisojen kontekstissa. Nyt käynnissä oleva paini on vielä suurempi. Daavidin väännettävä siltaan neljä Goljattia putkeen. Kisakaavion vasen puoli piirtyy armottomana, mutta sen yllä leijuu vanhoja päivittämättömiä legendoja. 

Talouskriisistä toipuva entinen maailmanmatkaajien suurmaa henkilöityy Cristiano Ronaldoon. Hahmona väliin ärsyttävä ja jotenkin ylimaallinen pelaaja on osoittanut suuruuteensa sekä maajoukkueessa että seurajoukkueissa. Maailmanmestaruus kuitenkin puuttuu. Yöperhoset ovat lennelleet suotuisasti Ronaldon poskilla, mutta tänään vastaan iskee joukkueellinen väkevää ja keinoja kaihtamatonta garra charruaa. Ronaldon varjoissa kyniä pureskelevan insinöörin Fernando Santosin on piirrettävä Ronaldon ympärillä olevat algoritmit kohdalleen, jotta Portugalin tutkimusmatkat maailman jalkapallon merillä vielä jatkuvat.   

Tabárez ja Ronaldo katsovat samaa auringonlaskua ja he jakavat omista maailmoistaan käsin saman mission. Toinen jää tänään tien varteen. Sen symboliksi pystytetään tarinantäyteinen bensa-asema, johon satunnainen jalkapallomatkailija silloin tällöin pysähtyy herkistymään.

Illan jälkeen kisat ovat fadon tai inkkarihengen verran köyhemmät. Sen ovat jalkapallojumalat MM-kisojen saagaan kirjanneet.

Viinikuvaus: uudena maailman tuoretta tuulahdusta. Jälkimaussa surumielisyyden liukua

Vanhan avioparin lasillinen

Ranska ja Argentiina astelevat viheriölle jalkapalloperinteiden taakan raskauttamana vanhana avoparina. Joukkueiden pelikirjoihin on yksiselitteisesti kirjattu maaliksi maailmanmestaruus. Maali on ehdoton eikä se hyväksi olosuhteiden tai minkään muukaan tekijän aiheuttamaa heilahtelua.

Ranska on tehnyt tähän asti tarvittavan, mutta nyt tarvitaankin enemmän. Alkulohkon läpsyttelyt täytyy pyyhkiä ohimoilta, koska vastaan tulee omaa joukkuettaan suurempaa taakkaa kantava Argentiina. Ottelu rakentuu siten, että tappion välttäminen painaa vaa’assa enemmän kuin voitto. Kahdeksan parhaan joukkoon pääsystä ei kummallekaan joukkueelle tarjota sulkaa hattuun. Karsiutuminen tässä kohtaa olisi skandaali. Argentiinalle se merkitsisi kansallista traumaa. Ranskallekin sekin olisi EM-finaali -tappion jälkeen vähintäänkin kevyesti traumatisoiva.

Ranskan joukkueessa on laatua. Keskikentän pohjan N'Golo Kante saattaa olla maailman paras pelipaikallaan. Vieressä pelaava rock- ja koripallotähden sekoitus Paul Pogba on hetkittäin maaginen. Hyökkäyksestä löytyy vauhtia, voimaa ja taitoa. Puolustus vaikuttaa lähes kaiken kestävältä. Tänään vastaan tanssii taivaansininen tango, joka on vesikauhun partaalle ärsytetty. Didier Deschampsin täytyy kaataa joukkueen malja täyteen, jotta pelit vielä jatkuisivat.

Argentiina ja Lionel Messi ovat tanssineet nuoralla jo pitkään. Nuora on viritetty sellaisiin korkeuksiin ja sellaisen infernon ylle, että edes aitioissa heiluva, taivaan ja helvetin nähnyt Diego Maradona tuskin uskaltaa sinne vilkaista. Lämmön ja alhaalta kaikuvan huudon kuitenkin tuntee. Argentiinalle ottelu on paljon jalkapalloa suurempi. Lionel Messille se on hänen elämänsä tähän asti suurin. Joskin voiton takana häämöttää kolme vielä suurempaa.

Puristus jossa Argentiina tällä hetkellä on, ei välttämättä voi edes paineistua timantiksi. Siitä tulee joko torso tai jotain, mitä ei ole koskaan aiemmin nähty. Argentiina on sukeltanut Mariaanien haudan pohjaan ja se hetki, jolloin kasaan supistuneet keuhkot henkäistäisiin taas täyteen happea, vaikuttaa kovin etäiseltä. Argentiina on ihmeiden ja jalkapallojumalien varassa. Sen verran maanista sen meno on.

Viinikuvaus: vanhan avioparin hapettumaan jäänyt lasillinen tuhansia vuosia vanhan tammipöydän päällä

Puolen matkan gostínitsa

MM-kisojen A-lohkosta jäi mieleen Venäjän yllättävä hyvä startti. Aeroflotin meno oli sen verran lennokasta, että epämukavuusalueellaan taaplanneen Uruguayn niukat voitot jäivät taigan varjoihin. Kisaisäntien hurmio vaihtui kylmiin väreisiin Uruguayn inkkareiden kömpiessä havumetsistä tundran puolelle. Venäjän ottaessa pallonhallinnan oli Uruguay Siperian aavoilla kuin kotonaan ja otti ansaitun 3-0 -voiton. Venäjän karhun valmistautunee hiljalleen talviunille. Uruguaylla renkaat ovat vasta irtoamassa kiitoradasta. Lusitaanit Ronaldoineen vaikuttaa tasavertaisen vahvalta vastustajalta, joten inkkarihenkeä tarvitaan, jotta Urugayn liito ei pääty hätälaskuun.

B ja D-lohkoissa matka oli kiinnostavampi kuin palkinto. B lohkossa Portugalin ja Espanjan maali-iloittelu aloitti kisat toden teolla. Marokko oli pirteä, mutta tehoton. Iran oli jopa Islantiakin tympeämpi vastus suuremmilleen. Välimeren rannan futiskansojen pulssi saattoi kuitenkin aiheuttaa viimeisellä kierroksella seismistä väreilyä, koska sekä Espanja että Portugali olivat lopulta maalin päässä kotimatkasta. Paineeton Marokko ja kyyninen Iran pakottivat suurmaat varpailleen viimeisten kierrosten viimeisille minuuteille asti. Katastrofin ja skandaalin merkkejä oli raavittu Portugalin ja Espanjan mestaruuksista toipuvien supertähtien kiiltävään peltiin, mutta lopulta ne kuitenkin pelastuivat. Normipäivä. Kuka näitä enää myöhemmin muistelee.

D lohkon draama oli jopa syvempää. Kriisissä olleen Argentiinan pelistä ei meinannut tulla mitään. Islanti ja Nigeria ahdistelivat loppuun asti, mutta jotenkin tangokansa keplotteli itsensä jatkoon. Argentiina vaikuttaa olevan sekaisin kuin El Diego konsanaan, joten sille on vaikea povata pitkää ikää. Kroatia on saattanut olla kisojen paras joukkue tähän asti. Nöyryyttävällä tavalla sen kakkosmiehistö puhkoi alkulohkon päätteeksi Islannin knarrin purjeet ja samalla viikinkien jatkohaaveet. Islanti oli lopulta liian yksipuolinen ja tappio Kroatian kakkosjoukkueelle hönki jonkin verran tein-sen-itse -henkeä. Nigeria oli Nigeria. Se väläytti ja viihdytti, mutta ei jaksanut kantaa itseään jatkoon asti.

C-lohkosta ei jäänyt hirveästi mieleen muuta kuin Ranskan ja Tanskan 0-0 pallottelu. Pitää melkein googlata, että saa mieleensä ne joukkueet, jotka siellä lisäksi pelasivat. E-lohko menee vähän samaa rataa. Unista sambaa, linkkuveitsiä ja kotkanpää -tuuletuksia. Suursuosikki Brasilia jatkoon ja hyvin pelannut Sveitsi siinä peesissä.

Lohko F leimataan ikimuistoisten vaunuun. Heti alkuun Meksiko maalasi kisojen galleriaan oman sommitelmansa palauttamalla Saksan maan pinnalle ja hieman jopa sen alle. Saksan nenä nousi kuitenkin reilusti asvaltin päälle, kun se seuraavassa koitoksessa Toni Kroos poltti pallon Ruotsin maalin takayläkulmaan. Saksa nousi suihkumoottoreilla varustettuna feeniks-aluksena tuhkasta ja sen marssi kaatoi vierestä seuraavien pienempien perinteiden jalkapallomaita. Etelä-Korean kunniassaan roikkuva lintusieppari lassosi kuitenkin feeniksin ja nyt saksanmaalla palaa. Kisojen epätodennäköisin tulos realisoi Saksan jo etäiseltä tuntuneen kotimatkan. Meksiko näyttäisi olevan vapaaliidossa ja Ruotsistakaan ei ihan ota selvää. Molemmat ovat jatkossa. Niin absurdilta kuin se lohkon viimeistä kierrosta edeltävästä vinkkelistä katsottuna vaikuttaakin.

Lohkosta H päättyi värittömien ja värikkäiden joukkueiden finaaleihin. Kolumbia nousi lopulta sillasta ja kiri lohkovoittoon. Senegalin voitto Puolasta oli omalla tavallaan yksi kisojen tähän asti tyydyttävimmistä. Japanista ei jäänyt paljoakaan vielä mieleen, joten jäämme odottamaan, josko viimeisen ottelun viime hetkien pallon siirtelyn sijaan, nouseva punainen aurinko saisi kehikkonsa vielä kisojen muistikirjasta jollain toisella tavalla.

Illalla pelataan vielä Englannin ja Belgian välinen matsi. Voittaja saa pudotuspelipuun oksaisemman puolen. Odotusarvoisesti ottelu on hädin tuskin kädenlämpöinen. Kiusalliseen tilanteeseen on tultu, koska sekä Belgia että Englanti ovat pelanneet hyvin. Englanti katsoo reippaasti tulevaisuuteen, kun taas Belgian kohdalla kultainen sukupolvi astelee jo kohti auringon laskua. Tunisia oli ajoittain hyvä, mutta taso ei lopulta riittänyt. Panama oli enemmänkin kisaturistin roolissa, mutta sen hellehattu -kansalle toki suo.

Viinikuvaus: Enteellinen mutta ei ennustettava. Sopivan sekaisin mutta ei sekainen

Yin ja Yang. Ronaldo ja Messi

MM-kisat taittuvat hiljalleen lohkojen ratkaisupeleistä pudotuspeleihin. Yksi kiinnostava sivujuonne rakentuu eri tahdissa Venäjän ympärimatkaa tekevien lohko B:n Portugalin ja lohko D:n Argentiinan välillä. Joukkueet eivät todennäköisesti tule tässä turnauksessa kohtaamaan ollenkaan, mutta joukkueiden dynamiikan ja luonteen vuoksi ne kulkevat matkansa käsi kädessä.

Portugali ja Argentiina henkilöityvät kahteen supertähteen. Tahdottiin tai ei niin sukupolviemme futisfaneja siunataan ja kiusataan Yinillä ja Yangilla: Cristiano Ronaldolla ja Lionel Messillä. Hyvä ja paha ovat katsojan silmissä, mutta asetelma on huippufutiksen kiveen hakattu. Cristiano Ronaldo aloitti kisat hattutempulla. Messillä oli hankalampaa ja hän missasi avausottelussa juuri ne paikat (rankkari, vapari hyvästä paikasta ja suora veto kuljetuksesta rangaistusalueen reunalta), joista hänen valkoista balettia tanssiva kilpaveli teki maalit. Argentiinan tasapeli Islantia vastaan oli ensin häiritsevä, mutta Messin johdattaman Argentiinan hävitessä seuraavaksi tylysti Kroatialle, Islanti -ottelun tasapeli sai katastrofaalisia ulottuvuuksia.

Ronaldo ratkaisi ottelun Marokkoa vastaan ja portugalilaisen tyynyn sisältä pöllähtivät maailmalle ne höyhenet, jotka juorusivat, että Ronaldo pystyy kantamaan koko kansaansa reppuselässä, kun taas Argentiinassa huudeltiin kuuden kadoksissa olevan kääpiön perään: kuka kantaisi Messiä? Edes ensimmäisiin jatkopeleihin asti?

Kirjoittaessani tätä blogi Ronaldo missaa rankkarin. Se ei tunnu kohtalokkaalta, koska Ricardo Queresma on ehtinyt nostaa jo kanin hatustaan ja sivaltaa pallon ulkosyrjällä Iranin takakulmaan. Maali tuli vielä sellaisena hetkenä, kun olin valmis julistamaan kyynisesti puolustavan, mutta alati vaarallisen Iranin kisojen inhottavimmaksi vastustajaksi. Sen basaarikujien juonikkuus kutoi maton vielä yöksi Portugalin hotellin eteen. Tuhannes ja yhdes yö saattoi olla portugalilaisille ja tarinan mukaan juuri Ronaldolle uneton. Silti väliin yli ihmisen rajoista kasvava Ronaldo on kipparoimassa katamariininsa jatkopeleihin.

Messin joukoilla on mania päällä. Jorge Sampaolille oli Buenos Airesissa kuiskivien ilmiantajien mukaan rakennettu mestauslava pikana. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että mikäli päitä putoaa, niin mennään pitkän tai ainakin alkulohkon pituisen seremonian mukaan. Argentiinan pelaajarosteria, kun katsoo, niin ymmärtää, että päällä oleva lukko on tukehduttavaa laatua. Paine osana petetyltä tuntuvaa jalkapalloperinnettä ja hiljalleen kuivuva mustekynän terä, joka osoittaa Messin legendassa tyhjää maajoukkueurasta kertovaa sivua, tuovat näyn syvälle lukkoon sulaneesta hitsipillistä.

Taivaansinisten gauchojen tarina huutaa suuren kertomusten, käänteiden ja jalkapallojumalien väliintulon perään. Huominen ottelu Nigeriaa vastaan on Argentiinan lyhyen historian ja kenties Messin maajoukkueuran tärkein. Ronaldon leukaa kannattelee jo Euroopan mestaruus. Hän meinaa lentää vielä ulos Irania vastaan, mutta vain meinaa. Kosketus vastustajan leukaan on juuri riittävän kevyt, että sääntökirjakin menee osittain uusiksi. Tähän asti yöperhoset ovat lennelleet portugalilaisen poskien ympärillä, kun argentiinassa on jouduttu hätyyttelemään lepakoita.

Viinikuvaus: laadukkaita rypäleitä ja legendoja uuden maailman eri mantereilta.

Viimeinen rivi ratkaisee

Saksan ja Ruotsin välinen ottelu oli yksi kisojen tähän asti dramaattisimmista ja se saattoi olla myös kokonaiskuvassa yksi käänteentekevimmistä. Saksa oli minuutin päässä tilanteesta, jossa sen jatkopaikka olisi livennyt omista käsistä. F -lohkon päätöskierroksella pelattava Meksikon ja Ruotsin välisen ottelun ylle nousi jo sopuisan tasapelin pilviä. Saksa osoitti kuitenkin hyytävällä tavalla oman suuruutensa, kun se iski voittomaalin aivan ottelun lopussa ja teki F-lohkolle uudet jaot.

Tänä aamuna Meksikossa ja Ruotsissa voidaan pahoin. Saksassa katsotaan toiveikkaammin tulevaan viikkoon. Päätöskierroksella Saksan murjottavaksi joutuu Etelä-Korea, jolla ei ole saumaa jatkopeleihin. On melko helppoa ennustaa, että Saksa saa hoidettua maalineronsa sellaisiin kantimiin, että se liitelee jatkopeleihin. Meksikossa ollaan sikäli jopa kohtuuttomassa tilanteessa, että sen lennokkaat otteet ja erityisesti shokkivoitto Saksasta ei välttämättä riitäkään jatkopaikkaan, mikäli Meksiko häviää Ruotsille.

Ruotsin joukkueen osalta tilanne on sikäli vaikein, että se joutuu nyt käsittelemään nopeasti yhden kisahistoriansa kivuliaimmista tappioista. Jan Anderssonin kipparoima joukkue oli pienessä merihädässä etenkin ottelun toisella puoliajalla, mutta maata alkoi olla jo näkyvissä. Toni Kroos upotti sinikeltaiset vasta rantaveteen.

Ennen kisoja Zlatan Ibrahimovićin hahmo leijaili Ruotsin maajoukkueen valmistautumisen yllä. Minuutista oli nyt kiinni se, että jatkopaikan tuoma puhuri olisi puhaltanut Zlatanin pois viheriöltä, mutta Kroosiin laukaus tuuppasi Ruotsin  kummitustaloon, jonka seinille säihkyy tutut kasvot. Viimeinen ottelu Meksikoa vastaan määrittää sen, että muistetaanko Ruotsin kisat Zlatanin poissaolosta vai tiivistä joukkuepelistä, joka toi Ruotsille jatkopaikan. Tämä siitäkin huolimatta, että Zlatanin mahdollisen läsnäolon mahdollisesta vaikutuksesta ei ole mitään selkeää näkymää.

Rehellisyyden nimissä on todettava se, että Saksa ansaitsi voittonsa. Ottelun kirjoittama sanoma kertookin siitä, että Saksa on tullut takaisin ja se on taas yksi suurisuosikeista. Marco Reusin ja Kroosin junailema viime hetken maali oli itsessään aivan poikkeuksellinen taideteos, joka hekumoi saksalaisen jalkapallon suuruudella. Saksa tarvitsi viimeisen rivin ja minuutin muuttaakseen koko kertomuksensa ja kenties myös koko kisojen tarinan.

Viinikuvaus: väistämättömästi päällekäyvä pitkien perinteiden ja suurten viinureiden viini

Heittomessi

Argentiina on pulassa. Tappio Kroatialle tarkoittaa sitä, ettei jatkopaikka ole enää omissa käsissä. Argentiinan MM-kisojen kahden ensimmäisen pelin askelmat ovat muistuttaneet enemmän sydämen rytmihäiriötä kuin tyyliteltyä tangoa. Joukkueessa olisi riittävä laatu ja riittävät elementit pelaamaan maailmanmestaruudesta, mutta käynti on epätasaista ja joukkue on heikompi kuin sen yksilöiden summa. Barcelonaa voitosta voittoon kantava Lionel Messi vaikuttaa eksyneeltä. Chilen ja Sevillaan äärimmilleen virittänyt Jorge Sampaoli näyttäytyy rauhattomana hahmona. 

Argentiinan ja Islannin ottelusta voidaan nostaa esiin Islannin puolustuspelin kompaktius ja fyysisyyden hyödyntäminen, mutta näiden kahden maan välillä oli muutakin eroa. Argentiina vaikutti hermostuneelta ja ylivirittyneeltä. Keittiöpsykologin analyysinä voisi kirjoittaa, että viime vuosien aikana kerätyt paineet yhdistettynä jalkapallohistorian Argentiinalle rakentamaan taakkaan ovat paineistaneet joukkueen siihen pisteeseen, että se käy koko ajan ylikierroksilla. Rentous ja peli -ilo puuttuvat. Islannin tilanne on täysin päinvastainen. Siltä ei edelleenkään odoteta kovin paljoa. Jokainen voitto on ja jokainen tasapeli on suuri saavutus. Asukasmäärältään noin puolet Helsinkiä pienempi Islanti on jalkapalloihme jo sinänsä. Islanti pelaa aivan eri psykologisessa kontekstissa kuin Argentiina.

Argentiinan jopa sietämätön psykologinen konteksti kiteytyy tietyllä tavalla Diego Maradonan lapsekkaan pöhöttyneeseen hahmoon, joka jokaisessa ottelussa yleisön joukosta poimitaan. Maradona on Argentiinan suuruuden symboli ja Messi rinnastuu väistämättä tähän symboliin. Yksi Messin uran määreistä tulee olemaan se, miten hän menestyi maajoukkueessa. Siltä saralta ei tällä hetkellä ole paljoa positiivista kerrottavaa ja tiimalasin hiekan laskeutuessa vaikuttaa koko ajan todennäköisemmältä, ettei mitään kerrottavaa ole tulossakaan. Tähän kameramiehen leikkaus Maradonaan ja ymmärretään se, että kun keskustellaan maailman parhaista pelaajista ja joukkueista, kriteerit ovat säälimättömät riippumatta siitä, miten reilu tai epäreilu asetelma lopulta on. Tällä hetkellä asetelma on se, että Maradona onnistui siinä, mikä Messiltä näyttää jäävän väliin eli maailmanmestaruuden tuomisessa omalle kansalleen.

Mikäli Messi olisi islantilainen, uruguaylainen tai vaikka portugalilainen, tilanne olisi perustavanlaatuisesti eri koska häneltä ja hänen joukkueelta ei odotettaisi maailmanmestaruutta. Argentiinalaisena Maradonaan rinnastuvana ikonina maailmanmestaruus on jotain jonka kuuluisi tulla vähän kuin omalla painollaan. Nyt kun tämä ei ole tapahtunut ja sillä on vähintäänkin kiire tapahtua, nousee Messin henkilökohtainen odysseia joukkuetta suuremmaksi ja se häiritsee kokonaisuutta niin paljon, että se saattaa jäädä Islannin kanssa tasapeliin tai hävitä Kroatialle 3-0.

Messin Islantia kritisoivat kommentit tasapelin jälkeen olivat mahdollisia oireita siitä, tilanne on mennyt yli. Samoin kuin Kroatia -pelissä Argentiinan pelaajilla tuntui alusta alkaen menevän hirvittävä määrä energiaa tuomarille mussuttamiseen. Joukkue tanssii tangoa liian korkeilla koroilla eikä meinaa pysyä pystyssä. Joskin se ei vielä ole pudonnut jatkosta, mutta relevantti kysymys myös on, että onko tällä Argentiinalla hirvittävästi jatkopeleissä annettavaa. Tarvittaisiin ihmetekoja ja niille mielellään aina suo oman tilansa, mutta jumalienkin apu käytettiin jo vuonna 1986.

Viinikuvaus: ylikypsä ja vaatisi pitkähkön hapettumisen