ÅIFK - Pallo-Iirot: satamakaupunkien syysderby

Pallo-Iirot kanarialintujen peesaamana vie lopulta nimiinsä Satakunnan ”somederbyksi” äityneen matsiäänestyksen, minkä voi jo suoraan enteillä merkitsevän tasapeliputken katkeamista. Viime vuonna satamakaupungin derbyksi tituleeratun matsin ympärillä on hyvin pöhinää ja Raumalta oli tiettävästi tulossa bussilastillinen kannattajia Turkuun. Taistelupari bongaa matsiohjelmasta Interin, TPS:n ja Peimarin, ja hämmästyttää siten lajiosaamisellaan järjestyksenvalvojaa.

Asettaudumme Pallo-Iirojen kannattajien puoleiseen päätyyn. Varsinaiseen Ultra -sektoriin on uskaltautunut vain kourallinen nuorukaisia, jotka liehuttavat lippuja ja kannattavat ääneen. ”Veeti” on kuulemma jäänyt kyydistä. Mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan?

Kapteenisto ja tuomaristo valmiina satamakaupunkien derbyyn

Molemmat joukkueet käyvät ottelun alussa hanakasti sekä palloon että vastustajaan kiinni. Kaksinkamppailut ja pallon liikuttelu varsin pienessä tilassa värittääkin pitkälti ottelun ensimmäisiä minuutteja. 

Peli heilahtaa ensimmäisen kerran selvästi Rauman suuntaan, kun Pallo-Iirot saa vaparin hyvältä sektorilta. Joukkueen uudehko kasvo Luis Toomey napauttaa vaparin päin kanarialintujen muuria. Erotuomari Samuli Stenman tulkitsee tilanteesta käsivirheen ja pallo viedään vielä varmemmalle kalapaikalle. ÅIFK:n valmennus saa viivytettyä laukaisun ajankohtaa parilla minuutilla protestoimalla tilannetta ja lopulta ottelun ensimmäistä keltaista lappua väläytetään kanarialintujen penkin suuntaan ennen kuin Elias Ahde pääsee pilkulle. Se ei varmaan varsinaisesti enää ketään yllätä, että Ahde pistää tarkkaa ja kovaa vasempaan alakulmaan: 0-1. Pallo-Iirot on jälleen tehnyt sitä, mitä Pallo-Iirot on koko kauden tehnyt eli hyödyntänyt muutoin melko tasaisessa matsissa oman etsikkonsa.

Ensin vapari:

ja sitten Elias Ahteen rankkari

ÅIFK:n terävä alku hieman laantuu avausmaalin jälkeen ja pelin ote siirtyy selkeämmin raumalaisille. Pallo-Iirot on lähellä toista maalia parinkymmenen minuutin pelin jälkeen, kun Otto Schultz kiirehtii Aaro Salosen lähettämän sivuvaparin alle. Schultzin pusku pomppaa kuitenkin yläriman kautta takarautoihin

”Tästä sarjasta ei löydy meille vastusta”, on ihan relevantti chäntti vieraiden kannattajakatsomosta.

ÅIFK ei chänttiä sellaisenaan niele, vaan varttisatasen kohdalla Pallo-Iirojen maalilla alkaneet halonhakkuut päättyvät kanarialintujen rankkariin. Miko Lainio aavistaa Elias Untamalan aikeet ja saa kellahdettua rankkarin eteen. Peli jatkuu vieraiden 0-1 johdossa. Kymmenisen minuuttia edellisestä Arman Palani petaa Untamalalle uutta tonttia, mutta Lainio on jälleen byrokraattina Untamalan rakennusaikeiden tiellä ja kun ripari menee naapuripihojen puolelle, pysyy Pallo-Iirot edelleen johdossa ja he pysyvät johdossa myös taukovihellykseen asti.

Miko Lainio pysäyttää Elias Untamalan rankkarin:

Tauolla tarjoillaan kahvia, pullaa ja Irinaa. ÅIFK:n kapteeni Cuong Tran käy tervehtimässä kavereitaan katsomon puolella ennen kuin kotijoukkueen taka-ajo voi taas alkaa. Tosin takaa-ajon eteen heitetään jo toisen puoliajan alkuminuuteilla piikkimattoa. Pallo-Iirojen Toomey riplaa, riplaa ja riplaa, ja riplaa niin, että pallo päätyy boksiin Ahteelle ja hyvät naiset herrat se tietää maalia. Ahteen kuti pomppaa ÅIFK:n pakista siten, että ÅIFK:n Miika Kalliomäki voi vain pakokauhua tuntien seurata, miten pallo putoaa maaliin: 0-2. Maali paljastaa suuren otannan raumalaisia futisihmisiä katsomosta

Jarkko Tallqvist pistää vaihtoruletin pyörimään ja tyypillisen tapaan Tallqvistin vaihdoilla on vaikutusta pelin kulkuun. ÅIFK pääsee puskemaan enemmän päälle. Pallo-Iirot mukautuu pelin uuteen kuvaan ja saa nyt vuorostaan iskettyä nopeilla vastaiskuilla kanarialintujen höyhenpeitteeseen. Jotain enteellistä on siinäkin, että Pallo-Iirot ottaa kenties maailman nopeimman jalkapalloilijan eli Mikko Jalkasen sisään. Kirjoittaja oppii turkulaisilta kannattajilta sen, että Jalkasella on skenessä lisänimi: Ferrari. Syystä tai toisesta Ferrarin ilmaantuminen baanalle aiheuttaa myös sen, että osa paikallisista kääntää wunderbauminsa ja siirtyy raumalaisten bandwagoniin.

Sinänsä ÅIFK:lla on edelleen omat saumansa. Reilu tunnin pelin jälkeen Untamala petaa Eero Lehtiselle pallon boksiin. Lehtinen saa pyöräytettyä itsensä irti Pallo-Iirojen puolustukselta, mutta laukaus menee ohi. Minuutti kuluu edellisestä ja Alex Ålgars pudottaa vaparin pienestä kulmasta tolpan juureen.

ÅIFK vaikuttaa ottaneen rugbysta tutun vastustaja ykköspuolustajan pehmittämisen pelikirjaansa ja Schultzia kurmootetaan muutamankin kerran ennen kuin vanha viidakon sanonta ”ihan sama, mitä muuta pelissä tapahtuu, niin Ahde tekee” käy pian taas toteen. Ferrari vinguttaa kumia vasemmalla laidalla eikä kukaan ehdi perään.  Parin välivaiheen jälkeen pallo on jälleen Ahteen lapikkaassa. Ahde pussittaa kauniisti Kalliomäen liikkeen vastaiseen kulmaan: 0-3.

Pallo-Iirot voittaa. Sen peli on toiminut kuin saksalainen autotehdas (vanhaan hyvään aikaan) yhdellä Ferrarilla höystettynä.

Pallo-Iirot voittaa

Viini: Ahteen antimia

ÅIFK-MaPS: perjantai ja pelipäivä

Kupittaalle vievällä asvaltilla näkyy useampia keulivia mopoja. On perjantai ja myöhäisillan ottelussa pinnat pistetään jakoon Turun vanhimman seuran ÅIFK:n ja myös perinteikkään MaPS:n välillä.  Buffet -kulmauksessa ohjeistetaan pallotyttöjä. Kahvi on tuoretta ja peli on odotusarvoltaan sellainen, että säärisuojia ei pidä unohtaman. Kupittaa on lempeän aurinkoinen ja ottelun alussa vielä yllättävänkin tyyni.

Kanarialinnut saavat napakamman lähdön otteluun ja MaPS joutuu hiukan keräilemään peliään. ÅIFK hyödyntää alun momentuminsa, kun MaPS:n rangaistusalueella käyty asemapaini päätyy Elias Untamalan lautaselle pomppivaan palloon. Untamala sivaltaa pallon puolivolleystä alakulmaan: 1-0. Untamalan lisäksi kanarialintujen oikealla kaistalla liitelevä Jeremias Kaari pitää Maskun puolustuksen stresstilat korkealla.

ÅIFK:n Jeremias Kaari oli MaPS:n pakkien kiusana

Matsissa on muitakin ja poimin vierestä analyysin siitä, miten divaritasot poikkeavat toisistaan: kakkosdivarissa on parempi tempo, mitä kolmosessa ja kolmosdivarin ja nelosdivarin erottaa se, että nelosdivarissa on jo vähän huonompaa ja valmentajan poikaa puolustuksessa. Näin se sitten on oltava.

MaPS pääsee hiljalleen paremmin peliin mukaan ja peli tasoittuu. Vieraat saavat houkuteltua ÅIFK:n enemmän suoraviivaisempaan painifutikseen, mikä sataa hetken Maskun laariin ennen kuin ÅIFK huomaa olevansa ansassa ja saa taas rauhoitettua peliään.

Kiuas napsahtaa myös ajastimelta lämmityksen puolelle ja erotuomari Aaro Laakkonen saakin kaivaa sadetakkia esiin, sillä sen verran rapaa lentää. Maskun vaihtopenkki löytää nopeasti lämpiävän kiven Untamalasta ja pelikentällä käydään karvoitusasiat parrankasuvusta pulisonkeihin läpi ennen kuin Laakkonen päästää pelaajat koppiin rauhoittumaan. Juttuseuraa riittää Laakkoselle koko koppiin käveltävän matkan ajan.

Ensimmäisen puoliajan psykologinen aaltoilu on myös kiehtovaa. Taklauksia ja jaloille napautuksia seuraa pääsääntöisesti hyvää tarinan iskentää, mutta välillä vastukset hohkaavat punaisena ja silloin ei vitsit enää irtoa. Samat kaverit yrittävät rauhoittaa omiaan, joilla seuraavaksi keittää levylle.

Matsissa on toisella puoliajallakin muita ja vieressä leikkisästi haaveillaan kauden päätösottelun pitch invasionista. MaPS tulee hyvällä sykkeellä toiselle puoliajalle ja saa painettua peliä kanarialintujen päähän. ÅIFK hakee tilanteita enemmän vastaiskujen kautta. Kaari on edelleen kevyellä jalalla liikenteessä, mikä pitää MaPS:n puolustuksen päkiöillä.

Korttia nousee sarjana ja ihan aiheellisesti, vaikka mitään törkytaklauksia tai muita pahoja ylilyöntejä ei pelissä nähdä. Tilanteita ropisee muutamia molemmille maaleille ja sekä Miika Kalliomäki että Miska Suvanto saavat hikoilla tulevien saunailtojen virvokkeiden eteen. Aatu Hagelbergin omille napsahtelevat avaukset pistävät kirjoittajaa silmään ennen kuin loukkantuminen vie Hagelbergin vaihtoon.

Laakkosen korttikäsi pysyi toisella puoliajalla lämpimänä

Peli pysyy maalin pelinä, mikä mahdollistaa loppuhetkien draaman. Eikä ottelun loppu sinänsä petä. MaPS saa kalasteltua erikoistilanteita, mutta lapiot hakkaavat kiveen. 

MaPS sai luotua painetta erikoistilanteista

Lopulta vieraiden on pakkokin alkaa nostaa riskitasoja ja aivan pelin loppupuolella vaihdosta ottelun äänekkäimmän kannustuksen sisäänsaattama Victor Djibalane ja Cuang Tran pääsevät kahdestaan karkumatkalla. Pallo toimitetaam Djibalanen toimesta maaliin, mutta linjatuomari näpäyttää juhlijoita paitsioliputuksella. 

Eka ei vielä tuloudu:

Kohtalonomaisesti MaPS saa seuraavasta hyökkäyksestään kulmapotkun. Kallioon kopsahtaa jälleen. Pian tämän jälkeen Untamalan avauksesta irtoaa seuraava kahdella Suvantoa vastaan hyökkäys. Kanarialintujen oppimiskäyrä sojottaa koiliseen päin: Husseini Habibullah ja Alex Ålgars pistävät pelin kärsivällisesti petiin: 2-0 ja Ålgars on hän, joka viimeisenä palloon koskee.

Toka tuloutuu

Peli päättyy. Stadionin parkkipaikalla tunnen itseni vanhaksi, koska en tunnista sanavarastostani oikeaa sanaa niille ajoneuvoille, joiden luona nuoriso pörrää ja tupruttelee tupakkia. Perjantai jatkuu.

Viini: äänekäs, roiskeinen ja kuitenkin reilu

ÅIFK- Pallo-Iirot: satamakaupunkien derby

Perjantai-illaksi oli tarjolla MaPS:n ja VG-62:n paikallispeliä, KaaPon ja PIF:n ”Battle of Kirjalansalmea” ja ÅIFK:n ja Pallo-Iirojen ”satamakaupunkien derbyä”. Itse ei onneksi aina tarvitse matsia valita, joten somehassutteluna annettiin blogin seuraajien päättää matsi. Saaristotien jengit ottivat vahvan startin äänestyksessä, mutta lopulta raumalaiset siirtyivät kuskin paikalle ja niinpä illan päälle tuli lähdettyä Yläkentälle. Jälkikäteen ajateltuna matsi oli varmasti draamankaareltaan paras, koska muut matsit näyttivät tuloksista heijastellen olleen hiukan yksipuolisia.

Kapteenisto ja erotuomari Tomi Heikkilä kertaamassa sääntöjä ennen ottelua

Somehassuttelut

Rauman "nuorisoultrat" eli Sinikeltaklubi saapuu triona otteluun, kun vajaa minuutti on pelattu. Raumalaisia tuntuu olevan katsomossa reippaanlaisesti muutenkin. Pallo-Iirot dominoivat peliä alussa ja kanarialinnut joutuvat vetäytymään kuoreensa vieraiden sahatessa vastustajan linjoja pinoon joka puolella kenttää. Ottelun tempo vaikuttaa alussa poikkeuksellisen kovalta ja molempien joukkueen pelaajien jalka liikkuu.

Pallo-Iirojen vasemmalla laidalla Jussi Rasva vaikuttaa olevan hyvässä iskussa. Lisäksi Rasvan takana pelaava Aleksi Toivonen väläyttää väliin aivan käsittämätöntä nopeutta. Pyörityksen keskellä ÅIFK:n kapteeni Cuong Tran koittaa saada pelinkuvaa ÅIFK:lle sopivammaksi liikkumalla keltapaitojen puolustuslinjan edessä ja rauhtoittamalla peliä. Väliin Tran onnistuukin ja jalkapallo on siitä metka laji, että Pallo-Iirojen kuskatessa peliä, ÅIFK on se joka tekee maalin. Jeremias Kaari hiipii fiksusti Pallo-Iirojen puolustuksen keskelle jäävään tyhjään tilaan ja pyöräyttää vasemmalta tulevan matalan keskityksen ensin Yläkentän tekonurmen pintaan, ja sitten Kaaren tarkka laukaus putoaa vastustamattomasta maalin takakulmaan.

Kuin rasvattu (Pahoittelut. En voinut millään jättää puujalka(sta)a käyttämättä)

Maalin jälkeen pelin kuva muuttuu. Pallo-Iirot eivät dominoi aivan ensi minuuttien malliin ja ÅIFK saa rauhoitettua pelin rytmiä pienillä rikkeillä. Erotuomari Tomi Heikkilä on selvästi ottanut ohjenuoraksi sen, että voimakkain tunnetila aina voittaa ja Heikkilä palautteleekin napakasti kommunikoiden pelaajia maan pinnalle. Napakasti lähtevät myös Otto Schultzin palautteet omilleen.

Pallo-Iirot saavat tasoituksesta sormiotteen, kun 35 minuuttia on pelattu. Jalkanen ja Aleksi Leppänen jättävät ÅIFK:n puolustuksen niille jalansijoilleen. Leppänen pääsee koittamaan maalintekoa läheltä, mutta ÅIFK:n Juho Huovinen saa nipinnapin venytettyä jalkansa Leppäsen sijoituksen eteen. Hallintajakson päätteeksi Rasvalla on vielä hyvä puskupaikka, mutta ohi menee ja ote lipsahtaa

Juho Huovinen oli kotijoukkeen parhaita

Pommit paukkuvat keskustassa. Ilta hämärtyy ja stadionin valot tuijottavat paahtavan kirkkaina Yläkentälle.

Toisen puoliajan alussa Pallo-Iirot tuovat Jussi Aallon sinikeltaklubin ”legenda, legenda, meidän legenda” chäntin saattelemana. Aalto pääsee melkein ensitöikseen kokeilemaan, miten vapari irtoaa Yläkentän tekonurmesta. Hyvin se irtoaa, mutta kolahdus käy ensin tolpan sisäreunassa ja sitten taka-aidoissa. ÅIFK koittaa viedä Pallo-Iirojen peli-ilon pelaamalla kovaa ja tökkimällä sääntöjen rajamaita. Lisäksi Heikkilää yritetään saada raiteiltaan, mutta sekä Pallo-Iirot että Heikkilä pitävät päänsä kylmänä ja keskittyvät omiin työtehtäviinsä.

Jussi "legenda" Aallon vapari (lähellä)

Stoalaisen tyynellä puolustamisella ÅIFK saa pitkään hyydytettyä Pallo-Iirojen liikkeen ja pakotettua peliä muodon ulkopuolelle. Pallo-Iirot eivät meinaa ihan parhaille pihamaille päästä, vaikkakin Aaro Salosen takakulmaa tavoittelevat kuti on lähellä löytää maalinsa, kun reilu tunti on pelattu.

Cuong Tran hämmentämässä vierasjoukkuetta

Viinipullon verran on jälleen kellossa, kun tapahtuu. Jalkanen viilettää vasemmalta laidalta ja lähettää hyvän keskityksen maalille. Paikalla on Aalto, joka pudottaa kylmästi pallon ÅIFK:n maaliin.  Ei sen sittenkään tämän vaikeampaa tarvinnut olla. Peli on 1-1.

Kymppi edellisestä ja Pallo-Iirot saavat hyvän katkon keskialueella. Jalkanen on jälleen irti vasemmalla laidalla ja matalan keskityksen perässä näyttää olevan yksinomaan sinipaitoja. Heistä Leppänen on nopeakinttuisin ja pallo tuupataan tyhjään maaliin. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan ja peliä hallinneet Iirot ottavat Yläkentälläkin kuskin paikan, kuin varsinaista peliaikaa on vitonen jäljellä. ÅIFK paiskoo lopussa pitkää palloa, Pallo-Iirot jäävät kaikki vaihdot käytettyään hetkeksi vajaalle ja punakorttikin nousee: tosin kotijoukkueelle. Joku vaarallisenoloinen maalinedushässäkkä vielä syntyy vieraiden maalille, mutta lopulta Heikkilä päästää Raumalaiset juhlimaan 1-2 -voittoa.

Kuskin paikalla kentällä ja somessa

Viini: etiketitön laivan ruumasta