Real Madridin ja Barcelonan vuoden kolmannessa El Clásicossa on häivähdys sateen loppua räystään alla odottelevan madridistan märän valkopaidan tuntua. Sukat kastuivat keskiviikkona, kun Barcelona onnistui kahdella maalia kohti suuntautuneella laukauksella tekemään Santiago Bernabeulla kolme maalia. Real Madridin positiivisella peli-ilmeellä ei ollut sinällään mitään merkitystä. 0-3 -tulos kotikentällä oli nöyryyttävä, sietämätön ja valkoisten ylpeyttä taltan lailla lohkova. Ottelu oli myös pervorehellinen still -kuva joukkueiden tämänhetkisestä tilasta. Barcelona voi voittaa Real Madridin vähän heikommallakin esityksellä.
Tänään olisi mahdollista pestä valkopyykki, herättää La liigan mestaruustaistelu uudelleen henkiin, jos ei Realin ja Barcelonan, niin ainakin Madridin ja Barcelonan välillä. La liigassa tilanne on siinä mielessä metka, että Barcelonasta huokuva suvereniteetti on pieneltä osin kuplamaista. Kataloniassakaan ei ole mikään totaalinen jalkapallokevät käynnissä. Ei ainakaan vielä.
Madridissa ollaan jälleen yhdellä vedenjakajalla ja jokin 0-2,3,4,5 -tyypinen tulos olisi melkoinen tuhkan sirottelu kuivumassa olevan valkoisen kankaan päälle. Taktisia pienjyrsijöitä saatetaan nostella Santiago Solarin ja Ernesto Valverden knalleista ja pelaajien pohkeet saattavat aistia loppukevään kuorman, jossa edetään Mestareiden liigassa otteluparista toiseen ja kerätään La liigan mestaruuden lunastamiseen tarvittavia pinnoja. Sydän on kuitenkin illalla kaikkein tärkein lihas ja se rumuttaa perinteiden, kulttuurin ja El Clásicon ikiaikaisen luonteen rytmissä. Sen alle peittyvät yksittäisten kausien tai hetkellisten tilanteiden aallonharjat ja pohjat.
Viinikuvaus: ripaus kuivuvaa valkokangasta ikiaikaisessa valkopunasinisessä liemessä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ernesto Valverde. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ernesto Valverde. Näytä kaikki tekstit
lauantai 2. maaliskuuta 2019
sunnuntai 6. toukokuuta 2018
EL CLÁSICO -mitä väliä?
Mestareiden liiga ja La liiga rullaavat kohti eri
päätepysäkkejä. Katalonian ja Madridin luotijunat ovat kasvaneet täksi kaudeksi
erilleen. Real Madrid ei syksyn pimenevissä illoissa osallistunut riittävällä
intensiteetillä arjen pyörittämiseen. Lisäksi tilanteeseen liittyy kolmannen
tekijän, enemmän perinteitä ja mytologiaa kuin varsinaista menestystä symboloivien
Rooman keltapunaisten, tähdenlento ja
väliintulo. Se oli viimeinen niitti kuninkaallisten ja sinipunaisten rakkausmatkalle.
Illalla Real Madrid ja FC Barcelona tuodaan kiusallisella
tavalla saman pöydän ääreen. Barcelona vie La liigan ja sikäli kun Real Madrid
voittaa mestareiden liigan, tulevat molemmat seurat yksiselitteisesti
julistamaan oman pesueensa Espanjan ja sanalla sanoen myös maailman parhaaksi. El
Clásicoita on pelattu tällä kaudella neljä ja voitot ovat tasan 2-2. Illan
ottelun voittaja ottaisi omaan vaakaansa ison punnuksen. Tasapeli jättäisi futiskauteen
ratkaisemattomuuden tuntua. Monelta kantilta katsottuna nyt pelataankin eurooppalaisen
huippufutiskauden finaalia, joka voi päättyä myös ratkaisemattomaan.
Pelissä on paljon muutakin. Barcelonasta on tulossa La
liigan historian ensimmäinen joukkue, joka ei häviä kauden aikana kertaakaan, kunhan
se ei häviä tänään. Silmiin piirtyy Lionel Messin ikoninen tuuletus viime
vuoden huhtikuulta Santiago Bernabeulla. Tuuletus on jättänyt väkevän jäljen ja
varmasti jonkin asteisen trauman Real Madridin kannattajiin. Tänään olisi
mahdollista tasata tilit ja palauttaa lyömätön Barcelona takaisin kuolevaisten
joukkoon. Sitten on vielä ehkä jäävä Zinedine Zidane vs. ehkä lähtevä Ernesto Valverde,
Cristiano Ronaldo vs. Lionel Messi ja Sergio Ramos vs. Gerard Pigue. Sitten on
vielä FC Barcelona vs. Real Madrid: yksittäisistä otteluista kaikkein suuriin.
Viinikuvaus: puhdas ja tulinen klassikko
Tunnisteet:
Barcelona,
Cristiano Ronaldo,
El Clásico,
Ernesto Valverde,
futisblogi,
Gerard Piqué,
jalkapalloblogi,
La Liiga,
Lionel Messi,
Real Madrid,
Sergio Ramos,
Zinedine Zidane
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)