Pallo-Iirot – Tampere United: pitsiä pitkin

Pitsiyön spesiaali oli hyvä paikka katkaista blogin futislomailut. Matsi ei paljon kutkuttavampi olisi voinut olla, sillä Pallo-Iirojen vieraaksi saapui tuhkasta taivaisiin kurottava Tampere United, joka viesti tuovansa yli sata kannattaja mukanaan Raumalle. Toreilun ja poreilun lisäksi kirjoittajan lössin ohjelmassa oli niin ikään perinteiset wingsit ja etanat Gastrobar Rauman Wanhassa Krouvissa. Wanha Krouvi ei petä, vaikkakin ”varattu” -pöytäkylttejä oli jo varsin monessa pöydässä, joten ensi vuoden spesiaaliin lienee syytä lähteä tekemään jo nyt pöytävarausta, ettei käy ohraiset.

Buena Vista Stadionilla Pallo-Iirojen ja FC Lahden naisten matsi oli kääntymässä loppusuoralle, kun löydämme vielä neljä vierekkäistä penkkiä. Pallo-Iirojen Eveliina Hannula vääntää todellisella tahtomaalilla Pallo-Iirot maalin päähän Lahdesta ja läikyttää samalla sytytysnestettä yleisöön, jota oli paikan päällä jo reilunlaisesti. Pallo-Iirojen kiri ei kuitenkaan kanna pinnoille asti.

Pitsiyö ei petä

”Ahde on Ahne”, kajahtaa katsomosta, kun Pallo-Iirot ja Tampere United astelevat pääkatsomoa kohti. Vieraiden kannattajat ovat sekuntiaikataululla liikenteessä ja banderollit lennähtävät auki. Sinikeltaklubin kalliopaikalle poksahtelee lisää porukkaa ja muovipenkkien lisäksi pääkatsomon rappuset otetaan aktiiviseen istumakäyttöön.

Pallo-Iirot aloittaa ottelun vahvasti. Pallo liikkuu ja jalat singeröivät, kun se tuo ensimmäisiä hyökkäyksiään Tampere Unitedin maalia kohti. ”Another one bites the dust” on osuva valinta kotijoukkueen kulmamusiikiksi, mutta ottelun alussa Pallo-Iirojen kutien kohdistuksessa on liikaa Radio Ga Gaa. Hiljalleen Tampere United rymistelee myös paremmin pelin mukaan ja pelin muotoa dreijataan siten, että Pallo-Iirot pitävät enemmän ja pidempään palloa. Sinikeltaiset hakevat tilaa laitakaistoilta, jossa sillä eittämättä on melkoisesti liike-energiaa. Tampere United pelaa suoraviivaisemmin ja fyysisemmin. Käsi lakikirjalla voidaan sanoa, että molemmat joukkueet hyödyntävät juuri vahvuuksiaan.

Kymmenen minuutin pelin jälkeen koko ottelun ajan piikkinä Pallo-Iirojen puolustuksen nahassa pyörinyt Janar Georg iskee oikealta boksiin ja löytää keskityksellään Eino-Veikko EK:n, jonka ohjaus karkaa keittiön puolelle. Seuraavaksi on Elias Ahteen vuoro heilutella syöksypuskulla Remu Koikkalaisen hyttysverkkoa, mutta pusku karkaa yli.

”Rauma alas!”, kuuluu Sinikaartin operetista. Sinistä ja vihreää savua pöllähtää Äijänsuon ilman alaan. Erotuomari Jesse Salo nostelee tasaiseen tahtiin keltakorttia molemmille. Peli läikkyy molemmille maaleille viihdyttävällä vauhdilla ja tavalla. Pallo-Iirojen Target Ayannubi vaikuttaa viihtyvän erittäin hyvin pallon kanssa Tampere Unitedin keskikentän ja puolustuksen linjan välissä. Kotikannattajien pettymykseksi pitsiyön hanat avaa Eric Bullock, jonka vapari kopsahtaa ensin tolpan sisäreunaan ja ottaa sitten aikansa ennen kuin vierii maaliviivan yli: 0-1 ja peliä on pelattu 29 minuuttia.

Eric Bullockin vapari:

Alex Johansson lähtee nokittamaan Bullockin vaparia yleisöä mukaillen ”rakettimaisella” laukauksellaan, mutta pallon avaruuslento tyssää tolppaan. 

Peli seesteistyy hieman, mutta pitsiyön taikoja on varattu vielä ensimmäiselle puoliajalle. Pallo-Iirot iskee varsinaisen peliajan viimeisellä minuutilla terävästi vastaan. Ayannubi kuulee Testarossan moottorin murahtelun vasemmalla laidalla. Mikko Jalkasen ensimmäinen kosketus palloon ei ole ihan puhdasta rubiinia, mutta yleisössä tiedetään paremmin: Jalkanen ottaa vain syöttöpisteitä, ja niinhän Jalkanen tekee. Hänen keskityksensä putoaa takatolpalle Otto Salmensuulle, joka lennättää pallon otsallaan Koikkalaisen yli: 1-1. 

Lähes välittömästi revähtää uudemman kerran. Salmensuu hakee keskityksellään Ahteen, jonka jo kerran viritetylle syöksypuskulle ei löydy pysäyttäjää: 2-1 ja pelitilanteen kääntöön meni noin kolme minuuttia. Eikä siinä vielä kaikki. Tampere United potkii Keravan Kollien tapaan maalinedushässäkästä Pallo-Iirojen maalin. Tilanne liputetaan kuitenkin paitsioksi.

Pallo-Iirot iskee kahdesti ensimmäisen puoliajan lopussa

On tauon paikka. Pitsiyön spesiaalin ensimmäinen puoliaika antoi sekä peli- että ottelutapahtumien puolesta enemmän kuin moni osasi odottaa. Yleisömääräksi lasketaan 1082.

Toisen puoliajan saviruukku on hyvin samankaltainen, mitä ensimmäisenkin. Pallo-Iirot pyrkivät hyödyntämään taitoaan ja nopeuttaan. Tampere United ottaa peliin suoraviivaisen ja fyysisen otteen. Kortteja putoilee tasaisesti kuin käpyjä mäntymetsässä. Pallo-Iirojen James Whitingin pelisesityksessä on jotain leijonamielimäistä.  Ayannubi paikantaa toisen puoliajan ensimmäisillä minuuteilla jälleen Ferrarin vasemmalta laidalta, mutta Koikkalainen peittää maalin pariin kertaan.

Jesse Salon korttikäsi pysyi lämpimänä

Kannattajakatsomoiden lisäksi myös olutkatsomosta alkaa kuulua pauhua. Taklaukset viedään änäri -tyyliin aina loppuun asti, vaikka sitten vähän myöhässäkin. Maalipaikat ovat suht tiukassa. Sellaiseen pääsee kuitenkin Tampere Unitedin Juho Heikkinen, joka hyödyntää Pallo-Iirojen puolustuksen harha-askeleet. Pallo-Iirojen Henri Saarinen kellahtaa Heikkisen sijoituksen eteen. Kello tikkaa tästä pari minuuttia, kun Alex Johansson tarjoilee päivän korkeinta. Tampere Unitedin boksiin putoavassa pallossa on sen verran paistorasvaa ja kotiyleisön tahdon voimaa, että se lipsahtaa Koikkalaisen käsistä Ahteelle ja sen sitten melkein tietääkin, mitä sitten käy. Ahde roikottaa pallon  Tampere Unitedin maaliin: 3-1 ja peliä on pelattu 74 minuuttia.

Peli hiukan lämpenee, mutta ei se kuitenkaan karrelle pala. ”Taistele Iirot”, kuuluu Sinikeltaklubin äänijänteistä. Pääkatsomossa vastataan ”Grasso on valkku, vastustajaa pelottaa” -rallilla. Jami Halmisen puolustuspeliä ylistetään. Jesse Salo puhaltaa pelin valmiiksi. Ottelutapahtuma päättyy molempien joukkueiden loppurituaaleihin ja  siihen, kun Ahde yrittää Seppo Rätymäisesti palauttaa kalliolta pudonnutta lippua Sinikeltaklubille.

Pallo-Iirot voittaa

Viini: Pitsiyön takuuvarmalla reseptillä uutta vuosikertaa

PS: Kirjoittajan kovakantisiin tuotoksiin voit tutustua alla olevista linkeistä:

https://www.booky.fi/tuote/jarno_rajalampi/futista_ja_viinia_vuosikerta_2022_tarinoita/9789526515700

https://www.aviador.fi/product-page/marsiin-muuttaneen-ihmisen-koti-ik%C3%A4v%C3%A4

Kirjat löytyvät todennäköisesti myös lähikirjastostasi!

Tampere United-HJS: melankoliaa ja maaleja Pyynikillä

Syksy syvenee ja kotimaiset futissarjat juoksevat kohti loppuaan. Vaimo rilluttelee Antti Tuiskun tahtiin PK-seudulla, joten koppaan muksut mukaan ja suuntaamme Tampereelle. Fenix-linnun lailla tuhkasta tai, kuten laulussa lauletaan, hiekkakentiltä ja metsistä nouseva Tampere United kombona Pyynikin urheilukentän kanssa on kirjoittajalle sellainen vähintään kerta vuoteen ajatus. Tosin hiljattain tiedoksi annettiin, että Tampere United tulee jo ensi kaudella pelaamaan suurimman osan otteluistaan Kaupissa. Siksikin nyt oli erittäin hyvä hetki tulla katsomaan sinivihreitä kotikentälleen.

HJS:stä on kirjoittajalle välittynyt myös sellainen kuva, että joukkue on kaupungilleen tärkeä ja siitä välitetään. Sitä kuvaa kaksi karpaasia, jotka vierasjoukkueen huivit kaulassa tallustelevat anniskelukatsomon puolelle Sinikaartin lauteiden eteen. Mixiin, kun lisäsi vielä ottelun kilpailulliset asetelmat, joissa HJS on vielä nousukarsintapaikalla ja Tampere United parin voiton verran niistä perässä, oli pelissä kutkuttavaa auraa.

Pyynikin turvatarkastukseen ja lipunmyyntiin kiemurtelee pitkähkö juna. Matsin lisäksi ottelutapahtumassa juhlittiin seurapäivää, mikä toi sinisiin väreihin sonnustautuneita junioreita joukkueittain paikalle. Blogin ennakkokyselyissä seurattaviksi pelaajiksi oli nostettu sekä HJS:n Eemeli Raittista ja Oiva Laaksosta että Tampere Unitedin Julius Stenroosia. Näistä Raittinen ja Laaksonen avasivat. Stenroos saatiin vaihdosta toisella puoliajalla sisään.

Päivän väri oli Pyynikillä jälleen sininen

Pyynikin katsomonlaudoissa on jotain maalaisromanttista. Sinikaarti toivottaa tuttuun tapaan mielitiettynsä tervetulleeksi otteluun ja erotuomari Osman Mohammadi puhaltaa pelin käyntiin. Pelin ensi minuutit menevät tasavedoin. Molemmat joukkueet käyvät vähän kaverin boksissa kutittelemassa, mutta paikkoja kunnon penetraatiolle ei aukea. Tila tuntuu olevan molemmilla joukkueilla kortilla ja peliväline vaihtaa melko tiheään joukkueiden välillä omistajaa.

HJS saa hiljalleen työnnettyä omaa pallollista peliä lähemmäs Tampere Unitedin maalia. Reilun kymmenen minuutin pelin jälkeen HJS:n Eetu Pellikka tarjoilee paikantynkää Gaaid Mahamedille, jonka kudin Antti Kuusinen torjuu jalallaan. Peli kulkee edellisestä muutaman minuutin, kun Eemeli Raittinen pääsee testailemaan potkutekniikkansa mukavalta sektorilta tuomitusta vaparista. Raittisen sisäkierteinen kuti näyttää jo putoavan takayläkulmaan, mutta Kuusinen loikkaa liito-oravan lailla ikimetsästä kudin eteen ja peli pysyy 0-0 tilanteessa.

Eemeli Raittinen hätyyttelee Tampere Unitedin maalia:

”Come on siniset! Siellä on ollut peli jo vartin käynnissä”, huudahdus kuvaa varmasti melko tarkasti kotiyleisön tuntemuksia, sillä HJS vaikuttaa siltä joukkueelta, joka lopulta ensin rokottaa. Sinikaartin kannatus välittyy jälleen kerran  hyvin organisoituna ja pelin eri vaiheisiin tarkasti soviteltuna, mutta samaan aikaan se on reaktiivista. Kuuluttajan kuuluttaessa EPS-Klubi 04:n tilannetta irtoaa kannattajakatsomosta HJK:n silmätikuksi ottava chäntti. Tosin sen sivulause Turusta vihankohteena saa taisteluparin silmät nauraen kysymään: vihaako ne Turkua? Sieltähän me tosiaan olemme.

Tampere United saa HJS:n myllytyksen jälkeen hieman paremman jakson aikaiseksi. Roope Kostiaisen laakaisema kuti blokataan HJS:n boksissa. Päätuomari levittää ensin kätensä, mutta linjalta tulee tipsi, minkä johdannaisena päätuomarin käsi osoittaa pilkulle. Hidastuksesta katsottuna tuomio vaikuttaa oikealta ja Roope Kostiainen pudottaa rangaistuslaukauksen oikeaan alakulmaan: 1-0

Roope Kostiainen onnistuu rankkarista:

Peli etenee tasavedoin myös ensimmäisen puoliajan loppuun asti ja pelillisestä näkökulmasta on vaikea tehdä selkeää eroa joukkueiden välille. HJS on enemmän pallossa, mutta toisaalta, sillä on vaikeuksia pitää Roope Kostiaista pihdeissään Tampere Unitedin hyökätessä eli asiat ovat niin kuin tulostaulu ne osoittaa.

Tauolla taistellaan selvästi vielä Pyynikin käsityöläispanimon olemassaolon puolesta, sillä sen verran saman valmistajan eri sävyistä tölkkiä vaihtuu elektroniseen valuuttaan. Panimon tilanteesta heijastuu etäistä symboliikkaa myös Pyynikin stadionin tilanteeseen. Bongaan viereisestä katsomosta Leedsin untuvatakin, mikä kirjoittajalle kertoo siitä, että Tampereella riittää hyvää makua myös kansainväliseen futikseen.

HJS tulee väkevästi toiselle puoliajalle ja aloituksesta lähtevä ensimmäinen hyökkäys päättyy maalin ulkoreunan sivuverkkoon pölähtävään kutiin. Kauaa ei kellot tikitä tästä, kun vieraiden Lauri Kestin tekonurmesta kimmoketta ottava sisäkierteinen kuti on liian vaikea Kuusisen vangittavaksi, joten Kuusinen työntää sitä eteenpäin. Raittinen on haaskalla, mutta Tampere Unitedin puolustus saa klaarattua tilanteen.

HJS tuli vahvasti toisen puoliajan alkuun

Kesken HJS:n hyvä pelillisen vaiheen Roope Kostiainen löytää riittävästi tonttia HJS:n puolustuksen edestä ja saa vapautettua laidalla kirmaavan Paavo Kujalan, joka pistää pallon maaliin: 2-0. Vieressämme isä ja poika ponkaisevat pystyyn ja juoksevat katsomon reunalle juhlimaan.

Näyttää jo siltä, että Tampere United saa pidettyä HJS:n pois parhailta paikoilta ja siten peli on taputtelua vaille valmis, mutta Oiva Laaksosella on asiasta muita mietteitä. Laaksonen pomputtelee  itsensä irti Tampere Unitedin puolustukselta  ja pistää pelin takaisin jännäksi: 2-1.

Sinikaarti virittelee seuran historian vaiheita sivuavan ja sekä äänenpainoilla että katsomokoreografialla leikittelevän versionsa ”Kapteeni koukusta”, joka on itsessään vaikuttava, mutta HJS:n tasoituksen roikkuessa ilmassa myös hieman surrealistinen kokemus. Tosin Sinikaarti varmasti tiesi paremmin, sillä seuraavan maalin tekee Tampere United. Eetu Räisänen pujottelee itsensä omalla kenttäpuoliskolla irti useammasta HJS:n pelaajasta ja napauttaa pallon Toni Toijalalle, joka parin veivauksen jälkeen alittaa Lauri Inkeroisen torjunnan: 3-1. Sekä juuri nähty tilanne että myöhempikin pelin kulku osoittaa sen, että siitä on lajissa hyötyä, jos on jättiläinen, jolla on hyvä pallotatsi.

HJS:n kuitti tulee kuitenkin välittömästi. Kuusinen saa minuutin sisään takaiskusta pallon Tampere Unitedin puolustuslinjan taakse ja sijoittaa sen etuyläkulmaan: 3-2 ja matsi on jälleen maalin matsi. Pian kavennuksen jälkeen tuomaritarkkailija saa niin perimanselaisella aksentilla palautteen, jossa tuomaristoa kehotetaan heräilemään, että kummelia nuorena katsoneen on vaikea lopettaa hymyilyä. Riemunaiheita saa myös kotiyleisö, kun Toijala veivaa jalkansa auki ja sen voimasta lähteneen kudin joutuu Inkeroinen torjumaan eteensä. Julius Stenroos on ensimmäisenä paikalla ja pelivaaka kellahtaa 4-2:een.

Tampere United käytti tehokkaasti tilanteensa

HJS hakee lisäosumia niin kauan kuin tuomaristo suo, mutta hiekkaa ei tiimalasissa yksinkertaisesti ole enää uusiin kääntöihin asti. Tampere United ottaa tärkeän voiton loppukautta silmällä pitäen ja kakkosen B-lohkon tilanne kiristyy.

Tampere Unitedin ja Sinikaartin voittorituaalit

Paluumatkalla nautimme sellaisesta ylellisyydestä kuin raitiovaunu. Turussa homma on edelleen piirustuspöydällä.

Viini: Singpore Slingiä ja tuhkan makua

KaaPo-Tampere United: kuuma ja helteinen tiistai-ilta Kaarinassa

Kaarinaan johtavat sillat oli laskettu ja valtatiet olivat auki. Uutukaiselle R.V Group Areenalle otettiin vastaan vieraita Tampereen sinivihreältä puolelta, josta ollaan ponnistamassa väkevästi takaisin suomalaisen futiksen kirkkaimpiin saleihin. Pientä huolta oli siellä täällä siitä, että kestäisikö kunnan rahoilla hankittu uusi juoksurata manselaisten vierailun. Huoli osoittautuu turhaksi. Löydän parkkipaikan Puuha Areenan puolelta ja tallustelen futisareena kohti suunnilleen samoilta jalansijoilta kuin joskus KuPS:n ja KaaPon Suomen Cupin otteluun.

Sinikaartia saapu kaksi henkilöautollista. Heidät ohjataan anniskelualueen katsomoon. KaaPo -ralli soi kaiuttimista ja pian pelaajat astelevat kentälle katsomon läpi leikkaavaa reittiä pitkin. Sinikaarti pistää laulaen ja jonkinlaista värssyä irtoaa myös kotikannattajien puolelta. KaaPon tuoreen vastuuvalmentajan Esa Niemisen tulikaste alkaa.

Tampere United selvitti kuuman ja helteisen tiistai-illan Kaarinassa

TamU ottaa pelin ja Sinikaarti olutkatsomon hallintaansa. Luvattu ukkospuuska haihtuu jonnekin toisille leveysasteille. Sinipaidoilla on heti alkuun muutamiakin hyvänoloisia hässäköitä KaaPon maalin edessä ja lopulta Severi Kankkunen osuu kulmasta: 0-1 vieraille. Tamperelaisten painostus oikeastaan vain yltyy ja KaaPolla on vaikeuksia saada kontrolloitua hyökkäyksiä aikaseksi. Sen pelin avaimet roikkuvat pitkälti Juho Salmisen nopeuden ja hänelle lennätettävien pallojen varassa. Tätä jatkuu pitkälti ensimmäiseen helteen pakottamaan juomataukoon asti. Ilmeisesti kotijoukkueen pulloissa oli parempaa lientä, sillä juomatauon jälkeen se pääsee peliin paremmin mukaan. 

Sinikaartin esitellessä tasaiseen tahtiin laulukirjansa nuottirivejä ja Unitedin siirrellessä palloa rauhaksiin sinipaidalta toiselle, on Juho Salminen päästä nekkaamaan pelin hankkimansa vaparin jälkimainingeista tasoihin, mutta hellepäivä on pitänyt Antti Kuusisen lihassyyt vetreänä ja Kuusinen peittää takatolpalta tulevan yritelmän. Puoliajalle päästään Jukka Listenmaan mairean hymyn ja hiljalleen puiden taakse laskeutuvan auringon saattelemana.

Jukka Listenmaa marssii maireana puoliajalle

KaaPolla on hyvä vaihe toisen puoliajan alussa, mutta hiljalleen pelin peilistä virnistää jälleen tamperelainen herrasihminen. Pientä paitsion käryä (vai oliko se vaan grillimakkara) on ilmassa tilanteessa, jonka päätteeksi Toni Toijala kopataan nurin ja  erotuomari Jesse Salo huitoo pilkun suuntaan. Julius Stenroos vaikuttaa ottavan pykälää liian rennosti suoritteensa ja niinpä Jesse Peltonen kellahtaa pallon eteen. Peli pysyy maalin pelinä.

Julius Stenroosin rankkari

United jauhaa hyökkäyspeliään pistämällä palloja vähintäänkin jänteville Roope Kostiaiselle ja Toni Toijalalle, jotka sitten siirtelevät vähin kosketuksin pallo taustalta nousevien sinipaitojen juoksuradoille. Yhden tällaisen sommitelman päätteeksi Toijala iroittaa Kostiaisen boksin kulmalta, mutta Peltosen hanskakäsi heilahtaa

-Kaapo on koiran nimi! kuuluu vieraiden katsomosta. 

Vieraskannattajilla lempeän rempseää meininkiä katsomossa

Sekä kotijoukkueen nuoriso- että pappaosasto lisäävät vastakuittien kierteitä. Myös mystiseksi välillä pelaajan ja välillä tuomarin kaapuun kätkeytyvä ”Hans” on pelikeskustelun päähahmona. Stadionin kuuluttajaa muistutetaan siitä, että vuonna 2022 ei ole enää pallopoikia, vaan tulee käyttää termiä pallovahti. KaaPon Alexandru Florea sinkoaa urkkaruutu -kudin lähes puolesta kentästä, mutta jälleen Antti Kuusinen saa käpälänsä väliin.

Järkälemäiset Toni Toijala ja Roope Kostiainen olivat paljon pallossa

Sinikaarti aloittaa Pyynikin kaipuuta ja seuraavaa nousua sanoittavan rallinsa. Sen aikana vaihdosta peliin päässyt Arttu Raittinen kapaloi pelin. Läpiajon lähtölippua heilutti Topias Järvelä: 0-2 ja kellossa ysikymppi. Peli päättyy. KaaPon antikliimaksi on pieni keskinäinen nahistelu viheriöllä. Tampere Unitedin kliimaksi on pelaajien ja kannattajien pitkän kaavan mukainen vierasvoitotoa juhlistava koreografia.

Viini: nääsrypälettä (sinivihreää) ja letkeän kesäistä nuotittelua

PIF-TPV: hyvä kiertää

Kaikkea ei voi aina suunnitella, ja kun Corollasta räpsähtää ensin mittariston valot sammuksiin ja sen jälkeen ratista katoaa ohjaustehostin, on aika luovuttaa ja ohjata auto viereisen pizzerian pihaan. Falck hakee raadon pois. On torstai ja ajattelen tämän tarkoittavan sitä, että Suomi-Ukraina-pelin jälkeinen kotiinpaluu koukkaus Paraisille jää tekemättä. Sillan toinen puoli on aina kuitenkin sillan toisella puolella ja pyhäpäivä on pyhäpäivä.

VR sylkee samoja raiteita ulos, jotka se lauantaina nieli sisäänsä. Huuhkajien kärsimä tappio on jollain universaalilla tasolla hyväksytty, vaikka melankolian sävyjä on ilmassa. Katson ensin ihan varovasti puhelimesta, että miten bussit Turusta Paraisille kulkevat. Tekemätön paikka. Junassa kuulutetaan raideturvallisuuteen (kenties lehtiä radalla) liittyvästä hidasteesta, joka myöhästyttää kotiinpaluuta entisestään. Se ei ole hyvä uutinen. Tsekkaan vielä Yangon hinnan ja matka-ajan. Optimistisesti ajatellen missaisin ekan vartin. Ei välttämättä paha, ja lopulta aikani jahkailtua päätän, että kyllä tästä vielä lähdetään Pajbackalle katsomaan, kun PIF varmistaa sarjanousunsa. Futisviikko on kuitenkin keskimäärin mukavampi päättää iloisiin tunnelmiin ja samalla saan täytettyä aiemman blogitekstin jälkeisen löyhän lupauksen paluusta Pajbackalle.

Pitch Invasion Paraisilla

Taistelupari nukahtaa taksiin. Vettä ripsii varovasti auton ikkunoihin. Livetuloksista bongaan, että PIF on siirtynyt Kevin Larssonin maalilla 1-0 -johtoon. PIF tarvitsee vähintään pinnan TPV:ltä, jotta se ei joudu lykkäämään nousujuhliaan edelleen. Ottelu on sillä lailla saletti, että TPV on sarjan jumbona ja vailla varsinaista panosta, joten kotijoukkueen nousujuhlat vaikuttavat futiksen arvaamattomasta luonteesta huolimatta kalkkiin kaiverretuilta.

PIF oli alusta asti pelin päällä

Vihdoin Pajbackan kivimuuri piirtyy taksin eteen. Kiitän kyydistä ja vedän taisteluparin uunituoretta huuhkajat-huivia hiukan tiukemmalle. Olemme juuri astuneet kivimuurin sisään, kun punapaidat tuulettelevat toista maaliaan. Larsson on jälleen asialla ja PIF johtaa 2-0. Pääsemme sisään yhdellä aikuisten lipulla ja makkaranostositoumuksella. Eväät kahmittuamme käymme toteamassa pääkatsomon olevan sen verran täysi, että päätämme kiertää kentän toiselle puolelle ja toivoa, ettei sade hirveästi yltyisi.

PIF tuo tehokkaasti hyökkäyksiään kohti TPV:n maalia. TPV:n hyökkäykset ovat harvassa ja tamperelaisilla on vaikeuksia saada kontrolloituja hyökkäyksiä aikaan. Tunnelma Pajbackalla on kaikin puolin hyväntuulinen ja rento. Ilmassa on kyläjuhlan -tuntua. Porukkaa on paikalla paljon niin kuin odottaa saattoi eikä väliin vihmova sade pääsee häiritseväksi asti yltymään. Maalit ovat ensimmäiseltä puoliajalta kuitenkin nähty ja talsimme toiselle puoliajalla kohti kentän toista päätyä, sillä oletan, että maalit tehdään sinne.

Päädymme taisteluparin kanssa puhelimen käytöstä sellaiseen sopimukseen, että valkopaitojen hyökätessä hän saa pyydystellä pokemoneja ja punapaitojen hyökätessä minä räpsin kuvia. Kompromissi neuvottelussa on tuiki tarpeellinen, sillä kyllähän reissu painaa pikkukaveriakin jo aika lailla, vaikka hän tomerasti istuukin kivimuurin päällä.

Kirjoittajan kuvausvuoro

Toinen puoliaika vanhenee vain varovasti, kun Kasperi Nevä nousee kulmassa lähimmäs taivaan kantta ja nekkaa pallon maaliin: 3-0. Keskiympyrän kautta tullaan suoraan taas TPV:n maali kohti. Jatkuvasti vaarallisenoloinen Saliw Babawo irtoaa laidaltaan, mutta kopsahtaa kropallaan vastaan harppovaan Jaakko Häyhään. Pallo pomppii maalille, josta Viktor Johansson puttaa sen verkon perukoille.

Saliw Babawo vaarallisena

-Ykköseen, ykköseen, ykköseen!

Huudatetaan kovaäänisistä. Tunti kilahtaa kelloon ja pallo pyörii TPV:n maalilla. Se näyttää ottavat yhden kimmokkeen TPV:n puolustajan käsistä, mutta sillä ei lopulta ole mitään väliä, koska Larsson on oikeaan aikaa oikeassa paikassa kuin Teemu Pukki edellisenä iltana konsanaan ja pistää pallon pussiin. Tätä kirjoittaessa ymmärrän myös sen, miksi tuuletellessa lähtee myös paita: kyseessähän oli Larssonin kolmas eli maaleja kertyy hatullinen. 

Pikkuisen hassutteluksi menee myös Gesim Vocan panenka, jonka Häyhä nappaa syliinsä. Toki Häyhä oli ilmeisesti lukenut sen saman artikkelin rangaistuslaukausten torjumisesta, joka twitterissä jokin aika takaperin kiersi, sillä temppuvalikoimaa löytyi.

Olen juuri palauttamassa puhelinta jälleen taisteluparille, kun Leevi Antinaho sievistelee lukemat 1-5:een. Vaihtoruletti pyörii ja kaudelta kertyneitä minuutteja tasaillaan useammalle pelaajalle, kunnes tuomari vapauttaa kotijoukkueen juhlimaan. Pajbackalla nähdään vielä nuoremman kannattajajaoston pitch invasion, skumppaa ja punaista savutusta ennen kuin lähdemme sateen yltyessä puolijuoksua tavoittelemaan seuraavaa bussia.

Ykköseen

Bussiin ehditään, mutta sopivaa maksutapaa on hankalampi löytää. Käteistä kun hetkeen ei ole lompakossa säilöttynä ollut, vaan muovikorteilla ja apeilla on porskutettu menemään. Hetken jo näyttää, että me palataan taisteluparin kanssa vielä sateeseen, mikä kieltämättä olisi ollut  pitkähkön reissun päälle vielä kohtalainen koettelemus. Ajatusten kilkattaessa kuin hedelmäpelissä onneksemme eräs hyväsydäminen rouvashenkilö koputtaa olalle ja tarjoutuu maksamaan matkan. Se ei ole ihan halvimmasta päästä ja velan osalta sovitaan, että laitetaan hyvä kiertämään sopivassa kohtaa. Niinpä asia jää vielä blogin To-Do -listalle.

Kiitos vielä kerran ja onnittelut Pargas IF:lle noususta! Ensi kaudella nähdään taas varmasti.

Viini: kuplivaa omalta kylältä 

KaaPo-FC Jazz: porilaisilta ryöstetty

Keskiviikko oli läntisessä-Suomessa futista pullollaan. Käytännön syistä ja uutuuden viehätyksestä tein kauden katsomodebyytin Kaarinan Puuha-areenalle, jossa KaaPo haki revanssia FC Jazzista. Korona-ajan erikoisena joukkueet olivat kohdanneet edellisenä lauantaina Porissa ja Jazz kaapi tuolloin kotiottelustaan 1-0 -voiton.

Vähintäänkin maalipinnan puolesta vielä uutuutta hohkavan KaaPo -talon edustan katsomoihin kertyi hyvin porukkaa. Kaiken keskiössä oli anniskelukatsomo, jossa raha liikkui ahkeraan kotijoukkueen suuntaan. Löydän oman paikkani portilta katsottuna toiseksi viimeisestä katsomosta. Viimeisessä katsomossa on kolmen hengen porilaismobi, josta yksi lopettelee juuri puheluaan:

-Pappa on nyt katsomassa peliä!

KaaPo koittaa selvästi ottaa vauhdikkaan alun otteluun, mutta ihan pienen hallintajakson jälkeen Jazz hyydyttää rauhallisella pallon siirtelyllä enimmän innokkuuden. Jazz on vuorostaan hetken pallollisesti hallitsevampi joukkue ennen kuin peli jatkuu tasaisena. Molemmat joukkueet rakentavat rauhallisesti peliään puolustuksen kautta kierrättäen. Hyökkäyksissään Jazz hakee laidoilta Waltteri Riihimäkeä ja Rasmus Laaksosta. KaaPolta todennäköisimpänä hyökkäysten päättäjän näyttäytyy teräväliikkeinen Juho Salminen, joka hetkittäin irtoileekin Jazzin puolustukselta.

-Sillä on halipula!

Kuuluu porilaiskatsomosta, kun Jazz lähtee virittämään sivuvapariaan. Tilanne ei vielä eskaloidu maaliksi asti. Pelikellossa on vartti, kun Jazzin Riihimäki pujottelee itsensä boksiin ja KaaPo -puolustuksen vastutustuksesta huolimatta pamauttaa pallon alakulmaan.

-Ihan niin kuin sillä olisi ollut kuminauha jalassa!

Kuminauhaa jalkaan ja pallo maaliin

100% näin. Päätänkin ryöstää blogin sanoituksen mahdollisuuksien mukaan naapurikatsomosta ja etenkin, kun sieltä tehdään myös teräviä huomioita ottelusta. Alkukaudesta Paraisilla pelannut Omar Farhan saa suitsutusta hyvästä pelin rytmittämisestä. Omana huomiona se, että KaaPon Mikko Valtanen löytää  hyvin tilaa Jazzin puolustuksen selustasta.

Pallo kolahtaa kertaalleen KaaPo:n maalin yläriman alareunaan ja Salminen nokittaa lennokkaalla puskulla palttiarallaa ristikkoon ennen kuin Salmisesta otetaan rangaistusalueella jalkasolmu. Kahden vähältä piti rankkarin jälkeen Jazzin ”vapaudu vankilasta” -kortit on käytetty. Niklas Kuusio vyöryttää zeniläisellä tyyneydellä pallon maaliin ja pelin on tasan.

Videolla Kuusion zeniläinen

Tasatilanteessa mennään myös puoliajalle. Porilaiset lähtevät grillimakkaralle ja samaan aikaan viekkaat kaarinalaiset valtaavat vapaaksi jääneen katsomon. En usko sattumaan. Ehdin vielä kuulla satakuntalaisilta analyysin ämyreistä pauhaavasta kasarirokkiyhtyeestä 

-Yhden levyn ihme!

ennen kuin he aiheuttavat pienen järjestyshäiriön parkkeeraamalla savukkeelle hiukan liian lähelle pelaajien kentälletulo -reittiä. Sen jälkeen kosketuspinta katoaa ja olen omillani.

Ottelu oli pitkälti tasavahvaa vääntöä

Katsomotilanne menee muutenkin haastavaksi, sillä jalkapallosta innostuneita vaikuttaa olevan liikkeellä reippaanlaisesti, joten useampi jää seisomokatsojaksi. Pelin kuva jatkuu suunnilleen ensimmäisen puoliajan kaltaisena. Molemmat rakentavat rauhassa peliä, prässäävät harkiten ja puolustavat tiiviillä pakalla. Jazz tekee toisen maalin vastaiskusta, jossa muutaman nopean siirron päätteeksi Elias Ahde naulaa pallon alakulmaan.

Pelin edetessä pelaajien välit hiukan venyvät. Se näkyy kentällä ekstratilana pallollisille pelaajille ja siten viihdyttävänä coast-to-coast -futiksena ennen kuin kellon tikittäessä loppua kohti molemmat jälleen ottavat ryhtiä muodostelmiinsa. Peli myös hieman lämpenee ja erotuomari Joona Kontinen ohjaa peliä väkevän verbaalisesti. KaaPo saa lopussa sivuvaparin. Pinnat matkaavat Poriin.

KaaPon tasoitus roikkui hetken ilmassa

Viini: tasavahva toisinto. Hieman enemmän valkoista kuin punakeltaista.

KaaPo-Ilves 2: tupsukorvien kesytys

Kaarinan keskuskenttä kylpi auringossa ja viileässä tuulessa, kun tappioitta sarjan aloittanut KaaPo kohtasi Ilveksen kakkosjoukkueen. Piirun yli kaksisataa katsojaa oli löytänyt tiensä divarifutiksen pariin.

KaaPo valmistautumassa tupsukorvien kesytykseen

Edelliseen kotiotteluun nähden KaaPon pelinrakentelun haasteista ei enää ollut jälkeäkään, vaan se otti heti alussa pelin hallintaansa ja sai toistuvasti vietyä peliä kontrolloidusti kohti tamperelaisten maalia. Ilves pääsi iskemään satunnaisesti vastaan, mutta peli oli isäntien hallussa. Ilves sai ensimmäisen pidemmän pallonhallintajakson vasta puolen tunnin jälkeen.

Energinen Ansu Sheriff ja hyviä haastoja laidalla tehnyt Aleksi mäki erottuivat ensimmäisellä puoliajalla edukseen. Kirjoittajan kaivaessa sopivasti peliohjelmaa esiin helähtää pallo Sheriffin jalasta maaliin. Yleisön toimesta todetaan kollektiivisesti, että maali oli hienosti rakennettu ja siihen jää uskominen. KaaPo ansaitusti 1-0 johdossa puoliajalle.

Ilves oli lisännyt kaasua toisen puoliajan alkuun ja se pääsi hetkeksi pelin päälle. Pyry Tenhon orkestroima kaarinalaisten puolustus kuitenkin harjasi tupsukorvat pois parhaimmilta maalintekosektoreilta ja toisen puoliajan edetessä KaaPo sai taas pelin juonesta paremmin kiinni.

Sheriff karkasi paitsiolta haiskahtaneen tilanteen jälkeen Ilveksen pakeilta, mutta takakulmaan suunnattu sijoitus lipui maalin ohi. Jani Jussilalla, jonka Region's Cupissa käyttämä pelipaita huutokaupattiin puoliajalla, oli kitara pykälää paremmassa vireessä, kun hän peippasi vastustajan laitapakin pizzalinelle ja mälläsi pallon Ilves -maalin takanurkkaan, kun reilu seitsemänkymmentä minuuttia oli pelattu.

Hetki ennen maalia: Joonas Madetoja kuolettamassa palloa

Ilveksen kiri puuroutui hiljalleen epäonnistuneiksi pujotteluharjoituksiksi tiiviisti puolustaneen KaaPon puolustuksen keskustaan. Lopulta Joonas Madetoja laski piikkimaton Ilveksen kiripyristelyjen eteen ottelun loppu puolella hienosti pelatun kuvion jälkeen, jonka päätteeksi palloa kaivettiin vielä kertaalleen Ilves -maalista.

Tyytyväisyytyä kupliva kaarinalaisyleisö sai helatorstailta mukaan viemisikseen kelpoesityksen kotikuntansa futisylpeydeltä ja mikä tärkeintä: kolme ansaittua pinnaa.

Viinikuvaus: kotikunnan parempaa vuosikertaa

KaaPo-FC Espoo: tappioitta

Aurinkoisella Kaarinan keskuskentällä miteltiin KaaPo-FC Espoo -matsi

Kaarinan keskuskentällä KaaPon ja FC Espoon matsi polkaistiin vartin myöhässä käyntiin vierasjoukkueen bussiin iskenneen teknisen vian johdosta. Kaarina kylpi helteessä ja vähän reilut kaksisataa jalkapallon ystävää oli saapunut metsästämään divarifutisromanssia Turun kupeeseen.

Ystävällinen rouva lipunmyyntikojulla vilkaisi kassiini, johon oli pakannut lapsille matsieväät mukaan ja toivotteli hyvää pelipäivää. Stadionin penkeille oli jostain varissut hiekkakukkasia, mikä puhutti useampaakin peliä katsomaan saapunutta seuruetta.

Sekä Kaapo että FC Espoo olivat aloittaneet kakkosdivarin B-lohkon tappioitta eli oletuksena oli tiukka vääntö. Kahden hengen espoolaisfanidelegaatio rytmitti väkevillä kannustushuudoilla pelin alkamaan. Siitä tai jostain muusta syystä johtuen Espoo oli alussa enemmän hereillä ja otti pelin hallintaansa. Se vaikutti organisoidummalta pelisuunnitelmassaan, KaaPo joutui paineen alla lähtemään syvältä hyökkäyksiinsä ja sen pelinrakentelu oli väliin tahmeaa. Espoon momentum kesti melkein puoli tuntia, mutta maaliin asti se ei kuitenkaan palloa saanut. KaaPo sitä vastoin käytti palloa kertaalleen kulmatilanteessa Matias Niemelän selän takana, mutta tilanteessa tuomittiin maalivahdin häirinnästä rike. Ensimmäisen puoliajan lopussa KaaPo loi vielä pari vaarallisen oloista tilannetta, mutta maalinteko osoittautui jo tässä kohtaa molemmille joukkueille vaikeaksi.

Tuomari puhalsi pelin poikki sekunnilleen 45:llä minuutilla ja joukkueet pääsivät punomaan puoliajalle uusia juonia. Yleisöä valui stadionin takana olevaan kioskivaunuun tankkaamaan energiaa toiselle puoliajalle.

KaaPon hyvä ote jatkui toisen puoliajan alussa. Kentälle vaihdettu Ansu Sheriff vaikutti kärjessä energiseltä ja mahdollisen kotivoiton aurinko pilkahti ensimmäisellä puoliajalla kasaantuneiden vieraspilvien takaa, mutta hyvistä tilanteista ja parista erittäin hyvästä maalipaikasta huolimatta Niemelän maali säilyi koskemattomana ja ote siirtyi hiljalleen espoolaisille.

KaaPo loi toisen puoliajan alussa muutamia vaarallisia tilanteita, mutta FC Espoon puolustus kesti

Kuumana helottava aurinko leikkasi osan ottelun temmosta ja lisäksi lämpimänä alkoivat käydä myös pelaajat. Toisella puoliajalla keltainen kortti nousi neljä kertaa ja ainakin kertaalleen kotiyleisö havahtui vaatimaan vierasjoukkueelle punaista korttia jälkipelistä. Tilanne meni kuitenkin sekä itseltäni lasten vaatiessa jo kotiinpääsyä suolapähkinöiden loputtua että tuomaristolta jostain toisesta syystä ohi. Lisäaikaakin päästiin pelaamaan, mutta maaleja ei tällä kertaa nähty. Molemmat joukkueet saavat siis jatkaa tappioitta seuraaviin koitoksiin.

Katsomo tyhjeni pian ottelun päättymisen jälkeen

Viinikuvaus: helteessä kypsytetyistä marjoista keitelty kotikylän kotiviini, jossa pala espoolaista betonia