TPK – Pallo-Iirot: tuontirokkia Raumalta

Bändivermeet alkavat olla Turussa tältä kesältä pakattu ja festariteltat rullattu varastoihin hapertumaan. Yläkentän portilla miesduo yrittää tingata kahvikupposta sisäänpääsymaksun kylkiäisiksi, koska Paimiossakin tämä onnistuu. Turun erotuomarikerholla on talenttiakatemian otteluseuranta päivä. Lämpö lyö kosteutta paidan selyksiin.

TPK pelasi illan ottelussa putoamiskamppailua vastaan. Läntisen-Suomen kolmosdivarin A-lohkossa sijat 8-11 olivat ennen ottelua muutaman pinnan haarukassa. Pallo-Iirot pelaavat jo enemmänkin muiden lohkojen ykkösiä vastaan suorasta noususta kuin varsinaisesti oman lohkonsa voitosta, joka on parin voiton päässä saletista.

Yläkenttä, TPK ja Pallo-Iirot ready to rock

Pallo-Iirot ottavat aika lailla alusta matsin hallintaansa. Sinikeltaisten pelaajat liikkuvat fiksusti ja pallo seuraa napakasti perässä. TPK saa aivan ottelun alussa muutamia hyökkäyksiä sisään, mutta minuuttien tikittäessä Pallo-Iirot pakottaa sen kitarakoteloonsa. 

Pelikellossa on 007, jos ensimmäinen numero osoittaisi tunteja ja kolmas minuutteja, kun Jani Halminen heittää kiven TPK:n puolustuksen selustaan Elias Ahteelle. TPK:n puolustus ei saa imettyä Ahteelta tilaa ja siten ei myöskään aikaa pois, ja niinhän siinä tuppaa nykyään käymään, että sitten triangeli kilahtaa ja niin kilahtaa nytkin: 0-1 vieraille.

Pallo-Iirot määrittivät pitkälti pelin rytmin

Peli etenee maalin jälkeen Pallo-Iirojen tahdissa. TPK -maalivahti Veli-Heikki Maunilan palaute kentälle ”me ei olla muodossa, eikä myöskään prässätä” kuvaa ihan osuvasti kotijoukkueen vaikeuksia raumalaisten lingossa. 14' minuutin kohdalla Pallo-Iirojen Halminen vapauttaa vuorostaan Topias Silvennoisen, joka ohittaa virvelillään Maunilan. Tilanteesta leikkisän tekee sen, että jälleen oikeassa paikassa oleva Ahde päättää hoitaa boksin, kuten järkkäri konsanaan eikä hän lähde ottamaan helppoa maalia nimiinsä, vaan pitää huolen, ettei TPK:n puolustajia rynni heille kuulumattomille alueille: 0-2

Sikäli Turun erotuomarikerhokin saa analysoitavaa, että molemmat joukkueet tarjoilevat aika rapsakoita taklauksia. Yksi niistä tulkitaan olevan ”keltainen+”. Parinkymmenen minuutin jälkeen futiskarma kostaa Ahteelle järkkärin hommat, kun Maunila nollaa Ahteen yrityksen läheltä maalia. 

Mustelmia molemmille

Pallo-Iirojen vasemmalla laidalla toisiinsa näkymättömällä köydellä sidotut  Markus Babb ja Mikko Jalkanen tuovat palloa taukoamatta kohti TPK:n boksia. Lisäksi kirjoittajan silmää kutittelee Pallo-Iirojen keskikentän ankkurina pelaavan James Whiting Yorkshiren Pirloa eli Kalvin Phillipsiä mukaileva pelitapa ja -varmuus.

TPK:n asteet hiukan nousevat. Jalkapallojumalat riepottelevat vielä kertaalleen Ahdetta eivätkä anna hänen avata TPK:n puolustuksen tarjoamaa pakettia ennen kuin peli pistetään tauolle.

Taukojuomaksi valikoituu luonnollisesti edullinen euron pillimehu ja kaveriksi samanhintainen kahvi, koska niitä on eikä muuta oikeastaan tarvitsekaan.

TPK vastaa ensimmäisen puoliajan ilmeeseen triplavaihdolla. Pallo-Iirojen kapteeni Otto Schultz joutuu piiskaamaan toisen puoliajan alussa joukkuekavereihinsa lisävirtaa, sillä TPK:lla on pari lupaavanoloista painostusjaksoa toisen puoliajan ensiminuuteilla. Pallo-Iirot selvittää ne ja kellon tikatessa kohti tuntia osuu pallo kulmapotkun jälkitilanteesta TPK puolustajan käteen. Erotuomari Samuli Stenman viittilöi pilkun suuntaan ja joutuu hetken kertaamaan ratkaisunsa perusteita sinipaidoille. Ahteen tolpan juureen rivakasti syöksyvä rankkari ei sen sijaan jätä Maunilalle sen enempää keskusteltavaa: 0-3

Elias Ahteen pilkku:

Yläkentän kuuma ja painostava helle tarttuu myös entistä tiukemmin pelaajiin. Taklausten paino kasvaa ja siinä ohessa Andre Zaya vapauttaa pystyjuoksunsa päätteeksi Lee Shermanin, joka kaventaa pelin 1-3:een. Zayan kertoimet potentiaalisen punaisen kortin saajasta heilahtavatkin toisen puoliajan edetessä lisätehomerkintöjen puolelle. Sen verran väkevästi hän auraa Pallo-Iirojen selustaan. TPK saa hetkellisesti muutenkin peliinsä lisäjengaa, mutta Pallo-Iirojen äänieristeet hiljentävät pian liiallisen melun.

Jalkanen painaa kovaa ja matalaa keskelle. Ahde pääsee kertaalleen koittamaan knallitemppua, mutta nyt on taas Maunilan vuoro johtaa orkesteria. Jollekin sinipaitojen hyökkääjistä suositellaan vielä Pallo-Iirojen puolustuksen toimesta ”salia ja treeniä” ennen kuin peli päättyy. Roudareiden tyhjentäessä Yläkenttää mimmijenkkifutaajille haaveilee kasitietä kohti kulkeva parvi raumalaisia siitä, että pelattaisiinpa jo kakkosta ja olisipa ollut grillimakkaraa.

No context football

Viini: sinikeltainen+ (tuontikamana Turkuun)

MaPS - Pallo-Iirot: harmaata taivaalta

Taivaalta vihmoi harmaata ja Taponkedon tekonurmea piiritti lumivallit, kun läntisen-Suomen kolmosdivaria starttailtiin Maskussa. Asetelmaa oli ihan kivasti ottelussa, sillä kirkkaampiin divareihin takuulla tähtäävät Iirot saapuivat lumisen peltomaiseman keskelle haastamaan divarin yläloppusarjan vakikävijää MaPSia.

Kauden alussa vielä mainospaikkoja myymättä

MaPSin peli-ilme poikkesi pelin alussa perinteisestä linjojen taakse painepalloa paiskovasti mallista enemmän alakerran kautta rauhallisemmin peliä avaana malliin. Pallo-Iirot puolestaan pelasivat ainakin omiin viime kauden hatariin muistikuviin peilaten suoraviivaisemmin. Peli alku mentiin melko tasaisissa merkeissä ja Pallo-Iirot avasivat lopulta maalihanat, kun Mikko Jalkanen tikkaa terävästi vasenta laitaa. Jalkasen matala keskitys ottaa pirullisen pompun MaPS:n puolustajasta, ja niinpä maallilleen jähmettynyt Ville Seppänen joutuu puolikyykyssä seuraamaan, miten pallo pomppaa maaliin. Pelikelloa en bongaa, mutta reilu kymppi siinä kuitenkin on.

Kotijoukkue ei jää kuloon makaamaan, vaan kotijoukkueen kapteeni Jari Oksanen pääsee leikkaamaan keskelle ja Oksasen lapikkaasta lähtee kauniissa kaaressa yläkulmaan laskeutuvat putoava lehti. Peli on tasan ja kellossa ei ole ihan kahtakymppiä. Vastarokotus tulee myös pikatahtia, kun savumerkit karkaavat Maskun puolustuksen ja Seppäsen silmiin. Elias Ahde pelmahtaa savupilvestä ensimmäisenä vaaravyöhykkeelle, nappaa pallon ja piirtää vieraiden tauluun toisen pystyviivan: 1-2

Marcus Babbin ja Jari Oksasen laidalla riitti säpinää

Pallo-Iirot pääsevät toisen maalinsa jälkeen paremmin pelin päälle. Tilaa haetaan ja löydetään tuttuun tapaan nopeiden laitureiden kautta. Markus Babb ottaa kilsoja reippaasti alle, mutta kollektiivisella tasolla Iirojen keskityksiin ei siunaannu vielä tarvittavaa laatua, joten 1-2 tilanteessa mennään myös tauolle.

Kovaäänisistä soitetaan vielä hieman ujosti Rage Against Machinea ja kipsan eteen kertyy makkaranpalvojia.

Toinen puoliaika näyttää molempien joukkueiden osalta enemmän siltä, mitä viime kauden perusteella voisi odottaakin. Iirot ottavat pallonhallinnan ja sahaavat lyhyillä syötöillä itselleen pitkiäkin painostusjaksoa. MaPS paiskoo perinteisiä brittityyppisiä ristipalloja Iirojen puolustuksen selustaan ja paineistaa vastustajaa sitä kautta. Maskun Niclas Forssin liike ja ratkaisut antavat pieniä vinkkejä tasoituksesta, mutta aivan parhaille passipaikoille vihreät eivät pääse.

Peli myös lämpenee hieman, mikä lisää sen viihdearvoa pelillisten suoritusten lisäksi. Kirjoittajan yhdeksi lempihetkeksi muodostuu se, kun ikimapsilainen Aatu Hagelberg kuittailee Iirojen kapteeni Otto Schultzille tämän toiminnasta kädessä olevaan kapteenin nauhaan peilaten. Erotuomari Aleksi Makkonen rauhoittelee ensin tilannetta, mutta Hagelbergin jankatessa edelleen kapteenin nauhasta, Makkonen kysyy retorisesti, että jos hän kohta ottaa nauhan käteensä, niin v*ttuileeko Hagelberg sitten vuorostaan hänelle. Tilanne raukeaa.

Toisella puoliajalla erotuomari Aleksi Makkonen oli myös enemmän pelin ytimessä

Matsi on edelleen maalin peli, mutta Ahde löytää vielä uudemman kerran turbonapin ohjaimestaan ja liukuu pallon Seppäsen jaloista maaliin. Iirot menevät ratkaisevan tuntuisesti 1-3 johtoon ja se johto lopulta pitää. Näkökulmasta riippuen kausi startaa joko vierasvoitolla tai kotitappiolla.

Viini: tilan putiikki aukeaa kun oikealle nurmelle pääsee

Pallo-Iirot - JyTy: Pitsiyön spesiaali

Lyhyt puolentoista vuorokauden retki Raumalle sai päätöksensä Äijänsuon stadionilla. Aina yhtä luotettava hevosmiesten uutistoimisto oli huhuillut, että Pallo-Iirojen pelaajabudjetti huitelee jossain Real Madridin ja Manchester Cityn välimaastossa eli peli kutkutteli jo etukäteen. Etenkin, kun vastassa oli reippaalla liigakokemuksella kuorrutettu, itsensä Turun piirin omituisimmaksi, mutta parhaaksi (jalkapallo) joukkueksi tituleeraava JyTy.

Harmiksemme ykköspäivällispaikan oveen nostettu A4 -kertoi, että henkilökunta lomailee vielä kuluvan viikon loppuun, joten taitoimme kadun pätkän verran Poroholmaan päin. Kadun varressa rehellisen nuhruisena komeili Santun grilli, josta sai grilliruokaa huokeaan hintaan. Ei ollenkaan huono. Mätämme grilliherkkuja naamariimme, kunnes lokkiparvi iskee kiinni viimeisiin ranskalaisiin: se on merkki siitä, että on aika etsiä parkkipaikka lähempää stadionia.

Ennen ottelua somea plärätessä esiin pomppaa, että kyseessä on spesiaalimatsi eli Pitsiyön spesiaali. Konsepti ei aivan suoraan itselle pelitapahtumassa aukea muutoin kuin, että yleisöä vaikuttaa olevan hyvin liikenteessä. Ympärille vilkuillessa on helppo havaita, että mennään vauvasta-vaariin linjalla. Pallo-Iirot ovat selvästi raumalaisille sydämen asia. Se näkyy ja tuntuu. Lisäksi stadionin kuuluttajakin liekitti matsin aikana pariin otteeseen kotiyleisöä, vaikka äänentoistotekniikka omassa katsomonosassamme tekikin työn hiukan hankalaksi.

Pitsiyön -spesiaali oli kotijoukkueen juhlaa

Vastapäiselle kalliolle viritellään pari lakanaa ja sinikeltaisia lippuja testaillaan ennen ottelua. Kourallinen nuorekkaita Pallo-Iirojen ultria rallattelee ison maailman tyyliin lähes koko ottelun ajan ja siten ryövää hyvän siivun tapahtumasta nimiinsä.

Pallo-Iirot sanelevat aika nopeasti sen, miten peli tullaan pelaamaan. Sinikeltaiset omivat pallon ja rytmittävät peliä sekä pidemmillä pallonhallinnan jaksoilla että nopeilla pistoilla JyTyn puolustuksen selustaan. Sinikeltaisten laidoilla ja hyökkäyksessä vaikuttaa olevan hyvällä pallonkäsittelytaidolla varustettuja maantiekiitäjiä. Erityisesti Markus Babb ja Mikko Jalkanen vaikuttavat kaikin puolin liukkailta. JyTyn rooliksi väistämättä jää enemmän vallitseviin olosuhteisiin sopeutuminen.

JyTy pääsi ensimmäisellä puoliajalla hyökkäämään vain harvakseltaan

Inan vajaa vartti ehditään pelata, kun raumalaisten sivuvaparikuvion jälkilöylyissä Otto Schultz käy napauttamassa kotijoukkueen täysin pelin ilmeen mukaisesti johtoon. Kello nytkähtää puolitoista minuuttia eteenpäin, kun Jussi Aalto yrittää rangaistusalueen kulmasta roikottaa palloa takayläkulmaan. Oman tonttinsa pitkin peliä vähintäänkin mallikkaasti hoitanut Jesse Peltonen saa kurotettua palloon ennen kuin se laskeutuu haaviin. Tästä kuluu sellainen hämäläisen silmänräpäyksen verran, kunnes pallo kolahtaa tolppaan. Pallo-Iirojen viesti vieraille ei jää epäselväksi.

Pallo-Iirot olivat juonikkaita pallon kanssa

Pallo-Iirojen kallioultrilta irtoaa provoja vierasjoukkueen ja ylipäätään Turun suuntaan, ja mikäs toisaalta sen parempaa, hauskempaa ja ärsyttävämpää kuin ottaa pelikentällä ja katsomossa ne aikusimaisesti vastaan. Tekonurmella sahaavat raumalaiset osoittavat nopeuden ja taidon lisäksi myös hyvää peliälyä. He eivät lähde automaattisesti pukkaamaan erikoistilanteitakaan korkeina, kun vastassa on kokemusta, pituutta ja painovoimaa. Puolen tunnin pelin jälkeen sivuvapari laitetaan boksiin kovana ja matalana. Välissä käy pientä takavasaraa ennen kuin Schultz merkkaa maalin edestä itselleen toisen pystyviivan.

JyTy saa toisen puoliajan loppuun pienen aihion kotijoukkueen veskarin syöttöhassista, mutta valmista ei siitä tule, joten Pallo-Iirot vievät ensimmäisen puoliajan täysin nimiinsä.

Oma kahvikiintiö on ehtinyt peli-illalta täyttyä, joten muu seurue lähtee karamelli ja pillimehu -ostoksille. Jotenkin jään odottamaan, että heidän mukanaan tulisi joku Pitsiyön -tarina, mutta servetti on musteesta puhdas. Karamellit sen sijaan maistuvat.

Pallo-Iirojen trio Aake Rapala-Babb-Jalkanen värkkää heti toisen puoliajan alkuun oppikirjamaalin. Pian tämän jälkeen toinen linjatuomari loukkaantuu ja ottelu ottaa niin sanotut väyryset. Iltapäiväbreikki yhdistettynä vaihtoihin ja kenties kesäiseen hyvänolon -tunteeseen sotkee kotijoukkueen peliä. JyTyn kapteeni Pedro Lehtonen joko vainuaa tämän tai sitten lihamuistista nousee muuten vain sellaisia signaaleja, että hän löytää itseään vähän joka puolelta kenttää tekemässä yksinkertaisia, mutta oikeita ratkaisuja, ja niinpä JyTy saa pelin kulmasta kiinni.

Petri "Pedro" Lehtonen iski kipinää JyTyn peliin toisella puoliajalla

Pallo-Iirojen puolustuksesta koitetaan vetää konetta tiukoillakin sanavalinnoilla käyntiin, mutta homma yskähtelee. Lopulta pinkkien Tuure Odendorff ottaa satamakaupungin tuulta purjeisiinsa ja sopivan merimerkin keskikentältä saatuaan purjehtii aikansa vierasjoukkueen karikkoja väistellen ja heittää ankkurin maaliin: 3-1.

Maalin jälkeen JyTy pääsee rynnimään vielä parin erikoistilanteen verran kohti Pallo-Iirojen maalia, mutta aivan eivät solmut riitä. Sitä vastoin kotijoukkue järkkää loppuun vielä muutaman aika herkullisenkin paikan, mutta Peltonen ja maaliraudat symppaavat JyTyn karjuja, joten valotaulun maaleja osoittaviin numeerisiin arvoihin ei tule enää muutoksia.

Viitisensataa katsojaa, joiden painosta katsomon laudatkin kohoilivat, pääsevät hyvillä mielin jatkamaan juhlaviikkojaan. Kotijoukkueen pelaajat käyvät ottelun päätteeksi vielä kiittämässä kannattajakatsomoaan, mikä on hieno ele ja näin sitä pelaajat ja kannattajat varttuvat yhdessä, vaikka pientä jakoa siihen ketkä pelaa ja ketkä hulinoi, saattaisikin jossain vaiheessa matkaa piirtyä.

Omalta osaltamme käännämme kärryn jo hieman viilenneelle kasitielle ja aloitamme Pallo-Iirojen kannattajien toivottaman Kapteeni koukun sävelmää mukailevan pitkän matkan Suomen jalkapallopääkaupunkiin tai sinne itseensä. Vastuu kauneudesta on katsojalla.

Viini: Linden Breweryltä yksi kaikkia hyllystä