JyTy-Salon Wilpas: keikka Naantaliin

En tiedä oliko jossain Jyrkkälän suunnalla ryöstetty pankki vai oliko Raisionkokea pitkin saatu joku arvolasti rantautumaan, mutta JyTy eleli sillä lailla leveästi, että se oli masinoinut matsinsa Naantalin ruhtinaskunnan Karvetiin. Nelosen kärkikahina kiinnosti blogin lukijoita eniten tarjolle annetusta neljästä vaihtoehdosta, joten suunta kävi Karvettiin. Autoja on Karvetin parkkipaikalla enemmän kuin olin ajatellut ja yleisöä kiipeää kymmenittäin pienten katsomoiden laudoille. Bongaan katsomosta muutaman mustapinkin JyTyn huivin ja täytyy sanoa, että ne ovat aivan törkeän hienoja.

JyTyn peleistä tuttu oranssi tölkki sihahtaa auki katsomossa. Kenties kyseessä on tuotesijoittelua. Kapteeni Petri Lehtonen hämmentää ensin sekä tuomaristoa että kaikkia muitakin pyytäessään hävityn teikkauksen jälkeen puolen vaihtoa. Humun keskellä hän meinaa napata teikkauskolikon vielä parempaan talteen, mutta tämä ei mene erotuomari Tomi Heikkilältä läpi ja samalla kolikolla teikataan jatkossakin.

Peli alkaa viimeistään teikkauksesta

Salon Wilpas ryhtyy pitämään huolta pelivälineestä, mutta se ei sinänsä huoleta JyTyä, sillä se antaa Wilppaan pyörittää palloa omassa puolustuksessaan ja pistää liinat kiinni aina silloin kuin Wilpas lähtee aktiivisemmin hyökkäämään. JyTyn tiiviinä pysyvä ja hyvin sijoittuva ryhmitelmä pakottaa Wilppaan useasti huonoihin syöttöihin ja JyTy pyrkii iskemään pallonriistojen jälkeen nopeasti vastaan. Erotuomari Heikkilän salliva linja vaatii salolaisilta enemmän sopeutumista ja energiaa, kun se taas tuntuu sopivan paremmin JyTyn pirtaan. Peli onkin ensimmäiset hetket paremmin kotijoukkueen kontrollissa.

Tuure Oldendorff Salon Wilppaan harmina I

Tuure Oldendorff Salon Wilppaan harmina II

Vartin pelin jälkeen se on juuri JyTy, joka pääsee ensimmäisenä arvotonteille. Risto Monnonen irtoaa Wilppaan puolustukselta, mutta Monnosen viimeinen silaus jää Kristian Viitasen syleiltäväksi

”Nyt loppuu ne alibisyötöt”, kajahtaa jostain Wilppaan tukijoukkojen syövereistä. Parin kymmenen minuutin pelin jälkeen alkaa Wilpas pääsemään paremmin syvyyteen ja peli lähtee aaltoilemaan vauhdikkaammin. JyTyllä riittää kuitenkin tässä vaiheessa vielä hyvin jalkaa puolustuspuuhiin ja peli etenee tasaisesti.

Palloja paukkuu rauta-aitojen yli ja kotijoukkueen tukijoukot käyvät niitä vuorovedoin etsimässä. Tauolle mennään 0-0 -tilanteessa.

Useampi on hakenut lähihuoltoasemalta kahvimukeja. Tauko menee muuten hyvin rauhaksiin ja myös toinen puoliaika alkaa rauhaksiin. JyTyn Erkki Vanhasen parannellessa tekonurmen pinnassa koivilleen saamaa kopsua, kysytään häneltä, että tarvitseeko Vanhanen jäitä. Vieressä päivystävä Pasi Salmi ottaa velikullan roolin ja pienen tutkailun jälkeen toteaa Vanhasen voimasanan johdannaisena, että ei Vanhanen tarvitse jäitä, vaan ”rakkautta”.

Pelin kuva jatkuu toisen puoliajan alussa pitkälti samanlaisena kuin se oli ensimmäisenkin aikana. Tosin JyTyn organisaatiota alkaa pallovahdin hommat nyppimään, sillä pallon suhahtaessa jälleen kerran taka-aitojen yli esitetään jo kysymys siitä, että ”hakeeko vetäjä jo?”.

Salon Wilppaan liike pysyy ottelun vanhetessa stabiilimpana, mitä JyTyn ja se alkaakin nostattelemaan maalipeikkoa Lauri Raitalan selän taakse. Wilppaan vasemmalla laidalla Vilho Ståhtström iskee päätään JyTyn muurin niin kauan, että siihen alkaa lopulta muodostua murtumia. Myös Jongtae Yoonin diesel kestää hyvin pienen polton ja Yoon kuskaa kerta toisensa jälkeen palloa kohti JyTyn maalia.

Noin 70:n minuutin kohdalla joutuu JyTyn Juho Nieminen jo pyörittämään vannettaan maaliviivalla, kun Wilpas saa kulmasta hyvin ryminän aikaiseksi. Pian tämän jälkeen pallo saadaan sekä taidolla että tuurilla tökättyä JyTyn puolustuslinjan selustaa, jonne Mohammed Al-Ahadi ryntää hanakasti, mutta Raitala ottaa vielä mallikkaan torjunnan.

JyTy pakotetaan paiskomaan koko ajan enemmän pitkää palloa ja sen hyökkäyspelin variaatot yksipuolistuvat Tuure Oldendorffin tavoitteluksi Wilppaan puolustuksen selustasta. Kertaalleen Oldendorff pääseekin irti, mutta Kristian Viitanen saa torjuttua Oldendorffin kärkkärin. JyTy alkaa ottamaan ennakoidusti hiukan lukua.

Lopulta sitten ilmassa olevat taivaanmerkit realisoituvat. Yoon temppuilee itsensä vasemmalta laidalta  vapaaksi. Yoon kääntää pallon Ståhlströmille sellaiselle kalapaikalle, että saalista nousee aina, kun vain siimat kestää ja nehän kestävät. Ståhlström sijoittaa pallon tarkasti alakulmaan: 0-1.

Jongtae Yoonilla riitti dieseliä koko ysikympiksi

JyTy muuttaa hieman pelitapaansa ja löytää myös lisäpetrolia takakontistaan. Peli painuu Wilppaan päätyyn ja Viitasen maalille. Pallo hieman polttelee Wilppaan puolustuksessa, mutta se kestää JyTyn loppukirin. Peli päättyy. Wilpas voittaa ja samalle se repäisee sarjakärjen kaulaansa jo hieman ratkaisevan tuntuiseen kuuteen pisteeseen.

Viini: oranssista tölkistä, hapanta

JyTy- FC HotLips: nelkku auki

Vetäisin lenkkituularin niskaan ja kerron lähteväni matsiin. Saan kuitenkin palautteen, että minulla olisi siistimpiäkin takkeja naftaliinissa. Samalla, kun vaihda takin päivitetympään versioon huikkaan, että kyseessä on JyTyn kotimatsi eli jos tässä aletaan jotain smokkeja sovittelemaan, niin käkeenhän sitä tulee.

Kupittaa on edelleen tuulinen vaikkakin mukavan lämmin. Siirtokatsomoihin kerääntyy parisenkymmentä katsojaa. Pian pelin alettua katsomoihin raahustaa muutama hieman tummempaan hevipaitaan pukeutunutta ja hieman roikkuvampaa farkkumallia käyttävää kannattajaa. Läpinäkyvästä muovipussista paistaa läpi myös konseptiin kuuluvat virvokkeet. Tiesin olleeni pukeutumisessa pelin hermolla ja samaan aikaan mietin, että pelaisipa JyTy oikeasti kotipelinsä Jyrkkälässä.

FC HotLips Turku on itselle uusi tuttavuus sikäli, että joukkueen pelejä en aiemmin muista nähneeni. JyTy ”Turun piirin omituisimpana mutta parhaana joukkueena” onkin tutumpi case. Sekä JyTystä että HotLipsistä huokuu se, että joukkueilla on omanlaisensa ja persoonallinen lähestymistapa futikseen. Se on ihan riittävä syy tulla paistattelemaan päivää kentän reunalle. Samalla tulee omalta osalta avattua läntisen Suomen nelosdivari tälle kaudelle.

FC HotLipsin maalilla riitti ottelussa säpinää

JyTy pelaajat tuulettelevat kapteeninsa Pedro Lehtosen johdolla sitä, että saavat teikkauksessa aloituksen, vaikkakin se tarkoittaa samalla vastatuulta. JyTy vaikuttaa olevan pelissä hieman niskan päällä, mutta syöttöketjut napsahtelevat poikki pykälää liian nopeasti, jotta se saisi pelin totaalidominointiinsa. 

Parinkymmenen minuutin pelin jälkeen peli ottaakin vielä ekstrakieppiä HotLipsin oikealta lähtevästä keskityksestä, joka näyttää kimpoavan JyTyn puolustajan käteen. Erotuomari Tomi Heikkilä ei lähde suotta palloa viemään pilkulle, vaan HotLipsin kärjessä koko matsin vaarallisenoloisesti viilettänyt Teemu Enqvist on ensimmäisenä pallolla ja tinttaa sen samalla vuoronumerolla maaliin: 0-1

HotLipsin Martti Vanhatalo oli yksi ottelun hahmoista

Puolisentuntia se ottaa, että JyTy alkaa saamaan pidempiä hallintajaksoja lähempänä vieraiden maalia. JyTyn Risto Monnonen ehtii kokeilla pystyputken pitävyyttä kertaalleen ennen kuin pussittaa hienosti rangaistusalueen ulkopuolelta.  JyTyn paine jatkuu ja Henri Lehtonen tarkistaa yläriman sointia ennen kuin Tuure Oldendorff testaa varmuudeksi yhdellä kudilla molemmat tolpat. HotLips pääsee vielä säikähdyksellä ja pääsee vielä ennen puoliaikaa itsekin säikäyttämään, kun sekä Jussi Penttiselle että Antoine Gorskille siunaantuu paikat aivan ottelun loppupuolella, mutta peliväline ei perille asti toimitu.

Näin keväisin puhutaan paljon siitä, että joukkueen pudotessa sarjaporrasta alemmas, osuu se seuran koko henkilökuntaan. Myöskään JyTy ei ole ollut asialle immuuni, sillä kahvit ja vissyt täytyy hakea Stadionin Einespalalta asti, mutta mikäs siinä, kun kahvitkin keitetään tuoreeltaan.

Oma aavistukseni oli, että JyTy ottaa suotuisamman tuulen johdosta pelin heti toisen puoliajan alusta näppeihinsä. Olen täysin väärässä, sillä HotLipsin parakissa on keitelty erilaisempaa lientä ensimmäisen puoliajan alkuun. HotLips kontrolloi rauhassa palloa ja pitää sitä kiireettä sen pitämisen ilosta. Täten  se pakottaa Jytyn kuoreensa, sillä ketäpä nyt pallottomana pallon perässä jaksaisi koko aikaa ravata, mutta palloliiton tulossivuille asti eivät HotLipsin juonen perhosvaikutukset yllä. 

Katsomosta horjahdellaan hieman sivuaskeleita ottaen sätkälle. Tämä on ilmeisesti merkki siitä, että kohta alkaa kotijoukkueen toimesta tapahtua. JyTy alkaa saamaan tilanteita sarjana. HotLipsin veskari Martti Vanhatalo ottaa useammankin tärkeän kopin, mutta lopulta Tuure Oldendorff tökkää maalinedushässäkästä JyTyn johtoon: 2-1

Minuutit alkavat pelaajilla enemmän tai vähemmän painamaan. JyTyn valmennuksesta vaaditaan lisää ääntä kentälle ja sitä Pedro Lehtonen myös lupaa toimittaa. HotLips pitää puolustuslinjaansa korkealla, jotta se saa uitettua JyTyn yritelmät paitsioon. JyTy hakeekin paljon palloja juuri selustaan ja silloin, kun lippu ei nouse, niin maaliodottamat nousevat. Klassisen hieman yli läikkyvän viinipullon verran on kellossa, kun Jere Salmi saa kalasteltua rankkarin ja hän itse myös hoitaa savukalat tiskille asti väkevällä kudilla: 3-1

Jere Salmen rankkari:

Peli ei siitä paljoa vanhene, kun Henri Lehtonen intoutuu tekemään taustajuoksun HotLipsin vajalukuista puolustuslinjaa vastaan. Lehtonen sujauttaa hänelle tarjotun pallon etukulmaan: 4-1.

Henri Lehtosella etukulma jyvällä

Oldendorff pääsee vielä toistamiseen tuulettelemaan maalia, kun vaihdosta sisään tullut Pasi Salmi ottaa raivoisan pystyjuoksun päätteeksi Oldendorffiin tutkalle ja Vanhatalo jätetään mahdottoman tehtävän eteen: 5-1 ja näihin lukemiin peli paketoidaan. Useampi ottaa pitkän ulospuhalluksen helpotuksesta, kun Heikkilä vapauttaa pelaajat muihin iltarientoihin

Viini: ei kait Jyrkkälässä sellaisella snobailla

ÅIFK- Pallo-Iirot: satamakaupunkien derby

Perjantai-illaksi oli tarjolla MaPS:n ja VG-62:n paikallispeliä, KaaPon ja PIF:n ”Battle of Kirjalansalmea” ja ÅIFK:n ja Pallo-Iirojen ”satamakaupunkien derbyä”. Itse ei onneksi aina tarvitse matsia valita, joten somehassutteluna annettiin blogin seuraajien päättää matsi. Saaristotien jengit ottivat vahvan startin äänestyksessä, mutta lopulta raumalaiset siirtyivät kuskin paikalle ja niinpä illan päälle tuli lähdettyä Yläkentälle. Jälkikäteen ajateltuna matsi oli varmasti draamankaareltaan paras, koska muut matsit näyttivät tuloksista heijastellen olleen hiukan yksipuolisia.

Kapteenisto ja erotuomari Tomi Heikkilä kertaamassa sääntöjä ennen ottelua

Somehassuttelut

Rauman "nuorisoultrat" eli Sinikeltaklubi saapuu triona otteluun, kun vajaa minuutti on pelattu. Raumalaisia tuntuu olevan katsomossa reippaanlaisesti muutenkin. Pallo-Iirot dominoivat peliä alussa ja kanarialinnut joutuvat vetäytymään kuoreensa vieraiden sahatessa vastustajan linjoja pinoon joka puolella kenttää. Ottelun tempo vaikuttaa alussa poikkeuksellisen kovalta ja molempien joukkueen pelaajien jalka liikkuu.

Pallo-Iirojen vasemmalla laidalla Jussi Rasva vaikuttaa olevan hyvässä iskussa. Lisäksi Rasvan takana pelaava Aleksi Toivonen väläyttää väliin aivan käsittämätöntä nopeutta. Pyörityksen keskellä ÅIFK:n kapteeni Cuong Tran koittaa saada pelinkuvaa ÅIFK:lle sopivammaksi liikkumalla keltapaitojen puolustuslinjan edessä ja rauhtoittamalla peliä. Väliin Tran onnistuukin ja jalkapallo on siitä metka laji, että Pallo-Iirojen kuskatessa peliä, ÅIFK on se joka tekee maalin. Jeremias Kaari hiipii fiksusti Pallo-Iirojen puolustuksen keskelle jäävään tyhjään tilaan ja pyöräyttää vasemmalta tulevan matalan keskityksen ensin Yläkentän tekonurmen pintaan, ja sitten Kaaren tarkka laukaus putoaa vastustamattomasta maalin takakulmaan.

Kuin rasvattu (Pahoittelut. En voinut millään jättää puujalka(sta)a käyttämättä)

Maalin jälkeen pelin kuva muuttuu. Pallo-Iirot eivät dominoi aivan ensi minuuttien malliin ja ÅIFK saa rauhoitettua pelin rytmiä pienillä rikkeillä. Erotuomari Tomi Heikkilä on selvästi ottanut ohjenuoraksi sen, että voimakkain tunnetila aina voittaa ja Heikkilä palautteleekin napakasti kommunikoiden pelaajia maan pinnalle. Napakasti lähtevät myös Otto Schultzin palautteet omilleen.

Pallo-Iirot saavat tasoituksesta sormiotteen, kun 35 minuuttia on pelattu. Jalkanen ja Aleksi Leppänen jättävät ÅIFK:n puolustuksen niille jalansijoilleen. Leppänen pääsee koittamaan maalintekoa läheltä, mutta ÅIFK:n Juho Huovinen saa nipinnapin venytettyä jalkansa Leppäsen sijoituksen eteen. Hallintajakson päätteeksi Rasvalla on vielä hyvä puskupaikka, mutta ohi menee ja ote lipsahtaa

Juho Huovinen oli kotijoukkeen parhaita

Pommit paukkuvat keskustassa. Ilta hämärtyy ja stadionin valot tuijottavat paahtavan kirkkaina Yläkentälle.

Toisen puoliajan alussa Pallo-Iirot tuovat Jussi Aallon sinikeltaklubin ”legenda, legenda, meidän legenda” chäntin saattelemana. Aalto pääsee melkein ensitöikseen kokeilemaan, miten vapari irtoaa Yläkentän tekonurmesta. Hyvin se irtoaa, mutta kolahdus käy ensin tolpan sisäreunassa ja sitten taka-aidoissa. ÅIFK koittaa viedä Pallo-Iirojen peli-ilon pelaamalla kovaa ja tökkimällä sääntöjen rajamaita. Lisäksi Heikkilää yritetään saada raiteiltaan, mutta sekä Pallo-Iirot että Heikkilä pitävät päänsä kylmänä ja keskittyvät omiin työtehtäviinsä.

Jussi "legenda" Aallon vapari (lähellä)

Stoalaisen tyynellä puolustamisella ÅIFK saa pitkään hyydytettyä Pallo-Iirojen liikkeen ja pakotettua peliä muodon ulkopuolelle. Pallo-Iirot eivät meinaa ihan parhaille pihamaille päästä, vaikkakin Aaro Salosen takakulmaa tavoittelevat kuti on lähellä löytää maalinsa, kun reilu tunti on pelattu.

Cuong Tran hämmentämässä vierasjoukkuetta

Viinipullon verran on jälleen kellossa, kun tapahtuu. Jalkanen viilettää vasemmalta laidalta ja lähettää hyvän keskityksen maalille. Paikalla on Aalto, joka pudottaa kylmästi pallon ÅIFK:n maaliin.  Ei sen sittenkään tämän vaikeampaa tarvinnut olla. Peli on 1-1.

Kymppi edellisestä ja Pallo-Iirot saavat hyvän katkon keskialueella. Jalkanen on jälleen irti vasemmalla laidalla ja matalan keskityksen perässä näyttää olevan yksinomaan sinipaitoja. Heistä Leppänen on nopeakinttuisin ja pallo tuupataan tyhjään maaliin. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan ja peliä hallinneet Iirot ottavat Yläkentälläkin kuskin paikan, kuin varsinaista peliaikaa on vitonen jäljellä. ÅIFK paiskoo lopussa pitkää palloa, Pallo-Iirot jäävät kaikki vaihdot käytettyään hetkeksi vajaalle ja punakorttikin nousee: tosin kotijoukkueelle. Joku vaarallisenoloinen maalinedushässäkkä vielä syntyy vieraiden maalille, mutta lopulta Heikkilä päästää Raumalaiset juhlimaan 1-2 -voittoa.

Kuskin paikalla kentällä ja somessa

Viini: etiketitön laivan ruumasta