PIF-FC Jazz: Pajbackan patinaa

Puhelimeen napsahtaa tiedusteleva viesti siitä, että olisiko sunnuntain ratoksi suunta Paraisille. No sitten on ja Pajbackan tunnelmallisessa miljöössä petiään pitävän Piffenin kotipesä tulee korkattua tällekin kaudelle. Apetta tarttuu kioskista mukaan ja päivän väri on kaikkinensa punainen. Pelaajat astelevat kentän eri päädyistä kohtaamispaikalle ja matsi voi alkaa.

Piffenin kannattajasektorissa rahisevat marakassit. Pelin piirrellessä ensi vetojaan äänialassa alkaa kuulumaan myös Porin Jazzin kannattajalaulua. Asiasta merkittävän tekee se, että laulu vaikuttaa tulevan yhden henkilön äänijäänteistä, mutta yhtä kaikki, laulu on taukoamatonta. Jazz on enemmän pallossa, mutta Piffenin hyökkäyksissä terävä kärki. Jo kahdeksan minuutin kohdilla Luiyi Laguerre pyörii väkkäränä Piffenin boksin kulmalla. Laguerre hakee boksin sisältä Yoonis Musen, jonka matala kuti ui Rasmus Simulan kaltereiden välistä maaliin: 1-0

Piffenin hyökkäykset lähtivät terävästi

Jazz hakee vimmatusti tasoitusta heti maalin jälkeen, mutta nopeita tai helppoja ei Pajbackalla ole tarjolla. Yltiötehokkaan Firminonkin, joka oli blogin seurantalistalla, kuti suhahta oikealta ohi. 

Kotiyleisö heräilee samalla, kun kuvauskopin takaa kaikuu jo uusintana ”Oi Jatsi on niin ii-haa-na”. Firmino kiittää tuesta ja pakottaa lopulta yhden ruksin jälleen maalisarakkeeseensa, kun Etok Mmenie ensin pilkkii Firminon boksista: 1-1 ja pelikellossa 22 minuuttia.  

Merivesi ei kuitenkaan Paraisia pitkään kierrä, kun Laguerre pistää boksissa tanssiksi ja nasauttaa pallon uudemman kerran Jazzin verkkoon puolen tunnin kohdilla: 2-1. Sanalla sanoen on pakko todeta, että myös Piffenin rosterissa sellaista yksilötaitoa, jota kannattaa tulla  Kirjalansalmen sillan toiselta puoleltakin ihastelemaan.

2-1 ja syytä juhlaan

Vierestä kuuluva ”Pu-na-kel-tai-nen. Hyvä meidän joukkue!” luo perspektiiviä sille, että yksittäiset maalit tai ottelut tai kaudet eivät määritä jalkapalloseuran kannattamisen ydintä paljoakaan. Joskin Firminon toiseen maaliin irtoaa reaktiivisempi ”Ooo-o-o-o-oo-ooo”. Piffen ei saa Firminoa kuriin boksissa niin kuin ei mikään muukaan seura tai puolustus ja pelin on 2-2, kun tulostaululla tikittää 44 minuuttia. Pian sen jälkeen väliin aika lämpimäksikin eitynyt, mutta varsin viihdyttävä ensimmäinen puoliaika saa päätöksensä.

Kahvimukit pyörivät siirtokatsomon jalkatiloissa. Väkevällä otteella ottelua johtanut Samuli Stenman ottaa toisen puoliajan alkajaisiksi yhden filmauksen pois keltaisella kortilla. Puntit tasoittuvat, kun pian Jazzin riveistä anellaan vaparia ”Anna nyt tosta” -tyyliin. Stenmanin vastaus on yksiselitteinen ”En anna” eikä asia vaadi enempää keskustelua.

Voimistuva tuuli ja ilmeisesti vielä hiukan muhkurainen nurmi tuovat oman mausteensa otteluun. Olosuhteiden luomasta vaikeusasteesta huolimatta Jazzin Eino-Iivari Pitkälän pallollinen kyvykkyys pistää silmään. Piffen vaikuttaa paineistavan Jazzia tarkoitushakuisesti paiskaamalla palloa porilaisten selustaan ja juoksuttamalla kärkiprässiä omaan maaliaan kohti juoksemaan pakotettujen jazzilaisten kintereillä. Firmino katoaa hiukan pelistä, mikä paradoksaalisesti vaikuttaisi enteilevän hattutemppua. Sellaiseen temppuun brassi ei Paraisilla yllä. 

Pelissä oli väliin sen verran paljon vauhtia, ettei viheriö riittänyt

Oman kylän poika Aaron Westerlund saa aplodit jo lämmittelemään lähtiessään kuin Lionel Messi Barcelonassa aikanaan. Seuraavat suosionosoitukset Westerlund saa tömistellessään kentälle. Maalit on ottelussa kuitenkin nähty, mutta laulut eivät ole vielä laulettu. Eivätkä ne yksittäisen porilaisen ultran toimesta lopu Stenmanin ottelun loppua merkitsevän vihellyssarjan päätteeksikään. Pienen odottelun jälkeen Jazzin organisaatiosta huomioidaan aplodeilla myös kannattajan parisen tuntia kestänyt laulurupeama. Siihen on hyvä päättää futisviikko.

Viini: hyvä meidän viini  

PS: Blogin 2022 vuosikertaa on kovakantisena myynnissä esimerkiksi alla olevissa paikoissa (tai saatat löytää sen myös paikallisesta kirjastostasi):

https://kansallinen.fi/tuote/futista-ja-viinia-vuosikerta-2022/

https://www.booky.fi/tuote/jarno_rajalampi/futista_ja_viinia_vuosikerta_2022_tarinoita/978952651570

FC Inter Turku 2-PIF: tasohyppelyä

Cup huuma jatkui keväisessä, mutta Turku Energia Areenalle ominaisessa tuulisessa Turussa. FC Inter Turku siirtyi divarin tasohyppelyssä seuraavaan kakkosen vastustajaan, kun Pargas IF saapui Saariston Rengastien varrelta sinimustien vieraaksi. Maailman parhaiten paistettujen makkaroiden ja täydelliseksi keitetyn kahvin lisäksi futiksen ystäviä hemmoteltiin suussa sulavalla mustikkapiirakalla. Lienee vain ajan kysymys, kun Interin ressujen buffetille myönnetään ensin ensimmäinen ja sitten toinen ja kolmas Michelin tähti. Pillimehukin oli parempaa kuin samppanja. Rauta-aidassa ei ole montaa nojailupaikkaan, mutta lopulta sellainen löytyy, kun talsimme taisteluparin kanssa riittävästi keskustan suuntaan.

FC Inter Turku 2 pelasi Gesim Vocan johdolla Suomen Cupin kakkosdivari -tason läpi

Inter aloittaa pelin sähäkästi ja painaa pelin punaisten kenttäpuoliskolle. Säärisuojia putoilee kentälle ja molemmat joukkueet iskevät hyvällä energialla kaksinkamppailuihin. PIF puolustaa Interin alkurynnistyksen tarkasti ja mitään tuhannen dinaarin paikkoja ei kotijoukkueellekaan siunaannu. Hiljalleen peli hieman tasoittuu ja PIF saa nykäistyä pallollisen pelinsä Yamahaa paremmin pörräämään. Vieressä spekuloidaan pitkään joukkueiden pelimuodostelmaa ja ainakin kolmea eri variaatiota käy mukana pohdinnoissa.

Pallo tömähtää Piffenin maalin tolppaan. ”Onko tämä baletti vai futista?”, huudahdetaan hetken päästä. Kirjoittajan perheessä on valittu molemmat, joten tahdon tässäkin kääntää näkökulmaa siihen, ettei asioiden tarvitse suinkaan olla aina ”joko tai”, vaan ne voivat hyvin olla ”sekä että”. Inter kääntää pelin ilmeen taas nimiinsä. Oikealla laidalla Ricardo ”Riki” Giler ja Jasper Yrjas löytävät tyhjiä neliöitä, ja saavat niiden kautta tuotua palloa kohti Milo Kallion vartioimaa maalia. Lisäksi Inter hyödyntää hyvin Gesim Vocan pelillisiä vahvuuksia piikissä. Samaan aikaa Inter vie kiihtyvään tahtiin kaksinkamppailuja ympäri kenttää, mikä pakottaa Piffenin enemmän ja enemmän telineisiinsä.

Ricardo Gilerillä oli ottelussa useita pallollisen pelin kuskausvuoroja

Puolisen tuntia on pelattu, kun nykyisellään kotiyleisön suosikki ja vierasyleisön inhokki Gesim Voca lataa matalan pallon keskityksestä kohti Piffenin maalia. Painepallossa on ensimmäisenä kiinni Oliver Kangaslahti, mutta Kallion refleksitorjunta pitää pelin nollassa nollassa. Rauta-aitaan nojailevista henkilöistä paljastuu myös muutama kiukkuisempikin vierasjoukkueen kannattaja. Liekö purjeveneiden vesille saattaminen viivästynyt tänä kesänä, mutta sanansäilää lentää erityisesti Vocan suuntaan.

Maalit jäävät ensimmäisellä puoliajalla pilkkeeksi silmäkulmaan, joten kiikarihommissa mennään tauolle ja paikalle saatu kuuluttaja lobbaa buffetin antimia. Taistelupari lähtee hetkeksi läheiselle hiekkakentällä paukuttelemaan maaleja, koska peli ei itsessään niitä vielä suo.

PIF tulee väkevästi toisen puoliajan alkuun. Piffenin Veeti Laine purjehtii pariinkin kertaan purjemiehen elkein Interin boksia kohti. Ensimmäisellä kerralla laituri tulee vastaan ennen ankkuripaikkaa ja toisella kerralla Laineen kuti suhahtaa väärään poukamaan. Sitten ykskaks yllättäen Voca kopauttaa pallon Piffenin puolustuksen jaloista, painaa turbolla boksiin ja suhauttaa sisäkierteisen pallon alakulmaan: 1-0 ja peliä on pelattu viiskeetneljä.

PIF saa tovin kuluttua rymisteltyä pallon Interin maaliin, mutta tilanteessa tuomitaan hyökkäävän joukkueen rike. Punaisten kasetti sekä kentällä että katsomossa alkaa tilanteen jälkeen hieman natisemaan ja erotuomari Einari Sario saakin puuttua pieniin koiruuksiin useamman kerran. Peli muuttuu kokonaisuudessaankin hieman rikkonaiseksi.  Viereiseltä kentältä kuulu junnujen ”Chikada Chikadaa”, mikä saakin yleisön pohtimaan sitä, että pitäisikö voiton loruttelu ja tanssi monistaa Interin edustusjoukkueen peleissä ihan yleisön rituaaliksi. Jäämme seuraamaan tilannetta, mutta messissä ollaan.

Tuomaristolla riitti toisella puoliajalla johdettavaa

Inter puolustaa hyvin, vaikka Piffen saa loppua kohti enemmän ja enemmän painetta Interin maalille. Punaisten riskitasojen korotus näkyy Interille myös useampana vastaiskuna, jossa on toisen maaliin auraa. Pienellä maltilla sellainen olisi saattanut sille vielä ropsahtaakin, mutta Inter saa joka tapauksessa pelattua Suomen Cupin kakkosdivari -vaikeustason läpi 1-0 voitolla. Voca tuulettaa voittoa napakasti ja kierrättää katsettaan merkitsevällä tavalla katsomossa.

Kotiyleisön suosikki ja vierasyleisön inhokki Gesim Voca tekemässä niitä asioita, jotka parhaiten taitaa

Viini: kakkoshyllyn viimeinen kappale ja ylähyllyä hamuileva katse   

PS: Blogin 2022 vuosikertaa on kovakantisena myynnissä esimerkiksi alla olevissa paikoissa (tai saatat löytää sen myös paikallisesta kirjastostasi):

https://kansallinen.fi/tuote/futista-ja-viinia-vuosikerta-2022/

https://www.booky.fi/tuote/jarno_rajalampi/futista_ja_viinia_vuosikerta_2022_tarinoita/9789526515700

tai voit kysyä tarjousta suoraan blogin somekanavissa!

Pargas IF-EIF: kääntöjä

Pajbackan kiviset muurit ja kahdesta portista sisään valuvat punapaitaiset oman kylänsä futiksen ystävät saavat hymyn leviämään kasvoille. Futistarjontaa olisi perjantai-illassa ollut muutenkin, mutta matsiexceliin oli vain jätettävä tilaa ykkösdivariin nousseelle PIF:lle. Vaimo jäi Saaristo openiin, joten takapenkillä riittää jutun juurta ja kikatusta Hovirinnan rannalta Pajbackalle asti, kun taistelupari ja reissuprinsessa ottavat iloa irti alkavasta viikonlopusta. 

Valitsemme muksujen kanssa paikat aurinkokatsomon puolelta. Aurinko piilottelee pilviverhon takana, mutta stadionin penkeille nousee tuttuun tapaan kivasti porukkaa. Haemme irtokarkkien kylkeen riittävät virvokkeet kipsasta. Sen verran kirjoittajakin on kesäisen oloinen, että järkkäri varmistaa vielä ettei mukanani kuskaamassa vissymukissa ole lonkeroa. Ei ole. Vesilinjalla mennään. Ainakin tänään.

Pajbackan näyttämö valmiina illan esitykseen

Suuren maailman tapaan Piffenin kannattajakatsomosta irtoaa ensimmäiset kannatushuudot jo hyvissä ajoin ennen peliä, ja vaikka Pajbackan ottelut ovat hyvän mielen tapahtumia, niin katsomosta on aistittavissa tiettyä kireyttä, minkä uskon heijastelevan kotijoukkueen sarjasijoitusta. 

Peli lähtee tasaisena käyntiin. Sekä Piffeniltä että EIF:ltä ottaa tovin ennen kuin ne saavat pallollisen pelinsä rullaamaan. EIF pääsee hiukan varkain johtoon, kun Piffen menettää pallon oikealla laidalla ja Adam Larsson on unohtunut aivan liian vapaaksi boksiin. Stanislav Efimov toimittaa nopean tilanteen vaihdon jälkeen pallon Larssonille, joka viimeistelee varmasti ja venyttää maaliputkensa kolmeen otteluun.

Muutaman terävän hymähdyksen jälkeen kotijoukkueen kannattajat ryhtyvät jälleen tsemppaamaan omiaan. Samalla huomaan että pääkatsomon toinen puoli aika lailla vihertää ja se ei johdu niinkään kesästä vaan siitä, että myös Tammisaaresta on lähtenyt EIF:n kannattajia reilusti liikeenteeseen.

Piffen saa ottelusta koko ajan paremmin jalansijaa ja Gesim Voca on ensimmäinen, joka koettelee Hemmo Riihimäen kanttia. Riihimäki hoitaa veräjänsä vartionnin isännän otteilla. Tuttu ”Voca, Voca, Voca” pauhaa katsomosta.

Seuraavaksi astialla on kulmahässäkän päätteeksi Tomas Hradecky, mutta Riihimäki on jälleen ensimmäisenä pallossa. Kymmenen minuuttia Riihimäen sankariteon jälkeen on Piffenin Arnold Uschanoffin vuoro loistaa. "Arska" loikkaa komeasti Oliver Pettersonin puskun eteen ja peli pysyy maalin pelinä.

Muksut saavat luonnollisesti päähänsä kiipeillä katsomon takana olevalla kiviaidalla ja jonkinlaiset pelisäännöt saadaan sovittua ettei tarjolle tule vielä terkkarireissua. Peli-illan Arvonnan palkinnoksi ilmoitetaan Benjamin Källmanin Huuhkajapaitaa -nimikirjoituksella.

Forza Piffen – In med bollen, kajahtaa pääkatsomosta, aurinko pilkistää pilviverhon välistä ja Matias Lahti puskee Vocan lähettämän kulmapotkun maaliin: 1-1 ja kellossa 40 minuuttia. EIF on heti tasoituksen jälkeen pelin päällä ja Piffenin joutuu venymään ja paukkumaan etteivät vieraat siirry heti uudemman kerran johtoon. Gesim Voca käyttää mestarikalastajan vaistoa parhaaseen mahdolliseen aikaan peippaillessaan EIF:n boksiin ja nykiessä Piffenille rankkarin: Voca tällää itse pallon riman kautta katiskaan ja Piffen pääsee 2-1 -johdossa tauolle.

Gesim Voca onnistuu pilkulta

Sisääntuloporttien puoleisella anniskelualueella riittää vipinää puoliajalla, ja junnut pääsevät kentälle ottamaan pienpelit yleisön edessä ennen kuin toinen puoliaika pistetään aluille. Saan myös luvan syödä lasten karkkipusseista mustat karkit eli kokonaistilanne on hyvä.

Puoliajalla riitti vipinää sekä kentällä...

...että kentän takana

Toinen puoliaika ei paljoa ehdi valotaulua kuluttaa, kun Piffenin puolustuslinja blokkaa EIF:n kudin. Pallo putoaa EIF:n Ghevdet Gelan hallinnoimmalle nurmimatolle ja Gela sivaltaa pallon maalin takarautoihin. EIF tekee toisenkin maalinsa ikään kuin tyhjästä ja peli on tasan.

Tasoituksen jälkeen EIF haistaa momentuminsa ja erinomaista peliä pelaava Yassin Daoussi kokeilee ensin itse maalintekoa, mutta Uschanoffin vetäessä pidemmän tikun vaihtaa Daoussi pläniään. Hän tikkaa oikeaa laitaa ja saa pallon Efimovilta. Daoussi palauttaa pallon Efimoville pilkun huitteille ja Efimov ninjailee pallon kolmannen kerran kotijoukkueen maaliin. Kellossa kuuskasi ja ottelun pihvi käännetään jälleen kerran.

Samoihin aikoihin tulee huonoja uutisia myös Veritakselta, jossa Norja on pistänyt pikkuhuuhkajien kisaunelmat kuivumaan. Arpoja myydään nyt aurinkokatsomossa lähes keinoja kaihtamatta ja pieteetillä. EIF:n pelikovuus ja rutiini tuntuvat puristavan mehut Piffeniltä. Vieraat ovat koko loppuajan ottelun hallitsevampi osapuoli eikä Piffen oikein saa kiriään rullaamaan. Sen hyökkäyspeli jää myös liikaa Vocan yksilötaidon varaan. Niinpä reilu tuhatsilmäinen yleisö saa potentiaaliseen tasoitukseen liittyvät sydämentykytykset vasta ottelun viimeisillä minuuteilla, jolloin Piffen saa tuotua koko rykmenttinsä Uschanoffia myöden EIF:n boksiin kärkkymään oikealta lähtevää kulmapotkuja. Allisoneja ei kuitenkaan tänään nähdä ja niinpä EIF nappaa vierasvoiton.

Gesim Voca jäi Piffenin hyökkäyksessä hieman yksinäiseksi

Loppuhetken puhuttelut ja ryminät

-Kom igen Piffen, kom igen! raikaa vielä kotikatsomosta ja kotijoukkueen pelaajat käyvät jakamassa hävitynkin pelin jälkeen nimmareita niitä odottaville junnuille. Tappiosta huolimatta tällä varmistetaan futiksen tontti paikallisten sydämessä

Viini: kylmää, kuumaa, kylmää, kylmää ja lämmintä

PIF-TPV: hyvä kiertää

Kaikkea ei voi aina suunnitella, ja kun Corollasta räpsähtää ensin mittariston valot sammuksiin ja sen jälkeen ratista katoaa ohjaustehostin, on aika luovuttaa ja ohjata auto viereisen pizzerian pihaan. Falck hakee raadon pois. On torstai ja ajattelen tämän tarkoittavan sitä, että Suomi-Ukraina-pelin jälkeinen kotiinpaluu koukkaus Paraisille jää tekemättä. Sillan toinen puoli on aina kuitenkin sillan toisella puolella ja pyhäpäivä on pyhäpäivä.

VR sylkee samoja raiteita ulos, jotka se lauantaina nieli sisäänsä. Huuhkajien kärsimä tappio on jollain universaalilla tasolla hyväksytty, vaikka melankolian sävyjä on ilmassa. Katson ensin ihan varovasti puhelimesta, että miten bussit Turusta Paraisille kulkevat. Tekemätön paikka. Junassa kuulutetaan raideturvallisuuteen (kenties lehtiä radalla) liittyvästä hidasteesta, joka myöhästyttää kotiinpaluuta entisestään. Se ei ole hyvä uutinen. Tsekkaan vielä Yangon hinnan ja matka-ajan. Optimistisesti ajatellen missaisin ekan vartin. Ei välttämättä paha, ja lopulta aikani jahkailtua päätän, että kyllä tästä vielä lähdetään Pajbackalle katsomaan, kun PIF varmistaa sarjanousunsa. Futisviikko on kuitenkin keskimäärin mukavampi päättää iloisiin tunnelmiin ja samalla saan täytettyä aiemman blogitekstin jälkeisen löyhän lupauksen paluusta Pajbackalle.

Pitch Invasion Paraisilla

Taistelupari nukahtaa taksiin. Vettä ripsii varovasti auton ikkunoihin. Livetuloksista bongaan, että PIF on siirtynyt Kevin Larssonin maalilla 1-0 -johtoon. PIF tarvitsee vähintään pinnan TPV:ltä, jotta se ei joudu lykkäämään nousujuhliaan edelleen. Ottelu on sillä lailla saletti, että TPV on sarjan jumbona ja vailla varsinaista panosta, joten kotijoukkueen nousujuhlat vaikuttavat futiksen arvaamattomasta luonteesta huolimatta kalkkiin kaiverretuilta.

PIF oli alusta asti pelin päällä

Vihdoin Pajbackan kivimuuri piirtyy taksin eteen. Kiitän kyydistä ja vedän taisteluparin uunituoretta huuhkajat-huivia hiukan tiukemmalle. Olemme juuri astuneet kivimuurin sisään, kun punapaidat tuulettelevat toista maaliaan. Larsson on jälleen asialla ja PIF johtaa 2-0. Pääsemme sisään yhdellä aikuisten lipulla ja makkaranostositoumuksella. Eväät kahmittuamme käymme toteamassa pääkatsomon olevan sen verran täysi, että päätämme kiertää kentän toiselle puolelle ja toivoa, ettei sade hirveästi yltyisi.

PIF tuo tehokkaasti hyökkäyksiään kohti TPV:n maalia. TPV:n hyökkäykset ovat harvassa ja tamperelaisilla on vaikeuksia saada kontrolloituja hyökkäyksiä aikaan. Tunnelma Pajbackalla on kaikin puolin hyväntuulinen ja rento. Ilmassa on kyläjuhlan -tuntua. Porukkaa on paikalla paljon niin kuin odottaa saattoi eikä väliin vihmova sade pääsee häiritseväksi asti yltymään. Maalit ovat ensimmäiseltä puoliajalta kuitenkin nähty ja talsimme toiselle puoliajalla kohti kentän toista päätyä, sillä oletan, että maalit tehdään sinne.

Päädymme taisteluparin kanssa puhelimen käytöstä sellaiseen sopimukseen, että valkopaitojen hyökätessä hän saa pyydystellä pokemoneja ja punapaitojen hyökätessä minä räpsin kuvia. Kompromissi neuvottelussa on tuiki tarpeellinen, sillä kyllähän reissu painaa pikkukaveriakin jo aika lailla, vaikka hän tomerasti istuukin kivimuurin päällä.

Kirjoittajan kuvausvuoro

Toinen puoliaika vanhenee vain varovasti, kun Kasperi Nevä nousee kulmassa lähimmäs taivaan kantta ja nekkaa pallon maaliin: 3-0. Keskiympyrän kautta tullaan suoraan taas TPV:n maali kohti. Jatkuvasti vaarallisenoloinen Saliw Babawo irtoaa laidaltaan, mutta kopsahtaa kropallaan vastaan harppovaan Jaakko Häyhään. Pallo pomppii maalille, josta Viktor Johansson puttaa sen verkon perukoille.

Saliw Babawo vaarallisena

-Ykköseen, ykköseen, ykköseen!

Huudatetaan kovaäänisistä. Tunti kilahtaa kelloon ja pallo pyörii TPV:n maalilla. Se näyttää ottavat yhden kimmokkeen TPV:n puolustajan käsistä, mutta sillä ei lopulta ole mitään väliä, koska Larsson on oikeaan aikaa oikeassa paikassa kuin Teemu Pukki edellisenä iltana konsanaan ja pistää pallon pussiin. Tätä kirjoittaessa ymmärrän myös sen, miksi tuuletellessa lähtee myös paita: kyseessähän oli Larssonin kolmas eli maaleja kertyy hatullinen. 

Pikkuisen hassutteluksi menee myös Gesim Vocan panenka, jonka Häyhä nappaa syliinsä. Toki Häyhä oli ilmeisesti lukenut sen saman artikkelin rangaistuslaukausten torjumisesta, joka twitterissä jokin aika takaperin kiersi, sillä temppuvalikoimaa löytyi.

Olen juuri palauttamassa puhelinta jälleen taisteluparille, kun Leevi Antinaho sievistelee lukemat 1-5:een. Vaihtoruletti pyörii ja kaudelta kertyneitä minuutteja tasaillaan useammalle pelaajalle, kunnes tuomari vapauttaa kotijoukkueen juhlimaan. Pajbackalla nähdään vielä nuoremman kannattajajaoston pitch invasion, skumppaa ja punaista savutusta ennen kuin lähdemme sateen yltyessä puolijuoksua tavoittelemaan seuraavaa bussia.

Ykköseen

Bussiin ehditään, mutta sopivaa maksutapaa on hankalampi löytää. Käteistä kun hetkeen ei ole lompakossa säilöttynä ollut, vaan muovikorteilla ja apeilla on porskutettu menemään. Hetken jo näyttää, että me palataan taisteluparin kanssa vielä sateeseen, mikä kieltämättä olisi ollut  pitkähkön reissun päälle vielä kohtalainen koettelemus. Ajatusten kilkattaessa kuin hedelmäpelissä onneksemme eräs hyväsydäminen rouvashenkilö koputtaa olalle ja tarjoutuu maksamaan matkan. Se ei ole ihan halvimmasta päästä ja velan osalta sovitaan, että laitetaan hyvä kiertämään sopivassa kohtaa. Niinpä asia jää vielä blogin To-Do -listalle.

Kiitos vielä kerran ja onnittelut Pargas IF:lle noususta! Ensi kaudella nähdään taas varmasti.

Viini: kuplivaa omalta kylältä 

KaaPo-FC Jazz: porilaisilta ryöstetty

Keskiviikko oli läntisessä-Suomessa futista pullollaan. Käytännön syistä ja uutuuden viehätyksestä tein kauden katsomodebyytin Kaarinan Puuha-areenalle, jossa KaaPo haki revanssia FC Jazzista. Korona-ajan erikoisena joukkueet olivat kohdanneet edellisenä lauantaina Porissa ja Jazz kaapi tuolloin kotiottelustaan 1-0 -voiton.

Vähintäänkin maalipinnan puolesta vielä uutuutta hohkavan KaaPo -talon edustan katsomoihin kertyi hyvin porukkaa. Kaiken keskiössä oli anniskelukatsomo, jossa raha liikkui ahkeraan kotijoukkueen suuntaan. Löydän oman paikkani portilta katsottuna toiseksi viimeisestä katsomosta. Viimeisessä katsomossa on kolmen hengen porilaismobi, josta yksi lopettelee juuri puheluaan:

-Pappa on nyt katsomassa peliä!

KaaPo koittaa selvästi ottaa vauhdikkaan alun otteluun, mutta ihan pienen hallintajakson jälkeen Jazz hyydyttää rauhallisella pallon siirtelyllä enimmän innokkuuden. Jazz on vuorostaan hetken pallollisesti hallitsevampi joukkue ennen kuin peli jatkuu tasaisena. Molemmat joukkueet rakentavat rauhallisesti peliään puolustuksen kautta kierrättäen. Hyökkäyksissään Jazz hakee laidoilta Waltteri Riihimäkeä ja Rasmus Laaksosta. KaaPolta todennäköisimpänä hyökkäysten päättäjän näyttäytyy teräväliikkeinen Juho Salminen, joka hetkittäin irtoileekin Jazzin puolustukselta.

-Sillä on halipula!

Kuuluu porilaiskatsomosta, kun Jazz lähtee virittämään sivuvapariaan. Tilanne ei vielä eskaloidu maaliksi asti. Pelikellossa on vartti, kun Jazzin Riihimäki pujottelee itsensä boksiin ja KaaPo -puolustuksen vastutustuksesta huolimatta pamauttaa pallon alakulmaan.

-Ihan niin kuin sillä olisi ollut kuminauha jalassa!

Kuminauhaa jalkaan ja pallo maaliin

100% näin. Päätänkin ryöstää blogin sanoituksen mahdollisuuksien mukaan naapurikatsomosta ja etenkin, kun sieltä tehdään myös teräviä huomioita ottelusta. Alkukaudesta Paraisilla pelannut Omar Farhan saa suitsutusta hyvästä pelin rytmittämisestä. Omana huomiona se, että KaaPon Mikko Valtanen löytää  hyvin tilaa Jazzin puolustuksen selustasta.

Pallo kolahtaa kertaalleen KaaPo:n maalin yläriman alareunaan ja Salminen nokittaa lennokkaalla puskulla palttiarallaa ristikkoon ennen kuin Salmisesta otetaan rangaistusalueella jalkasolmu. Kahden vähältä piti rankkarin jälkeen Jazzin ”vapaudu vankilasta” -kortit on käytetty. Niklas Kuusio vyöryttää zeniläisellä tyyneydellä pallon maaliin ja pelin on tasan.

Videolla Kuusion zeniläinen

Tasatilanteessa mennään myös puoliajalle. Porilaiset lähtevät grillimakkaralle ja samaan aikaan viekkaat kaarinalaiset valtaavat vapaaksi jääneen katsomon. En usko sattumaan. Ehdin vielä kuulla satakuntalaisilta analyysin ämyreistä pauhaavasta kasarirokkiyhtyeestä 

-Yhden levyn ihme!

ennen kuin he aiheuttavat pienen järjestyshäiriön parkkeeraamalla savukkeelle hiukan liian lähelle pelaajien kentälletulo -reittiä. Sen jälkeen kosketuspinta katoaa ja olen omillani.

Ottelu oli pitkälti tasavahvaa vääntöä

Katsomotilanne menee muutenkin haastavaksi, sillä jalkapallosta innostuneita vaikuttaa olevan liikkeellä reippaanlaisesti, joten useampi jää seisomokatsojaksi. Pelin kuva jatkuu suunnilleen ensimmäisen puoliajan kaltaisena. Molemmat rakentavat rauhassa peliä, prässäävät harkiten ja puolustavat tiiviillä pakalla. Jazz tekee toisen maalin vastaiskusta, jossa muutaman nopean siirron päätteeksi Elias Ahde naulaa pallon alakulmaan.

Pelin edetessä pelaajien välit hiukan venyvät. Se näkyy kentällä ekstratilana pallollisille pelaajille ja siten viihdyttävänä coast-to-coast -futiksena ennen kuin kellon tikittäessä loppua kohti molemmat jälleen ottavat ryhtiä muodostelmiinsa. Peli myös hieman lämpenee ja erotuomari Joona Kontinen ohjaa peliä väkevän verbaalisesti. KaaPo saa lopussa sivuvaparin. Pinnat matkaavat Poriin.

KaaPon tasoitus roikkui hetken ilmassa

Viini: tasavahva toisinto. Hieman enemmän valkoista kuin punakeltaista.

PIF-HJS: Pajbackan imussa

Vietettyämme päivän Saariston rengastien Kustavin puolella ehdotan, että ajetaan illaksi vielä Paraisten puolelle. Paraisten Kauppiaskatu on autio. Ihmiset ovat vetäytyneet terassin varjojen alle sekä nauttimaan kesästä että pakoilemaan kuumana porottavaa aurinkoa. Pajbackan kenttää ympäröivien muurien takaa kuuluu rummun pauke ja parkkipaikalla on tungosta: tästä tietää jo valmiiksi, että tänne kannatti tulla.

Paraisilla ymmärrettiin, missä pelipäivänä kuulu olla

Katsomot pullistelevat. Rummun takana olevilla riveillä on todellisia vetaraaniultria, jotka ovat varustautuneet marakassein, kovaäänisin ja lisäksi jollain tuntemattomaksi jääneellä erikoislaitteella, jonka ääni muistuttaa paloauton ulinaa. Katsomon ympäriltä on helppo poimia tusinoittain punaisia pelipaitoja ja huiveja. PIF on selvästi oman kylän joukkue, jonka ympärille rakentuva yhteisöllisyys on Pajbackalla käsinkosketeltavaa.

HJS on itselle etäisempi seura, mutta maailmassa, jossa asiat limittyvät, mitä erikoisimmilla tavoilla toisiinsa, HJS edustus löytyy blogin seuraajista. Voihan olla, että kirjoittajan alitajuinen turhamaisuus, on lopulta tärkeä motivaattori sille, että könyämme vielä viikon päätteeksi Paraisille. Katsomokeskusteluita sivusta kuunnellessa käy ilmi, että paikalla on vähintäänkin kourallinen HJS:n kannattajia, mikä viestii hyvästä kulttuurista sen lisäksi, että Hämeenlinnassa ottelu oli näytetty keskustassa isolta screeniltä.  HJS:n maalierossa on jotain leedsmäistä, sillä sekä omia että vastustajan verkkoja on kuluvan kauden aikana venytelty. Yhtälöön, kun liittää PIF:n varsin pystyvät hyökkäyspään pelaajat, voi ottelulta odottaa viihdettä ja vauhdikkaita tilanteita.

Pajbackalla peli lunastaa odotukset heti alkuunsa. HJS:n kärkipari Santeri Stenius ja Eemeli Raittinen ovat alati vaarallisia. Lisäksi Miika Paussu tekee laidaltaan lennokkaita nousuja. Vastapainona punapaitojen Gesim Vocan ja Yooni Musen taituruutta on ilo seurata. Peli on hyvätempoista, kotiyleisöltä irtoaa rutiinomaisesti oikeat ruotsinkieliset kannustushuudot pelin oikeina hetkinä ja molemmat joukkueet hakevat hanakasti maalia.

Gesim Voca oli vaikea pideltävä

18:sta minuuttia siihen menee, kun Stenius tuulettelee ensimmäistä osumaa. Stenius on kärppäimpänä paikalla, kun Aime Nihorimbere taittaa vaarallisesti kotijoukkueen nurmea leikkaavan keskityksen maalille.

Paikkoja ropisee maalin jälkeen molemmille joukkueille. HJS:n Prince Mokuman kaukaa lähtevät kuti kerkeää pudota tolppaan ennen kuin kotijoukkueen kannattajat pääsevät huokailemaan Vocan kirmatessa puolittain läpi vasemmalta laidalta. Voca niputtaa vielä kintereille kerenneen HJS pakin ennen kuin kokeilee tikkaansa tauluun, mutta Joonas Immonen levittäytyy kudin eteen.

Tarvitaan taas Stenius, jotta tulostaululle saadaan viivoja. Tällä kertaa laidalta maalille rynnii Raittinen, jonka esityön jälkeen Stenius liukuu pallon tyhjiin. HJS näyttää menevän menojaan ja veteraanikatsomostakin annetaan piiskaa kotijoukkueen puolustuspelaamiselle. Ennen puoliajan päättymistä nähdään kuitenkin kotijoukkueelta niin sanottu pukukoppimaali, jonka Saliw Babawo värkkää hiukan sekavan tilanteen päätteeksi etutolpalta. PIF saa maalista lisää liike-energiaa jalkoihinsa ja se on hyvin myös vainulla tasoituksen suhteen, mutta Vocan painavaa kutia, jonka Immonen saa nikattua takanurmelle, lähemmäs se ei pääse.

Junnujen puoliajan pienpelit ovat kulttuuriteko

PIF jatkaa toisella puoliajalle siitä, mihin se ensimmäisellä jäikin. Samir Achkir on lopulta muutaman minuutin höyryämisen jälkeen se, jonka nimi painetaan huomiseen lehteen. HJS:n maalille järjestetään kunnon halonhakkuutta ja vähän kaikkialla kolisee, mutta Achkir osoittaa tilanteessa riittävä kylmäpäisyyttä ja siivoa pallon maaliin muiden pelaajien ja kentän eri ainesten lennellessä sinne tänne.

Piffenin tasoitusmaalin jälkeen ottelu tasoittuu taas ja siirtyy jopa hieman enemmän vieraille. Voca koettelee kertaalleen kotiyleisön sydämiä heilauttamalla omalta kenttäpuoliskolta katapulttia. Kukkupallo ei mene mahdottomasti HJS:n maalin yli. HJS:llä on muutamakin hyväkin paikka, mutta PIF:n veskarilla Arnold Uschanoffilla tai kotikyläläisittäin Arskalla on myös hyvä päivä ja niinpä hän sammuttelee karkuun pääsevät kipinät.

Vaihtojen myötä HJS jää enemmän vastaiskumoodiin ja PIF hyökkää pitkälti oikeaa laitaa Babawon kautta, mutta hämeenlinnalaiset tulppaavat tarvittavat vuodot. Maalit ovat tältä illalta lopulta nähty ja niinpä pisteiden osalta kirkko pistetään keskelle kylää.

Asiaankuuluvat kiitokset veteraaniultrille

Paluumatkalla vastaan tulee vielä hälytysajoneuvo, mutta tuskinpa veteraaniultrat ihan hippasille pelin jälkeen lähtivät.

Viini: Tammiluodolta pirskahtelevaa