Tulisten askelten painaumat ovat Wemblellä jo jäähtyneet, kun uudet ukot rymyävät nurmelle pottuja suussaan ja kaloja saaveissaan. Viinitilojen kauneudesta perunapelloille on yhden illan pituinen matka, ja nyt katsotaan se, miten päin punavalkoiset värit kankaalle kuuluvat. Ne ovat höpötelleet ja hypetelleet himaan palaamisesta jo niin kauan kuin maailma on ollut olemassa, ja jo silloin, kun välitunneilla oli enemmän Englanti- kuin huuhkajafaneja. Gareth Southgate on osunut oikealle hehtaarille, mutta kotipihan portilla on vahdissa jotenkin tutunnäköinen vaaleahapsi: teidän kotinne ei ole täällä, mutta tuon pallon voisin hanskoihini painaa, hän kertoo.
Englanti-Tanska: Dickens ja Andersen |
Tanska ammentaa jotenkin syvistä, mutta kirkkaista vesistä.
Sen futisfolkloressa on kaikkea sydämen ohilyönneistä, sijoiltaan muljahtaneista
polvilumpioista, sotiin ja pysäyttämättömiin syöpäsoluihin, vaikka tanskalaisten
dynamiittien kotikonnut itsessään ovat vuodesta toiseen olleet maailmaan parhaimpia
olla ja elää. Tanskassa jotenkin pimeäkin on tulitikkutyttömäisellä
tavalla valoisaa. Luulenpa, että sikäläiset viikingitkin olivat sieltä leppoisammasta
päästä vähän niin kuin Kasper Hjulmand. Tiukka ammattimies, mutta jollain
tavalla sieltä leppoisammasta päästä, ja silloin tällöin tielle sattuu Euroopan
mestaruus.
Kolmelle leijonalle jää tarinassa väistämättä häijyn
saiturin rooli. Southgate on uudistanut tai tuonut Englannin vähintäänkin tähän
päivään, mutta Tanskaa vasten kertoen ja peilaten se saa väistämättä vähän Frankensteinin
tilkkuja nahkaansa, vaikka sellaisenaan kerrottuna sen kertomus olisi raikas ja kertoisi kanaaleihin
seisahtuneista vesistä, jotka viimein on saatu virtaamaan. Toki todellinen
tragedia piilisi siinä, että Englanti jatkaisi Wembleyllä ja häviäisi finaalin
Roberto Mancinin pukumiehille. Vertaisryhmää pitäisi etsiä merten ja seitsemän
vuoden takaa sambamaasta.
”Antaa pojat pelaa!”, on sellainen liian herkästi pilliinsä
henkeä puhaltavalle tuomarille osoitettu viesti, jonka voi sellaisenaan myös
välierän päälle laskea. Antaa pojat pelaa. Tanskan etsikko on alussa.
Kotipoikien taas loppua kohti kiihtyvä.
Viini: enemmänkin Bitteriä tai Mikkelleriä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti