Pallo-Iirot – ÅIFK: kanarialintujen satamanvaltaus

Olen jo luovuttamassa läntisen-Suomen kolmosdivarin täyden bingolapun suhteen, sillä ÅIFK -away vaikuttaa tekemättömältä paikalta. Heitto lasten kanssa tehtävästä Rauman retkestä uppoaa kuitenkin leivontaprojektia odottavassa illassa kuin voisulaan, joten lapset ja reput pakataan pikapikaa kasaan. Kotona vietettävä leffailta siirtyy sohvalta bussin penkeille ja kasitien nieleminen alkaa. Äijänsuon stadionin valot hohkavat kosteassa illassa kirkkaana. Sen verran Raumalla on mennyt puurot ja vellit sekaisin, että Pallo-Iirojen ja Rauman Lukon pelejä ajetaan vierekkäisillä areenoilla samaan aikaan, mikä syö pacmanin lailla osan futisyleisön potentiaalista.

Lähden ostamaan lippuja sekä yhdelle aikuiselle että neljä- ja kuusivuotiaille lapsille, kunnes tytär tiedottaa olevan jo seitsemän. Totta. Synttäreistäkin oli jo viikko, mutta onneksi portilla ollaan hyvällä huumorilla liikenteessä, ja petossyytteen sijaan hinta sovitaan kohdilleen. Olemme vielä matkalla katsomoon, kun vierasjoukkueen maalinedushässäkän päätteeksi Elias Untamala suhauttaa pallon Pallo-Iirojen verkkoon. Kanarialinnut ovat tulleet tekemään pelin raumalaisille vaikeaksi.

Pallo-Iirot pitivät palloa ja ÅIFK puolusti kärsivällisesti

Pallo-Iirot saavat minuutti minuutilta paremman otteen pelistä, mutta ÅIFK puolustaa sinnikkäästi ja kärsivällisesti. Vieraat pyrkivät myös pallon saadessaan pidempiin hallintajaksoihin ja tätä kautta he saavat vaikutettua pelin tempoon. Pallo-Iirojen lähentelyt ottelun viimeisen vartin aikana povaavat jo maalia, mutta Miika Kalliomäki ottaa tarvittavat kopit ja niinpä tauolle mennään vierasjohdossa.

Samalla, kun kahvia valutellaan pahvimukeihin ja irttaripusseja valitaan, myöskin sade yltyy. Onneksi Buena Vista -stadionin lippaa riittää ensimmäisille penkkiriveille asti, jotta homma ei ihan flunssan kalasteluksi mene.

Pallo-Iirot ovat pallossa toisen puoliajan alussakin, mutta rynnistyksen osalta peli ei jatku aivan samoissa merkeissä, mihin se ensimmäisen puoliajan lopussa jäi. ÅIFK vaikuttaa hetkellisesti olevansa tasoitusmaalilta turvassa, mutta se on lopulta vain silmänlumetta. Pallo-Iirojen vaihtoruletti osuu jälleen oikeaan pelimerkkiin. Kentälle toisen puoliajan alkupuolella tullut Jussi Aalto suojaa sivurajalta tulleen heiton siten, että lopulta jalka on auki ja pallo alakulmassa:  melkoinen tyhjästä loihdittu pelimiehen maali. Parin minuutin päästä ollaan samalla laidalla ja tällä kertaa Aalto päästää sivulta tulevan syötön puikoistaan niin ikään vaihdosta sisään tulleelle Topias Silvennoiselle. Silvennoisen kuti pölähtää suunnilleen sivuverkon samoille leveyspiireille samalla vauhdilla, mitä Aallon vastaava ja ykskaks Pallo-Iirot ovat kääntäneet pelin itselleen.

Pallo-Iirot iskivät voiton kantaan kiinni toisella puoliajalla

Viereisillä penkeillä Kun Fu Panda ja mäyräkoira Tiina ottavat matsia. Peli lämpenee hetkellisesti myös kentällä.

Viileässä illassa oli omat lämpimätkin hetkensä

Shokkihoidon jälkeen näyttää hetken siltä, että ÅIFK on tainnutettu eikä kanarialintujen siipi lähde enää oikein iskemään. Draaman kaari on sateisessa illassa kuitenkin ennalta-arvaamaton. Viinipullon verran on kellossa, kun Arman Palani unohtuu vapaaksi Pallo-Iirojen toppareiden väliin. Palani saa rauhassa kuoletella pallon ja pussittaa. Peli on tasan ja sikäli se ei enää toisinna joukkueiden edellistä Yläkentän -kohtaamista.

Sinikeltaklubin pitäessä vapaailtaa pari junnua saa toimitettua hetkellisesti huutosakin capojen virkaa. Nahkahanskojen läiske seuraa kimakkaa ”Paaaallo-Iiirot” -huutoja, mikä on hauska hetki futisillassa. Tosin kotijoukkueen osalta hauskuus lopulta siihen jääkin.

Tilailen jo taksia, koska lasten huulet hiukan sinertävät ja vartin kävely sateisessa illassa ei houkuta. Samaan aikaa ÅIFK saa paikan tynkää toisensa perään. Olemme juuri pääsemässä lipunmyyntikojun alle sadetta pitelemään, kun kentältä kuuluu tuulettelun ääniä. ÅIFK on nokittanut vaihdoilla Pallo-Iirojen vastaavat. Victor Djibalene pistää vuorostaan vieraat shokkijohtoon, kun varsinaista peliaikaa olisi pari hassua minuuttia jäljellä.

Loppuratkaisut aidan takaa

Kaiken lisäksi kanarialinnut pitävät pintansa loppuun asti ja pöllyttävät siten höyheniä raumalaisten nousutroolarin moottoriin. Samalla saamme muistutuksen, että yläloppusarja ei tule millekään joukkueelle olemaan mikään läpihuutojuttu, vaan tiukkoja matseja on luvassa kaikille kakkosdivarin kilpakosijoille.

Taksi laskeutuu hotellin eteen ja kuulemma kotonakin ovat leivokset nousseet hyvin.

Viini: vastalahja

ÅIFK- Pallo-Iirot: satamakaupunkien derby

Perjantai-illaksi oli tarjolla MaPS:n ja VG-62:n paikallispeliä, KaaPon ja PIF:n ”Battle of Kirjalansalmea” ja ÅIFK:n ja Pallo-Iirojen ”satamakaupunkien derbyä”. Itse ei onneksi aina tarvitse matsia valita, joten somehassutteluna annettiin blogin seuraajien päättää matsi. Saaristotien jengit ottivat vahvan startin äänestyksessä, mutta lopulta raumalaiset siirtyivät kuskin paikalle ja niinpä illan päälle tuli lähdettyä Yläkentälle. Jälkikäteen ajateltuna matsi oli varmasti draamankaareltaan paras, koska muut matsit näyttivät tuloksista heijastellen olleen hiukan yksipuolisia.

Kapteenisto ja erotuomari Tomi Heikkilä kertaamassa sääntöjä ennen ottelua

Somehassuttelut

Rauman "nuorisoultrat" eli Sinikeltaklubi saapuu triona otteluun, kun vajaa minuutti on pelattu. Raumalaisia tuntuu olevan katsomossa reippaanlaisesti muutenkin. Pallo-Iirot dominoivat peliä alussa ja kanarialinnut joutuvat vetäytymään kuoreensa vieraiden sahatessa vastustajan linjoja pinoon joka puolella kenttää. Ottelun tempo vaikuttaa alussa poikkeuksellisen kovalta ja molempien joukkueen pelaajien jalka liikkuu.

Pallo-Iirojen vasemmalla laidalla Jussi Rasva vaikuttaa olevan hyvässä iskussa. Lisäksi Rasvan takana pelaava Aleksi Toivonen väläyttää väliin aivan käsittämätöntä nopeutta. Pyörityksen keskellä ÅIFK:n kapteeni Cuong Tran koittaa saada pelinkuvaa ÅIFK:lle sopivammaksi liikkumalla keltapaitojen puolustuslinjan edessä ja rauhtoittamalla peliä. Väliin Tran onnistuukin ja jalkapallo on siitä metka laji, että Pallo-Iirojen kuskatessa peliä, ÅIFK on se joka tekee maalin. Jeremias Kaari hiipii fiksusti Pallo-Iirojen puolustuksen keskelle jäävään tyhjään tilaan ja pyöräyttää vasemmalta tulevan matalan keskityksen ensin Yläkentän tekonurmen pintaan, ja sitten Kaaren tarkka laukaus putoaa vastustamattomasta maalin takakulmaan.

Kuin rasvattu (Pahoittelut. En voinut millään jättää puujalka(sta)a käyttämättä)

Maalin jälkeen pelin kuva muuttuu. Pallo-Iirot eivät dominoi aivan ensi minuuttien malliin ja ÅIFK saa rauhoitettua pelin rytmiä pienillä rikkeillä. Erotuomari Tomi Heikkilä on selvästi ottanut ohjenuoraksi sen, että voimakkain tunnetila aina voittaa ja Heikkilä palautteleekin napakasti kommunikoiden pelaajia maan pinnalle. Napakasti lähtevät myös Otto Schultzin palautteet omilleen.

Pallo-Iirot saavat tasoituksesta sormiotteen, kun 35 minuuttia on pelattu. Jalkanen ja Aleksi Leppänen jättävät ÅIFK:n puolustuksen niille jalansijoilleen. Leppänen pääsee koittamaan maalintekoa läheltä, mutta ÅIFK:n Juho Huovinen saa nipinnapin venytettyä jalkansa Leppäsen sijoituksen eteen. Hallintajakson päätteeksi Rasvalla on vielä hyvä puskupaikka, mutta ohi menee ja ote lipsahtaa

Juho Huovinen oli kotijoukkeen parhaita

Pommit paukkuvat keskustassa. Ilta hämärtyy ja stadionin valot tuijottavat paahtavan kirkkaina Yläkentälle.

Toisen puoliajan alussa Pallo-Iirot tuovat Jussi Aallon sinikeltaklubin ”legenda, legenda, meidän legenda” chäntin saattelemana. Aalto pääsee melkein ensitöikseen kokeilemaan, miten vapari irtoaa Yläkentän tekonurmesta. Hyvin se irtoaa, mutta kolahdus käy ensin tolpan sisäreunassa ja sitten taka-aidoissa. ÅIFK koittaa viedä Pallo-Iirojen peli-ilon pelaamalla kovaa ja tökkimällä sääntöjen rajamaita. Lisäksi Heikkilää yritetään saada raiteiltaan, mutta sekä Pallo-Iirot että Heikkilä pitävät päänsä kylmänä ja keskittyvät omiin työtehtäviinsä.

Jussi "legenda" Aallon vapari (lähellä)

Stoalaisen tyynellä puolustamisella ÅIFK saa pitkään hyydytettyä Pallo-Iirojen liikkeen ja pakotettua peliä muodon ulkopuolelle. Pallo-Iirot eivät meinaa ihan parhaille pihamaille päästä, vaikkakin Aaro Salosen takakulmaa tavoittelevat kuti on lähellä löytää maalinsa, kun reilu tunti on pelattu.

Cuong Tran hämmentämässä vierasjoukkuetta

Viinipullon verran on jälleen kellossa, kun tapahtuu. Jalkanen viilettää vasemmalta laidalta ja lähettää hyvän keskityksen maalille. Paikalla on Aalto, joka pudottaa kylmästi pallon ÅIFK:n maaliin.  Ei sen sittenkään tämän vaikeampaa tarvinnut olla. Peli on 1-1.

Kymppi edellisestä ja Pallo-Iirot saavat hyvän katkon keskialueella. Jalkanen on jälleen irti vasemmalla laidalla ja matalan keskityksen perässä näyttää olevan yksinomaan sinipaitoja. Heistä Leppänen on nopeakinttuisin ja pallo tuupataan tyhjään maaliin. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan ja peliä hallinneet Iirot ottavat Yläkentälläkin kuskin paikan, kuin varsinaista peliaikaa on vitonen jäljellä. ÅIFK paiskoo lopussa pitkää palloa, Pallo-Iirot jäävät kaikki vaihdot käytettyään hetkeksi vajaalle ja punakorttikin nousee: tosin kotijoukkueelle. Joku vaarallisenoloinen maalinedushässäkkä vielä syntyy vieraiden maalille, mutta lopulta Heikkilä päästää Raumalaiset juhlimaan 1-2 -voittoa.

Kuskin paikalla kentällä ja somessa

Viini: etiketitön laivan ruumasta 

Peimari United- Rauman Pallo-Iirot: ostoskärryillä me mentiin kisoihin

Sauvon reissu oli jo hetken aikaa ollut kytemässä ja blogin to-do -listalla. Sade on mukavasti väistynyt, kun pysähdymme Sauvon keskustaan, jonka autioisuus antaa lännenelokuva fiboja. Ravintola Talli jatkaa teemaa siitä kulmasta, että olemme paikan ainoat asiakkaat. Vatsat täytetään wingseillä ja pizzapaloilla ennen varsinaista päätapahtumaa. Muukalaisia ei päivällishetkemme aikana tallille eksy. Viereisen Bar Mansikan terassille on sentään kertynyt muutama janoinen.

Peimari-Areenalla on enemmän kuhinaa. Edessämme vanhahko rouvashenkilö kulkee stadionin portteja kohti Peimarin lippu kädessään ja huikkaa Peimarin veskarille aidan läpi ”voitto kotiin” ennen kuin tallustelee kasuaalisti kausikorttilaisten kaistaa pitkin stadionille. Peimarin väreissä kiiltävät istuimet, fanikauppa, nimikkokahvimuki, buffetti ja baari omine nimikko-oluineen (ja vielä maistuvine sellaisineen) luovat omanlaista tunnelmaansa tapahtumaan jo ennen kuin palloa potkaistaan peliin. Pallo-Iirot ovat myös saaneet liikkeelle omista nuorisoultristaan koostuvan muutaman hengen iskuryhmän ja sinikeltaiset pystyttävät oman rytmiryhmänsä rumpuineen katsomon toisen päätyyn.

Voitto kotiin...

...ja tallin kautta!

Peli potkaistaan käyntiin osin melko vetisellä tekonurmella. Pallo-Iirojen kannattajaryhmä rallattelee suuren maailman tyyliin melko tuttuihin sävelmiin sovitettua chänttejään. Peimarin kannatuksen sydän on keskellä katsomoa, jossa kannatusta rummutetaan pitkälti marssimusiikin tahtiin ja oman kylän tyylillä. Omiksi suosikeikseni nousee vieraskannattajien hieman itseironinen ”ostoskärryillä me mennään kisoihin” ja kotijoukkueen napakka omaa joukkuettaan parempaan suoritukseen piiskaava ”GO! Peimari! GO!".

Pallo-Iirot ovat kentällä omana itsenään. Sinikeltaiset rakentavat peliä rauhassa puolustuksen kautta ja sekä taitavat että vikkeläkinttuiset pelaajat ympäri kenttää pitävät huolen siitä, että Pallo-Iirot ovat pelin päällä. Peimari puolustaa alkuun alhaalta ja pitää Pallo-Iirot pois selustastaan. Puolustuspeliinsä se saa apua myös rankkarialueen edessä olevasta suosilmäkkeestä, johon useampikin vierasjoukkueen pistopallo pysähtyy. Lisäksi Peimarin veskari Carlos Madueira vaikuttaa alusta asti olevan peli päällä, joten Pallo-Iiroille voi povata täyttä työpäivää.

Vaikka Peimarin kärjessä Nicolas Gomes pyöriikin väkkäränä, niin Peimarilla on vaikeuksia saada hyökkäyspeliään kunnolla käyntiin. Pallo-Iirot imevät liikkeellään tilan kentältä ja hiljalleen he sekä oppivat väistämään suosilmäkkeen että löytävät tilaa lähempää kotijoukkueen maalia. Aaro Salonen antaa ensimmäisen varoituksen rummuttamalla ylärimaa. Toista varoitusta ei tule, sillä puolen tunnin pelin jälkeen Salonen laittaa nappisyötön alati vaaralliselle Mikko Jalkaselle, joka siirtää vierasjoukkueen etumatkalle.

Mikäli kirjoittajan kiikareissa ei pahemmin huurua ole niin juuri Salonen lentää kymmenen minuutin päästä Peimarin boksiin. Jarrutusvarjo heitetään Salosen kinttuihin ja pallo viedään täplälle. Kaikesta Madueiran verkkojen heiluttelusta ja rimanrummutuksesta huolimatta Jalkanen pyssyttää saletin maalin sivuverkkoihin.

Videolla Jalkasen saletti

Peimarin Samuli Vihervirta pääsee ensimmäisen puoliajan lopussa vielä kokeilemaan onnenpyörää sivuvaparista. Terävä pusku suhahtaa kuitenkin lintupöntön verran maalista ohi. Ennen tuomarin vihellystä saan vastauksen itseäni askarruttaneeseen kysymykseen Peimarin identiteetistä: Paimio! Sauvo! Peimari!. Olkoon siis lähtöisin molemmista eikä vain toisesta.

Puoliajalla nautittu maukas Peimari United pilsner ansaitsee toisenkin maininnan, vaikka maistokerrat jäävätkin yhteen. Siinä varjossa pilsneristä nauttiessani pöydän vieressä pyörähtää myös aktiivisesti samoissa matseissa pyörivä futisforum -tuttu, jonka kanssa ehditäänkin speksailemaan mahdollista yhteisreissua Raumalle.

Tarjoilut kunnossa I

Tarjoilut kunnossa II

Joko vieraat ottivat jalkaa kaasultaan tai Peimarin kopissa oli myös ökymöölit kunnossa, sillä Peimari tulee kuin uudestisyntyneenä toiselle puoliajalle ja pakottaa vieraat pitkälti puolustusasemiin. Peimari vie kaksinkamppailut nimiinsä ja saa siten ryöstettyä pallonhallinnan. Pallo-Iirot puolustavat kuitenkin sitkeästi ja varoittavat jälleen, kun Salonen koettelee vuorostaan Peimarin rimakalustoa.

Peimari tuli väkevästi toiselle puoliajalle

Pallo-Iirojen valmennus on myös hereillä, sillä kaiken kokeneen Jussi Aallon tuominen kentälle lisää rauhallisuutta sinikeltaisten pallolliseen peliin ja hiljalleen vieraat hyydyttävät kotijoukkueen menon. Turhautuminen näkyy Peimarin pelissä pitkinä avauksina, jotka eivät vie peliä riittävän vaarallisille sektoreille ja pallo palautuu kerta toisensa jälkeen Iiroille.

Jussi Aalto toi rauhallisuutta Pallo-Iirojen pallolliseen peliin

Molempien joukkueiden vaihtoruletti pyörii ja hiljalleen hiekka valuu kasaksi tiimalasin pohjalle. Jalkanen karkaa vielä kokeilemaan hattutemppua ennen kuin Pallo-Iirojen kannattajaryhmä pääsee juhlimaan voittoaan osin katsomosta käsin ja osin kentän puolelta. Rumpu paukkuu vielä parkkipaikalla, kun muu maailmaa alkaa valmistautua tulevaan arkiviikkoon.

Ensin hattutemppumetsällä...

...ja sitten pirskeet pystyyn!

Viini: Faustino rose

Pallo-Iirot - JyTy: Pitsiyön spesiaali

Lyhyt puolentoista vuorokauden retki Raumalle sai päätöksensä Äijänsuon stadionilla. Aina yhtä luotettava hevosmiesten uutistoimisto oli huhuillut, että Pallo-Iirojen pelaajabudjetti huitelee jossain Real Madridin ja Manchester Cityn välimaastossa eli peli kutkutteli jo etukäteen. Etenkin, kun vastassa oli reippaalla liigakokemuksella kuorrutettu, itsensä Turun piirin omituisimmaksi, mutta parhaaksi (jalkapallo) joukkueksi tituleeraava JyTy.

Harmiksemme ykköspäivällispaikan oveen nostettu A4 -kertoi, että henkilökunta lomailee vielä kuluvan viikon loppuun, joten taitoimme kadun pätkän verran Poroholmaan päin. Kadun varressa rehellisen nuhruisena komeili Santun grilli, josta sai grilliruokaa huokeaan hintaan. Ei ollenkaan huono. Mätämme grilliherkkuja naamariimme, kunnes lokkiparvi iskee kiinni viimeisiin ranskalaisiin: se on merkki siitä, että on aika etsiä parkkipaikka lähempää stadionia.

Ennen ottelua somea plärätessä esiin pomppaa, että kyseessä on spesiaalimatsi eli Pitsiyön spesiaali. Konsepti ei aivan suoraan itselle pelitapahtumassa aukea muutoin kuin, että yleisöä vaikuttaa olevan hyvin liikenteessä. Ympärille vilkuillessa on helppo havaita, että mennään vauvasta-vaariin linjalla. Pallo-Iirot ovat selvästi raumalaisille sydämen asia. Se näkyy ja tuntuu. Lisäksi stadionin kuuluttajakin liekitti matsin aikana pariin otteeseen kotiyleisöä, vaikka äänentoistotekniikka omassa katsomonosassamme tekikin työn hiukan hankalaksi.

Pitsiyön -spesiaali oli kotijoukkueen juhlaa

Vastapäiselle kalliolle viritellään pari lakanaa ja sinikeltaisia lippuja testaillaan ennen ottelua. Kourallinen nuorekkaita Pallo-Iirojen ultria rallattelee ison maailman tyyliin lähes koko ottelun ajan ja siten ryövää hyvän siivun tapahtumasta nimiinsä.

Pallo-Iirot sanelevat aika nopeasti sen, miten peli tullaan pelaamaan. Sinikeltaiset omivat pallon ja rytmittävät peliä sekä pidemmillä pallonhallinnan jaksoilla että nopeilla pistoilla JyTyn puolustuksen selustaan. Sinikeltaisten laidoilla ja hyökkäyksessä vaikuttaa olevan hyvällä pallonkäsittelytaidolla varustettuja maantiekiitäjiä. Erityisesti Markus Babb ja Mikko Jalkanen vaikuttavat kaikin puolin liukkailta. JyTyn rooliksi väistämättä jää enemmän vallitseviin olosuhteisiin sopeutuminen.

JyTy pääsi ensimmäisellä puoliajalla hyökkäämään vain harvakseltaan

Inan vajaa vartti ehditään pelata, kun raumalaisten sivuvaparikuvion jälkilöylyissä Otto Schultz käy napauttamassa kotijoukkueen täysin pelin ilmeen mukaisesti johtoon. Kello nytkähtää puolitoista minuuttia eteenpäin, kun Jussi Aalto yrittää rangaistusalueen kulmasta roikottaa palloa takayläkulmaan. Oman tonttinsa pitkin peliä vähintäänkin mallikkaasti hoitanut Jesse Peltonen saa kurotettua palloon ennen kuin se laskeutuu haaviin. Tästä kuluu sellainen hämäläisen silmänräpäyksen verran, kunnes pallo kolahtaa tolppaan. Pallo-Iirojen viesti vieraille ei jää epäselväksi.

Pallo-Iirot olivat juonikkaita pallon kanssa

Pallo-Iirojen kallioultrilta irtoaa provoja vierasjoukkueen ja ylipäätään Turun suuntaan, ja mikäs toisaalta sen parempaa, hauskempaa ja ärsyttävämpää kuin ottaa pelikentällä ja katsomossa ne aikusimaisesti vastaan. Tekonurmella sahaavat raumalaiset osoittavat nopeuden ja taidon lisäksi myös hyvää peliälyä. He eivät lähde automaattisesti pukkaamaan erikoistilanteitakaan korkeina, kun vastassa on kokemusta, pituutta ja painovoimaa. Puolen tunnin pelin jälkeen sivuvapari laitetaan boksiin kovana ja matalana. Välissä käy pientä takavasaraa ennen kuin Schultz merkkaa maalin edestä itselleen toisen pystyviivan.

JyTy saa toisen puoliajan loppuun pienen aihion kotijoukkueen veskarin syöttöhassista, mutta valmista ei siitä tule, joten Pallo-Iirot vievät ensimmäisen puoliajan täysin nimiinsä.

Oma kahvikiintiö on ehtinyt peli-illalta täyttyä, joten muu seurue lähtee karamelli ja pillimehu -ostoksille. Jotenkin jään odottamaan, että heidän mukanaan tulisi joku Pitsiyön -tarina, mutta servetti on musteesta puhdas. Karamellit sen sijaan maistuvat.

Pallo-Iirojen trio Aake Rapala-Babb-Jalkanen värkkää heti toisen puoliajan alkuun oppikirjamaalin. Pian tämän jälkeen toinen linjatuomari loukkaantuu ja ottelu ottaa niin sanotut väyryset. Iltapäiväbreikki yhdistettynä vaihtoihin ja kenties kesäiseen hyvänolon -tunteeseen sotkee kotijoukkueen peliä. JyTyn kapteeni Pedro Lehtonen joko vainuaa tämän tai sitten lihamuistista nousee muuten vain sellaisia signaaleja, että hän löytää itseään vähän joka puolelta kenttää tekemässä yksinkertaisia, mutta oikeita ratkaisuja, ja niinpä JyTy saa pelin kulmasta kiinni.

Petri "Pedro" Lehtonen iski kipinää JyTyn peliin toisella puoliajalla

Pallo-Iirojen puolustuksesta koitetaan vetää konetta tiukoillakin sanavalinnoilla käyntiin, mutta homma yskähtelee. Lopulta pinkkien Tuure Odendorff ottaa satamakaupungin tuulta purjeisiinsa ja sopivan merimerkin keskikentältä saatuaan purjehtii aikansa vierasjoukkueen karikkoja väistellen ja heittää ankkurin maaliin: 3-1.

Maalin jälkeen JyTy pääsee rynnimään vielä parin erikoistilanteen verran kohti Pallo-Iirojen maalia, mutta aivan eivät solmut riitä. Sitä vastoin kotijoukkue järkkää loppuun vielä muutaman aika herkullisenkin paikan, mutta Peltonen ja maaliraudat symppaavat JyTyn karjuja, joten valotaulun maaleja osoittaviin numeerisiin arvoihin ei tule enää muutoksia.

Viitisensataa katsojaa, joiden painosta katsomon laudatkin kohoilivat, pääsevät hyvillä mielin jatkamaan juhlaviikkojaan. Kotijoukkueen pelaajat käyvät ottelun päätteeksi vielä kiittämässä kannattajakatsomoaan, mikä on hieno ele ja näin sitä pelaajat ja kannattajat varttuvat yhdessä, vaikka pientä jakoa siihen ketkä pelaa ja ketkä hulinoi, saattaisikin jossain vaiheessa matkaa piirtyä.

Omalta osaltamme käännämme kärryn jo hieman viilenneelle kasitielle ja aloitamme Pallo-Iirojen kannattajien toivottaman Kapteeni koukun sävelmää mukailevan pitkän matkan Suomen jalkapallopääkaupunkiin tai sinne itseensä. Vastuu kauneudesta on katsojalla.

Viini: Linden Breweryltä yksi kaikkia hyllystä