KaaPo-FC Jazz: porilaisilta ryöstetty

Keskiviikko oli läntisessä-Suomessa futista pullollaan. Käytännön syistä ja uutuuden viehätyksestä tein kauden katsomodebyytin Kaarinan Puuha-areenalle, jossa KaaPo haki revanssia FC Jazzista. Korona-ajan erikoisena joukkueet olivat kohdanneet edellisenä lauantaina Porissa ja Jazz kaapi tuolloin kotiottelustaan 1-0 -voiton.

Vähintäänkin maalipinnan puolesta vielä uutuutta hohkavan KaaPo -talon edustan katsomoihin kertyi hyvin porukkaa. Kaiken keskiössä oli anniskelukatsomo, jossa raha liikkui ahkeraan kotijoukkueen suuntaan. Löydän oman paikkani portilta katsottuna toiseksi viimeisestä katsomosta. Viimeisessä katsomossa on kolmen hengen porilaismobi, josta yksi lopettelee juuri puheluaan:

-Pappa on nyt katsomassa peliä!

KaaPo koittaa selvästi ottaa vauhdikkaan alun otteluun, mutta ihan pienen hallintajakson jälkeen Jazz hyydyttää rauhallisella pallon siirtelyllä enimmän innokkuuden. Jazz on vuorostaan hetken pallollisesti hallitsevampi joukkue ennen kuin peli jatkuu tasaisena. Molemmat joukkueet rakentavat rauhallisesti peliään puolustuksen kautta kierrättäen. Hyökkäyksissään Jazz hakee laidoilta Waltteri Riihimäkeä ja Rasmus Laaksosta. KaaPolta todennäköisimpänä hyökkäysten päättäjän näyttäytyy teräväliikkeinen Juho Salminen, joka hetkittäin irtoileekin Jazzin puolustukselta.

-Sillä on halipula!

Kuuluu porilaiskatsomosta, kun Jazz lähtee virittämään sivuvapariaan. Tilanne ei vielä eskaloidu maaliksi asti. Pelikellossa on vartti, kun Jazzin Riihimäki pujottelee itsensä boksiin ja KaaPo -puolustuksen vastutustuksesta huolimatta pamauttaa pallon alakulmaan.

-Ihan niin kuin sillä olisi ollut kuminauha jalassa!

Kuminauhaa jalkaan ja pallo maaliin

100% näin. Päätänkin ryöstää blogin sanoituksen mahdollisuuksien mukaan naapurikatsomosta ja etenkin, kun sieltä tehdään myös teräviä huomioita ottelusta. Alkukaudesta Paraisilla pelannut Omar Farhan saa suitsutusta hyvästä pelin rytmittämisestä. Omana huomiona se, että KaaPon Mikko Valtanen löytää  hyvin tilaa Jazzin puolustuksen selustasta.

Pallo kolahtaa kertaalleen KaaPo:n maalin yläriman alareunaan ja Salminen nokittaa lennokkaalla puskulla palttiarallaa ristikkoon ennen kuin Salmisesta otetaan rangaistusalueella jalkasolmu. Kahden vähältä piti rankkarin jälkeen Jazzin ”vapaudu vankilasta” -kortit on käytetty. Niklas Kuusio vyöryttää zeniläisellä tyyneydellä pallon maaliin ja pelin on tasan.

Videolla Kuusion zeniläinen

Tasatilanteessa mennään myös puoliajalle. Porilaiset lähtevät grillimakkaralle ja samaan aikaan viekkaat kaarinalaiset valtaavat vapaaksi jääneen katsomon. En usko sattumaan. Ehdin vielä kuulla satakuntalaisilta analyysin ämyreistä pauhaavasta kasarirokkiyhtyeestä 

-Yhden levyn ihme!

ennen kuin he aiheuttavat pienen järjestyshäiriön parkkeeraamalla savukkeelle hiukan liian lähelle pelaajien kentälletulo -reittiä. Sen jälkeen kosketuspinta katoaa ja olen omillani.

Ottelu oli pitkälti tasavahvaa vääntöä

Katsomotilanne menee muutenkin haastavaksi, sillä jalkapallosta innostuneita vaikuttaa olevan liikkeellä reippaanlaisesti, joten useampi jää seisomokatsojaksi. Pelin kuva jatkuu suunnilleen ensimmäisen puoliajan kaltaisena. Molemmat rakentavat rauhassa peliä, prässäävät harkiten ja puolustavat tiiviillä pakalla. Jazz tekee toisen maalin vastaiskusta, jossa muutaman nopean siirron päätteeksi Elias Ahde naulaa pallon alakulmaan.

Pelin edetessä pelaajien välit hiukan venyvät. Se näkyy kentällä ekstratilana pallollisille pelaajille ja siten viihdyttävänä coast-to-coast -futiksena ennen kuin kellon tikittäessä loppua kohti molemmat jälleen ottavat ryhtiä muodostelmiinsa. Peli myös hieman lämpenee ja erotuomari Joona Kontinen ohjaa peliä väkevän verbaalisesti. KaaPo saa lopussa sivuvaparin. Pinnat matkaavat Poriin.

KaaPon tasoitus roikkui hetken ilmassa

Viini: tasavahva toisinto. Hieman enemmän valkoista kuin punakeltaista.

ToVe-Peimari United: Rokkia ja ryöstö

Edellisen Porista tehdyn blogipostauksen jälkeen saan ystävällisen lähestymisen futisforumin kautta. Lisäksi autoamme ei varasteta Raatihuoneenpuiston parkkikselta eli täytynee päivittää omat tiedot porilaisuuden syvimmästä olemuksesta. Kiskaisemme salaatit naamariin puiden varjossa Hyveläntien K-Marketin takana ennen kuin kurvaamme Toejoen nurmikentän suuntaan.

Aurinko paistaa armotta siniseltä taivaalta kun levitämme piknik -vilttimme vaihtopenkkien puoleiselle pientareelle. Kentän toisella puolella pääkatsomo täyttyy mukavasti, vaikka samanlaista kansainvaellusta ei Toejoelle tänään ilmaannu kuin ehkä surullisenkuuluisassakin P-Iirot -matsissa.

Peimari Unitedilla oli pieni kannattajajoukko mukanaan Toejoella

Ääntä, asennetta ja tunnetta ei pelistä puutu. Ottelu hakee hetken muotoaan ennen kuin ToVe alkaa saamaan otetta ottelusta. ToVe rakentaa peliään rauhallisemmin puolustuksen kautta ja löytää tilaa Peimarin puolustuksen selustasta. Erityisesti ToVen Kristo Niinisalo näyttää olevan liukkaalla päällä. Peimarilta irtoaa pitkiä palloja herkemmin, mutta ToVen puolustuksessa kapteeni Toni Kuusela ja Vili Huppunen napsivat ne järjestäen kaikki.

Pääkatsomon orsilla kotijoukkueen kannattajia

Matsi on ehkä rehellisintä divarifutista, mitä itse olen tällä kaudella länsi-Suomen kolmosessa nähnyt. Nurmi on myös asiaankuuluvan epätasainen. Hienouksia ei ottelussa hirveästi nähdä, ellei mukaan lasketa muutaman vierasjoukkueen kannattajan "eväskorista" pilkistävää SOL -olut ja mansikkarasia yhdistelmää. Pelissä otetta haetaan kaksinkamppailujen kautta ja painepalloa lyödään tilanteen niin vaatiessa surutta puolustuslinjojen taakse. Tuomareita kosiskellaan myös tarmokkaasti molempien joukkueiden leiriin, mutta linja pysyy johdonmukaisena.

ToVen ja Peimarin matsi oli rehellistä kolmosdivarin tahtofutista

Peimari pyrkii väliin prässäämään aggressiivisesti, mutta ToVen puolustus löytää reittinsä Peimarin prässin alta. Millään erityisen hyvillä maalipaikoilla ei ensimmäisellä puoliajalla mässäillä, joten kiikareilla mennään puoliajalle.

Tästä on vaikea olla eri mieltä

Puoliajalle ämyreistä pauhaa Limp Bizkit ja Hevisaurukset. Hevisaurusten laulaessa vihreistä paidoista mietin ensin, että onko kyseessä ToVe:n oma kappale, mutta kyseessä on enemmänkin hyvää pilkettä ja pelisilmää biisivalinnan suhteen. Toejoen menossa on niin pelin kuin muidenkin puitteiden osalta on hyvä säväys rokkia, mikä luo pelitapahtumaan erityisen tunnelman. Katsomosta lentelevä murre on myös aitoa satakuntalaista. Omat lapsetkin selvästi viihtyvät, sillä sukkiani aletaan täyttää ruoholla, kun siirrämme leirimme kentän toisen puolen varjoihin.

ToVe näyttää oikeastaan koko toisen jakson enemmän joukkueelta, joka tekee maalin. Se saa sarjana vapareita ja kulmapotkuja. Sihti on koko ajan lähempänä Carlos Madueiran vartioimaa maalia ja Madueira joutuu lopulta loikkaamaan Sami Kirvesmäen puskun kiinni läheltä yläkulmaa. Peimarin peli menee enemmän puskemiseksi ja ToVen puolustus on vakuuttava. Peimarin haasteisiin saattaa vaikuttaa ensimmäisellä puoliajalla salakuunneltu tieto siitä, että useampi joukkueen avainpelaaja oli lähtenyt samaan aikaan lomille.

Peimari sai tilanteita vain harvakseltaan. Tästä sukeutuu yksi parhaista paikoista ennen maalia.

Keltaisia kortteja nousee tasaiseen tahtiin, ja myös hyvällä huumorilla liikenteessä olleet tuomarit kehuvat Jussi Rantalan ideaa juomatauosta. Peimarin couchia Tiago Vieira Dos Santosia ei helle paina, sillä hän liikkuu aktiivisesti kentän laidalla ja ohjaa sekä omia pelaajiaan että tuomareita. 

Näyttää vahvasti siltä, että loppuriffissä rallatetaan 0-0:aa, vaan eipä rallatetakaan. Pelikello komppaa jo lisäaikaa, kun Peimari saa sivuvaparin. ToVen puolustus siivoa sen jälleen väljemmille vesille, mutta paikalle on soutanut Aki Varjonen, jonka puolivolley pujahtaa pelaajamassan läpi ja pomppii maaliin. Peli on 0-1 ja niin se myös päättyy. Peimari käy sananmukaisesti ryöstöretkellä ja palailee kotikonnuilleen kolmen pinnan aarrearkku mukanaan.

Toisen suru ja toisen ilo: 0-1

Viini: läheiseltä Ruosniemen panimolta rehellisesti kortilla hankittua

Retkellä Porissa: MuSa - PK-35

Laitan kyselyä kotijoukkueelle siitä, mikä on alin ikä sille, että otteluun tarvitsee ostaa liput. Vastaus on ”12”. Muistutan itseäni siitä, että tämä on Pori eikä asia vaadi sen kummempia lätinöitä. Hotellimme edestä laahustaa kaveri ilman kenkiä ennen kuin lähdemme Porin stadionille, mikä leimaa yllä olevan asian. Kirjoittajalla on yhden pelin verran aiempaa kokemusta MuSa:sta. Tuolloin porilaisten riveissä Veritaksella dominoi muuan Taiki Kagayama, joka sittemmin kalasteltiin Turun Interiin.

Porin stadionin parkkipaikoilla on tungosta ja lippuluukkujen eteen kertyy jonoa. MuSa on sementoinut paikkansa kaupungin ykkösjoukkueena ja se liikuttaa porukkaa.

Rumpu kolahtelee satunnaisesti. MuSa pyörittää peliä ympäri kenttää liikkuvan Naoki Maedan kautta. Boksissa kärkikohteena on Matias Koskinen. PK-35 pyrkii saamaan MuSan prässin alta pois päästyään palloa juonikkaan oloisille hyökkääjilleen Jonathan Muzingalle ja Ben Geraldille. Gerald irtoaakin puolittain läpi, kun peliä on pelattu seitsemän minuuttia, mutta kuti karkaa takatolpasta ohi.

Naoki Maeda taituroi laajalla säteellä

Kolmentoista minuutin jälkeen nähdään todella upea maali. Kulman jälkitilanteesta peliväline pyörii noin kolmeen-kolmeenviiteen. Matias Sallila on ensimmäisenä pallossa ja lataa niin, että ovet ja ikkunat tippuvat. Pallo kopsahtaa tolpan kautta maalin yläkulmaan ja homma on täyttä eurogoals -kamaa. Palloa haettaisiin luultavasti edelleen Porin lentokentän suunnalta, mikäli maaliverkot eivät olisi sen liitoa pysäyttäneet.

MuSa saa maalista hyvää henkeä peliinsä ja PK-35:llä on entisestään vaikeampaa saada palloa hyökkäykseen. Puolen tunnin pelin jälkeen nähdään kentällä jo sääriluiden kolinaa ja peli lämpenee. MuSan kovaäänisin katsomoraakkuja pääsee pyytämään tuomarilta keltaista korttia ja joitain niitä vierasjoukkueelle jaetaankin. Ensimmäinen nelivitonen päätetään kotijoukkueen johdossa.

Maalinedus ryminää

Puoliajalla minulle poksautetaan olutkarsinassa Rocking Bear Brewers Mu-Sa -olut, mistä tulee hyvä mieli ja kyllähän jokaisella itseään kunnioittavalla seuralla tulisi olla oma artesaanioluensa.

Mu-Sa -olut täältä

MuSa jatkaa toisella puoliajalla hyvällä otteella. Se vie sähäkästi kaksinkamppailuja ja juoksee tilan kentältä. Lisäksi MuSan pelaajat liikuttelevat näyttävästi palloa pienessäkin tilassa ja helposti voitaneen todeta MuSan pelaavan hyvää futista. PK-35:llä on vaikeampaa, mutta Muzinga, Gerald ja vaihdosta sisään tullut Charles Katashira muodostavat niin juonikkaan jazz -trion, että heiltä voi odottaa maalia. Ottelun voitto lipsahtaa MuSan näpeistä, koska se ei saa paikoistaan peliä lyötyä vartaaseen.

PK-35:n hyökkääjät olivat liukkaammasta päästä

Varsinaista peliaikaa on kymppi pelaamatta, kun Muzinga lähtee Toni Korkiakosken pitkän avauksen lennättämänä haastamaan MuSan pakkeja. Muzinga ajautuu melko laitaan, mutta ulosmittaa tilanteesta enemmän kuin mitkään odotusarvot antavat osviittaa ja uittaa pallon etukulmasta sisään. Klassinen ”kun et itse tee, niin kaveri kyllä tekee” saa yhden ilmentymänsä Porin stadionilla ja peli on tasan. Maalin jälkeen pelisuunnitelmat rutistetaan ruttuun ja viskataan peltiroskikseen. Hetki paahdetaan päästä päähän ja haetaan ottelulle voittajaa, mutta sellaista ei tähän iltaan kuitenkaan löydy.

Katsojia kellotettiin 961 kappaletta

Karhu jaetaan, vaikka kotijoukkue ja inan vajaa tuhannen verran sen kannattajista, saattaakin peliesityksen takia katsoa tulosta alta kulmain.

Viini: Rockin Bear Brewersiltä paikallista

*PK-35 ei ole vantaalainen joukkue, kuten blogissa virheellisesti mainittiin, vaan se nykyisellään tulee Helsingin Pihlajamäestä